Lue keskustelun säännöt.
Mikä on totuus "superihmisten" taustalla?
28.02.2023 |
Media hehkuttaa säännöllisesti "superihmisiä", jotka ovat lahjakkaita, tehokkaita, loputtoman energisiä ja aina terveitä ja positiivisia. Mutta mikä mahtaa olla totuus, kun kuitenkin kaikilla meistä on se sama 24 tuntia vuorokaudessa käytettävissä.
Otetaan esimerkiksi naispuolinen henkilö, jolla on lapsia ja mies. Hän käy töissä ja opiskelee samaan aikaan. Lisäksi tietysti harrastaa monipuolisesti liikuntaa, on hoikka ja nuorekas ja aina viimeistellyn näköinen.
En vaan ymmärrä, miten kenelläkään riittää vuorokaudessa tunnit tuohon kaikkeen! Onko mahdollista, että meille ei kerrota ihan kaikkea. Käykö kotona siivooja, hoitaako isovanhempi lapset ja tekee ruuat?
Tunteeko joku läheisesti tällaisen henkilön? Mikä on totuus tuosta elämästä?
Itsellä töissä käyminen (osa-aikainen!), kodin hoito (toki mies tekee osansa), lasten hoitaminen ja kyyditseminen harrastuksiin vie kaiken ajan ja ylikin! Olen väsynyt ja haluaisin keventää jostain, mutta kaikki tekeminen on ns. pakollista. En vaan tajua miten jotkut tekee tämän kaiken päälle vielä niin paljon muutakin.
Kommentit (224)
Vierailija kirjoitti:
373737373uekuerururueueuurjrhuu4i4i4i4uu4riu4u4u4u4u4jrur
Olen huomannut sillä on paljon merkitystä että on hyvät vanhemmat ja kaveripiiri. On se helppoa keskittyä kun ei ole traumoja koulukiusaamisesta tai vanhemmista jotka haukkuvat ja lyövät. Kannattaa välttää sellaista luuuseriporukkaa joka ei ole saanut mitään aikaiseksi elämässä ja kateuksissaan sanovat että "sä et kyll oo vitu mitään."
Sitten se delegoiminen. Jos tuntee kaikenlaisia asiantuntijoita, niin se on miljoona kertaa helpompaa kun jos oppii kirjoista ja tekee kaiken itse.
No mulla ei ole yhtään ollut apua vanhemmista ja asuinkin toisella puolella Suomea, mies oli koko ajan töissä, ei siitäkään apua, ja yhtään ei ole mitään "asiantuntiakavereita".
Kuten sanoin, niin en siivonnut, meillä on ollut aina vähän boheemi koti sisältä. Tietty kerran viikossa yritin ja yritän aina suursiivota, ettei ihan paskassa tarvi olla.
Ja kun lapset leikkii, niin samalla voi tehä omia juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen joitain äärimmåusen mrnestyneitä ja aikaansaavia suorittajanaisia. Olennaisimmat erot minuun verrattuna ovat, että he
-kykenevät painamaan töitä ja sitten rentoutumaan ja nukahtamaan kuin sormia napsauttamalla. Minä taas tarvitseen palautumishetken ja pitkän hiljentymisen illalla ennen kuin pystyn nukahtamaan.
-kykenevät tarttumaan toimeen heti, minä taas jahkailen pitkään ennen kuin saan aloitettua puuhaa.
-eivät tunnu tarvitsevan vapaa-aikaa ja vapaapäiviä niin kuin ihmiset keskimäärin, tuskin viettävät joulua/juhannusta/ihan tavallista viikonloppuakaan kuten useimmat muut, heille se työ vaikuttaa olevan elämässä SE juttu, josta tykkäävät ja jonka parissa viihtyvät ja joka tuo merkitystä elämään
-eivät tee kotitöitä lähes yhtään itse, vaan palkattu siivoja tekee ja jos on parisuhteessa, niin ei missään tapauksessa tee kotitöitä enempää kuin mies, vaan ihan vähintään puoliksi jaettu kaikki tai mies tekee enemmän
-lapsilla on paljon organisoituja harrastuksia, eivätkä he ole juurikaan kotona, ei mene siis aikaa lastenhoitoon ja perheen kanssa oloon, osa on myös eronnut ja lapset joka toinen viikko isållä, jolloin voi keskittyä täysin vain omiin juttuihin
Lisäksi tunnen yhden hullunmenestyneen tyypin, hänellä on valokuvamuisti. Hän voi esim plärätä puhelinluettelon läpi ja muistaa sen jälkeen koko sen sisällön tåydellisesti ulkoa kertanäkemältä. Voi vain kuvitella, miten se nopeuttaa ja helpottaa opiskelua ja töitä tietyillä aloilla. Normaali ihminen ei kykenisi edes pitkän harjoittelun jälkeen oppimaan ulkoa edes yhtä aukemaa puhelinluettelosta.
Mun sisko on tuollainen. Jonkin verran saavat apua lasten kuskaamisissa isovanhemmilta, mutta muuten sisko on vaan tosi energinen ja hyvä organisoimaan. Katson ihaillen ja vähän epäuskoisena vierestä tuota suorittamista ja välillä huolestunkin kun musta tuntuu ettei hän osaa rentoutua.
Kun tekee tehokkaasti, saa paljon aikaan. Niin moni makoilee sohvalla tekemättä mitään ja siihen se aika menee.
Eiköhän näillä ole se organisointi ja priorisointi. Arki järjestetty niin ettei ylimääräistä säätöä ole, rutiinit ja aikataulut joita noudatetaan, hommia ei päästä kasaantumaan, jne. Auttaa tietenkin että on samanhenkinen puoliso ja työ joka ei vie kaikkia mehuja.
Jaksan itsekin paremmin kun olen opetellut arjen hallintaa ja aikatauluista kiinni pitämistä niin ei kulu energiaa turhaan stressiin. Monelle nämä on itsestäänselvyyksiä mutta mulle nuo oli aiemmin niitä tylsiä rutiineja joita välttelin parhaani mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tunnen joitain tällaisia miehiä, niin asioiden delegoiminen on salaisuus. Voi olla lapsiakin, mutta käytännössä lasten asioihin ei tarvitse paneutua, kun puoliso hoitaa, ruoka on valmiina kun tulee kotiin ja pyykit peseytyvät. Töistä voi suoraan vaihtaa harrastuksiin ja sitten ne työkaverit ym., joilla on työn lisäksi kaikki kotihommat hoidettavana ja jotka tykkäävät viettää aikaa lastensa kanssa oikein taivastelevat, että miten sä ennätät, musta ei ikinä olisi mihinkään noin mahtavaan. Valintoja, valintoja. Kuka haluaa panostaa mihinkin. Toki voi ajatella, että näillä hidastelijoilla voi olla paremmat välit lapsiinsa, kun ovat olleet paljon saatavilla, eikä perheen laatuaika ole lauantaina klo 13.30. Toki maailma on muuttunut ja aika harvassa perheessä sentään vaimo hoitaa kaiken kotiin ja lapsiin liittyvän, mutta onhan täälläkin ollut juttua kaikesta metatyöstä mitä se nyt kenelläkin sitten on. Ja ehkä voi sanoa, että tuntemiani superihmisiä (sukupuolesta riippumatta) yhdistää ehkä tietynlainen asioiden vatvomattomuus. Kun jokin asia on vaikea, se pyritään ratkaisemaan, eikä se vie yöunia. Itse taas esim. olen sellainen, että kun lapsellani oli murrosiän alussa vaikeita vuosia, se meinasi viedä koko mielenterveyteni. Ei todellakaan puhettakaan, että olisin suorittanut yhtään mitään edes kelvollisesti, olin yhtä huolta koko ihminen. Mutta enpä kyllä tiedä haluaisinko edes olla mikään supersuorittaja. Itse asiassa ihailen valtavasti elämäntapaa joskus viitisenkymmentä vuotta sitten, kun asioita tehtiin joo ahkerasti, mutta tavallinen elämä riitti.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuo on superihmisyyttä?
Minulla on moni noista asioista elämässäni: työ, opiskelu, mies ja kaksi lasta. Talo ja piha. Harrastuksia ja ystäviä. Ei tässä mitään supervoimia tarvita, elämä on ihan rauhallista ja kivaa.
Yksi ilta viikossa menee opiskeluun, kolmena liikun, neljä jää ihan vapaaksi.
Mutta nyt kun mietin, olen kyllä hyvä organisoimaan ja tehnyt elämästä monella tapaa helppoa. Tavaraa on vähän, siivous nopeaa, kauppareissu kerran viikossa.
Ehkä tuo kahdeksas päivä viikossa tekee aikatauluista väljempiä. ;)
Lasten harrastuskuskaukset tekee viikkoon lisää aktiviteettia, ja jos omatkin harrastukset sattuu olemaan kelloon sidottuja, siinä on helposti illat vähissä.
Itsellä ei ole kuin yksi kellotettu harrastus itsellä ja kaksi lapsilla, mutta silti tuntuu, että mihinkään pidempään satunnaisprojektiin ei tahdo riittää aikaa. Työmatkat ja istumatyö lohkaisee päivästä yllättävän paljon, joten vapaa-aikana tekee mieli priorisoida edes jonkinlaista liikuntaa. Ja lapsiakin pitäisi joskus nähdä, niin joka ilta ei viitsi olla menossa. Olen jo monta viikkoa miettinyt, koska ehtisi käydä kangaskaupassa etsiskelemässä nojatuoliin verhoilukangasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän yhden tuollaisen superihmisen. Käy töissä, kuntoilee hullunlailla päivittäin, hänellä on 6 lasta ja opiskelee/ opiskeli. Kaikki näyttää päällisin puolin hyvältä. Mutta todellisuudessa he ovat lastensuojelun asiakkaita ja ainakin yksi lapsista sijoitettu kodin ulkopuolelle. Naisen suorittaminen on mahdollisesti johtanut siihen, että lapsiin ei ole perheessä panostettu kovinkaan paljoa. Lapsia voi hankkia noin monta, mutta jonkun pitäisi nekin hoitaa.
Mahdollisia syitä: osallistuva puoliso, hyvä stressinsietokyky, paineensietokyky, tehokas ajankäyttö, ei käytä aikaa juurikaan kotitöihin tai ostaa ne palveluina, ei pyöri somessa.
Minusta superihminen opiskelee nuorena. En pidä keski-ikäisenä opiskelevaa superihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen yhden. Suorittaa parhaillaan kahta tutkintoa samanaikaisesti. Neljä lasta, joista yksi erityislapsi.
Asuttiin nuorina samassa opiskelijakommuunissa ja uskon tuntevani hänet hyvin. Hänellä on erinomainen kyky olla läsnä hetkessä. Kykenee myös nukkumaan missä vain milloin vain. Hän on loputtoman kiinnostunut asioista ja kaikki opintonsa on kummunneet halusta tietää (ei välineellisesti tavoitteellinen). Luottaa ihmisiin ja jos on ongelmia, puhuu niistä avoimesti. Ei siedä huonoa kohtelua, joten ei koskaan jää ihmissuhteisiin, jotka vievät voimia. Tunnistaa todella hyvin voimansa, joten jos väsyy, lepää ja palautuu nopeasti.
Mä tein nuorena kahta työtä ja opiskelin ja lisäksi oli vapaa-aikaa harrastuksiin yms. Jälkikäteen en ymmärrä, miten se onnistui, mutta se auttoi, että olin lapseton sinkku eli pystyin keskittymään itseeni. Lisäksi minulla oli koko nuoruuden jonkinasteista kilpirauhasen liikatoimintaa, mikä aikaansai, että oli loputtomasti energiaa ja tarmoa.
Olen nykyään ulkopuolisten silmissä menestynyt elämässä ja on hieno työ, minkä lisäksi olen yksinhuoltaja parisuhteessa, jossa hoidan lapsen yksin eli teen kaikki kotityötkin. Mies lähinnä vie energiaani. Nykyään koen, että olen alisuoriutuja. Tarvitsen paljon luppoaikaa nollatakseni päivän ja pitää maata sängyssä surffaamassa av:lla. En enää pysty kunnolla nukkumaankaan, voimavarani ovat vanhemmiten heikentyneet. Kilpirauhanen on hoidettu normaaliksi, mikä on harmillisesti vienyt ylimääräisen energialåhteen pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden. Suorittaa parhaillaan kahta tutkintoa samanaikaisesti. Neljä lasta, joista yksi erityislapsi.
Asuttiin nuorina samassa opiskelijakommuunissa ja uskon tuntevani hänet hyvin. Hänellä on erinomainen kyky olla läsnä hetkessä. Kykenee myös nukkumaan missä vain milloin vain. Hän on loputtoman kiinnostunut asioista ja kaikki opintonsa on kummunneet halusta tietää (ei välineellisesti tavoitteellinen). Luottaa ihmisiin ja jos on ongelmia, puhuu niistä avoimesti. Ei siedä huonoa kohtelua, joten ei koskaan jää ihmissuhteisiin, jotka vievät voimia. Tunnistaa todella hyvin voimansa, joten jos väsyy, lepää ja palautuu nopeasti.
Vähän kadehdin. Minun on vaikea siirtyä moodista toiseen, eli jos olen virkeä, on myös vaikea nukkua ja sitten jossain kohti tulee romahdus ja henkinen kooma.
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisia syitä: osallistuva puoliso, hyvä stressinsietokyky, paineensietokyky, tehokas ajankäyttö, ei käytä aikaa juurikaan kotitöihin tai ostaa ne palveluina, ei pyöri somessa.
Minusta superihminen opiskelee nuorena. En pidä keski-ikäisenä opiskelevaa superihmisenä.
No mä pidän superihmisenä sellaista, joka opiskelee koko elämänsä ja samalla menestyy työelämässä. Vain nuorena opiskellut kuulostaa älyllisesti varsin keskinkertaiselta ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen 30 vuotias nainen, 2 lasta joista toinen koulussa ja toinen päiväkodissa. Mies käy reissutöissä.
Minä töissä 8h, 2 päivänä koululaisen harrastukset joista vain toiseen vien. Tämän harjoituksen aika pääsen pienemmän kanssa yhdessä luistelemaan, hiihtämään, juoksemaan, ihan mitä vain! Toiseen harrastukseen kulkee itse.
Edellisenä päivänä usein teen seuraavalle päivälle ruuat ja eväät töihin. Ei ole sitten kiire töistä kotiintullessa saada ruokaa nälkäisille kiukkusille ihmisille.
Saan paljon hyvää mieltä leipomisesta ja ruuanlaitosta. Joskus se on pakkopullaa, mutta enimmäkseen pidän siitä.
En itse harrasta mitään, syynä se ettei lapsille ole mitään paikkaa mihin mennä siksi aika kun itse olisin harrastuksessa.
Nukun yössä 8h.
En koe olevani väsynyt tai uupunut ja masentunut. Mulla riittää virtaa ja olen iloinen!
Aikatauluttaminen ja rutiinit on se juttu!!
Siivoan, pyykkään, kokkaan itse. käyn kaupassa itse. Joskus tulee käytyä tyylii mäkkärissä, mutta kotiruualla eletään!
AP:n ongelma ei ole "superihmiset" vaan oma laiskuus. Aktiiviset ihmiset ottavat härkää sarvista ja tarttuvat tuumasta toimeen, niin saavat asiat tehdyksi ja aikaa vielä jääkin. AP se vaan tuijottaa netflixiä 4h päivässä, syö sipsejä, polttaa tupakkaa ja juo sokurilimsaa, eikä saa mitään aikaan. Tuossa 4h aikanakin olisi käynyt urheilemassa, lukenut ja opiskellut vaikka kuinka paljon. Sen sijaan aika meni taas sohvalla persettä kasvattaessa yhdessä hujauksessa, terveys heikkeni epäterveellisen ruuan, juoman, tupakoinnin ja liikkumattomuuden takia ja aivot jatkoi mätänemistä käytön puutteessa. Viikonloput meneekin sitten kaavalla "lauantaina persekänni ja sunnuntai krapulassa". Ei ihme että väsyttää! "Superihmiset" taas ottavat lauantaina sen yhden saunaoluen ja käyttävät koko muun ajan johonkin oikeasti hyödylliseen.
Korkki kiinni ja älylaitteet kiinni, niin muututte itsekin superihmisiksi. Tosin jos huonot elintavat (viinan kittaaminen, tupakointi, liikkumattomuus) ovat jatkuneet pitkään niin siitä toipuminen saattaa viedä jopa useita vuosia. Se on kuitenkin sijoitus omaan terveyteen ja tulevaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 30 vuotias nainen, 2 lasta joista toinen koulussa ja toinen päiväkodissa. Mies käy reissutöissä.
Minä töissä 8h, 2 päivänä koululaisen harrastukset joista vain toiseen vien. Tämän harjoituksen aika pääsen pienemmän kanssa yhdessä luistelemaan, hiihtämään, juoksemaan, ihan mitä vain! Toiseen harrastukseen kulkee itse.
Edellisenä päivänä usein teen seuraavalle päivälle ruuat ja eväät töihin. Ei ole sitten kiire töistä kotiintullessa saada ruokaa nälkäisille kiukkusille ihmisille.
Saan paljon hyvää mieltä leipomisesta ja ruuanlaitosta. Joskus se on pakkopullaa, mutta enimmäkseen pidän siitä.
En itse harrasta mitään, syynä se ettei lapsille ole mitään paikkaa mihin mennä siksi aika kun itse olisin harrastuksessa.
Nukun yössä 8h.
En koe olevani väsynyt tai uupunut ja masentunut. Mulla riittää virtaa ja olen iloinen!
Aikatauluttaminen ja rutiinit on se juttu!!
Siivoan, pyykkään, kokkaan itse. käyn kaupassa itse. Joskus tulee käytyä tyylii mäkkärissä, mutta kotiruualla eletään!
Kuulostaa leppoisalta ja kunnianhimottomalta taviselämältä, ei superihmisen arjelta. Ilmeisesti monelle tosin tuo perusarkikin on kuormittavaa.
Vierailija kirjoitti:
AP:n ongelma ei ole "superihmiset" vaan oma laiskuus. Aktiiviset ihmiset ottavat härkää sarvista ja tarttuvat tuumasta toimeen, niin saavat asiat tehdyksi ja aikaa vielä jääkin. AP se vaan tuijottaa netflixiä 4h päivässä, syö sipsejä, polttaa tupakkaa ja juo sokurilimsaa, eikä saa mitään aikaan. Tuossa 4h aikanakin olisi käynyt urheilemassa, lukenut ja opiskellut vaikka kuinka paljon. Sen sijaan aika meni taas sohvalla persettä kasvattaessa yhdessä hujauksessa, terveys heikkeni epäterveellisen ruuan, juoman, tupakoinnin ja liikkumattomuuden takia ja aivot jatkoi mätänemistä käytön puutteessa. Viikonloput meneekin sitten kaavalla "lauantaina persekänni ja sunnuntai krapulassa". Ei ihme että väsyttää! "Superihmiset" taas ottavat lauantaina sen yhden saunaoluen ja käyttävät koko muun ajan johonkin oikeasti hyödylliseen.
Passiivisuus passivoi. Toisaalta, jos on tottunut tällaiseen elämän, voi olla vaikea ymmärtää, että tekeminen ja onnistumisen tunteet voivat lisätä energiavaroja, eivätkä kuluttaa niitä. Jos vielä omaa puolison, joka on tukeva ja kannustava, nälvimisen ja alasvetämisen sijaan, lopputulos on entistä aikaansaavampi ihminen.
Omalla läheiselläni syynä on luontaisesti vähäinen unentarve (noin 4h max per yö) ja mielestäni myös tunteiden tunnistamisen vaikeus, hän ei oikein tiedä mitä erilaisia tunteita voi olla ja miksi negatiivisia tunteita tulee joillekin, joten helppohan se on buukata itsensä ahdistuksen ja uupumuksen rajoille jos ei tiedä miltä ahdistus tai uupumus tuntuu. On hyvin rationaalinen ihminen, jos kysyy että miten ehdit tehdä x y ja z niin lyhyessä ajassa, niin vastaa hämmentyneenä että kun minä päätin tehdä ne ajassa X ja sitten vaan tein.