Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?
Koen hiukan vaikeaksi käsittää, miksi ihmeessä tämä nuorempi sukupolvi nyt uupuu niin mahdottomaan tahtiin (esim tänään 27.2. HS "Nuorten työuupumus uhkaa jo taloutta").
Siis mikä ihme näitä uuvuttaa?
Yritän siis vilpittämästi hahmottaa, mistä tämä johtuu? Onko aines jotenkin "heikompaa" nykyisin? Eikö ole paineensietokykyä?
Työelämä ei taatusti ole kovin paljon erilaista kuin ollut parikymmentä viime vuotta (vähintään). On paineistavia töitä, on pas*oja työpaikkoja, on huonoja pomoa, mutta on myös erinomaisia työpaikkoja, hyviä työkokemuksia jne. Eli samaa kuin ennenkin.
Okei, en itse ole enää nuori, ikää 52 v.
Opiskelin yliopistossa maisteritutkinnon, olin hanttihommissa laman aikana ja sen jälkeen sitten kokoaikaisesti työelämässä. Elämään mahtunut kaikenlaista vastoinkäymistä, mutta vielä tässä porskutetaan.
Onko jokin maailmassa niin muuttunut, että nuoret uupuu ELÄMÄSTÄ yleisesti (???) vai mistä on kyse?
Kommentit (1167)
Ihmisistä on tullut älylaitteidensa vuoksi lyhytjännitteisempiä. Ylipaino on yleistynyt ja huono kunto myös monella.
Tätä ihmettelen itsekin. Väittäisin että heti kun vaaditaan jotain alkaa päätä puristaa. Eli helpommalla nämä pääsevät kuin ennen. Tosin työpaikoista on varmaan kova kilpailu joillakin aloilla.
Tai sitten yritetään pakonomaisesti olla jotakin kympin ihmisiä elämässä ja ulkoisesti ja ei ymmärretä ettei kukaan ole kympin ihminen elämässään eikä ulkoisesti jne. Ja väsähdetään siihen täydellisyyteen pyrkimisessä.
Eivät liiku ja nuku tarpeeksi. Mä aina ihmettelen kuinka voi tulla toimeen tuollaisilla unilla.
Missä ne hyvät työpaikat on? Kouluissa ei opeteta mitään, työpaikoilla ei perehdytetä ja kolmenkin kk jälkeen oot ihan pihalla edelleen mitä siellä töissä oikeasti pitäisi tehdä.
Terve mieli terveessä ruumiissa.
Kun lapsella / nuorella / aikuisella on terveellinen ruokavalio, kehoa rasittavaa liikuntaa lähes päivittäin (ml. arkiliikunta), riittävästi unta ja hyvät sosiaaliset suhteet, niin masentuminen ja uupuminen on huomattavasti vähäisempää.
Ei tässä sen ihmeellisempää vastausta ole. Tänä päivänä harvalla alle 40 -kymppisellä on yllä mainitut perusasiat kunnossa. Ja siksi masennutaan ja uuvutaan porukalla.
Ehkä liian monta rautaa tulessa yhtäaikaa ja toisaalta myös liiian vähän kokemusta vastoinkäymisistä ja pitkäjänteisestä työskentelystä tavoitteiden saavuttamiseksi. Keskiluokkaistumisen myötä on valmiiden ratkaisujen ostaminen rahalla lisääntynyt ja omatoiminen oppiminen yrityksen ja erehdyksen kautta on vähentynyt.
Vierailija kirjoitti:
Terve mieli terveessä ruumiissa.
Kun lapsella / nuorella / aikuisella on terveellinen ruokavalio, kehoa rasittavaa liikuntaa lähes päivittäin (ml. arkiliikunta), riittävästi unta ja hyvät sosiaaliset suhteet, niin masentuminen ja uupuminen on huomattavasti vähäisempää.
Ei tässä sen ihmeellisempää vastausta ole. Tänä päivänä harvalla alle 40 -kymppisellä on yllä mainitut perusasiat kunnossa. Ja siksi masennutaan ja uuvutaan porukalla.
Huomaa ettet tiedä yhtään mistä puhut kun väität että harva nuori ihminen on fyysisesti ja henkisesti terve.
Liikaa ruutuaikaa, liian vähän liikuntaa, liikaa huonosti ravitsevaa ruokaa.
Työnteko on nykyään paljon kiireisempää kuin ennen.
Hei täti, kasvoit ja teit työuraasi ihan erilaisessa maailmassa kuin nykynuoret. Niin minäkin. Olen sua vain kymmenen vuotta nuorempi mutta meidän sukupolviemme välissä kulkee kummallinen raja-aita, jonka toiselta puolelta vanhempi väestö huutelee pätemistään. Mielestäni oman ja nuoremman sukupolven välissä ei sitä ole, vaan x-sukupolven jäsen ymmärtää millenniaalien kasvua ja maailman muutosta sivusta seuranneena tuon sukupolven olevan henkisesti tosi ahtaalla hyvinvointivaltion raunioissa.
Syövät liikaa pullamössöä ja liikkuvat liian vähän.
Puhun vain omasta kokemuksestani. Työ ei ollut itselleni ollenkaan raskasta. Uupumus tuli muista syistä kunnes en enää pystynyt käymään töissä kun energia ei riittänyt.
Ehkä nuorilla on jotain muuta henkistä taakkaa, joka vaan sitten näkyy työuupumuksena. Sitä en tiedä mitä se voisi olla.
Eläkeikä hinattu 70 ikävuoteen. Eläkemaksu 2000€:n bruttopalkasta 200€. Lisänä verot ja muut maksut.
Ei järkeä. Mieluummin jättää oravanpyörän kokonaan väliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terve mieli terveessä ruumiissa.
Kun lapsella / nuorella / aikuisella on terveellinen ruokavalio, kehoa rasittavaa liikuntaa lähes päivittäin (ml. arkiliikunta), riittävästi unta ja hyvät sosiaaliset suhteet, niin masentuminen ja uupuminen on huomattavasti vähäisempää.
Ei tässä sen ihmeellisempää vastausta ole. Tänä päivänä harvalla alle 40 -kymppisellä on yllä mainitut perusasiat kunnossa. Ja siksi masennutaan ja uuvutaan porukalla.
Huomaa ettet tiedä yhtään mistä puhut kun väität että harva nuori ihminen on fyysisesti ja henkisesti terve.
Täydellinen olkiukkoargumentointi.
Jos luet kommentoimasi viestin uudelleen, huomaat että väittämääsi väitettä ei siinä esitetty.
Oiskohan niillä vain aivot ylikuormittuneet kaikella someroskalla ja jatkuvalla läsnäolopakolla. Eihän nämä nykynuoret edes nuku öisin ja aina pitäisi olla tavoitettavissa oli kellon aika mikä tahansa. Eikö ne mene normaalisti kotiinsa, rauhoitu, ole rutiineja ja mene nukkumaan ajoissa että jaksaa seuraavana päivänä? Ei kai sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terve mieli terveessä ruumiissa.
Kun lapsella / nuorella / aikuisella on terveellinen ruokavalio, kehoa rasittavaa liikuntaa lähes päivittäin (ml. arkiliikunta), riittävästi unta ja hyvät sosiaaliset suhteet, niin masentuminen ja uupuminen on huomattavasti vähäisempää.
Ei tässä sen ihmeellisempää vastausta ole. Tänä päivänä harvalla alle 40 -kymppisellä on yllä mainitut perusasiat kunnossa. Ja siksi masennutaan ja uuvutaan porukalla.
Huomaa ettet tiedä yhtään mistä puhut kun väität että harva nuori ihminen on fyysisesti ja henkisesti terve.
Täydellinen olkiukkoargumentointi.
Jos luet kommentoimasi viestin uudelleen, huomaat että väittämääsi väitettä ei siinä esitetty.
Siinä lukee että harvalla alle 40-vuotiaalla on elintavat kunnossa ja ilman niitä ei voi olla terve. Mitä siinä sinun mielestäsi sitten lukee?
Vierailija kirjoitti:
Hei täti, kasvoit ja teit työuraasi ihan erilaisessa maailmassa kuin nykynuoret. Niin minäkin. Olen sua vain kymmenen vuotta nuorempi mutta meidän sukupolviemme välissä kulkee kummallinen raja-aita, jonka toiselta puolelta vanhempi väestö huutelee pätemistään. Mielestäni oman ja nuoremman sukupolven välissä ei sitä ole, vaan x-sukupolven jäsen ymmärtää millenniaalien kasvua ja maailman muutosta sivusta seuranneena tuon sukupolven olevan henkisesti tosi ahtaalla hyvinvointivaltion raunioissa.
Täällä toinen täti, joka haluaisi täsmennystä mikä se oleellinen ero meidän viisikymppisten maailmaan nuoremmilla on? Mekään ei kävelty rakennuksille kysymään töitä mestarilta kuten vanhempamme eikä meilläkään ole mitään koko elämän kestäneitä vakaita työsuhteita.
Koska työelämästä on tullut koko ajan leppoisampaa. Kauan työelämässä olleet tietävät. Sama opinnoissa, koska esim. 80-luvulla olemassa olevan tiedon määrä oli huomattavasti suurempi kuin nykyään. Lisäksi ihmisiä ja kilpailua työpaikoista oli silloin enemmän.
Mitä omaa (suppeahkoa) elinpiiriäni tarkastelen, niin pari uupujaa ovat sellaisia, etteivät kykene vetämään omia rajojaan. Toinen korkeasti koulutettu, projektiluontoisia hektisiä töitä tekevä, ei osaa sanoa työtarjouksille "ei" eikä ole enää aikoihin pohtinut, onko ylipäätään oikealla alalla.
Toinen tasaisin väliajoin uupuva on ns. perus tehdastyössä, kiltti ja vähän aran oloinen. Työpaikan ilkimykset nokkivat hänet elävältä kun toista on niin helppo kyykyttää. Molemmat ovat lapsettomia, mutta parisuhteessa.
Itse uuvuin työhöni nuorempana: ns. tiiminvetäjä jäi eläkkeelle ja minut otettiin hänen tilalleen työhön ja taloon, jossa töitä tehtiin vuorokauden jokaisena tuntina. Opastus mallia "opi virheistäsi" ja kun -tietenkin!- aluksi olin pihalla kuin lumiukko niin huutia tuli. Pomo soitteli kotiin työajan ulkopuolella ja kesken kesälomien, aikani söin masennus- ja unilääkkeitä ennen kuin ymmärsin vaihtaa työpaikkaa. Erilaisessa työilmapiirissä ja edes alkeellisella opastuksella jälki olisi voinut olla aivan toista ja henkinen jaksaminen paremmalla tolalla.
Monen tekijän summa. Esim jos työ jo itsessään on rasittavaa ja siihen päälle vielä huono pomo ja huono työilmapiiri niin kyllä siinä on uupumukselle ainekset. Moni on jo yläasteen päätettyään uupunut koska koulussakin vaaditaan paljon. Sillon ei jää kovin paljon vapaa-aikaa. Uupumiseen vaikuttaa myös muuten elämänlaatu esim onko sairauksia tai onko ihmissuhteita mistä ammentaa energiaa. Itse ajattelen kuitenkin niin että on ihan normaalia uupua kokopäivätyössä ja enemmän pitäisikin suosia lyhennettyä työaikaa.