Lue keskustelun säännöt.
Hoidan vanhempia jotka ei hoitaneet omia vanhempiaan
27.02.2023 |
Muistelen että omat vanhempani eivät ollenkaan hoitaneet omia vanhempiaan, kun he tulivat vanhoiksi. Kylässä käytiin ja lopuksi sairaalassa, mutta ei ollut mitään sellaista, että he olisivat olleet apuna arjessa. Nyt omat vanhemmat ovat vanhoja ja koko ajan heitä pitäisi auttaa, viikottain ja usein menee koko päivä. On lapset ja työt, ja jatkuva kiire passamaan. En voi jättää vanhempia kuitenkaan keskenään, se olisi heitteillejättöä. Muistelen, että entiseen aikaan oli mukavat vanhainkodit ja porukka myös poistui toiseen valtakuntaan yleensä aika ajoissa. Raskas taakka tälle meidän sukupolvelle.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Se on hassu mantra: eivät hoitaneet omia vanhempiaan. Kaikki eivät ees sitä hoitoa tarvitse.
Kun itse tulette vanhoiksi, lapsenbe valitravat miten kamalia olitte heille, ette hoitaneet isovanhempia ja he kostavat teille vuorostaan.
Kun 30-50 välillä olette jo kamalia vihamielisiä narisijoita, mitä sitten 80 v kun ominaisuudet kertaantuu vanhetessa?
Minä en oleta että lapsieni on hoidettava minua. Ei se ole mikään lapsien velvollisuus. Ymmärrän tämä nykyajan kiireen/vaatimukset ja olisi kohtuutonta vaatia heiltä vielä sen kaiken lisäksi huolehtimaan minusta. Aion säästää sen verran vanhoille päiville,että saan itse ostettua kotipalvelua tai vuokrata paikan yksityisestä hoitokodista yms. Toki toivon että lapset kyläilisivät vielä kun olen vanha, mutta en minään automaattisena apuna ala heitä pitämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nää on näitä uhriutumistarinoita.
Olen vanhus mutta en auttanut aikoinaan omia vanhempiani koska he hoitivat itse omat asiansa antamatta kenenkään niihin sotkeutua. Kumpikin kuoli 85 v teräväpäisinä vanhuksina.
Siivooja heillä kävi kerran viikossa ja pesi joka toinen viikko lakanat. Yksityinen siivooja.
Taksin soittivat jos piti jonnekin mennä. Ei ollut taksilippuja koska eivät myös kunnan sossujen apua huolineet.
Aina oli siistiä ja lämmintä ruokaa söivät.
Eli hyvähän sun on puhua. Entä omalla kohdalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hassu mantra: eivät hoitaneet omia vanhempiaan. Kaikki eivät ees sitä hoitoa tarvitse.
Kun itse tulette vanhoiksi, lapsenbe valitravat miten kamalia olitte heille, ette hoitaneet isovanhempia ja he kostavat teille vuorostaan.
Kun 30-50 välillä olette jo kamalia vihamielisiä narisijoita, mitä sitten 80 v kun ominaisuudet kertaantuu vanhetessa?Minä en oleta että lapsieni on hoidettava minua. Ei se ole mikään lapsien velvollisuus. Ymmärrän tämä nykyajan kiireen/vaatimukset ja olisi kohtuutonta vaatia heiltä vielä sen kaiken lisäksi huolehtimaan minusta. Aion säästää sen verran vanhoille päiville,että saan itse ostettua kotipalvelua tai vuokrata paikan yksityisestä hoitokodista yms. Toki toivon että lapset kyläilisivät vielä kun olen vanha, mutta en minään automaattisena apuna ala heitä pitämään.
Sama.
Kyllä jaksoi aikanaan hoitaa, vaikka siitä ei koskaan toivukaan, mutta sitä ei jaksa, kun perheen muut osapuolet pelkäävät jääneensä jotain paitsi ja jaksavat valittaa joka käänteessä jostain. Tekemättä itse mitään.
Kysymättä kertaakaan, miten sinä voit, joka olet raatanut loputtomiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on näitä uhriutumistarinoita.
Olen vanhus mutta en auttanut aikoinaan omia vanhempiani koska he hoitivat itse omat asiansa antamatta kenenkään niihin sotkeutua. Kumpikin kuoli 85 v teräväpäisinä vanhuksina.
Siivooja heillä kävi kerran viikossa ja pesi joka toinen viikko lakanat. Yksityinen siivooja.
Taksin soittivat jos piti jonnekin mennä. Ei ollut taksilippuja koska eivät myös kunnan sossujen apua huolineet.
Aina oli siistiä ja lämmintä ruokaa söivät.Eli hyvähän sun on puhua. Entä omalla kohdalla?
Olen 77. En odota lapsiltani mitään, hyvin pärjään. Omasta mielestäni olen paljon auttanut heitä lasten kanssa ja taloudellisesti.
Jäähän heille hommia kun kuolen, varmaan valittavat kovasti kun pitkästä matkasta tulevat romut viemään kaatopaikalle.
Vauvapalstan kirjoittajilta ei ainakaan valitus loppuisi kun jo surevat etukäteen miten ehkä kuuskymppiset joskus tulevat apua tarvitsemsan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistelen, että omien vanhempieni vanhemmat olivat loppuvuodet vanhainkodeissa ja siellä käytiin heitä katsomassa. Silloin vanhukset vielä pääsivät vanhainkotiin kun tulivat niin vanhoiksi, että omassa kodissa siivoaminen yms. tuli liian raskaaksi. Ei tarvinnut olla vielä edes kuoleman kielissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hassu mantra: eivät hoitaneet omia vanhempiaan. Kaikki eivät ees sitä hoitoa tarvitse.
Kun itse tulette vanhoiksi, lapsenbe valitravat miten kamalia olitte heille, ette hoitaneet isovanhempia ja he kostavat teille vuorostaan.
Kun 30-50 välillä olette jo kamalia vihamielisiä narisijoita, mitä sitten 80 v kun ominaisuudet kertaantuu vanhetessa?Minä en oleta että lapsieni on hoidettava minua. Ei se ole mikään lapsien velvollisuus. Ymmärrän tämä nykyajan kiireen/vaatimukset ja olisi kohtuutonta vaatia heiltä vielä sen kaiken lisäksi huolehtimaan minusta. Aion säästää sen verran vanhoille päiville,että saan itse ostettua kotipalvelua tai vuokrata paikan yksityisestä hoitokodista yms. Toki toivon että lapset kyläilisivät vielä kun olen vanha, mutta en minään automaattisena apuna ala heitä pitämään.
Jos äitisi oli hankala 80 v tulet myös olemaan..
Minulla on siinä mielessä hyvät geenit, vanhempani pitivät itsenäisyydestään viimeiseen asti kiinni, niin minäkin.
Sitähän ei tiedä jos saa jonkun aivoinfarktin tai alzheimerin, mutta sitäkään ei suvussa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saapa nähdä miten itselläkin, vanhempieni ei myöskään tarvinut omia vanhempiaan hoitaa ollenkaan. Mummot kuolivat äkillisesti ja papat elelivät itsenäisesti aina siihen saakka kunnes tuli noutaja nopeasti.
Muistelet niin, muttei välttämättä ole totta. Ovat hyvin voineet hoitaa juoksevia asioita, vaikkeivät ole olleetkaan apuna esim. siivouksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistelet niin, muttei välttämättä ole totta. Ovat hyvin voineet hoitaa juoksevia asioita, vaikkeivät ole olleetkaan apuna esim. siivouksessa.
Juoksevat asiathan on helppo hoitaa, kyllä se fyysinen siivous tms monelle ennemmin tuottaa vaikeuksia.
En pysty kuvittelemaan että isäni 85 olisi pankkikirjaansa antanut yhtään kenellekään saati valtakirjaa.
Veroilmoitukset heille teki maatalouden ajalta kauan tehnyt sellanen kirjanpitotoimistoa yksin pitävä iäkäs täti. Eihän niissä tietysti ollut kuin läpikatsominen enää eläkevuosina, joku satunnainen puukauppa.
En ihmettele, että tästä aiheesta käydään paljon keskustelua. On syytäkin, erittäin haastava, monen elämää koskettava aihe.
Sen sijaan ihmettelen muutamia argumentteja.
- "No älä hoida". Eikö teistä ole hieman eettisesti raskas päätös valita joko oman vanhemman selviytyminen ja terveys tai omansa. Varsinkin, kun lapsi-vanhempi-suhteet harvoin ovat neutraaleita ja käytännöllisiä, ja silloinhan päätöksen ovat usein tunnepitoisia. Ja toisaalta, uupumuksen mekanismiin kuuluu juurikin se, että ei tunnista omaa uupumustaan ajoissa, vaan se romahdus ehtii tapahtua. Aika vaikea tehdä silloin juuri oikea-aikainen ja eettisesti erittäin raskas päätös.
- "No kunta hoitaa". Entäs kun ei hoidakaan. RAI-arviot ja muut eivät ole kovin tarkkoja mittareita ja toisaalta kaikki arvioidaan positiivisen kautta resurssien puutteen vuoksi. Ja toisaalta nämä toistuvat tarinat siitä, että vanhukset eivät huoli myönnettyjäkään apuja. Vaikeus tunnistaa omaa avuntarvetta tai läheistä auttamisesta johtuvaa uupumusta vaikuttaa olevan sääntö eikä poikkeus. Palveluiden tilaaja ja maksaja on kuitenkin vanhus itse. Ellei ole holhouksen alainen ja harvoin on. Ei oikeustoimikelpoiselle henkilölle myydä yhtään mitään ilman lupaa, eikä kotiin marssita tuosta noin vain.
- "Laittakaa edunvalvontaan vanhus", "tehkää huoli-ilmoituksia". Nämä palautuvat edellisiin kohtiin. Edunvalvontaan on erittäin korkea kynnys laittaa ketään, ellei hakemus ole tehty vapaaehtoisesti. Yhtä hankalaa, kuin tahdonvastaiseen hoitoon. Edes muistisairaus ei riitä syyksi, ellei ole pitkällä. Ja toisaalta ketään ei voi vastentahtoisesti edes viedä muistitestiin. Huoli-ilmoituksiin pätee kaikki sama vapaaehtoisuus kuin muihinkin kunnan palveluihin. Vanhuksen ei tarvitse vastata ovikelloon tai puhelimeen tai suostua yhteenkään ehdotettuun palveluun. Joten tämä palauttaa aina aikuisen lapsen ensimmäiseen kohtaan; jaksanko vielä vähän, vai hyväksynkö että minä tein päätöksen vanhempani terveyttä ja henkeä uhkaavasti heittellejätöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistelet niin, muttei välttämättä ole totta. Ovat hyvin voineet hoitaa juoksevia asioita, vaikkeivät ole olleetkaan apuna esim. siivouksessa.
Miksi jauhat niinko kaikki vanhukset olisivat apua tarvitsevia? LAsteni appivanhemmat ovat myös kaikki n. 80 v , vireitä, yksin tai kaksin pärjääviä. Ostavat palvelut jos mitä tarvitsevat, vaikka mökillä puun kaatoa.
Samoin minua vanhemmat sisarukseni, avun tarve vähäistä.
Näyttää että monella olisi isompi hinku päästä vanhempiensa/ appivanhempiesi raha-asioita hoitamaan kuin vaikka mattojen hakkaamista.
Samalla kauhalla annetaan. Jos on piiskattu, annetaan vanhukselle piiskaa. Jos on solvattu, solvataan. Jos on vertailtu ääneen naapurien lapsiin, vertaillaan naapurihuoneen mummeleihin ja pappoihin. Ai niin, mut tuo on se Hammurabin laki, jota ei pidä enää kutiaan. Inhimilliset viimeiset vuodet taataan, mutta toki ne aikaisemmat tapahtumat ja eetos lyövät leimansa siihen, minkälaisen tunteen ja ajattelun valossa sitä hoitoa tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä ei ole siis mitkään terveet vanhemmat vaan monisairaat ja huonokuntoiset ihmiset. He kuuluisivat minusta jo laitokseen ja isä on äidin omaishoitaja, vaikka ei enää itsekään jaksa mitään. Kunta tarjoaa tällaiseen aika vähän apua. Lisäksi vanhemmat eivät mistään hinnasta halua mihinkään laitoksiin vaan kuvittelevat jaksavansa ja jos paikalla on joku hoitaja, joita kunta siis tarjoaa muutamia tunteja kuukaudessa, niin he esittävät olevansa aivan kunnossa. He ovat kuitenkin täysissä tai melkein täysissä järjissään siinä mielessä että en minä heitä mihinkään pakkohoitoonkaan saa. Ja vaikka saisinkin niin ei sellaista ole tarjolla. Ap
Miten tähän nyt liittyy tuo aloituksen "eivät hoitaneet omia vanhempiaan" -lause?
Vierailija kirjoitti:
Samalla kauhalla annetaan. Jos on piiskattu, annetaan vanhukselle piiskaa. Jos on solvattu, solvataan. Jos on vertailtu ääneen naapurien lapsiin, vertaillaan naapurihuoneen mummeleihin ja pappoihin. Ai niin, mut tuo on se Hammurabin laki, jota ei pidä enää kutiaan. Inhimilliset viimeiset vuodet taataan, mutta toki ne aikaisemmat tapahtumat ja eetos lyövät leimansa siihen, minkälaisen tunteen ja ajattelun valossa sitä hoitoa tehdään.
Tämän takia en hoida itse anoppiani, vaikka hän toivoisi niin, ja mulla olisi kyllä aikaa. Ei olisi inhimillistä häntä kohtaan, että kohtelu olisi samaa kuin mitä on minulle antanut. Juurikin tuota vertailua ja muu kiusaamista.
"Onpa sulla Hillevi likaista täällä, hyi hyi, saan kohtauksen pölyisistä verhoista, onko sulla jouluverhot vielä ikkunassa voi kamala, onko sulla näin kuluneet lautaset ja kultaus irtoaa kahvikupista, heh heh, se on laiskan naisen merkki, sinä taidatkin olla semmonen laiskuri Hillevi. Miehes jättää sinut jonkun nuoremman takia, tuommoisen naisen kuin sinä olet. Miehes on katsonut naapurin Nyyrikkiä sillä silmällä, kannattaa Hillevi pakata muuttolaatikoita jo valmiiksi. Eipä oo lapsissaskaan miehesi näköä."
Kaikki nuo kommentit olen itse saanut anopiltani kun olin nuori suurperheen äiti, ja oma äitini oli juuri kuollut. Mitään tukea ei tullut. Mutta nuo kommentit sanoisin hänelle takaisin, jos hoitaisin, joten en hoida.
Vierailija kirjoitti:
Samalla kauhalla annetaan. Jos on piiskattu, annetaan vanhukselle piiskaa. Jos on solvattu, solvataan. Jos on vertailtu ääneen naapurien lapsiin, vertaillaan naapurihuoneen mummeleihin ja pappoihin. Ai niin, mut tuo on se Hammurabin laki, jota ei pidä enää kutiaan. Inhimilliset viimeiset vuodet taataan, mutta toki ne aikaisemmat tapahtumat ja eetos lyövät leimansa siihen, minkälaisen tunteen ja ajattelun valossa sitä hoitoa tehdään.
Eiköhän keski-ikäinen ihminen ole jo tehnyt omat virheensä omien lapsiensa kanssa ja ymmärtää miksi häntä itseään on lapsena toruttu, patisteltu ehkä naapurin jarin tapaan paneutumaan läksyihin enemmän, antamaan jopa anteeksi jos elämä ei lapsena ollyt yhtä rahakaata kuin luokan tehtaanomistajan tyttärellä.
No jollekin jää lapsuus päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistelet niin, muttei välttämättä ole totta. Ovat hyvin voineet hoitaa juoksevia asioita, vaikkeivät ole olleetkaan apuna esim. siivouksessa.
Miksi jauhat niinko kaikki vanhukset olisivat apua tarvitsevia? LAsteni appivanhemmat ovat myös kaikki n. 80 v , vireitä, yksin tai kaksin pärjääviä. Ostavat palvelut jos mitä tarvitsevat, vaikka mökillä puun kaatoa.
Samoin minua vanhemmat sisarukseni, avun tarve vähäistä.Näyttää että monella olisi isompi hinku päästä vanhempiensa/ appivanhempiesi raha-asioita hoitamaan kuin vaikka mattojen hakkaamista.
Vanhiksilla tilanne voi muuttua hetkessä. Kun oma isä sai 80-vuotiaana jatkoa ajokortille, terve mies kun oli, niin vajaa pari vuotta myöhemmin lääkärillä ajo-oikeus lähti pois. Viimeiset viisi vuotta ovat olleet raskaita, kun ensin apua tarvitsi isä, sitten äiti. Äiti ei kykene enää edes laittamaan laskuja maksupalveluun, joten jonkun ne raha-asiat pitää hoitaa. Ne hoidan minä kotisohvalta käsin, mutta siivoamaan en rupea. Sitä varten on siivouspalveluyrityksiä.
Olisi kamalaa jos lapseni olisivat näitä vauvapalstojen kirjoittelijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla kauhalla annetaan. Jos on piiskattu, annetaan vanhukselle piiskaa. Jos on solvattu, solvataan. Jos on vertailtu ääneen naapurien lapsiin, vertaillaan naapurihuoneen mummeleihin ja pappoihin. Ai niin, mut tuo on se Hammurabin laki, jota ei pidä enää kutiaan. Inhimilliset viimeiset vuodet taataan, mutta toki ne aikaisemmat tapahtumat ja eetos lyövät leimansa siihen, minkälaisen tunteen ja ajattelun valossa sitä hoitoa tehdään.
Eiköhän keski-ikäinen ihminen ole jo tehnyt omat virheensä omien lapsiensa kanssa ja ymmärtää miksi häntä itseään on lapsena toruttu, patisteltu ehkä naapurin jarin tapaan paneutumaan läksyihin enemmän, antamaan jopa anteeksi jos elämä ei lapsena ollyt yhtä rahakaata kuin luokan tehtaanomistajan tyttärellä.
No jollekin jää lapsuus päälle.
Irvistele rauhassa, mutta kyllä vielä aikuisenakin tuntuu pahalle, kun tietää, että vanhemmat olisivat halunneet itselleen paremmat lapset mitä saivat. En usko, että pääsen tuosta koskaan yli.
Se on hassu mantra: eivät hoitaneet omia vanhempiaan. Kaikki eivät ees sitä hoitoa tarvitse.
Kun itse tulette vanhoiksi, lapsenbe valitravat miten kamalia olitte heille, ette hoitaneet isovanhempia ja he kostavat teille vuorostaan.
Kun 30-50 välillä olette jo kamalia vihamielisiä narisijoita, mitä sitten 80 v kun ominaisuudet kertaantuu vanhetessa?