Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten jo todettu, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Se vastaa joskus ihan vaan korjaten virheitä. Lukiossa ei ole koskaan ollut helppoa. Pitkä matikka on aina olla vaikeaa. Englantia on ollut paljon vaikeampi oppia, koska ei ollut mitään internetiä, jossa löytää kavereita muista maista joiden kanssa harjoitella puhumista jne. Tentitkirjat olivat 800 sivua. Siinä sinulle tosiasioita.

Jokainen 45+ on joutunut jossain vaiheessa opettelemaan tietokoneen käytön. Luuleeko joku, että se oli kaikille helppoa ja herkku juttu? Ei ollut rankkaa kenellekään, kun työpaikan pysyminen oli ehkä kiinni siitä? Se ei ollut mitään intuitiivistä ohjelmaa, joka piti hallita. Niitä opiskeltiin tunteja viikossa.

Mikä saa nuoret oikeasti kuvittelemaan ettei vanhemmilla ikäpolvilla ole ollut vaatimuksia? Että he pystyivät seisomaan juoruamassa lankapuhelimella työpäivän aikana? Että kahvitauot kestivät 1h tai että yötöitä ei ollut kenelläkään? Moni on rikkonut sekä selkänsä, että polvensa niiden työelämän vaatimusten kanssa ja hankkinut vielä alkoholiongelman siihen päälle.

Myötätuntoisemman lähestymistavan toive ei liittynyt väärinkäsitysten oikaisuun, vaan siihen, miten asenteellisuus aiheeseen ja vastakkainasettelu olivat selvät heti ensimmäisestä viestistä lähtien. Eipä tuohon tyyliin kovin hedelmällistä keskustelua tietenkään saada aikaiseksi eikä se varmasti ollut tarkoituskaan.

Yhtälailla täällä myös vanhempi väki jakaa kuvitelmiaan nuorten todellisuudesta. Kun kysyttäisiinkin ja kuunneltaisiin (luettaisiin) enemmän, saatettaisiin jotain oppiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epärealistiset käsitykset siitä mitä elämä on. Kuvitellaan ettei ahdistus, epäonnistuminen ja kriisit kuuluisi normaaliin elämään. Harhaluulot siitä, että joka päivä rakastaa työtään ja elämäänsä.

Me 50+ vuotiaan ollaan väsyneitä , uupuneista, eronneita, läheisiä haudanneita, petettyjä, jätettyjä, velallisia, unelmansa kadottaneita, sairaita, kivuliaita, yksinäisiä Mutta kun sekin on elämää, eikä tästä ainoastaan halua luopua, niin hammasta purren kohti niitä pieniä ilon hetkiä joita aina välillä on.

Hammasta purren kestäminen ja valittamatta eteenpäin puskeminen on vain yksi tapa käsitellä vaikeuksia. Nuoret tuntuvat nykyään hakevan humaanimpia tapoja selviytyä. Se, että asettaa rajoja ja hakee tukea toisilta ei tarkoita, että odottaisi koko elämän olevan yhtä vaaleanpunaista hattaraa. Enää ei vain olla valmiita mitä tahansa paskaa nielemään.

Tämä on mielestäni ketjun tärkein pointti. Tässäkin keskustelussa huomaa, että vanhempien sukupolvien ratkaisu nuorten uupumiseen on syyllistäminen ja raivoaminen. Auttavatko ne todella? 

Tässä ketjussa huomaa myös, että ihan jopa "hmm, en ole ihan samaa mieltä" ja "mutta...." koetaan nykyään "syyllistämisenä ja raivoamisena".

Kirjaan pari asiaa, jotka ovat vuosikymmenissä muuttuneet esim. rakennusala:

- 70-luvulla toimistolla kirjoituskonetta osaava (napu napu svirrr rivinvaihto) pääsi heti töihin kovapalkkaiseksi sihteeriksi, jolle joku saneli mitä naputetaa . Nykyisin et pääse kesäharjoitteluun, jos et osaa käyttää wordia ja luoda sillä itse järkeviä tiedotteita, laskea exceliä, powerpoittia ja osaa avata dwg-tiedostoja. Lisäksi sinun oletetaan ottavan kesän ajaksi haltuun rakennusfirman tiktok ja luovan asiakaslähtöistä ja koskettavaa ja algoritmiin vetoavaa mainossisältöä, koska osaat senkin varmasti. 70-luvulla näihin oli erillinen kirjaamo, laskutusosasto, ja mainostoimiston ad.

- 70-luvulla raksan puolelle pääsi kun käveli. Nyt sinun pitää hankkia koulutus, veronumero, työturvalisuuskortti, käydä työmaakohtainen työturvallisuuskoulutus, laskea itse verosi, ja toimittaa tieto ajamasi auton omistajasta jotta saat sille pysäköintiluvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epärealistiset käsitykset siitä mitä elämä on. Kuvitellaan ettei ahdistus, epäonnistuminen ja kriisit kuuluisi normaaliin elämään. Harhaluulot siitä, että joka päivä rakastaa työtään ja elämäänsä.

Me 50+ vuotiaan ollaan väsyneitä , uupuneista, eronneita, läheisiä haudanneita, petettyjä, jätettyjä, velallisia, unelmansa kadottaneita, sairaita, kivuliaita, yksinäisiä Mutta kun sekin on elämää, eikä tästä ainoastaan halua luopua, niin hammasta purren kohti niitä pieniä ilon hetkiä joita aina välillä on.

Hammasta purren kestäminen ja valittamatta eteenpäin puskeminen on vain yksi tapa käsitellä vaikeuksia. Nuoret tuntuvat nykyään hakevan humaanimpia tapoja selviytyä. Se, että asettaa rajoja ja hakee tukea toisilta ei tarkoita, että odottaisi koko elämän olevan yhtä vaaleanpunaista hattaraa. Enää ei vain olla valmiita mitä tahansa paskaa nielemään.

Tämä on mielestäni ketjun tärkein pointti. Tässäkin keskustelussa huomaa, että vanhempien sukupolvien ratkaisu nuorten uupumiseen on syyllistäminen ja raivoaminen. Auttavatko ne todella? 

En minä ainakaan suuremmin etsi ratkaisuja. Eikä minua kiinnosta edes syyllistää. Kerron ketjussa mitä ajattelen, kun nuoret selittävät ihan pokkana, kuinka heille kaikki on niin vaikeaa ja muille vanhemmille se oli niin helppoa. Se ei ollut sitä. Ei missään vaiheessa. Lukio on aina ollut haastavaa. Aina. Sinne vaan karsittiin paljon aiemmin ( keskikoulu) ja sitten osa jätettiin suoraan luokalle, kuten 80- luvulla.

Kenen sitä paskaa pitäisi niellä? Koska nyt tätä, emme suostu nielemään enää paskaa, käytännössä tarkoittaa, että osa hommista tulee kokonaan jäämään tekemättä. Niitä paskahommia kun tulee aina olemaan. Vai miten se tukossa oleva viemäri aiotaan saada auki, kun sen putkimiesnesteen kaataminen sinne pönttöön ei toimi?

Näitä raskaita ja likaisia töitä tulee jatkossakin olemaan, mutta nuoriso sanoo, ettei he aio enää suostua niihin hommiin. No, hyvä niin, itsehän he siinä sitten makaavat. Kun nämä loput noihin hommiin suostuneet tekijät jäävät eläkkeelle he kyllä osaavat vielä omat juttunsa hoitaa itselleen, kunnes ei enää tarvitse.

Suuri osa ei ole ilmaissut mielipiteitään näin, vaan haukkunut nuorisoa veltoksi, saamattomaksi ja pilalle hemmotelluksi. Mielestäni myötätuntoinen suhtautuminen toisiin olisi tärkeää toisen näkökulman ymmärtämiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Kirjaan pari asiaa, jotka ovat vuosikymmenissä muuttuneet esim. rakennusala:

- 70-luvulla toimistolla kirjoituskonetta osaava (napu napu svirrr rivinvaihto) pääsi heti töihin kovapalkkaiseksi sihteeriksi, jolle joku saneli mitä naputetaa . Nykyisin et pääse kesäharjoitteluun, jos et osaa käyttää wordia ja luoda sillä itse järkeviä tiedotteita, laskea exceliä, powerpoittia ja osaa avata dwg-tiedostoja. Lisäksi sinun oletetaan ottavan kesän ajaksi haltuun rakennusfirman tiktok ja luovan asiakaslähtöistä ja koskettavaa ja algoritmiin vetoavaa mainossisältöä, koska osaat senkin varmasti. 70-luvulla näihin oli erillinen kirjaamo, laskutusosasto, ja mainostoimiston ad.

- 70-luvulla raksan puolelle pääsi kun käveli. Nyt sinun pitää hankkia koulutus, veronumero, työturvalisuuskortti, käydä työmaakohtainen työturvallisuuskoulutus, laskea itse verosi, ja toimittaa tieto ajamasi auton omistajasta jotta saat sille pysäköintiluvan.

Ja puut leimattiin yksi kerrallaan leimakirveellä isolla porukalla. Nyt 25-v insinöörijantteri heitetään pystymetsästä leimikolle ja käsketään ilmoittamaan motit ja tukkiprosentti, aikaa 2 minuuttia. Tarkkuusvaatimus on tietysti sama ja papereita vaaditaan tuplasti enemmän ja triplasti nätimpinä kuin näköradioaikaan. Leimakirves kourassa aloittaneet seniorit päivittelevät, miksi nelikymppiset joutuvat lataamoon ja parikymppiset pakenevat alalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja itseasiassa asiassa nykynuoret uupuu myös perheongelmien takia, jotka ovat juurikin teidän 35+ vuotiaiden  syytä. Se, että te ette osaa olla hyviä vanhempia, johtuu tod.näk. siitä että teillä itsellänne oli tosi rankka lapsuus, joka sitten heijastuu teidän omiin lapsiin. Ette voi kieltää,  etten olisi edes osittain oikeassa.

Tämä voi oikeastaan ollakkin todella totta

Jokaisella sukupolvella on ristinsä kannettavanaan. Jotkut kokivat sotaa, nälkää ja puutetta, ennen antibiootteja kuoli paljon kaikenikäisiä ihmisiä, toiset kokivat laman, itsemurhia lähipiirissä, julmuutta kotona tai koulussa. Ei oma olo siitä kohene että syyttää katkerana vanhempia. Suurin osa teki ja tekee parhaansa niillä eväillä mitä itse on sattunut saamaan. Itse kun tulee vanhemmaksi voi omalta osaltaan yrittää korjata virheitä omien lasten kohdalla.

Ja sukupolvi kerrallaan niihin risteihin suhtaudutaan eri tavalla. Itse pidän ihan terveenä kehityksenä, että ne voidaan purkaa ja käsitellä sen sijaan, että alkoholisoidutaan/muuten mieli sairastuu, ja viha ym. patoutumat puretaan läheisiin. Tätä sodan ym. kauhujen "kantaminen" on omassa suvussa tarkoittanut.

Vierailija kirjoitti:

Kirjaan pari asiaa, jotka ovat vuosikymmenissä muuttuneet esim. rakennusala:

- 70-luvulla toimistolla kirjoituskonetta osaava (napu napu svirrr rivinvaihto) pääsi heti töihin kovapalkkaiseksi sihteeriksi, jolle joku saneli mitä naputetaa . Nykyisin et pääse kesäharjoitteluun, jos et osaa käyttää wordia ja luoda sillä itse järkeviä tiedotteita, laskea exceliä, powerpoittia ja osaa avata dwg-tiedostoja. Lisäksi sinun oletetaan ottavan kesän ajaksi haltuun rakennusfirman tiktok ja luovan asiakaslähtöistä ja koskettavaa ja algoritmiin vetoavaa mainossisältöä, koska osaat senkin varmasti. 70-luvulla näihin oli erillinen kirjaamo, laskutusosasto, ja mainostoimiston ad.

- 70-luvulla raksan puolelle pääsi kun käveli. Nyt sinun pitää hankkia koulutus, veronumero, työturvalisuuskortti, käydä työmaakohtainen työturvallisuuskoulutus, laskea itse verosi, ja toimittaa tieto ajamasi auton omistajasta jotta saat sille pysäköintiluvan.

Millaista luulet sen 70- luvun raksatyön olleen? Kevyttä ja helppoa? Mitään et nostanut omin käsin? Hitsasit jollain koneella, jossain lämpimässä hallissa? Sait jäädä kotiin, jos oli liikaa pakkasta? Työkoneet käyttivät bensiiniä, jossa oli lyijyä. Materiaaleina asbestia. Jo se olikin helppoa se raksatyö 70- luvulla.

Entä se sihteeri? Oliko mahdollisuus yhdellä napilla korjata se kirjoitusvirhe? Oliko ennakoiva tekstinsyöttö? Entä kosketinnäppäimet? Tarvitseeko sinun hallita kymmensormijärjestelmä, jotta voit olla tarpeeksi nopea? Heille maksettiin, koska se vaati paljon osata olla nopea, ei tehdä virheitä ja keksittyä pitkiä aikoja.

Vai on sinusta se nyt vaikeaa tehdä tiktok videoita? Tai hallita word? Eikö sitä nyt ole opetettu koulussa jo vuosia? Mitä jos kokeilisit sitten ihan vaan hitsata se suora sauma sillä 70- luvun hitsauskoneella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kysytte tätä? Nuoret tulevat kertomaan miksi uupuvat, niin vanhukset raakkuu kuorossa miten nuoriso on väärässä ja oikea syy on se, että nuoret on huonoja.

Jos kerran tiedätte nuorison asiat nuorisoa paremmin, niin lakatkaa ihmettelemästä. Perustakaa suoraan ketjuja joiden otsikko on "haukutaan nuorisoa". Sitähän te nimittäin aidosti näillä ketjuilla haette.

Tämä. Kun keskustelu joskus lähtisikin myötätunnosta ja halusta ymmärtää sekä tukea, mutta tätä haukkumista se aina on.

Tsemppiä nuoret. Koittakaa vain etsiä keinoja, joilla jaksatte paremmin.

Hassua miten eri silmillä näitä ketjuja luetaan. Itse en ole vielä erityisen vanha enkä nuori, tai no kai olen melkein nelikymppisenä jo vanhus, mutta siis mikään oma lehmä ei ole ojassa enkä muistele kaiholla miten parikymppisenä hiihdin töihin 20 kilometria 50 asteen pakkasessa tms.

Mutta kuitenkin näissä ketjuissa näen AINA sekä pullamössönuorten haukkumista ETTÄ "vanhusten" haukkumista. Ei voi pelkästään myötätuntoisesti todeta, että nuorilla on vaikeaa, vaan pitää aina naljailla, että kyllä sentään vanhoilla ihmisillä oli helppoa koska ??? (eikä oikeastaan osata antaa faktapohjaista syytä, miksi työelämä oli vähemmän rankkaa menneinä vuosikymmeninä.) Vanhemmat ihmiset haukutaan automaattisesti tyhmiksi, jotka eivät vaan voi millään tajuta nykyelämän vaatimuksia, joskus se on jo ketjun otsikossa mikä on tyyliin "vanhemmat sukupolvet eivät tajua mitään mistään". Sitten kun jotkut tietysti tulevat huomauttamaan, että ei elämä nyt meilläkään mitään herkkua ollut 60/70/80/90-luvulla, saatikka nykyään, ja selittävät kokemuksiaan, niin se koetaan heti hirveän loukkaavana nuorten haukkumisena.

Kuten jo todettu, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Se vastaa joskus ihan vaan korjaten virheitä. Lukiossa ei ole koskaan ollut helppoa. Pitkä matikka on aina olla vaikeaa. Englantia on ollut paljon vaikeampi oppia, koska ei ollut mitään internetiä, jossa löytää kavereita muista maista joiden kanssa harjoitella puhumista jne. Tentitkirjat olivat 800 sivua. Siinä sinulle tosiasioita.

Jokainen 45+ on joutunut jossain vaiheessa opettelemaan tietokoneen käytön. Luuleeko joku, että se oli kaikille helppoa ja herkku juttu? Ei ollut rankkaa kenellekään, kun työpaikan pysyminen oli ehkä kiinni siitä? Se ei ollut mitään intuitiivistä ohjelmaa, joka piti hallita. Niitä opiskeltiin tunteja viikossa.

Mikä saa nuoret oikeasti kuvittelemaan ettei vanhemmilla ikäpolvilla ole ollut vaatimuksia? Että he pystyivät seisomaan juoruamassa lankapuhelimella työpäivän aikana? Että kahvitauot kestivät 1h tai että yötöitä ei ollut kenelläkään? Moni on rikkonut sekä selkänsä, että polvensa niiden työelämän vaatimusten kanssa ja hankkinut vielä alkoholiongelman siihen päälle.

Kukaan nuori ei ole sanonut tällaista. Vanhat täällä kilvan selostaa miten nuorilla ei mikään ole vaikeaa vaan kaikki oli ennen vaikeampaa. Mikä yksinkertaisesti ei pidä paikkaansa.

Tottakai on ollut haasteita. Fakta kuitenkin on, että joskus työpaikoille on kävelty kysymään töitä ja niitä on saatu. Fakta on että ennen ei rajoitettu opintoja vaan sait lukea vaikka 15v niitä 800s tenttikirjoja (joita itsekin yliopistolla pääsääntöisesti 2019 luin). Faktaa on sekin, että inflaatio söi lainat ja vanhempien varallisuus oli riittävä tae lainalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kysytte tätä? Nuoret tulevat kertomaan miksi uupuvat, niin vanhukset raakkuu kuorossa miten nuoriso on väärässä ja oikea syy on se, että nuoret on huonoja.

Jos kerran tiedätte nuorison asiat nuorisoa paremmin, niin lakatkaa ihmettelemästä. Perustakaa suoraan ketjuja joiden otsikko on "haukutaan nuorisoa". Sitähän te nimittäin aidosti näillä ketjuilla haette.

Tämä. Kun keskustelu joskus lähtisikin myötätunnosta ja halusta ymmärtää sekä tukea, mutta tätä haukkumista se aina on.

Tsemppiä nuoret. Koittakaa vain etsiä keinoja, joilla jaksatte paremmin.

Ihan samalla tavalla ne nuoret huutaa täällä boomeria yms.

Boomer ei ole haukkumasana, vaan kuvaa tiettyä ikäryhmää. Vrt zoomerit ja milleniaalit.

Boomer on täällä kyllä lähinnä haukkumasanana käytetty, koska suomeksi sillä ei ole varsinaista merkitystä. Yhdysvaltojen suuret ikäluokat on laajempi käsite kuin Suomen vastaavat, mikä olisi noin 1946-1950. Iso osa Suomen "boomereista" on jo kuollut. Sen sijaan näillä palstoilla sanaa käytetään kaikista 45+ ikäisistä. Eli se ei tarkoita mitään muuta kuin nykypäivän vastinetta "kalkkikselle".

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa ei ole ilmaissut mielipiteitään näin, vaan haukkunut nuorisoa veltoksi, saamattomaksi ja pilalle hemmotelluksi. Mielestäni myötätuntoinen suhtautuminen toisiin olisi tärkeää toisen näkökulman ymmärtämiseksi. 

Suuri osa missä? Tässä ketjussa vai?

Koska maailma on sairas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjaan pari asiaa, jotka ovat vuosikymmenissä muuttuneet esim. rakennusala:

- 70-luvulla toimistolla kirjoituskonetta osaava (napu napu svirrr rivinvaihto) pääsi heti töihin kovapalkkaiseksi sihteeriksi, jolle joku saneli mitä naputetaa . Nykyisin et pääse kesäharjoitteluun, jos et osaa käyttää wordia ja luoda sillä itse järkeviä tiedotteita, laskea exceliä, powerpoittia ja osaa avata dwg-tiedostoja. Lisäksi sinun oletetaan ottavan kesän ajaksi haltuun rakennusfirman tiktok ja luovan asiakaslähtöistä ja koskettavaa ja algoritmiin vetoavaa mainossisältöä, koska osaat senkin varmasti. 70-luvulla näihin oli erillinen kirjaamo, laskutusosasto, ja mainostoimiston ad.

- 70-luvulla raksan puolelle pääsi kun käveli. Nyt sinun pitää hankkia koulutus, veronumero, työturvalisuuskortti, käydä työmaakohtainen työturvallisuuskoulutus, laskea itse verosi, ja toimittaa tieto ajamasi auton omistajasta jotta saat sille pysäköintiluvan.

Ja puut leimattiin yksi kerrallaan leimakirveellä isolla porukalla. Nyt 25-v insinöörijantteri heitetään pystymetsästä leimikolle ja käsketään ilmoittamaan motit ja tukkiprosentti, aikaa 2 minuuttia. Tarkkuusvaatimus on tietysti sama ja papereita vaaditaan tuplasti enemmän ja triplasti nätimpinä kuin näköradioaikaan. Leimakirves kourassa aloittaneet seniorit päivittelevät, miksi nelikymppiset joutuvat lataamoon ja parikymppiset pakenevat alalta.

Eikä sinulla ole kaikki tietokoneet ja mittarit nykyisin käytettävissä?

Et sinä mitään papereita metsässä enää täytä. Kunhan täytät, jotain tietokoneen ruudussa olevia aukkoja tai valitset siitä numeron.

En tiedä kuka sen 2 minuuttia on päättänyt. Ne seniorit, vai se nelikymppinen vai se parikymppinen, mutta sekään päätös ei taivaasta ole tippunut, joku sen on tehnyt. Enkä usko, että se on se leimakirveellä aloittanut.

Muistuttaisin, että ensimmäisen lennon ja kuulennon välillä oli vain muutama kymmenen vuotta. Sitä ennen kukaan ei lentänyt kuin unelmistaan. Alle sadassa vuodessa loikattiin maankamaralta ulkoavaruuteen. Se kuvaa hyvin teknologian kehitystä - joka on eksponentiaalista.

Tällä hetkellä tiedemaailma kohisee ihmismäisen ketteristä robottisotilaista, open AI:sta ja arabien suljetusta kaupungista.

Ihminen ei ole muuttunut oleellisesti, mutta ympäristömme on, ja muuttuu kiihtyvällä tahdilla. Yhä suurempi osuus ihmisistä on kylmästi ja lakonisesti sanottuna riittämättömiä. Ojankaivaja on ollut viimeiset 10 000 vuotta evolutiivinen menestyjä. Nyt ojankaivajan geeneillä joutaa suoraan kortistoon, evolutiiviseen pussinpohjaan. Sama käy monille muillekin. Nuoret, joilla ei ole omaa vakiintunutta paikkaansa maailmassa, ovat tietysti kaikkein stressaantuneimpia miettiessään, onko heidän huippuhetkensä nyt vai olisiko se ollut viime vuosisadalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjaan pari asiaa, jotka ovat vuosikymmenissä muuttuneet esim. rakennusala:

- 70-luvulla toimistolla kirjoituskonetta osaava (napu napu svirrr rivinvaihto) pääsi heti töihin kovapalkkaiseksi sihteeriksi, jolle joku saneli mitä naputetaa . Nykyisin et pääse kesäharjoitteluun, jos et osaa käyttää wordia ja luoda sillä itse järkeviä tiedotteita, laskea exceliä, powerpoittia ja osaa avata dwg-tiedostoja. Lisäksi sinun oletetaan ottavan kesän ajaksi haltuun rakennusfirman tiktok ja luovan asiakaslähtöistä ja koskettavaa ja algoritmiin vetoavaa mainossisältöä, koska osaat senkin varmasti. 70-luvulla näihin oli erillinen kirjaamo, laskutusosasto, ja mainostoimiston ad.

- 70-luvulla raksan puolelle pääsi kun käveli. Nyt sinun pitää hankkia koulutus, veronumero, työturvalisuuskortti, käydä työmaakohtainen työturvallisuuskoulutus, laskea itse verosi, ja toimittaa tieto ajamasi auton omistajasta jotta saat sille pysäköintiluvan.

Millaista luulet sen 70- luvun raksatyön olleen? Kevyttä ja helppoa? Mitään et nostanut omin käsin? Hitsasit jollain koneella, jossain lämpimässä hallissa? Sait jäädä kotiin, jos oli liikaa pakkasta? Työkoneet käyttivät bensiiniä, jossa oli lyijyä. Materiaaleina asbestia. Jo se olikin helppoa se raksatyö 70- luvulla.

Entä se sihteeri? Oliko mahdollisuus yhdellä napilla korjata se kirjoitusvirhe? Oliko ennakoiva tekstinsyöttö? Entä kosketinnäppäimet? Tarvitseeko sinun hallita kymmensormijärjestelmä, jotta voit olla tarpeeksi nopea? Heille maksettiin, koska se vaati paljon osata olla nopea, ei tehdä virheitä ja keksittyä pitkiä aikoja.

Vai on sinusta se nyt vaikeaa tehdä tiktok videoita? Tai hallita word? Eikö sitä nyt ole opetettu koulussa jo vuosia? Mitä jos kokeilisit sitten ihan vaan hitsata se suora sauma sillä 70- luvun hitsauskoneella?

>Tarvitseeko sinun hallita kymmensormijärjestelmä, jotta voit olla tarpeeksi nopea?

Millä vuosikymmenellä olet ollut viimeksi töissä? Ihan oikeasti :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjaan pari asiaa, jotka ovat vuosikymmenissä muuttuneet esim. rakennusala:

- 70-luvulla toimistolla kirjoituskonetta osaava (napu napu svirrr rivinvaihto) pääsi heti töihin kovapalkkaiseksi sihteeriksi, jolle joku saneli mitä naputetaa . Nykyisin et pääse kesäharjoitteluun, jos et osaa käyttää wordia ja luoda sillä itse järkeviä tiedotteita, laskea exceliä, powerpoittia ja osaa avata dwg-tiedostoja. Lisäksi sinun oletetaan ottavan kesän ajaksi haltuun rakennusfirman tiktok ja luovan asiakaslähtöistä ja koskettavaa ja algoritmiin vetoavaa mainossisältöä, koska osaat senkin varmasti. 70-luvulla näihin oli erillinen kirjaamo, laskutusosasto, ja mainostoimiston ad.

- 70-luvulla raksan puolelle pääsi kun käveli. Nyt sinun pitää hankkia koulutus, veronumero, työturvalisuuskortti, käydä työmaakohtainen työturvallisuuskoulutus, laskea itse verosi, ja toimittaa tieto ajamasi auton omistajasta jotta saat sille pysäköintiluvan.

Millaista luulet sen 70- luvun raksatyön olleen? Kevyttä ja helppoa? Mitään et nostanut omin käsin? Hitsasit jollain koneella, jossain lämpimässä hallissa? Sait jäädä kotiin, jos oli liikaa pakkasta? Työkoneet käyttivät bensiiniä, jossa oli lyijyä. Materiaaleina asbestia. Jo se olikin helppoa se raksatyö 70- luvulla.

Entä se sihteeri? Oliko mahdollisuus yhdellä napilla korjata se kirjoitusvirhe? Oliko ennakoiva tekstinsyöttö? Entä kosketinnäppäimet? Tarvitseeko sinun hallita kymmensormijärjestelmä, jotta voit olla tarpeeksi nopea? Heille maksettiin, koska se vaati paljon osata olla nopea, ei tehdä virheitä ja keksittyä pitkiä aikoja.

Vai on sinusta se nyt vaikeaa tehdä tiktok videoita? Tai hallita word? Eikö sitä nyt ole opetettu koulussa jo vuosia? Mitä jos kokeilisit sitten ihan vaan hitsata se suora sauma sillä 70- luvun hitsauskoneella?

>Tarvitseeko sinun hallita kymmensormijärjestelmä, jotta voit olla tarpeeksi nopea?

Millä vuosikymmenellä olet ollut viimeksi töissä? Ihan oikeasti :D

Tuossahan puhuttiin nimenomaan 70-luvun sihteereistä?

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjaan pari asiaa, jotka ovat vuosikymmenissä muuttuneet esim. rakennusala:

- 70-luvulla toimistolla kirjoituskonetta osaava (napu napu svirrr rivinvaihto) pääsi heti töihin kovapalkkaiseksi sihteeriksi, jolle joku saneli mitä naputetaa . Nykyisin et pääse kesäharjoitteluun, jos et osaa käyttää wordia ja luoda sillä itse järkeviä tiedotteita, laskea exceliä, powerpoittia ja osaa avata dwg-tiedostoja. Lisäksi sinun oletetaan ottavan kesän ajaksi haltuun rakennusfirman tiktok ja luovan asiakaslähtöistä ja koskettavaa ja algoritmiin vetoavaa mainossisältöä, koska osaat senkin varmasti. 70-luvulla näihin oli erillinen kirjaamo, laskutusosasto, ja mainostoimiston ad.

- 70-luvulla raksan puolelle pääsi kun käveli. Nyt sinun pitää hankkia koulutus, veronumero, työturvalisuuskortti, käydä työmaakohtainen työturvallisuuskoulutus, laskea itse verosi, ja toimittaa tieto ajamasi auton omistajasta jotta saat sille pysäköintiluvan.

Millaista luulet sen 70- luvun raksatyön olleen? Kevyttä ja helppoa? Mitään et nostanut omin käsin? Hitsasit jollain koneella, jossain lämpimässä hallissa? Sait jäädä kotiin, jos oli liikaa pakkasta? Työkoneet käyttivät bensiiniä, jossa oli lyijyä. Materiaaleina asbestia. Jo se olikin helppoa se raksatyö 70- luvulla.

Entä se sihteeri? Oliko mahdollisuus yhdellä napilla korjata se kirjoitusvirhe? Oliko ennakoiva tekstinsyöttö? Entä kosketinnäppäimet? Tarvitseeko sinun hallita kymmensormijärjestelmä, jotta voit olla tarpeeksi nopea? Heille maksettiin, koska se vaati paljon osata olla nopea, ei tehdä virheitä ja keksittyä pitkiä aikoja.

Vai on sinusta se nyt vaikeaa tehdä tiktok videoita? Tai hallita word? Eikö sitä nyt ole opetettu koulussa jo vuosia? Mitä jos kokeilisit sitten ihan vaan hitsata se suora sauma sillä 70- luvun hitsauskoneella?

Sanoiko taas joku että työ oli helppoa. Ei kyllä ikinä uskoisi, että teillä on paras luetun ymmärtäminen.

Töissä oli helpompaa, kun monta ihmistä teki sitä vaikeaa työtä. Töitä oli helpompi saada, koska työ tekijäänsä opetti ja ei haitannut jos ei ollut tusinaa eri korttia ja tutkintoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa ei ole ilmaissut mielipiteitään näin, vaan haukkunut nuorisoa veltoksi, saamattomaksi ja pilalle hemmotelluksi. Mielestäni myötätuntoinen suhtautuminen toisiin olisi tärkeää toisen näkökulman ymmärtämiseksi. 

Suuri osa missä? Tässä ketjussa vai?

Tässä ketjussa. Selaa aiempia viestejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enää ei perehdytetä töihin ollenkaan. Ei haluta perehdyttää, eivätkä nuoret osaa tai uskalla vaatia perehdyttämistä. Olen asiantuntijatyössä ja sattumoisin keskustelin aiheesta esimieheni kanssa, joka on noin viisikymppinen. Hänellä on kaiken ikäisiä alaisia. Hän kertoi, että nuorten ja vanhempien työntekijöiden välillä on valtava ero, että nuoret työntekijät ovat valtavan itseohjautuvia ja osaavat soveltaa ja selvittää itse. Vanhemmat työntekijät vaativat selvät ohjeet. Nuoret ottavat hirveästi paineita työelämästä, kun vanhemmat osaavat vetää rajat paremmin. 

M27 

Perhedytykseen nimenomaan panostetaan tänä päivänä hurjasti enemmän kuin aikaisemmin. Näin voin sanoa usean erilaisen työpaikan kokemuksella. Jokaiselle uudelle työntekijälle on mentor, joka opastaa kädestä pitäen vessat, kahvinkeittimet, lounaalla käynnin, työvälineet eli kaiken työpaikan yleisen ja uuden työntekijän tehtäviin kuuluvan tietämyksen ja hänen roolinaan on olla se jolta uusi työntekijä voi aina kysyä neuvoa.

Laatujärjestelmään kuuluva perehdytyssuunnitelma on jokaisen perehdytykseen osallistuvan vastuuhenkilön kuitattava suoritetuksi jokaisen uuden työntekijän kohdalla ja näitä myös seurataan. Suunnitelman muissa kuin mentorille nimetyissä taskeissa kerrotaan itse yrityksestä ja sen osatoiminnoista. Meidän nykyisessä perehdytyssuunnitelmassa on kolmisenkymmentä action pointtia yrityksen eri toimintojen vastaaville, esimerkkinä vaikka työajanseurantajärjestelmä, jonka käytön hr-henkilö opastaa. Onhan tuo aika raskas puristus uudelle työntekijälle, mutta se jakaantuu tietysti usealle viikolle, muistaakseni noin kolmelle. Ja tietenkin näitä perehdytyksiä niputetaan, eli kerralla opastatetaan useampaa uutta työntekijää.

Olisi mielenkiintoista tietää, missä työskentelet. Itse työskentelin sijaisuuksissa isossa julkisessa organisaatiossa asiantuntijana, joka tekee asiakastyötä. Lista kesken jääneistä asiakasasioista oli ainut perehdytys, koska hän ketä sijaistin oli jäänyt yllättäen pois eikä siis ollut paikalla. Esimies sanoi, ettei oikeastaan tiedä tämän työntekijän tehtävänkuvaa, eikä osaa auttaa. Kun tapaan asiakkaat, en voi heille selitellä, koska olen virallisessa asemassatiettyine odotuksineen. Ei ole mitään perehdytysohjelmaa, johon olisi varattu työaikaa. Ruokatunnit meni googlaillessa. Ja kyllä, päivät venyivät, koska opettelin käyttöjärjestelmiä ja tein minut pelastavia muistiinpanoja sitten kun asiakastapaamiset olivat hoidettu siltä päivältä.

Ei varmaan tarvitse erikseen kertoa, että aina uudessa sijaisuudessa työtehtävät muuttuivat, mutta perehdytys oli yhtä olematonta. Kehityin kuitenkin selviytymisessä ja perustyötehtävissä, joten hieman helpompaa jatkuvasti. Työryhmät vaihtuivat, yritti näyttää jotenkin osaavalta aina uudessa. Ainakin kasvoi luotto siihen, että selviää mistä vaan omallakin älyllä. Kuormittavuudesta en puhu. Ui tai uppoa. Mutta hymyile asiakkaille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjaan pari asiaa, jotka ovat vuosikymmenissä muuttuneet esim. rakennusala:

- 70-luvulla toimistolla kirjoituskonetta osaava (napu napu svirrr rivinvaihto) pääsi heti töihin kovapalkkaiseksi sihteeriksi, jolle joku saneli mitä naputetaa . Nykyisin et pääse kesäharjoitteluun, jos et osaa käyttää wordia ja luoda sillä itse järkeviä tiedotteita, laskea exceliä, powerpoittia ja osaa avata dwg-tiedostoja. Lisäksi sinun oletetaan ottavan kesän ajaksi haltuun rakennusfirman tiktok ja luovan asiakaslähtöistä ja koskettavaa ja algoritmiin vetoavaa mainossisältöä, koska osaat senkin varmasti. 70-luvulla näihin oli erillinen kirjaamo, laskutusosasto, ja mainostoimiston ad.

- 70-luvulla raksan puolelle pääsi kun käveli. Nyt sinun pitää hankkia koulutus, veronumero, työturvalisuuskortti, käydä työmaakohtainen työturvallisuuskoulutus, laskea itse verosi, ja toimittaa tieto ajamasi auton omistajasta jotta saat sille pysäköintiluvan.

Ja puut leimattiin yksi kerrallaan leimakirveellä isolla porukalla. Nyt 25-v insinöörijantteri heitetään pystymetsästä leimikolle ja käsketään ilmoittamaan motit ja tukkiprosentti, aikaa 2 minuuttia. Tarkkuusvaatimus on tietysti sama ja papereita vaaditaan tuplasti enemmän ja triplasti nätimpinä kuin näköradioaikaan. Leimakirves kourassa aloittaneet seniorit päivittelevät, miksi nelikymppiset joutuvat lataamoon ja parikymppiset pakenevat alalta.

Eikä sinulla ole kaikki tietokoneet ja mittarit nykyisin käytettävissä?

Et sinä mitään papereita metsässä enää täytä. Kunhan täytät, jotain tietokoneen ruudussa olevia aukkoja tai valitset siitä numeron.

En tiedä kuka sen 2 minuuttia on päättänyt. Ne seniorit, vai se nelikymppinen vai se parikymppinen, mutta sekään päätös ei taivaasta ole tippunut, joku sen on tehnyt. Enkä usko, että se on se leimakirveellä aloittanut.

Oikeassa maailmassa mitään mittareita ei todellakaan ole käytössä. Ennen jokainen puu arvioitiin ja katkottiin yksitellen. Nykyopiskelija katkoo koko metsän parissa minuutissa. Tekee viisinkertaisesti enemmän töitä byrokratian parissa: täyttää metsänkäyttöilmoituksen, sopimuspaperit ja asiakirjat, tutkii kaavat, suojeluohjelmat ja maisemalupatarpeen. noin muutamia mainitakseni. Jos ei osaa katkoa metsää tieltä mittareitta, niin lähtee maitojunalla koko alalta. Mestareitakin löytyy, mutta tekijäpulaa ei ole syytä ihmetellä.

Googlaapa ihan ensimmäiseksi Leimakirves.