Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?

EnnenWanhaan auttoi koko kylä maailmalle. Ei tarvinnut hoitaa lapsia ja töitä ja vaativia tutkintoja. Elämä oli yhteisöllisempää. Töihin pääsi naapurin Timpan kaupalle/ lypsytilalle.

Aijjuma kun pääsis!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtahti paljon kovempi kuin aiemmin, kaikkeen vaaditaan koulutus. Ensin koulutukseen pääsyyn on iso kilpailu ja sitten koulutuksen jälkeen on kova kilpailu työpaikoista. Nykyisin ei anneta nuorille vakiduuneja vaan kokoajan roikotetaan jojon päässä, että jatkuuko työt. Eläkettä ei tule olemaan. Palkannousu on paljon maltillisempaa kuin aikaisemmalla sukupolvella, ostovoima paljon alempi kuin edellisellä sukupolvella etc etc. Nykyisten nuorten ostovoima ja tulevaisuus etc on pohjamudissa verrattuna edeltävään sukupolveen.

Esimerkiksi;

Äitini oli yksinhuoltaja, mutta pystyi silti sairaanhoitajan palkalla elättämään 2 lasta ja ostamaan asunnon pk-seudulta 80-luvulla.

Itse olen lapseton ja minulla on suht samanverran tienaava puoliso (itse olen sairaanhoitaja), eikä meillä ole yhdessä varaa ostaa asuntoa edes ok seudun kehyskunnasta.

Onko kenties maata ajettu aika vauhdilla alas?

Työtahdista kertonee jo sekin, että potilas materiaali osastollani on vaativampaa kuin aloittaessani 15v sitten, hoitajia oli vuorossa lähes 50% enemmän ja potilaita oli suhtkoht samanverran tai vähän vähemmän.

Heikot palkat ja alhainen ostovoima koskevat myös vanhempia työssä olevia ikäluokkia. Sen sijaan jatkuvasti toistuvaa väitettä siitä että nuorille olisi vain pätkää ja määräaikaista en usko. Tunnen konsultin työssäni useita työpaikkoja ja kaikissa niissä myös nuorilla on normaalit toistaiseksi voimassaolevat työsopimukset. Toki 6 kuukauden koeajalla, mutta se koskee kaiken ikäisiä eikä koeaikapurku ole pätkätyö.

Ikuisia koko työuran kestäviä työpaikkoja ei ikinä ole ollut muualla kuin julkisella puolella ja tehdastöissä paikkakunnilla joissa sitten muita työpaikkoja ei ollutkaan. Muutaman vuoden välein meidänkin on pitänyt etsiä uutta työpaikkaa joko pakon edestä tai parempien työolojen persolla.

Mitä tulee siihen että äitisi hankki aikoinaan asunnon pääkaupunkiseudulta. Sinä pysty siihen huomattavasti helpommin kuin äitisi, edellyttäen että elät yhtä vaatimattomasti kuin hän aikoinaan. Eli asut vuokralla jossakin rintamamiestalon yläkerrassa pienessä hellahuoneessa, syöt ainoastaan perunaa ja ruskeakastiketta, ei mitään netflixejä eikä muitakaan kuukausimaksullisia palveluja ja säästät asuntoon.

Ei koske samalla tavalla. Teillä ollut koko työuran alun ja sen keskivaiheille asti hyvä ostovoima eli olette saaneet ostettua sen auton, talon ja mahdollisesti kesämökin mihin aina huonolla palkalla ja ostovoimalla työskennellyt nuori ei ole pystynyt.

Lopputekstisi on ihan yhtä tuubaa mitä alkukin, jokaista virhettä en jaksaisi edes korjata mitä selität, mutta korjataan jotain. Ensinnäkin on tutkittu ja todistettu juttu, että työelämä on hyvin pitkälti sirpaloitunut ja siitä kärsivät juurikin "nuoret" ikäluokat, jotka luetaan alle 35-vuotiaiksi ja mitä nuorempi niin sitä korostuneempi se ero on sinun ikäluokkaan.

Ja ei, vaikka asuisin jossain varastossa niin silti suhteessa palkkaan ja elinkustannuksiin minun olisi vaikeampi ostaa asunto kuin äitini, tämäkin selviää jos katsot tilastot.

Lisäksi mitäpä sinä tiedät, asuin solussa opiskeluni ja asuin solussa myös valmistumiseni jälkeen.

Tiedät itsekin nämä asiat, mutta pyrit vain vääristelemään asioita, jotta kokisit itse olosi paremmaksi, koska "olet itse saavuttanut nämä asiat" - vaikka kyse on vain siitä, että kaikki sinun aikanasi ovat saavuttaneet samat asiat jos on edes vähän yrittänyt.

Uskallan väittää jos pistettäisiin nyt 60vuotiaat (kun olivat itse 16v) nykyisten 16-24v kanssa samalle luokalle/kursseille, niin eivät pärjäisi alkuunkaan. Kilpailu ja taso noussut niin paljon.

Sama kuin pistäisi 70 luvun urheilijan nykyaikaista urheilijaa vastaan, eivät pärjäisi alkuunkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kysytte tätä? Nuoret tulevat kertomaan miksi uupuvat, niin vanhukset raakkuu kuorossa miten nuoriso on väärässä ja oikea syy on se, että nuoret on huonoja.

Jos kerran tiedätte nuorison asiat nuorisoa paremmin, niin lakatkaa ihmettelemästä. Perustakaa suoraan ketjuja joiden otsikko on "haukutaan nuorisoa". Sitähän te nimittäin aidosti näillä ketjuilla haette.

Tämä. Kun keskustelu joskus lähtisikin myötätunnosta ja halusta ymmärtää sekä tukea, mutta tätä haukkumista se aina on.

Tsemppiä nuoret. Koittakaa vain etsiä keinoja, joilla jaksatte paremmin.

Hassua miten eri silmillä näitä ketjuja luetaan. Itse en ole vielä erityisen vanha enkä nuori, tai no kai olen melkein nelikymppisenä jo vanhus, mutta siis mikään oma lehmä ei ole ojassa enkä muistele kaiholla miten parikymppisenä hiihdin töihin 20 kilometria 50 asteen pakkasessa tms.

Mutta kuitenkin näissä ketjuissa näen AINA sekä pullamössönuorten haukkumista ETTÄ "vanhusten" haukkumista. Ei voi pelkästään myötätuntoisesti todeta, että nuorilla on vaikeaa, vaan pitää aina naljailla, että kyllä sentään vanhoilla ihmisillä oli helppoa koska ??? (eikä oikeastaan osata antaa faktapohjaista syytä, miksi työelämä oli vähemmän rankkaa menneinä vuosikymmeninä.) Vanhemmat ihmiset haukutaan automaattisesti tyhmiksi, jotka eivät vaan voi millään tajuta nykyelämän vaatimuksia, joskus se on jo ketjun otsikossa mikä on tyyliin "vanhemmat sukupolvet eivät tajua mitään mistään". Sitten kun jotkut tietysti tulevat huomauttamaan, että ei elämä nyt meilläkään mitään herkkua ollut 60/70/80/90-luvulla, saatikka nykyään, ja selittävät kokemuksiaan, niin se koetaan heti hirveän loukkaavana nuorten haukkumisena.

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt. Olen aikuisopiskelijana amiksessa ja puolet nuorista käy jossain terapeutilla juttelemassa kun kokevat itsensä niin uupuneiksi. 6h koulupäivät, silloin tällöin lyhyemmät. Läheskään joka aineesta ei edes koetta.. ihan lastenleikkiä verrattuna lukioon 90-luvulla.

Tiedätkö mitä heillä on menossa koulun ulkopuolisessa elämässä? Vaikka joku elämän osa-alue ei olisi rankka, joku toinen voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtahti paljon kovempi kuin aiemmin, kaikkeen vaaditaan koulutus. Ensin koulutukseen pääsyyn on iso kilpailu ja sitten koulutuksen jälkeen on kova kilpailu työpaikoista. Nykyisin ei anneta nuorille vakiduuneja vaan kokoajan roikotetaan jojon päässä, että jatkuuko työt. Eläkettä ei tule olemaan. Palkannousu on paljon maltillisempaa kuin aikaisemmalla sukupolvella, ostovoima paljon alempi kuin edellisellä sukupolvella etc etc. Nykyisten nuorten ostovoima ja tulevaisuus etc on pohjamudissa verrattuna edeltävään sukupolveen.

Esimerkiksi;

Äitini oli yksinhuoltaja, mutta pystyi silti sairaanhoitajan palkalla elättämään 2 lasta ja ostamaan asunnon pk-seudulta 80-luvulla.

Itse olen lapseton ja minulla on suht samanverran tienaava puoliso (itse olen sairaanhoitaja), eikä meillä ole yhdessä varaa ostaa asuntoa edes ok seudun kehyskunnasta.

Onko kenties maata ajettu aika vauhdilla alas?

Työtahdista kertonee jo sekin, että potilas materiaali osastollani on vaativampaa kuin aloittaessani 15v sitten, hoitajia oli vuorossa lähes 50% enemmän ja potilaita oli suhtkoht samanverran tai vähän vähemmän.

Heikot palkat ja alhainen ostovoima koskevat myös vanhempia työssä olevia ikäluokkia. Sen sijaan jatkuvasti toistuvaa väitettä siitä että nuorille olisi vain pätkää ja määräaikaista en usko. Tunnen konsultin työssäni useita työpaikkoja ja kaikissa niissä myös nuorilla on normaalit toistaiseksi voimassaolevat työsopimukset. Toki 6 kuukauden koeajalla, mutta se koskee kaiken ikäisiä eikä koeaikapurku ole pätkätyö.

Ikuisia koko työuran kestäviä työpaikkoja ei ikinä ole ollut muualla kuin julkisella puolella ja tehdastöissä paikkakunnilla joissa sitten muita työpaikkoja ei ollutkaan. Muutaman vuoden välein meidänkin on pitänyt etsiä uutta työpaikkaa joko pakon edestä tai parempien työolojen persolla.

Mitä tulee siihen että äitisi hankki aikoinaan asunnon pääkaupunkiseudulta. Sinä pysty siihen huomattavasti helpommin kuin äitisi, edellyttäen että elät yhtä vaatimattomasti kuin hän aikoinaan. Eli asut vuokralla jossakin rintamamiestalon yläkerrassa pienessä hellahuoneessa, syöt ainoastaan perunaa ja ruskeakastiketta, ei mitään netflixejä eikä muitakaan kuukausimaksullisia palveluja ja säästät asuntoon.

Ei koske samalla tavalla. Teillä ollut koko työuran alun ja sen keskivaiheille asti hyvä ostovoima eli olette saaneet ostettua sen auton, talon ja mahdollisesti kesämökin mihin aina huonolla palkalla ja ostovoimalla työskennellyt nuori ei ole pystynyt.

Lopputekstisi on ihan yhtä tuubaa mitä alkukin, jokaista virhettä en jaksaisi edes korjata mitä selität, mutta korjataan jotain. Ensinnäkin on tutkittu ja todistettu juttu, että työelämä on hyvin pitkälti sirpaloitunut ja siitä kärsivät juurikin "nuoret" ikäluokat, jotka luetaan alle 35-vuotiaiksi ja mitä nuorempi niin sitä korostuneempi se ero on sinun ikäluokkaan.

Ja ei, vaikka asuisin jossain varastossa niin silti suhteessa palkkaan ja elinkustannuksiin minun olisi vaikeampi ostaa asunto kuin äitini, tämäkin selviää jos katsot tilastot.

Lisäksi mitäpä sinä tiedät, asuin solussa opiskeluni ja asuin solussa myös valmistumiseni jälkeen.

Tiedät itsekin nämä asiat, mutta pyrit vain vääristelemään asioita, jotta kokisit itse olosi paremmaksi, koska "olet itse saavuttanut nämä asiat" - vaikka kyse on vain siitä, että kaikki sinun aikanasi ovat saavuttaneet samat asiat jos on edes vähän yrittänyt.

Uskallan väittää jos pistettäisiin nyt 60vuotiaat (kun olivat itse 16v) nykyisten 16-24v kanssa samalle luokalle/kursseille, niin eivät pärjäisi alkuunkaan. Kilpailu ja taso noussut niin paljon.

Sama kuin pistäisi 70 luvun urheilijan nykyaikaista urheilijaa vastaan, eivät pärjäisi alkuunkaan

Tuohon lihavoituun. Miten ihmeessä tämä väitteesi voi olla totta samaan aikaan, kun juuri hiljattain uutisoitiin, ettei nykypäivän oppilaille voi pitää edes muutaman vuoden takaista tasoa vastaavia kokeita, koska ne ovat liian vaikeita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt. Olen aikuisopiskelijana amiksessa ja puolet nuorista käy jossain terapeutilla juttelemassa kun kokevat itsensä niin uupuneiksi. 6h koulupäivät, silloin tällöin lyhyemmät. Läheskään joka aineesta ei edes koetta.. ihan lastenleikkiä verrattuna lukioon 90-luvulla.

Tiedätkö mitä heillä on menossa koulun ulkopuolisessa elämässä? Vaikka joku elämän osa-alue ei olisi rankka, joku toinen voi olla.

Mitä tuollaisilla 15 vuotiailla juuri muita velvoitteita on kuin koulu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt. Olen aikuisopiskelijana amiksessa ja puolet nuorista käy jossain terapeutilla juttelemassa kun kokevat itsensä niin uupuneiksi. 6h koulupäivät, silloin tällöin lyhyemmät. Läheskään joka aineesta ei edes koetta.. ihan lastenleikkiä verrattuna lukioon 90-luvulla.

Tiedätkö mitä heillä on menossa koulun ulkopuolisessa elämässä? Vaikka joku elämän osa-alue ei olisi rankka, joku toinen voi olla.

Mitä tuollaisilla 15 vuotiailla juuri muita velvoitteita on kuin koulu?

Monella on harrastuksia. Tavoitteellisia siis. Joku voi tarvita terapiaa mt-ongelmiin. Joku tarvitsee terapiaa traumaattisen kokemuksen jälkeen. Joku saa diagnoosin vasta teininä, ja se diagnoosi selittää miksi on aina ollut vaikeaa. Joku toipuu huonoista kotioloista. Joku voi olla rikoksen uhri.

Et voi tuomita ketään vain sen perusteella, että 15v ei voi omata vastuita. Se koulu ei suinkaan ole ihmisten koko elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt. Olen aikuisopiskelijana amiksessa ja puolet nuorista käy jossain terapeutilla juttelemassa kun kokevat itsensä niin uupuneiksi. 6h koulupäivät, silloin tällöin lyhyemmät. Läheskään joka aineesta ei edes koetta.. ihan lastenleikkiä verrattuna lukioon 90-luvulla.

Tiedätkö mitä heillä on menossa koulun ulkopuolisessa elämässä? Vaikka joku elämän osa-alue ei olisi rankka, joku toinen voi olla.

Mitä tuollaisilla 15 vuotiailla juuri muita velvoitteita on kuin koulu?

Monella on harrastuksia. Tavoitteellisia siis. Joku voi tarvita terapiaa mt-ongelmiin. Joku tarvitsee terapiaa traumaattisen kokemuksen jälkeen. Joku saa diagnoosin vasta teininä, ja se diagnoosi selittää miksi on aina ollut vaikeaa. Joku toipuu huonoista kotioloista. Joku voi olla rikoksen uhri.

Et voi tuomita ketään vain sen perusteella, että 15v ei voi omata vastuita. Se koulu ei suinkaan ole ihmisten koko elämä.

En ole tuominnut ketään, sanoin että outoa on kun puolet luokasta ovat niin uupuneita että tarvitsevat terapiaa.

On suunnattoman lohdullista huomata, että muutkaan ei pysty. Olen totta tosiaan syyllistänyt ja ruoskinut utseäni siitä, että miksi en vaan kykene?! Mutta luojan kiitos näyttää siltä että ei kykene muutkaan.

Eihän nykynuoret tee enää edes lapsia, koska tiedostavat että lasten ja työn yhdistäminen on pähkähullua.

Toivottavasti tähän tulee muutos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kysytte tätä? Nuoret tulevat kertomaan miksi uupuvat, niin vanhukset raakkuu kuorossa miten nuoriso on väärässä ja oikea syy on se, että nuoret on huonoja.

Jos kerran tiedätte nuorison asiat nuorisoa paremmin, niin lakatkaa ihmettelemästä. Perustakaa suoraan ketjuja joiden otsikko on "haukutaan nuorisoa". Sitähän te nimittäin aidosti näillä ketjuilla haette.

Tämä. Kun keskustelu joskus lähtisikin myötätunnosta ja halusta ymmärtää sekä tukea, mutta tätä haukkumista se aina on.

Tsemppiä nuoret. Koittakaa vain etsiä keinoja, joilla jaksatte paremmin.

Hassua miten eri silmillä näitä ketjuja luetaan. Itse en ole vielä erityisen vanha enkä nuori, tai no kai olen melkein nelikymppisenä jo vanhus, mutta siis mikään oma lehmä ei ole ojassa enkä muistele kaiholla miten parikymppisenä hiihdin töihin 20 kilometria 50 asteen pakkasessa tms.

Mutta kuitenkin näissä ketjuissa näen AINA sekä pullamössönuorten haukkumista ETTÄ "vanhusten" haukkumista. Ei voi pelkästään myötätuntoisesti todeta, että nuorilla on vaikeaa, vaan pitää aina naljailla, että kyllä sentään vanhoilla ihmisillä oli helppoa koska ??? (eikä oikeastaan osata antaa faktapohjaista syytä, miksi työelämä oli vähemmän rankkaa menneinä vuosikymmeninä.) Vanhemmat ihmiset haukutaan automaattisesti tyhmiksi, jotka eivät vaan voi millään tajuta nykyelämän vaatimuksia, joskus se on jo ketjun otsikossa mikä on tyyliin "vanhemmat sukupolvet eivät tajua mitään mistään". Sitten kun jotkut tietysti tulevat huomauttamaan, että ei elämä nyt meilläkään mitään herkkua ollut 60/70/80/90-luvulla, saatikka nykyään, ja selittävät kokemuksiaan, niin se koetaan heti hirveän loukkaavana nuorten haukkumisena.

Kuten jo todettu, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtahti paljon kovempi kuin aiemmin, kaikkeen vaaditaan koulutus. Ensin koulutukseen pääsyyn on iso kilpailu ja sitten koulutuksen jälkeen on kova kilpailu työpaikoista. Nykyisin ei anneta nuorille vakiduuneja vaan kokoajan roikotetaan jojon päässä, että jatkuuko työt. Eläkettä ei tule olemaan. Palkannousu on paljon maltillisempaa kuin aikaisemmalla sukupolvella, ostovoima paljon alempi kuin edellisellä sukupolvella etc etc. Nykyisten nuorten ostovoima ja tulevaisuus etc on pohjamudissa verrattuna edeltävään sukupolveen.

Esimerkiksi;

Äitini oli yksinhuoltaja, mutta pystyi silti sairaanhoitajan palkalla elättämään 2 lasta ja ostamaan asunnon pk-seudulta 80-luvulla.

Itse olen lapseton ja minulla on suht samanverran tienaava puoliso (itse olen sairaanhoitaja), eikä meillä ole yhdessä varaa ostaa asuntoa edes ok seudun kehyskunnasta.

Onko kenties maata ajettu aika vauhdilla alas?

Työtahdista kertonee jo sekin, että potilas materiaali osastollani on vaativampaa kuin aloittaessani 15v sitten, hoitajia oli vuorossa lähes 50% enemmän ja potilaita oli suhtkoht samanverran tai vähän vähemmän.

Heikot palkat ja alhainen ostovoima koskevat myös vanhempia työssä olevia ikäluokkia. Sen sijaan jatkuvasti toistuvaa väitettä siitä että nuorille olisi vain pätkää ja määräaikaista en usko. Tunnen konsultin työssäni useita työpaikkoja ja kaikissa niissä myös nuorilla on normaalit toistaiseksi voimassaolevat työsopimukset. Toki 6 kuukauden koeajalla, mutta se koskee kaiken ikäisiä eikä koeaikapurku ole pätkätyö.

Ikuisia koko työuran kestäviä työpaikkoja ei ikinä ole ollut muualla kuin julkisella puolella ja tehdastöissä paikkakunnilla joissa sitten muita työpaikkoja ei ollutkaan. Muutaman vuoden välein meidänkin on pitänyt etsiä uutta työpaikkaa joko pakon edestä tai parempien työolojen persolla.

Mitä tulee siihen että äitisi hankki aikoinaan asunnon pääkaupunkiseudulta. Sinä pysty siihen huomattavasti helpommin kuin äitisi, edellyttäen että elät yhtä vaatimattomasti kuin hän aikoinaan. Eli asut vuokralla jossakin rintamamiestalon yläkerrassa pienessä hellahuoneessa, syöt ainoastaan perunaa ja ruskeakastiketta, ei mitään netflixejä eikä muitakaan kuukausimaksullisia palveluja ja säästät asuntoon.

Ei koske samalla tavalla. Teillä ollut koko työuran alun ja sen keskivaiheille asti hyvä ostovoima eli olette saaneet ostettua sen auton, talon ja mahdollisesti kesämökin mihin aina huonolla palkalla ja ostovoimalla työskennellyt nuori ei ole pystynyt.

Lopputekstisi on ihan yhtä tuubaa mitä alkukin, jokaista virhettä en jaksaisi edes korjata mitä selität, mutta korjataan jotain. Ensinnäkin on tutkittu ja todistettu juttu, että työelämä on hyvin pitkälti sirpaloitunut ja siitä kärsivät juurikin "nuoret" ikäluokat, jotka luetaan alle 35-vuotiaiksi ja mitä nuorempi niin sitä korostuneempi se ero on sinun ikäluokkaan.

Ja ei, vaikka asuisin jossain varastossa niin silti suhteessa palkkaan ja elinkustannuksiin minun olisi vaikeampi ostaa asunto kuin äitini, tämäkin selviää jos katsot tilastot.

Lisäksi mitäpä sinä tiedät, asuin solussa opiskeluni ja asuin solussa myös valmistumiseni jälkeen.

Tiedät itsekin nämä asiat, mutta pyrit vain vääristelemään asioita, jotta kokisit itse olosi paremmaksi, koska "olet itse saavuttanut nämä asiat" - vaikka kyse on vain siitä, että kaikki sinun aikanasi ovat saavuttaneet samat asiat jos on edes vähän yrittänyt.

Uskallan väittää jos pistettäisiin nyt 60vuotiaat (kun olivat itse 16v) nykyisten 16-24v kanssa samalle luokalle/kursseille, niin eivät pärjäisi alkuunkaan. Kilpailu ja taso noussut niin paljon.

Sama kuin pistäisi 70 luvun urheilijan nykyaikaista urheilijaa vastaan, eivät pärjäisi alkuunkaan

Heh. Emme kaikki ole missään dead-end töissä. Viimeisen puolen vuoden ajan olen opiskellut töiden lisäksi paljonkin uutta, jotta voisin ohjata gradutyötä sovellusten osalta, jotka ovat olleet olemassa alle 5 vuotta. Iso osa tästä opiskelusta on tapahtunut töiden ulkopuolella iltaisin ja viikonloppuisin. Vakaa aikomus olla yhtä aktiivinen vielä 10 vuodenkin päästä, kun olen yli 60. Ainakin mikäli vain terveys sen sallii. Tavataan sanoa, ettei vierivä kivi sammaloidu ja itse koen asian juurikin näin. Elämässä pitää olla haasteita ja tavoitteita.

Vierailija kirjoitti:

On suunnattoman lohdullista huomata, että muutkaan ei pysty. Olen totta tosiaan syyllistänyt ja ruoskinut utseäni siitä, että miksi en vaan kykene?! Mutta luojan kiitos näyttää siltä että ei kykene muutkaan.

Eihän nykynuoret tee enää edes lapsia, koska tiedostavat että lasten ja työn yhdistäminen on pähkähullua.

Toivottavasti tähän tulee muutos.

Kyllä. Ei muutkaan jaksa. Ihmisiltä vaaditaan nykyisin aivan liikaa. Nuoret uupuvat ensimmäisinä elämänkokemuksen puutteen takia. Mitä vanhempi ihminen, sitä varmemmat otteet aivan kaikkeen.

Elämän hektisyys on syy. Ihmisten aivot ja pää ja mieli ei kestä.

Kun sinne tuutataan liikaa tavaraa vauvasta lähtien, niin lopputuloksen voi arvata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt. Olen aikuisopiskelijana amiksessa ja puolet nuorista käy jossain terapeutilla juttelemassa kun kokevat itsensä niin uupuneiksi. 6h koulupäivät, silloin tällöin lyhyemmät. Läheskään joka aineesta ei edes koetta.. ihan lastenleikkiä verrattuna lukioon 90-luvulla.

Tiedätkö mitä heillä on menossa koulun ulkopuolisessa elämässä? Vaikka joku elämän osa-alue ei olisi rankka, joku toinen voi olla.

Mitä tuollaisilla 15 vuotiailla juuri muita velvoitteita on kuin koulu?

Monella on harrastuksia. Tavoitteellisia siis. Joku voi tarvita terapiaa mt-ongelmiin. Joku tarvitsee terapiaa traumaattisen kokemuksen jälkeen. Joku saa diagnoosin vasta teininä, ja se diagnoosi selittää miksi on aina ollut vaikeaa. Joku toipuu huonoista kotioloista. Joku voi olla rikoksen uhri.

Et voi tuomita ketään vain sen perusteella, että 15v ei voi omata vastuita. Se koulu ei suinkaan ole ihmisten koko elämä.

En ole tuominnut ketään, sanoin että outoa on kun puolet luokasta ovat niin uupuneita että tarvitsevat terapiaa.

Mitä outoa siinä on? Uupumukseen johtavia syitä maailmassa riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ylipäätään tarkoitetaan sanalla "nuoret" tässä yhteydessä?

Olen milleniaali ja omassa tuttavapiirissäni näkyy lapsuuden lama-aika ja masentuneet & alkoholisoituneet vanhemmat, jotka suruttaan purkaneet ja siirtäneet huoliaan lapsiinsa (ei sillä, että yhteiskunta olisi ysärillä hirveästi antanut tukea sitä tarvitseville aikuisille ja vanhemmille).

Tämän lisäksi työelämässä velloo jatkuva epävarmuus. Kellään tuskin on edes kuvitelmaa siitä, että voisi tehdä uran yhdessä vakaassa työpaikassa. Sen sijaan kilpailu on kovaa, määräaikaisuuksia pukkaa ja mm. automatisaation ja digitalisaation myötä töitä ja tehtäviä uudelleenjärjestellään jatkuvasti, joka väistämättä vaikuttaa myös vaadittuun työntekijämäärään. Tähän lisäksi nykyinen pöhinäyrityskulttuuri, jossa tuntuu että vähän väliä pakko tehdä jotain, jotta pysyisi "relevanttina" (menee big corposta ihan valtio ja kuntatasolle).

No sitten varallisuuden keruu. Jos et ole hyvistä lähtökohdista tai peri huomattavaa summaa, voi haaveet esim. omasta asunnosta heittää roskakoriin. Tämän lisäksi kaikki kallistuu ympärillä ja tulevaisuuden näkymät eivät ainakaan povaa tuohon helpotuksia.

Ylipäätään tunne siitä, että yksilöllä on tarvittava kontrolli omaan elämään ja sen eri palasiin yhteiskunnassamme on kaiketi heikentymään päin. Näköalattomuus lisääntyy. Usko tulevaan heikkenee. Kollektiivinen pahoinvointi lisääntyy. 

Ja kyllä, nykyään kellekään, missään, ei tunnu enää riittävän mikään. Yritä siinä sitten.

Suomessa varmaan koskaan ei ole ollut niin helppoa ostaa omaa asuntoa kuin nyt. Ongelma on, että se oma asunto halutaan pääkaupunkiseudulta ja sieltäkin hyvältä alueelta ja keskustasta.

Ennen ihmiset viljelijät omaa ruokaansa ja siksi ei se perunan ja porkkanan hinnan vaihtelu tuntunut. Nyt woltataan ja tietenkin se hinnan nousu tuntuu. Kai se tuntuu siltä, ettei ole kontrollia, koska ei niitä ravintolaruokia voi itse päättää 100%

.

Ketä sen hyvän lähtökohdan näille muutamille onnekkaille on rakentanut? Hekin muka kaikki sen perinyt omilta vanhemmiltaan?

Kun kaiken haluaa valmiina, niin joku toinen on tosiaan päättänyt miltä se valmis näyttää. Ei nämä suuret tai pienet yritykset, joihin näitä nuoria palkataan, ole taivaasta tippuneet. Niiden omistajat ja sinne menestykseen ne nostaneet ovat omalla ja kovalla työllä ne sinne nostaneet. Se mitä työtä se on vaatinut ei oikein aukene nuorille. Heistä vaan joku vanha patu vaan vaatii ja vaatii, vaikka lainsäädäntö jo pitää huolen siitä, että kaikki on paljon turvallisempaa ja helpompaa ja takuuvarmasti korvattu oikealla tavalla. Toisin kun mitä aiemmin oli.

Viljelitkö sinä omat porkkanasi ja perunasi?

Kyllä. Vanhempani viljelevät ja joka syksy sitten niitä perunoita ja porkkanoita oli oltava kuokkimassa heidän apunaan ja sitten koko talvi niitä syötiin. Ajatuskin, että meillä olisi syöty valmisruokaa tai haettu pikaruokaa kun oli lapsi on absurdi. Vasta teininä, jollain omilla kesätyörahoilla sitten ehkä söin ja ostin sitä. Joten on aika selvää etteivät ne oikeat boomerit mitään woltannut tai edes pikaruokaa syöneet, vai mistä luulet sen perunankaivuuloman tuleen? Siksi, että 10 lasta Suomessa sitä teki?

Minä viljelen mahdollisimman paljon itse. Teen meidän perheen vaatteet itse. Korjaan niitä jo tehtyjä ja edelleen ihan itse.

Mutta tämäkin sitten on vanhojen mielestä aivan väärin. Sakkaa talous jos kaikki alkaa tehdä itse. Ja turha valittaa väsymystä jos tekee kaiken itse.

T. Eri

Eivät vanhat todellakaan valita tuosta. Päinvastoin. He jos jotkut osaavat arvostaa itse tehtyä. Talous ei sakkaa koska ihmiset tekevät omia ruokia, vaatteita ja muita juttuja.

Ongelma ei ole sinun ompelemat housut. Hakisit kuitenkin ne kankaat ja vetoketjut jostain. Ja tekisit ne mieluiten suomalaista kankaista ja käyttäisit suomalaisia nappeja ja vetoketjuja. Ongelma on pikemmin vaikka kaikki tuo pikamuoti, joka tulee Kiinasta ja jota on myymässä yksi alipalkattu harjoittelija, joka uupuu.

Siksi se talous lopulta sakkaa. Koska täällä ei ole teollisuutta, huonot palkat ja sekin harjoittelupaikka kestää muutaman kuukauden.

Talouskasvua pyritään saamaan maksamalla surkeaa palkkaa.

Suomen aikaisempi menestys ei ole tullut siitä, että kiinalaiset ovat menestyneet ja sitten palkanneet tänne harjoittelijan. Kansainväliset yritykset ovat alkaneet tekemään halvalla halpamaissa. Vieneet mahdollisuuden suomalaisilta yrityksiltä ja nuorilta perustaa menestyviä yrityksiä. Kilpailu on liian kovaa. Raha valuu ulos tai muutamille rikkaille.

Ne jotka menevät töihin, niin heidän pitäisi tuottaa ja paljon, jollekin toiselle. Ennen ihmiset jaksoivat enemmän, koska he tekivät itselleen. Nyt sinua vain hyväksikäytetään. Se ei silti muuta, että kun ihmiset syystä tai toisesta eivät halua tai jaksa tehdä, työt jäävät tekemättä.

Kun nämä 50+ vuotiaat jäävät työelämästä pois tulee olemaan todella suuri vaje fyysistä työtä tekevistä työntekijöistä.

Eikä sitä kaikkea voi millään korjata jollain tekoälyllä. Vahvoja miehiä tarvitaan myös tulevaisuudessa. Fyysistä voimaa vaativia tilanteita tulee aina syntymään. Eikä se auta, että on ehkä olemassa joku sähkökärry. On aina paikkoja jonne ne ei mahdu, jossa ne kaatuu tai joihin niitä ei ole tarpeeksi. Tarvitsee vain katsoa tuota Turkin maanjäristystä ja miksi koneet siellä olivat vain apuvälineitä ihmiselle.

Ihmisten kivikautiset aivot eivät ole niin kehittyneet, että ne kestäisi tätä digitalisaatiota.

Onhan tätä tutkittukin.

Vierailija kirjoitti:

Elämän hektisyys on syy. Ihmisten aivot ja pää ja mieli ei kestä.

Kun sinne tuutataan liikaa tavaraa vauvasta lähtien, niin lopputuloksen voi arvata.

Sitä tavaraa voi tuupata liikaa vain kaikki tämä teknologia. Sellaista opettajaa ei ole keksitty, joka jaksaisi vuosikymmeniä non stoppina opettaa muita niin ettei toinen kestä. Mieti kuinka paljon joku Einstein on aivojaan käyttänyt. Ihan hyvin kesti.

Nykyisin lukiolaiset voivat jopa valita mitkä kurssit ottavat. Ihan vaan vaikka pelkästään ne missä on hyvä.

Kuinka moni lapsi edes soittaa nykyisin soittimia? Pakkoruotsikin alkaa olla monelle ihan liikaa. Vaikka kyseessä on yksi maailman helpoimmista kielistä.

Vierailija kirjoitti:

EnnenWanhaan auttoi koko kylä maailmalle. Ei tarvinnut hoitaa lapsia ja töitä ja vaativia tutkintoja. Elämä oli yhteisöllisempää. Töihin pääsi naapurin Timpan kaupalle/ lypsytilalle.

Aijjuma kun pääsis!!

Juu nykyään jos hakee kauppaan töihin, niin on ryhmähaasattaleua, videohaastattelua, pitää osaa pitää hissipuhe itsestään ja ties mitä. Sujuvasanaiset ja itsestään ääntä pitävät pärjäävät.

Eihän ihmisillä ole minkäänlaisia aitoja ja pysyviä ihmissuhteitakaan. Kaikki elää jossain rinnakkaistodellisuudessa, joukkopsykoosissa = some.

Kaverin voi pyyhkäistä bittiavaruuteen yhdellä klikkauksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämän hektisyys on syy. Ihmisten aivot ja pää ja mieli ei kestä.

Kun sinne tuutataan liikaa tavaraa vauvasta lähtien, niin lopputuloksen voi arvata.

Sitä tavaraa voi tuupata liikaa vain kaikki tämä teknologia. Sellaista opettajaa ei ole keksitty, joka jaksaisi vuosikymmeniä non stoppina opettaa muita niin ettei toinen kestä. Mieti kuinka paljon joku Einstein on aivojaan käyttänyt. Ihan hyvin kesti.

Nykyisin lukiolaiset voivat jopa valita mitkä kurssit ottavat. Ihan vaan vaikka pelkästään ne missä on hyvä.

Kuinka moni lapsi edes soittaa nykyisin soittimia? Pakkoruotsikin alkaa olla monelle ihan liikaa. Vaikka kyseessä on yksi maailman helpoimmista kielistä.

Jos ei ole mitään kiinnostusta, niin kieliä on todella vaikea oppia.