Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?

Vierailija kirjoitti:

Työelämä on ihan erilaista kuin 20v sitten.

Enemmän pöhinää, vähemmän tekemistä. Vastuunkantajat puuttuvat ja osaajiakin on entistä vähemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EnnenWanhaan auttoi koko kylä maailmalle. Ei tarvinnut hoitaa lapsia ja töitä ja vaativia tutkintoja. Elämä oli yhteisöllisempää. Töihin pääsi naapurin Timpan kaupalle/ lypsytilalle.

Aijjuma kun pääsis!!

Juu nykyään jos hakee kauppaan töihin, niin on ryhmähaasattaleua, videohaastattelua, pitää osaa pitää hissipuhe itsestään ja ties mitä. Sujuvasanaiset ja itsestään ääntä pitävät pärjäävät.

Pitää pitkälti paikkaansa. Rekrytoijat, siis ne henkilöt eivät nykyään edes tiedä, mikä on merkityksellistä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ylipäätään tarkoitetaan sanalla "nuoret" tässä yhteydessä?

Olen milleniaali ja omassa tuttavapiirissäni näkyy lapsuuden lama-aika ja masentuneet & alkoholisoituneet vanhemmat, jotka suruttaan purkaneet ja siirtäneet huoliaan lapsiinsa (ei sillä, että yhteiskunta olisi ysärillä hirveästi antanut tukea sitä tarvitseville aikuisille ja vanhemmille).

Tämän lisäksi työelämässä velloo jatkuva epävarmuus. Kellään tuskin on edes kuvitelmaa siitä, että voisi tehdä uran yhdessä vakaassa työpaikassa. Sen sijaan kilpailu on kovaa, määräaikaisuuksia pukkaa ja mm. automatisaation ja digitalisaation myötä töitä ja tehtäviä uudelleenjärjestellään jatkuvasti, joka väistämättä vaikuttaa myös vaadittuun työntekijämäärään. Tähän lisäksi nykyinen pöhinäyrityskulttuuri, jossa tuntuu että vähän väliä pakko tehdä jotain, jotta pysyisi "relevanttina" (menee big corposta ihan valtio ja kuntatasolle).

No sitten varallisuuden keruu. Jos et ole hyvistä lähtökohdista tai peri huomattavaa summaa, voi haaveet esim. omasta asunnosta heittää roskakoriin. Tämän lisäksi kaikki kallistuu ympärillä ja tulevaisuuden näkymät eivät ainakaan povaa tuohon helpotuksia.

Ylipäätään tunne siitä, että yksilöllä on tarvittava kontrolli omaan elämään ja sen eri palasiin yhteiskunnassamme on kaiketi heikentymään päin. Näköalattomuus lisääntyy. Usko tulevaan heikkenee. Kollektiivinen pahoinvointi lisääntyy. 

Ja kyllä, nykyään kellekään, missään, ei tunnu enää riittävän mikään. Yritä siinä sitten.

Suomessa varmaan koskaan ei ole ollut niin helppoa ostaa omaa asuntoa kuin nyt. Ongelma on, että se oma asunto halutaan pääkaupunkiseudulta ja sieltäkin hyvältä alueelta ja keskustasta.

Ennen ihmiset viljelijät omaa ruokaansa ja siksi ei se perunan ja porkkanan hinnan vaihtelu tuntunut. Nyt woltataan ja tietenkin se hinnan nousu tuntuu. Kai se tuntuu siltä, ettei ole kontrollia, koska ei niitä ravintolaruokia voi itse päättää 100%

.

Ketä sen hyvän lähtökohdan näille muutamille onnekkaille on rakentanut? Hekin muka kaikki sen perinyt omilta vanhemmiltaan?

Kun kaiken haluaa valmiina, niin joku toinen on tosiaan päättänyt miltä se valmis näyttää. Ei nämä suuret tai pienet yritykset, joihin näitä nuoria palkataan, ole taivaasta tippuneet. Niiden omistajat ja sinne menestykseen ne nostaneet ovat omalla ja kovalla työllä ne sinne nostaneet. Se mitä työtä se on vaatinut ei oikein aukene nuorille. Heistä vaan joku vanha patu vaan vaatii ja vaatii, vaikka lainsäädäntö jo pitää huolen siitä, että kaikki on paljon turvallisempaa ja helpompaa ja takuuvarmasti korvattu oikealla tavalla. Toisin kun mitä aiemmin oli.

Viljelitkö sinä omat porkkanasi ja perunasi?

Kyllä. Vanhempani viljelevät ja joka syksy sitten niitä perunoita ja porkkanoita oli oltava kuokkimassa heidän apunaan ja sitten koko talvi niitä syötiin. Ajatuskin, että meillä olisi syöty valmisruokaa tai haettu pikaruokaa kun oli lapsi on absurdi. Vasta teininä, jollain omilla kesätyörahoilla sitten ehkä söin ja ostin sitä. Joten on aika selvää etteivät ne oikeat boomerit mitään woltannut tai edes pikaruokaa syöneet, vai mistä luulet sen perunankaivuuloman tuleen? Siksi, että 10 lasta Suomessa sitä teki?

Minä viljelen mahdollisimman paljon itse. Teen meidän perheen vaatteet itse. Korjaan niitä jo tehtyjä ja edelleen ihan itse.

Mutta tämäkin sitten on vanhojen mielestä aivan väärin. Sakkaa talous jos kaikki alkaa tehdä itse. Ja turha valittaa väsymystä jos tekee kaiken itse.

T. Eri

Eivät vanhat todellakaan valita tuosta. Päinvastoin. He jos jotkut osaavat arvostaa itse tehtyä. Talous ei sakkaa koska ihmiset tekevät omia ruokia, vaatteita ja muita juttuja.

Ongelma ei ole sinun ompelemat housut. Hakisit kuitenkin ne kankaat ja vetoketjut jostain. Ja tekisit ne mieluiten suomalaista kankaista ja käyttäisit suomalaisia nappeja ja vetoketjuja. Ongelma on pikemmin vaikka kaikki tuo pikamuoti, joka tulee Kiinasta ja jota on myymässä yksi alipalkattu harjoittelija, joka uupuu.

Siksi se talous lopulta sakkaa. Koska täällä ei ole teollisuutta, huonot palkat ja sekin harjoittelupaikka kestää muutaman kuukauden.

Talouskasvua pyritään saamaan maksamalla surkeaa palkkaa.

Suomen aikaisempi menestys ei ole tullut siitä, että kiinalaiset ovat menestyneet ja sitten palkanneet tänne harjoittelijan. Kansainväliset yritykset ovat alkaneet tekemään halvalla halpamaissa. Vieneet mahdollisuuden suomalaisilta yrityksiltä ja nuorilta perustaa menestyviä yrityksiä. Kilpailu on liian kovaa. Raha valuu ulos tai muutamille rikkaille.

Ne jotka menevät töihin, niin heidän pitäisi tuottaa ja paljon, jollekin toiselle. Ennen ihmiset jaksoivat enemmän, koska he tekivät itselleen. Nyt sinua vain hyväksikäytetään. Se ei silti muuta, että kun ihmiset syystä tai toisesta eivät halua tai jaksa tehdä, työt jäävät tekemättä.

Kun nämä 50+ vuotiaat jäävät työelämästä pois tulee olemaan todella suuri vaje fyysistä työtä tekevistä työntekijöistä.

Eikä sitä kaikkea voi millään korjata jollain tekoälyllä. Vahvoja miehiä tarvitaan myös tulevaisuudessa. Fyysistä voimaa vaativia tilanteita tulee aina syntymään. Eikä se auta, että on ehkä olemassa joku sähkökärry. On aina paikkoja jonne ne ei mahdu, jossa ne kaatuu tai joihin niitä ei ole tarpeeksi. Tarvitsee vain katsoa tuota Turkin maanjäristystä ja miksi koneet siellä olivat vain apuvälineitä ihmiselle.

Kyllä meillä on vahvoja miehiä ja naisia edelleen. Iso osa nuorisosta harrastaa salilla käymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EnnenWanhaan auttoi koko kylä maailmalle. Ei tarvinnut hoitaa lapsia ja töitä ja vaativia tutkintoja. Elämä oli yhteisöllisempää. Töihin pääsi naapurin Timpan kaupalle/ lypsytilalle.

Aijjuma kun pääsis!!

Juu nykyään jos hakee kauppaan töihin, niin on ryhmähaasattaleua, videohaastattelua, pitää osaa pitää hissipuhe itsestään ja ties mitä. Sujuvasanaiset ja itsestään ääntä pitävät pärjäävät.

Pitää pitkälti paikkaansa. Rekrytoijat, siis ne henkilöt eivät nykyään edes tiedä, mikä on merkityksellistä 

Ja ihmiset tanssivat näiden HR-ihmisten pillin mukaan. Saattaisi olla rakentavampaa osoittaa mitä mieltä lasten piirileikeistä ja pöllyissä saaduista ideoista todellisuudessa on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämän hektisyys on syy. Ihmisten aivot ja pää ja mieli ei kestä.

Kun sinne tuutataan liikaa tavaraa vauvasta lähtien, niin lopputuloksen voi arvata.

Sitä tavaraa voi tuupata liikaa vain kaikki tämä teknologia. Sellaista opettajaa ei ole keksitty, joka jaksaisi vuosikymmeniä non stoppina opettaa muita niin ettei toinen kestä. Mieti kuinka paljon joku Einstein on aivojaan käyttänyt. Ihan hyvin kesti.

Nykyisin lukiolaiset voivat jopa valita mitkä kurssit ottavat. Ihan vaan vaikka pelkästään ne missä on hyvä.

Kuinka moni lapsi edes soittaa nykyisin soittimia? Pakkoruotsikin alkaa olla monelle ihan liikaa. Vaikka kyseessä on yksi maailman helpoimmista kielistä.

No nimenomaan. Tätä juuri tarkoitin.

Laitteet kun sais pyyhittyä tältä pallolta lopullisesti, niin se lienee ainoa keino pelastaa ihmiskunta?

Laitteiden piti tulla helpottamaan ihmisten elämää, tuoda lisää vapaa-aikaa. Mutta Kuinkas sitten kävikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kysytte tätä? Nuoret tulevat kertomaan miksi uupuvat, niin vanhukset raakkuu kuorossa miten nuoriso on väärässä ja oikea syy on se, että nuoret on huonoja.

Jos kerran tiedätte nuorison asiat nuorisoa paremmin, niin lakatkaa ihmettelemästä. Perustakaa suoraan ketjuja joiden otsikko on "haukutaan nuorisoa". Sitähän te nimittäin aidosti näillä ketjuilla haette.

Tämä. Kun keskustelu joskus lähtisikin myötätunnosta ja halusta ymmärtää sekä tukea, mutta tätä haukkumista se aina on.

Tsemppiä nuoret. Koittakaa vain etsiä keinoja, joilla jaksatte paremmin.

Hassua miten eri silmillä näitä ketjuja luetaan. Itse en ole vielä erityisen vanha enkä nuori, tai no kai olen melkein nelikymppisenä jo vanhus, mutta siis mikään oma lehmä ei ole ojassa enkä muistele kaiholla miten parikymppisenä hiihdin töihin 20 kilometria 50 asteen pakkasessa tms.

Mutta kuitenkin näissä ketjuissa näen AINA sekä pullamössönuorten haukkumista ETTÄ "vanhusten" haukkumista. Ei voi pelkästään myötätuntoisesti todeta, että nuorilla on vaikeaa, vaan pitää aina naljailla, että kyllä sentään vanhoilla ihmisillä oli helppoa koska ??? (eikä oikeastaan osata antaa faktapohjaista syytä, miksi työelämä oli vähemmän rankkaa menneinä vuosikymmeninä.) Vanhemmat ihmiset haukutaan automaattisesti tyhmiksi, jotka eivät vaan voi millään tajuta nykyelämän vaatimuksia, joskus se on jo ketjun otsikossa mikä on tyyliin "vanhemmat sukupolvet eivät tajua mitään mistään". Sitten kun jotkut tietysti tulevat huomauttamaan, että ei elämä nyt meilläkään mitään herkkua ollut 60/70/80/90-luvulla, saatikka nykyään, ja selittävät kokemuksiaan, niin se koetaan heti hirveän loukkaavana nuorten haukkumisena.

Kuten jo todettu, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Se vastaa joskus ihan vaan korjaten virheitä. Lukiossa ei ole koskaan ollut helppoa. Pitkä matikka on aina olla vaikeaa. Englantia on ollut paljon vaikeampi oppia, koska ei ollut mitään internetiä, jossa löytää kavereita muista maista joiden kanssa harjoitella puhumista jne. Tentitkirjat olivat 800 sivua. Siinä sinulle tosiasioita.

Jokainen 45+ on joutunut jossain vaiheessa opettelemaan tietokoneen käytön. Luuleeko joku, että se oli kaikille helppoa ja herkku juttu? Ei ollut rankkaa kenellekään, kun työpaikan pysyminen oli ehkä kiinni siitä? Se ei ollut mitään intuitiivistä ohjelmaa, joka piti hallita. Niitä opiskeltiin tunteja viikossa.

Mikä saa nuoret oikeasti kuvittelemaan ettei vanhemmilla ikäpolvilla ole ollut vaatimuksia? Että he pystyivät seisomaan juoruamassa lankapuhelimella työpäivän aikana? Että kahvitauot kestivät 1h tai että yötöitä ei ollut kenelläkään? Moni on rikkonut sekä selkänsä, että polvensa niiden työelämän vaatimusten kanssa ja hankkinut vielä alkoholiongelman siihen päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EnnenWanhaan auttoi koko kylä maailmalle. Ei tarvinnut hoitaa lapsia ja töitä ja vaativia tutkintoja. Elämä oli yhteisöllisempää. Töihin pääsi naapurin Timpan kaupalle/ lypsytilalle.

Aijjuma kun pääsis!!

Juu nykyään jos hakee kauppaan töihin, niin on ryhmähaasattaleua, videohaastattelua, pitää osaa pitää hissipuhe itsestään ja ties mitä. Sujuvasanaiset ja itsestään ääntä pitävät pärjäävät.

Pitää pitkälti paikkaansa. Rekrytoijat, siis ne henkilöt eivät nykyään edes tiedä, mikä on merkityksellistä 

Ja ihmiset tanssivat näiden HR-ihmisten pillin mukaan. Saattaisi olla rakentavampaa osoittaa mitä mieltä lasten piirileikeistä ja pöllyissä saaduista ideoista todellisuudessa on. 

Tässä tulee sukupuolittunut kommentti. Suurten firmojen HR osastot on lähes täysin naisvaltaisia. Tämä ei selvästi toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kysytte tätä? Nuoret tulevat kertomaan miksi uupuvat, niin vanhukset raakkuu kuorossa miten nuoriso on väärässä ja oikea syy on se, että nuoret on huonoja.

Jos kerran tiedätte nuorison asiat nuorisoa paremmin, niin lakatkaa ihmettelemästä. Perustakaa suoraan ketjuja joiden otsikko on "haukutaan nuorisoa". Sitähän te nimittäin aidosti näillä ketjuilla haette.

Tämä. Kun keskustelu joskus lähtisikin myötätunnosta ja halusta ymmärtää sekä tukea, mutta tätä haukkumista se aina on.

Tsemppiä nuoret. Koittakaa vain etsiä keinoja, joilla jaksatte paremmin.

Hassua miten eri silmillä näitä ketjuja luetaan. Itse en ole vielä erityisen vanha enkä nuori, tai no kai olen melkein nelikymppisenä jo vanhus, mutta siis mikään oma lehmä ei ole ojassa enkä muistele kaiholla miten parikymppisenä hiihdin töihin 20 kilometria 50 asteen pakkasessa tms.

Mutta kuitenkin näissä ketjuissa näen AINA sekä pullamössönuorten haukkumista ETTÄ "vanhusten" haukkumista. Ei voi pelkästään myötätuntoisesti todeta, että nuorilla on vaikeaa, vaan pitää aina naljailla, että kyllä sentään vanhoilla ihmisillä oli helppoa koska ??? (eikä oikeastaan osata antaa faktapohjaista syytä, miksi työelämä oli vähemmän rankkaa menneinä vuosikymmeninä.) Vanhemmat ihmiset haukutaan automaattisesti tyhmiksi, jotka eivät vaan voi millään tajuta nykyelämän vaatimuksia, joskus se on jo ketjun otsikossa mikä on tyyliin "vanhemmat sukupolvet eivät tajua mitään mistään". Sitten kun jotkut tietysti tulevat huomauttamaan, että ei elämä nyt meilläkään mitään herkkua ollut 60/70/80/90-luvulla, saatikka nykyään, ja selittävät kokemuksiaan, niin se koetaan heti hirveän loukkaavana nuorten haukkumisena.

Kuten jo todettu, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Se vastaa joskus ihan vaan korjaten virheitä. Lukiossa ei ole koskaan ollut helppoa. Pitkä matikka on aina olla vaikeaa. Englantia on ollut paljon vaikeampi oppia, koska ei ollut mitään internetiä, jossa löytää kavereita muista maista joiden kanssa harjoitella puhumista jne. Tentitkirjat olivat 800 sivua. Siinä sinulle tosiasioita.

Jokainen 45+ on joutunut jossain vaiheessa opettelemaan tietokoneen käytön. Luuleeko joku, että se oli kaikille helppoa ja herkku juttu? Ei ollut rankkaa kenellekään, kun työpaikan pysyminen oli ehkä kiinni siitä? Se ei ollut mitään intuitiivistä ohjelmaa, joka piti hallita. Niitä opiskeltiin tunteja viikossa.

Mikä saa nuoret oikeasti kuvittelemaan ettei vanhemmilla ikäpolvilla ole ollut vaatimuksia? Että he pystyivät seisomaan juoruamassa lankapuhelimella työpäivän aikana? Että kahvitauot kestivät 1h tai että yötöitä ei ollut kenelläkään? Moni on rikkonut sekä selkänsä, että polvensa niiden työelämän vaatimusten kanssa ja hankkinut vielä alkoholiongelman siihen päälle.

Ja se tuntui elämänlopulta, kun huomasi yliopiston jälkeen joutuvansa pitämään esitelmiä jatkuvasti englanniksi. Kunnes siihen tottui. Lukio tai englanninkielinen oppimateriaali yliopistossa ei tähän valmistanut mitenkään.

Ei ihmistä oo tehty tämmöiseen. Jatkuvasti joku laite nokan edessä ( kuten meilläkin nyt täällä) Tarvitaan enemmän käsillä tekemistä, ruumiillista tekemistä, taivaalle tuojittelua, silmiin katsomista. Olemista.

Ja vähemmän näitä digijuttuja. Aivojen kapasiteetti on rajallinen.

Kokeilkaa vaikka olla viikko ilman telkkaria, puhelinta ja nettiä. Voitte hämmästyä.

Miksi tätä ei ymmärretä että syy on näissä tuhannen vimpaimissa? Aivot on kokoajan työskentelytilassa nyt kun kirjoitan tänne ja selaan keskusteluja. Ne ei erota olenko töissä vai huvikseni vaan kulutan aikaa. Aivot rakastaa tylsyyttä. Ja sitä ei kenelläkään enää ole.

Taidan lähteä pitkälle kävelylle ja unohtaa puhelimen kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EnnenWanhaan auttoi koko kylä maailmalle. Ei tarvinnut hoitaa lapsia ja töitä ja vaativia tutkintoja. Elämä oli yhteisöllisempää. Töihin pääsi naapurin Timpan kaupalle/ lypsytilalle.

Aijjuma kun pääsis!!

Juu nykyään jos hakee kauppaan töihin, niin on ryhmähaasattaleua, videohaastattelua, pitää osaa pitää hissipuhe itsestään ja ties mitä. Sujuvasanaiset ja itsestään ääntä pitävät pärjäävät.

Pitää pitkälti paikkaansa. Rekrytoijat, siis ne henkilöt eivät nykyään edes tiedä, mikä on merkityksellistä 

Ja ihmiset tanssivat näiden HR-ihmisten pillin mukaan. Saattaisi olla rakentavampaa osoittaa mitä mieltä lasten piirileikeistä ja pöllyissä saaduista ideoista todellisuudessa on. 

Tässä tulee sukupuolittunut kommentti. Suurten firmojen HR osastot on lähes täysin naisvaltaisia. Tämä ei selvästi toimi.

Oli ketä tahansa. Minula on terve itsetunto ja uskallan sanoa tarvittaessa ei ei vaikka Sauli Niinistölle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ylipäätään tarkoitetaan sanalla "nuoret" tässä yhteydessä?

Olen milleniaali ja omassa tuttavapiirissäni näkyy lapsuuden lama-aika ja masentuneet & alkoholisoituneet vanhemmat, jotka suruttaan purkaneet ja siirtäneet huoliaan lapsiinsa (ei sillä, että yhteiskunta olisi ysärillä hirveästi antanut tukea sitä tarvitseville aikuisille ja vanhemmille).

Tämän lisäksi työelämässä velloo jatkuva epävarmuus. Kellään tuskin on edes kuvitelmaa siitä, että voisi tehdä uran yhdessä vakaassa työpaikassa. Sen sijaan kilpailu on kovaa, määräaikaisuuksia pukkaa ja mm. automatisaation ja digitalisaation myötä töitä ja tehtäviä uudelleenjärjestellään jatkuvasti, joka väistämättä vaikuttaa myös vaadittuun työntekijämäärään. Tähän lisäksi nykyinen pöhinäyrityskulttuuri, jossa tuntuu että vähän väliä pakko tehdä jotain, jotta pysyisi "relevanttina" (menee big corposta ihan valtio ja kuntatasolle).

No sitten varallisuuden keruu. Jos et ole hyvistä lähtökohdista tai peri huomattavaa summaa, voi haaveet esim. omasta asunnosta heittää roskakoriin. Tämän lisäksi kaikki kallistuu ympärillä ja tulevaisuuden näkymät eivät ainakaan povaa tuohon helpotuksia.

Ylipäätään tunne siitä, että yksilöllä on tarvittava kontrolli omaan elämään ja sen eri palasiin yhteiskunnassamme on kaiketi heikentymään päin. Näköalattomuus lisääntyy. Usko tulevaan heikkenee. Kollektiivinen pahoinvointi lisääntyy. 

Ja kyllä, nykyään kellekään, missään, ei tunnu enää riittävän mikään. Yritä siinä sitten.

Suomessa varmaan koskaan ei ole ollut niin helppoa ostaa omaa asuntoa kuin nyt. Ongelma on, että se oma asunto halutaan pääkaupunkiseudulta ja sieltäkin hyvältä alueelta ja keskustasta.

Ennen ihmiset viljelijät omaa ruokaansa ja siksi ei se perunan ja porkkanan hinnan vaihtelu tuntunut. Nyt woltataan ja tietenkin se hinnan nousu tuntuu. Kai se tuntuu siltä, ettei ole kontrollia, koska ei niitä ravintolaruokia voi itse päättää 100%

.

Ketä sen hyvän lähtökohdan näille muutamille onnekkaille on rakentanut? Hekin muka kaikki sen perinyt omilta vanhemmiltaan?

Kun kaiken haluaa valmiina, niin joku toinen on tosiaan päättänyt miltä se valmis näyttää. Ei nämä suuret tai pienet yritykset, joihin näitä nuoria palkataan, ole taivaasta tippuneet. Niiden omistajat ja sinne menestykseen ne nostaneet ovat omalla ja kovalla työllä ne sinne nostaneet. Se mitä työtä se on vaatinut ei oikein aukene nuorille. Heistä vaan joku vanha patu vaan vaatii ja vaatii, vaikka lainsäädäntö jo pitää huolen siitä, että kaikki on paljon turvallisempaa ja helpompaa ja takuuvarmasti korvattu oikealla tavalla. Toisin kun mitä aiemmin oli.

Viljelitkö sinä omat porkkanasi ja perunasi?

Kyllä. Vanhempani viljelevät ja joka syksy sitten niitä perunoita ja porkkanoita oli oltava kuokkimassa heidän apunaan ja sitten koko talvi niitä syötiin. Ajatuskin, että meillä olisi syöty valmisruokaa tai haettu pikaruokaa kun oli lapsi on absurdi. Vasta teininä, jollain omilla kesätyörahoilla sitten ehkä söin ja ostin sitä. Joten on aika selvää etteivät ne oikeat boomerit mitään woltannut tai edes pikaruokaa syöneet, vai mistä luulet sen perunankaivuuloman tuleen? Siksi, että 10 lasta Suomessa sitä teki?

Minä viljelen mahdollisimman paljon itse. Teen meidän perheen vaatteet itse. Korjaan niitä jo tehtyjä ja edelleen ihan itse.

Mutta tämäkin sitten on vanhojen mielestä aivan väärin. Sakkaa talous jos kaikki alkaa tehdä itse. Ja turha valittaa väsymystä jos tekee kaiken itse.

T. Eri

Eivät vanhat todellakaan valita tuosta. Päinvastoin. He jos jotkut osaavat arvostaa itse tehtyä. Talous ei sakkaa koska ihmiset tekevät omia ruokia, vaatteita ja muita juttuja.

Ongelma ei ole sinun ompelemat housut. Hakisit kuitenkin ne kankaat ja vetoketjut jostain. Ja tekisit ne mieluiten suomalaista kankaista ja käyttäisit suomalaisia nappeja ja vetoketjuja. Ongelma on pikemmin vaikka kaikki tuo pikamuoti, joka tulee Kiinasta ja jota on myymässä yksi alipalkattu harjoittelija, joka uupuu.

Siksi se talous lopulta sakkaa. Koska täällä ei ole teollisuutta, huonot palkat ja sekin harjoittelupaikka kestää muutaman kuukauden.

Talouskasvua pyritään saamaan maksamalla surkeaa palkkaa.

Suomen aikaisempi menestys ei ole tullut siitä, että kiinalaiset ovat menestyneet ja sitten palkanneet tänne harjoittelijan. Kansainväliset yritykset ovat alkaneet tekemään halvalla halpamaissa. Vieneet mahdollisuuden suomalaisilta yrityksiltä ja nuorilta perustaa menestyviä yrityksiä. Kilpailu on liian kovaa. Raha valuu ulos tai muutamille rikkaille.

Ne jotka menevät töihin, niin heidän pitäisi tuottaa ja paljon, jollekin toiselle. Ennen ihmiset jaksoivat enemmän, koska he tekivät itselleen. Nyt sinua vain hyväksikäytetään. Se ei silti muuta, että kun ihmiset syystä tai toisesta eivät halua tai jaksa tehdä, työt jäävät tekemättä.

Kun nämä 50+ vuotiaat jäävät työelämästä pois tulee olemaan todella suuri vaje fyysistä työtä tekevistä työntekijöistä.

Eikä sitä kaikkea voi millään korjata jollain tekoälyllä. Vahvoja miehiä tarvitaan myös tulevaisuudessa. Fyysistä voimaa vaativia tilanteita tulee aina syntymään. Eikä se auta, että on ehkä olemassa joku sähkökärry. On aina paikkoja jonne ne ei mahdu, jossa ne kaatuu tai joihin niitä ei ole tarpeeksi. Tarvitsee vain katsoa tuota Turkin maanjäristystä ja miksi koneet siellä olivat vain apuvälineitä ihmiselle.

Kyllä meillä on vahvoja miehiä ja naisia edelleen. Iso osa nuorisosta harrastaa salilla käymistä.

Mutta heidät pitäisi myös saada niihin töihin. Iso osa nuorista käy salilla ulkonäön takia, ei siksi, että he vetäisivät sähkökaapeleita tai asentaisivat aurinkopaneeleja katoille. Iso osa nuorista alkaa olla lihavia, eivätkä heidän kehonsa tule kestämään sitä fyysistä rasitusta mitä toiset työt vielä vaativat. Tämä ongelma tulee esille kymmenen vuoden sisällä ja pahenee siitä aina vaan.

Ovat saaneet kaiken valmiina helikopteri vanhemmilta niin kyllähän se uuvuttaa kun kerrankin joutuu itse panostamaan johonkin muuhun kuin somessa tykkäysten kalastamiseen ja uhriutumiseen joka asiassa

Multitaskaaminen. Lukekaa aivotutkija Huotilaisen vai mikä nyt olikaan juttuja. Suurimmanosan aivot käryäisi, jos ne osaisi.

Ei oo pakko jos ei haluu -ajattelu. Nykyään lapset saa tehdä mitä haluaa ja ketään ei saa syyttää, esim. laiskottelusta liikuntatunnilla. Ennen piti juosta se 5 km, mutta nyt voi jo lopettaa 200 metrin jälkeen, jos ei haluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epärealistiset käsitykset siitä mitä elämä on. Kuvitellaan ettei ahdistus, epäonnistuminen ja kriisit kuuluisi normaaliin elämään. Harhaluulot siitä, että joka päivä rakastaa työtään ja elämäänsä.

Me 50+ vuotiaan ollaan väsyneitä , uupuneista, eronneita, läheisiä haudanneita, petettyjä, jätettyjä, velallisia, unelmansa kadottaneita, sairaita, kivuliaita, yksinäisiä Mutta kun sekin on elämää, eikä tästä ainoastaan halua luopua, niin hammasta purren kohti niitä pieniä ilon hetkiä joita aina välillä on.

Hammasta purren kestäminen ja valittamatta eteenpäin puskeminen on vain yksi tapa käsitellä vaikeuksia. Nuoret tuntuvat nykyään hakevan humaanimpia tapoja selviytyä. Se, että asettaa rajoja ja hakee tukea toisilta ei tarkoita, että odottaisi koko elämän olevan yhtä vaaleanpunaista hattaraa. Enää ei vain olla valmiita mitä tahansa paskaa nielemään.

Tämä on mielestäni ketjun tärkein pointti. Tässäkin keskustelussa huomaa, että vanhempien sukupolvien ratkaisu nuorten uupumiseen on syyllistäminen ja raivoaminen. Auttavatko ne todella? 

https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/f506ede8-5505-4eb3-8706-c9d8e…

Siinä Minna Huotilaisen haastattelu.

Vierailija kirjoitti:

ei liikuntaa

Kyllähän netti on muuttanut valtavasti asioita jos oikein miettii. Ennen ihan asioitakin hoidettiin liikkumalla, laskut maksettiin käymällä pankissa, juostiin eri kaupoissa vertailemassa tuotteita, kun nyt istutaan kotona shoppailemassa. Ja muistan kyllä että liikuttiin paljon ulkona ja kaupoissa ihan senkin takia kun ei oikein ollut muutakaan tekemistä. Muistan kuinka saatettiin kavereiden kanssa pyöräillä tai kävellä koko päivä rupatellen. Nyt rupatellaan netissä. Että ei ihme ettei varsinkaan nuoret kestä, koska nuorena nimenomaan pitäisi elää aktiivisesti ja kohdata paljon ihmisiä.

Koneet ja automaatit helpottavat elämää, jolloin kaikki yksinkertaiset työt loppuvat. Jolloin työelämä on jatkuvasti hankalampaa ja vaatii enemmän kykyjä. Ennen oli työtä kopioida asioita järjestelmästä toiseen, nyt saman tyypin pitää osata ohjelmoida siihen automaatti.

Samalla erilaiset mittarit ja seurannat on mahdollisia, jolloin kaikkea valvotaan ja tehostetaan.

Esimerkkinä ennen ravintolassa pystyi hyvin syömään ruokia ja pitämään pidempiä taukoja hiljaisina hetkinä, seurattiin tuleeko kassaan rahaa enemmän kuin lähtee ulos. Nyt työvuorot katsotaan minimiin tarkkojen raporttien ja ennusteiden mukaan ja ketjulla on tarkka varastokirjanpito, jossa joutuu hävikkiä selittämään tarkasti, eikä ylimääräistä ruokaa jää.

Ihmisen hyvinvointia on vaikea seurata ja raportoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja itseasiassa asiassa nykynuoret uupuu myös perheongelmien takia, jotka ovat juurikin teidän 35+ vuotiaiden  syytä. Se, että te ette osaa olla hyviä vanhempia, johtuu tod.näk. siitä että teillä itsellänne oli tosi rankka lapsuus, joka sitten heijastuu teidän omiin lapsiin. Ette voi kieltää,  etten olisi edes osittain oikeassa.

Tämä voi oikeastaan ollakkin todella totta

Jokaisella sukupolvella on ristinsä kannettavanaan. Jotkut kokivat sotaa, nälkää ja puutetta, ennen antibiootteja kuoli paljon kaikenikäisiä ihmisiä, toiset kokivat laman, itsemurhia lähipiirissä, julmuutta kotona tai koulussa. Ei oma olo siitä kohene että syyttää katkerana vanhempia. Suurin osa teki ja tekee parhaansa niillä eväillä mitä itse on sattunut saamaan. Itse kun tulee vanhemmaksi voi omalta osaltaan yrittää korjata virheitä omien lasten kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtahti paljon kovempi kuin aiemmin, kaikkeen vaaditaan koulutus. Ensin koulutukseen pääsyyn on iso kilpailu ja sitten koulutuksen jälkeen on kova kilpailu työpaikoista. Nykyisin ei anneta nuorille vakiduuneja vaan kokoajan roikotetaan jojon päässä, että jatkuuko työt. Eläkettä ei tule olemaan. Palkannousu on paljon maltillisempaa kuin aikaisemmalla sukupolvella, ostovoima paljon alempi kuin edellisellä sukupolvella etc etc. Nykyisten nuorten ostovoima ja tulevaisuus etc on pohjamudissa verrattuna edeltävään sukupolveen.

Esimerkiksi;

Äitini oli yksinhuoltaja, mutta pystyi silti sairaanhoitajan palkalla elättämään 2 lasta ja ostamaan asunnon pk-seudulta 80-luvulla.

Itse olen lapseton ja minulla on suht samanverran tienaava puoliso (itse olen sairaanhoitaja), eikä meillä ole yhdessä varaa ostaa asuntoa edes ok seudun kehyskunnasta.

Onko kenties maata ajettu aika vauhdilla alas?

Työtahdista kertonee jo sekin, että potilas materiaali osastollani on vaativampaa kuin aloittaessani 15v sitten, hoitajia oli vuorossa lähes 50% enemmän ja potilaita oli suhtkoht samanverran tai vähän vähemmän.

Heikot palkat ja alhainen ostovoima koskevat myös vanhempia työssä olevia ikäluokkia. Sen sijaan jatkuvasti toistuvaa väitettä siitä että nuorille olisi vain pätkää ja määräaikaista en usko. Tunnen konsultin työssäni useita työpaikkoja ja kaikissa niissä myös nuorilla on normaalit toistaiseksi voimassaolevat työsopimukset. Toki 6 kuukauden koeajalla, mutta se koskee kaiken ikäisiä eikä koeaikapurku ole pätkätyö.

Ikuisia koko työuran kestäviä työpaikkoja ei ikinä ole ollut muualla kuin julkisella puolella ja tehdastöissä paikkakunnilla joissa sitten muita työpaikkoja ei ollutkaan. Muutaman vuoden välein meidänkin on pitänyt etsiä uutta työpaikkaa joko pakon edestä tai parempien työolojen persolla.

Mitä tulee siihen että äitisi hankki aikoinaan asunnon pääkaupunkiseudulta. Sinä pysty siihen huomattavasti helpommin kuin äitisi, edellyttäen että elät yhtä vaatimattomasti kuin hän aikoinaan. Eli asut vuokralla jossakin rintamamiestalon yläkerrassa pienessä hellahuoneessa, syöt ainoastaan perunaa ja ruskeakastiketta, ei mitään netflixejä eikä muitakaan kuukausimaksullisia palveluja ja säästät asuntoon.

Ei koske samalla tavalla. Teillä ollut koko työuran alun ja sen keskivaiheille asti hyvä ostovoima eli olette saaneet ostettua sen auton, talon ja mahdollisesti kesämökin mihin aina huonolla palkalla ja ostovoimalla työskennellyt nuori ei ole pystynyt.

Lopputekstisi on ihan yhtä tuubaa mitä alkukin, jokaista virhettä en jaksaisi edes korjata mitä selität, mutta korjataan jotain. Ensinnäkin on tutkittu ja todistettu juttu, että työelämä on hyvin pitkälti sirpaloitunut ja siitä kärsivät juurikin "nuoret" ikäluokat, jotka luetaan alle 35-vuotiaiksi ja mitä nuorempi niin sitä korostuneempi se ero on sinun ikäluokkaan.

Ja ei, vaikka asuisin jossain varastossa niin silti suhteessa palkkaan ja elinkustannuksiin minun olisi vaikeampi ostaa asunto kuin äitini, tämäkin selviää jos katsot tilastot.

Lisäksi mitäpä sinä tiedät, asuin solussa opiskeluni ja asuin solussa myös valmistumiseni jälkeen.

Tiedät itsekin nämä asiat, mutta pyrit vain vääristelemään asioita, jotta kokisit itse olosi paremmaksi, koska "olet itse saavuttanut nämä asiat" - vaikka kyse on vain siitä, että kaikki sinun aikanasi ovat saavuttaneet samat asiat jos on edes vähän yrittänyt.

Uskallan väittää jos pistettäisiin nyt 60vuotiaat (kun olivat itse 16v) nykyisten 16-24v kanssa samalle luokalle/kursseille, niin eivät pärjäisi alkuunkaan. Kilpailu ja taso noussut niin paljon.

Sama kuin pistäisi 70 luvun urheilijan nykyaikaista urheilijaa vastaan, eivät pärjäisi alkuunkaan

Haluatko, että linkkaan sinulle muutaman halvalla lähtevän asunnon Suomesta?

Minä taas väitän, että pärjäsivät.

Eivät tietenkään nyt tältä istumalta, koska ovat unohtaneet paljon niitä asioita mitä silloin on opetettu ja joita he eivät ole vuosiin käyttäneet.

Mutta jos näille nykyisille lukiolaisille annetaan samat ylioppilaskirjoitukset kun vaikka vuonna 85 oli, niin enpä usko, että pärjäävät mitenkään paremmin.

Äidinkieli ja ainekirjoitus olisi todennäköisesti heikompi. Matematiikka ja päässälasku ei olisi yhtä hyvä. Eri kielet, kuten ranska, saksa ja venäjä, niissä pärjäisi lähinnä kaksikieliset, joilla toinen vanhempi on siitä maasta, Entä maantiedon ja biologian kokeet. Heiltä kysyttäisiin ne samat asiat kuin silloin? Silloin piti vielä osata itse piirtää. Miten on? Kuinka moni oikeasti osaa edes piirtää kovin hyvin?

Keskiverto tavishiihtäjä 70- luvulla hiihtää nykynuoret kumoon. Ehkä kilpaurheilu on kehittynyt, mutta silloin ihan kuka tahansa Pirkko tai Pertti hiihti vaikeuksitta 20 km lenkin. Sitä ei nykynuori jaksa. Edes henkisesti. Paleltaa liikaa ja kädet väsyy ja metsässä ei ole puhelimen kenttää.