Lue keskustelun säännöt.
Mikä on totuus "superihmisten" taustalla?
28.02.2023 |
Media hehkuttaa säännöllisesti "superihmisiä", jotka ovat lahjakkaita, tehokkaita, loputtoman energisiä ja aina terveitä ja positiivisia. Mutta mikä mahtaa olla totuus, kun kuitenkin kaikilla meistä on se sama 24 tuntia vuorokaudessa käytettävissä.
Otetaan esimerkiksi naispuolinen henkilö, jolla on lapsia ja mies. Hän käy töissä ja opiskelee samaan aikaan. Lisäksi tietysti harrastaa monipuolisesti liikuntaa, on hoikka ja nuorekas ja aina viimeistellyn näköinen.
En vaan ymmärrä, miten kenelläkään riittää vuorokaudessa tunnit tuohon kaikkeen! Onko mahdollista, että meille ei kerrota ihan kaikkea. Käykö kotona siivooja, hoitaako isovanhempi lapset ja tekee ruuat?
Tunteeko joku läheisesti tällaisen henkilön? Mikä on totuus tuosta elämästä?
Itsellä töissä käyminen (osa-aikainen!), kodin hoito (toki mies tekee osansa), lasten hoitaminen ja kyyditseminen harrastuksiin vie kaiken ajan ja ylikin! Olen väsynyt ja haluaisin keventää jostain, mutta kaikki tekeminen on ns. pakollista. En vaan tajua miten jotkut tekee tämän kaiken päälle vielä niin paljon muutakin.
Kommentit (224)
Mä oon tuollainen otsikon mukainen superihminen. Olen 47v ja tajusin vasta tammikuussa tätä vuotta, etten ole samanlainen kuin muut. Kyllä koko ikäni muut on ihmetelly miten jaksan ja ehdin tehdä niin paljon kaikkea ja olla niin monessa mukana. Mutta vasta nyt tajusin, että miten vähän muut ihmiset saavata aikaan ja miten väsyneitä he on likimain koko ajan.
Mä nukun noin 6h/yö, vähempikin riittää. Mulla on siis kirjaimellisesti enemmän aikaa vuorokaudessa, kuin suurimmalla osalla ihmisistä. En ole juuri koskaan väsynyt. Lapsia on paljon ja heidän vauva-aikana oli myös valtava etu, kun ei itse tarvitse paljon unta.
Lisäksi mua kiinnostaa niin monet erilaiset asiat, että kun kaikkea haluaa kokeilla, niin toimeen on ryhdyttävä heti, että ehtii.
Olen myös yrittäjä ollut yli 20 vuotta ja sivussa ehtinyt myös palkkatöitä tehdä. Sekä urheiluseuran hallitushommia että opiskellut monta ammattia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikataulut, rutiinit, tasa-arvoinen työnjako puolisoiden kesken, palveluiden ostaminen, tukiverkko joka auttaa? Riittävä uni, riittävä liikunta, hyvä ruokavalio. Onni ja sattuma, nimittäin hyvä terveys.
Motivaatio, innostus, kyllä älykkyyskin vähän auttaa.
Meillä esimerkiksi käy siivooja, tilataan kauppaostokset kotiovelle, välillä tilataan valmista ruokaa. Jos tässä olisi vielä lasten hoitoapuna isovanhemmat tai lastenhoitaja, niin kyllähän näillä vaan tunteja saa lisää viikkoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua voisi kai sanao ap:n tarkoittamaksi superihmiseksi vaikken sellaiseksi itseäni luonnehtisi.
Minulla on yritys, jonka toimitusjohtaja olen, firmassa muutamia työntekijöitä. Olen yksinhuoltaja, ja minulla on kaksi harrastavaa lasta, joiden harrastuksessa olen tautajoukoissa mukana. Sen lisäksi harrastan liikuntaa 4-5 kertaa viikossa lasten harrastusten aikana, luen ja teen käsitöitä vapaa-ajalla. Tänä talvena olen tehnyt jo kaksi villapaitaa ja pari pienempää projektia.
Meillä on aina siisti koti, pyykit pestynä ja kaapit ojennuksessa. Ei käy siivoojaa eikä ole muuta ulkopuolista apua. Itsekin olen aika huoliteltu ja tyylikäs, jos näin saa itseään kehua täällä.
Kuinka saavutan tämän kaiken? En oikein tiedä, asiat vaan menevät minulla järjestykseen kuin itsestään. En koe suorittavani tai raatavani. Käytän kalenteria aktiivisesti ja merkkaan sinne kaikki muistettavat asiat, tapaamiset, liikunnat ym.
Siivoamiseen (sis. pyykit ja tiskit) käytän päivittäin 15-30 minuuttia, lapset siivoavat omat huoneensa. Laitan ruuan töiden jälkeen ja siivoan keittiön heti. Pari kertaa vuodessa siivoan kodin katosta lattiaan.
En erityisemmin kaipaa makoilla sohvanpohjalla, en saa siitä mitään. Ennen nukkumaan menoa luen kirjaa unta odotellessa.
Olet varmaan aika tyypillinen tapaus superihmisten sarjassa. Harva heistä pitää itseään mitenkään erikoisena.
Jäin miettimään sitä, että nykyisin ihan tavallinen kodin siivoaminen koetaan valtavana spektaakkelina, mistä kertovat siivousgurujen suosiokin. Se tuntuu vähän eksoottiselta näin omaan korvaan niin kuin sekin, että palkkaisin siivoojan kotiini. Hän sitten olisi saanut käydä kahdesti päivässä, että koti olisi ruuhkavuosina pysynyt kunnossa, kun oli kaksi isoa koiraa ja lapsi leluineen ja pyykkeineen. Imuroin päivittäin ja kura-aikana myös pyyhin lattiat alakerrasta päivittäin.
Eihän se, että käy siivooja tarkoita sitä, että hän hoitaa kaiken siivouksen. Meillä käy siivoja kerran kahdessa viikossa. Hän siivoaa koko kämpän, toisinaan perusteellisemmin ja toisinaan hyvin kevyesti. Esimerkiksi jos olen juuri itse siivonnut, niin sitten siivooja keskittyy johonkin ekstraan, vaikka kylppärin kunnolliseen kuuraukseen tai ikkunanpesuun. Olen kyllä joka kerta hänelle hommia keksinyt. Itse teen tuon ajan töitä, ja pääsen sit vähemmällä siivoamisella arjessa. Samalla työllistän (siivousringissä) henkilön, joka on työn avulla päässyt asumaan Suomessa sukulaistensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä luontainen vähäinen unentarve on muuten urbaanilegenda. Ihminen tarvitsee unta 7-8h ja ne jotka väittävät tulevansa toimeen 5 tunnin yöunilla ovat jatkuvassa univajeessa fysiologisesti. Toki sitä univajetta voi sietää pitkäänkin ja lääkitä itseään vaikka kofeiinilla. Mutta jossain kohtaa elimistö laittaa tälle stopin.
No ei pidä paikkaansa. Ainoat ajat, kun olen tarvinnut yli 6h yöunta, on olleet treenijaksoja, joissa hermostoa piiskataan ihan valtavasti. Tärkeämpää on nukkua täysiä unisyklejä kuin tietty tuntimäärä unta. Suurin osa ihmisistä ei tästä unisykliteoriasta ole kuulleetkaan koskaan. Sekin tutkittu juttu. En myöskään ole koskaan juonut kahvia, en energiajuomia, enkä käytä teetäkään kuin joissain harvoissa tilaisuuksissa. Juon vain vettä. Se, että joku muu selviää ja menestyy vähemmillä unilla, ei pitäisi olla niiden ongelma, jotka tarvitsee enemmän unta. Meillä tämä vähäunisuus kulkee suvussa, mutta siitä eivät suinkaan nauti kaikki suvun jäsenet. Vaan isoisästäni siirtyi isääni (ei kahteen veljeensä), sitten minuun (mutta ei mun veljeen), sitten mun neljästä lapsesta kahdelle on siirtynyt ja yhdelle ei, yhdestä ei vielä tiedetä kun on vauva. Mutta yleinen aktiivisuustaso kulkee kautta linjan suvussa, meidän suvussa ei ole yhtään henkilöä, joka istuskelisi paikoillaan tai olisi väsynyt. Ehkä kautta linjan ollaan valittu puolisotkin niin, että ollaan aktiivisia ja kaikenmaailman tekeminen kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua voisi kai sanao ap:n tarkoittamaksi superihmiseksi vaikken sellaiseksi itseäni luonnehtisi.
Minulla on yritys, jonka toimitusjohtaja olen, firmassa muutamia työntekijöitä. Olen yksinhuoltaja, ja minulla on kaksi harrastavaa lasta, joiden harrastuksessa olen tautajoukoissa mukana. Sen lisäksi harrastan liikuntaa 4-5 kertaa viikossa lasten harrastusten aikana, luen ja teen käsitöitä vapaa-ajalla. Tänä talvena olen tehnyt jo kaksi villapaitaa ja pari pienempää projektia.
Meillä on aina siisti koti, pyykit pestynä ja kaapit ojennuksessa. Ei käy siivoojaa eikä ole muuta ulkopuolista apua. Itsekin olen aika huoliteltu ja tyylikäs, jos näin saa itseään kehua täällä.
Kuinka saavutan tämän kaiken? En oikein tiedä, asiat vaan menevät minulla järjestykseen kuin itsestään. En koe suorittavani tai raatavani. Käytän kalenteria aktiivisesti ja merkkaan sinne kaikki muistettavat asiat, tapaamiset, liikunnat ym.
Siivoamiseen (sis. pyykit ja tiskit) käytän päivittäin 15-30 minuuttia, lapset siivoavat omat huoneensa. Laitan ruuan töiden jälkeen ja siivoan keittiön heti. Pari kertaa vuodessa siivoan kodin katosta lattiaan.
En erityisemmin kaipaa makoilla sohvanpohjalla, en saa siitä mitään. Ennen nukkumaan menoa luen kirjaa unta odotellessa.
Olet varmaan aika tyypillinen tapaus superihmisten sarjassa. Harva heistä pitää itseään mitenkään erikoisena.
Jäin miettimään sitä, että nykyisin ihan tavallinen kodin siivoaminen koetaan valtavana spektaakkelina, mistä kertovat siivousgurujen suosiokin. Se tuntuu vähän eksoottiselta näin omaan korvaan niin kuin sekin, että palkkaisin siivoojan kotiini. Hän sitten olisi saanut käydä kahdesti päivässä, että koti olisi ruuhkavuosina pysynyt kunnossa, kun oli kaksi isoa koiraa ja lapsi leluineen ja pyykkeineen. Imuroin päivittäin ja kura-aikana myös pyyhin lattiat alakerrasta päivittäin.
Eihän se, että käy siivooja tarkoita sitä, että hän hoitaa kaiken siivouksen. Meillä käy siivoja kerran kahdessa viikossa. Hän siivoaa koko kämpän, toisinaan perusteellisemmin ja toisinaan hyvin kevyesti. Esimerkiksi jos olen juuri itse siivonnut, niin sitten siivooja keskittyy johonkin ekstraan, vaikka kylppärin kunnolliseen kuuraukseen tai ikkunanpesuun. Olen kyllä joka kerta hänelle hommia keksinyt. Itse teen tuon ajan töitä, ja pääsen sit vähemmällä siivoamisella arjessa. Samalla työllistän (siivousringissä) henkilön, joka on työn avulla päässyt asumaan Suomessa sukulaistensa kanssa.
Selvä, onko siivooja hyvä? Itse kun olen aika tarkka siivouksista niin siksikään en ottaisi siivoojaa, kun en tiedä tuleeko työ hyvin tehtyä. Ja en haluaisi olla "nillittäjä", sen sijaan joku nurtsin leikkaus tai lumityöt voisi kyllä ulkoistaa ja mökillä olemme ne ulkoistaneetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, olenko superihminen, mutta minä en itse voi sietää sohvalla lojuilua tai tv:n ja leffojen katsomista. Mielummin käytän aikani johonkin muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilla auttaa arjessa kodinhoitaja. Emme asu Suomessa.
Han on toissa noin 9-10 paivassa ja hoitaa suurimman osan mita kotiin kuuluu. Paras investointi, jonka olen ikina tehnyt. Kunpa han ei koskaan lahtisi pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:n ongelma ei ole "superihmiset" vaan oma laiskuus. Aktiiviset ihmiset ottavat härkää sarvista ja tarttuvat tuumasta toimeen, niin saavat asiat tehdyksi ja aikaa vielä jääkin. AP se vaan tuijottaa netflixiä 4h päivässä, syö sipsejä, polttaa tupakkaa ja juo sokurilimsaa, eikä saa mitään aikaan. Tuossa 4h aikanakin olisi käynyt urheilemassa, lukenut ja opiskellut vaikka kuinka paljon. Sen sijaan aika meni taas sohvalla persettä kasvattaessa yhdessä hujauksessa, terveys heikkeni epäterveellisen ruuan, juoman, tupakoinnin ja liikkumattomuuden takia ja aivot jatkoi mätänemistä käytön puutteessa. Viikonloput meneekin sitten kaavalla "lauantaina persekänni ja sunnuntai krapulassa". Ei ihme että väsyttää! "Superihmiset" taas ottavat lauantaina sen yhden saunaoluen ja käyttävät koko muun ajan johonkin oikeasti hyödylliseen.
Ja kuolevat sydän- tai aivoinfarktiin tai saavat burn-outin. Kannattiko riehua?
Tiedän tällaisen alle 60-vuotiaana kuolleen kaksi kertaa väitöskirjan tehneen ihmisen. Omaa terveyttään ei osannut hoitaa, vaikka oli alan ihminen. Ihminen ei ole kone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Energiaa riittää, jos on terve, mieleltään pirteä ja motivoitunut. Lievästi masentuneet yleensä ihmettelee tällaisia.
No ei kyllä kaikilla riitä, ei energiaa eikä haluakaan. Monelle se ihan yksi työ ja kodin ja lasten hoito on se mitä jaksaa. Mulla ainakin. Ei kyllä menisi enää opinnot ja harrastukset ja kuntoilut ja ties mitkä siihen lisäksi, koska kaipaa palautumista, lepoa ja rentoutumistakin. Jotkut ihmiset ei niin niitä näytä kaipaavan vaan voivat vaan painaa koko valveillaoloaikansa.
Kyllä ainakin itselleni kuntoilu antaa enemmän energiaa kuin vie. Toki aloittaminen voi olla raskasta, mutta kyllä isossa kuvassa kuntoilevat ihmiset ovat energisempiä kuin ne, jotka käyttävät kaiken vapaa-aikansa "palautumiseen".
Lasten harrastuskuskaukset ovat iso aikasyöppö, mutta ei sitä lasten harrastusaikaa tarvitse käyttää siellä hallilla muiden vanhempien kanssa juoruiluun vaan sen voi vaikka käyttää lenkillä käymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Aikataulut, rutiinit, tasa-arvoinen työnjako puolisoiden kesken, palveluiden ostaminen, tukiverkko joka auttaa? Riittävä uni, riittävä liikunta, hyvä ruokavalio. Onni ja sattuma, nimittäin hyvä terveys.
Motivaatio, innostus, kyllä älykkyyskin vähän auttaa.
Meillä esimerkiksi käy siivooja, tilataan kauppaostokset kotiovelle, välillä tilataan valmista ruokaa. Jos tässä olisi vielä lasten hoitoapuna isovanhemmat tai lastenhoitaja, niin kyllähän näillä vaan tunteja saa lisää viikkoonsa.
Olet käsittänyt määritelmän väärin. Superihminen tekee kaiken tuon itse uupumatta, eikä osta palveluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä luontainen vähäinen unentarve on muuten urbaanilegenda. Ihminen tarvitsee unta 7-8h ja ne jotka väittävät tulevansa toimeen 5 tunnin yöunilla ovat jatkuvassa univajeessa fysiologisesti. Toki sitä univajetta voi sietää pitkäänkin ja lääkitä itseään vaikka kofeiinilla. Mutta jossain kohtaa elimistö laittaa tälle stopin.
No ei pidä paikkaansa. Ainoat ajat, kun olen tarvinnut yli 6h yöunta, on olleet treenijaksoja, joissa hermostoa piiskataan ihan valtavasti. Tärkeämpää on nukkua täysiä unisyklejä kuin tietty tuntimäärä unta. Suurin osa ihmisistä ei tästä unisykliteoriasta ole kuulleetkaan koskaan. Sekin tutkittu juttu. En myöskään ole koskaan juonut kahvia, en energiajuomia, enkä käytä teetäkään kuin joissain harvoissa tilaisuuksissa. Juon vain vettä. Se, että joku muu selviää ja menestyy vähemmillä unilla, ei pitäisi olla niiden ongelma, jotka tarvitsee enemmän unta. Meillä tämä vähäunisuus kulkee suvussa, mutta siitä eivät suinkaan nauti kaikki suvun jäsenet. Vaan isoisästäni siirtyi isääni (ei kahteen veljeensä), sitten minuun (mutta ei mun veljeen), sitten mun neljästä lapsesta kahdelle on siirtynyt ja yhdelle ei, yhdestä ei vielä tiedetä kun on vauva. Mutta yleinen aktiivisuustaso kulkee kautta linjan suvussa, meidän suvussa ei ole yhtään henkilöä, joka istuskelisi paikoillaan tai olisi väsynyt. Ehkä kautta linjan ollaan valittu puolisotkin niin, että ollaan aktiivisia ja kaikenmaailman tekeminen kiinnostaa.
Itselle luontainen unen määrä on noin 6,5 tuntia. En käytä herätyskelloaa, kun herään ilmankin aamulla kuudelta. Yleensä vähän ennen, mutta torkkuilen kuuteen asti.
Superihmisillä on vahva tahto ja tavoite, päämäärä saavuttaa jotain. Heillä on tiukka itsekuri. Heillä on tarkka aikataulu, eivätkä he "tuhlaa" aikaa.
Lisäksi aivotoiminta on normaalia tehokkaampaa ja heillä on monesti monipuolista lahjakkuutta. Kyllä geenit vaikuttavat paljon; luonne, kasvatus ja ympäristö tukevat niitä.
T. Superihmisen ystävä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mieletön itsekuri, ahkeruus, tehokkuus, hyvä organisointikyky sekä liian pitkälle menevä vastuuntuntoisuus. Tässä superihmisille tyypillisiä ominaisuuksia.
Äitini on superihminen. Menetti terveytensä nuorena, mutta neurologisista sairauksista ja syövästä huolimatta sai enemmän aikaan kuin moni terve ihminen. Panosti myös täysillä äitiyteen ja lasten kasvattamiseen. Aivan uskomaton pakkaus koko nainen. Ja kaiken lisäksi myös nöyrä ja veitsenterävä älyltään.
Hän oli alkoholistiperheen lapsi. Kiltti tyttö ja suorittaja, joka jo lapsena joutui ottamaan aikuisen roolin, kun omat vanhemmat eivät siihen kyenneet.
Tunnen myötätuntoa superihmisiä kohtaan. Ihailen kyllä heidän aikaansaannoksiaan, mutta samalla tiedostan että vaativat itseltään paljon.
Mä oon varmaan tollanen, ehdin panostaa matkustusta vaativaan uraan, parisuhteeseen (ei ole lasten isä), lapsiin (he menee kyllä edellisten edelle) ja treenata 4x viikko, pitää huolta itsestä ja tavata ystäviä ja pitää heihin aktiivisesti yhteyttä. Järkätä näitä Baby Showereita yms.
Vapaalla ja lomilla tykkään reissata ja nähdä maailmaa.
Mun selitys on yksiselitteisesti ADHD, mikä meidän suvussa vahvana. Ei mua väsytä silleen, tarvitsen tekemistä ja paljon asioita elämääni. En tunne väsymystä kovin usein ja pärjään jollain 7h unilla, kun välillä saa sit vkonloppuna vetää 9h
Tää on mulle ihan luonnollista enkä oo uupunut vielä
Joitakin asioita voi yhdistää. Itse veivaan salilla crosstraineria ja samalla kuuntelen ruotsiksi sijoituspodeja. Samalla kun kunto kohenee, opin ruotsia ja sijoittamista. En kyllä ole mikään superihminen yleisesti ottaen. Jotkut jutut vaan jotka oikeasti kiinnostaa, ei kuormita samalla lailla, vaan ne menee tuollain omalla painollaan.
Veikkaan siis että se jaksamisen salaisuus on aito innostus niihin asioihin joota tekee.
Ei voi olla superihminen, jos ei pysty keskittymään lapsiin tai edes opiskeluun, vaan pitää jotain duuniakin painaa. Siinä jotain vakavasti puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi olla superihminen, jos ei pysty keskittymään lapsiin tai edes opiskeluun, vaan pitää jotain duuniakin painaa. Siinä jotain vakavasti puuttuu.
tai jos duuni ei riitä, mutta ei pysty siitä luopumaan edes siksi aikaa, että saisi tehokkaasti seuraavan pätevyyden...
Vierailija kirjoitti:
Joitakin asioita voi yhdistää. Itse veivaan salilla crosstraineria ja samalla kuuntelen ruotsiksi sijoituspodeja. Samalla kun kunto kohenee, opin ruotsia ja sijoittamista. En kyllä ole mikään superihminen yleisesti ottaen. Jotkut jutut vaan jotka oikeasti kiinnostaa, ei kuormita samalla lailla, vaan ne menee tuollain omalla painollaan.
Veikkaan siis että se jaksamisen salaisuus on aito innostus niihin asioihin joota tekee.
Sama täällä. Minustakin esim. ruuanlaitto tai pyykinpesu pitää hyödyntää oppimalla samalla jotain. Kuuntelen YouTubesta jotain. Olisin varmasti superihminen jossain eläimiä hoitamassa tms.
Olet varmaan aika tyypillinen tapaus superihmisten sarjassa. Harva heistä pitää itseään mitenkään erikoisena.
Jäin miettimään sitä, että nykyisin ihan tavallinen kodin siivoaminen koetaan valtavana spektaakkelina, mistä kertovat siivousgurujen suosiokin. Se tuntuu vähän eksoottiselta näin omaan korvaan niin kuin sekin, että palkkaisin siivoojan kotiini. Hän sitten olisi saanut käydä kahdesti päivässä, että koti olisi ruuhkavuosina pysynyt kunnossa, kun oli kaksi isoa koiraa ja lapsi leluineen ja pyykkeineen. Imuroin päivittäin ja kura-aikana myös pyyhin lattiat alakerrasta päivittäin.