Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?

Vierailija kirjoitti:

Ne ketkä huutelee pullamössöistä eivät kyllä käsitä mitään siitä millaista nuorilla on töissä tällä hetkellä.

Aika moni meistä pullamössöhuutelijoista teemme itse ihan sitä samaa työtä kuin ne nuoretkin ja juuri siksi ihmettelemmekin, mikä siinä on, kun nimenomaan nuoret uupuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työelämä on nykyään huomattavasti rankempaa kuin joskus 80-luvulla. Olisitte itsekin uupuneet, jos olisi pitänyt olla aina puhelun/sähköpostin tavoitettavissa, pitää iltaisin palavereja Japanin toimiston kanssa ja silti mennä toimistolle klo 8 aamulla. 

80-90-luvulla oli erikseen työelämä ja muu elämä, ei tarvinnut kotona vastailla työpuheluihin, ja kaikkeen annettiin enemmän aikaa kun ei ollut nettiä. Nyt kaiken pitäisi olla valmista heti. Se mihin 80-luvulla annettiin viikko aikaa, pitää tehdä nyt päivässä. 

Helppohan se on eläkkeeltä päivitellä, miten ihmiset nykyään uupuvat herkemmin. Montakohan päivää boomerit jaksaisivat nykyajan työssä? 

Kuinkakohan hyvin milleniaalit olisivat jaksaneet 6-päiväistä koulu- ja työviikkoa?

Hyvin, kun olisi ollut pakko jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työelämä on rikki. Siinä on suurin syy. Jos työtä teetettäisiin inhimillisiä määriä, niin sitä riittäisi useammille. Palkalla ei enää elä. Ja kun palkka ei riitä oman kodin tai perheen hankkimiseen, niin mikä ihme tuo on, jos ei nuoria kiinnosta. Ei kiinnostaisi minuakaan.

Ja kun suurin osa saa oman kodin ja perheen niin nämä saamattomat voi miettiä miksi sama ei onnistu heiltä.

Aika moni pitää itseään nuorena liian huonona saamaan perheen yms. Ei se ole mikään nykynuorten juttu vaan liittyy nuoruuden epävarmuuteen.

Jälkeenpäin sitten tietää että kelpasikin jollekin. Siihen asti sai pelätä olevansa ikuisesti yksin.

Jos nyt työssäolevat nuoret uupuvat, ihmettelenpä vaan miten nämä nyt koulussa olevat kestävät työelämän. Ei kyetä olemaan edes 45 minuuttia ilman, että sitä puhelimen räpläystä. Jos tehtävät vaatii lukemista, niin osalle liian raskasta tai eivät kykene... Amiksessakaan niiltä ei saa enää niin paljon vaatia, kun ei nämä nykyään kaikki selviä niistä tehtävistä..... Kun  sieltä peruskoulustakin nykyään pääsee ilman, että osaa edes perustaitoja (lukea, laskea ja kirjoittaa). Ja nämä eivät ole vielä edes siellä työelämässä. Kauhulla saa odottaa mihin yhteiskunta päätyy, kun nää on se työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?

Samaa ajattelin. Kertokaa, oi viisaat tädit, niin jospa mekin surkeat nykynuoret tästä noustaisiin.

Ihmettelen myös, että miksi moneen kertaan korkeakoulutetut ihmiset kyselevät täällä yksi toisensa perään samaa asiaa, vaikka vastaus on ilmiselvästi teidän kaikkien tiedossa: olette vain niin hirveän paljon parempia ihmisiä kuin me nuoremmat.

No jos tämän 40-v täti-ihmisen mielipide mihinkään kelpaa, niin minun mielestäni nykynuoret eivät ole mitenkään surkeampia eivätkä vanhemmat ihmiset mitenkään parempia.

Mutta tässäkin ketjussa jos joku ehdottaa, että kenties ongelma voisi edes osittain juontaa juurensa vaikka somen ja nykymedian informaatiotulvaan, joka tutkitusti heikentää ihmisten keskittymiskykyä kautta linjan, on vastauksena heti "EI!! SOMESSA JNE EI OLE MITÄÄN VIKAA!!! KYLLÄ TYÖ JA OPISKELU VAAN ON PALJON RANKEMPAA NYKYÄÄN JA NYKYNUORILTA VAADITAAN SATATUHATTA KERTAA ENEMMÄN KUIN MILTÄÄN SUKUPOLVELTA KOSKAAN AIEMMIN HISTORIAN AIKANA!!!!!!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ketkä huutelee pullamössöistä eivät kyllä käsitä mitään siitä millaista nuorilla on töissä tällä hetkellä.

Aika moni meistä pullamössöhuutelijoista teemme itse ihan sitä samaa työtä kuin ne nuoretkin ja juuri siksi ihmettelemmekin, mikä siinä on, kun nimenomaan nuoret uupuvat.

Eivät enää purematta niele nälvimistänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ketkä huutelee pullamössöistä eivät kyllä käsitä mitään siitä millaista nuorilla on töissä tällä hetkellä.

Aika moni meistä pullamössöhuutelijoista teemme itse ihan sitä samaa työtä kuin ne nuoretkin ja juuri siksi ihmettelemmekin, mikä siinä on, kun nimenomaan nuoret uupuvat.

Meillä on vakaa osaaminen niihin omiin töihin ja työelämään. Se auttaa huomattavasti sietämään tätä nykyaikaa. Mikä siinä on ettei kukaan osaa muka sitä ajatella? Jos nyt pitäisi olla 20v ensimmäisessä työpaikassa opettelemassa aivan kaikkea työelämään liittyvää, niin uuvuttaisiin mekin.

Vierailija kirjoitti:

Uupuminen voi johtua mm. resilienssin puutteesta, korkeista vaatimuksista, päättämättömyydestä, huonosta kasvatuksesta.

Huonolla kasvatuksella tarkoitan lapsen tarpeiden laiminlyöntiä. Tällä palstalla on hyviä esimerkkejä siitä, kuinka lapsia on kasvatettu rakkaudettomasti. Raivotaan, vähätellään ja nolataan lasta. Tai sitten ei olla lapselle läsnä juuri koskaan, mutta vaaditaan ties mitä.

Lapsi oppii näin epäedullisia toimintatapoja, kuten tavoittelemaan täydellisyyttä, olemaan huomioimatta omia tunteitaan ja tarpeitaan sekä pelkäämään hyvältyksi tulemista, jotka johtavat helposti uupumukseen niin ihmissuhteissa kuin työelämässäkin.

Hyvään ja terveeseen itsetuntoon kasvatettu aikuinen osaa kuunnella tunteitaan, tarpeitaan ja näkemään selkeämmin mitkä asiat ovat omaa hyvinvointia lisääviä ja mitkä huonontavia.

Tämä ei tarkoita, että vanhemmat ovat syyllisiä tai heitä pitäisi syytellä, ovathan hekin olosuhteiden kasvattamia. Mutta uskon, että yleinen mielenterveyden huononeminen on herättävä asia ja on hienoa, että asiasta puhutaan enemmän niin muutoskin on mahdollista.

Tuo on kaikki totta, mutta en kyllä usko, että menneitä sukupolvia on mitenkään lempeämmin kasvatettu kuin nykyisiä. Ainakin mitä lähipiirin vanhempien ihmisten lapsuudentraumoja tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ketkä huutelee pullamössöistä eivät kyllä käsitä mitään siitä millaista nuorilla on töissä tällä hetkellä.

Aika moni meistä pullamössöhuutelijoista teemme itse ihan sitä samaa työtä kuin ne nuoretkin ja juuri siksi ihmettelemmekin, mikä siinä on, kun nimenomaan nuoret uupuvat.

Meillä on vakaa osaaminen niihin omiin töihin ja työelämään. Se auttaa huomattavasti sietämään tätä nykyaikaa. Mikä siinä on ettei kukaan osaa muka sitä ajatella? Jos nyt pitäisi olla 20v ensimmäisessä työpaikassa opettelemassa aivan kaikkea työelämään liittyvää, niin uuvuttaisiin mekin.

Ja vakityö pätkien ja epävarmuuden sijaan. Moni unohtaa aika nopeasti, miten raskasta se oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ketkä huutelee pullamössöistä eivät kyllä käsitä mitään siitä millaista nuorilla on töissä tällä hetkellä.

Aika moni meistä pullamössöhuutelijoista teemme itse ihan sitä samaa työtä kuin ne nuoretkin ja juuri siksi ihmettelemmekin, mikä siinä on, kun nimenomaan nuoret uupuvat.

Meillä on vakaa osaaminen niihin omiin töihin ja työelämään. Se auttaa huomattavasti sietämään tätä nykyaikaa. Mikä siinä on ettei kukaan osaa muka sitä ajatella? Jos nyt pitäisi olla 20v ensimmäisessä työpaikassa opettelemassa aivan kaikkea työelämään liittyvää, niin uuvuttaisiin mekin.

No ei se nyt kyllä niin paljon auta, kun ottaa huomioon, että vanhempi työntekijä saa todennäköisemmin fudut kuin nuori. Luulisi sen jos minkä aiheuttavan suorituspaineita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtahti paljon kovempi kuin aiemmin, kaikkeen vaaditaan koulutus. Ensin koulutukseen pääsyyn on iso kilpailu ja sitten koulutuksen jälkeen on kova kilpailu työpaikoista. Nykyisin ei anneta nuorille vakiduuneja vaan kokoajan roikotetaan jojon päässä, että jatkuuko työt. Eläkettä ei tule olemaan. Palkannousu on paljon maltillisempaa kuin aikaisemmalla sukupolvella, ostovoima paljon alempi kuin edellisellä sukupolvella etc etc. Nykyisten nuorten ostovoima ja tulevaisuus etc on pohjamudissa verrattuna edeltävään sukupolveen.

Esimerkiksi;

Äitini oli yksinhuoltaja, mutta pystyi silti sairaanhoitajan palkalla elättämään 2 lasta ja ostamaan asunnon pk-seudulta 80-luvulla.

Itse olen lapseton ja minulla on suht samanverran tienaava puoliso (itse olen sairaanhoitaja), eikä meillä ole yhdessä varaa ostaa asuntoa edes ok seudun kehyskunnasta.

Onko kenties maata ajettu aika vauhdilla alas?

Työtahdista kertonee jo sekin, että potilas materiaali osastollani on vaativampaa kuin aloittaessani 15v sitten, hoitajia oli vuorossa lähes 50% enemmän ja potilaita oli suhtkoht samanverran tai vähän vähemmän.

Heikot palkat ja alhainen ostovoima koskevat myös vanhempia työssä olevia ikäluokkia. Sen sijaan jatkuvasti toistuvaa väitettä siitä että nuorille olisi vain pätkää ja määräaikaista en usko. Tunnen konsultin työssäni useita työpaikkoja ja kaikissa niissä myös nuorilla on normaalit toistaiseksi voimassaolevat työsopimukset. Toki 6 kuukauden koeajalla, mutta se koskee kaiken ikäisiä eikä koeaikapurku ole pätkätyö.

Ikuisia koko työuran kestäviä työpaikkoja ei ikinä ole ollut muualla kuin julkisella puolella ja tehdastöissä paikkakunnilla joissa sitten muita työpaikkoja ei ollutkaan. Muutaman vuoden välein meidänkin on pitänyt etsiä uutta työpaikkaa joko pakon edestä tai parempien työolojen persolla.

Mitä tulee siihen että äitisi hankki aikoinaan asunnon pääkaupunkiseudulta. Sinä pysty siihen huomattavasti helpommin kuin äitisi, edellyttäen että elät yhtä vaatimattomasti kuin hän aikoinaan. Eli asut vuokralla jossakin rintamamiestalon yläkerrassa pienessä hellahuoneessa, syöt ainoastaan perunaa ja ruskeakastiketta, ei mitään netflixejä eikä muitakaan kuukausimaksullisia palveluja ja säästät asuntoon.

Ei koske samalla tavalla. Teillä ollut koko työuran alun ja sen keskivaiheille asti hyvä ostovoima eli olette saaneet ostettua sen auton, talon ja mahdollisesti kesämökin mihin aina huonolla palkalla ja ostovoimalla työskennellyt nuori ei ole pystynyt.

Lopputekstisi on ihan yhtä tuubaa mitä alkukin, jokaista virhettä en jaksaisi edes korjata mitä selität, mutta korjataan jotain. Ensinnäkin on tutkittu ja todistettu juttu, että työelämä on hyvin pitkälti sirpaloitunut ja siitä kärsivät juurikin "nuoret" ikäluokat, jotka luetaan alle 35-vuotiaiksi ja mitä nuorempi niin sitä korostuneempi se ero on sinun ikäluokkaan.

Ja ei, vaikka asuisin jossain varastossa niin silti suhteessa palkkaan ja elinkustannuksiin minun olisi vaikeampi ostaa asunto kuin äitini, tämäkin selviää jos katsot tilastot.

Lisäksi mitäpä sinä tiedät, asuin solussa opiskeluni ja asuin solussa myös valmistumiseni jälkeen.

Tiedät itsekin nämä asiat, mutta pyrit vain vääristelemään asioita, jotta kokisit itse olosi paremmaksi, koska "olet itse saavuttanut nämä asiat" - vaikka kyse on vain siitä, että kaikki sinun aikanasi ovat saavuttaneet samat asiat jos on edes vähän yrittänyt.

Uskallan väittää jos pistettäisiin nyt 60vuotiaat (kun olivat itse 16v) nykyisten 16-24v kanssa samalle luokalle/kursseille, niin eivät pärjäisi alkuunkaan. Kilpailu ja taso noussut niin paljon.

Sama kuin pistäisi 70 luvun urheilijan nykyaikaista urheilijaa vastaan, eivät pärjäisi alkuunkaan

Mistä te oikein revitte näitä nuoria joilla ei ole autoja eikä omaa kotia?Opetelkaa rahan käyttöä!Tavallisilla kaupassa työskentelevilläkin on omat autot ja kodit.,en edes tiedä ketään joilla ei olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enää ei perehdytetä töihin ollenkaan. Ei haluta perehdyttää, eivätkä nuoret osaa tai uskalla vaatia perehdyttämistä. Olen asiantuntijatyössä ja sattumoisin keskustelin aiheesta esimieheni kanssa, joka on noin viisikymppinen. Hänellä on kaiken ikäisiä alaisia. Hän kertoi, että nuorten ja vanhempien työntekijöiden välillä on valtava ero, että nuoret työntekijät ovat valtavan itseohjautuvia ja osaavat soveltaa ja selvittää itse. Vanhemmat työntekijät vaativat selvät ohjeet. Nuoret ottavat hirveästi paineita työelämästä, kun vanhemmat osaavat vetää rajat paremmin. 

M27 

Perhedytykseen nimenomaan panostetaan tänä päivänä hurjasti enemmän kuin aikaisemmin. Näin voin sanoa usean erilaisen työpaikan kokemuksella. Jokaiselle uudelle työntekijälle on mentor, joka opastaa kädestä pitäen vessat, kahvinkeittimet, lounaalla käynnin, työvälineet eli kaiken työpaikan yleisen ja uuden työntekijän tehtäviin kuuluvan tietämyksen ja hänen roolinaan on olla se jolta uusi työntekijä voi aina kysyä neuvoa.

Laatujärjestelmään kuuluva perehdytyssuunnitelma on jokaisen perehdytykseen osallistuvan vastuuhenkilön kuitattava suoritetuksi jokaisen uuden työntekijän kohdalla ja näitä myös seurataan. Suunnitelman muissa kuin mentorille nimetyissä taskeissa kerrotaan itse yrityksestä ja sen osatoiminnoista. Meidän nykyisessä perehdytyssuunnitelmassa on kolmisenkymmentä action pointtia yrityksen eri toimintojen vastaaville, esimerkkinä vaikka työajanseurantajärjestelmä, jonka käytön hr-henkilö opastaa. Onhan tuo aika raskas puristus uudelle työntekijälle, mutta se jakaantuu tietysti usealle viikolle, muistaakseni noin kolmelle. Ja tietenkin näitä perehdytyksiä niputetaan, eli kerralla opastatetaan useampaa uutta työntekijää.

Olisi mielenkiintoista tietää, missä työskentelet. Itse työskentelin sijaisuuksissa isossa julkisessa organisaatiossa asiantuntijana, joka tekee asiakastyötä. Lista kesken jääneistä asiakasasioista oli ainut perehdytys, koska hän ketä sijaistin oli jäänyt yllättäen pois eikä siis ollut paikalla. Esimies sanoi, ettei oikeastaan tiedä tämän työntekijän tehtävänkuvaa, eikä osaa auttaa. Kun tapaan asiakkaat, en voi heille selitellä, koska olen virallisessa asemassatiettyine odotuksineen. Ei ole mitään perehdytysohjelmaa, johon olisi varattu työaikaa. Ruokatunnit meni googlaillessa. Ja kyllä, päivät venyivät, koska opettelin käyttöjärjestelmiä ja tein minut pelastavia muistiinpanoja sitten kun asiakastapaamiset olivat hoidettu siltä päivältä.

Ei varmaan tarvitse erikseen kertoa, että aina uudessa sijaisuudessa työtehtävät muuttuivat, mutta perehdytys oli yhtä olematonta. Kehityin kuitenkin selviytymisessä ja perustyötehtävissä, joten hieman helpompaa jatkuvasti. Työryhmät vaihtuivat, yritti näyttää jotenkin osaavalta aina uudessa. Ainakin kasvoi luotto siihen, että selviää mistä vaan omallakin älyllä. Kuormittavuudesta en puhu. Ui tai uppoa. Mutta hymyile asiakkaille.

Tuo perehdytysesimerkki oli kansainvälisestä noin 150 hengen rahoitusalan yrityksestä, mutta hyvin samanlainen oli myös edellisessä työpaikassani, joka oli it-konsulttiyritys. Ja samaa ongelmaa on purettu aikaisemmissakin työpaikoissa ja minusta perehdytykseen panostetaan koko ajan enemmän ja enemmän.

Tuo kertoneekin sitten julkisen puolen kulttuurista ja kaaoksesta. Siellä kuitenkin hoidetaan valtaosa yhteiskunnan virallisista ja pakollisista tehtävistä. Ongelmallista siitä tekee se, että ne tehtävät olisi kuitenkin hoidettava, tarkasti ja oikein, tehokkaasti tietenkin. Koska niiden asiallinen hoito ja saatavuus kuuluu kansalaisten perusoikeuksiin. Täten niiden resursseja ohjaa yhteiskunta, ei markkinat. Ja ne resurssit ovat huonot. Arvanette varmaan, että olen itse sosiaali- ja terveydenhuollon alueella yliopistokoulutuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työelämä on nykyään huomattavasti rankempaa kuin joskus 80-luvulla. Olisitte itsekin uupuneet, jos olisi pitänyt olla aina puhelun/sähköpostin tavoitettavissa, pitää iltaisin palavereja Japanin toimiston kanssa ja silti mennä toimistolle klo 8 aamulla. 

80-90-luvulla oli erikseen työelämä ja muu elämä, ei tarvinnut kotona vastailla työpuheluihin, ja kaikkeen annettiin enemmän aikaa kun ei ollut nettiä. Nyt kaiken pitäisi olla valmista heti. Se mihin 80-luvulla annettiin viikko aikaa, pitää tehdä nyt päivässä. 

Helppohan se on eläkkeeltä päivitellä, miten ihmiset nykyään uupuvat herkemmin. Montakohan päivää boomerit jaksaisivat nykyajan työssä? 

Kuinkakohan hyvin milleniaalit olisivat jaksaneet 6-päiväistä koulu- ja työviikkoa?

Siirtyminen lyhyempään viikkoon tehtiin tehostamalla. Se ei tullut ilmaiseksi.

Asetellaan kysymys uudelleen: kuinka moni tekisi nykytyönsä mutta 20 % rennommalla työajalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ketkä huutelee pullamössöistä eivät kyllä käsitä mitään siitä millaista nuorilla on töissä tällä hetkellä.

Aika moni meistä pullamössöhuutelijoista teemme itse ihan sitä samaa työtä kuin ne nuoretkin ja juuri siksi ihmettelemmekin, mikä siinä on, kun nimenomaan nuoret uupuvat.

Meillä on vakaa osaaminen niihin omiin töihin ja työelämään. Se auttaa huomattavasti sietämään tätä nykyaikaa. Mikä siinä on ettei kukaan osaa muka sitä ajatella? Jos nyt pitäisi olla 20v ensimmäisessä työpaikassa opettelemassa aivan kaikkea työelämään liittyvää, niin uuvuttaisiin mekin.

No ei se nyt kyllä niin paljon auta, kun ottaa huomioon, että vanhempi työntekijä saa todennäköisemmin fudut kuin nuori. Luulisi sen jos minkä aiheuttavan suorituspaineita.

Nyt on kyllä sellaista huttua että. Hyvä vanha tekijä saa jäädä kaikissa yt:ssä. Jos et saanut, sun panos ei ollut riittävä enää.

Nuoret määräaikaiset ja vasta taloon tulleet potkitaan pois, koska heillä harvoin on hiljaista tietoa.

T. Vanha tekijä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enää ei perehdytetä töihin ollenkaan. Ei haluta perehdyttää, eivätkä nuoret osaa tai uskalla vaatia perehdyttämistä. Olen asiantuntijatyössä ja sattumoisin keskustelin aiheesta esimieheni kanssa, joka on noin viisikymppinen. Hänellä on kaiken ikäisiä alaisia. Hän kertoi, että nuorten ja vanhempien työntekijöiden välillä on valtava ero, että nuoret työntekijät ovat valtavan itseohjautuvia ja osaavat soveltaa ja selvittää itse. Vanhemmat työntekijät vaativat selvät ohjeet. Nuoret ottavat hirveästi paineita työelämästä, kun vanhemmat osaavat vetää rajat paremmin. 

M27 

Perhedytykseen nimenomaan panostetaan tänä päivänä hurjasti enemmän kuin aikaisemmin. Näin voin sanoa usean erilaisen työpaikan kokemuksella. Jokaiselle uudelle työntekijälle on mentor, joka opastaa kädestä pitäen vessat, kahvinkeittimet, lounaalla käynnin, työvälineet eli kaiken työpaikan yleisen ja uuden työntekijän tehtäviin kuuluvan tietämyksen ja hänen roolinaan on olla se jolta uusi työntekijä voi aina kysyä neuvoa.

Laatujärjestelmään kuuluva perehdytyssuunnitelma on jokaisen perehdytykseen osallistuvan vastuuhenkilön kuitattava suoritetuksi jokaisen uuden työntekijän kohdalla ja näitä myös seurataan. Suunnitelman muissa kuin mentorille nimetyissä taskeissa kerrotaan itse yrityksestä ja sen osatoiminnoista. Meidän nykyisessä perehdytyssuunnitelmassa on kolmisenkymmentä action pointtia yrityksen eri toimintojen vastaaville, esimerkkinä vaikka työajanseurantajärjestelmä, jonka käytön hr-henkilö opastaa. Onhan tuo aika raskas puristus uudelle työntekijälle, mutta se jakaantuu tietysti usealle viikolle, muistaakseni noin kolmelle. Ja tietenkin näitä perehdytyksiä niputetaan, eli kerralla opastatetaan useampaa uutta työntekijää.

Olisi mielenkiintoista tietää, missä työskentelet. Itse työskentelin sijaisuuksissa isossa julkisessa organisaatiossa asiantuntijana, joka tekee asiakastyötä. Lista kesken jääneistä asiakasasioista oli ainut perehdytys, koska hän ketä sijaistin oli jäänyt yllättäen pois eikä siis ollut paikalla. Esimies sanoi, ettei oikeastaan tiedä tämän työntekijän tehtävänkuvaa, eikä osaa auttaa. Kun tapaan asiakkaat, en voi heille selitellä, koska olen virallisessa asemassatiettyine odotuksineen. Ei ole mitään perehdytysohjelmaa, johon olisi varattu työaikaa. Ruokatunnit meni googlaillessa. Ja kyllä, päivät venyivät, koska opettelin käyttöjärjestelmiä ja tein minut pelastavia muistiinpanoja sitten kun asiakastapaamiset olivat hoidettu siltä päivältä.

Ei varmaan tarvitse erikseen kertoa, että aina uudessa sijaisuudessa työtehtävät muuttuivat, mutta perehdytys oli yhtä olematonta. Kehityin kuitenkin selviytymisessä ja perustyötehtävissä, joten hieman helpompaa jatkuvasti. Työryhmät vaihtuivat, yritti näyttää jotenkin osaavalta aina uudessa. Ainakin kasvoi luotto siihen, että selviää mistä vaan omallakin älyllä. Kuormittavuudesta en puhu. Ui tai uppoa. Mutta hymyile asiakkaille.

Tuo perehdytysesimerkki oli kansainvälisestä noin 150 hengen rahoitusalan yrityksestä, mutta hyvin samanlainen oli myös edellisessä työpaikassani, joka oli it-konsulttiyritys. Ja samaa ongelmaa on purettu aikaisemmissakin työpaikoissa ja minusta perehdytykseen panostetaan koko ajan enemmän ja enemmän.

Tuo kertoneekin sitten julkisen puolen kulttuurista ja kaaoksesta. Siellä kuitenkin hoidetaan valtaosa yhteiskunnan virallisista ja pakollisista tehtävistä. Ongelmallista siitä tekee se, että ne tehtävät olisi kuitenkin hoidettava, tarkasti ja oikein, tehokkaasti tietenkin. Koska niiden asiallinen hoito ja saatavuus kuuluu kansalaisten perusoikeuksiin. Täten niiden resursseja ohjaa yhteiskunta, ei markkinat. Ja ne resurssit ovat huonot. Arvanette varmaan, että olen itse sosiaali- ja terveydenhuollon alueella yliopistokoulutuksella.

Jep. Tätä se on siellä rennossa paikassa julkkarilla, jossa kaikki kylpee rahassa ja mitään ei tarvitse tehdä.

Yksityisen puolen tekijöillä ei ole mitään aavistusta miten huonoissa kantimissa tämän yhteiskunnan hoito on. Kaikille sihteeristä johtajaan sanotaan että joo, tässä leimalaite ja näin paljon saat olla tauolla. Opettele itse mitä sun työ on, koska kukaan ei tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kysytte tätä? Nuoret tulevat kertomaan miksi uupuvat, niin vanhukset raakkuu kuorossa miten nuoriso on väärässä ja oikea syy on se, että nuoret on huonoja.

Jos kerran tiedätte nuorison asiat nuorisoa paremmin, niin lakatkaa ihmettelemästä. Perustakaa suoraan ketjuja joiden otsikko on "haukutaan nuorisoa". Sitähän te nimittäin aidosti näillä ketjuilla haette.

Tämä. Kun keskustelu joskus lähtisikin myötätunnosta ja halusta ymmärtää sekä tukea, mutta tätä haukkumista se aina on.

Tsemppiä nuoret. Koittakaa vain etsiä keinoja, joilla jaksatte paremmin.

Hassua miten eri silmillä näitä ketjuja luetaan. Itse en ole vielä erityisen vanha enkä nuori, tai no kai olen melkein nelikymppisenä jo vanhus, mutta siis mikään oma lehmä ei ole ojassa enkä muistele kaiholla miten parikymppisenä hiihdin töihin 20 kilometria 50 asteen pakkasessa tms.

Mutta kuitenkin näissä ketjuissa näen AINA sekä pullamössönuorten haukkumista ETTÄ "vanhusten" haukkumista. Ei voi pelkästään myötätuntoisesti todeta, että nuorilla on vaikeaa, vaan pitää aina naljailla, että kyllä sentään vanhoilla ihmisillä oli helppoa koska ??? (eikä oikeastaan osata antaa faktapohjaista syytä, miksi työelämä oli vähemmän rankkaa menneinä vuosikymmeninä.) Vanhemmat ihmiset haukutaan automaattisesti tyhmiksi, jotka eivät vaan voi millään tajuta nykyelämän vaatimuksia, joskus se on jo ketjun otsikossa mikä on tyyliin "vanhemmat sukupolvet eivät tajua mitään mistään". Sitten kun jotkut tietysti tulevat huomauttamaan, että ei elämä nyt meilläkään mitään herkkua ollut 60/70/80/90-luvulla, saatikka nykyään, ja selittävät kokemuksiaan, niin se koetaan heti hirveän loukkaavana nuorten haukkumisena.

Kuten jo todettu, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Se vastaa joskus ihan vaan korjaten virheitä. Lukiossa ei ole koskaan ollut helppoa. Pitkä matikka on aina olla vaikeaa. Englantia on ollut paljon vaikeampi oppia, koska ei ollut mitään internetiä, jossa löytää kavereita muista maista joiden kanssa harjoitella puhumista jne. Tentitkirjat olivat 800 sivua. Siinä sinulle tosiasioita.

Jokainen 45+ on joutunut jossain vaiheessa opettelemaan tietokoneen käytön. Luuleeko joku, että se oli kaikille helppoa ja herkku juttu? Ei ollut rankkaa kenellekään, kun työpaikan pysyminen oli ehkä kiinni siitä? Se ei ollut mitään intuitiivistä ohjelmaa, joka piti hallita. Niitä opiskeltiin tunteja viikossa.

Mikä saa nuoret oikeasti kuvittelemaan ettei vanhemmilla ikäpolvilla ole ollut vaatimuksia? Että he pystyivät seisomaan juoruamassa lankapuhelimella työpäivän aikana? Että kahvitauot kestivät 1h tai että yötöitä ei ollut kenelläkään? Moni on rikkonut sekä selkänsä, että polvensa niiden työelämän vaatimusten kanssa ja hankkinut vielä alkoholiongelman siihen päälle.

Kukaan nuori ei ole sanonut tällaista. Vanhat täällä kilvan selostaa miten nuorilla ei mikään ole vaikeaa vaan kaikki oli ennen vaikeampaa. Mikä yksinkertaisesti ei pidä paikkaansa.

Tottakai on ollut haasteita. Fakta kuitenkin on, että joskus työpaikoille on kävelty kysymään töitä ja niitä on saatu. Fakta on että ennen ei rajoitettu opintoja vaan sait lukea vaikka 15v niitä 800s tenttikirjoja (joita itsekin yliopistolla pääsääntöisesti 2019 luin). Faktaa on sekin, että inflaatio söi lainat ja vanhempien varallisuus oli riittävä tae lainalle.

Eli uupumus johtuu nyt siitä, että joskus kauan sitten töitä sai helposti?

Nämä ns. kalkkikset ovat käyneet läpi 90- luvun laman, eikä se ollut helppoa työikäisille. Silloin ei todellakaan kävelty yhtään minnekään ja sai olla iloinen, jos sai edes pidettyä sen paikan mikä itsellä oli.

Inflaatio söi lainan boomereilat, mutta jo 90- luvulla korot olivat jotain 16%. Se ei todellakaan koskaan ole ollut helppoa tai ilmaista ostaa asuntoa. En tiedä ketään, joka olisi tavispalkoilla maksanut asuntonsa muutamassa vuodessa. Mutta ehkä sitten nämä jo menehtyneet boomerit onnistuivat siinä?

Saat sinä opiskella niin kauan kun haluat ja hakea aina vaan uusiin opintoihin. Valtio ei vaan kustanna sitä, etkä voi viedä muilta tilaa loputtomasti samassa paikassa. Ei valtio ole koskaan maksanut 15 vuotta opintotukea jollekin opiskelemiseen ja hän olisi elänyt sillä sen ajan. Eli uupumuksen syy on, ettei niitä opiskeluja voi pidentää vuosikymmenien kestoisiksi? Ehkä se ala on väärä, jos sen tutkinnon läpivieminen kestää noin pitkään?

Ennen yli 5v kestoiset opinnot oli sääntö eikä poikkeus.

Mutta sovitaan niin että vain teillä oli vaikeaa ja nuorilla helppoa. Ettei petä se kovan elämän nähnyt sydän.

Ennen vuoden 1992 opintotukiuudistusta opintotuki oli huomattavasti lainapainoitteisempaa ja tuossa yhteydessä opintorahan määrän nousi 2,5 kertaisesti. Tuon vuoksi lähes kaikki opiskelijat ottivat opintolainaa 1980-luvulla ja opintotukea myönnettiin enimmällään 7 vuodeksi. Tuolloin ei ollut käytössä mitään alempaa korkeakoulututkintoa yliopistotutkinnon maisterin papereiden välissä. Oli kylläkin olemassa luonnontieteiden (LuK) ja humanististen (HuK) kandidaatin arvot, mutta ne eivät olleet tutkintoja vaan perustutkinto oli filosofian kandidaatti (FK), jonka perusteella myönnettiin filosofian maisterin arvo.

Niinpä valmistuminen edellytti aina gradun tekemisistä, mikä pitkitti monien opintoja yli 5 vuoteen. Lisäksi monet halusivat suorittaa perustutkintoa laajemman tutkinnon erilaisten sivuaineiden opintojen avulla. Perustutkintoon riitti 160 opintoviikkoa (noin 288 opintopistettä), mutta monet suorittavat yli 200 opintoviikon (noin 360 opintopistettä) parantaakseen asemiaan työmarkkinoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ketkä huutelee pullamössöistä eivät kyllä käsitä mitään siitä millaista nuorilla on töissä tällä hetkellä.

Aika moni meistä pullamössöhuutelijoista teemme itse ihan sitä samaa työtä kuin ne nuoretkin ja juuri siksi ihmettelemmekin, mikä siinä on, kun nimenomaan nuoret uupuvat.

Meillä on vakaa osaaminen niihin omiin töihin ja työelämään. Se auttaa huomattavasti sietämään tätä nykyaikaa. Mikä siinä on ettei kukaan osaa muka sitä ajatella? Jos nyt pitäisi olla 20v ensimmäisessä työpaikassa opettelemassa aivan kaikkea työelämään liittyvää, niin uuvuttaisiin mekin.

Niin, haluaisiko joku vanhemmista konkareista muistella ja kertoa, millainen se oman työuran alku oli ja mikä tunnelma siitä jäi? Mitkä asiat auttoivat ja mikä oli haastavaa? Ehkä siitä voisi oppia jotain, mutta samalla selkiytyisi se, ovatko asiat muuttuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtahti paljon kovempi kuin aiemmin, kaikkeen vaaditaan koulutus. Ensin koulutukseen pääsyyn on iso kilpailu ja sitten koulutuksen jälkeen on kova kilpailu työpaikoista. Nykyisin ei anneta nuorille vakiduuneja vaan kokoajan roikotetaan jojon päässä, että jatkuuko työt. Eläkettä ei tule olemaan. Palkannousu on paljon maltillisempaa kuin aikaisemmalla sukupolvella, ostovoima paljon alempi kuin edellisellä sukupolvella etc etc. Nykyisten nuorten ostovoima ja tulevaisuus etc on pohjamudissa verrattuna edeltävään sukupolveen.

Esimerkiksi;

Äitini oli yksinhuoltaja, mutta pystyi silti sairaanhoitajan palkalla elättämään 2 lasta ja ostamaan asunnon pk-seudulta 80-luvulla.

Itse olen lapseton ja minulla on suht samanverran tienaava puoliso (itse olen sairaanhoitaja), eikä meillä ole yhdessä varaa ostaa asuntoa edes ok seudun kehyskunnasta.

Onko kenties maata ajettu aika vauhdilla alas?

Työtahdista kertonee jo sekin, että potilas materiaali osastollani on vaativampaa kuin aloittaessani 15v sitten, hoitajia oli vuorossa lähes 50% enemmän ja potilaita oli suhtkoht samanverran tai vähän vähemmän.

Heikot palkat ja alhainen ostovoima koskevat myös vanhempia työssä olevia ikäluokkia. Sen sijaan jatkuvasti toistuvaa väitettä siitä että nuorille olisi vain pätkää ja määräaikaista en usko. Tunnen konsultin työssäni useita työpaikkoja ja kaikissa niissä myös nuorilla on normaalit toistaiseksi voimassaolevat työsopimukset. Toki 6 kuukauden koeajalla, mutta se koskee kaiken ikäisiä eikä koeaikapurku ole pätkätyö.

Ikuisia koko työuran kestäviä työpaikkoja ei ikinä ole ollut muualla kuin julkisella puolella ja tehdastöissä paikkakunnilla joissa sitten muita työpaikkoja ei ollutkaan. Muutaman vuoden välein meidänkin on pitänyt etsiä uutta työpaikkaa joko pakon edestä tai parempien työolojen persolla.

Mitä tulee siihen että äitisi hankki aikoinaan asunnon pääkaupunkiseudulta. Sinä pysty siihen huomattavasti helpommin kuin äitisi, edellyttäen että elät yhtä vaatimattomasti kuin hän aikoinaan. Eli asut vuokralla jossakin rintamamiestalon yläkerrassa pienessä hellahuoneessa, syöt ainoastaan perunaa ja ruskeakastiketta, ei mitään netflixejä eikä muitakaan kuukausimaksullisia palveluja ja säästät asuntoon.

Ei koske samalla tavalla. Teillä ollut koko työuran alun ja sen keskivaiheille asti hyvä ostovoima eli olette saaneet ostettua sen auton, talon ja mahdollisesti kesämökin mihin aina huonolla palkalla ja ostovoimalla työskennellyt nuori ei ole pystynyt.

Lopputekstisi on ihan yhtä tuubaa mitä alkukin, jokaista virhettä en jaksaisi edes korjata mitä selität, mutta korjataan jotain. Ensinnäkin on tutkittu ja todistettu juttu, että työelämä on hyvin pitkälti sirpaloitunut ja siitä kärsivät juurikin "nuoret" ikäluokat, jotka luetaan alle 35-vuotiaiksi ja mitä nuorempi niin sitä korostuneempi se ero on sinun ikäluokkaan.

Ja ei, vaikka asuisin jossain varastossa niin silti suhteessa palkkaan ja elinkustannuksiin minun olisi vaikeampi ostaa asunto kuin äitini, tämäkin selviää jos katsot tilastot.

Lisäksi mitäpä sinä tiedät, asuin solussa opiskeluni ja asuin solussa myös valmistumiseni jälkeen.

Tiedät itsekin nämä asiat, mutta pyrit vain vääristelemään asioita, jotta kokisit itse olosi paremmaksi, koska "olet itse saavuttanut nämä asiat" - vaikka kyse on vain siitä, että kaikki sinun aikanasi ovat saavuttaneet samat asiat jos on edes vähän yrittänyt.

Uskallan väittää jos pistettäisiin nyt 60vuotiaat (kun olivat itse 16v) nykyisten 16-24v kanssa samalle luokalle/kursseille, niin eivät pärjäisi alkuunkaan. Kilpailu ja taso noussut niin paljon.

Sama kuin pistäisi 70 luvun urheilijan nykyaikaista urheilijaa vastaan, eivät pärjäisi alkuunkaan

Mistä te oikein revitte näitä nuoria joilla ei ole autoja eikä omaa kotia?Opetelkaa rahan käyttöä!Tavallisilla kaupassa työskentelevilläkin on omat autot ja kodit.,en edes tiedä ketään joilla ei olisi.

Ei kyllä ole. Kaupan kassa ei missään olosuhteissa saa asuntolainaa nykyisin. Ei tulot riitä. Vuokraluukun saa toki.

Autoa ei tuttavapiirini nuorista omista kuin kourallinen. Omistusasuntoa ei ole kenelläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?

Samaa ajattelin. Kertokaa, oi viisaat tädit, niin jospa mekin surkeat nykynuoret tästä noustaisiin.

Ihmettelen myös, että miksi moneen kertaan korkeakoulutetut ihmiset kyselevät täällä yksi toisensa perään samaa asiaa, vaikka vastaus on ilmiselvästi teidän kaikkien tiedossa: olette vain niin hirveän paljon parempia ihmisiä kuin me nuoremmat.

No jos tämän 40-v täti-ihmisen mielipide mihinkään kelpaa, niin minun mielestäni nykynuoret eivät ole mitenkään surkeampia eivätkä vanhemmat ihmiset mitenkään parempia.

Mutta tässäkin ketjussa jos joku ehdottaa, että kenties ongelma voisi edes osittain juontaa juurensa vaikka somen ja nykymedian informaatiotulvaan, joka tutkitusti heikentää ihmisten keskittymiskykyä kautta linjan, on vastauksena heti "EI!! SOMESSA JNE EI OLE MITÄÄN VIKAA!!! KYLLÄ TYÖ JA OPISKELU VAAN ON PALJON RANKEMPAA NYKYÄÄN JA NYKYNUORILTA VAADITAAN SATATUHATTA KERTAA ENEMMÄN KUIN MILTÄÄN SUKUPOLVELTA KOSKAAN AIEMMIN HISTORIAN AIKANA!!!!!!"

Aijaa. Mä taas olen nähnyt täällä lähinnä nuorten kommentteja siitä, kuinka informaatiotulva ja tavoitettavissaolo- + somevaatimukset ovat esimerkiksi niitä uupumuksen aiheuttajia. Johon tädit: KYLLÄ TÄDIT YHTÄ LAILLA OVAT SOMESSA JA MEILTÄKIN VAADITAAN JA JOPA JOUDUTTIIN OPETTELEMAAN SEKÄ TIETOKONEEN ETTÄ TIKTOKIN KÄYTTÖ JA IHAN SAMA INFORMAATIOTULVA SE MEILLÄKIN ON!!!

Ei me todellakaan oltu mitään yli-ihmisiä. Ihan yhtä v*ttumaista se oli minunkin mielestä lähteä duuniin klo 6 kuin sinun nyt , jos sitä duunia oli.

" Hirveän paljon paremmiksi" ihmisiksi nimittäisin heitä ( meitä ) jotka selvisimme hengissä ja jotenkin järjissämme 90-luvun lamasta.