Lue keskustelun säännöt.
Hoidan vanhempia jotka ei hoitaneet omia vanhempiaan
27.02.2023 |
Muistelen että omat vanhempani eivät ollenkaan hoitaneet omia vanhempiaan, kun he tulivat vanhoiksi. Kylässä käytiin ja lopuksi sairaalassa, mutta ei ollut mitään sellaista, että he olisivat olleet apuna arjessa. Nyt omat vanhemmat ovat vanhoja ja koko ajan heitä pitäisi auttaa, viikottain ja usein menee koko päivä. On lapset ja työt, ja jatkuva kiire passamaan. En voi jättää vanhempia kuitenkaan keskenään, se olisi heitteillejättöä. Muistelen, että entiseen aikaan oli mukavat vanhainkodit ja porukka myös poistui toiseen valtakuntaan yleensä aika ajoissa. Raskas taakka tälle meidän sukupolvelle.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä ei ole siis mitkään terveet vanhemmat vaan monisairaat ja huonokuntoiset ihmiset. He kuuluisivat minusta jo laitokseen ja isä on äidin omaishoitaja, vaikka ei enää itsekään jaksa mitään. Kunta tarjoaa tällaiseen aika vähän apua. Lisäksi vanhemmat eivät mistään hinnasta halua mihinkään laitoksiin vaan kuvittelevat jaksavansa ja jos paikalla on joku hoitaja, joita kunta siis tarjoaa muutamia tunteja kuukaudessa, niin he esittävät olevansa aivan kunnossa. He ovat kuitenkin täysissä tai melkein täysissä järjissään siinä mielessä että en minä heitä mihinkään pakkohoitoonkaan saa. Ja vaikka saisinkin niin ei sellaista ole tarjolla. Ap
Ristiriitainen tarina. Jos isä on omaishoitaja joku on hoidon tarpeessa.
Tietenkään ei tervettä saa hoitolaitokseen mutta hoidettavan saa.
Miten voi olla vanhat vanhemmat ja pienet lapset? Tietenkin se on mahdollista jos on nelikymppinen synnyttäjä.Mikään pakko ei ole vanhemmista huolehtia, ota pois itsesi heidän terveystiedoistaankin lähimpänä omaisena.
Ihan arkipäiväinen tarina. Omaishoitajakin voi sairastua ja kuolla. Kyseinen virka ei tuo immuniteettia eikä takaa pitkää ikää, lähinnä lyhentää sitä.
On siinä ristiriita. "Esittävät tervettä hoitajien käydessä".
Monet päätyvät siihen että hoidettava menee hoitokotiin, terve jää kotiin. Ihan tavallista ja arkipäiväistä, helpottaa iäkkään terveemmän elämää.
Jos vanhemmat itse valitsevat noin, yrittävät kotona, tytär voi tyytyä siihen. Lisäävät julkisen avun saamista, kun kotihoitoa tarvitaan 4- 5 krt päivä on jo aika lähellä jonossa hoitopaikkoihin."tytär voi tyytyä siihen"
Näinpä näinpä, hoitovastuu oletusarvoisesti tyttärillä?
Minutkin on oikein virallisesti nimetty asioiden hoitajaksi sitten kun äiti ei enää pärjää. Vastavuoroisesti veljeni saa häneltä kaiken avun myös lapsen lapsen jatkuvan hoidon. Itse sain pärjätä yksin kun omat lapseni oli pieniä. Kai tämäkin sitten on reilu tasajako.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä ei ole siis mitkään terveet vanhemmat vaan monisairaat ja huonokuntoiset ihmiset. He kuuluisivat minusta jo laitokseen ja isä on äidin omaishoitaja, vaikka ei enää itsekään jaksa mitään. Kunta tarjoaa tällaiseen aika vähän apua. Lisäksi vanhemmat eivät mistään hinnasta halua mihinkään laitoksiin vaan kuvittelevat jaksavansa ja jos paikalla on joku hoitaja, joita kunta siis tarjoaa muutamia tunteja kuukaudessa, niin he esittävät olevansa aivan kunnossa. He ovat kuitenkin täysissä tai melkein täysissä järjissään siinä mielessä että en minä heitä mihinkään pakkohoitoonkaan saa. Ja vaikka saisinkin niin ei sellaista ole tarjolla. Ap
Ristiriitainen tarina. Jos isä on omaishoitaja joku on hoidon tarpeessa.
Tietenkään ei tervettä saa hoitolaitokseen mutta hoidettavan saa.
Miten voi olla vanhat vanhemmat ja pienet lapset? Tietenkin se on mahdollista jos on nelikymppinen synnyttäjä.Mikään pakko ei ole vanhemmista huolehtia, ota pois itsesi heidän terveystiedoistaankin lähimpänä omaisena.
Eihän ap kirjoittanut että hänellä on pienet lapsiä. Hänellä on lapsia. Hänellä voi olla lastenlapsia joiden hoitamiseen häntä tarvitaan. (Tiedän kyllä yhden 86-vuotiaan naisen joka hoitaa 50-vuotiaana isäksi tulleen ja eronneen poikansa pieniä lapsia samalla kun yrittää pärjätä alkoholidementoituneen miehensä kanssa. Riehuva isoisä on mahtavaa seuraa lastenlapsille.)
Moni kuusikymppinen on vielä työelämässä ja joutuu miettimään, kummatko tarvitsevat häntä enemmän, omat vanhemmat vai omat (lasten)lapset.
Ja sama itsetehostus päällä katsoipa lastenlapsia tai käy kahvilla vanhemmillaan.
Miksi eivät nykyiset pienten lasten vanhemmat pärjää ilman sitä äitinsä apua? Sitä ihmettelen.Hoidin omat lapseni kokonaan ilman isovanhempien apua niin kuin ilmeisesti sinäkin, mutta kun olin itse lapsi, minua hoitivat isoäidit. Se oli silloin normaalia. Isoäidit olivat kotirouvia ja asuttiin samassa kaupungissa. Omaa äitiäni eivät lastenlapset kiinnostaneet, vaikka hän tuli mummoksi 50-vuotiaana. Kävi töissä, matkusteli ja harrasti. Muutaman kerran vuodessa nähtiin, mutta tapaamiset olivat kyläilyjä.
Jos jauhat suurten ikäluokkien äideistä niin kyllä he jäivät useinkin sinne kauas pohjoiseen ja itä _suomeen kun suuret ikäluokat lähtivät kaupunkeihin töihin. Ei ollut mummot laosia hoitamassa eivätkä edes olleet kotirouvia vaan työteliäitä maaseudun emäntiä isoilla tai pienillä tiloilla.
Kotirouva käsite lienee aika vanha keskiluokkainen tapa. Kuitenkin naiset ovat olleet työelämässä jo 100 vuotta. Suurten ikäluokkien edustajana, jotkut naiset halusivat itse hoitaa lapsensa mutta useimmiten heillä oli 1- 2 hoitolasta.
Aloittaja pilasi asiansa syyttelemällä ettette te aikoinaan hoitaneet vanhempianne ja ennen vanhat älysivät kuolla aikoinaan.
Vaikea enää vakavasti keskustella kotona asuvien vanhusten hoidosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä ei ole siis mitkään terveet vanhemmat vaan monisairaat ja huonokuntoiset ihmiset. He kuuluisivat minusta jo laitokseen ja isä on äidin omaishoitaja, vaikka ei enää itsekään jaksa mitään. Kunta tarjoaa tällaiseen aika vähän apua. Lisäksi vanhemmat eivät mistään hinnasta halua mihinkään laitoksiin vaan kuvittelevat jaksavansa ja jos paikalla on joku hoitaja, joita kunta siis tarjoaa muutamia tunteja kuukaudessa, niin he esittävät olevansa aivan kunnossa. He ovat kuitenkin täysissä tai melkein täysissä järjissään siinä mielessä että en minä heitä mihinkään pakkohoitoonkaan saa. Ja vaikka saisinkin niin ei sellaista ole tarjolla. Ap
Ristiriitainen tarina. Jos isä on omaishoitaja joku on hoidon tarpeessa.
Tietenkään ei tervettä saa hoitolaitokseen mutta hoidettavan saa.
Miten voi olla vanhat vanhemmat ja pienet lapset? Tietenkin se on mahdollista jos on nelikymppinen synnyttäjä.Mikään pakko ei ole vanhemmista huolehtia, ota pois itsesi heidän terveystiedoistaankin lähimpänä omaisena.
Ihan arkipäiväinen tarina. Omaishoitajakin voi sairastua ja kuolla. Kyseinen virka ei tuo immuniteettia eikä takaa pitkää ikää, lähinnä lyhentää sitä.
On siinä ristiriita. "Esittävät tervettä hoitajien käydessä".
Monet päätyvät siihen että hoidettava menee hoitokotiin, terve jää kotiin. Ihan tavallista ja arkipäiväistä, helpottaa iäkkään terveemmän elämää.
Jos vanhemmat itse valitsevat noin, yrittävät kotona, tytär voi tyytyä siihen. Lisäävät julkisen avun saamista, kun kotihoitoa tarvitaan 4- 5 krt päivä on jo aika lähellä jonossa hoitopaikkoihin.
Tytär on aikuinen ihminen, eikä hänen tarvitse tyytyä yhtään mihinkään. Vanhemmat voivat tyytyä siihen, että eivät enää pärjää kotona.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja pilasi asiansa syyttelemällä ettette te aikoinaan hoitaneet vanhempianne ja ennen vanhat älysivät kuolla aikoinaan.
Vaikea enää vakavasti keskustella kotona asuvien vanhusten hoidosta.
Vaativat vanhukset usein unohtavat, että eivät itse ole hoitaneet vapaaehtoisesti yhtään ketään. Eivät omaa vanhempiaan tai lapsenlapsiaan. Sitten vaaditaan palveluksia lapselta, jolla on omat työt ja lapset hoidettavanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja pilasi asiansa syyttelemällä ettette te aikoinaan hoitaneet vanhempianne ja ennen vanhat älysivät kuolla aikoinaan.
Vaikea enää vakavasti keskustella kotona asuvien vanhusten hoidosta.
Halusin vain vuodattaa. Olen niin loppu, kun ei ole puolisoa tai sisaruksiakaan. Totaali-yh ja vanhat vanhemmat ja raskas työ. Rakastan vanhempiani ja haluan hoitaa heitä, mutta tuntuu että pelkkiä velvollisuuksia koko elämä. En minä vanhempiani syyttele, mutta muistelen, että heillä oli harrastuksia, he matkustelivat, kävivät iltaisin ulkona kavereiden kanssa silloin kun minä olin lapsi eikä vanhusten hoitaminen tai muutenkaan kenenkään hoitaminen ollut osa elämää. Vakava keskustelu vanhusten hoidosta nyt ei ehkä minua tässä vaiheessa kiinnosta, tiedän kyllä palvelut ja muut. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun nämä nykypäivän vanhukset ovat ihan sekopäitä. Huomaan tämän ilmiön töideni kautta, en puhu omasta lähipiiristäni. Ei ole niitä iloisia veitsenteräviä herttaisia vanhuksia vaan äärimmäisen vaativia ja kettuilevia toheloita jotka eivät ymmärrä omia puutteitaan, kaikesta syytetään muita ja räyhätään. Varmasti todella kuluttavaa lähipiirille.
Niinkuin äitini. Riitelee kaikkien kanssa ja sitten hän on uhri jota kukaan ei kuule eikä ymmärrä. Kotipalvelu ei osaa, ruokapalvelu on paskaa, itkee että kukaan ei ymmärrä miten pelottaa asua yksin ja samalla torppaa ehdottomasti ajatuksen palveluasumisesta jne....Isä oli ihan erilainen ja paljon helpompi.
Juurikin tämä. Kun niiden kanssa ei tule kukaan toimeen. Vika on aina muissa. Ymmärrystä ympäröiviin asioihin tai syy/seuraussuhteisiin ei ole ja reaktio on aina suuttuminen ja räyhääminen. Ei omassa lapsuudessa mummot ja papat olleet tuollaisia. Mikä ihme noita 40-50- luvulla syntyneitä riivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä ei ole siis mitkään terveet vanhemmat vaan monisairaat ja huonokuntoiset ihmiset. He kuuluisivat minusta jo laitokseen ja isä on äidin omaishoitaja, vaikka ei enää itsekään jaksa mitään. Kunta tarjoaa tällaiseen aika vähän apua. Lisäksi vanhemmat eivät mistään hinnasta halua mihinkään laitoksiin vaan kuvittelevat jaksavansa ja jos paikalla on joku hoitaja, joita kunta siis tarjoaa muutamia tunteja kuukaudessa, niin he esittävät olevansa aivan kunnossa. He ovat kuitenkin täysissä tai melkein täysissä järjissään siinä mielessä että en minä heitä mihinkään pakkohoitoonkaan saa. Ja vaikka saisinkin niin ei sellaista ole tarjolla. Ap
Ristiriitainen tarina. Jos isä on omaishoitaja joku on hoidon tarpeessa.
Tietenkään ei tervettä saa hoitolaitokseen mutta hoidettavan saa.
Miten voi olla vanhat vanhemmat ja pienet lapset? Tietenkin se on mahdollista jos on nelikymppinen synnyttäjä.Mikään pakko ei ole vanhemmista huolehtia, ota pois itsesi heidän terveystiedoistaankin lähimpänä omaisena.
Ihan arkipäiväinen tarina. Omaishoitajakin voi sairastua ja kuolla. Kyseinen virka ei tuo immuniteettia eikä takaa pitkää ikää, lähinnä lyhentää sitä.
On siinä ristiriita. "Esittävät tervettä hoitajien käydessä".
Monet päätyvät siihen että hoidettava menee hoitokotiin, terve jää kotiin. Ihan tavallista ja arkipäiväistä, helpottaa iäkkään terveemmän elämää.
Jos vanhemmat itse valitsevat noin, yrittävät kotona, tytär voi tyytyä siihen. Lisäävät julkisen avun saamista, kun kotihoitoa tarvitaan 4- 5 krt päivä on jo aika lähellä jonossa hoitopaikkoihin."tytär voi tyytyä siihen"
Näinpä näinpä, hoitovastuu oletusarvoisesti tyttärillä?
Oletan aloittajaa naiseksi.
Tottakai oletat. Oletus lienee tässäkin tapauksessa oikea. Naisiahan nämä huolet koskee. Pojilta/veljiltä ei kukaan odota mitään. Naisethan ne huvikseen näistä asioista urhriutuu. (oksettava sovinismi kukkii jonkun verran tässäkin ketjussa).
Tuo on tuttu tilanne. Omat vanhempani hoitivat aikoinaan omat vanhempansa ja odottivat sitä myös meiltä. Itselläni on kouluikäisiä lapsia ja täysipäivätyö. En pysty auttamaan niin paljon kuin pitäisi, mutta koitan kuitenkin. Kunnan tarjoama apu on olematonta, kotihoito huono vitsi. Tulee, jos tulee, eikä käynneistä ole mitään hyötyä. Palvelutaloihin on pitkä jono, ja vanhemmat haluavat olla kotona. Tässä asiassa ihmisen tahtoa kuunnellaan, eli ketään ei voi pakottaa jonottamaan tai palvelutaloon. Jokainen kotihoitajan käynti maksaa paljon, jokaikinen kaupassakäynti ym. maksaa siihen lisää. SOS-paikkana on terveyskeskuksen vuodeosasto, joka sekin voi olla täynnä. Tilanne on tosi huono. Toinen vanhempi on toisen omahoitaja, vaikka ei jaksa hoitaa. Näitä hirveitä tarinoita alkaa Suomi olla täynnä. Vanhustenhoito ei toimi, terveydenhoito romahtanut jo. Koulut ongelmissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja pilasi asiansa syyttelemällä ettette te aikoinaan hoitaneet vanhempianne ja ennen vanhat älysivät kuolla aikoinaan.
Vaikea enää vakavasti keskustella kotona asuvien vanhusten hoidosta.
Halusin vain vuodattaa. Olen niin loppu, kun ei ole puolisoa tai sisaruksiakaan. Totaali-yh ja vanhat vanhemmat ja raskas työ. Rakastan vanhempiani ja haluan hoitaa heitä, mutta tuntuu että pelkkiä velvollisuuksia koko elämä. En minä vanhempiani syyttele, mutta muistelen, että heillä oli harrastuksia, he matkustelivat, kävivät iltaisin ulkona kavereiden kanssa silloin kun minä olin lapsi eikä vanhusten hoitaminen tai muutenkaan kenenkään hoitaminen ollut osa elämää. Vakava keskustelu vanhusten hoidosta nyt ei ehkä minua tässä vaiheessa kiinnosta, tiedän kyllä palvelut ja muut. Ap
Mä niin ymmärrän sua. Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä ei ole siis mitkään terveet vanhemmat vaan monisairaat ja huonokuntoiset ihmiset. He kuuluisivat minusta jo laitokseen ja isä on äidin omaishoitaja, vaikka ei enää itsekään jaksa mitään. Kunta tarjoaa tällaiseen aika vähän apua. Lisäksi vanhemmat eivät mistään hinnasta halua mihinkään laitoksiin vaan kuvittelevat jaksavansa ja jos paikalla on joku hoitaja, joita kunta siis tarjoaa muutamia tunteja kuukaudessa, niin he esittävät olevansa aivan kunnossa. He ovat kuitenkin täysissä tai melkein täysissä järjissään siinä mielessä että en minä heitä mihinkään pakkohoitoonkaan saa. Ja vaikka saisinkin niin ei sellaista ole tarjolla. Ap
Ristiriitainen tarina. Jos isä on omaishoitaja joku on hoidon tarpeessa.
Tietenkään ei tervettä saa hoitolaitokseen mutta hoidettavan saa.
Miten voi olla vanhat vanhemmat ja pienet lapset? Tietenkin se on mahdollista jos on nelikymppinen synnyttäjä.Mikään pakko ei ole vanhemmista huolehtia, ota pois itsesi heidän terveystiedoistaankin lähimpänä omaisena.
Eihän ap kirjoittanut että hänellä on pienet lapsiä. Hänellä on lapsia. Hänellä voi olla lastenlapsia joiden hoitamiseen häntä tarvitaan. (Tiedän kyllä yhden 86-vuotiaan naisen joka hoitaa 50-vuotiaana isäksi tulleen ja eronneen poikansa pieniä lapsia samalla kun yrittää pärjätä alkoholidementoituneen miehensä kanssa. Riehuva isoisä on mahtavaa seuraa lastenlapsille.)
Moni kuusikymppinen on vielä työelämässä ja joutuu miettimään, kummatko tarvitsevat häntä enemmän, omat vanhemmat vai omat (lasten)lapset.
Ja sama itsetehostus päällä katsoipa lastenlapsia tai käy kahvilla vanhemmillaan.
Miksi eivät nykyiset pienten lasten vanhemmat pärjää ilman sitä äitinsä apua? Sitä ihmettelen.
Jos minun pitää valita, kumpaa hoidan, niin lapsenlapsi menee ilman muuta etusijalle äitiini nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä ei ole siis mitkään terveet vanhemmat vaan monisairaat ja huonokuntoiset ihmiset. He kuuluisivat minusta jo laitokseen ja isä on äidin omaishoitaja, vaikka ei enää itsekään jaksa mitään. Kunta tarjoaa tällaiseen aika vähän apua. Lisäksi vanhemmat eivät mistään hinnasta halua mihinkään laitoksiin vaan kuvittelevat jaksavansa ja jos paikalla on joku hoitaja, joita kunta siis tarjoaa muutamia tunteja kuukaudessa, niin he esittävät olevansa aivan kunnossa. He ovat kuitenkin täysissä tai melkein täysissä järjissään siinä mielessä että en minä heitä mihinkään pakkohoitoonkaan saa. Ja vaikka saisinkin niin ei sellaista ole tarjolla. Ap
Kunnan vanhuspalveluihin yhteys. Vanhemmillesi tulee tehdä palvelutarpeenarviointi, jotta heille voidaan myöntää tarvittavat palvelut ja mahdolliset apuvälineet. Valitettavasti omaisen tulee osata pyytää ja vaatia, ei niitä kukaan tule kotiin tyrkyttämään.
Ja sitten kun se palvelutarpeenarviointi on, vanhukset kieltäytyvät ihan jokaisesta ehdotuksesta koskipa se mitä tahansa. Mitään remonttia nyt ei kotiin tehdä, hyvänen aika, siinähän porataan reikiä seinään.
Jos vaan on varaa niin kannattaa etsiä yksityinen kotihoitopalvelu ja sen kanssa tehdä hoitosuunnitelma.
Tekevät kaikenlaisia kodinhoidollisia töitä ruuanlaitosta pyykinpesuun.
Käynnit voi olla tarpeen mukaan.
Esim Vanhustyön Keskusliiton kautta saa vaikka ympärivuorokautista hoitoa.
Kannattaa vanhustensa kanssa rehellisesti ja suoraan keskustella omasta jaksamisestaan.
Sitten on mukavampi käydä seurustelemassa kun arkiset asiat on hoitanut joku muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi te hoidatte aikuisia ihmisiä? En ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Huoli-ilmoitus sosuun ja sinne tieto että minä en hoida mitään, en ainuttakaan asiaa. Tämä systeemi toimii ihan riittävän hyvin.
Eipä vaan toimi, ainakaan Helsingissä.
Joku kirjoitti että hoito jää yleensä tyttärille. Miehen vanhempien kohdalla tulee jäämään miehelle. Sisko asuu kauempana ja ei ole tähän päivään mennessä osallistunut millään tavalla vanhempiensa auttamiseen. Miehen vanhemmat ovat vielä alle 7-kymppisiä, mutta jo tähän mennessä ovat aina soittaneet pojalleen kun apua ovat vailla..Vähän kieltämättä kauhistuttaa miten tuo vielä tulevaisuudessa menee..Meillä on siis kolme lasta ja nuorin vasta 1v. Työelämää jäljellä meillä molemmilla lähes 30v..että missä välissä tässä vielä kerkeäisi omaishoitajana olla..varmasti automaattisesti odottavat että poikansa hoitaa..olen tästä jo miehelle sanonut,että ei kannata sitten ihan mihinkä tahansa suostua! Ja lisätään vielä että he eivät itse hoitaneet omia vanhempiaan ja rahaa on kyllä sitten hoitopaikka maksaa (varakkaita ovat)..mutta sen verran itsekkeitä että pelkään mieheni vielä koville joutuvan. Anoppi on minulle tässä vuosien varrella ajoittain tosi ilkeä ollut ja omalta osaltani olen päättänyt että en tule auttamaan ainakaan kovin isoissa määrin.
Minulla on omatkin vanhemmat, mutta toisaalta minulla useampi sisarus ja tiedän heiltä apua saavani omien vanhempien suhteen. Asutaan kaikki melko lähellä vanhempiamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun nämä nykypäivän vanhukset ovat ihan sekopäitä. Huomaan tämän ilmiön töideni kautta, en puhu omasta lähipiiristäni. Ei ole niitä iloisia veitsenteräviä herttaisia vanhuksia vaan äärimmäisen vaativia ja kettuilevia toheloita jotka eivät ymmärrä omia puutteitaan, kaikesta syytetään muita ja räyhätään. Varmasti todella kuluttavaa lähipiirille.
Niinkuin äitini. Riitelee kaikkien kanssa ja sitten hän on uhri jota kukaan ei kuule eikä ymmärrä. Kotipalvelu ei osaa, ruokapalvelu on paskaa, itkee että kukaan ei ymmärrä miten pelottaa asua yksin ja samalla torppaa ehdottomasti ajatuksen palveluasumisesta jne....Isä oli ihan erilainen ja paljon helpompi.
Juurikin tämä. Kun niiden kanssa ei tule kukaan toimeen. Vika on aina muissa. Ymmärrystä ympäröiviin asioihin tai syy/seuraussuhteisiin ei ole ja reaktio on aina suuttuminen ja räyhääminen. Ei omassa lapsuudessa mummot ja papat olleet tuollaisia. Mikä ihme noita 40-50- luvulla syntyneitä riivaa?
Tätä samaa minäkin ihmetellyt, miten voivat olla niin itsekkäitä...
Vierailija kirjoitti:
Joku kirjoitti että hoito jää yleensä tyttärille. Miehen vanhempien kohdalla tulee jäämään miehelle. Sisko asuu kauempana ja ei ole tähän päivään mennessä osallistunut millään tavalla vanhempiensa auttamiseen. Miehen vanhemmat ovat vielä alle 7-kymppisiä, mutta jo tähän mennessä ovat aina soittaneet pojalleen kun apua ovat vailla..Vähän kieltämättä kauhistuttaa miten tuo vielä tulevaisuudessa menee..Meillä on siis kolme lasta ja nuorin vasta 1v. Työelämää jäljellä meillä molemmilla lähes 30v..että missä välissä tässä vielä kerkeäisi omaishoitajana olla..varmasti automaattisesti odottavat että poikansa hoitaa..olen tästä jo miehelle sanonut,että ei kannata sitten ihan mihinkä tahansa suostua! Ja lisätään vielä että he eivät itse hoitaneet omia vanhempiaan ja rahaa on kyllä sitten hoitopaikka maksaa (varakkaita ovat)..mutta sen verran itsekkeitä että pelkään mieheni vielä koville joutuvan. Anoppi on minulle tässä vuosien varrella ajoittain tosi ilkeä ollut ja omalta osaltani olen päättänyt että en tule auttamaan ainakaan kovin isoissa määrin.
Minulla on omatkin vanhemmat, mutta toisaalta minulla useampi sisarus ja tiedän heiltä apua saavani omien vanhempien suhteen. Asutaan kaikki melko lähellä vanhempiamme.
Tietysti voi alle 70 v olla sairas mutta ei vanha eikä vanhus. Tuon ikäisenä vielä paljon olin lasten perheiden apuna.
Nyt tarvisin apua , 77, vähän laitteitteni kanssa, tietokone, ja henkistä tukea uuden älykännykän ja tabletin ostoon mutta kun olen täällä vauvapalstalla pyörinyt, en kysy lapsilta.
Älkää nyt nylkekö jänistä ennenko saatte sen. Hassua ajatella että käytätte aikaanne appivanhempien/omien vanhempien vihaamiseen etukäteen. Jos ne vaikka joskus tarvitsee jotain apua.
Hautaan saattaminen tuppaa meiltä itsenäisiltäkin jäämään jälkikasvulle. Asunnon pystyn tyhjentämään, miksei tietysti hautajaisetkin voi itse valmiiksi järjestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun nämä nykypäivän vanhukset ovat ihan sekopäitä. Huomaan tämän ilmiön töideni kautta, en puhu omasta lähipiiristäni. Ei ole niitä iloisia veitsenteräviä herttaisia vanhuksia vaan äärimmäisen vaativia ja kettuilevia toheloita jotka eivät ymmärrä omia puutteitaan, kaikesta syytetään muita ja räyhätään. Varmasti todella kuluttavaa lähipiirille.
Niinkuin äitini. Riitelee kaikkien kanssa ja sitten hän on uhri jota kukaan ei kuule eikä ymmärrä. Kotipalvelu ei osaa, ruokapalvelu on paskaa, itkee että kukaan ei ymmärrä miten pelottaa asua yksin ja samalla torppaa ehdottomasti ajatuksen palveluasumisesta jne....Isä oli ihan erilainen ja paljon helpompi.
Juurikin tämä. Kun niiden kanssa ei tule kukaan toimeen. Vika on aina muissa. Ymmärrystä ympäröiviin asioihin tai syy/seuraussuhteisiin ei ole ja reaktio on aina suuttuminen ja räyhääminen. Ei omassa lapsuudessa mummot ja papat olleet tuollaisia. Mikä ihme noita 40-50- luvulla syntyneitä riivaa?
Olin työllistettynä kotiavustajana 80- luvulla. Vuoden päivät ja vielä jatkona suoraan kunnalta palkan saavana.
80 - luvulla hoidettiin 1900 - 1915 syntyneitä. Jotain nuorempia mt-ongelmaisia käytiin auttamassa.
Eivät ne mitään herran enkeleitä olleet hekään, "minä olen aina maton levittänyt eteisen toisesta päästä lähtien"... Vaihtelivat avustajaa kenet kulloinkin huolivat kotiinsa ja moittivat edellisen.
Nythän me nykyiset vanhukset emme tuollaista palvelua saa että joku siivoaisi, leipoisi pullat, kävisi kaupassa, laittaisi monen päivän ruuat valmiiksi pienehköä veloitusta vastaan.
Niinkuin äitini. Riitelee kaikkien kanssa ja sitten hän on uhri jota kukaan ei kuule eikä ymmärrä. Kotipalvelu ei osaa, ruokapalvelu on paskaa, itkee että kukaan ei ymmärrä miten pelottaa asua yksin ja samalla torppaa ehdottomasti ajatuksen palveluasumisesta jne....Isä oli ihan erilainen ja paljon helpompi.