Mitä tehdä ensitreffeillä?
Ehdotuksia otetaan vastaan! Elikkä siis olen viemässä daamia (vaimomatskua) ensimmäisille treffeille ja minun tehtäväkseni jäi päättää tekeminen, mutta pääni lyö tyhjää. Mitä itse teitte?
Kommentit (475)
Lähetäänkö fiilisteleen pikku kruisailulle!
Vierailija kirjoitti:
Jos on hyvää vaimomatskua, niin eka deiteillä siivouttaisin sillä asuntoni, on se niin sikainen, arvostelisin sitten lopputuloksen. Juu ja pisteyttäisin, toki.
Hmm. Luulenpa ett et kalkkiviivoja pidemmälle pääse. Olet itse niin pahasti miinuspisteillä. Se huokuu heti.
Veikkaan, että sun treffi kääntyy kannoillaan.
En kestä näitä uusavuttomia ihmisiä voi luoja taas.
Riippuu niin paljon ihmisestä että mikä toimii. Minulle ei nuo keskustelutreffit toimi, minuun ei oikein saa tehtyä vaikutusta pelkillä puheilla vaikka meriittejä olisikin. Haluan nähdä ihmisen oikeassa, todellisessa elementissään, silloin tulee esille sikäli ihmisessä on sellaista varmaotteisuutta, periksiantamattomuutta tai intohimoa mitkä saavat minut syttymään. Minua ei haittaa vaikka jonkun harrastukset olisivat muka pöljiä, osaan heittäytyä mukaan ja olla kiinnostunut toisille tärkeistä asioista. Juuri tuo on minulle tärkeää, otan elämän tietyllä intensiteetillä, en pystyisi seurustelemaan ihmisen kanssa jolla on ihan eri energiat, tai siis sellainen kaikki on ihan ok, ihan jees, aina tasaista, minulle toisen ihmisen pitää tietää mitä on, mistä tykkää ja olla itseään täysillä jotta minut saa pauloihinsa.
Vierailija kirjoitti:
Me oltiin sovittu, että kollega tulee luokseni. Aikaa kolme tuntia. Veti housut pois ja hommiin, kuten sovittiin. Siitä se lähti.
Miksi kolme tuntia? Miten kulutatte 3 tuntia?
Mennään kahville ja jutellaan vaan' kuten ihana Keko Salata laulaa 💞
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista kun tänne vastaavat ne jotka ovat olleet liitoissaan vuosikymmeniä.
Ei enää tavata missään, kaikki on netissä ja siellä voi vastailla kuka vaan, miten vaan.Mitä tehdä ensitreffeillä ihmisen kanssa josta hädin tuskin tietää nimen? Miten sen tutustumisen saa aikaan ilman että siitä tulee tuskallista 24/7 päivystämistä näin some aikana?
Kuinka pitää järkevissä mittasuhteissa kun ei voi ankkuroida "nähdään ensi lauantaina Hovilla" kuten silloin aikana nakki. Nyt kun menee kahville, siinä voi istuskella max 1h ja sitten pitää jo keksiä jotain muuta.
Syömään jos menee niin 50e/hlö on paljon rahaa varsinkin jos ihminen ei edes natsaa. Jos aloittaa pelkillä starttereilla ja päättää jatkaa iltaa niin siitäpä vasta kallis tulee. Ja tätä aspektia ei nää ikuisesti yhdessä olleet ymmärrä ollenkaan että mihin sitä rahaa oikein kuluu, ei silloin meidän aikana ja plaa plaa.Ja kuka ihan oikeasti haluaa kävellä 2h ympäri kyliä päämäärättömästi -10 pakkasessa?
Ohiksena tämä. Jatkakaa.
No minä olen treffaillut jonkin verran viime vuosina, joten vastaan omasta puolestani.
Tykkään käydä kävelyllä ellei ole liian kylmää tai märkää. Kävellessä mahdollinen hermostunut energia purkautuu, ja joidenkin on helpompi jutella jos ollaan vierekkäin eikä jatkuvasti toisen katseen tulilinjalla. Kävelyyn ei mene rahaa ja siinä tulee keskityttyä olennaiseen, eli toiseen ihmiseen tutustumiseen. Toki on kiva valita joku miellyttävä ympäristö kävelyretkeä varten. Itse asun Helsingin kantakaupungissa ja tykkään käydä esim. Kaivopuistossa, Suomenlinnassa, Hietaniemen hautausmaan liepeillä, Keskuspuistossa tai Mustikkamaalla riippuen siitä mikä on molemmille sopivan matkan päässä.
Jos on liian huono sää tai pimeää, niin toinen suosikkini on mukavassa kahvilassa istuminen. Siinäkin pääasia on keskustelu. Tavoitteena on oppia tuntemaan toista ainakin sen verran, että seuraaville treffeille osataan jo valita jotain kummallekin sopivaa mukavaa tekemistä.
Leffaan en menisi, koska siellä ei voi keskustella. Ravintolaan syömään lähden vasta sitten kun tunnen toista hieman ja tiedän viihtyväni hänen seurassaan. Ei tuntuisi kivalta maksaa ravintolaillallisesta, jos nautinto lässähtää siksi että seuralainen on epäsopiva.
Nämä ohjeet sopivat minun kaltaisilleni ihmisille, jotka nauttivat keskustelusta, osaavat kertoa itsestään ja olla aktiivisesti kiinnostuneita toisesta. Olen ymmärtänyt, että osa ihmisistä ei tykkää keskustelusta, ja heillä tutustuminen onnistuisi paremmin toiminnan kautta. Silloin kahvilat ja kävelyt voivat varmaan tuntua ahdistavilta. Muut saavat laittaa vinkkejä tällaisille ihmisille!
Nautin suunnattomasti keskustelemisesta mutta silloin kun siinä on tällainen potentiaalinen romanttinen taka-ajatus, se tekee siitä itselle kiusallista, erityisen paljon niin jos ko. henkilöä ei tunne etukäteen. Se tilanne muistuttaa jotain työhaastattelua, sitä fiilistä ei oikein karista yhtään millään.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu niin paljon ihmisestä että mikä toimii. Minulle ei nuo keskustelutreffit toimi, minuun ei oikein saa tehtyä vaikutusta pelkillä puheilla vaikka meriittejä olisikin. Haluan nähdä ihmisen oikeassa, todellisessa elementissään, silloin tulee esille sikäli ihmisessä on sellaista varmaotteisuutta, periksiantamattomuutta tai intohimoa mitkä saavat minut syttymään. Minua ei haittaa vaikka jonkun harrastukset olisivat muka pöljiä, osaan heittäytyä mukaan ja olla kiinnostunut toisille tärkeistä asioista. Juuri tuo on minulle tärkeää, otan elämän tietyllä intensiteetillä, en pystyisi seurustelemaan ihmisen kanssa jolla on ihan eri energiat, tai siis sellainen kaikki on ihan ok, ihan jees, aina tasaista, minulle toisen ihmisen pitää tietää mitä on, mistä tykkää ja olla itseään täysillä jotta minut saa pauloihinsa.
Entäs jos se toinen on kaikkea tota keskustelleessaan? Osaatko heittäytyä mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu niin paljon ihmisestä että mikä toimii. Minulle ei nuo keskustelutreffit toimi, minuun ei oikein saa tehtyä vaikutusta pelkillä puheilla vaikka meriittejä olisikin. Haluan nähdä ihmisen oikeassa, todellisessa elementissään, silloin tulee esille sikäli ihmisessä on sellaista varmaotteisuutta, periksiantamattomuutta tai intohimoa mitkä saavat minut syttymään. Minua ei haittaa vaikka jonkun harrastukset olisivat muka pöljiä, osaan heittäytyä mukaan ja olla kiinnostunut toisille tärkeistä asioista. Juuri tuo on minulle tärkeää, otan elämän tietyllä intensiteetillä, en pystyisi seurustelemaan ihmisen kanssa jolla on ihan eri energiat, tai siis sellainen kaikki on ihan ok, ihan jees, aina tasaista, minulle toisen ihmisen pitää tietää mitä on, mistä tykkää ja olla itseään täysillä jotta minut saa pauloihinsa.
Entäs jos se toinen on kaikkea tota keskustelleessaan? Osaatko heittäytyä mukaan?
No tuo on kovin harvinaista, ei tietenkään täysin mahdotonta. Kuitenkin voin sanoa että potentiaaliselle suhteella on paremmat mahdollisuudet jos tilanne on sellainen jossa ne piirteet jotka koen viehättävänä tulevat heti alkuun selkeästi esille. Minä en ainakaan koe minkäänlaisia ihastumisen tunteita kenenkään kuvien tai henkilökuvauksen perusteella, ihastusta ei myöskään synny pelkästään miellyttävän käytöksen seurauksena, ei ihmisiksi käyttäytyminen ole mikään ihmeellinen temppu ja suurin osa tuntemistani ihmisistä käyttäytyy sillä tavalla, mikään edellämainituista edes yhdessä ei saa minua kiinnostumaan romanttisessa mielessä. Toisaalta monta kertaa olen katsonut jotain tuntemaani ihmistä aivan uusin silmin, kun olen todistanut heitä ns. oman juttunsa parissa, silloin usein näkee millaisia he todellisuudessa ovat. Kokemukseni mukaan heidän suhteensa asioihin jotka he kokevat tärkeinä korreloi tai antaa ainakin melko vahvaa osviittaa siitä millaisia he ovat rakastajina, jotta minä voin kiinnostua ihmisestä romanttisesti on minun nähtävä intohimoa vaikka sitä ei minua kohtaan siinä vaiheessa olisikaan.
Onko teillä esittää jotain tutkimustietoa tästä asiasta vai perustuuko väitteenne vain yleiselle öyhötykselle ja omalle tuntumalle?
Aivan kamalaa oli.... kunnes olikin ihan kivaa.
Me oltiin nykyisen mieheni kanssa ekoilla treffeillä irkkupubissa. Siis oluella. Vaikka en edes välitä oluesta, niin mieheen tykästyin heti. Siellä oli helppo jutella ja tutustua. Nyt oltu jo kohta 20 v naimisissa.
Ai nyt heräsit