Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?
27.02.2023 |
Koen hiukan vaikeaksi käsittää, miksi ihmeessä tämä nuorempi sukupolvi nyt uupuu niin mahdottomaan tahtiin (esim tänään 27.2. HS "Nuorten työuupumus uhkaa jo taloutta").
Siis mikä ihme näitä uuvuttaa?
Yritän siis vilpittämästi hahmottaa, mistä tämä johtuu? Onko aines jotenkin "heikompaa" nykyisin? Eikö ole paineensietokykyä?
Työelämä ei taatusti ole kovin paljon erilaista kuin ollut parikymmentä viime vuotta (vähintään). On paineistavia töitä, on pas*oja työpaikkoja, on huonoja pomoa, mutta on myös erinomaisia työpaikkoja, hyviä työkokemuksia jne. Eli samaa kuin ennenkin.
Okei, en itse ole enää nuori, ikää 52 v.
Opiskelin yliopistossa maisteritutkinnon, olin hanttihommissa laman aikana ja sen jälkeen sitten kokoaikaisesti työelämässä. Elämään mahtunut kaikenlaista vastoinkäymistä, mutta vielä tässä porskutetaan.
Onko jokin maailmassa niin muuttunut, että nuoret uupuu ELÄMÄSTÄ yleisesti (???) vai mistä on kyse?
Kommentit (1167)
Vierailija kirjoitti:
Eläkeikä hinattu 70 ikävuoteen. Eläkemaksu 2000€:n bruttopalkasta 200€. Lisänä verot ja muut maksut.
Ei järkeä. Mieluummin jättää oravanpyörän kokonaan väliin.
Joku toinen - usein vanhempi ja fyysisesti sairaampi - nekin rahat joutuu tienaamaan.
Teen töitä pitkien syöpähoitojen ja elinsiirron jälkeen. Olisi mukavaa, jos joku maksaisi menoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä on hyvä miettiä siinä kohtaa, kun pikkumussukka parkuu pää punaisena. Jos annat periksi, kasvatat hänestä uupuvan nuoren. Jos annat huutaa ja näytät, että lapsi ei määrää, kasvatat hänestä selviytyvän nuoren.
Vierailija kirjoitti:
Iäkkäämmät voisivat katsoa peiliin. Miten meillä näkyy mediassa/ihmisuhteissa lämpö, rakkaus, usko elämään, välittäminen, toivo, positiivisuus, ilo, inhimillisyys?
Verratkaa vaikka kulttuuriin Ruotsissa, niin ero on suuri. Siellä on välittämistä, joka näkyy yhteiskunnassa monin tavoin.
Meitä pelotellaan mediassa koko ajan jollain asialla.
Kun tulee järkyttäviä uutisia, olipa pandemia tai sota, täältä ei löydy ihmistä joka puhuisi lämpimästi ihmisille, lohduttaen, toivoa luoden, yhteishenkeä kasvattaen. Ei papit, ei poliitikot, ei psykologit, ei opettajat, ei älyköt, ei kukaan.
Siksi meillä nuoret esim. eivät välitä vanhemmista ihmisistä, eivät toisistaankaan, koska välittämiseen ei ole kasvettu, eikä sitä näy mediassa. Vapaa-ajat sitten opetellaan tappamaan peleissä.
Mediatalot hoi, ihmiset, ottakaa koppia!
Tämä on totta myös. Yhteiskunta vaikuttaa kylmältä, ihmiset itsekkäiltä menestyjiltä ja yritykset ahneilta työntekijöiden kyykyttäjiltä.
Minusta on ihan terve ilmiö, että kun tarpeeksi huononnetaan (työ)elämää, ihmiset alkavat pistämään hanttiin ja väsyä. Onko väärin kaivata rauhallisempaa elämäntahtia? Onko väärin haluta laatua määrän sijaan? Kun on väsynyt, kaipaa rauhaa ja burn out antaa sitä, vailla ikäviä vastuita. Enemmän positiivisuutta, rakkautta ja myötätuntoa tarvitaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Papitkin kuulemma uupuvat nykyään työssään?
Kuinka tämä on edes mahdollista? Papin työ on kuitenkin yksi vähiten kuormittavista ja helpoimmista käsienheiluttelu-ammateista, jonka ainoa kuormittavuus lienee liika pullan puputtaminen ja kahvin ryystäminen. Lisäksi heidän työssään ei ole tulosvastuuta missään muodossa. Teet tai jätät tekemättä, aivan sama. Papin virassa istut kuin paska Junttilan talon seinällä, eroon ei pappis-eliitistä pääse millään.
"Papit jaksavat työssään aiempaa huonommin – Pohjalaispapit avautuvat rankoista hautajaisryppäistä ja empatiauupumuksesta: "Usein joku pappi on sairauslomalla"
https://ilkkapohjalainen.fi/uutiset/papit-jaksavat-ty%C3%B6ss%C3%A4%C3%…
Onhan papin työ nyt aivan järkyttävää, jos sen tosissaan ottaa. Tapaat joka päivä kuolleiden itkeviä omaisia ja yrität heitä lohdutella, samaan aikaan epäusko velloo omassakin mielessä. Kyynistyt ja höpötät ulkomuistista latteuksia, joihin et itsekään usko. Työilmapiiri vanhanaikainen ja vahvasti hierarkinen, oma maailmansa, missä asiat ovat niinkuin ne on aina olleet. Missään et saa olla oma itsesi, et töissä etkä vapaalla.
Ei yksittäiselle papille todellakaan tule päivittäin vastaan hautajaisia, joillekin voi tulla vain muutama vuodessa. Suurin osa "työajasta" on muutenkin pelkkää ilmaa, jota ei valvo kukaan. Ei tehtävää, ei vastuuta, ei mitään. Palkka kuitenkin juoksee.
Eivätkä papit myöskään tunne myötätuntoa tai empatiaa kärsiviä kohtaan, kaikki heidän osaltaan on ainoastaan pelkkää teatteria ja surkeaa näytelmää. Valta, raha ja oma perse se on mikä pappia kiinnostaa.
En ole elämäni aikana tavannut ainoatakaan tehtääväänsä sopivaa pappia, luonnehäiriöisiä ja tehtäväänsä täydellisen sopimattomia siitäkin enemmän.
Uskokaa nyt hyvät seurakuntalaiset, että teillä on harvinaiset surkeat paimenet. Teidän ainoa arvonne heidän silmissään on se, että te rahoitatte heidän yltäkylläisen ökyelämänsä kirkollisveroeuroillanne.
Mutta mikäs siinä, jos tästä tykkää.
Mieleeni tulee yksi asia täällä jo mainittujen lisäksi, esimiehenä joudun nuorille tästä sanomaan usein.
Töissä tehdään töitä ja vapaa-aika on vapaata, ei tarvitse somettaa 24/7 joka asiasta, puhelin kiinni ja vaikka luontoon kävelemään.
Ei kuormita ja työajalla ollaan 100% töissä ei muuta sähläämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne pelaa ja narkkaa liikaa.
Mä en tajuu mikä se korkeintaanvähänväsynyt-muija on. Hirveesti tuntuu olevan rahaa ja aina jokin valitus päällä. Lopullisestiko työkyvytön alle 40 v. ja mikä sen työ/koulutus edes oli. Ei muuta kun haluaa lukea kirjoja, kirjotella hieman, sisustaa, rempata, sommitella, kuvata itseään, reissata.
Mä tiedän tän tyypin vaan siks että mun tuttavapiirissä on naisia jotka haluavat olla kuin Kolu, ja yrittävätkin. Eräs 50 v. on täydellinen kopio somen perusteella! Sitten on taas eräs 35 v. joka on kuulemma juristi eikä voi mennä enää takas työelämään. Ollu siis muutaman vuoden jo himassa (EI lapsia hänelläkään). Ohjaa jotain liikuntatunteja hyvinkin valikoidusti. Somettaa vähemmän, mut joo samaa sorttia.
Ihmettelen todellakin milleniaalien burnouteja. Mulla tosin serkku joka s. -80 eikä oo koskaan menny tähän ansaan...Kyllä, burnoutti voi olla vaikka se ei ole lääketieteen diagnoosi, mutta kun se on niillä kaikilla ja pitää heti päästä joogaohjaajaksi tai kirjailijaksi kun työelämä oli liian rankka. Näin sanoi myös tuttu kasarilainen KAMPAAJA!
Vierailija kirjoitti:
Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?
Kotona ei ollut paapomiskulttuuria ja valitettavasti ei myöskään sen kummempaa kannustusta. Vanhemmat jopa sodassa olleita tai sodan hyvin muistaneita ihmisiä. Ei ollut vallalla kaikesta pitää puhua -kulttuuria, sitä vaan jotenkin puskee sisulla eteen päin kun siihen on tottunut pienestä pitäen.
Kaksi kertaa olen itkenyt lääkärissä työuupumuksen vuoksi. Ensimmäisellä kerralla sain 4 päivää sairaslomaa, toisella kerralla lääkäri sanoi, että olet hieman alakuloinen, mutta töissä pitää käydä. Nämä tapaukset 2000-luvun alussa, olin silloin yli nelikymppinen. Ei siinä muu auttanut kuin mennä töihin takaisin, en olisi uskaltanut jäädä työttömäksi. Sekin on kotona päähän iskostettu, että omillaan pitää tulla toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Nykyään on se trendi, että työpaikoilla yksi ihminen tekee kahden ihmisen työt yhden ihmisen palkalla.
Mutta jos näin on, niin miksi nimenomaan nuoret työntekijät uupuvat? Mikseivät nelikymppiset, viisikymppiset, kuusikymppiset ja liki seitsenkymppiset uuvu? Heillä on lisäpaineena vielä se että ikääntyvän on hyvin vaikeata saada uusi työpaikka.
Niin, mikähän siinä on että työ on helpompaa sille joka sitä on tehnyt jo 20 vuotta kuin sille joka on tehnyt sitä 2 viikkoa? Hmmm....
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Nykyään on se trendi, että työpaikoilla yksi ihminen tekee kahden ihmisen työt yhden ihmisen palkalla.
Mutta jos näin on, niin miksi nimenomaan nuoret työntekijät uupuvat? Mikseivät nelikymppiset, viisikymppiset, kuusikymppiset ja liki seitsenkymppiset uuvu? Heillä on lisäpaineena vielä se että ikääntyvän on hyvin vaikeata saada uusi työpaikka.
NIMENOMAAN!!
Nuoremmat saa kaikki hyväpalkkaiset työt, sitten he eivät osaa mitään ja uupuvat. Ehkä se on siksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorimmat uupuvat jo siitä, että pitää noudattaa sääntöjä. Ei ole totuttu siihen kotona. Tämä näkyy hyvin kouluissa, joissa osa saa suunnilleen paniikkikohtauksen, jos opettaja sanoo tiukempaan sävyyn ei. Sitten mennään parkumaan mamman helmoihin ja mamma tulee parkumaan koululle, kun hänen herkkää lumihiutalettaan on satutettu. Tämän jatkuessa pitkään opettaja uupuu, kun koko ajan pitää käyttää energiaa asioihin, jotka ennen olisivat hoituneet sillä, että sanoo ei ja lapsi tottelee.
Mitenkäs se opettaja uupuu, hänhän on vahva ja saanut hyvän kotikasvatuksen eikä edes pullamössösukupolvea?
Vierailija kirjoitti:
Eläkeikä hinattu 70 ikävuoteen. Eläkemaksu 2000€:n bruttopalkasta 200€. Lisänä verot ja muut maksut.
Ei järkeä. Mieluummin jättää oravanpyörän kokonaan väliin.
Ennen purtiin vaan hammasta yhteen ja jaksettiin, kun oli pakko.
Nykynuori ei edes yritä, vaan oikeuttaa itselleen ja koko sukupolvelleen vapautuksen, kun on niin rankkaa ja liikaa vaadittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläkeikä hinattu 70 ikävuoteen. Eläkemaksu 2000€:n bruttopalkasta 200€. Lisänä verot ja muut maksut.
Ei järkeä. Mieluummin jättää oravanpyörän kokonaan väliin.
Ennen purtiin vaan hammasta yhteen ja jaksettiin, kun oli pakko.
Nykynuori ei edes yritä, vaan oikeuttaa itselleen ja koko sukupolvelleen vapautuksen, kun on niin rankkaa ja liikaa vaadittu.
Kannattaa katsoa vanhoja itsemurhatilastoja ennen kuin alkaa valehdella mistään hampaiden yhteen puremisesta... Miten moni on itsensä työn ja henkilökohtaisen elämän ristipaineessa itsensä tappanut Suomessa menneinäkin vuosikymmeninä.
Olen 30-vuotias, joten en mikään ihan nuori enää, mutta itsekin käynyt uupumuksen partaalla ja ymmärrän miksi nuoret väsyy.
Työelämässä vaaditaan paljon itsensä johtamista. Moni asiantuntijatyö ei ole sellaista, että työt jäävät työpaikalle. Älypuhelimen ansiosta olet 24/7 tavoiteltavissa. Asiakkaat saattavat olla kansainvälisiä, eli työskentelevät eri aikavyöhykkeellä. Voi olla tulospaineita, mutta ei tarpeeksi resursseja tai lisäkäsiä. Jos olet vielä kokematon, eikä kenelläkään ole aikaa kunnolla perehdyttää ja olla opettamassa, jää tyhjän päälle. Kun soppaan otetaan vielä etätyö, jonka ansiosta hiljainen tieto ei välity ja työkaverit saattavat jäädä etäisiksi, koko homma voi turhauttaa ja uuvuttaa.
Ns analogisena aikana homma oli hitaampaa. Papereita pyöriteltiin, odoteltiin postia tai faksia, sihteerit hoiti käytännön järjestelyt, ja matkusteltiin paljon tapaamisiin. Nyt sihteerit ovat kuoleva joukko, kun toiminnot on tehostettu niille insinööreille, ekonomeille ja lääkäreille, jotka hoitavat paperinpyörityksen ydintehtävänsä ohella. Siinä sitten joudut varaamaan kallista työaikaa tapaamisajan jahtaamiseen.
Pitää osata laittaa rajat ja niissä pitää olla tiukka. Tunnolliselle uudelle työntekijälle, joka haluaa näyttää osaamisensa, se voi olla vaikeaa. On rankka paikka oppia, että aikataulu- ja tulospaineiden myötä ei voi tehdä parasta, vaan 7+ täytyy riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laiskuus on hyvä lahja, kun sen osaa oikein käyttää.
onko siinä lopulta mitään järkeä, että tuhlataan koko elämä työpaikalla 40 tuntia viikossa. Ihan hyvä, jos nuoremmat sukupolvet alkavat uupumaan ja heitä ei enää kiinnosta raataa niska limassa. Ehkä elämänlaatu siitä sitten paranee jälkipolvilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Nykyään on se trendi, että työpaikoilla yksi ihminen tekee kahden ihmisen työt yhden ihmisen palkalla.
Mutta jos näin on, niin miksi nimenomaan nuoret työntekijät uupuvat? Mikseivät nelikymppiset, viisikymppiset, kuusikymppiset ja liki seitsenkymppiset uuvu? Heillä on lisäpaineena vielä se että ikääntyvän on hyvin vaikeata saada uusi työpaikka.
Niin, mikähän siinä on että työ on helpompaa sille joka sitä on tehnyt jo 20 vuotta kuin sille joka on tehnyt sitä 2 viikkoa? Hmmm....
Kertoo kyllä paljon siittä joka uupuu kahdessa viikossa niin että ei kykene työskentelemään... asioiden opettelu vaatii vaivaa ja aikaa ja kumpaakaan pullamössö sukupolvi ei suostu kun "kaikki heti mulle nyt ilman että itse panostan" on lähes joka some sukupolven ajatuksissa ensimmäisenä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Nykyään on se trendi, että työpaikoilla yksi ihminen tekee kahden ihmisen työt yhden ihmisen palkalla.
Mutta jos näin on, niin miksi nimenomaan nuoret työntekijät uupuvat? Mikseivät nelikymppiset, viisikymppiset, kuusikymppiset ja liki seitsenkymppiset uuvu? Heillä on lisäpaineena vielä se että ikääntyvän on hyvin vaikeata saada uusi työpaikka.
Niin, mikähän siinä on että työ on helpompaa sille joka sitä on tehnyt jo 20 vuotta kuin sille joka on tehnyt sitä 2 viikkoa? Hmmm....
Kertoo kyllä paljon siittä joka uupuu kahdessa viikossa niin että ei kykene työskentelemään... asioiden opettelu vaatii vaivaa ja aikaa ja kumpaakaan pullamössö sukupolvi ei suostu kun "kaikki heti mulle nyt ilman että itse panostan" on lähes joka some sukupolven ajatuksissa ensimmäisenä
Ei nykymaailmassa anneta aikaa opetella, kun sun pitää osata kaikki jo heti. Työpaikkahakemuksissakin lukee että pitää olla jo kokemusta samasta työstä. Itse en edes pääse minnekään, koska aina paikan vie joku jolla oli jo valmiiksi kokemusta vastaavasta työstä.
Vierailija kirjoitti:
Ei nyky-työelämää voi verrata johonkin 80-lukuun, jossa töitä sai kysymällä ja päivät suuri osa toimistotyöstä oli nykyvinkkelistä katsoen suojatyöpaikkoja.
Nykymaailmassa 1 ihminen hoitaa viiden työt.
Töitä tehtiin ihan normaaliin tahtiin silloisten olosuhteiden mukaisesti. Nykymaailmassa sillä yhdellä ihmisellä on yksi tosi nopea työkaveri ja se on tietysti tietokone ja kaikki sen sovellukset.
Enää ei tarvita postitusta, lähettejä, sihteereitä, matkavastaavia jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?
Kotona ei ollut paapomiskulttuuria ja valitettavasti ei myöskään sen kummempaa kannustusta. Vanhemmat jopa sodassa olleita tai sodan hyvin muistaneita ihmisiä. Ei ollut vallalla kaikesta pitää puhua -kulttuuria, sitä vaan jotenkin puskee sisulla eteen päin kun siihen on tottunut pienestä pitäen.
Kaksi kertaa olen itkenyt lääkärissä työuupumuksen vuoksi. Ensimmäisellä kerralla sain 4 päivää sairaslomaa, toisella kerralla lääkäri sanoi, että olet hieman alakuloinen, mutta töissä pitää käydä. Nämä tapaukset 2000-luvun alussa, olin silloin yli nelikymppinen. Ei siinä muu auttanut kuin mennä töihin takaisin, en olisi uskaltanut jäädä työttömäksi. Sekin on kotona päähän iskostettu, että omillaan pitää tulla toimeen.
Sotatraumoista on omassakin suvussa kärsitty useassa sukupolvessa, ja nimenomaan kärsitty. Mitään erinomaista, ihailtavaa tai tavoiteltavaa niiden seurauksissa ei ole. Siksi pullamössömilleniaalina olenkin vankkumattomasti tämän kehityskulun kannalla, ettei kaikkea tarvitse vain sietää, saa sanoa, kun on paha olo, ja hakea apua. Se on toki asia erikseen, miten apua saa. Ei itkuiseen uupumukseen muutama vuosi sittenkään lohjennut kuin muutaman päivän hengähdystauko.
Alue: Aihe vapaa
Nuori sukupolvi ei ole tottunut tekemään töitä. Edes kotitöitä. Kyllähän siinä uupuu, kun sitten aikuisena pitää jotain tehdäkin eikä vain maata somettamassa.