Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?
27.02.2023 |
Koen hiukan vaikeaksi käsittää, miksi ihmeessä tämä nuorempi sukupolvi nyt uupuu niin mahdottomaan tahtiin (esim tänään 27.2. HS "Nuorten työuupumus uhkaa jo taloutta").
Siis mikä ihme näitä uuvuttaa?
Yritän siis vilpittämästi hahmottaa, mistä tämä johtuu? Onko aines jotenkin "heikompaa" nykyisin? Eikö ole paineensietokykyä?
Työelämä ei taatusti ole kovin paljon erilaista kuin ollut parikymmentä viime vuotta (vähintään). On paineistavia töitä, on pas*oja työpaikkoja, on huonoja pomoa, mutta on myös erinomaisia työpaikkoja, hyviä työkokemuksia jne. Eli samaa kuin ennenkin.
Okei, en itse ole enää nuori, ikää 52 v.
Opiskelin yliopistossa maisteritutkinnon, olin hanttihommissa laman aikana ja sen jälkeen sitten kokoaikaisesti työelämässä. Elämään mahtunut kaikenlaista vastoinkäymistä, mutta vielä tässä porskutetaan.
Onko jokin maailmassa niin muuttunut, että nuoret uupuu ELÄMÄSTÄ yleisesti (???) vai mistä on kyse?
Kommentit (1167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukion ekaluokkalainen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kysytte tätä? Nuoret tulevat kertomaan miksi uupuvat, niin vanhukset raakkuu kuorossa miten nuoriso on väärässä ja oikea syy on se, että nuoret on huonoja.
Jos kerran tiedätte nuorison asiat nuorisoa paremmin, niin lakatkaa ihmettelemästä. Perustakaa suoraan ketjuja joiden otsikko on "haukutaan nuorisoa". Sitähän te nimittäin aidosti näillä ketjuilla haette.
Tämä. Kun keskustelu joskus lähtisikin myötätunnosta ja halusta ymmärtää sekä tukea, mutta tätä haukkumista se aina on.
Tsemppiä nuoret. Koittakaa vain etsiä keinoja, joilla jaksatte paremmin.
Kertokaahan nuoret sitten mitä olette yrittäneet asialle tehdä että jaksatte paremmin? Esim vapaa-ajan käytöllä on iso merkitys työssä jaksamiseen.
Harrastukset on väärä vastaus, kirjojen lukeminen on väärä vastaus, kavereiden kanssa ulkona käyminen on väärä vastaus. Muistakaa se.
Jospa nyt vänkäämisen sijaan vastaisitte?
Minä voin vastata. Muutama asia, joilla olen pyrkinyt parantamaan omaa hyvinvointiani: vähintään 8h yöunet, lenkkeily ja kuntosalilla käyminen, terveelliseen ruokavalioon panostaminen, kavereiden näkeminen ja lepääminen. Valitettavasti koulun jälkeen ei kuitenkaan vuorokauden tunnit riitä näihin kaikkiin.
Ja se koulu uuvuttaa? Ainahan koulussa on rankkaa ollut. Aika harva asia tulee elämässä helpolla.
Nykynuorilla on koulussa huomattavasti enemmän paineita, kuin viime vuosituhannen nuorilla. Koulumaailma muuttuu ja vanhempien ihmisten voi olla vaikea käsittää mitä se koulu nykyään oikeasti on.
Edelleenkin, jostain syystä ne "huomattavasti enemmän" paineen alla olevat suomalaiset nykynuoret eivät tutkimusten mukaan selviä edes muutaman vuoden takaisen tasoisista kokeista, saatikka sitten 20-30 vuotta vanhoista. Luin jonkin aikaa sitten kokeilusta, jossa nykypäivän lahjakkaille brittinuorille annettiin 60-luvun saman ikäluokan matematiikankoe ratkaistavaksi. Siitä ei tullut yhtään mitään.
Mikä nykypäivän opetuksessa oikein mättää, kun oppilaat stressaantuvat enemmän mutta eivät opi edes murto-osaa siitä mitä menneinä vuosikymmeninä? Ei, en todellakaan usko, että vika on nuorissa itsessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjaan pari asiaa, jotka ovat vuosikymmenissä muuttuneet esim. rakennusala:
- 70-luvulla toimistolla kirjoituskonetta osaava (napu napu svirrr rivinvaihto) pääsi heti töihin kovapalkkaiseksi sihteeriksi, jolle joku saneli mitä naputetaa . Nykyisin et pääse kesäharjoitteluun, jos et osaa käyttää wordia ja luoda sillä itse järkeviä tiedotteita, laskea exceliä, powerpoittia ja osaa avata dwg-tiedostoja. Lisäksi sinun oletetaan ottavan kesän ajaksi haltuun rakennusfirman tiktok ja luovan asiakaslähtöistä ja koskettavaa ja algoritmiin vetoavaa mainossisältöä, koska osaat senkin varmasti. 70-luvulla näihin oli erillinen kirjaamo, laskutusosasto, ja mainostoimiston ad.
- 70-luvulla raksan puolelle pääsi kun käveli. Nyt sinun pitää hankkia koulutus, veronumero, työturvalisuuskortti, käydä työmaakohtainen työturvallisuuskoulutus, laskea itse verosi, ja toimittaa tieto ajamasi auton omistajasta jotta saat sille pysäköintiluvan.Millaista luulet sen 70- luvun raksatyön olleen? Kevyttä ja helppoa? Mitään et nostanut omin käsin? Hitsasit jollain koneella, jossain lämpimässä hallissa? Sait jäädä kotiin, jos oli liikaa pakkasta? Työkoneet käyttivät bensiiniä, jossa oli lyijyä. Materiaaleina asbestia. Jo se olikin helppoa se raksatyö 70- luvulla.
Entä se sihteeri? Oliko mahdollisuus yhdellä napilla korjata se kirjoitusvirhe? Oliko ennakoiva tekstinsyöttö? Entä kosketinnäppäimet? Tarvitseeko sinun hallita kymmensormijärjestelmä, jotta voit olla tarpeeksi nopea? Heille maksettiin, koska se vaati paljon osata olla nopea, ei tehdä virheitä ja keksittyä pitkiä aikoja.
Vai on sinusta se nyt vaikeaa tehdä tiktok videoita? Tai hallita word? Eikö sitä nyt ole opetettu koulussa jo vuosia? Mitä jos kokeilisit sitten ihan vaan hitsata se suora sauma sillä 70- luvun hitsauskoneella?
>Tarvitseeko sinun hallita kymmensormijärjestelmä, jotta voit olla tarpeeksi nopea?
Millä vuosikymmenellä olet ollut viimeksi töissä? Ihan oikeasti :DTuossahan puhuttiin nimenomaan 70-luvun sihteereistä?
-eri
Niin. Ja hän luulee, että ilman kymmensormijärjestelmää pärjää (ei pärjää, se opetettiin alakoulussa) tai että järjestelmät sietäisivät paremmin virheitä kuin kirjoituskone (eivät siedä - jos jotain jää tekemättä vaiheessa 175 niin näppäily pitää aloittaa alusta - työohjelmistot eivät ole mitään tiktokkeja tai facebookkeja vaan äärimmäisen jäykkiä ammattilaisuutta ja huolellisuutta edellyttäviä järjestelmiä), ja kuvittelee että nopeus ja keskittymiskyky eivät olisi enää nykyajan vaatimuksia. Silti valtionkonttoreissa on ollut kymppitonnin liksaa nostavia irmoja, jotka ovat päässeet aikanaan töihin taustalla "näppärä tyttö, kirjoittaa nopeasti". Ei vaan nykyaikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kysytte tätä? Nuoret tulevat kertomaan miksi uupuvat, niin vanhukset raakkuu kuorossa miten nuoriso on väärässä ja oikea syy on se, että nuoret on huonoja.
Jos kerran tiedätte nuorison asiat nuorisoa paremmin, niin lakatkaa ihmettelemästä. Perustakaa suoraan ketjuja joiden otsikko on "haukutaan nuorisoa". Sitähän te nimittäin aidosti näillä ketjuilla haette.
Tämä. Kun keskustelu joskus lähtisikin myötätunnosta ja halusta ymmärtää sekä tukea, mutta tätä haukkumista se aina on.
Tsemppiä nuoret. Koittakaa vain etsiä keinoja, joilla jaksatte paremmin.
Hassua miten eri silmillä näitä ketjuja luetaan. Itse en ole vielä erityisen vanha enkä nuori, tai no kai olen melkein nelikymppisenä jo vanhus, mutta siis mikään oma lehmä ei ole ojassa enkä muistele kaiholla miten parikymppisenä hiihdin töihin 20 kilometria 50 asteen pakkasessa tms.
Mutta kuitenkin näissä ketjuissa näen AINA sekä pullamössönuorten haukkumista ETTÄ "vanhusten" haukkumista. Ei voi pelkästään myötätuntoisesti todeta, että nuorilla on vaikeaa, vaan pitää aina naljailla, että kyllä sentään vanhoilla ihmisillä oli helppoa koska ??? (eikä oikeastaan osata antaa faktapohjaista syytä, miksi työelämä oli vähemmän rankkaa menneinä vuosikymmeninä.) Vanhemmat ihmiset haukutaan automaattisesti tyhmiksi, jotka eivät vaan voi millään tajuta nykyelämän vaatimuksia, joskus se on jo ketjun otsikossa mikä on tyyliin "vanhemmat sukupolvet eivät tajua mitään mistään". Sitten kun jotkut tietysti tulevat huomauttamaan, että ei elämä nyt meilläkään mitään herkkua ollut 60/70/80/90-luvulla, saatikka nykyään, ja selittävät kokemuksiaan, niin se koetaan heti hirveän loukkaavana nuorten haukkumisena.
Kuten jo todettu, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Se vastaa joskus ihan vaan korjaten virheitä. Lukiossa ei ole koskaan ollut helppoa. Pitkä matikka on aina olla vaikeaa. Englantia on ollut paljon vaikeampi oppia, koska ei ollut mitään internetiä, jossa löytää kavereita muista maista joiden kanssa harjoitella puhumista jne. Tentitkirjat olivat 800 sivua. Siinä sinulle tosiasioita.
Jokainen 45+ on joutunut jossain vaiheessa opettelemaan tietokoneen käytön. Luuleeko joku, että se oli kaikille helppoa ja herkku juttu? Ei ollut rankkaa kenellekään, kun työpaikan pysyminen oli ehkä kiinni siitä? Se ei ollut mitään intuitiivistä ohjelmaa, joka piti hallita. Niitä opiskeltiin tunteja viikossa.
Mikä saa nuoret oikeasti kuvittelemaan ettei vanhemmilla ikäpolvilla ole ollut vaatimuksia? Että he pystyivät seisomaan juoruamassa lankapuhelimella työpäivän aikana? Että kahvitauot kestivät 1h tai että yötöitä ei ollut kenelläkään? Moni on rikkonut sekä selkänsä, että polvensa niiden työelämän vaatimusten kanssa ja hankkinut vielä alkoholiongelman siihen päälle.
Kukaan nuori ei ole sanonut tällaista. Vanhat täällä kilvan selostaa miten nuorilla ei mikään ole vaikeaa vaan kaikki oli ennen vaikeampaa. Mikä yksinkertaisesti ei pidä paikkaansa.
Tottakai on ollut haasteita. Fakta kuitenkin on, että joskus työpaikoille on kävelty kysymään töitä ja niitä on saatu. Fakta on että ennen ei rajoitettu opintoja vaan sait lukea vaikka 15v niitä 800s tenttikirjoja (joita itsekin yliopistolla pääsääntöisesti 2019 luin). Faktaa on sekin, että inflaatio söi lainat ja vanhempien varallisuus oli riittävä tae lainalle.Eli uupumus johtuu nyt siitä, että joskus kauan sitten töitä sai helposti?
Nämä ns. kalkkikset ovat käyneet läpi 90- luvun laman, eikä se ollut helppoa työikäisille. Silloin ei todellakaan kävelty yhtään minnekään ja sai olla iloinen, jos sai edes pidettyä sen paikan mikä itsellä oli.
Inflaatio söi lainan boomereilat, mutta jo 90- luvulla korot olivat jotain 16%. Se ei todellakaan koskaan ole ollut helppoa tai ilmaista ostaa asuntoa. En tiedä ketään, joka olisi tavispalkoilla maksanut asuntonsa muutamassa vuodessa. Mutta ehkä sitten nämä jo menehtyneet boomerit onnistuivat siinä?Saat sinä opiskella niin kauan kun haluat ja hakea aina vaan uusiin opintoihin. Valtio ei vaan kustanna sitä, etkä voi viedä muilta tilaa loputtomasti samassa paikassa. Ei valtio ole koskaan maksanut 15 vuotta opintotukea jollekin opiskelemiseen ja hän olisi elänyt sillä sen ajan. Eli uupumuksen syy on, ettei niitä opiskeluja voi pidentää vuosikymmenien kestoisiksi? Ehkä se ala on väärä, jos sen tutkinnon läpivieminen kestää noin pitkään?
Ennen yli 5v kestoiset opinnot oli sääntö eikä poikkeus.
Mutta sovitaan niin että vain teillä oli vaikeaa ja nuorilla helppoa. Ettei petä se kovan elämän nähnyt sydän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten jo todettu, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Se vastaa joskus ihan vaan korjaten virheitä. Lukiossa ei ole koskaan ollut helppoa. Pitkä matikka on aina olla vaikeaa. Englantia on ollut paljon vaikeampi oppia, koska ei ollut mitään internetiä, jossa löytää kavereita muista maista joiden kanssa harjoitella puhumista jne. Tentitkirjat olivat 800 sivua. Siinä sinulle tosiasioita.
Jokainen 45+ on joutunut jossain vaiheessa opettelemaan tietokoneen käytön. Luuleeko joku, että se oli kaikille helppoa ja herkku juttu? Ei ollut rankkaa kenellekään, kun työpaikan pysyminen oli ehkä kiinni siitä? Se ei ollut mitään intuitiivistä ohjelmaa, joka piti hallita. Niitä opiskeltiin tunteja viikossa.
Mikä saa nuoret oikeasti kuvittelemaan ettei vanhemmilla ikäpolvilla ole ollut vaatimuksia? Että he pystyivät seisomaan juoruamassa lankapuhelimella työpäivän aikana? Että kahvitauot kestivät 1h tai että yötöitä ei ollut kenelläkään? Moni on rikkonut sekä selkänsä, että polvensa niiden työelämän vaatimusten kanssa ja hankkinut vielä alkoholiongelman siihen päälle.
Myötätuntoisemman lähestymistavan toive ei liittynyt väärinkäsitysten oikaisuun, vaan siihen, miten asenteellisuus aiheeseen ja vastakkainasettelu olivat selvät heti ensimmäisestä viestistä lähtien. Eipä tuohon tyyliin kovin hedelmällistä keskustelua tietenkään saada aikaiseksi eikä se varmasti ollut tarkoituskaan.
Yhtälailla täällä myös vanhempi väki jakaa kuvitelmiaan nuorten todellisuudesta. Kun kysyttäisiinkin ja kuunneltaisiin (luettaisiin) enemmän, saatettaisiin jotain oppiakin.
Minä yritän ihan oikeasti kuunnella, mutta kun vastaukset ovat, etten voi ymmärtää, koska kun sinä olit nuori töitä sai kunhan vain käveli sisään.
Okei, mutta kun se ei ole totta. En ole koskaan saanut töitä vain kävelemällä sisään. Päinvastoin nyt on paljon, siis todella paljon enemmän paikkoja tarjolla, kuin 90- luvulla.
Selitetään kuinka lukio on vaativa. Varmasti, mutta sitä se on ihan oikeasti ollut aina. Ihmiset jäivät jopa luokalle siellä. Kyllä niihin kokeisiin on aina joutunut lukemaan.
Entä työpaikat? Kyllä, siellä on aina vaadittu, että tehdään töitä ja siis niitä töitä mihin sinut on palkattu. 70- luvulla ei ehkä palkattu tekemään tiktok videoita, vaan vaikka kirjoittamaan lehtijuttu, jos sinut sen tyyppiseen työhön oli palkattu. Mitä ikinä se olikaan, sinut palkattiin, koska sinulta odotettiin että osaat tai opit ja teet sen mistä sinulle maksetaan. Nyt sitten valitetaan kun on raskasta, kun pitää osat tiktokin teko ja word? Ihan oikeasti. Mitä heiltä sen palkan eteen voi enää vaatia. Että vaihtavat vessapaperirullan, jos se loppu heidän käytettyään viimeisen paperin?
70- luvulla ei vaadittu Wordin osaamista, mutta sinun piti hallita kymmensormijärjestelmä ja joku määrätty määrää sanoja minuutissa sillä kirjoituskoneella. Ja tietenkin virheettömästi. Koska virheet tarkoitti, että se paperi oli ehkä heitettävä kokonaan pois, ei ollut esikatseluja, ei oikolukua. Se oli se ajan vaikeaa ja sitä se olisi nykyajassakin, jos sitä työtä joku firmassaan kaipaisi. Ja varmasti joku valittaisi siitäkin, kun on niin raskasta. Mutta silloin ei valitettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukion ekaluokkalainen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kysytte tätä? Nuoret tulevat kertomaan miksi uupuvat, niin vanhukset raakkuu kuorossa miten nuoriso on väärässä ja oikea syy on se, että nuoret on huonoja.
Jos kerran tiedätte nuorison asiat nuorisoa paremmin, niin lakatkaa ihmettelemästä. Perustakaa suoraan ketjuja joiden otsikko on "haukutaan nuorisoa". Sitähän te nimittäin aidosti näillä ketjuilla haette.
Tämä. Kun keskustelu joskus lähtisikin myötätunnosta ja halusta ymmärtää sekä tukea, mutta tätä haukkumista se aina on.
Tsemppiä nuoret. Koittakaa vain etsiä keinoja, joilla jaksatte paremmin.
Kertokaahan nuoret sitten mitä olette yrittäneet asialle tehdä että jaksatte paremmin? Esim vapaa-ajan käytöllä on iso merkitys työssä jaksamiseen.
Harrastukset on väärä vastaus, kirjojen lukeminen on väärä vastaus, kavereiden kanssa ulkona käyminen on väärä vastaus. Muistakaa se.
Jospa nyt vänkäämisen sijaan vastaisitte?
Minä voin vastata. Muutama asia, joilla olen pyrkinyt parantamaan omaa hyvinvointiani: vähintään 8h yöunet, lenkkeily ja kuntosalilla käyminen, terveelliseen ruokavalioon panostaminen, kavereiden näkeminen ja lepääminen. Valitettavasti koulun jälkeen ei kuitenkaan vuorokauden tunnit riitä näihin kaikkiin.
Ja se koulu uuvuttaa? Ainahan koulussa on rankkaa ollut. Aika harva asia tulee elämässä helpolla.
Nykynuorilla on koulussa huomattavasti enemmän paineita, kuin viime vuosituhannen nuorilla. Koulumaailma muuttuu ja vanhempien ihmisten voi olla vaikea käsittää mitä se koulu nykyään oikeasti on.
Edelleenkin, jostain syystä ne "huomattavasti enemmän" paineen alla olevat suomalaiset nykynuoret eivät tutkimusten mukaan selviä edes muutaman vuoden takaisen tasoisista kokeista, saatikka sitten 20-30 vuotta vanhoista. Luin jonkin aikaa sitten kokeilusta, jossa nykypäivän lahjakkaille brittinuorille annettiin 60-luvun saman ikäluokan matematiikankoe ratkaistavaksi. Siitä ei tullut yhtään mitään.
Mikä nykypäivän opetuksessa oikein mättää, kun oppilaat stressaantuvat enemmän mutta eivät opi edes murto-osaa siitä mitä menneinä vuosikymmeninä? Ei, en todellakaan usko, että vika on nuorissa itsessään.
Veikkaan että yleinen levottomuus. Opettaja ei saa puuttua häiriökäytökseen, jota inkluusion myötä on enemmän. Eli keskivertoihin ei ehditä panostaa Eli suurin osa ei opi. Ja tämä keskitaso tajuaa että pitäisi oppia että pääsee eteenpäin ja kotona ei olla vihaisia tai pettyneitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos parikymppisenä pitää olla merkkivaatteet, hieno kallis auto, vähintään omistuskaksio keskustasta, tonnin luuri ja matkustella ja elää hienoa some-elämää niin masentaahan se kun tajuaa että harva siihen pääsee.
En ole ikinä kuullut parikymppisestä, joka haluaisi KAIKKI nuo asiat. Parikymppiset haluaa yleensä parisuhteen ja matkustella.
25v alkaa haluamaan perhettä ja omaa kotia, eikä todellakaan välttämättä keskustasta vaan jostain mistä on kätevä liikkua.
Vähän alle 30v haluaa vähän isomman kodin jossa voi kasvattaa lapsia.
Nuorilla on ihan normaaleja haaveita. Mistä ihmeestä kaikki vanhukset repivät näitä "iso hieno auto ja tonnin puhelin ja matkat ja KAIKKI ennen ikävuotta 25". Ettekö erota haaveita ja päiväunia toisistaan?
Kyllähän noita on kuullut. Ja somessakin esitetään.
Eli perustat juttusi oletuksille. Olet lukenut jostain Sara Parikasta, joka on poikkeuksellisen menestyvä ikäluokkansa jäsen ja näin ollen kaikki on sellaisia.
Eivät ole. Suurin osa nuorista haluaa ihan normaaleja asioita, joita heidän ikäisensä ovat aina halunneet. Nyt ne lapset, parisuhteet ja omat kodit on vain vaikeampi saavuttaa kuin ennen, koska ihmiset eivät tapaa toisiaan ja kaikki on pirusti kalliimpaa.
Kehotan tutustumaan ihan tosielämän nuoriin ennen kuin alat heitä haukkua.
Minä ainakin perustan mielikuvani ihan tuttavapiirin nuoriin ihmisiin. Heitä on toki monenlaisia. On sellaisia tavisnuoria, jotka tuntuvat olevan ihan tyytyväisiä statukseensa taviksina - tosin heilläkin on kova tarve omistaa kallista elektroniikkaa ja sisustaa ja remontoida asuntoa, vaikka rahaa ei siihen olisi. Sitten on niitä nuoria, joilla on kova tarve olla jotain "hienompaa" kuin oikeasti ovat. Pitää olla kalliit vaatteet ja kalliit matkat ja ylipäätään saada kokea edes lyhyen aikaa kerrallaan olevansa "jotain".
Ensimmäinen kategoria haluaa konkreettista jalat maassa elämää (mutta melkoisilla mukavuuksilla höystettynä), toinen kategoria haluaa elämyksiä. Kumpikin haluaa usein asioita, joihin ei olisi varaa.
-eri
No, kai sitä haaveilla saa. Tunnen työni puolesta nuoria, joilla ei ole mitään haaveita. He ovat jääneet paljosta paitsi jo kenties lapsuudesta lähtien ja tietävät, ettei heillä ole realistisia mahdollisuuksia oikein mihinkään elämässään, johtuen moninaisista ja kompleksisista ongelmista. Nykyaika vaatii paljon jo tavalliseltakin nuorelta, joilla ei heilläkään ole kaikilla mahdollisuutta kuin pätkätyöhön ja vuokraluukkuun. Motivoi heitä nyt sitten, kun edes haaveilla ei saisi. Nuorilta puuttuu tulevaisuudenusko, enkä ihmettele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enää ei perehdytetä töihin ollenkaan. Ei haluta perehdyttää, eivätkä nuoret osaa tai uskalla vaatia perehdyttämistä. Olen asiantuntijatyössä ja sattumoisin keskustelin aiheesta esimieheni kanssa, joka on noin viisikymppinen. Hänellä on kaiken ikäisiä alaisia. Hän kertoi, että nuorten ja vanhempien työntekijöiden välillä on valtava ero, että nuoret työntekijät ovat valtavan itseohjautuvia ja osaavat soveltaa ja selvittää itse. Vanhemmat työntekijät vaativat selvät ohjeet. Nuoret ottavat hirveästi paineita työelämästä, kun vanhemmat osaavat vetää rajat paremmin.
M27
Perhedytykseen nimenomaan panostetaan tänä päivänä hurjasti enemmän kuin aikaisemmin. Näin voin sanoa usean erilaisen työpaikan kokemuksella. Jokaiselle uudelle työntekijälle on mentor, joka opastaa kädestä pitäen vessat, kahvinkeittimet, lounaalla käynnin, työvälineet eli kaiken työpaikan yleisen ja uuden työntekijän tehtäviin kuuluvan tietämyksen ja hänen roolinaan on olla se jolta uusi työntekijä voi aina kysyä neuvoa.
Laatujärjestelmään kuuluva perehdytyssuunnitelma on jokaisen perehdytykseen osallistuvan vastuuhenkilön kuitattava suoritetuksi jokaisen uuden työntekijän kohdalla ja näitä myös seurataan. Suunnitelman muissa kuin mentorille nimetyissä taskeissa kerrotaan itse yrityksestä ja sen osatoiminnoista. Meidän nykyisessä perehdytyssuunnitelmassa on kolmisenkymmentä action pointtia yrityksen eri toimintojen vastaaville, esimerkkinä vaikka työajanseurantajärjestelmä, jonka käytön hr-henkilö opastaa. Onhan tuo aika raskas puristus uudelle työntekijälle, mutta se jakaantuu tietysti usealle viikolle, muistaakseni noin kolmelle. Ja tietenkin näitä perehdytyksiä niputetaan, eli kerralla opastatetaan useampaa uutta työntekijää.
Olisi mielenkiintoista tietää, missä työskentelet. Itse työskentelin sijaisuuksissa isossa julkisessa organisaatiossa asiantuntijana, joka tekee asiakastyötä. Lista kesken jääneistä asiakasasioista oli ainut perehdytys, koska hän ketä sijaistin oli jäänyt yllättäen pois eikä siis ollut paikalla. Esimies sanoi, ettei oikeastaan tiedä tämän työntekijän tehtävänkuvaa, eikä osaa auttaa. Kun tapaan asiakkaat, en voi heille selitellä, koska olen virallisessa asemassatiettyine odotuksineen. Ei ole mitään perehdytysohjelmaa, johon olisi varattu työaikaa. Ruokatunnit meni googlaillessa. Ja kyllä, päivät venyivät, koska opettelin käyttöjärjestelmiä ja tein minut pelastavia muistiinpanoja sitten kun asiakastapaamiset olivat hoidettu siltä päivältä.
Ei varmaan tarvitse erikseen kertoa, että aina uudessa sijaisuudessa työtehtävät muuttuivat, mutta perehdytys oli yhtä olematonta. Kehityin kuitenkin selviytymisessä ja perustyötehtävissä, joten hieman helpompaa jatkuvasti. Työryhmät vaihtuivat, yritti näyttää jotenkin osaavalta aina uudessa. Ainakin kasvoi luotto siihen, että selviää mistä vaan omallakin älyllä. Kuormittavuudesta en puhu. Ui tai uppoa. Mutta hymyile asiakkaille.
Tuo perehdytysesimerkki oli kansainvälisestä noin 150 hengen rahoitusalan yrityksestä, mutta hyvin samanlainen oli myös edellisessä työpaikassani, joka oli it-konsulttiyritys. Ja samaa ongelmaa on purettu aikaisemmissakin työpaikoissa ja minusta perehdytykseen panostetaan koko ajan enemmän ja enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukion ekaluokkalainen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kysytte tätä? Nuoret tulevat kertomaan miksi uupuvat, niin vanhukset raakkuu kuorossa miten nuoriso on väärässä ja oikea syy on se, että nuoret on huonoja.
Jos kerran tiedätte nuorison asiat nuorisoa paremmin, niin lakatkaa ihmettelemästä. Perustakaa suoraan ketjuja joiden otsikko on "haukutaan nuorisoa". Sitähän te nimittäin aidosti näillä ketjuilla haette.
Tämä. Kun keskustelu joskus lähtisikin myötätunnosta ja halusta ymmärtää sekä tukea, mutta tätä haukkumista se aina on.
Tsemppiä nuoret. Koittakaa vain etsiä keinoja, joilla jaksatte paremmin.
Kertokaahan nuoret sitten mitä olette yrittäneet asialle tehdä että jaksatte paremmin? Esim vapaa-ajan käytöllä on iso merkitys työssä jaksamiseen.
Harrastukset on väärä vastaus, kirjojen lukeminen on väärä vastaus, kavereiden kanssa ulkona käyminen on väärä vastaus. Muistakaa se.
Jospa nyt vänkäämisen sijaan vastaisitte?
Minä voin vastata. Muutama asia, joilla olen pyrkinyt parantamaan omaa hyvinvointiani: vähintään 8h yöunet, lenkkeily ja kuntosalilla käyminen, terveelliseen ruokavalioon panostaminen, kavereiden näkeminen ja lepääminen. Valitettavasti koulun jälkeen ei kuitenkaan vuorokauden tunnit riitä näihin kaikkiin.
Ja se koulu uuvuttaa? Ainahan koulussa on rankkaa ollut. Aika harva asia tulee elämässä helpolla.
Nykynuorilla on koulussa huomattavasti enemmän paineita, kuin viime vuosituhannen nuorilla. Koulumaailma muuttuu ja vanhempien ihmisten voi olla vaikea käsittää mitä se koulu nykyään oikeasti on.
Edelleenkin, jostain syystä ne "huomattavasti enemmän" paineen alla olevat suomalaiset nykynuoret eivät tutkimusten mukaan selviä edes muutaman vuoden takaisen tasoisista kokeista, saatikka sitten 20-30 vuotta vanhoista. Luin jonkin aikaa sitten kokeilusta, jossa nykypäivän lahjakkaille brittinuorille annettiin 60-luvun saman ikäluokan matematiikankoe ratkaistavaksi. Siitä ei tullut yhtään mitään.
Mikä nykypäivän opetuksessa oikein mättää, kun oppilaat stressaantuvat enemmän mutta eivät opi edes murto-osaa siitä mitä menneinä vuosikymmeninä? Ei, en todellakaan usko, että vika on nuorissa itsessään.
Veikkaan että yleinen levottomuus. Opettaja ei saa puuttua häiriökäytökseen, jota inkluusion myötä on enemmän. Eli keskivertoihin ei ehditä panostaa Eli suurin osa ei opi. Ja tämä keskitaso tajuaa että pitäisi oppia että pääsee eteenpäin ja kotona ei olla vihaisia tai pettyneitä
Tuo on varmasti totta, mutta tuo tason lasku on jostain syystä tapahtunut siellä käyrän yläpäässäkin. Esimerkiksi nuo lahjakkaat brittinuoret olivat yksityiskouluissa.
Opetuksessa mättää jokin pahasti. Itse syytän digitalisaatiota, mutta olenkin melkoinen luddiitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kysytte tätä? Nuoret tulevat kertomaan miksi uupuvat, niin vanhukset raakkuu kuorossa miten nuoriso on väärässä ja oikea syy on se, että nuoret on huonoja.
Jos kerran tiedätte nuorison asiat nuorisoa paremmin, niin lakatkaa ihmettelemästä. Perustakaa suoraan ketjuja joiden otsikko on "haukutaan nuorisoa". Sitähän te nimittäin aidosti näillä ketjuilla haette.
Tämä. Kun keskustelu joskus lähtisikin myötätunnosta ja halusta ymmärtää sekä tukea, mutta tätä haukkumista se aina on.
Tsemppiä nuoret. Koittakaa vain etsiä keinoja, joilla jaksatte paremmin.
Hassua miten eri silmillä näitä ketjuja luetaan. Itse en ole vielä erityisen vanha enkä nuori, tai no kai olen melkein nelikymppisenä jo vanhus, mutta siis mikään oma lehmä ei ole ojassa enkä muistele kaiholla miten parikymppisenä hiihdin töihin 20 kilometria 50 asteen pakkasessa tms.
Mutta kuitenkin näissä ketjuissa näen AINA sekä pullamössönuorten haukkumista ETTÄ "vanhusten" haukkumista. Ei voi pelkästään myötätuntoisesti todeta, että nuorilla on vaikeaa, vaan pitää aina naljailla, että kyllä sentään vanhoilla ihmisillä oli helppoa koska ??? (eikä oikeastaan osata antaa faktapohjaista syytä, miksi työelämä oli vähemmän rankkaa menneinä vuosikymmeninä.) Vanhemmat ihmiset haukutaan automaattisesti tyhmiksi, jotka eivät vaan voi millään tajuta nykyelämän vaatimuksia, joskus se on jo ketjun otsikossa mikä on tyyliin "vanhemmat sukupolvet eivät tajua mitään mistään". Sitten kun jotkut tietysti tulevat huomauttamaan, että ei elämä nyt meilläkään mitään herkkua ollut 60/70/80/90-luvulla, saatikka nykyään, ja selittävät kokemuksiaan, niin se koetaan heti hirveän loukkaavana nuorten haukkumisena.
Kuten jo todettu, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Se vastaa joskus ihan vaan korjaten virheitä. Lukiossa ei ole koskaan ollut helppoa. Pitkä matikka on aina olla vaikeaa. Englantia on ollut paljon vaikeampi oppia, koska ei ollut mitään internetiä, jossa löytää kavereita muista maista joiden kanssa harjoitella puhumista jne. Tentitkirjat olivat 800 sivua. Siinä sinulle tosiasioita.
Jokainen 45+ on joutunut jossain vaiheessa opettelemaan tietokoneen käytön. Luuleeko joku, että se oli kaikille helppoa ja herkku juttu? Ei ollut rankkaa kenellekään, kun työpaikan pysyminen oli ehkä kiinni siitä? Se ei ollut mitään intuitiivistä ohjelmaa, joka piti hallita. Niitä opiskeltiin tunteja viikossa.
Mikä saa nuoret oikeasti kuvittelemaan ettei vanhemmilla ikäpolvilla ole ollut vaatimuksia? Että he pystyivät seisomaan juoruamassa lankapuhelimella työpäivän aikana? Että kahvitauot kestivät 1h tai että yötöitä ei ollut kenelläkään? Moni on rikkonut sekä selkänsä, että polvensa niiden työelämän vaatimusten kanssa ja hankkinut vielä alkoholiongelman siihen päälle.
Kukaan nuori ei ole sanonut tällaista. Vanhat täällä kilvan selostaa miten nuorilla ei mikään ole vaikeaa vaan kaikki oli ennen vaikeampaa. Mikä yksinkertaisesti ei pidä paikkaansa.
Tottakai on ollut haasteita. Fakta kuitenkin on, että joskus työpaikoille on kävelty kysymään töitä ja niitä on saatu. Fakta on että ennen ei rajoitettu opintoja vaan sait lukea vaikka 15v niitä 800s tenttikirjoja (joita itsekin yliopistolla pääsääntöisesti 2019 luin). Faktaa on sekin, että inflaatio söi lainat ja vanhempien varallisuus oli riittävä tae lainalle.Eli uupumus johtuu nyt siitä, että joskus kauan sitten töitä sai helposti?
Nämä ns. kalkkikset ovat käyneet läpi 90- luvun laman, eikä se ollut helppoa työikäisille. Silloin ei todellakaan kävelty yhtään minnekään ja sai olla iloinen, jos sai edes pidettyä sen paikan mikä itsellä oli.
Inflaatio söi lainan boomereilat, mutta jo 90- luvulla korot olivat jotain 16%. Se ei todellakaan koskaan ole ollut helppoa tai ilmaista ostaa asuntoa. En tiedä ketään, joka olisi tavispalkoilla maksanut asuntonsa muutamassa vuodessa. Mutta ehkä sitten nämä jo menehtyneet boomerit onnistuivat siinä?Saat sinä opiskella niin kauan kun haluat ja hakea aina vaan uusiin opintoihin. Valtio ei vaan kustanna sitä, etkä voi viedä muilta tilaa loputtomasti samassa paikassa. Ei valtio ole koskaan maksanut 15 vuotta opintotukea jollekin opiskelemiseen ja hän olisi elänyt sillä sen ajan. Eli uupumuksen syy on, ettei niitä opiskeluja voi pidentää vuosikymmenien kestoisiksi? Ehkä se ala on väärä, jos sen tutkinnon läpivieminen kestää noin pitkään?
Ennen yli 5v kestoiset opinnot oli sääntö eikä poikkeus.
Mutta sovitaan niin että vain teillä oli vaikeaa ja nuorilla helppoa. Ettei petä se kovan elämän nähnyt sydän.
Ei, minä en ainakaan sovi.
Meillä kaikilla on vaikeaa. Joka ikisellä.
Vanhemmilla vaan on ollut vaikeaa paljon kauempaa.
Me kaikki voisimme sanoa, että olemme uupuneita ja jätämme kesken, annamme olla, emme niele enää paskaa.
Selvä, mitäs sitten, kun huomenna ei vaan enää mennä töihin? Liian raskasta. Olemme uupuneita. Liian vaikeaa.
Niinkuin se työelämä on yli 50 vuotiaalle jotenkin kevyempää. Pienemmät vaatimukset. He senkun kävelevät sisään, jos tarvitsee uuden työpaikan? Heitä ei lomautukset ja ym-neuvottelut kosketa? Heidän ei tarvitse osat Wordin, eikä varsinkaan osata postata tiktokiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten jo todettu, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Se vastaa joskus ihan vaan korjaten virheitä. Lukiossa ei ole koskaan ollut helppoa. Pitkä matikka on aina olla vaikeaa. Englantia on ollut paljon vaikeampi oppia, koska ei ollut mitään internetiä, jossa löytää kavereita muista maista joiden kanssa harjoitella puhumista jne. Tentitkirjat olivat 800 sivua. Siinä sinulle tosiasioita.
Jokainen 45+ on joutunut jossain vaiheessa opettelemaan tietokoneen käytön. Luuleeko joku, että se oli kaikille helppoa ja herkku juttu? Ei ollut rankkaa kenellekään, kun työpaikan pysyminen oli ehkä kiinni siitä? Se ei ollut mitään intuitiivistä ohjelmaa, joka piti hallita. Niitä opiskeltiin tunteja viikossa.
Mikä saa nuoret oikeasti kuvittelemaan ettei vanhemmilla ikäpolvilla ole ollut vaatimuksia? Että he pystyivät seisomaan juoruamassa lankapuhelimella työpäivän aikana? Että kahvitauot kestivät 1h tai että yötöitä ei ollut kenelläkään? Moni on rikkonut sekä selkänsä, että polvensa niiden työelämän vaatimusten kanssa ja hankkinut vielä alkoholiongelman siihen päälle.
Myötätuntoisemman lähestymistavan toive ei liittynyt väärinkäsitysten oikaisuun, vaan siihen, miten asenteellisuus aiheeseen ja vastakkainasettelu olivat selvät heti ensimmäisestä viestistä lähtien. Eipä tuohon tyyliin kovin hedelmällistä keskustelua tietenkään saada aikaiseksi eikä se varmasti ollut tarkoituskaan.
Yhtälailla täällä myös vanhempi väki jakaa kuvitelmiaan nuorten todellisuudesta. Kun kysyttäisiinkin ja kuunneltaisiin (luettaisiin) enemmän, saatettaisiin jotain oppiakin.
Minä yritän ihan oikeasti kuunnella, mutta kun vastaukset ovat, etten voi ymmärtää, koska kun sinä olit nuori töitä sai kunhan vain käveli sisään.
Okei, mutta kun se ei ole totta. En ole koskaan saanut töitä vain kävelemällä sisään. Päinvastoin nyt on paljon, siis todella paljon enemmän paikkoja tarjolla, kuin 90- luvulla.
Selitetään kuinka lukio on vaativa. Varmasti, mutta sitä se on ihan oikeasti ollut aina. Ihmiset jäivät jopa luokalle siellä. Kyllä niihin kokeisiin on aina joutunut lukemaan.Entä työpaikat? Kyllä, siellä on aina vaadittu, että tehdään töitä ja siis niitä töitä mihin sinut on palkattu. 70- luvulla ei ehkä palkattu tekemään tiktok videoita, vaan vaikka kirjoittamaan lehtijuttu, jos sinut sen tyyppiseen työhön oli palkattu. Mitä ikinä se olikaan, sinut palkattiin, koska sinulta odotettiin että osaat tai opit ja teet sen mistä sinulle maksetaan. Nyt sitten valitetaan kun on raskasta, kun pitää osat tiktokin teko ja word? Ihan oikeasti. Mitä heiltä sen palkan eteen voi enää vaatia. Että vaihtavat vessapaperirullan, jos se loppu heidän käytettyään viimeisen paperin?
70- luvulla ei vaadittu Wordin osaamista, mutta sinun piti hallita kymmensormijärjestelmä ja joku määrätty määrää sanoja minuutissa sillä kirjoituskoneella. Ja tietenkin virheettömästi. Koska virheet tarkoitti, että se paperi oli ehkä heitettävä kokonaan pois, ei ollut esikatseluja, ei oikolukua. Se oli se ajan vaikeaa ja sitä se olisi nykyajassakin, jos sitä työtä joku firmassaan kaipaisi. Ja varmasti joku valittaisi siitäkin, kun on niin raskasta. Mutta silloin ei valitettu.
Täällä on annettu ihan muitakin syitä
Tulevaisuudenuskoa ei ole
Koulu koetaan vaikeana ympäristönä
Nuoruus yleisesti
Ulkopuolelta tulevat paineet
Työelämä on rikki. Siinä on suurin syy. Jos työtä teetettäisiin inhimillisiä määriä, niin sitä riittäisi useammille. Palkalla ei enää elä. Ja kun palkka ei riitä oman kodin tai perheen hankkimiseen, niin mikä ihme tuo on, jos ei nuoria kiinnosta. Ei kiinnostaisi minuakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?
Samaa ajattelin. Kertokaa, oi viisaat tädit, niin jospa mekin surkeat nykynuoret tästä noustaisiin.
Ihmettelen myös, että miksi moneen kertaan korkeakoulutetut ihmiset kyselevät täällä yksi toisensa perään samaa asiaa, vaikka vastaus on ilmiselvästi teidän kaikkien tiedossa: olette vain niin hirveän paljon parempia ihmisiä kuin me nuoremmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukion ekaluokkalainen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kysytte tätä? Nuoret tulevat kertomaan miksi uupuvat, niin vanhukset raakkuu kuorossa miten nuoriso on väärässä ja oikea syy on se, että nuoret on huonoja.
Jos kerran tiedätte nuorison asiat nuorisoa paremmin, niin lakatkaa ihmettelemästä. Perustakaa suoraan ketjuja joiden otsikko on "haukutaan nuorisoa". Sitähän te nimittäin aidosti näillä ketjuilla haette.
Tämä. Kun keskustelu joskus lähtisikin myötätunnosta ja halusta ymmärtää sekä tukea, mutta tätä haukkumista se aina on.
Tsemppiä nuoret. Koittakaa vain etsiä keinoja, joilla jaksatte paremmin.
Kertokaahan nuoret sitten mitä olette yrittäneet asialle tehdä että jaksatte paremmin? Esim vapaa-ajan käytöllä on iso merkitys työssä jaksamiseen.
Harrastukset on väärä vastaus, kirjojen lukeminen on väärä vastaus, kavereiden kanssa ulkona käyminen on väärä vastaus. Muistakaa se.
Jospa nyt vänkäämisen sijaan vastaisitte?
Minä voin vastata. Muutama asia, joilla olen pyrkinyt parantamaan omaa hyvinvointiani: vähintään 8h yöunet, lenkkeily ja kuntosalilla käyminen, terveelliseen ruokavalioon panostaminen, kavereiden näkeminen ja lepääminen. Valitettavasti koulun jälkeen ei kuitenkaan vuorokauden tunnit riitä näihin kaikkiin.
Ja se koulu uuvuttaa? Ainahan koulussa on rankkaa ollut. Aika harva asia tulee elämässä helpolla.
Nykynuorilla on koulussa huomattavasti enemmän paineita, kuin viime vuosituhannen nuorilla. Koulumaailma muuttuu ja vanhempien ihmisten voi olla vaikea käsittää mitä se koulu nykyään oikeasti on.
Edelleenkin, jostain syystä ne "huomattavasti enemmän" paineen alla olevat suomalaiset nykynuoret eivät tutkimusten mukaan selviä edes muutaman vuoden takaisen tasoisista kokeista, saatikka sitten 20-30 vuotta vanhoista. Luin jonkin aikaa sitten kokeilusta, jossa nykypäivän lahjakkaille brittinuorille annettiin 60-luvun saman ikäluokan matematiikankoe ratkaistavaksi. Siitä ei tullut yhtään mitään.
Mikä nykypäivän opetuksessa oikein mättää, kun oppilaat stressaantuvat enemmän mutta eivät opi edes murto-osaa siitä mitä menneinä vuosikymmeninä? Ei, en todellakaan usko, että vika on nuorissa itsessään.
Veikkaan että yleinen levottomuus. Opettaja ei saa puuttua häiriökäytökseen, jota inkluusion myötä on enemmän. Eli keskivertoihin ei ehditä panostaa Eli suurin osa ei opi. Ja tämä keskitaso tajuaa että pitäisi oppia että pääsee eteenpäin ja kotona ei olla vihaisia tai pettyneitä
Tuo on varmasti totta, mutta tuo tason lasku on jostain syystä tapahtunut siellä käyrän yläpäässäkin. Esimerkiksi nuo lahjakkaat brittinuoret olivat yksityiskouluissa.
Opetuksessa mättää jokin pahasti. Itse syytän digitalisaatiota, mutta olenkin melkoinen luddiitti.
Väitän että digitalisaatio levottomuus liittyvät yhteen.
Ennen riitti että osasi avata kirjan. Nyt pitää hallita älylaite ja appit. Ja se älylaite ei läheskään kaikilla ole kädessä pienestä asti.
Ne digivehkeet ja inkluusio aiheuttavat levottomuutta Eli hälinää. Ja hälinä taas häiritsee keskittymistä ja aiheuttaa stressiä. Ja osa ei opi.
Ja koko ajan enemmän ja enemmän porukkaa jää jälkeen (kaikkihan ei tipu kärryiltä samaan aikaan vaan tipoittain). Sitten ollaankin tilanteessa että pitäisi mennä vajaalla osaamisella 2. Asteelle ja taas tiputaan lisää kärryiltä.
Pitäisi palata aikaan kun erityisoppilaat olivat tarvitsemansa tuen piirissä ja opettajalla oli oikeus pitää luokassa kuri ja järjestys ja työvälineet olivat simppeleitä.
Työelämän aloitus on aina vaikeaa, joten kun työelämään tulee valmiiksi stressaantunut ja hälinään väsynyt yksilö, niin eihän se sitä kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uupuminen voi johtua mm. resilienssin puutteesta, korkeista vaatimuksista, päättämättömyydestä, huonosta kasvatuksesta.
Huonolla kasvatuksella tarkoitan lapsen tarpeiden laiminlyöntiä. Tällä palstalla on hyviä esimerkkejä siitä, kuinka lapsia on kasvatettu rakkaudettomasti. Raivotaan, vähätellään ja nolataan lasta. Tai sitten ei olla lapselle läsnä juuri koskaan, mutta vaaditaan ties mitä.
Lapsi oppii näin epäedullisia toimintatapoja, kuten tavoittelemaan täydellisyyttä, olemaan huomioimatta omia tunteitaan ja tarpeitaan sekä pelkäämään hyvältyksi tulemista, jotka johtavat helposti uupumukseen niin ihmissuhteissa kuin työelämässäkin.
Hyvään ja terveeseen itsetuntoon kasvatettu aikuinen osaa kuunnella tunteitaan, tarpeitaan ja näkemään selkeämmin mitkä asiat ovat omaa hyvinvointia lisääviä ja mitkä huonontavia.
Tämä ei tarkoita, että vanhemmat ovat syyllisiä tai heitä pitäisi syytellä, ovathan hekin olosuhteiden kasvattamia. Mutta uskon, että yleinen mielenterveyden huononeminen on herättävä asia ja on hienoa, että asiasta puhutaan enemmän niin muutoskin on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enää ei perehdytetä töihin ollenkaan. Ei haluta perehdyttää, eivätkä nuoret osaa tai uskalla vaatia perehdyttämistä. Olen asiantuntijatyössä ja sattumoisin keskustelin aiheesta esimieheni kanssa, joka on noin viisikymppinen. Hänellä on kaiken ikäisiä alaisia. Hän kertoi, että nuorten ja vanhempien työntekijöiden välillä on valtava ero, että nuoret työntekijät ovat valtavan itseohjautuvia ja osaavat soveltaa ja selvittää itse. Vanhemmat työntekijät vaativat selvät ohjeet. Nuoret ottavat hirveästi paineita työelämästä, kun vanhemmat osaavat vetää rajat paremmin.
M27
Perhedytykseen nimenomaan panostetaan tänä päivänä hurjasti enemmän kuin aikaisemmin. Näin voin sanoa usean erilaisen työpaikan kokemuksella. Jokaiselle uudelle työntekijälle on mentor, joka opastaa kädestä pitäen vessat, kahvinkeittimet, lounaalla käynnin, työvälineet eli kaiken työpaikan yleisen ja uuden työntekijän tehtäviin kuuluvan tietämyksen ja hänen roolinaan on olla se jolta uusi työntekijä voi aina kysyä neuvoa.
Laatujärjestelmään kuuluva perehdytyssuunnitelma on jokaisen perehdytykseen osallistuvan vastuuhenkilön kuitattava suoritetuksi jokaisen uuden työntekijän kohdalla ja näitä myös seurataan. Suunnitelman muissa kuin mentorille nimetyissä taskeissa kerrotaan itse yrityksestä ja sen osatoiminnoista. Meidän nykyisessä perehdytyssuunnitelmassa on kolmisenkymmentä action pointtia yrityksen eri toimintojen vastaaville, esimerkkinä vaikka työajanseurantajärjestelmä, jonka käytön hr-henkilö opastaa. Onhan tuo aika raskas puristus uudelle työntekijälle, mutta se jakaantuu tietysti usealle viikolle, muistaakseni noin kolmelle. Ja tietenkin näitä perehdytyksiä niputetaan, eli kerralla opastatetaan useampaa uutta työntekijää.
No juu, oletko koskaan konsulttina toiminut?
Kukaan ei perehdytä mitään ja kuitenkin asiakas odottaa 110 prosentin työpanosta ensimmäisestä tunnista alkaen.
Siinä sitten rupeat metsästämään tyhjään läppäriisi tarvitsemiasi ohjelmia ja yrityksen laatu,-turvallisuus ja muita dokumenttejä ja rakentamaan tyhjästä tarvitsemaasi yhteistyöverkostoa ja kaikkea muuta.
Projektipäällikkö tai vastaava on tunkemassa sinulle erilaisia dokumentteja laadittavaksi, koulutuksia ja ohjeistuksia tehtäviksi ja toteutettaviksi, kokoukset, sidosryhmät kaikii tämä ja olet kaikesta ulkona kuin tamppoonin naru.
Kyllähän nämä sitten aikaa myöten oppii, mutta kun sitä hallittavaa vaan on päällikkötasolla varsin runsaasti.
Aivan hirveää hommaa, ei koskaan enää konsultiksi. Talon omilla kirjoilla on leipä kapeampi, mutta työ nyt edes etäisesti muistuttaa ihmisen työtä.
Itse asiassa olin ennen nykyistä työnantajaani pitkään it-konsulttina, siksi tunnenkin useita yrityksiä ja heidän toimintatapojaan.
Olet oikessa siinä, että konsultteja ei perehdytetä asiakasorganisaatioon, vaikka ainakin minua kohdeltiin kuin omaa työntekijää. En tosin ikinä kaivannutkaan perehdytystä, koska minulle riitti se että hoidin oman konsultin tonttini, jolle minulla oli osaaminen.
Minusta konsultin työssä oli ikävää se kun it-alalla konsultin piti osata kaikesta kaikki, mikä ei tietenkään ole mahdollista. Kaiken lisäksi myynti mainosti minun vankkaa osaamista sellaisistakin asioista joista olin käynyt ehkä lyhyen kurssin tai muuten tutustunut ylimalkaisesti koska laskutettavaa työtä piti saada.
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on nykyään huomattavasti rankempaa kuin joskus 80-luvulla. Olisitte itsekin uupuneet, jos olisi pitänyt olla aina puhelun/sähköpostin tavoitettavissa, pitää iltaisin palavereja Japanin toimiston kanssa ja silti mennä toimistolle klo 8 aamulla.
80-90-luvulla oli erikseen työelämä ja muu elämä, ei tarvinnut kotona vastailla työpuheluihin, ja kaikkeen annettiin enemmän aikaa kun ei ollut nettiä. Nyt kaiken pitäisi olla valmista heti. Se mihin 80-luvulla annettiin viikko aikaa, pitää tehdä nyt päivässä.
Helppohan se on eläkkeeltä päivitellä, miten ihmiset nykyään uupuvat herkemmin. Montakohan päivää boomerit jaksaisivat nykyajan työssä?
Kuinkakohan hyvin milleniaalit olisivat jaksaneet 6-päiväistä koulu- ja työviikkoa?
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on rikki. Siinä on suurin syy. Jos työtä teetettäisiin inhimillisiä määriä, niin sitä riittäisi useammille. Palkalla ei enää elä. Ja kun palkka ei riitä oman kodin tai perheen hankkimiseen, niin mikä ihme tuo on, jos ei nuoria kiinnosta. Ei kiinnostaisi minuakaan.
Ja kun suurin osa saa oman kodin ja perheen niin nämä saamattomat voi miettiä miksi sama ei onnistu heiltä.
Vierailija kirjoitti:
Uupuminen voi johtua mm. resilienssin puutteesta, korkeista vaatimuksista, päättämättömyydestä, huonosta kasvatuksesta.
Huonolla kasvatuksella tarkoitan lapsen tarpeiden laiminlyöntiä. Tällä palstalla on hyviä esimerkkejä siitä, kuinka lapsia on kasvatettu rakkaudettomasti. Raivotaan, vähätellään ja nolataan lasta. Tai sitten ei olla lapselle läsnä juuri koskaan, mutta vaaditaan ties mitä.
Lapsi oppii näin epäedullisia toimintatapoja, kuten tavoittelemaan täydellisyyttä, olemaan huomioimatta omia tunteitaan ja tarpeitaan sekä pelkäämään hyvältyksi tulemista, jotka johtavat helposti uupumukseen niin ihmissuhteissa kuin työelämässäkin.
Hyvään ja terveeseen itsetuntoon kasvatettu aikuinen osaa kuunnella tunteitaan, tarpeitaan ja näkemään selkeämmin mitkä asiat ovat omaa hyvinvointia lisääviä ja mitkä huonontavia.
Tämä ei tarkoita, että vanhemmat ovat syyllisiä tai heitä pitäisi syytellä, ovathan hekin olosuhteiden kasvattamia. Mutta uskon, että yleinen mielenterveyden huononeminen on herättävä asia ja on hienoa, että asiasta puhutaan enemmän niin muutoskin on mahdollista.
Minä uskon tähän ja tästä nuoretkin puhuu. Ei nuorten pahoinvointi johdu konkreettisista jutuista vaan vääränlaisesta kasvatuksesta jota tämä nuoria mollaava ilmapiiri pahentaa entisestään.
Aivan muutama täällä muistaa oikeasti, ettei nuoruus ole kenellekään ollut helppoa aikaa vaan kasvukipuilua kaikilla tavoilla. Ja ne asiat tuntuu nyt mitättömiltä, mutta nuorena ne eivät olleet Mitättömiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kysytte tätä? Nuoret tulevat kertomaan miksi uupuvat, niin vanhukset raakkuu kuorossa miten nuoriso on väärässä ja oikea syy on se, että nuoret on huonoja.
Jos kerran tiedätte nuorison asiat nuorisoa paremmin, niin lakatkaa ihmettelemästä. Perustakaa suoraan ketjuja joiden otsikko on "haukutaan nuorisoa". Sitähän te nimittäin aidosti näillä ketjuilla haette.
Tämä. Kun keskustelu joskus lähtisikin myötätunnosta ja halusta ymmärtää sekä tukea, mutta tätä haukkumista se aina on.
Tsemppiä nuoret. Koittakaa vain etsiä keinoja, joilla jaksatte paremmin.
Hassua miten eri silmillä näitä ketjuja luetaan. Itse en ole vielä erityisen vanha enkä nuori, tai no kai olen melkein nelikymppisenä jo vanhus, mutta siis mikään oma lehmä ei ole ojassa enkä muistele kaiholla miten parikymppisenä hiihdin töihin 20 kilometria 50 asteen pakkasessa tms.
Mutta kuitenkin näissä ketjuissa näen AINA sekä pullamössönuorten haukkumista ETTÄ "vanhusten" haukkumista. Ei voi pelkästään myötätuntoisesti todeta, että nuorilla on vaikeaa, vaan pitää aina naljailla, että kyllä sentään vanhoilla ihmisillä oli helppoa koska ??? (eikä oikeastaan osata antaa faktapohjaista syytä, miksi työelämä oli vähemmän rankkaa menneinä vuosikymmeninä.) Vanhemmat ihmiset haukutaan automaattisesti tyhmiksi, jotka eivät vaan voi millään tajuta nykyelämän vaatimuksia, joskus se on jo ketjun otsikossa mikä on tyyliin "vanhemmat sukupolvet eivät tajua mitään mistään". Sitten kun jotkut tietysti tulevat huomauttamaan, että ei elämä nyt meilläkään mitään herkkua ollut 60/70/80/90-luvulla, saatikka nykyään, ja selittävät kokemuksiaan, niin se koetaan heti hirveän loukkaavana nuorten haukkumisena.
Kuten jo todettu, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Se vastaa joskus ihan vaan korjaten virheitä. Lukiossa ei ole koskaan ollut helppoa. Pitkä matikka on aina olla vaikeaa. Englantia on ollut paljon vaikeampi oppia, koska ei ollut mitään internetiä, jossa löytää kavereita muista maista joiden kanssa harjoitella puhumista jne. Tentitkirjat olivat 800 sivua. Siinä sinulle tosiasioita.
Jokainen 45+ on joutunut jossain vaiheessa opettelemaan tietokoneen käytön. Luuleeko joku, että se oli kaikille helppoa ja herkku juttu? Ei ollut rankkaa kenellekään, kun työpaikan pysyminen oli ehkä kiinni siitä? Se ei ollut mitään intuitiivistä ohjelmaa, joka piti hallita. Niitä opiskeltiin tunteja viikossa.
Mikä saa nuoret oikeasti kuvittelemaan ettei vanhemmilla ikäpolvilla ole ollut vaatimuksia? Että he pystyivät seisomaan juoruamassa lankapuhelimella työpäivän aikana? Että kahvitauot kestivät 1h tai että yötöitä ei ollut kenelläkään? Moni on rikkonut sekä selkänsä, että polvensa niiden työelämän vaatimusten kanssa ja hankkinut vielä alkoholiongelman siihen päälle.
Kukaan nuori ei ole sanonut tällaista. Vanhat täällä kilvan selostaa miten nuorilla ei mikään ole vaikeaa vaan kaikki oli ennen vaikeampaa. Mikä yksinkertaisesti ei pidä paikkaansa.
Tottakai on ollut haasteita. Fakta kuitenkin on, että joskus työpaikoille on kävelty kysymään töitä ja niitä on saatu. Fakta on että ennen ei rajoitettu opintoja vaan sait lukea vaikka 15v niitä 800s tenttikirjoja (joita itsekin yliopistolla pääsääntöisesti 2019 luin). Faktaa on sekin, että inflaatio söi lainat ja vanhempien varallisuus oli riittävä tae lainalle.Eli uupumus johtuu nyt siitä, että joskus kauan sitten töitä sai helposti?
Nämä ns. kalkkikset ovat käyneet läpi 90- luvun laman, eikä se ollut helppoa työikäisille. Silloin ei todellakaan kävelty yhtään minnekään ja sai olla iloinen, jos sai edes pidettyä sen paikan mikä itsellä oli.
Inflaatio söi lainan boomereilat, mutta jo 90- luvulla korot olivat jotain 16%. Se ei todellakaan koskaan ole ollut helppoa tai ilmaista ostaa asuntoa. En tiedä ketään, joka olisi tavispalkoilla maksanut asuntonsa muutamassa vuodessa. Mutta ehkä sitten nämä jo menehtyneet boomerit onnistuivat siinä?Saat sinä opiskella niin kauan kun haluat ja hakea aina vaan uusiin opintoihin. Valtio ei vaan kustanna sitä, etkä voi viedä muilta tilaa loputtomasti samassa paikassa. Ei valtio ole koskaan maksanut 15 vuotta opintotukea jollekin opiskelemiseen ja hän olisi elänyt sillä sen ajan. Eli uupumuksen syy on, ettei niitä opiskeluja voi pidentää vuosikymmenien kestoisiksi? Ehkä se ala on väärä, jos sen tutkinnon läpivieminen kestää noin pitkään?
Katsoin aiheelliseksi nostaa pitkän keskustelun jälkeen esiin edellä mainitun asian, joka ilmiselvästi on yksi syy uupumiseen: Uupumus johtuu nyt siitä, että joskus kauan sitten töitä sai helposti?
Alue: Aihe vapaa
Eli uupumus johtuu nyt siitä, että joskus kauan sitten töitä sai helposti?
Nämä ns. kalkkikset ovat käyneet läpi 90- luvun laman, eikä se ollut helppoa työikäisille. Silloin ei todellakaan kävelty yhtään minnekään ja sai olla iloinen, jos sai edes pidettyä sen paikan mikä itsellä oli.
Inflaatio söi lainan boomereilat, mutta jo 90- luvulla korot olivat jotain 16%. Se ei todellakaan koskaan ole ollut helppoa tai ilmaista ostaa asuntoa. En tiedä ketään, joka olisi tavispalkoilla maksanut asuntonsa muutamassa vuodessa. Mutta ehkä sitten nämä jo menehtyneet boomerit onnistuivat siinä?
Saat sinä opiskella niin kauan kun haluat ja hakea aina vaan uusiin opintoihin. Valtio ei vaan kustanna sitä, etkä voi viedä muilta tilaa loputtomasti samassa paikassa. Ei valtio ole koskaan maksanut 15 vuotta opintotukea jollekin opiskelemiseen ja hän olisi elänyt sillä sen ajan. Eli uupumuksen syy on, ettei niitä opiskeluja voi pidentää vuosikymmenien kestoisiksi? Ehkä se ala on väärä, jos sen tutkinnon läpivieminen kestää noin pitkään?