Lue keskustelun säännöt.
Mikä on totuus "superihmisten" taustalla?
28.02.2023 |
Media hehkuttaa säännöllisesti "superihmisiä", jotka ovat lahjakkaita, tehokkaita, loputtoman energisiä ja aina terveitä ja positiivisia. Mutta mikä mahtaa olla totuus, kun kuitenkin kaikilla meistä on se sama 24 tuntia vuorokaudessa käytettävissä.
Otetaan esimerkiksi naispuolinen henkilö, jolla on lapsia ja mies. Hän käy töissä ja opiskelee samaan aikaan. Lisäksi tietysti harrastaa monipuolisesti liikuntaa, on hoikka ja nuorekas ja aina viimeistellyn näköinen.
En vaan ymmärrä, miten kenelläkään riittää vuorokaudessa tunnit tuohon kaikkeen! Onko mahdollista, että meille ei kerrota ihan kaikkea. Käykö kotona siivooja, hoitaako isovanhempi lapset ja tekee ruuat?
Tunteeko joku läheisesti tällaisen henkilön? Mikä on totuus tuosta elämästä?
Itsellä töissä käyminen (osa-aikainen!), kodin hoito (toki mies tekee osansa), lasten hoitaminen ja kyyditseminen harrastuksiin vie kaiken ajan ja ylikin! Olen väsynyt ja haluaisin keventää jostain, mutta kaikki tekeminen on ns. pakollista. En vaan tajua miten jotkut tekee tämän kaiken päälle vielä niin paljon muutakin.
Kommentit (224)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilla auttaa arjessa kodinhoitaja. Emme asu Suomessa.
Han on toissa noin 9-10 paivassa ja hoitaa suurimman osan mita kotiin kuuluu. Paras investointi, jonka olen ikina tehnyt. Kunpa han ei koskaan lahtisi pois.
Mistä hinnasta? Mun sukulaisilla 500 euroa/kk, sunnuntait vapaat.
Lisäksi asuminen. Ei omaa avainta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-varakkaat vanhemmat
-fiksut ja menestyvät sukulaiset
-alusta asti päässyt väkivallattomaan ja hyvään peruskouluun tai kouluihin
-syntynyt isoon kaupunkiin, jossa on kunnon palvelut ja tekemistä
-syntynyt naiseksi tai pitkäksi ja komeaksi pojaksi, joka saa positiivista kohtelua ja seksiä kuin vettä hanasta ja saa positiivista kohtelua geeniensä takia muutenkin
-ei kroonisia sairauksia tai vammoja
-neurotyypillinen
Vierailija kirjoitti:
Sellainen suorittajatyyppi, joka automaattiohjauksella suorittaa elämää. Näennäisesti voi tehdä paljon ja menestyä, mutta saako elämässään oikeasti mitään merkittävää aikaan? Uuden keksiminen ja oivaltaminen tarvii usein pohdiskelua, jahkailua ja vain olemista, kärsivällisyyttä ja kokeellisuutta.
Ei uuden keksiminen välttämättä mitään jahkailua vaadi. Itse koe olevani innovatiivinen ja ideat sinkoilee nopeastikin. En myöskään jaksa mitään jahkailua vaan haluat asiat alta pois, jotta voin sitten rentoutua. Sellaiset pitkään jahkailevat tyypit on minusta aika raskaita kun hommat ei etene.
Miksi sitten on toinen äärilaita? Kaikki on niin raskasta lapsista ja työstä lähtien. Koti on kuin hävitys eikä mikään suju. Siitä sitten jatkuva valittaminen.
Minua on kutsuttu superihmiseksi. Teen töitä ja pyöritän yritystä. Kolme lasta, kaksi koiraa. Omakotitalo ja mökki.
Tärkeimmät:
Nukun aina hyvin, 6-8 tuntia katkeamatonta unta joka yö. Olen levännyt ja pirteä aamuisin.
Selkeät rutiinit, en käytä ajatteluenergiaa arjen pyöritykseen eikä se stressaa.
Joustavuus. Pystyn muuttamaan suunnitelmia lennosta eikä sekään stressaa.
Resilienssi. En kuormitu helposti enkä ahdistu. Palautumiseen riittää lyhyet lepotauot, 10-30 min.
En katso telkkaria, ja jos katson, neulon samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole suorittaja vaan enemmänkin keskiverto, harkitsen, mihin ryhdyn ja mikä on tärkeää. Mulla on 8-16 työ, josta tykkään, ei ylitöitä. Olen introvertti, tykkään olla itsekseni ja herään aamulla tunnin ennen aamutoimia, jotta saan olla yksin aamulla ja meikata rauhassa. Harrastan liikuntaa säännöllisesti 4 kertaa viikossa, lajia jota rakastan. Välillä koti on sotkuinen, muttei koskaan sikolätti. Koti pysyy siistinä pienellä ylläpidolla, koska lapset ovat jo lähes aikuisia. Puoliso tasapainoinen. Oon mukavuudenhaluinen, joten asumme uudessa rivarissa ( pihatöitä ym. mahd.vähän). Palvelut ja työpaikka lähellä, niin arki ei rasita liikaa. Juhlin alkon kera n. kerran kuussa sosiaalisissa menoissa, koska se on hauskaa. Muutoin en käytä alkoa, kun se väsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini oli "superihminen" ja kova suorittamaan noin 47 vuotiaaksi asti. Eli koti, kesämökki, kaksi lasta ja vaativa asiantuntijatyö.
Sitten tuli burn-out ja lopulta sairaseläke. Ei koskaan toipunut työkykyiseksi.
Myös elämä jakaantui tavallaan kahteen osaan. Tarmokas ja ahkera nuoruus muuttui kerralla sohvaperunaksi. Toisaalta ihan hyviä vuosia oli nuo burn-outin jälkeisetkin tavallaan. Matkusteli paljon ulkomailla etelässä isän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
-varakkaat vanhemmat
-fiksut ja menestyvät sukulaiset
-alusta asti päässyt väkivallattomaan ja hyvään peruskouluun tai kouluihin
-syntynyt isoon kaupunkiin, jossa on kunnon palvelut ja tekemistä
-syntynyt naiseksi tai pitkäksi ja komeaksi pojaksi, joka saa positiivista kohtelua ja seksiä kuin vettä hanasta ja saa positiivista kohtelua geeniensä takia muutenkin
-ei kroonisia sairauksia tai vammoja
-neurotyypillinen
Huonoista oloista oleva ihminen voi varsin hyvin menestyä kunhan ei uhriudu ja vaan valita kuinka muut ne menestyvät koska ovat syntyneet kauniiksi, oikeaan kaupunkiin ja hyvään, rikkaaseen perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin hassua lukea näitä kommentteja!
Se mitä olen pitänyt normaalina elämänä yli 60v onkin jotain supersuorittamista??
4 lasta kasvatettu, täyspäiväisesti tehty töitä 19v lähtien, rakennettu työn ohessa 3 taloa ja nyt rempataan 4. lomakäyttöön. Työmatkoja molemmilla ja vaativat työt, nyt olen juuri jäämässä pois työelämästä.
Lapset sentään enimmäkseen kulki harrastuksiin itse mutta kesäviikonloput meni turnauksissa koko perheen voimin.
Huolehdittu appisten kotitalosta 170km päässä kunnes muuttivat lähemmäs. Taloudellisesti elätetty heitä parikymmentä vuotta. Kun isäni teki kuolemaa 350km päässä ajoimme joka lauantai hänen luokseen muutamaksi tunniksi kahden. Illaksi kotiin laittamaan lapsille ruokaa.
Ei ole ollut aikaa eikä varaa miettiä liikaa, on vaan tehty ja eletty.
Me molemmat olemme kurinalaisia ja hyviä organisoimaan, mun mies sanoo että mulla on excel aivojen tilalla😄 Nyt pitäisi opetella hidastamaan tahtia. Kunhan ehdin!
Vierailija kirjoitti:
Ihan mieletön itsekuri, ahkeruus, tehokkuus, hyvä organisointikyky sekä liian pitkälle menevä vastuuntuntoisuus. Tässä superihmisille tyypillisiä ominaisuuksia.
Moni luulee, että superihmisiksi haukutuilla pitää olla noita ominaisuuksia, mutta ei välttämättä tarvitse. Esim. itsekuriani on ihailtu/kauhisteltu koska herään aina aikaisin, en syö makeita herkkuja, syön paljon vihanneksia, liikun paljon ja teen ahkerasti töitä.
Mutta ei nuo vaadi minulta yhtään itsekuria, koska olen luonnostaan erittäin aamuvirkku. En nuku pitkään, vaikka yrittäisin. En pidä oikein mistään makeasta, sen sijaan nautin vihanneksista ja niiden pilkkomisesta. Samoin liikunta on ihanaa ja työ ja opiskelu erittäin jees.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastusten lukumääriä korostaessa saattaa unohtua, että tekee jotakin vain kerran pari kuukaudessa. Ja jos joku sanoo opiskelevansa, niin saako lopulta tutkintoa aikaan?
Yllättävän moni menestyjä taitaa käyttää amfetamiinia. Näin varsinkin rapakon takana, mutta kyllä myös meillä osataan. Siitähän ei mene sekaisin, päinvastoin tulee "selkeämmäksi". Siksihän sitä sotahuumeena käytettiin ja käytetään edelleen, antaa vaan energiaa ja lisää suorituskykyä, jopa lopenuupunut saa siitä virtaa nousta jälleen huippusuorituksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harrastusten lukumääriä korostaessa saattaa unohtua, että tekee jotakin vain kerran pari kuukaudessa. Ja jos joku sanoo opiskelevansa, niin saako lopulta tutkintoa aikaan?
Kunnon suomalainen vastaus. Hah, hah, haa. Siellä se opiskelee töiden ohessa vuodesta toiseen ja yrittää olla niin hieno, mutta ei saa tutkintoa, joten on ihan luuseri. Kun oikeasti ihminen opiskelee ihan omasta mielenkinnosta tai ylläpitääkseen ammattitaitoaan.
Eikä se oikeasti harrasta laskettelua, kun käy vaan kerran pari kuukaudessa laskettemassa. Yrittää vaan olla parempi kuin onkaan. Kun ihminen itse vaan haluaa käydä pari kertaa kk laskettemassaja ihan sama mitä siitä joku ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
-varakkaat vanhemmat
-fiksut ja menestyvät sukulaiset
-alusta asti päässyt väkivallattomaan ja hyvään peruskouluun tai kouluihin
-syntynyt isoon kaupunkiin, jossa on kunnon palvelut ja tekemistä
-syntynyt naiseksi tai pitkäksi ja komeaksi pojaksi, joka saa positiivista kohtelua ja seksiä kuin vettä hanasta ja saa positiivista kohtelua geeniensä takia muutenkin
-ei kroonisia sairauksia tai vammoja
-neurotyypillinen
Olen jollain tasolla suorittaja.
- Hyvin köyhät vanhemmat
- Huonohkot peruskoulut ja lukiot - opetusta saattoi ajoittain sanoa jopa uskonnolliseksi fundamentalismiksi.
- Kuihtuva maaseutukylä
- Lihava poika, jota tytöt ja myöhemmin naiset, lähinnä välttelivät.
- Aika vakavia kroonisia sairauksia. Syön kourallisen lääkkeitä päivittäin.
- Vakavasti introvertti ja kiusaamisen vuoksi vaurioitunut mieli.
En siis usko tuohon teoriaan ollenkaan. Kyse on varmaankin enemmän persoonallisuudesta. En ole koskaan ollut luovuttaja ja jatkan eteenpäin aina takaiskuista, vaikeuksista ja uupumisesta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän moni menestyjä taitaa käyttää amfetamiinia. Näin varsinkin rapakon takana, mutta kyllä myös meillä osataan. Siitähän ei mene sekaisin, päinvastoin tulee "selkeämmäksi". Siksihän sitä sotahuumeena käytettiin ja käytetään edelleen, antaa vaan energiaa ja lisää suorituskykyä, jopa lopenuupunut saa siitä virtaa nousta jälleen huippusuorituksiin.
Kyllähän näin taitaa olla. Moni supersuoriutuja on yllättäen lääkäri (tai lääkärin lapsi), joka saa tosiaan määrätä halutessaan sukulaisilleen tai itselleen niitä reseptejä.
Geneettisesti korkean histamiinitason omaavat ovat äärimmäisen toimeliaita, dynaamisia ja aikaansaavia. Kääntöpuolena impulsiivisuus ja jos jokin ei mene putkeen, saattaa iskeä itsetuhoisuus.
Eli geeneistä kiinni. Onneksi kuitenkin kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan, ihmisillä on erilaiset elämäntarkoitukset ja -tehtävät. Eihän siitä nyt mitään tulisi, jos kaikki vaan juoksisivat suorittamassa huippumenestyjinä, kuka sitten esim. hoitaisi lapsia ja keksisi heille satuja?
Tein itse vähän vastaavaa, eli opiskelin, olin töissä ja kolme pientä lasta. Olin hoikka ja harrastin liikuntaa. Mies oli paljon työmatkoilla, lastenhoitoapua ei ollut.
Miten siihen silloin pystyin:
- lapset normaaleja (ei erityislapsia, omatoimisia, koulu ja päiväkoti lähellä)
- etäisyydet pääkaupunkiseudulla lyhyitä (oma työmatka ja opiskelupaikka, lasten harrastukset)
-opiskelin paljon tenttimällä kirjoja, joten ei tarvinnut erikseen mennä minnekään
- liikunta kestävyysliikuntaa, jos en päässyt muualle, ajoin kotona kuntopyörällä
-järjestelmällisyys, siivosin aina jälkeni, vein tavarat aina heti paikoilleen, tein kerralla paljon ruokaa, samaa ruokaa syötiin pari päivää
- jätin tyhjäkäynnin pois, eli en katsonut tv:tä ollenkaan, tein montaa asiaa yhtä aikaa
- en käynyt ulkona tai viihteellä, keskityin pitkälti arkihommiin
- en surffaillut netissä, katsonut puhelinta, ollut somessa
Olen luonteeltani myös aika suoraviivainen ja järjestelmällinen, en juuri hössötä enkä häslää. Herään aikaisin ja nukun pääosin hyvin.
-
Vierailija kirjoitti:
Salaisuus on opiskelu ja organisointi. Nämä ihmiset osaavat järjestää elämänsä niin, että monet arjen asiat rullaavat omalla painollaan. Lisäksi he ovat hankkineet niin paljon henkistä kapasiteettia, että monesti esim työssään he eivät "tee töitä" vaan ainoastaan antavat sen oman tietotaitonsa ulos.
Lisäksi he eivät jahkaile. Jos jotain pitää tehdä niin he tekevät sen eivätkä ahdistu sen tekemisestä päiviä ennen kuin aloittavat.
Opiskelulla ja organisoinnilla saa myös sen mahtavan ulkoisen habituksen. Just joo.
Mistä hinnasta? Mun sukulaisilla 500 euroa/kk, sunnuntait vapaat.