Ongelma parisuhteessa: En halua olla miehen teini-ikäisten lasten seurassa, mutta en voi sanoa sitä miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et voi mitään. Mies haluaisi sinut osaksi pehettään ja sinä et halua sitä. Ei auta kuin myöntää, että teidän halut eivät kohtaa, ja päästää molemmat etsimään sellaista kumppania, jonka kanssa suunnitelmat kohtaavat.

Voisin viettää enemmän aikaa heidän kanssaan, jos heidät olisi kasvatettu eri tavalla tai jos tietäisin, että voisin puuttua heidän käytökseensä ja kommentoida ääneen kuten omien lasten kohdalla.

Ap

Mikset voi kommentoida ?

Tottakai voit.

Sinä elät sinun elämääsi.

Jos joku ihminen käyttäytyy sinun seurassa huonosti tai sinulle on törkeä, siitä saa sanoa. Joten miksi et voi sanoa? Antaisitko tuntemattoman puhua sinulle kuten miehen lapset puhuu ? Jos et, en ymmärrä miksi heidän seurassa vaikenet .

Toinen asia on jos haluat puuttua heidän asioihin: pukeutuminen, mitä harrastaa, mielipiteet yms. Ne taas on nuoren omia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina tätä samaa ruikutusta. Älä mene yhteen lisääntyneen kanssa, jos ei pää kestä lapsia ja nuoria.

Suhde aviomieheni kanssa ei olisi edennyt avioliittoon asti, jos hänen lapsensa olisivat huonosti käyttäytyviä ja/tai minulla ei olisi oikeutta sanoa sanaani kasvatusasioissa tai kodin säännöissä. Näissä kuvioissa ei läheskään aina ole kyse siitä, etteikö pitäisi lapsista ja nuorista. Moni pitää, mutta ei voi sietää huonosti käyttäytyviä lapsia joiden kasvatusmalli on tyyliä vapaa kasvatus. Sellaiset lapset ovat aivan kamalia.

Tuo voi toimia naisella.

Mies kun sekaantuu naisensa lasten kasvatukseen voi jo valmiiksi alkaa pakkaamaan laukkuaan.

Kyllä se toimii ihan molemmilla sukupuolilla. Ei vie suhdetta eteenpäin sellaisen henkilön kanssa, jolla on nähtävissä jo alusta lähtien ongelmia vanhemmuudessa. Ei miehenkään ole mikään pakko vakiinnuttaa suhdetta seurusteluksi asti, jos näkee että kokonaiskuvio on ihan katastrofi.

Nythän ei ole kyse siitä mikä voisi toimia.

Yhdeksän mammaa kymmenestä saavat viha-inho-viruksen tartunnan, kun mies korjaa heidän kasvatustaan.

Ja silloin suhdetta ei viedä eteenpäin näiden yhdeksän kymmenestä naisen kanssa, vaan sen kymmenennen kanssa joka ymmärtää, että kumppanillakin on oikeus asettaa sääntöjä omassa kodissaan.

No nyt ollaan samaa mieltä.

Yks ihan pikku ongelma tuohon kuitenkin sisältyy.

Jos suhdetta rakennetaan ja testataan yleisesti noin vuoden ajan, niin tuohon toivottuun lopputulokseen tarvitaan siis keskimäärin viisi suhdetta ja viidestä ehkä kymmeneenkin vuotta.

Ei ihan iisi projekti.

Vierailija kirjoitti:

No sano miehelle että nykyisillä ehdoilla joissa sinä et saa komentaa tai muuten puuttua hankalaksi kokemiisi tilanteisiin lasten kanssa ollessa on parempi että et ole lasten seurassa.

Toinen vaihtoehto on että sinä saat puuttua huonoksi kokemaasi käytökseen ja voitte olla kaikki yhdessä.

Mies voi valita näistä kahdesta vaihtoehdosta. Jos kolmas vaihtoehto pitää olla niin se on ero.

Tämä!

Siis sehän on lapsen kasvattamista, että kommentoi.

Esim sanoo tälle itsekkäälle että: sinusta voi tuntua tuolta mutta ajatteleppas asiaa sen toisen ihmisen kannalta . Tai oletko miettinyt entäs jos sinulla ei olisi asiaa x, mitä sitten tuntisit. Siis voi keskustella ja kasvattaa lasta- sitähän nuori varmaan hakeekin , testaa rajoja ja ihmettelee sisimmässään kun niitä ei tule

Tottakai saat sanoa eikä mies voi sitä kieltää. Jso suuttuu eikä kuuntele niin ero. Ihan voit sanoa tuon miehellekin. SInulla on oikeus olla oma itsesi eikä mikään tapetti.

Vierailija kirjoitti:

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Ajatella, jos kaikki näkisivät vain silloin kuin huvittaa. Onko oma aikuistuminen ja vastuu lapsista jäänyt isiltä jotenkin välivaiheeseen?

Vierailija kirjoitti:

No sano miehelle että nykyisillä ehdoilla joissa sinä et saa komentaa tai muuten puuttua hankalaksi kokemiisi tilanteisiin lasten kanssa ollessa on parempi että et ole lasten seurassa.

Helvetti! Tässä oli loistavasti kiteytetty se asia, mitä minä olen halunnut puolisolle sanoa jo pitkään, mutta en ole löytänyt sellaisia sanamuotoja, että ketään ei sanottaessa loukattaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Täydellistä itsekkyyttä. Lasten äidillä ei ole sitä vaihtoehtoa, että näkee lapsia "kun huvittaa". Olet ulkoistanut vastuun täysin lasten äidille ja poimit rusinat pullasta.

Jos lasten äiti tekisi samaa kuin sinä, kuka huolehtisi lapsista silloin, kun "ei huvita"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne tytötkään halua olla sinun seurassasi.  Parasta että kummallakin on omat juttunsa. 

Itse asiassa haluavat ja siksi tilanne vaikuttaa miehelle siltä, että tytöt ovat ihania ja minä en hyväksy heitä. Hänestähän ne ovat ihania, ymmärrän sen. Olen tarinan pahis.

Ap

Ap et ole pahis vaan typerys.

Jos kaikki muu on ok suhteessa, niin kannattaisi huomioida niinkin yksinkertainen juttu, että teinit ovat teinejä vain lyhyen aikaa. Sitten ne yleensä katoavat maailmalle.

Aivan. Haluan keskittyä mieheen ja suhteeseen ja odottaa, että aika kuluu ja lapset eivät ole niin paljon miehen luona. Minulle se sopii, mies loukkaantuu. Teinitkin ovat ihmisiä eikä kaikista ihmisistä voi pitää. Kestän pieninä annoksina, isoina en.

Ap

Olet mitä ilmeisemmin se kokeneempi puolikas ihmissuhteissa mieheen nähden, joten sinun harteillesi jää ongelman selvittäminen. Useimmat miehet kuuntelevat lopulta järkipuhetta, kunhan tarpeeksi selkeästi väännät näkökantasi rautalangasta (ihan dummyä miestä tuskin haluat). Mutta näkökantasi täytyy olla objektiivinen ja tarkoituksenmukainen ja sinun täytyy tarjota tilanteeseen hyväksyttävissä oleva ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sano miehelle että nykyisillä ehdoilla joissa sinä et saa komentaa tai muuten puuttua hankalaksi kokemiisi tilanteisiin lasten kanssa ollessa on parempi että et ole lasten seurassa.

Toinen vaihtoehto on että sinä saat puuttua huonoksi kokemaasi käytökseen ja voitte olla kaikki yhdessä.

Mies voi valita näistä kahdesta vaihtoehdosta. Jos kolmas vaihtoehto pitää olla niin se on ero.

Tämä!

Siis sehän on lapsen kasvattamista, että kommentoi.

Esim sanoo tälle itsekkäälle että: sinusta voi tuntua tuolta mutta ajatteleppas asiaa sen toisen ihmisen kannalta . Tai oletko miettinyt entäs jos sinulla ei olisi asiaa x, mitä sitten tuntisit. Siis voi keskustella ja kasvattaa lasta- sitähän nuori varmaan hakeekin , testaa rajoja ja ihmettelee sisimmässään kun niitä ei tule

Meillä on tullut vastaan useampaan otteeseen mm. tällainen tilanne: vaimon teini-ikäinen tyttö sanoo televiosion miesjuontajan ulkonäöstä liioittelevaan sävyyn, että "Hyi yäk, ai tuoko muka hyvän näköinen? Yök!" Puoliso ei reagoi mitenkään, mutta minä miehenä koen velvollisuudekseni sanoa, että miksi pitää yökkäillä toisten ulkonäölle, jolle kukaan ei mitään mahda? Saan tästä aina pahaa katsetta avovaimolta ja hän saattaa käskeä minua "rauhoittumaan" (todella alentavaa). Mielestäni minä toimin vastuullisesti ja asiallisesti, sillä ei ole oikein kommentoida toisten ulkonäköä noin ja se pitää lapselle myös opettaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sano miehelle että nykyisillä ehdoilla joissa sinä et saa komentaa tai muuten puuttua hankalaksi kokemiisi tilanteisiin lasten kanssa ollessa on parempi että et ole lasten seurassa.

Toinen vaihtoehto on että sinä saat puuttua huonoksi kokemaasi käytökseen ja voitte olla kaikki yhdessä.

Mies voi valita näistä kahdesta vaihtoehdosta. Jos kolmas vaihtoehto pitää olla niin se on ero.

Tämä!

Siis sehän on lapsen kasvattamista, että kommentoi.

Esim sanoo tälle itsekkäälle että: sinusta voi tuntua tuolta mutta ajatteleppas asiaa sen toisen ihmisen kannalta . Tai oletko miettinyt entäs jos sinulla ei olisi asiaa x, mitä sitten tuntisit. Siis voi keskustella ja kasvattaa lasta- sitähän nuori varmaan hakeekin , testaa rajoja ja ihmettelee sisimmässään kun niitä ei tule

Meillä on tullut vastaan useampaan otteeseen mm. tällainen tilanne: vaimon teini-ikäinen tyttö sanoo televiosion miesjuontajan ulkonäöstä liioittelevaan sävyyn, että "Hyi yäk, ai tuoko muka hyvän näköinen? Yök!" Puoliso ei reagoi mitenkään, mutta minä miehenä koen velvollisuudekseni sanoa, että miksi pitää yökkäillä toisten ulkonäölle, jolle kukaan ei mitään mahda? Saan tästä aina pahaa katsetta avovaimolta ja hän saattaa käskeä minua "rauhoittumaan" (todella alentavaa). Mielestäni minä toimin vastuullisesti ja asiallisesti, sillä ei ole oikein kommentoida toisten ulkonäköä noin ja se pitää lapselle myös opettaa. 

Mielestäni teet oikein, mutta tuo rauhoittumaan käskeminen hieman pistää miettimään onko kyse siitä millaiseen äänensävyyn lapselle puhut, ei niinkään siitä mitä puhut?

Tuollaisessa tilanteessa voi aivan hyvin rauhallisesti keskustella siitä miksi toisten ulkonäön arvostelu ei ole kivaa, miltä itsestä tuntuisi jos omalle ulkonäölle yökkäiltäisiin, miten ulkonäkö ei ole ihmisessä tärkeintä jne. 

Seurustelin aikoinaan lapsettomana miehen kanssa jolla oli lapsia. Aina jos koitin lapsia komentaa tms mieheni suuttui ja otti selvästi nokkiinsa. Hän ei pystynyt sietämään sitä, että komennan hänen lastaan ja se oli minulle ihan  automaatio että pienen 4-vuotiaan kasvatukseen osallistun minäkin.

Ahdistuin niin paljon tuosta suhteesta että läksin kävelemään. Ja ikinä en enää uusperheisin mene. Mieluummin sinkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Ap, voit sanoa miehelle että selvästi tytöt vielä haluavat pitää hänet "itsellään" ja että on tärkeää että mies viettää lastensa kanssa aikaa ihan keskenään, ilman seurustelukumppania. Sanot että tytöt ovat juuri nyt herkässä iässä ja voivat kokea sinun läsnäolosi kilpailevan miehen huomiosta. Että et halua aiheuttaa ongelmia hänen ja lastensa välille, joten mielellään vietät aikaa miehen kanssa silloin kun lapset eivät ole hänellä. Tämähän on ihan totta, ja siinä on käännetty asia niin, että annat miehelle rauhan olla lasten kanssa, eikä niin, ettet halua olla lasten seurassa. Missään tapauksessa ei kannata sanoa ettet halua viettää aikaasi lasten kanssa heidän luonteenpiirteidensä takia. Jos siis haluat muuten tapailla miestä.

Olen sanonutkin, että annan heidän viettää aikaa keskenään. Mies kuitenkin haluaisi, että minä olen mukana. Tytöt haluaisivat, että minä olen mukana. Ovat siis toivoneet niin ja pettyvät, kun en lähde.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne tytötkään halua olla sinun seurassasi.  Parasta että kummallakin on omat juttunsa. 

Itse asiassa haluavat ja siksi tilanne vaikuttaa miehelle siltä, että tytöt ovat ihania ja minä en hyväksy heitä. Hänestähän ne ovat ihania, ymmärrän sen. Olen tarinan pahis.

Ap

Ap et ole pahis vaan typerys.

Jos kaikki muu on ok suhteessa, niin kannattaisi huomioida niinkin yksinkertainen juttu, että teinit ovat teinejä vain lyhyen aikaa. Sitten ne yleensä katoavat maailmalle.

Aivan. Haluan keskittyä mieheen ja suhteeseen ja odottaa, että aika kuluu ja lapset eivät ole niin paljon miehen luona. Minulle se sopii, mies loukkaantuu. Teinitkin ovat ihmisiä eikä kaikista ihmisistä voi pitää. Kestän pieninä annoksina, isoina en.

Ap

Olet mitä ilmeisemmin se kokeneempi puolikas ihmissuhteissa mieheen nähden, joten sinun harteillesi jää ongelman selvittäminen. Useimmat miehet kuuntelevat lopulta järkipuhetta, kunhan tarpeeksi selkeästi väännät näkökantasi rautalangasta (ihan dummyä miestä tuskin haluat). Mutta näkökantasi täytyy olla objektiivinen ja tarkoituksenmukainen ja sinun täytyy tarjota tilanteeseen hyväksyttävissä oleva ratkaisu.

Se onkin vaikeaa. Lapset ovat niin herkkä aihe, että siinä loukkaantuu helposti. Missään tapauksessa en halua pahoittaa miehen mieltä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sano miehelle että nykyisillä ehdoilla joissa sinä et saa komentaa tai muuten puuttua hankalaksi kokemiisi tilanteisiin lasten kanssa ollessa on parempi että et ole lasten seurassa.

Toinen vaihtoehto on että sinä saat puuttua huonoksi kokemaasi käytökseen ja voitte olla kaikki yhdessä.

Mies voi valita näistä kahdesta vaihtoehdosta. Jos kolmas vaihtoehto pitää olla niin se on ero.

Tämä!

Siis sehän on lapsen kasvattamista, että kommentoi.

Esim sanoo tälle itsekkäälle että: sinusta voi tuntua tuolta mutta ajatteleppas asiaa sen toisen ihmisen kannalta . Tai oletko miettinyt entäs jos sinulla ei olisi asiaa x, mitä sitten tuntisit. Siis voi keskustella ja kasvattaa lasta- sitähän nuori varmaan hakeekin , testaa rajoja ja ihmettelee sisimmässään kun niitä ei tule

Meillä on tullut vastaan useampaan otteeseen mm. tällainen tilanne: vaimon teini-ikäinen tyttö sanoo televiosion miesjuontajan ulkonäöstä liioittelevaan sävyyn, että "Hyi yäk, ai tuoko muka hyvän näköinen? Yök!" Puoliso ei reagoi mitenkään, mutta minä miehenä koen velvollisuudekseni sanoa, että miksi pitää yökkäillä toisten ulkonäölle, jolle kukaan ei mitään mahda? Saan tästä aina pahaa katsetta avovaimolta ja hän saattaa käskeä minua "rauhoittumaan" (todella alentavaa). Mielestäni minä toimin vastuullisesti ja asiallisesti, sillä ei ole oikein kommentoida toisten ulkonäköä noin ja se pitää lapselle myös opettaa. 

Mielestäni teet oikein, mutta tuo rauhoittumaan käskeminen hieman pistää miettimään onko kyse siitä millaiseen äänensävyyn lapselle puhut, ei niinkään siitä mitä puhut?

Tuollaisessa tilanteessa voi aivan hyvin rauhallisesti keskustella siitä miksi toisten ulkonäön arvostelu ei ole kivaa, miltä itsestä tuntuisi jos omalle ulkonäölle yökkäiltäisiin, miten ulkonäkö ei ole ihmisessä tärkeintä jne. 

En mielestäni kiihdy, vaan totean asian jämäkkään mutta asialliseen sävyyn. Siksi tuo rauhoittumiskäsky onkin alentuvaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et voi mitään. Mies haluaisi sinut osaksi pehettään ja sinä et halua sitä. Ei auta kuin myöntää, että teidän halut eivät kohtaa, ja päästää molemmat etsimään sellaista kumppania, jonka kanssa suunnitelmat kohtaavat.

Voisin viettää enemmän aikaa heidän kanssaan, jos heidät olisi kasvatettu eri tavalla tai jos tietäisin, että voisin puuttua heidän käytökseensä ja kommentoida ääneen kuten omien lasten kohdalla.

Ap

Mikset voi kommentoida ?

Tottakai voit.

Sinä elät sinun elämääsi.

Jos joku ihminen käyttäytyy sinun seurassa huonosti tai sinulle on törkeä, siitä saa sanoa. Joten miksi et voi sanoa? Antaisitko tuntemattoman puhua sinulle kuten miehen lapset puhuu ? Jos et, en ymmärrä miksi heidän seurassa vaikenet .

Toinen asia on jos haluat puuttua heidän asioihin: pukeutuminen, mitä harrastaa, mielipiteet yms. Ne taas on nuoren omia asioita.

Tytöt eivät puhu minulle rumasti. Minulle ei ole yhtään tilaa, kun tytöt ovat paikalla. Kuvasin tilannetta ketjun alussa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et voi mitään. Mies haluaisi sinut osaksi pehettään ja sinä et halua sitä. Ei auta kuin myöntää, että teidän halut eivät kohtaa, ja päästää molemmat etsimään sellaista kumppania, jonka kanssa suunnitelmat kohtaavat.

Voisin viettää enemmän aikaa heidän kanssaan, jos heidät olisi kasvatettu eri tavalla tai jos tietäisin, että voisin puuttua heidän käytökseensä ja kommentoida ääneen kuten omien lasten kohdalla.

Ap

Mikset voi kommentoida ?

Tottakai voit.

Sinä elät sinun elämääsi.

Jos joku ihminen käyttäytyy sinun seurassa huonosti tai sinulle on törkeä, siitä saa sanoa. Joten miksi et voi sanoa? Antaisitko tuntemattoman puhua sinulle kuten miehen lapset puhuu ? Jos et, en ymmärrä miksi heidän seurassa vaikenet .

Toinen asia on jos haluat puuttua heidän asioihin: pukeutuminen, mitä harrastaa, mielipiteet yms. Ne taas on nuoren omia asioita.

Tytöt eivät puhu minulle rumasti. Minulle ei ole yhtään tilaa, kun tytöt ovat paikalla. Kuvasin tilannetta ketjun alussa.

Ap

Se mihin puuttuisin on se, että muut ihmiset täytyy ottaa myös huomioon. Muiden tehtävä ei ole ihailla ja väistellä yhtä ihmistä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et voi mitään. Mies haluaisi sinut osaksi pehettään ja sinä et halua sitä. Ei auta kuin myöntää, että teidän halut eivät kohtaa, ja päästää molemmat etsimään sellaista kumppania, jonka kanssa suunnitelmat kohtaavat.

Voisin viettää enemmän aikaa heidän kanssaan, jos heidät olisi kasvatettu eri tavalla tai jos tietäisin, että voisin puuttua heidän käytökseensä ja kommentoida ääneen kuten omien lasten kohdalla.

Ap

Mikset voi kommentoida ?

Tottakai voit.

Sinä elät sinun elämääsi.

Jos joku ihminen käyttäytyy sinun seurassa huonosti tai sinulle on törkeä, siitä saa sanoa. Joten miksi et voi sanoa? Antaisitko tuntemattoman puhua sinulle kuten miehen lapset puhuu ? Jos et, en ymmärrä miksi heidän seurassa vaikenet .

Toinen asia on jos haluat puuttua heidän asioihin: pukeutuminen, mitä harrastaa, mielipiteet yms. Ne taas on nuoren omia asioita.

Tytöt eivät puhu minulle rumasti. Minulle ei ole yhtään tilaa, kun tytöt ovat paikalla. Kuvasin tilannetta ketjun alussa.

Ap

Se mihin puuttuisin on se, että muut ihmiset täytyy ottaa myös huomioon. Muiden tehtävä ei ole ihailla ja väistellä yhtä ihmistä.

Ap

Onko tosiaan niin että miehesi kieltää sinua puhumasta jos aloitat lasten kanssa keskustelun siitä miten muut ihmiset pitää ottaa huomioon? Kysy mieheltäsi miksi tällaisesta ei saa puhua koska onhan tuo nyt outoa jos ei saa. Vai onko kyse siitä että olet itse vaientanut itsesi, koska kuvittelet että et saa ilmaista näkemyksiäsi miehen lapsille?

Minulla oli aikoinaan sama tilanne. Sovimme parisuhteen ja uusperheemme alussa, että kumpikin hoitaa omat lapsensa yhdessä ent aviopuolison kanssa ja toisten lastenhoitooon ei tarvitse puuttua. Minulle tämä olisi käynyt, mutta miehen unelma ja näkemys ydinperheestä oli niin voimakas, että hän loukkaantui, jos en käyttäytynyt kuin oikea äiti hänen tytölleen. Tytöllä siis oli oma äitinsä, mutta minun olisi pitänyt olla jollain tapaa parempi äiti. 

Kaiken lisäksi minun ja tytön henkilökemiat eivät natsanneet, joten olimme tilanteessa, missä isä edellytti meidän viettävän aikaa yhdessä vaikka ostoksilla, mutta meille tytön kanssa olisi riittänyt pintapuolinen juttelu vaikka ruokapöydässä. Mies ei lisäksi tunnistanut tätä ongelmaa vaan jankkasi, ettei minun tarvitse olla äiti, mutta pitäisi käyttäytyä kuten äiti. 

Erohan siitä tuli. En vaan jaksanut enää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, voit sanoa miehelle että selvästi tytöt vielä haluavat pitää hänet "itsellään" ja että on tärkeää että mies viettää lastensa kanssa aikaa ihan keskenään, ilman seurustelukumppania. Sanot että tytöt ovat juuri nyt herkässä iässä ja voivat kokea sinun läsnäolosi kilpailevan miehen huomiosta. Että et halua aiheuttaa ongelmia hänen ja lastensa välille, joten mielellään vietät aikaa miehen kanssa silloin kun lapset eivät ole hänellä. Tämähän on ihan totta, ja siinä on käännetty asia niin, että annat miehelle rauhan olla lasten kanssa, eikä niin, ettet halua olla lasten seurassa. Missään tapauksessa ei kannata sanoa ettet halua viettää aikaasi lasten kanssa heidän luonteenpiirteidensä takia. Jos siis haluat muuten tapailla miestä.

Olen sanonutkin, että annan heidän viettää aikaa keskenään. Mies kuitenkin haluaisi, että minä olen mukana. Tytöt haluaisivat, että minä olen mukana. Ovat siis toivoneet niin ja pettyvät, kun en lähde.

Ap

Erikoista että tytöt haluavat seuraasi, mutta kuitenkin käyttäytyvät sinua kohtaan ikävästi. Onko tuo lasten pettymys miehen kertomaa (=toivomaa, ei todellista) vai lasten itsensä? Jos on vain miehen näkemys asiasta, voisit sievästi avata niitä tilanteita, joista käy ilmi lasten nihkeys sinua kohtaan. Ei syyllistävästi vaan esim että huomasin siitä ja siitä justusta että tytöt oikeasti olisivat mieluummin olleet pelkästään sinun kanssasi. Silmiä avaavaa sille miehellekin.

Ongelma on tässä tuo mies, joka ei suostu antamaan sinulle vanhemman roolia. Uusperhekuvio toimii hyvin, kun myös se puolivanhempi saa olla perheessä vastuullinen aikuinen, jolla on sananvaltaa lapsenkasvatuksessa. Tietenkään kaikki puolivanhemmat eivät tätä roolia halua, mutta yllättävän usein tilanne on se, että puolivanhempi kyllä mielellään osallstuisi kasvatukseen, mutta biovanhempi ei salli sitä. Sellainen systeemi ei toimi.

Miehen pitäisi ymmärtää, että sinäkin olet perheen aikuinen, jolla on sananvaltaa lasten tekemisiin.

Meillä on aina kohdeltu isäpuolta ihan yhtä suurella kunnioituksella kuin omaa isää. Jos hän on komentanut, on toteltu. Kasvatus on tiimityötä myös uusperheessä. Ehkä juuri siksi isäpuolen ja nyt jo aikuistuneen lapsen välit ovat todella hyvät edelleen.