Lue keskustelun säännöt.
Mikä on totuus "superihmisten" taustalla?
28.02.2023 |
Media hehkuttaa säännöllisesti "superihmisiä", jotka ovat lahjakkaita, tehokkaita, loputtoman energisiä ja aina terveitä ja positiivisia. Mutta mikä mahtaa olla totuus, kun kuitenkin kaikilla meistä on se sama 24 tuntia vuorokaudessa käytettävissä.
Otetaan esimerkiksi naispuolinen henkilö, jolla on lapsia ja mies. Hän käy töissä ja opiskelee samaan aikaan. Lisäksi tietysti harrastaa monipuolisesti liikuntaa, on hoikka ja nuorekas ja aina viimeistellyn näköinen.
En vaan ymmärrä, miten kenelläkään riittää vuorokaudessa tunnit tuohon kaikkeen! Onko mahdollista, että meille ei kerrota ihan kaikkea. Käykö kotona siivooja, hoitaako isovanhempi lapset ja tekee ruuat?
Tunteeko joku läheisesti tällaisen henkilön? Mikä on totuus tuosta elämästä?
Itsellä töissä käyminen (osa-aikainen!), kodin hoito (toki mies tekee osansa), lasten hoitaminen ja kyyditseminen harrastuksiin vie kaiken ajan ja ylikin! Olen väsynyt ja haluaisin keventää jostain, mutta kaikki tekeminen on ns. pakollista. En vaan tajua miten jotkut tekee tämän kaiken päälle vielä niin paljon muutakin.
Kommentit (224)
Minä tykkään enemmän tekemisestä kuin olemisesta. Suorittaminen ja kuormittuminen on mulle vieraita käsitteitä. Teen sitä mistä nautin ja vaikka jostain tekemisestä en niin nauttisi, niin lopputulos motivoi (esim siivous). Minulla on hyvä keskittymiskyky, joten saan paljon aikaan lyhyessäkin ajassa. Olen myös tunnollinen, eli teen loppuun sen minkä olen aloittanut ja luvannut. En myöskään jahkaile asioitten aloittamista tai päätösten tekoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on eräs läheinen, joka tunnetaan tehokkaana superihmisenä. On haastavassa asiantuntijatyössä, minkä lisäksi suorittaa arjessaan koko ajan, oli kyse sitten lastenhoidosta, kodinhoidosta, ruoanlaitosta/leipomisesta tai harrastamisesta. Ei osaa rentoutua tai vain olla tekemättä mitään. Minulle hän joskus paljasti, että hänellä oli todella vaikea lapsuus, ja jatkuva tekeminen auttaa häntä olemaan ajattelematta asioita liikaa.
Toki riippuu ihmisestä, mutta monesti tuollaisessa supersuorittamisessa on paljon samaa kuin päihdeongelmassa.
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään enemmän tekemisestä kuin olemisesta. Suorittaminen ja kuormittuminen on mulle vieraita käsitteitä. Teen sitä mistä nautin ja vaikka jostain tekemisestä en niin nauttisi, niin lopputulos motivoi (esim siivous). Minulla on hyvä keskittymiskyky, joten saan paljon aikaan lyhyessäkin ajassa. Olen myös tunnollinen, eli teen loppuun sen minkä olen aloittanut ja luvannut. En myöskään jahkaile asioitten aloittamista tai päätösten tekoa.
Niin, moni pitää täysin käsittämättömänä, että saatan tehdä itse pastataikinan aamulla jääkaappiin lukien samalla työsähköposteja tai uutisia. Paljon helpommallahan sitä ostaisi pussin kuivapastaa kaupasta, eikä varmaan tule nykyisillä jauhohinnoilla edes kalliimmaksi. Itselle puuhastelu on yksinkertaisesti elämäntapa.
Tiedän yhden tuollaisen miehen. Nukkui noin 6 tuntia yössä, ei miettinyt tunneasioita, vaan sivuutti ne, eivätkä ne rasittaneet, tunteeton empatiakyvytön luonne, kotona kävi siivooja, ei lapsia. Ei mitään harrastuksia, ei kavereita.
No mulla tulee mieleen parikin ihmistä lähipiiristä. Toisen kohdalla asiat selittyy pitkälti just sillä, että oikeasti heillä isovanhemmat hoitaa kaikki ikävät kotityöt ja lapset. Vanhemmat voi sitten keskittyä vapaasti omaan uraan, harrastuksiin ja matkoihin. Ja välillä hengata lasten kanssa sen verran, että siitä saa kivat somepäivitykset. On iso, kallis omakotitalo ja piha vimpan päälle, mutta talonmiehinä häärii mummi ja pappa. Joka. Ikinen. Päivä.
Toinen tuntemani "täydellinen tehopakkaus" selittyy sitten sillä, että ihminen ei koskaan nuku yli kuutta tuntia yössä ja oikeasti tuntee intohimoa siihen, mitä tekee. Ja se meinaa melko montaa asiaa aina työstä omiin opintoihin ja lasten harrastuksiin. Mutta ikä kyllä selkeästi alkaa vaikuttaa myös tähän ihmiseen. Pelkäänkin, että hän on niin tottunut säätämään kymmentä asiaa yhtä aikaa ja lupautunut mukaan niin moniin juttuihin, joista ei pysty kieltäytymään, että jossain kohtaa tuo paletti vaan kerta kaikkiaan hajoaa. Tiettyjä merkkejä on jo nähtävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ikä ja sairaudet lopulta tuollaiset suorittajat lannistaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on eräs läheinen, joka tunnetaan tehokkaana superihmisenä. On haastavassa asiantuntijatyössä, minkä lisäksi suorittaa arjessaan koko ajan, oli kyse sitten lastenhoidosta, kodinhoidosta, ruoanlaitosta/leipomisesta tai harrastamisesta. Ei osaa rentoutua tai vain olla tekemättä mitään. Minulle hän joskus paljasti, että hänellä oli todella vaikea lapsuus, ja jatkuva tekeminen auttaa häntä olemaan ajattelematta asioita liikaa.
Toki riippuu ihmisestä, mutta monesti tuollaisessa supersuorittamisessa on paljon samaa kuin päihdeongelmassa.
Tähän ennakkoluuloon olen törmännyt monesti. Jostain syystä joillekin ihmisille on ongelma, että olen aikaansaava ja tarmokas, "korkeaenerginen" kuten joku sanoi ketjussa aikaisemmin. Sitä sitten pitää analysoida ja ihmetellä sekä tehdä diagnoosia selän takana. Minä vain olen tämmöinen puuhakas luonnostani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään enemmän tekemisestä kuin olemisesta. Suorittaminen ja kuormittuminen on mulle vieraita käsitteitä. Teen sitä mistä nautin ja vaikka jostain tekemisestä en niin nauttisi, niin lopputulos motivoi (esim siivous). Minulla on hyvä keskittymiskyky, joten saan paljon aikaan lyhyessäkin ajassa. Olen myös tunnollinen, eli teen loppuun sen minkä olen aloittanut ja luvannut. En myöskään jahkaile asioitten aloittamista tai päätösten tekoa.
Eli just niin kauan kun olet nuori ja terve.
Vierailija kirjoitti:
Kun tekee tehokkaasti, saa paljon aikaan. Niin moni makoilee sohvalla tekemättä mitään ja siihen se aika menee.
Ja lopulta kuolema korjaa kuten sinutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 30 vuotias nainen, 2 lasta joista toinen koulussa ja toinen päiväkodissa. Mies käy reissutöissä.
Minä töissä 8h, 2 päivänä koululaisen harrastukset joista vain toiseen vien. Tämän harjoituksen aika pääsen pienemmän kanssa yhdessä luistelemaan, hiihtämään, juoksemaan, ihan mitä vain! Toiseen harrastukseen kulkee itse.
Edellisenä päivänä usein teen seuraavalle päivälle ruuat ja eväät töihin. Ei ole sitten kiire töistä kotiintullessa saada ruokaa nälkäisille kiukkusille ihmisille.
Saan paljon hyvää mieltä leipomisesta ja ruuanlaitosta. Joskus se on pakkopullaa, mutta enimmäkseen pidän siitä.
En itse harrasta mitään, syynä se ettei lapsille ole mitään paikkaa mihin mennä siksi aika kun itse olisin harrastuksessa.
Nukun yössä 8h.
En koe olevani väsynyt tai uupunut ja masentunut. Mulla riittää virtaa ja olen iloinen!
Aikatauluttaminen ja rutiinit on se juttu!!
Siivoan, pyykkään, kokkaan itse. käyn kaupassa itse. Joskus tulee käytyä tyylii mäkkärissä, mutta kotiruualla eletään!
Tämä kuulostaa Ihanan rennolta tavalliselta elämältä. Se on kaukana superihmisen elämästä, jossa olisi tuon lisäksi esim toinen vaativa työ tai vapaa-aikana oman yrityksen pyörittäminen ja vielä sen lisäksi väitöskirjan tekeminen ja liikuntaharrastuksena olisi vielä kilpaurheilu maajoukkuetasolla.
"Superihmisillä" on todennäköisesti hyvät tuki- ja turvaverkot, jotta arki sujuu, eli esim. lastenhoitoon, siivoukseen, ruuanlaittoon ja moneen muuhun asiaan on henkilöitä auttamassa. Tuolloin voi itse keskittyä työhön, harrastuksiin ja kaikeen selaiseen, mikä antaa energiaa ja tuottaa iloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu varmaan kuinka monta lasta on. Itsellä oli päätös että vain yksi lapsi, hän on aikuinen jo. Kymmenen vuotta sitten opiskelin, tein töitä, hoidin kodin ja lapsen sillä puoliso oli matkahommissa ulkomailla. Hyvin selvisin. Nyt nautin elämästä ilman turhia paineita.
Vierailija kirjoitti:
AP:n ongelma ei ole "superihmiset" vaan oma laiskuus. Aktiiviset ihmiset ottavat härkää sarvista ja tarttuvat tuumasta toimeen, niin saavat asiat tehdyksi ja aikaa vielä jääkin. AP se vaan tuijottaa netflixiä 4h päivässä, syö sipsejä, polttaa tupakkaa ja juo sokurilimsaa, eikä saa mitään aikaan. Tuossa 4h aikanakin olisi käynyt urheilemassa, lukenut ja opiskellut vaikka kuinka paljon. Sen sijaan aika meni taas sohvalla persettä kasvattaessa yhdessä hujauksessa, terveys heikkeni epäterveellisen ruuan, juoman, tupakoinnin ja liikkumattomuuden takia ja aivot jatkoi mätänemistä käytön puutteessa. Viikonloput meneekin sitten kaavalla "lauantaina persekänni ja sunnuntai krapulassa". Ei ihme että väsyttää! "Superihmiset" taas ottavat lauantaina sen yhden saunaoluen ja käyttävät koko muun ajan johonkin oikeasti hyödylliseen.
Ja kuolevat sydän- tai aivoinfarktiin tai saavat burn-outin. Kannattiko riehua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään enemmän tekemisestä kuin olemisesta. Suorittaminen ja kuormittuminen on mulle vieraita käsitteitä. Teen sitä mistä nautin ja vaikka jostain tekemisestä en niin nauttisi, niin lopputulos motivoi (esim siivous). Minulla on hyvä keskittymiskyky, joten saan paljon aikaan lyhyessäkin ajassa. Olen myös tunnollinen, eli teen loppuun sen minkä olen aloittanut ja luvannut. En myöskään jahkaile asioitten aloittamista tai päätösten tekoa.
Eli just niin kauan kun olet nuori ja terve.
Minä ainakaan en ole nuori saati terve, mutta silti touhukas ja aikaansaava, enkä juurikaan kuormitu, vaikka minulla on vaativa (monen mielestä stressaava) työ, hoidan perheen asiat lähes yksin (työhullu ja "perinteinen" mies) ja tykkään opetella uutta ja harrastaa. Mummoni säilytti saman touhukkuuden ja uuden oppimisen innon pitkälle yli 80-vuotiaaksi, vaikka lääkkeitä joutui syömään kourakaupalla. Lopulta oli täysin dementoitunut, mutta silti vauhtia ja positiivisuutta riitti.
74
Vierailija kirjoitti:
"Superihmisillä" on todennäköisesti hyvät tuki- ja turvaverkot, jotta arki sujuu, eli esim. lastenhoitoon, siivoukseen, ruuanlaittoon ja moneen muuhun asiaan on henkilöitä auttamassa. Tuolloin voi itse keskittyä työhön, harrastuksiin ja kaikeen selaiseen, mikä antaa energiaa ja tuottaa iloa.
"Superihmiset" osaavat delegoimisen taidon. Itse eivät tee mitään ikävää vaan teettävät ne työt muilla.
Yksi tuntemani nainen on superihminen, hänen aikataulujaan seuratessa ihmetyttää, miten hän pysyy hengissä. Tekee töitä aamusta puoleenyöhön ja joka päivä, myös viikonloput.
Hänen miehensä on koti-isä, mikä mahdollistaa tuon. Muuten en tajua, miten kukaan jaksaa, täytyy olla hirveä motivaatio ja kunnianhimo.
Ihmiset ovat erilaisia, jotkut yksinkertaisesti vaan voivat hyvin, kun tekevät koko ajan jotain, he eivät osaa olla paikallaan ja alkavat kärsiä, jos on pakko. Kai he saavat energiaa tekemisestä, kun minä saan energiaa lepäämisestä. Osa ihmisistähän saa myös energiaa muiden ihmisten tapaamisesta, ja toiset tarvitsevat sosiaalisten tilanteiden jälkeen lepoa yksin palauttaakseen energiansa.
Onhan niitäkin jotka kasikymppisenä vielä tekevät kaikki ok-talon työt, poimivat ämpäritolkulla marjoja metsistä ja remppaavat kesämökkiä. Siinä ohessa hoitavat lehmät ja lapsenlapset
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia, jotkut yksinkertaisesti vaan voivat hyvin, kun tekevät koko ajan jotain, he eivät osaa olla paikallaan ja alkavat kärsiä, jos on pakko. Kai he saavat energiaa tekemisestä, kun minä saan energiaa lepäämisestä. Osa ihmisistähän saa myös energiaa muiden ihmisten tapaamisesta, ja toiset tarvitsevat sosiaalisten tilanteiden jälkeen lepoa yksin palauttaakseen energiansa.
Omasta mielestä on käsittämätöntä, että jos iltapäivälehtiä on uskominen, on normaalia laittaa liikuntaharrastukset kesäloman ajaksi tauolle ja aloittaa taas arkeen palatessa. Lomallahan sitä on aikaa, vaikka millä mitalla. Auringossako (jos sattuu ylipäätänsä paistamaan) pitäisi maata 4-5 viikkoa? Itse en pysty edes ottamaan aurinkoa, koska se on yksinkertaisesti niin tylsää, eikä lukemisestakaan paahteessa tahdo tulla mitään.
ps. Niin, ja isovanhemmat eivät hoitaneet lasta koskaan, koska asuvat kaukana eikä myöskään käytetty mitään lastenhoitopalveluja.
Yksi selitys on se, että hevoset olivat lapsen ja minun harrastus siitä alkaen kun lapsi pysyi hevosen selässä eli ei tarvinnut kuskata lasta harrastuksiin, vaan molempien harrastus hoitui samalla ajolla. Mieskin osallistui eli ajelimme ympäri maakuntaa viikonloppuisin kisojen perässä: koko perheen yhteinen harrastus. Mitään jumppaa ei kyllä tarvitse lisäksi, jos on hevosia omatoimisopimuksella eli tallityöt hoidimme itse viisi kertaa viikossa.