Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?
27.02.2023 |
Koen hiukan vaikeaksi käsittää, miksi ihmeessä tämä nuorempi sukupolvi nyt uupuu niin mahdottomaan tahtiin (esim tänään 27.2. HS "Nuorten työuupumus uhkaa jo taloutta").
Siis mikä ihme näitä uuvuttaa?
Yritän siis vilpittämästi hahmottaa, mistä tämä johtuu? Onko aines jotenkin "heikompaa" nykyisin? Eikö ole paineensietokykyä?
Työelämä ei taatusti ole kovin paljon erilaista kuin ollut parikymmentä viime vuotta (vähintään). On paineistavia töitä, on pas*oja työpaikkoja, on huonoja pomoa, mutta on myös erinomaisia työpaikkoja, hyviä työkokemuksia jne. Eli samaa kuin ennenkin.
Okei, en itse ole enää nuori, ikää 52 v.
Opiskelin yliopistossa maisteritutkinnon, olin hanttihommissa laman aikana ja sen jälkeen sitten kokoaikaisesti työelämässä. Elämään mahtunut kaikenlaista vastoinkäymistä, mutta vielä tässä porskutetaan.
Onko jokin maailmassa niin muuttunut, että nuoret uupuu ELÄMÄSTÄ yleisesti (???) vai mistä on kyse?
Kommentit (1167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Papitkin kuulemma uupuvat nykyään työssään?
Kuinka tämä on edes mahdollista? Papin työ on kuitenkin yksi vähiten kuormittavista ja helpoimmista käsienheiluttelu-ammateista, jonka ainoa kuormittavuus lienee liika pullan puputtaminen ja kahvin ryystäminen. Lisäksi heidän työssään ei ole tulosvastuuta missään muodossa. Teet tai jätät tekemättä, aivan sama. Papin virassa istut kuin paska Junttilan talon seinällä, eroon ei pappis-eliitistä pääse millään.
"Papit jaksavat työssään aiempaa huonommin – Pohjalaispapit avautuvat rankoista hautajaisryppäistä ja empatiauupumuksesta: "Usein joku pappi on sairauslomalla"
https://ilkkapohjalainen.fi/uutiset/papit-jaksavat-ty%C3%B6ss%C3%A4%C3%…
Kuinka kukaan kehtaa väittää, että pappi voi uupua työssään?
Seuraavaksi varmasti joku väittää, että uupuu nukkuessaan.
Koska ei ole yhtään rankkaa viedä huonoja uutisia ihmisten koteihin, lohduttaa kuolleen omaisia yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liian suuret tavoitteet kaikessa. Ihan hyvä riittää. Ei tarvitse olla super ja tehdä kaikkea ja olla kaikessa paras.
Nokun ei riitä. Ei se riitä edes niiden nykynuorten vanhemmille ja isovanhemmille että suoriutuu ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Papitkin kuulemma uupuvat nykyään työssään?
Kuinka tämä on edes mahdollista? Papin työ on kuitenkin yksi vähiten kuormittavista ja helpoimmista käsienheiluttelu-ammateista, jonka ainoa kuormittavuus lienee liika pullan puputtaminen ja kahvin ryystäminen. Lisäksi heidän työssään ei ole tulosvastuuta missään muodossa. Teet tai jätät tekemättä, aivan sama. Papin virassa istut kuin paska Junttilan talon seinällä, eroon ei pappis-eliitistä pääse millään.
"Papit jaksavat työssään aiempaa huonommin – Pohjalaispapit avautuvat rankoista hautajaisryppäistä ja empatiauupumuksesta: "Usein joku pappi on sairauslomalla"
https://ilkkapohjalainen.fi/uutiset/papit-jaksavat-ty%C3%B6ss%C3%A4%C3%…
Kuinka kukaan kehtaa väittää, että pappi voi uupua työssään?
Seuraavaksi varmasti joku väittää, että uupuu nukkuessaan.
Koska ei ole yhtään rankkaa viedä huonoja uutisia ihmisten koteihin, lohduttaa kuolleen omaisia yms.
Nämä esimerkkisi ovat äärimmäisen harvinaisia . Hyvin harvan papin tarvitsee viedä huonoja uutisia koteihin koko työuransa aikana.
Omaiset lohduttamisesta, tai muidenkaan ihmisten, en sano muuta kuin sen, että näihin papit ovat täysin kykenemättömiä sekä haluttomia.
Onko joku ihminen todella niin sinisilmäinen, että uskoo papin pystyvän aitoon myötätuntoon tai ihmisrakkauteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtahti paljon kovempi kuin aiemmin, kaikkeen vaaditaan koulutus. Ensin koulutukseen pääsyyn on iso kilpailu ja sitten koulutuksen jälkeen on kova kilpailu työpaikoista. Nykyisin ei anneta nuorille vakiduuneja vaan kokoajan roikotetaan jojon päässä, että jatkuuko työt. Eläkettä ei tule olemaan. Palkannousu on paljon maltillisempaa kuin aikaisemmalla sukupolvella, ostovoima paljon alempi kuin edellisellä sukupolvella etc etc. Nykyisten nuorten ostovoima ja tulevaisuus etc on pohjamudissa verrattuna edeltävään sukupolveen.
Esimerkiksi;
Äitini oli yksinhuoltaja, mutta pystyi silti sairaanhoitajan palkalla elättämään 2 lasta ja ostamaan asunnon pk-seudulta 80-luvulla.Itse olen lapseton ja minulla on suht samanverran tienaava puoliso (itse olen sairaanhoitaja), eikä meillä ole yhdessä varaa ostaa asuntoa edes ok seudun kehyskunnasta.
Onko kenties maata ajettu aika vauhdilla alas?
Työtahdista kertonee jo sekin, että potilas materiaali osastollani on vaativampaa kuin aloittaessani 15v sitten, hoitajia oli vuorossa lähes 50% enemmän ja potilaita oli suhtkoht samanverran tai vähän vähemmän.
Heikot palkat ja alhainen ostovoima koskevat myös vanhempia työssä olevia ikäluokkia. Sen sijaan jatkuvasti toistuvaa väitettä siitä että nuorille olisi vain pätkää ja määräaikaista en usko. Tunnen konsultin työssäni useita työpaikkoja ja kaikissa niissä myös nuorilla on normaalit toistaiseksi voimassaolevat työsopimukset. Toki 6 kuukauden koeajalla, mutta se koskee kaiken ikäisiä eikä koeaikapurku ole pätkätyö.
Ikuisia koko työuran kestäviä työpaikkoja ei ikinä ole ollut muualla kuin julkisella puolella ja tehdastöissä paikkakunnilla joissa sitten muita työpaikkoja ei ollutkaan. Muutaman vuoden välein meidänkin on pitänyt etsiä uutta työpaikkaa joko pakon edestä tai parempien työolojen persolla.
Mitä tulee siihen että äitisi hankki aikoinaan asunnon pääkaupunkiseudulta. Sinä pysty siihen huomattavasti helpommin kuin äitisi, edellyttäen että elät yhtä vaatimattomasti kuin hän aikoinaan. Eli asut vuokralla jossakin rintamamiestalon yläkerrassa pienessä hellahuoneessa, syöt ainoastaan perunaa ja ruskeakastiketta, ei mitään netflixejä eikä muitakaan kuukausimaksullisia palveluja ja säästät asuntoon.
Nykynuorille kaikki on helppoa. Ei mitään käsitystä oikeasta elämästä. Tässä maassa ei tapahtuisi mitään muutosta vaikka kaikki alle 30v ammuttaisiin kuuhun. Valitus vähenisi.
Olisin voinut vannoa, että tässäkin ketjussa valitusta ja pätemistä tulee ihan muilta kuin nuorilta.
Työelämä oli hieman toisenlaista 10,20,30 ,40 vuotta sitten. Kaikille löytyi jotain ja vaatimustaso ei ollut hääppöinen. Riitti kun ilmestyi sovittuun aikaan paikalle, hoiti hommansa ja that's it.
Nykyään tuntuu että yksinkertaiset työt on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Joka helvetim hommaamntarvii vaikka minkälaista koulutusta, korttia ja isata käyttää erilaisia ohjelmia. Sen lisäksi työn tehoa ja tulosta mitataan erilaisilla mittareilla ja kokoajan on pelko petsiissä että onko suoriutunut riittävän hyvin.
Tämä maailma kaipaa höllennystä ja sitä että keskinkertainenkin riittää. Nykyään jokaisen on oltava huippuyksilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hullua on koko maailmanmeno. Liikaa kaikkea. Ihmisten ahneus ja siitä sitten maksetaan kovaa hintaa.
Vähempi riittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Työelämä oli hieman toisenlaista 10,20,30 ,40 vuotta sitten. Kaikille löytyi jotain ja vaatimustaso ei ollut hääppöinen. Riitti kun ilmestyi sovittuun aikaan paikalle, hoiti hommansa ja that's it.
Nykyään tuntuu että yksinkertaiset työt on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Joka helvetim hommaamntarvii vaikka minkälaista koulutusta, korttia ja isata käyttää erilaisia ohjelmia. Sen lisäksi työn tehoa ja tulosta mitataan erilaisilla mittareilla ja kokoajan on pelko petsiissä että onko suoriutunut riittävän hyvin.
Tämä maailma kaipaa höllennystä ja sitä että keskinkertainenkin riittää. Nykyään jokaisen on oltava huippuyksilö.
Tämä. Ihmisistä on tullut numeroita. Heistä revitään kaikki hyöty irti ja pistetään pois kun viimeisetkin on saatu puristettua. Uutta otetaan sitten halvemmalla tilalle.
Ihmisestä on tullu kertakäyttöinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen minulla olisi ollut sihteeri ja apulainen.
Sihteerin on korvannut kymmenkunta erilaista viestisovellusta, joiden kautta minua kontaktoidaan katkeamattomana virtana. Tulee puheluita, tekstiviestejä, wappiviestejä, sähköposteja, sovellusten sisäisiä viestejä, teams-viestejä ja kirjeitä sekä kortteja. Tällä viikolla meinasi mennä nuppi jumiin, koska ehdin laittaa postiin kirjeen, jossa oli kahden sijasta yksi postimerkki. Se ei tule menemään perille. Kirjeen toimittaminen lähikauppaan maksoi työnantajalleni kymmeniä euroja ja sähläykseni vielä lisää. Mutta mitäs tuosta, kai se on jossain merkitty säästöksi, kun satasen asiantuntija liimailee postimerkkejä ja kävelee K-kauppaan sihteerin tai apulaisen sijasta.
Teen paljon muutakin 0-työtä. Piirtelen kuvia, näpsyttelen hirveän älykästä ohjelmistoa jonka käyttöön apulaisen pätevyys riittäisi ja päivän lopuksi kirjoitan puoli tuntia siitä, ketkä kaikki 50 ihmistä wappasivat, shättäsivät, soittivat, tekstasivat minulle, skannaan kirjeitse lähetetyt paperit äärimmäisen fiksuun järjestelmäämme ja yritän muistella, mitkä kaikki 2 työtehtävää sain valmiiksi työpäivän aikana.
Olen onnekseni konkari, joten ydintyö sujuu yksinkertaisilla apinavakioilla ja minulla on röyhkeyttä jättää ohjelmistot hyödyntämättä, jos koen muun keinon kätevämmäksi. Osaan myös haistattaa pskat pikaviestimille, jos minun täytyy keskittyä. Nuoriso on ikuisen valppauden tilassa, aina tavoitettavissa, ja kärsii siitä kuinka kaikkea pitäisi tehdä vaikka samalla kaikkea ei voi saada. Ahdistus on käsinkosketeltavaa.
Ja ennen työ oli jäsennellympää: kalenteriani hallinnoi sihteeri, en minä itse. Ja hän tietysti vastaanotti kaikki asiantuntijoiden kirjeet ja puhelut sekä toimitti viestit oikeille ihmisille. Hän hoiti pitkälti myös laskutuksen.
Minä nyt osaan rytmittää päiväni sen mukaan, leikinkö sihteeriä, kesähessua vai asiantuntijaa, mutta aloittelija, jolle jokainen työlaji on "samanarvoinen", ei ehkä käsitä että hyödyttömään kontaktien kanssa viestimiseen saa tuhlattua loputtomasti laskutettavaan työhön tarkoitettua aikaa. Sitten nuorisolle huudellaan priorisoimisesta ja itsensä johtamisesta, vaikka itse on saatu aloittaa ulkoisesti vahvasti tuettuna samassa toimenkuvassa.
Vierailija kirjoitti:
Hullua on koko maailmanmeno. Liikaa kaikkea. Ihmisten ahneus ja siitä sitten maksetaan kovaa hintaa.
Vähempi riittäisi.
Veikkaan että ennen oltiin onnellisempia, vaikka työtä olisi ollut enemmän.
Ihmisellä oli se peltopläntti ja perhe. Ehkä elukoita.
Niitä piti hoitaa koko ajan, mutta käytännössä jos et klo 8 jaksanut mennä tekemään heinää, niin kyllä se odotti 9 asti. Lasten kanssa puuhattiin yhdessä sitä heinää. Usein vielä niin, että kaikki paikalliset auttoi kaikkia.
Lapsi on sairas? Puoskari-Kalle juoksi hätiin vaikka keskellä yötä.
Lehmä ojassa? No naapurin Pertti tulee nostoavuksi.
Elämä oli kovaa monella tavalla, mutta oli enemmän apua ja välittämistä ja aikaa läheisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väitän, että lapsuudessa koetulla lamalla on oma vaikutuksensa. Ainakin itselläni on jo silloin syntynyt pelko ja pärjäämättömyyden tunne, joka on johtanut älyttömään ylisuorittamiseen ja uupumiseen. Lisäksi työelämän vaatimukset ovat tosi kovat. Olen itse älykäs ja reipas, mutta kun tarjotaan vaan pätkää ja pätkää ja pitäisi aina olla joku s*tanan dream team jeejee -liibalaabaa sen substanssiosaamisen päälle, niin kyllä ne vaatimukset kovilta tuntuu.
Ruutuaika on kieltämättä monelle varmasti ongelma. Ollaan stressaantuneita, sitten sitä stressiä paetaan ruutuun, ei nukuta tarpeeksi jne. Itse olen hyvin tiukka siitä, miten paljon saan nettailla...
Haluaisin kans tietää, miten 8h duunipäivän lisäksi pitäisi pystyä huolehtimaan pienet lapset JA koti JA oma hyvinvointi. Ei se aika vaan kaikkeen riitä. Tämä varmasti uuvuttaa ainakin pienten lasten vanhempia... Liikunta työajalla olisi yksi tosi hyvä, tuottavuuttakin lisäävä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Väitän, että lapsuudessa koetulla lamalla on oma vaikutuksensa. Ainakin itselläni on jo silloin syntynyt pelko ja pärjäämättömyyden tunne, joka on johtanut älyttömään ylisuorittamiseen ja uupumiseen. Lisäksi työelämän vaatimukset ovat tosi kovat. Olen itse älykäs ja reipas, mutta kun tarjotaan vaan pätkää ja pätkää ja pitäisi aina olla joku s*tanan dream team jeejee -liibalaabaa sen substanssiosaamisen päälle, niin kyllä ne vaatimukset kovilta tuntuu.
Ruutuaika on kieltämättä monelle varmasti ongelma. Ollaan stressaantuneita, sitten sitä stressiä paetaan ruutuun, ei nukuta tarpeeksi jne. Itse olen hyvin tiukka siitä, miten paljon saan nettailla...
Haluaisin kans tietää, miten 8h duunipäivän lisäksi pitäisi pystyä huolehtimaan pienet lapset JA koti JA oma hyvinvointi. Ei se aika vaan kaikkeen riitä. Tämä varmasti uuvuttaa ainakin pienten lasten vanhempia... Liikunta työajalla olisi yksi tosi hyvä, tuottavuuttakin lisäävä juttu.
8h työaika + koti + lapset on kombo, joka on tullut tänne Amerikasta ja perustuu pitkälti siihen, että toinen hoitaa kodin ja lapset ja toinen sitten työn kodin ulkopuolella.
Nyt kaikkien pitää tehdä kaikkea että selvitään ja se yllätys yllätys uuvuttaa kun pitäisi revetä kaikkeen mahdolliseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja se koulu uuvuttaa? Ainahan koulussa on rankkaa ollut. Aika harva asia tulee elämässä helpolla.
Tässä se ero on. Vanhemman väen mielestä pitää vain hammasta purren jaksaa, nuoremmat eivät enää äärirajojensa yli loputtomiin veny. Itse pidän jälkimmäistä terveempänä tapana, voidaan olla asiasta eri mieltä.
Jos he eivät olisi hammasta purren puskeneet koulujaan läpi, niin miltä luulisit Suomen työelämän näyttävän nykyisin? Kaikialla lukee kuinka jopa näille nuorille ei voida enää pitää edes yhtä vaikeita kokeita kun aiemmin. Suurin osa kun ei pääse niistä muuten läpi.
Ei teidän tarvitse jaksaa. Olette jaksamatta, mutta jossain vaiheessa se hinta tulee maksettavaksi kun kaikki vaan on, eikä kukaan jaksa tehdä yhtään mitään. Sähköt katkeaa, eikö kukaan jaksa korjata niitä. Tavarat saapuu satamaan, mutta kukaan ei jaksa purkaa niitä sieltä. Tilaat ruuat kaupasta kotiin, mutta kukaan ei jaksa valmistaa tilaustasi. Ikkunasi menee rikki, mutta kukaan ei jaksa pakkasella lähteä korjaamaan sitä tai edes osaa ja jos jaksaa se maksaa ihan järjettömästi.Se näyttäisi, mitä näyttäisi. Ja siitä tulee, mitä tulee. Vähän rehellisempi maailma. Ja aina eteenpäin jotenkin selvitään, ehkä paremminkin kuin ennen, kun ihmiset osaavat ottaa jaksamisensa huomioon.
Huh, minkä kauhukuvan kyllä maalailit. Ei tässä nyt koko maailma ole kuitenkaan lopullisesti uupumassa eivätkä hekään, jotka uupuvat, yleensä kauaa jos lainkaan ole töistä poissa.
Tämä. Mitä se vanhoja kiinnostaa miten täällä myöhemmin menee? Eivät he ole näkemässä. Eikä nuoret ole aikaisemminkaan kiinnostaneet.
Tästä syystä mielestäni eläkeikäisten ja alle 25 vuotiaiden ei tulisi äänestää.
Eläkeikäiset on valtava ryhmä, äänestää aktiivisesti ja kun jokainen ryhmä ajaa omia etujaan (nuoret ja työssäkäyvät myös) niin eläkeläisten oman edun ajaminen on muilta suoraan pois. Nuori ja työikäinen kun äänestää niin äänestää pääasiassa tulevaisuus mielessä jolloin taloudenhallinta etc on paremmin huomioitu. Ei eläkeläinen mieti nuoria/koulutusta tai työssäkäyvää äänestäessä (joku satunnainen saattaa miettiä). Alle 25-vuotiaan aivot vielä kehittyvät, eikä ole työelämän näkökulmaa.
Haluaisin nähdä sen kakskymppisen, joka nykyään on siis iäkkäämpi että kuinkahan sujuisi nykymaailmassa . On pikkuisen erilaiset lähtökohdat kuin nykynuorilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja se koulu uuvuttaa? Ainahan koulussa on rankkaa ollut. Aika harva asia tulee elämässä helpolla.
Tässä se ero on. Vanhemman väen mielestä pitää vain hammasta purren jaksaa, nuoremmat eivät enää äärirajojensa yli loputtomiin veny. Itse pidän jälkimmäistä terveempänä tapana, voidaan olla asiasta eri mieltä.
Jos he eivät olisi hammasta purren puskeneet koulujaan läpi, niin miltä luulisit Suomen työelämän näyttävän nykyisin? Kaikialla lukee kuinka jopa näille nuorille ei voida enää pitää edes yhtä vaikeita kokeita kun aiemmin. Suurin osa kun ei pääse niistä muuten läpi.
Ei teidän tarvitse jaksaa. Olette jaksamatta, mutta jossain vaiheessa se hinta tulee maksettavaksi kun kaikki vaan on, eikä kukaan jaksa tehdä yhtään mitään. Sähköt katkeaa, eikö kukaan jaksa korjata niitä. Tavarat saapuu satamaan, mutta kukaan ei jaksa purkaa niitä sieltä. Tilaat ruuat kaupasta kotiin, mutta kukaan ei jaksa valmistaa tilaustasi. Ikkunasi menee rikki, mutta kukaan ei jaksa pakkasella lähteä korjaamaan sitä tai edes osaa ja jos jaksaa se maksaa ihan järjettömästi.Se näyttäisi, mitä näyttäisi. Ja siitä tulee, mitä tulee. Vähän rehellisempi maailma. Ja aina eteenpäin jotenkin selvitään, ehkä paremminkin kuin ennen, kun ihmiset osaavat ottaa jaksamisensa huomioon.
Huh, minkä kauhukuvan kyllä maalailit. Ei tässä nyt koko maailma ole kuitenkaan lopullisesti uupumassa eivätkä hekään, jotka uupuvat, yleensä kauaa jos lainkaan ole töistä poissa.
Tämä. Mitä se vanhoja kiinnostaa miten täällä myöhemmin menee? Eivät he ole näkemässä. Eikä nuoret ole aikaisemminkaan kiinnostaneet.
Tästä syystä mielestäni eläkeikäisten ja alle 25 vuotiaiden ei tulisi äänestää.
Eläkeikäiset on valtava ryhmä, äänestää aktiivisesti ja kun jokainen ryhmä ajaa omia etujaan (nuoret ja työssäkäyvät myös) niin eläkeläisten oman edun ajaminen on muilta suoraan pois. Nuori ja työikäinen kun äänestää niin äänestää pääasiassa tulevaisuus mielessä jolloin taloudenhallinta etc on paremmin huomioitu. Ei eläkeläinen mieti nuoria/koulutusta tai työssäkäyvää äänestäessä (joku satunnainen saattaa miettiä). Alle 25-vuotiaan aivot vielä kehittyvät, eikä ole työelämän näkökulmaa.
Olen samaa mieltä. Lisäksi vanhemmat työikäiset huomioivat sen oman lähestyvän eläkeikänsä, joten kyllä eläkeläisten asiat tulee hoidettua.
Ja tosiaan alle 25v äänestää "läpällä" ihan mitä sattuu, joten heidän ei pitäisi saada äänestää lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kysytte tätä? Nuoret tulevat kertomaan miksi uupuvat, niin vanhukset raakkuu kuorossa miten nuoriso on väärässä ja oikea syy on se, että nuoret on huonoja.
Jos kerran tiedätte nuorison asiat nuorisoa paremmin, niin lakatkaa ihmettelemästä. Perustakaa suoraan ketjuja joiden otsikko on "haukutaan nuorisoa". Sitähän te nimittäin aidosti näillä ketjuilla haette.
Ei nuoret ole huonoja. Tämänhetkisessä kulttuurissa ja yhteiskunnassa on kaikenlaista mätää, mikä ihmisiä uuvuttaa. Olen vain eri mieltä siitä, että työn ja opiskelun vaatimukset Suomessa olisivat nykyään erityisen uuvuttavia.
Kuvittelevatko ihmiset oikeasti, että menneiden sukupolvien ihmisten työelämä oli jotain loikoilua? Omat isovanhempani aikanaan tekivät viittä eri osa-aikatyötä, ei se nyt kovin helppoa ollut.
Ja edelleenkin, en ymmärrä tätä yhtälöä, että miten muka opiskelun vaatimukset kasvavat koko ajan kun kerran tulokset heikkenevät koko ajan.
Mä ymmärrän tämän. Kukaan ei enää varmista, että se tieto on sisäistetty. Pitää tehdä kauheasti sellaista haukionkala työtä, jonka seurauksena kaikki tietää että hauki on kala, mutta kukaan ei sitten osaa kertoa millainen kala hauki on.
Ei se työn määrän ja työvälineiden lisääminen auta, jos tavoitteet on vääränlaiset. Pahentaa vain tilannetta. Lisäksi erilaiset pääsykokeiden poistamisen ym aiheuttaa sen, että jo nuorena pitää tietää mille opintopolulle aikoo, koska jos ei lue kaikkia tarpeellisia aineita niin se siitä.
Kaikki on tekemällä tehty paljon vaikeammaksi kuin tarvitsisi olla. Se tässä maailmassa on vikana.
No tuo on kyllä totta. Mutta eikö sen voisi sitten sanoa suoraan niin, että opetus on huonontunut? Miksi se täytyy vääntää niinpäin, että vaatimukset ovat kasvaneet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enää ei perehdytetä töihin ollenkaan. Ei haluta perehdyttää, eivätkä nuoret osaa tai uskalla vaatia perehdyttämistä. Olen asiantuntijatyössä ja sattumoisin keskustelin aiheesta esimieheni kanssa, joka on noin viisikymppinen. Hänellä on kaiken ikäisiä alaisia. Hän kertoi, että nuorten ja vanhempien työntekijöiden välillä on valtava ero, että nuoret työntekijät ovat valtavan itseohjautuvia ja osaavat soveltaa ja selvittää itse. Vanhemmat työntekijät vaativat selvät ohjeet. Nuoret ottavat hirveästi paineita työelämästä, kun vanhemmat osaavat vetää rajat paremmin.
M27
Perhedytykseen nimenomaan panostetaan tänä päivänä hurjasti enemmän kuin aikaisemmin. Näin voin sanoa usean erilaisen työpaikan kokemuksella. Jokaiselle uudelle työntekijälle on mentor, joka opastaa kädestä pitäen vessat, kahvinkeittimet, lounaalla käynnin, työvälineet eli kaiken työpaikan yleisen ja uuden työntekijän tehtäviin kuuluvan tietämyksen ja hänen roolinaan on olla se jolta uusi työntekijä voi aina kysyä neuvoa.
Laatujärjestelmään kuuluva perehdytyssuunnitelma on jokaisen perehdytykseen osallistuvan vastuuhenkilön kuitattava suoritetuksi jokaisen uuden työntekijän kohdalla ja näitä myös seurataan. Suunnitelman muissa kuin mentorille nimetyissä taskeissa kerrotaan itse yrityksestä ja sen osatoiminnoista. Meidän nykyisessä perehdytyssuunnitelmassa on kolmisenkymmentä action pointtia yrityksen eri toimintojen vastaaville, esimerkkinä vaikka työajanseurantajärjestelmä, jonka käytön hr-henkilö opastaa. Onhan tuo aika raskas puristus uudelle työntekijälle, mutta se jakaantuu tietysti usealle viikolle, muistaakseni noin kolmelle. Ja tietenkin näitä perehdytyksiä niputetaan, eli kerralla opastatetaan useampaa uutta työntekijää.
No juu, oletko koskaan konsulttina toiminut?
Kukaan ei perehdytä mitään ja kuitenkin asiakas odottaa 110 prosentin työpanosta ensimmäisestä tunnista alkaen.
Siinä sitten rupeat metsästämään tyhjään läppäriisi tarvitsemiasi ohjelmia ja yrityksen laatu,-turvallisuus ja muita dokumenttejä ja rakentamaan tyhjästä tarvitsemaasi yhteistyöverkostoa ja kaikkea muuta.
Projektipäällikkö tai vastaava on tunkemassa sinulle erilaisia dokumentteja laadittavaksi, koulutuksia ja ohjeistuksia tehtäviksi ja toteutettaviksi, kokoukset, sidosryhmät kaikii tämä ja olet kaikesta ulkona kuin tamppoonin naru.
Kyllähän nämä sitten aikaa myöten oppii, mutta kun sitä hallittavaa vaan on päällikkötasolla varsin runsaasti.
Aivan hirveää hommaa, ei koskaan enää konsultiksi. Talon omilla kirjoilla on leipä kapeampi, mutta työ nyt edes etäisesti muistuttaa ihmisen työtä.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin nähdä sen kakskymppisen, joka nykyään on siis iäkkäämpi että kuinkahan sujuisi nykymaailmassa . On pikkuisen erilaiset lähtökohdat kuin nykynuorilla.
Paremmin sujuisi.
Samaa olen miettinyt. Olen aikuisopiskelijana amiksessa ja puolet nuorista käy jossain terapeutilla juttelemassa kun kokevat itsensä niin uupuneiksi. 6h koulupäivät, silloin tällöin lyhyemmät. Läheskään joka aineesta ei edes koetta.. ihan lastenleikkiä verrattuna lukioon 90-luvulla.
Nyky nuorilla ei ole minkäänlaista paineen ja epämukavuuksien sietokykyä kun heti ensimmäisistä vastoinkäymisistä tai siittä että asiat ei mene niin kuin tämä lumihiutale haluaa mennää itkemään lääkärille masennuksesta ja ahdistuksesta
Nykynuorille kaikki on helppoa. Ei mitään käsitystä oikeasta elämästä. Tässä maassa ei tapahtuisi mitään muutosta vaikka kaikki alle 30v ammuttaisiin kuuhun. Valitus vähenisi.