Tajusin vasta jälkeen päin, että seurustelukumppanini ei varmaan edes pitänyt minusta

Sama kokemus että kumppani käyttäytyi kuin olisin ollut hänen vihollinen. Olin nuori ja naiivi ja harlekiineista lukenut romansseista niin olihan todellisuus sitten vähän karu siihen verrattuna 

Ei ihmiset ymmärrä itseään vielä nuorena, mä oletan että sä olet ollut nuori tämän kumppanin kanssa, koska sanoit että eka suhde.. Sen takia 99.9% ensirakkauksista ja muutenkin suhteista lopahtaa, koska siinä on 2 ihmistä ketkä ei vielä ymmärrä itseään. 

Se rakkaus voi olla aitoa, mutta se itse suhde ei vaan toimi niin, että 2 ihmistä ei ymmärrä itseään. 

Ihminen toimii huonosti, kun se ei ymmärrä itseään. Sen takia nuori on aina huono näissä asioissa. Toki myös vanhemmatkin, iällä ei ole mitään merkitystä henkisen kasvun kanssa. 

Kyllä se susta on välittäny, ei se muuten varmaan olisi sun kanssa ollut

<3

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus että kumppani käyttäytyi kuin olisin ollut hänen vihollinen. Olin nuori ja naiivi ja harlekiineista lukenut romansseista niin olihan todellisuus sitten vähän karu siihen verrattuna 

Kiitos viestistäsi. 

Olen miettinyt, että tuo outo seurustelukokemus on varmaan jotenkin vääristänyt tai hankaloittanut ihmissuhteitani. Olen tullut hyvin araksi ihmisten suhteen, koska pelkään olevani vääränlainen tai käyttäytyväni väärin. 

- ap

Ei johdu siitä, etteikö hän olisi sinusta pitänyt vaan hän ei pitänyt siitä, ettet käyttäytynyt kuin hänen o rjansa. Tuollaiset ihmiset pyrkivät henkisellä väkivallalla kuin kouluttamaan sinusta heidän palvelijaa, joka ei ikinä sano mitään vastaa ja tekee kaiken aina heidän mielestään oikein. 

Tallaiset ihmiset myös purkavat omaa pahaa oloansa siihen omaan puolisoonsa, koska eivät ole oppineet muuta tapaa. 

En suosittele näiden kanssa seurustelua, koska se pahenee vanhetessa sekä usein nämä ihmiset pettävät ja syyttävät sitä puolisoa. 

Sinä olit hänen kanssaan, koska et kyennyt saamaan parempaa. Hän oli sinun kanssasi, koska ei kyennyt saamaan parempaa. 

Joo, vähän tuontyyppistä kyllä oli. Koko ajan sain kuulla, että ei pitäisi olla sellainen ja tällainen. Ja usein osoitti paheksuntaansa siten, kuin lapsille osoitetaan sanomalla nimi vihaisella ja turhautuneella äänellä. 

Kyllä olimme molemmat nuoria ja nykyään ymmärtäisin lähteä tuollaisesta kuviosta aikaisemmin pois. Toivottavasti myös hänkin. 

On varmaankin totta, mitä aikaisemmat kommentoijat ovat sanoneet, että nuorena ei tunne itseään eikä tiedä mitä haluaa koska tässäkin suhteessa oli esimerkiksi tilanne, jossa toinen oli samaan aikaan jättämässä minua ja pyytämässä minua juhliin, mitä ihmettä? 

No, kai tällaiset kummalliset suhteet kuuluvat nuoruuteen niin sitten aikuisempana osaa jo huomata ajoissa, minkälainen dynamiikka on vain harmiksi. 

Miehet on just tuollaisia, ei niistä ota selvää.

On kokemusta, oltiin yhdessä 20 vuotta!

Kannattaa tutustua kiintymyssuhdemalleihin. Kuvauksesi osuu välttelevään kiintymyssuhdemalliin. Olen seurustellut itsekin tuollaisen henkilön kanssa ja hänellä käytös oli kaavamaista kaikissa parisuhteissaan. Hyvä kirja on esim. Tunnista tunnesiteet. Auttaa myös selvittämään millainen on oma kiintymysmalli. 

Vierailija kirjoitti:

Joo, vähän tuontyyppistä kyllä oli. Koko ajan sain kuulla, että ei pitäisi olla sellainen ja tällainen. Ja usein osoitti paheksuntaansa siten, kuin lapsille osoitetaan sanomalla nimi vihaisella ja turhautuneella äänellä. 

Kyllä olimme molemmat nuoria ja nykyään ymmärtäisin lähteä tuollaisesta kuviosta aikaisemmin pois. Toivottavasti myös hänkin. 

On varmaankin totta, mitä aikaisemmat kommentoijat ovat sanoneet, että nuorena ei tunne itseään eikä tiedä mitä haluaa koska tässäkin suhteessa oli esimerkiksi tilanne, jossa toinen oli samaan aikaan jättämässä minua ja pyytämässä minua juhliin, mitä ihmettä? 

No, kai tällaiset kummalliset suhteet kuuluvat nuoruuteen niin sitten aikuisempana osaa jo huomata ajoissa, minkälainen dynamiikka on vain harmiksi. 

Henkistä väkivaltaa ei aina tunnista heti. Itsekin sain kuulla vaikka minkälaista hylkäämisellä uhkailua, joka oli epäsuoraa ja verhottua. En ymmärrä. Jos toinen haluaa jättää minut, miksi ei sitten vain jätä? Tai jos ulkonäköni/persoonani/käyttäytymiseni ei miellytä häntä, miksi hän ei etsi itselleen sopivampaa seuraa? 

- ap

Minustakin tuntuu että se joka suhteessa ensimmäisenä alkaa kritisoimaan toista ei oikeasti edes pidä hänestä. Minunkin exä tunnusti että oli hommassa vain sen vuoksi kun koukuttui rakastumisen tunteeseen ja pikaisesti minun jälkeen hommasi toisen. Aivan kuin joku huumeriippuvainen.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tutustua kiintymyssuhdemalleihin. Kuvauksesi osuu välttelevään kiintymyssuhdemalliin. Olen seurustellut itsekin tuollaisen henkilön kanssa ja hänellä käytös oli kaavamaista kaikissa parisuhteissaan. Hyvä kirja on esim. Tunnista tunnesiteet. Auttaa myös selvittämään millainen on oma kiintymysmalli. 

Tämä on varmaankin totta. Tuolle henkilölle oli tärkeää suorittaminen ja yksin pärjääminen. Hän oli myös melkoinen kontrollifriikki monessa asiassa. 

Hän oli kanssani varmaankin siksi, koska satuin kohdalle ja hänen elämänkatsomukseensa sopi ajatus, että tiettyyn ikään mennessä kuuluu vakiintua, mennä naimisiin ja saada lapsia. 

Muistan, että jo melko aikaisessa vaiheessa hän tunnusti rakkautta ja loukkaantui, kun en vastannut samalla tavalla. 

- ap

Älä AP sure, tuo on yleistä. En minäkään kauheasti ex-vaimostani tykännyt. Olihan hän nuorempana kaunis, mutta oikeasti halusin vaan lapsen. M46

Olit pelkkä vakipillu. Kuka tahansa olisi sopinut siihen rooliin, mutta sinä suostuit ensimmäisenä.

Ei sitä tajua montaa asiaa kuin vasta jälkeenpäin. Eilen tuli radiosta parisuhdeväkuvallasta ja siinä esiteltiin miten puristelu ja töniminen on väkivaltaa. Tuli mieleen se kun ex ihan ensi metreiltä asti harrasti sitä, että otti käsistäni kiinni ja väänsi sormiani ihan kuin koittaen vääntää ne poikki tai puristi niin lujaa ihan kuin olisi yrittänyt murtaa kämmeneni. Niinä hetkinä hän hymyili ja katsoi minua silmiin ihan kyyneleet silmissä ja puri hampaitaan yhteen. Minusta oli outoa enkä käsittänyt sitä väkivallaksi kun samalla hän sanoi rakastavansa minua.

Kaikenlainen mätkiminen on sairasta parisuhteessa.Kukaan ei saa käydä kiinni toiseen edes tönimällä.Tahallinen töniminen ja muu kolhiminen on väkivaltaa.

Ja usein väkivalta peitetään niin, että ups mun käsi osui vahingossasun naamaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä tajua montaa asiaa kuin vasta jälkeenpäin. Eilen tuli radiosta parisuhdeväkuvallasta ja siinä esiteltiin miten puristelu ja töniminen on väkivaltaa. Tuli mieleen se kun ex ihan ensi metreiltä asti harrasti sitä, että otti käsistäni kiinni ja väänsi sormiani ihan kuin koittaen vääntää ne poikki tai puristi niin lujaa ihan kuin olisi yrittänyt murtaa kämmeneni. Niinä hetkinä hän hymyili ja katsoi minua silmiin ihan kyyneleet silmissä ja puri hampaitaan yhteen. Minusta oli outoa enkä käsittänyt sitä väkivallaksi kun samalla hän sanoi rakastavansa minua.

Kuulostaa järkyttävältä. 

Minun suhteessani ei ollut fyysistä väkivaltaa, mutta dynamiikka oli outo. Tuo henkilö väitti rakastavansa minua mutta toisina hetkinä sitten tuntui inhoavan minua ja rankaisi minua mykkäkoululla, jne. 

Jonkin epämääräisen riidan jälkeen hän sanoi minun olevan hänelle "se oikea", aivan kuin olisi hampaat irvessä yrittänyt vakuutella sitä itselleen. 

- ap

Mun tuttava on myös sellaisessa suhteessa jossa koko ajan täytyy varoa mitä iskälle sanotaan ja miten se iskä vaan istuu sohvalla örisemässä eikä juuri hymyile tai vaikuta mitenkään onnelliselta perheestään vaikka olisi vieraitakin kylässä.

Ihmettelen mitä he saavat toisistaan tuolla tyylillä.

Mä olin nuorena tuollainen seurustelukumppani .Kaipa sitä oli jotenkin omaksunut lapsuutensa parisuhdemallin.Omilla vanhemmilla se kai oli kehittynyt vuosien myötä,itse sit toimi jo alusta asti samoin

Kai sitä valitsi kumppanin,johon ei ollut tyytyväinen.Ja sit yritti muuttaa sitä kaltaisekseen.Ja oli vaan epämääräisen tyytymätön toiseen ja omaan elämään.

Kunnes aikuistu ja tajusi, ettei oo mikään pakko olla suhteessa,jossa ei viihdy.