Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?

Pullamössöä. Elämä on ollut liian helppoa, vanhemmat ovat paaponeet ja kuskanneet paikasta toiseen.

Tässäkin ketjussa muutama uupunut tuo esille mielestäni aika ratkaisevan syyn uupumukseen: tiukka itsekriittisyys, täydellisyydentavoittelu, "kympin oppilas oltava" -tyyppiset asiat.

Nämä siis ovat mielestäni myös muutamaa parikymppistä uupunutta sivusta seuranneena täysin paikkansa pitävä.

Tästähän voisi vetää johtopäätöksen, että SUUREMPI merkitys uupumisessa on sittenkin yksilön oma pää, itselle asetetut (joskus epärealistisetkin) odotukset kuin se, että työelämä olisi huikeasti muuttunut. 

Totta on toki, että monilla aloilla on esim. väkeä vähennetty eikä pidot ole parantuneet, mutta ei tämä päde kaikkialla. Näen oman työelämän kautta miten monessa erilaisessa työpaikassa on aika lailla tyhjäkäyntiä ja tahtia voisi jopa kiristää.

Eli kuten ap totesi: aina on ja on ollut huonoja työpaikkoja/pomoja/työkavereita/liksoja jne mutta aina on ja myös ollut hyviä työpaikkoja/pomoja/työkavereita/liksoja jne. 

Huonosti kasvatettu, eli syy on 50-70 -luvulla syntyneissä vanhemmissa.

Yksi tekijä on varmasti se, että 90% vanhemmista tuputtaa nyt omille lapsilleen, että on pakko mennä lukioon ja korkeakouluun. Luodaan ilmapiiri, jossa pitää olla vähintään yhtä hyvä kuin kaveri, ellei parempi, jo heti nuoresta alkaen. Ihan kuin ei riittäisi olla keskiverto, ja mennä vaikka amiksen kautta stressittömään duuniin. Yliopistomaailma ei ole enää tervettä, kun aloituspaikkoja lisätään, ja valmistuttua ei töitä riitäkään kaikille - tosi siistiä opiskella 5 vuotta tuhaan ja palata pahimmillan työkkärin kautta amikseen. Siitäpä sitä ahdinko vasta alkaa.

Oravanpyörä materia keskeisessä yhteiskunnassa,yhdistettynä tietynlaiseen näköalattomuuteen ja merkitsemättömyyden tunteeseen. Mahdollisesti lisä mausteena tietynlainen ulkopuolisuuden tunne,jos et Jaa samaa maailmankuvaa ympäröivien ihmisten ja yhteiskunnan kanssa,on elämä rasittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siedetä yhtään painetta ja epämukavuutta vaan kaiken on oltava upeaa ja kivaa.

Ei vaan, nykyään ihmiset eivät pura niitä paineita ja epämukavia tunteitaan lastensa ja nuorempien työntekijöiden niskaan, kuten ne todelliset pullamössöt tekivät.

Pullamössösukupolvi on se sukupolvi joka on kirjaimellisesti syönyt pullamössöä. Sotien jälkeen söivät pullaa joka oli maitoon tai kahviin mössätty.

Eivät käsitelleet traumojaan itse, kuten eivät vanhempansakaan. Purkavat pahan olonsa seuraaviin sukupolviin ja vielä kehtaavat haukkua pullamössöiksi nuorempiaan, vaikka itse ovat oikea ja alkuperäinen The Pullamössö sukupolvi.

Nyky ajan nuoret joutuvat kestämään enemmän painetta kuin The Pullamössöt, koska nykyään ihmisiä hävettäisi olla samanlaisia raukkoja kuin edeltäjänsä.

Ei nykyään ole vaihtoehto se, että jätetään lapset hoitamatta ja heitteille, puretaan paha olo toisiin ja porskutetaan kännipäissään menemään vailla mitään itsekritiikkiä.

Mistä tämä häpeäminen ja itsereflektio yhtäkkiä sai alkunsa, jos edelliset sukupolvet eivät muuta osanneet kuin kaataa Traumansa lastensa niskaan? Miten niin ei nykyään ole vaihtoehto jatkaa ylisukupolvista traumaa? Jokuhan sen on muuttanut vai meinaatko, että nykysukupolvet vaan kollektiivisesti päättivät vähin äänin hylätä väärät toimintatapansa? Ovat vaan niin syntymäfiksuja?

En osta kyllä tätä selitysmallia sille, miksei nuoremmat enää jaksa mitään normielämän vaatimuksia.

Pitäisi höllätä niitä itselle asetettuja paineita ja esim pitää lomaa jos niitä on. Meillä töissä osa ei viitsi edes lomia pitää. Väsyy vähemmästäkin.

Kannattaa opetella pitämään puoliaan ja omista eduista kiinni. Nuoret ehkä arkailevat saldon pitämistä pois ja vapaan ja loman pitämistä sekä ein sanomista.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko näin että nuoret eivät koskaan ole joutuneet ponnistelemaan tai tekemään töitä. Sitten kun pitäisi jaksaa pari tuntia ilman somettamista niin se on selvä mieli järkkyy ja paikat tulevat kipeäksi. Laiskottelemalla kun saa saman elintason niin miksi pitäisi edes ponnistella.

On kyllä huomattu että ihan kaikki fyysinen ponnistelu, vaikkapa ihan perus käveleminen, on ylivoimaista suurelle osalle nykynuorista.

Asia on hyvin yksinkertainen. Lapset eivät saa kehityksensä mukaisesti vapautta ja vastuuta, vaan heitä kontrolloidaan järjestelmän ja vanhempien taholta pienestä pitän liikaa. Sitten kipuillaan identiteetin ja itsenäisyyden kanssa 20-30 vuotiaanta tavalla, joka pitäisi tapahtua 14-16 vuotiaana. Laukataan terapiassa ja syytetään vanhempia ja yhteiskuntaa, kun asiat eivät suju, vaikka ihminen on elämänsä parhaissa voimissa.

Lisäksi yritetään kouluttautua lahjakkuuteen nähden liian vaativiin ammatteihin, jolloin kykyjen puutetta joutuu paikkaamaan käyttämällä paljon aikaa ja tekemällä kohtuuttomasti työtä opinnoista selviämiseksi. Valmistuttua ei päästä töihin, koska kyvyt ei riitä ammattiin ja vaikka pääsisi töihin, uupuu koska töissä ei voi paikata lahjakkuuden puutetta käyttämällä kohtuuttomasti aikaa tehtävistä suoriutumiseen. 

Kamala ketju. Ei ole ihme, että nuoret sairastuvat mieleltään, jos nämä samat ihmiset heitä kasvattavat. Aika toksinen pullamössöhuutelu päällä ja kyllä on vaan pakko pärjätä, aina on jouduttu pärjäämään asenne. Olette varmaan niitä samoja, jotka eivät hanki ongelmiinsa apua, koska pärjäämisen tunnelukko. Tehdään lapsia ka puretaan niihin ikävät tunteet ja siirretään kätevästi taas nuo ylisukupolviset traumat eeenpäin. Ei tajuta myöskään sitä, että juuri se pakolla pärjääminen ja suorittaminen johtavat uupumiseen. Siitä seuraa kyynistymistä ja ahdistusta, joita monet tuntuvat tässäkin ketjussa purkavan.

Itse olen milleniaali ja kärsin kyllä myös monista samoista ongelmista, joista moni nuori on tässä ketjussa kertonut. Ja saanut lyttäystä AIKUISILTA ihmisiltä, joiden pitäisi olla niitä kypsempiä ja kannustavampia osapuolia. Aika monella lienee kotona sama asetelma. Tarvitseeko siinä enää ihmetellä, mistä on se uupumus johtuu? Sellaista se elämä lienee, kun ei kykene itsereflektioon vaan levittää vaan aivottomana toksista kulttuuria, jossa on itse joutunut kasvamaan. Kyllä minun lasten pitää kärsiä, kun minäkin kärsin.

Silti en osaa kuvitellakaan, millaista olisi olla esim täysi-ikäistyvä nuori tässä ajassa. Itselle riitti esim musiikkivideoiden naiset aiheuttamaan ulkonäköpaineet ja syömishäiriökäyttäytymistä. Millaista sitten on nuorella, joka on kasvanut muokattuja kuvia vilisevän somesisällön keskellä. Kaikkialla näkee vain täydelliseksi muokattuja kasvoja ja vartaloita. Ja tämä on vasta alkua. Ihmisen aivoja ei ole tarkoitettu nykyisenlaisen informaatiotulvan käsittelyyn. Aikuinenkin kuormittuu 8h kestävästä tietotyöstä. Miten luulette, että kehittymättömät lapsen aivot siihen kykenevät? Itse toisin ehdottomasti oppikirjat takaisin kouluun. Tämä digiopetus on vihonviimeistä keskittymisentappo touhua.

Paineet on nuorilla aivan valtavat. Hirveä vastuu kaikista päätöksistä. Mitä syön, en voi syödä lihaa, koska ilmasto kärsii. Voinko ostaa tämän vaatteen, onko se tuotettu lapsityövoimalla. Puhelin hajosi, en halua ostaa Kiinassa tuotettua, ei ole rahaa appleen, ainiin sekin tehdään Kiinassa. Tekisi mieli matkustaa, mutta en halua aiheuttaa päästöjä. Olen liikkunut suositusten mukaan. Jos autoilen töihin, niin osallistun saastuttamiseen. Säästä vettä ja sähköä, syö ilmastoystövällisesti, näytä tältä, opiskele tuota, muuten et saa töitä. Kauheat paineet kaikesta ja lisäksi elämästä on tullut suorittamista. Joka tuutista puskee 24/7 huonoja uutisia sodasta, luontokadosta, saasteista, taantumasta, pandemioista, työttömyyden kasvusta, elinkustannusten noususta, uudesta talouskriisistä ja mistähän vielä. Pysy tuon keskellä sitten toiveikkaana tulevaisuuden suhteen. Vähemmästäkin uupuu.

Mitäpä jos keskittyisitte nuorten haukkumisen sijaan vaikka kehittämään empatiataitojanne? Aiemmat sukupolvet ovat jättäneet aika sotkun nuorten niskoille, tämmöistä tilannetta ei ole ennen ollut, että luonto alkaa olla peruuttamattomasti tuhottu ja kapitalismi yhteiskuntaa pyörittävänä voimana lienee tulossa tiensä päähän. Kulutusjuhlaa ei voi jatkaa ikuisesti, nyt lasku on lankeamassa nuorille ja lapsille. Sama kaikessa muussakin. Aiemat sukupolvet eivät ole näillä asioilla paljon päätään vaivanneet, ainoa tavoite on ollut omaisuuden kerryttäminen. Tulevat sukupolvet joutuvat kestämään sen seuraukset ja miettimään teidänkin puolesta, miten tästä selvitään.

Vierailija kirjoitti:

Kamala ketju. Ei ole ihme, että nuoret sairastuvat mieleltään, jos nämä samat ihmiset heitä kasvattavat. Aika toksinen pullamössöhuutelu päällä ja kyllä on vaan pakko pärjätä, aina on jouduttu pärjäämään asenne. Olette varmaan niitä samoja, jotka eivät hanki ongelmiinsa apua, koska pärjäämisen tunnelukko. Tehdään lapsia ka puretaan niihin ikävät tunteet ja siirretään kätevästi taas nuo ylisukupolviset traumat eeenpäin. Ei tajuta myöskään sitä, että juuri se pakolla pärjääminen ja suorittaminen johtavat uupumiseen. Siitä seuraa kyynistymistä ja ahdistusta, joita monet tuntuvat tässäkin ketjussa purkavan.

Itse olen milleniaali ja kärsin kyllä myös monista samoista ongelmista, joista moni nuori on tässä ketjussa kertonut. Ja saanut lyttäystä AIKUISILTA ihmisiltä, joiden pitäisi olla niitä kypsempiä ja kannustavampia osapuolia. Aika monella lienee kotona sama asetelma. Tarvitseeko siinä enää ihmetellä, mistä on se uupumus johtuu? Sellaista se elämä lienee, kun ei kykene itsereflektioon vaan levittää vaan aivottomana toksista kulttuuria, jossa on itse joutunut kasvamaan. Kyllä minun lasten pitää kärsiä, kun minäkin kärsin.

Silti en osaa kuvitellakaan, millaista olisi olla esim täysi-ikäistyvä nuori tässä ajassa. Itselle riitti esim musiikkivideoiden naiset aiheuttamaan ulkonäköpaineet ja syömishäiriökäyttäytymistä. Millaista sitten on nuorella, joka on kasvanut muokattuja kuvia vilisevän somesisällön keskellä. Kaikkialla näkee vain täydelliseksi muokattuja kasvoja ja vartaloita. Ja tämä on vasta alkua. Ihmisen aivoja ei ole tarkoitettu nykyisenlaisen informaatiotulvan käsittelyyn. Aikuinenkin kuormittuu 8h kestävästä tietotyöstä. Miten luulette, että kehittymättömät lapsen aivot siihen kykenevät? Itse toisin ehdottomasti oppikirjat takaisin kouluun. Tämä digiopetus on vihonviimeistä keskittymisentappo touhua.

Paineet on nuorilla aivan valtavat. Hirveä vastuu kaikista päätöksistä. Mitä syön, en voi syödä lihaa, koska ilmasto kärsii. Voinko ostaa tämän vaatteen, onko se tuotettu lapsityövoimalla. Puhelin hajosi, en halua ostaa Kiinassa tuotettua, ei ole rahaa appleen, ainiin sekin tehdään Kiinassa. Tekisi mieli matkustaa, mutta en halua aiheuttaa päästöjä. Olen liikkunut suositusten mukaan. Jos autoilen töihin, niin osallistun saastuttamiseen. Säästä vettä ja sähköä, syö ilmastoystövällisesti, näytä tältä, opiskele tuota, muuten et saa töitä. Kauheat paineet kaikesta ja lisäksi elämästä on tullut suorittamista. Joka tuutista puskee 24/7 huonoja uutisia sodasta, luontokadosta, saasteista, taantumasta, pandemioista, työttömyyden kasvusta, elinkustannusten noususta, uudesta talouskriisistä ja mistähän vielä. Pysy tuon keskellä sitten toiveikkaana tulevaisuuden suhteen. Vähemmästäkin uupuu.

Mitäpä jos keskittyisitte nuorten haukkumisen sijaan vaikka kehittämään empatiataitojanne? Aiemmat sukupolvet ovat jättäneet aika sotkun nuorten niskoille, tämmöistä tilannetta ei ole ennen ollut, että luonto alkaa olla peruuttamattomasti tuhottu ja kapitalismi yhteiskuntaa pyörittävänä voimana lienee tulossa tiensä päähän. Kulutusjuhlaa ei voi jatkaa ikuisesti, nyt lasku on lankeamassa nuorille ja lapsille. Sama kaikessa muussakin. Aiemat sukupolvet eivät ole näillä asioilla paljon päätään vaivanneet, ainoa tavoite on ollut omaisuuden kerryttäminen. Tulevat sukupolvet joutuvat kestämään sen seuraukset ja miettimään teidänkin puolesta, miten tästä selvitään.

Olet tulkinnut ihmisten puheita aivan väärin. Sen parempaa palvelusta ei voi lapselle tehdä kuin kasvattaa hänestä mahdollisimman itsenäinen ja osaava sitä mukaa, kun hänen kykynsä kehittyvät, vaikka koulu ja sosiaalitoimi sekä "ammattikasvattajat" yrittävätkin latistaa lapsen ja nuoren itseluottamuksen pitämällä tätä ikätasoonsa nähden koko ajan liian kyvyttömänä. Ihmiset, jotka käsittävät tämän, tukevat lastensa kasvua itsenäisiksi, vahvan itsetunnon omaaviksi pärjääjiksi, tietenkin omissa rajoissaan kykyjensä ja lahjakkuutensa mukaisesti. Opastaen, kannustaen ja tukien. 

Loppu pitkästä vuodatuksestasi paljastaakin, että edustat itse toksista, sosialistista ajattelua, jossa lapset nähdään yhteiskunnan omaisuutena ja aivopesun kohteena, tehden heistä kuuliaisia lampaita, jotka noudattavat mukisematta järjestelmän heille syöttämiä arvoja ja normeja. DDR meininkiä, kuten vasemmistolaisuuteen kuuluu. Olet itsekin kenties sellaisen kasvatuksen uhri, mutta jos uskallat kyseenalaistaa vanhempiesi tai jonkun muun sinuun ohjelmoiman fanaattisen ideologian, voit päästä alulle siinä, että sinusta tulee oman elämäsi perämies, kykyjesi rajoissa ja pääset eroon uhri-identiteetistäsi. 

Työelämä on nykyään huomattavasti rankempaa kuin joskus 80-luvulla. Olisitte itsekin uupuneet, jos olisi pitänyt olla aina puhelun/sähköpostin tavoitettavissa, pitää iltaisin palavereja Japanin toimiston kanssa ja silti mennä toimistolle klo 8 aamulla. 

80-90-luvulla oli erikseen työelämä ja muu elämä, ei tarvinnut kotona vastailla työpuheluihin, ja kaikkeen annettiin enemmän aikaa kun ei ollut nettiä. Nyt kaiken pitäisi olla valmista heti. Se mihin 80-luvulla annettiin viikko aikaa, pitää tehdä nyt päivässä. 

Helppohan se on eläkkeeltä päivitellä, miten ihmiset nykyään uupuvat herkemmin. Montakohan päivää boomerit jaksaisivat nykyajan työssä? 

Vierailija kirjoitti:

Työelämä on nykyään huomattavasti rankempaa kuin joskus 80-luvulla. Olisitte itsekin uupuneet, jos olisi pitänyt olla aina puhelun/sähköpostin tavoitettavissa, pitää iltaisin palavereja Japanin toimiston kanssa ja silti mennä toimistolle klo 8 aamulla. 

80-90-luvulla oli erikseen työelämä ja muu elämä, ei tarvinnut kotona vastailla työpuheluihin, ja kaikkeen annettiin enemmän aikaa kun ei ollut nettiä. Nyt kaiken pitäisi olla valmista heti. Se mihin 80-luvulla annettiin viikko aikaa, pitää tehdä nyt päivässä. 

Helppohan se on eläkkeeltä päivitellä, miten ihmiset nykyään uupuvat herkemmin. Montakohan päivää boomerit jaksaisivat nykyajan työssä? 

Olen 65 vuotias, mutta teen edelleen töitä. Nykypäivän työelämä on lastenleikkiä verrattuna 70-80 -lukuun. Tietenkin, jos on järjestänyt itsensä liian vaativiin töihin, uupuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työelämä on nykyään huomattavasti rankempaa kuin joskus 80-luvulla. Olisitte itsekin uupuneet, jos olisi pitänyt olla aina puhelun/sähköpostin tavoitettavissa, pitää iltaisin palavereja Japanin toimiston kanssa ja silti mennä toimistolle klo 8 aamulla. 

80-90-luvulla oli erikseen työelämä ja muu elämä, ei tarvinnut kotona vastailla työpuheluihin, ja kaikkeen annettiin enemmän aikaa kun ei ollut nettiä. Nyt kaiken pitäisi olla valmista heti. Se mihin 80-luvulla annettiin viikko aikaa, pitää tehdä nyt päivässä. 

Helppohan se on eläkkeeltä päivitellä, miten ihmiset nykyään uupuvat herkemmin. Montakohan päivää boomerit jaksaisivat nykyajan työssä? 

Olen 65 vuotias, mutta teen edelleen töitä. Nykypäivän työelämä on lastenleikkiä verrattuna 70-80 -lukuun. Tietenkin, jos on järjestänyt itsensä liian vaativiin töihin, uupuu. 

Kuinkahan moni näistä huutelijoista ei huomaa omia etuoikeuksiaan. Edellä kerrottiin työpaikan muumioista, jotka tekevät vähän töitä suurella palkalla siinä missä nuoret ovat ylityöllistettyjä pätkä- ja silpputyöläisiä paljon laajemmalla toimenkuvalla ja pienemmällä palkalla.

Miten ylipainoiset ja huonokuntoiset pullamössöläskit jaksaisivat tehdä töitä kun suurin rasitus on istua tuolilla pelaamassa pelejä yötä myöten. Vuosikymmeniä sitten käveltiin tai hiihdettiin kouluun monia kilometrejä sekä harrastettiin liikuntaa päivittäin. Kesällä oltiin keräämässä metsässä marjoja ja sadonkorjuuaikaan uurastettiin viljelyksillä. Nykyinen nuoriso on oppinut saamaan kaiken tarjottimella joten eipä paljona voi nykynuorisolta odottaa.

Olen nuori ja olen ollut uupumus saikulla, ja mulla on kavereita jotka ovat uupuneet. Tässä auki tilanteita mistä johtuu.

-kun meillä 3 työntekijää eläköityi vuoden sisään, ei heidän paikalleen palkattu ketään uutta vaan kaikki heidän työt laitettiin minulle. Vanhemmilla ihmisillä työtaakka on ollut pienempi ja nuorille se voi olla tuplasti suurempi.

- moni sinnittelee osa-aika työssä, mut yritykset odottavan heidän tekevän muutamassa päivässä saman määrän töitä kuin täysaikaiset. Jos et pysty tähän sinua kohdellaan kuim kuraa, paine voi olla murskaavaa.

- monilla aloilla on työvoima pula, mikä taas tarkoittaa tuplasti työtä ja kuormitusta sen hetkisille työntekijöille. Esim kokit ja hoitsut.

Ne ketkä huutelee pullamössöistä eivät kyllä käsitä mitään siitä millaista nuorilla on töissä tällä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Miten ylipainoiset ja huonokuntoiset pullamössöläskit jaksaisivat tehdä töitä kun suurin rasitus on istua tuolilla pelaamassa pelejä yötä myöten. Vuosikymmeniä sitten käveltiin tai hiihdettiin kouluun monia kilometrejä sekä harrastettiin liikuntaa päivittäin. Kesällä oltiin keräämässä metsässä marjoja ja sadonkorjuuaikaan uurastettiin viljelyksillä. Nykyinen nuoriso on oppinut saamaan kaiken tarjottimella joten eipä paljona voi nykynuorisolta odottaa.

Itseasiassa tämä kyllä koskee paremmin boomereita kuin nuoria. Te saitte kaiken, talous kukoisti, oli paljon työpaikkoja, pääsette eläkkeellee nuorena ja anteeksi nyt vaan mutta olette hyvin ylipainoisia. Nykynuoriso kärsii inflaatiosta eniten köyhyyden vuoksi, töihin on vaikeaa päästä, ja jos pääsee kukaan ei perehdytä.

Ja p**kele sinä pullamössö siellä huutelet. Kun minä olin nuori niin maidot hajettiin suoraan lehemän utareesta kesät talavet. Ruisleippää tehttiin ja sitä taikinnaa odotelttiin viikko tolokulla että sai tehttyy limppuja leivinuunissa. Kissanpiru siellä päällä kehräsi. Miehet olivat pelloilla ja minä kannoin selkä viäränä niille jalakasin ruokkaa 40 astteen heltteessä tahi pakkasessa ja matkkaa oli 60 kilometrrii suuntaansa. Ja pommeja lenteli, saksalaiset p**rkeleet. Että olehan kuule vasta 52v tytönhupakko hilijaa siellä kun et elämästä mittään tiiä. Vai että ihan kaupasta haet maidot ja kaekki. Voi hyvänen aika, minnuu niin huvittaa miten heleppoa se teikäläisillä on aina ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pääsin ylioppilaaksi 2015 ja paineet pärjätä oli hirveät, koska jopa opo sanoi että kirjoitukset määrittää koko loppuelämän.

En ole tehnyt sillä paperilla koko elämäni aikana yhtään mitään. Hyvissä asiantuntijatöissä. Pikkumerkintä koulutus-kohdan alla cv:ssä.

Siinä vaiheessa kun pääse opiskelemaan haluamalleen alalle, niin ei tarvitse pohtia sitä miten hyvin tai huonosti ne ylioppilaskirjoitukset menivät. Ennen ne yo-kirjoitukset piti hoitaa kerralla lukion kolmannen luokan keväällä ja ainoastaan reputtaneet kirjoittavat ylioppilaiksi vasta syksyllä.

Nykyisin yo-kirjoituksia voi suorittaa useammassa osassa ja reaaliaineista saa useamman kuin yhden arvosanan. Tosin minusta on huono suuntaus mikäli oppilaitoksiin valitaan vain yo-arvosanojen perusteella ilman pääsykokeita, joissa pääse aidosti näyttämään missä määrin on kyseistä alasta kiinnostunut. Ennen valinnat tapahtuivat usein alkupisteiden ja pääsykoepisteiden yhdistelmällä.