Ongelma parisuhteessa: En halua olla miehen teini-ikäisten lasten seurassa, mutta en voi sanoa sitä miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina tätä samaa ruikutusta. Älä mene yhteen lisääntyneen kanssa, jos ei pää kestä lapsia ja nuoria.

Suhde aviomieheni kanssa ei olisi edennyt avioliittoon asti, jos hänen lapsensa olisivat huonosti käyttäytyviä ja/tai minulla ei olisi oikeutta sanoa sanaani kasvatusasioissa tai kodin säännöissä. Näissä kuvioissa ei läheskään aina ole kyse siitä, etteikö pitäisi lapsista ja nuorista. Moni pitää, mutta ei voi sietää huonosti käyttäytyviä lapsia joiden kasvatusmalli on tyyliä vapaa kasvatus. Sellaiset lapset ovat aivan kamalia.

Lasten kanssa nyt voi tulla ongelmia, vaikka kuinka olisi kasvatettu herran kurissa ja nuhteessa ja eiköhän tuo kasvatusasia keskustella ihan suhteen alussa kuntoon ja jos ei lapsellisen puolison malli miellytä, niin erotaan?

Aika paljon tällä palstalla on itkua ihan vaan puolison lasten olemassaolosta. Monta kertaa tuntuu myös, että ne lasten ongelmat on ihan vaan sen uuden puolison pään sisällä, kun lapset vaan yleisesti ärsyttää. Itse ihan tarkotuksella valitsin lapsettoman puolison, kun en halunnut lähteä mihinkään uusperhepyöritykseen. Itselleni tosin lapset eivät olleet ongelma, vaan pakosti kuvioissa pyörivät entiset kumppanit.

Tässä on se ongelma, että mies ei ymmärrä, ettei uusi suhde ja uusperhe ole samanlainen kuin ydinperhe, eikä voi koskaan ollakaan. Hänellä on epärealistiset odotukset.

Vierailija kirjoitti:

Tähänkin ongelmaan tarjoan samaa ratkaisua, kuin melkein kaikkeen: KOMMUNIKAATIO. Puhu miehellesi näistä asioista. Ihan sama vaikka siitä tulee riita, tuleepahan ainakin asiat selvitettyä. Omilla tahoillaan keräily ei auta mitään.

Näinhän sen pitäisi olla, mutta kun on herkkä asia eikä mies ota mitään kritiikkiä vastaan, jos se koskee lapsia. Olen kuulemma erikoinen ajatuksilta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tässä on se ongelma, että mies ei ymmärrä, ettei uusi suhde ja uusperhe ole samanlainen kuin ydinperhe, eikä voi koskaan ollakaan. Hänellä on epärealistiset odotukset.

Se voisi toimia, jos ap saisi käskeä teinin ottamaan pään pois omasta navastaan ja olemaan välillä hiljaa.

No sano miehelle että nykyisillä ehdoilla joissa sinä et saa komentaa tai muuten puuttua hankalaksi kokemiisi tilanteisiin lasten kanssa ollessa on parempi että et ole lasten seurassa.

Toinen vaihtoehto on että sinä saat puuttua huonoksi kokemaasi käytökseen ja voitte olla kaikki yhdessä.

Mies voi valita näistä kahdesta vaihtoehdosta. Jos kolmas vaihtoehto pitää olla niin se on ero.

Vierailija kirjoitti:

Ei se nyt mitenkään vaikea voi olla tajuta, että joku toinen ihminen ei halua viettää aikaansa kakaroidesi kanssa silloin kun tapaatte.  

Kyllä itse ymmärrän, että joku toinen ihminen, eli naapuri ei sitä halua, mutta että puoliso, jolle tilanne on ollut tiedossa alusta saakka tekee tästä ongelman?

Kiertoon vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina tätä samaa ruikutusta. Älä mene yhteen lisääntyneen kanssa, jos ei pää kestä lapsia ja nuoria.

Suhde aviomieheni kanssa ei olisi edennyt avioliittoon asti, jos hänen lapsensa olisivat huonosti käyttäytyviä ja/tai minulla ei olisi oikeutta sanoa sanaani kasvatusasioissa tai kodin säännöissä. Näissä kuvioissa ei läheskään aina ole kyse siitä, etteikö pitäisi lapsista ja nuorista. Moni pitää, mutta ei voi sietää huonosti käyttäytyviä lapsia joiden kasvatusmalli on tyyliä vapaa kasvatus. Sellaiset lapset ovat aivan kamalia.

Lasten kanssa nyt voi tulla ongelmia, vaikka kuinka olisi kasvatettu herran kurissa ja nuhteessa ja eiköhän tuo kasvatusasia keskustella ihan suhteen alussa kuntoon ja jos ei lapsellisen puolison malli miellytä, niin erotaan?

Aika paljon tällä palstalla on itkua ihan vaan puolison lasten olemassaolosta. Monta kertaa tuntuu myös, että ne lasten ongelmat on ihan vaan sen uuden puolison pään sisällä, kun lapset vaan yleisesti ärsyttää. Itse ihan tarkotuksella valitsin lapsettoman puolison, kun en halunnut lähteä mihinkään uusperhepyöritykseen. Itselleni tosin lapset eivät olleet ongelma, vaan pakosti kuvioissa pyörivät entiset kumppanit.

Ihan tilastollisesti on epätodennäköisempää, että sellaisten lasten kanssa tulisi isoja ongelmia, joilla on sekä rajat että rakkautta. Toki tuohon vedoten on hyvä nostaa kädet ylös ja leikkiä lasten kanssa kuuromykkää ja kaveria, sitten kun ongelmia ilmenee, voi nostaa kädet pystyyn että ei voi tietää millaisten lasten kanssa ongelmia tulee. Työskentelen lasten ja nuorten kanssa ja kyllä ne lapset vain erottuvat, joilla kotona on sääntöjä sen lisäksi että lapsia myös aidosti rakastetaan.

Mies ei ymmärrä, että ei voi ydinperheen hajottua saada enää samanlaista perhekuviota koskaan tilalle. Ongelma on siis miehessä, ei ap:ssa. Tämä ydinperheen ja uusperheen ero pitäisi saada iskettyä miehen päähän, mutta voi olla, ettei hän käsitä, jos näkee naiset vierailevina roolihahmoina miehen oman elämän käsikirjoituksessa. Silloin kaikki muunlaiset naiset ovat vääränlaisia miehen mielestä kuin sellaiset, jotka käyttäytyvät hänen kuvittelemansa fiktiivinen roolihahmo.

Miksi miehelle tuli ero alunperin? Ettei hänellä vaan olisi ollut samalla lailla käsikirjoitus ex-vaimolleenkin, joka ei tajunnut ja halunnut elää roolihahmona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina tätä samaa ruikutusta. Älä mene yhteen lisääntyneen kanssa, jos ei pää kestä lapsia ja nuoria.

Suhde aviomieheni kanssa ei olisi edennyt avioliittoon asti, jos hänen lapsensa olisivat huonosti käyttäytyviä ja/tai minulla ei olisi oikeutta sanoa sanaani kasvatusasioissa tai kodin säännöissä. Näissä kuvioissa ei läheskään aina ole kyse siitä, etteikö pitäisi lapsista ja nuorista. Moni pitää, mutta ei voi sietää huonosti käyttäytyviä lapsia joiden kasvatusmalli on tyyliä vapaa kasvatus. Sellaiset lapset ovat aivan kamalia.

Tuo voi toimia naisella.

Mies kun sekaantuu naisensa lasten kasvatukseen voi jo valmiiksi alkaa pakkaamaan laukkuaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina tätä samaa ruikutusta. Älä mene yhteen lisääntyneen kanssa, jos ei pää kestä lapsia ja nuoria.

Suhde aviomieheni kanssa ei olisi edennyt avioliittoon asti, jos hänen lapsensa olisivat huonosti käyttäytyviä ja/tai minulla ei olisi oikeutta sanoa sanaani kasvatusasioissa tai kodin säännöissä. Näissä kuvioissa ei läheskään aina ole kyse siitä, etteikö pitäisi lapsista ja nuorista. Moni pitää, mutta ei voi sietää huonosti käyttäytyviä lapsia joiden kasvatusmalli on tyyliä vapaa kasvatus. Sellaiset lapset ovat aivan kamalia.

Tuo voi toimia naisella.

Mies kun sekaantuu naisensa lasten kasvatukseen voi jo valmiiksi alkaa pakkaamaan laukkuaan.

Kyllä se toimii ihan molemmilla sukupuolilla. Ei vie suhdetta eteenpäin sellaisen henkilön kanssa, jolla on nähtävissä jo alusta lähtien ongelmia vanhemmuudessa. Ei miehenkään ole mikään pakko vakiinnuttaa suhdetta seurusteluksi asti, jos näkee että kokonaiskuvio on ihan katastrofi.

En ymmärrä miksi ruvetaan edes seurustelemaan kun ei siedetä toisen lapsia.yhtä helvettiä katsoa sukulaisena kun lapsi kärsii tilanteesta.

Just tämmöset parisuhteet on perseestä. En ikinä lähtis tuommoiseen mukaan. Onneksi ei tarttekaan, olen ollut puolisoni kanssa jo 40 vuotta ja vaihtaa en aio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina tätä samaa ruikutusta. Älä mene yhteen lisääntyneen kanssa, jos ei pää kestä lapsia ja nuoria.

Suhde aviomieheni kanssa ei olisi edennyt avioliittoon asti, jos hänen lapsensa olisivat huonosti käyttäytyviä ja/tai minulla ei olisi oikeutta sanoa sanaani kasvatusasioissa tai kodin säännöissä. Näissä kuvioissa ei läheskään aina ole kyse siitä, etteikö pitäisi lapsista ja nuorista. Moni pitää, mutta ei voi sietää huonosti käyttäytyviä lapsia joiden kasvatusmalli on tyyliä vapaa kasvatus. Sellaiset lapset ovat aivan kamalia.

Tuo voi toimia naisella.

Mies kun sekaantuu naisensa lasten kasvatukseen voi jo valmiiksi alkaa pakkaamaan laukkuaan.

Kyllä se toimii ihan molemmilla sukupuolilla. Ei vie suhdetta eteenpäin sellaisen henkilön kanssa, jolla on nähtävissä jo alusta lähtien ongelmia vanhemmuudessa. Ei miehenkään ole mikään pakko vakiinnuttaa suhdetta seurusteluksi asti, jos näkee että kokonaiskuvio on ihan katastrofi.

Nythän ei ole kyse siitä mikä voisi toimia.

Yhdeksän mammaa kymmenestä saavat viha-inho-viruksen tartunnan, kun mies korjaa heidän kasvatustaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina tätä samaa ruikutusta. Älä mene yhteen lisääntyneen kanssa, jos ei pää kestä lapsia ja nuoria.

Suhde aviomieheni kanssa ei olisi edennyt avioliittoon asti, jos hänen lapsensa olisivat huonosti käyttäytyviä ja/tai minulla ei olisi oikeutta sanoa sanaani kasvatusasioissa tai kodin säännöissä. Näissä kuvioissa ei läheskään aina ole kyse siitä, etteikö pitäisi lapsista ja nuorista. Moni pitää, mutta ei voi sietää huonosti käyttäytyviä lapsia joiden kasvatusmalli on tyyliä vapaa kasvatus. Sellaiset lapset ovat aivan kamalia.

Lasten kanssa nyt voi tulla ongelmia, vaikka kuinka olisi kasvatettu herran kurissa ja nuhteessa ja eiköhän tuo kasvatusasia keskustella ihan suhteen alussa kuntoon ja jos ei lapsellisen puolison malli miellytä, niin erotaan?

Aika paljon tällä palstalla on itkua ihan vaan puolison lasten olemassaolosta. Monta kertaa tuntuu myös, että ne lasten ongelmat on ihan vaan sen uuden puolison pään sisällä, kun lapset vaan yleisesti ärsyttää. Itse ihan tarkotuksella valitsin lapsettoman puolison, kun en halunnut lähteä mihinkään uusperhepyöritykseen. Itselleni tosin lapset eivät olleet ongelma, vaan pakosti kuvioissa pyörivät entiset kumppanit.

Ihan tilastollisesti on epätodennäköisempää, että sellaisten lasten kanssa tulisi isoja ongelmia, joilla on sekä rajat että rakkautta. Toki tuohon vedoten on hyvä nostaa kädet ylös ja leikkiä lasten kanssa kuuromykkää ja kaveria, sitten kun ongelmia ilmenee, voi nostaa kädet pystyyn että ei voi tietää millaisten lasten kanssa ongelmia tulee. Työskentelen lasten ja nuorten kanssa ja kyllä ne lapset vain erottuvat, joilla kotona on sääntöjä sen lisäksi että lapsia myös aidosti rakastetaan.

En tekstissäni mitenkään kannattanut lasten vapaata kasvatusta, totesin vaan, että ongelmia voi joskus tulla kasvatuksesta huolimatta. Sen lisäksi totesin, että kasvatusasiat keskustellaan kai yleensä kuntoon suhteen alussa, eikä puolivälissä. Palstalla myös monelle valittajalle tuntuu olevat ongelma pelkästään se, että puolisolla on lapsia (asia, joka on heillä tiedossa suhteen alusta saakka). Nämä uudet puolisot ovat täällä niitä, jotka näitä käsiä nostavat pystyyn. Aikuisia ihmisiä, joilla on ongelmia keskustella jopa puolisonsa kanssa. Saati sitten ohjata ja kasvattaa lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähänkin ongelmaan tarjoan samaa ratkaisua, kuin melkein kaikkeen: KOMMUNIKAATIO. Puhu miehellesi näistä asioista. Ihan sama vaikka siitä tulee riita, tuleepahan ainakin asiat selvitettyä. Omilla tahoillaan keräily ei auta mitään.

Näinhän sen pitäisi olla, mutta kun on herkkä asia eikä mies ota mitään kritiikkiä vastaan, jos se koskee lapsia. Olen kuulemma erikoinen ajatuksilta.

Ap

Vertaistarinoita kun lukee, niin et ole omituinen. Kyllä uusperheessä vaan pitää sopia pelisäännöt, tykkäsi tai ei. Uudella puolisolla pitää olla sen verran sananvaltaa, että saa osallistua puolisonsa lasten kasvattamiseen silloin kun lapset ovat teidän luona. Ja saa sanoa puolisolle mielipiteensä eri tilanteissa, perustellen oman näkökantansa. Jos minä en olisi sanonut mitään miehelleni, hänen lapsensa söisivät edelleen aamiaiseksi karkkia. Enkä liioittele. Hän oikeasti iski lapsille karkkipussin kouraan aamupalaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina tätä samaa ruikutusta. Älä mene yhteen lisääntyneen kanssa, jos ei pää kestä lapsia ja nuoria.

Suhde aviomieheni kanssa ei olisi edennyt avioliittoon asti, jos hänen lapsensa olisivat huonosti käyttäytyviä ja/tai minulla ei olisi oikeutta sanoa sanaani kasvatusasioissa tai kodin säännöissä. Näissä kuvioissa ei läheskään aina ole kyse siitä, etteikö pitäisi lapsista ja nuorista. Moni pitää, mutta ei voi sietää huonosti käyttäytyviä lapsia joiden kasvatusmalli on tyyliä vapaa kasvatus. Sellaiset lapset ovat aivan kamalia.

Tuo voi toimia naisella.

Mies kun sekaantuu naisensa lasten kasvatukseen voi jo valmiiksi alkaa pakkaamaan laukkuaan.

Kyllä se toimii ihan molemmilla sukupuolilla. Ei vie suhdetta eteenpäin sellaisen henkilön kanssa, jolla on nähtävissä jo alusta lähtien ongelmia vanhemmuudessa. Ei miehenkään ole mikään pakko vakiinnuttaa suhdetta seurusteluksi asti, jos näkee että kokonaiskuvio on ihan katastrofi.

Nythän ei ole kyse siitä mikä voisi toimia.

Yhdeksän mammaa kymmenestä saavat viha-inho-viruksen tartunnan, kun mies korjaa heidän kasvatustaan.

Ja silloin suhdetta ei viedä eteenpäin näiden yhdeksän kymmenestä naisen kanssa, vaan sen kymmenennen kanssa joka ymmärtää, että kumppanillakin on oikeus asettaa sääntöjä omassa kodissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina tätä samaa ruikutusta. Älä mene yhteen lisääntyneen kanssa, jos ei pää kestä lapsia ja nuoria.

Suhde aviomieheni kanssa ei olisi edennyt avioliittoon asti, jos hänen lapsensa olisivat huonosti käyttäytyviä ja/tai minulla ei olisi oikeutta sanoa sanaani kasvatusasioissa tai kodin säännöissä. Näissä kuvioissa ei läheskään aina ole kyse siitä, etteikö pitäisi lapsista ja nuorista. Moni pitää, mutta ei voi sietää huonosti käyttäytyviä lapsia joiden kasvatusmalli on tyyliä vapaa kasvatus. Sellaiset lapset ovat aivan kamalia.

Lasten kanssa nyt voi tulla ongelmia, vaikka kuinka olisi kasvatettu herran kurissa ja nuhteessa ja eiköhän tuo kasvatusasia keskustella ihan suhteen alussa kuntoon ja jos ei lapsellisen puolison malli miellytä, niin erotaan?

Aika paljon tällä palstalla on itkua ihan vaan puolison lasten olemassaolosta. Monta kertaa tuntuu myös, että ne lasten ongelmat on ihan vaan sen uuden puolison pään sisällä, kun lapset vaan yleisesti ärsyttää. Itse ihan tarkotuksella valitsin lapsettoman puolison, kun en halunnut lähteä mihinkään uusperhepyöritykseen. Itselleni tosin lapset eivät olleet ongelma, vaan pakosti kuvioissa pyörivät entiset kumppanit.

Ihan tilastollisesti on epätodennäköisempää, että sellaisten lasten kanssa tulisi isoja ongelmia, joilla on sekä rajat että rakkautta. Toki tuohon vedoten on hyvä nostaa kädet ylös ja leikkiä lasten kanssa kuuromykkää ja kaveria, sitten kun ongelmia ilmenee, voi nostaa kädet pystyyn että ei voi tietää millaisten lasten kanssa ongelmia tulee. Työskentelen lasten ja nuorten kanssa ja kyllä ne lapset vain erottuvat, joilla kotona on sääntöjä sen lisäksi että lapsia myös aidosti rakastetaan.

En tekstissäni mitenkään kannattanut lasten vapaata kasvatusta, totesin vaan, että ongelmia voi joskus tulla kasvatuksesta huolimatta. Sen lisäksi totesin, että kasvatusasiat keskustellaan kai yleensä kuntoon suhteen alussa, eikä puolivälissä. Palstalla myös monelle valittajalle tuntuu olevat ongelma pelkästään se, että puolisolla on lapsia (asia, joka on heillä tiedossa suhteen alusta saakka). Nämä uudet puolisot ovat täällä niitä, jotka näitä käsiä nostavat pystyyn. Aikuisia ihmisiä, joilla on ongelmia keskustella jopa puolisonsa kanssa. Saati sitten ohjata ja kasvattaa lapsia.

Tottakai lapsilla voi eri kehitystehtävien myötä tulla erilaisia kausia, mutta ne ovat aivan totaalisen erilaisia ja niitä on täysin erilaista käsitellä, kuin vapaan kasvatuksen hedelmien kanssa. Lainasit minun kirjoitustani, jossa nimenomaan kommentoin sellaisia lapsia, joilla ei ole mitään rajoja. Minun kommenttini koski niitä ja siihen sinä vastasit asian vierestä.

On huomattavasti helpompaa pitää ja jopa rakastaa lapsia, joilla on sellaiset vanhemmat, jotka ymmärtävät mikä merkitys lapsille on kasvattamisella.

Vierailija kirjoitti:

Et voi mitään. Mies haluaisi sinut osaksi perhettään ja sinä et halua sitä. Ei auta kuin myöntää, että teidän halut eivät kohtaa, ja päästää molemmat etsimään sellaista kumppania, jonka kanssa suunnitelmat kohtaavat.

Eivätkä miehen tyttäret halua ap:ta perheeseensä. Miehen pitäisi puhua tytärtensä kanssa. Tai odottakaa että tytöt kasvavat aikuisiksi ja muuttavat pois  isänsä luota.

Ei kannata yrittää ajaa käärmettä pyssyyn, ei sitä sinne saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina tätä samaa ruikutusta. Älä mene yhteen lisääntyneen kanssa, jos ei pää kestä lapsia ja nuoria.

Suhde aviomieheni kanssa ei olisi edennyt avioliittoon asti, jos hänen lapsensa olisivat huonosti käyttäytyviä ja/tai minulla ei olisi oikeutta sanoa sanaani kasvatusasioissa tai kodin säännöissä. Näissä kuvioissa ei läheskään aina ole kyse siitä, etteikö pitäisi lapsista ja nuorista. Moni pitää, mutta ei voi sietää huonosti käyttäytyviä lapsia joiden kasvatusmalli on tyyliä vapaa kasvatus. Sellaiset lapset ovat aivan kamalia.

Tuo voi toimia naisella.

Mies kun sekaantuu naisensa lasten kasvatukseen voi jo valmiiksi alkaa pakkaamaan laukkuaan.

Tämä on minunkin kokemukseni perusteella totta. Minulta kyllä odotetaan asioita, mutta kasvatukseen ei ole mitään asiaa puuttua. Ja puhuminen asioista on mahdotonta, kun toisella on tosiaan se suojakuori päällä näiden asioiden suhteen. Esim. minulla on tehnyt jo pitkään mieli hieman sanoa puolison lapsen ruokavaliosta, joka on linjaa "päättää itse mitä syö ja karkkia/herkkuja saa loputtomasti". Normaali perusruoka, mitä aikuiset syövät, kelpaa vain harvoin ja tilalla on sitten eineshampurilaisia ja pitsoja, yms. Teinillä on nyt alkanut voimakas lihominen ja sitten aika ajoin puoliso tätä mulle ihmettelee, että miten voi olla mahdollista. No mitenkähän? Mutta jos sanoisin asiasta suoraan niin kuin se on, niin olisi helvetti irti ja minä olisin kusipää. 

Mun on vaikea käsittää, mitä ajattelee ihminen joka haluaa puolison osaksi perhettä, mutta ei halua että tämä osallistuu kuitenkaan perhe-elämään normaalisti. Kuulostaa todella kummalliselta että pitäisi viettää aikaa lasten / teinien kanssa mutta ei saisi kommunikoida näiden kanssa luonnollisesti eikä pitää omia rajojaan. 

Minä en ole ikinä edes kysynyt, saanko sanoa asioista mieheni lapsille. Minulle se on itsestäänselvä osa vuorovaikutusta kenen tahansa kanssa eivätkä mieheni lapset ole mikään poikkeus, joille en saisi sanoa mielipiteitäni tai ilmaista rajojani. Mitä lapsetkin oppisivat siitä, että jotakuta ihmistä saa kohdella miten tahansa eikä tämä saa sanoa koskaan vastaan?