Hoidan vanhempia jotka ei hoitaneet omia vanhempiaan
Muistelen että omat vanhempani eivät ollenkaan hoitaneet omia vanhempiaan, kun he tulivat vanhoiksi. Kylässä käytiin ja lopuksi sairaalassa, mutta ei ollut mitään sellaista, että he olisivat olleet apuna arjessa. Nyt omat vanhemmat ovat vanhoja ja koko ajan heitä pitäisi auttaa, viikottain ja usein menee koko päivä. On lapset ja työt, ja jatkuva kiire passamaan. En voi jättää vanhempia kuitenkaan keskenään, se olisi heitteillejättöä. Muistelen, että entiseen aikaan oli mukavat vanhainkodit ja porukka myös poistui toiseen valtakuntaan yleensä aika ajoissa. Raskas taakka tälle meidän sukupolvelle.
Kommentit (92)
Va hainkodit ennen olivat kaukana "mukavista" ! Oli neljän ja kuuden hengen huoneet, joissa rautasängyt, yöpöydät välissä. Ankeaa ja laitosmaista.
Ns.vahusten sairasosastolla haisi uloste ja virtsa, tuon ajan vaippojen ansiosta jo ulko-ovelle asti!
Myöhemmin onnekkaimilla oli jo kahden hengen huoneita.
Nykypäivän vanhuksilla on loisto-olot noihin aikoihin verraten. Ja siksi vanhushoidosta onkin tullut kallista.
Terv. Noina aikoina vanhustyössä ollut
Kuinka vanhulsen lapsella voi olla pienet lapset? Vanhus on vöhintään 80, lapsensa 50 tai yli?
https://www.sosiaalilaaketiede.fi/sites/sosiaalilaaketiede.fi/files/202…
Sivu 3. Vanhuksiin käytetään nykyään enemmän rahaa kuin koskaan aiemmin Suomen historiassa! Miksi boomerit vain valittavat kaikesta! Heille on annettu kaikki ja se kaikki on revitty nykyisten työntekijöiden selkänahasta!
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä ei ole siis mitkään terveet vanhemmat vaan monisairaat ja huonokuntoiset ihmiset. He kuuluisivat minusta jo laitokseen ja isä on äidin omaishoitaja, vaikka ei enää itsekään jaksa mitään. Kunta tarjoaa tällaiseen aika vähän apua. Lisäksi vanhemmat eivät mistään hinnasta halua mihinkään laitoksiin vaan kuvittelevat jaksavansa ja jos paikalla on joku hoitaja, joita kunta siis tarjoaa muutamia tunteja kuukaudessa, niin he esittävät olevansa aivan kunnossa. He ovat kuitenkin täysissä tai melkein täysissä järjissään siinä mielessä että en minä heitä mihinkään pakkohoitoonkaan saa. Ja vaikka saisinkin niin ei sellaista ole tarjolla. Ap
Henkilökohtaisen avustajan voi pyytää kunnalta sille sairaalle vanhemmalle. Se oikeus on vaikka terveempi ois omaishoitajana. Tiedän koska vanhemmillani on tuo tilanne. Toispuoleisesti halvaantunut ei pysty edes pukemaan yksin.
Vierailija kirjoitti:
https://www.sosiaalilaaketiede.fi/sites/sosiaalilaaketiede.fi/files/202…
Sivu 3. Vanhuksiin käytetään nykyään enemmän rahaa kuin koskaan aiemmin Suomen historiassa! Miksi boomerit vain valittavat kaikesta! Heille on annettu kaikki ja se kaikki on revitty nykyisten työntekijöiden selkänahasta!
Nk boomerit eivät vielä ole vanhuksia vaan vuosina 1920 -1944 syntyneet.
Jos jätät tuolla perusteella vanhempasi hoitamatta, jättävät samalla logiikalla omat lapsesi sinut hoitamatta tietämättä taustoja. Johonkin se kierre pitää katkaista, jos siis haluaa.
Aloittajanlaiset ovat ne nykyajan valittajat. He eivät ole tyytyväisiä vanhempiinsa ja joka päivä tekevät heistä valituksia.
Peiliin eivät tule katsoneeksi, sieltä katsoisi takaisin se ikävä isä tai äiti luonteenpiirteineen, ikävä, hapan ihminen.
Vierailija kirjoitti:
https://www.sosiaalilaaketiede.fi/sites/sosiaalilaaketiede.fi/files/202…
Sivu 3. Vanhuksiin käytetään nykyään enemmän rahaa kuin koskaan aiemmin Suomen historiassa! Miksi boomerit vain valittavat kaikesta! Heille on annettu kaikki ja se kaikki on revitty nykyisten työntekijöiden selkänahasta!
Selitäpä mitä sinun selkänahastasi revitään? Mitä erikoista on annettu nk boomereille, ketä sitten tarkoitatkin? Selitä ketä boomereilla tarkoitat? Oletko työelämässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö vanhempasi saa kotiapua muualta? Vaikka siivooja pari kertaa kuussa. Kauppakassit kotiin. Apteekeissakin on kotiin kuljetuksia.
Nämä on käytössä, mutta ei se riitä, he ovat sairaita ja tarvitsevat enemmän kuin mitä yhteiskunta tarjoaa eikä yksityisiltäkään saa tarpeeksi apua edes rahalla. En ole varma kuinka paljon kyse on siitä että he eivät vain jaksa hoitaa asioitaa, ja onko kyseessä myös jotain mt-asioita. Joka kerran kun käyn niin siellä on joku ikävä tilanne jota pitää hoitaa.
Harvasepäivä sairaalassa on vanhuksia joilta kysytään pärjääkö ne kotona. Onko rollaattoria jne. vai tarvitseeko apua kotona ja sit ne hommaa sen kotiavun. Ja mitähän ikäviä tilanteita siellä onkaan?
Ei sitä kotihoitoa saa monta kertaa päivässä helposti. Rollaattorilla kulkevalla äidillä oli 2xvrk ensin kaupungin kotihoitoa, mutta sitten vähennettiin yhteen kertaan, kun "pärjää hyvin". Sekin maksaa 885€/kk. Auttavat aamulla pukeutumaan kun nivelrikon takia se on vaikeaa ja kerran viikossa on suihkutus.
Muut asiat hoidan minä, veljeni ei osallistu juuri ollenkaan.
On hankala yhdistelmä tuo kykenemättömyys hoitaa omia asioitaan ja itsemääräämisoikeus. Osa vanhuksista ajattelee, että heillä on oikeus itse määritellä heille annettavan avun taso, vaikka kykyä sen vaatimien resurssien arviointiin puuttuu.
Tästä päästään helposti tuohon lähiomaisten ylikuormittumiseen.
Näin se oli. Buumerit & se vähän nuorempi ikäluokka jotka iltatähtinä syntyivät sodanjäkeisiin sukupolviin, vähät välitti vanhemmistaan tai omista lapsistaan. Lapset hoidatettiin mummolassa ja yli 70- vuotiaat isovanhemmat vahti lapsenlapsia kesät ja kaikki lomat.
90- luvulla vielä kaikista terveydenhoitopalveluista nipistettiin kuten kouluterveydenhuolto ja opiskeluhuolto ,joten omillaan oltiin avaimet kaulassa pihalla.
Nyt sitten kitistään jo ennen 70 - ikävuotta omaa vanhuutta, jos apua pyytää, vaikka omat vanhemmat oli tuotakin vanhempia kun lapsenlapsia hoiti viikkotolkulla.
Jos taas apua tarjoaa, se ei kelpaa, kun vain omien aikataulujen mukaan. Kuten kaikki muukin.
Isäni on selvästi sairastunut muistisairauteen. Alustava tutkimus on tehty ja nyt on vuorossa muistipolitutkimukset. Ongelma on se, että hän on nyt minun niskoillani ja en oikeastaan voi edes sietää isääni. Hän hylkäsi minut kun olin lapsi ja kiinnostui olemassaolostani vasta , kun olin noin 25v. Ajoittain oikeastaan inhoan isääni. Hän on sairaan itsekäs ihminen. Noin 75 v hän keksi selkäongelmien takia alkaa kutsua minua kylään. Se oli ensimmäinen kerta, kun kävin hänen luonaan kylässä sen jälkeen, kun hän oli häippäissyt elämästäni. Nyt 83 v hän on ihan keksinyt, että hän rakastaa minua. Heh heh heh. Hän rakastaa vain omia tarpeitaan. Hän ei ole koskaan auttanut, tukenut millään tavalla. Aina vaan ottamassa itselleen.
Pelkään että muistipolilla hän saa Alzheimer diagnoosin ja sitä kautta oletetaan,että minä olen käytettävissä hänen hoitamiseen. En todellakaan suostu. Hän on kyllä jo ihan riittävän paljon pilannut ja tuhlannut minun elämääni.
Olen kuitenkin ihminen ja tunnen syyllisyyttä siitä, että en kerta kaikkiaan kykene tuntemaan myötätuntoa häntä kohtaan. Joskus jokin säälin kipinä tuntuu, mutta sekin sitten sammuu, kun tajuan , että isän ainoa aito tunne on itsesääli.