Siis miten voi olla, että päiväkodissa saa pitää lasta vain 10 h päivässä? Työt kestää pidempään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ap, miksi et muuta esimerkiksi Keski-Suomeen, jossa saat edullisemman asunnon lähempää päiväkotia ja työtäsi? Eihän sinulla ole edes tukiverkkoja nykyisellä paikkakunnalla, joten miksi jäisit? Päiväkotityötä on kaikkialla, joka paikassa on tekijöistä pulaa.

Lapsen isä asuu kaikesta päätellen pk-seudulla. Neuvotko siis aapeeta muuttamaan lapsen kanssa toiselle puolelle Suomea kuin missä lapsen isä asuu? Miksi?

No eipä se isä tunnu lapsestaan olevan kiinnostunut, joten samapa se missä ap ja lapsi asuvat. Isä tulee sitten vierailulle, jos haluaa lastaan nähdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika järkyttävää, että lapsi ei näe äitiään käytännössä lainkaan viikolla. Miksi pitää lisääntyä, jos työ on lasta tärkeämäpää?

Perhe pitää elättää jollain tavalla. Siksi käydään töissä, ei siksi, että se työ olisi lasta tärkeämpää.

Miksi yhä nykypäivänä joku kuvittelee äidin työssäkäynnin olevan harrastus, vapaaehtoista puuhailua? Puhusiko tuon kirjoittaja ikinä noin negatiivisesti isän työssäkäynnistä, että onpas moraalitonta hurvittelua?

Normaali vanhempi ajattelee lapsenkin etua. Kyllä sen perheen saa vähemmälläkin työmäärällä elätettyä. 

Siis tässä tapauksessa aivan ilmiselvästi ei saa elätettyä perhettä vähemmällä työmäärällä, kun työnantaja ei suostu lyhyempään työpäivään.

Kyllä saa. Normaali vanhempi osaa myös vaihtaa työpaikkaa, jos nykyinen työ ei sovi lapsiperhe-elämän kanssa yhteen. Ei työsopimus ole mikään vankeustuomio, josta ei eroon pääse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kauhea ketju. Ap vain haluaisi käydä töissä. Ei tehdä ylitöitä. Ei saada omaa aikaa. Ei ole tukirahojen perässä. Haluaisi siis vain käydä töissä. Ja hänet haukutaan täällä aika törkeällä tavalla.

Jos haluaa vain käydä töissä, miksi pitää tehdä lapsia?

No lapsiahan syntyykin aivan liian vähän. Se tuhoaa yhteiskunnan, jos ei jotenkin onnistuta korjaamaan asiaa.

Tämä on ihan turhaa pelottelua, yhteiskunta ei tarvitse enemmän lapsia vaan parempia lapsia. Tämä ajatus perustuu aikaan kun luultiin että yhteiskunta joutuu pulaan suurten ikäluokkien vuoksi, se juna meni jo ja hyvin selvittiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkohan niiden on pitää kauemmin, jos työmatkat kestävät kauemmin. Kuitenkaan ei mitään työttömyyskorvausta myönnetä tuolla periaatteella, että kun menee 1,5 tuntia yli hoitoajan, niin irtisanoudunpa työstäni. Hankalampihan sille lapsellekin on lähteä joka päivä vielä toiseen hoitopaikkaan kuin olla samassa.

Muita ratkaisuja, joita kyllä varmasti olet itsekin miettinyt: isä hakee ja pitää pari tuntia, päiväkoti lähempää työpaikkaa ja raahaat lapsen yli tunnin matkat sinne, joku nopeampi kulkuneuvo (yksityishelikopteri esim. :).

Yleensäkin päiväkodit, koulu ja koko yhteiskunta pyörii sillä ajatuksella, että kaikki ovat töissä ma-pe päivisin, vaikka harva nykyään on. Että on kaksi pystyvää huoltajaa eri työajoin ja lauma pirteitä, mutta jo eläköityneitä isovanhempia päivystämässä. Lisäksi oletetaan, että voi ottaa vapaata milloin vain, esimerkiksi tulla tunniksi keskellä päivää jonnekin.

Huhuu, kuulostat 1950-luvun alun kansakoulun kansalaistaidon oppikirjalta.

Nyt ulos mökistä ja katsomaan, miten maailma pyörii ja miten täällä ajatellaan tällä vuosituhannella.

Nyt en valitettavasti ihan pysty seuraamaan ajatustasi. Minulla on lapsi päiväkodissa ja olen totaaliyksinhuoltaja.

Kansalaistaito tuli oppiaineena vasta peruskouluun, ja oppikirjoissa oli esimerkiksi liikennesääntöjä ja ruokaympyröitä. 70-luvulla yksinhuoltajien lapsille järjestettiin kunnallista päivähoitoa, vaikka mitään subjektiivista oikeutta ei siihen ollut. Moni perhe palkkasi jonkun vain hoitajaksi, ja tämä kävi virallisena harjoittelujaksona joihonkin ammatteihin. Myös perhepäivähoitajana sai toimia kuka vain, ja toimikin.

Taas 5luvulla totaaliyhärien lapset olivat hyvin usein sijoitettuina joko perheisiin tai lastenkotiin, jos mummi tai joku muu läheinen ei pystynyt hoitamaan heitä. Joku saattoi ehkä ottaa lapsen mukaan töihin. Päivähoitoa ei ollut, ja sosiaaliturva oli olematon,. Yksinhuoltajan työssäkäynti oli vaikeaa. Monesti ei halpoihin vuokra-asuntoihinkaan saanut ottaa lasta. Ne olivat usein alivuokrahuoneita.

Nykyaikana pitäisi olla mahdollista yksinhuoltajan käydä töissä kunnallisen päivähoidon turvin, mutta eipä vain tunnu olevan.

Sinä näköjään hallitset sosiaalipoliittisen- ja koulutushistorian, minä nykyhetken käytännöt ja monikulttuurisuuden. Yhteiskunta ei pyöri (enää) noilla ajatuksilla, joita kuvasit aiemmassa vastauksessa. Ei ole pyörinyt pitkään aikan ja koko ajan vähemmän. Pääministeri ja maan hallitus ovat lähestulkoon kaikki kolmekympisiä nuoria naisia, ei ne ajattele historiallisesti tai takapajuisesti, kuten ei muutkaan virastot nuorine työntekijöineen. Niiden mielestä kuusikymppiset ovat mummeleita! :)

Eli nyky-yhteiskunnassa ei ajatella enää niin, että kunnallisen päivähoidon pitäisi mahdollistaa vanhempien työssäkäynti? Että itse pitää hankkia lapsilleen hoitaja tai olla lastensa kanssa kotona?

Eri

Kyllä se mahdollistaakin, mutta ihan joka paikassa on säännöt ja ohjeet. 10h hoitopäivä on ihan järkyttävä, miksi vielä pidempää pidettäisiin normaalina?

Totta kai se on liian pitkä aika, mutta ap:n tapauksessa tarve on väliaikainen.

Miten yh ylipäätään pystyy käymään kokopäivätöissä, jos päivähoitopaikkaa ei saa kodin tai työpaikan viereen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ap, miksi et muuta esimerkiksi Keski-Suomeen, jossa saat edullisemman asunnon lähempää päiväkotia ja työtäsi? Eihän sinulla ole edes tukiverkkoja nykyisellä paikkakunnalla, joten miksi jäisit? Päiväkotityötä on kaikkialla, joka paikassa on tekijöistä pulaa.

Lapsen isä asuu kaikesta päätellen pk-seudulla. Neuvotko siis aapeeta muuttamaan lapsen kanssa toiselle puolelle Suomea kuin missä lapsen isä asuu? Miksi?

No eipä se isä tunnu lapsestaan olevan kiinnostunut, joten samapa se missä ap ja lapsi asuvat. Isä tulee sitten vierailulle, jos haluaa lastaan nähdä. 

Höpöhöpö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkohan niiden on pitää kauemmin, jos työmatkat kestävät kauemmin. Kuitenkaan ei mitään työttömyyskorvausta myönnetä tuolla periaatteella, että kun menee 1,5 tuntia yli hoitoajan, niin irtisanoudunpa työstäni. Hankalampihan sille lapsellekin on lähteä joka päivä vielä toiseen hoitopaikkaan kuin olla samassa.

Muita ratkaisuja, joita kyllä varmasti olet itsekin miettinyt: isä hakee ja pitää pari tuntia, päiväkoti lähempää työpaikkaa ja raahaat lapsen yli tunnin matkat sinne, joku nopeampi kulkuneuvo (yksityishelikopteri esim. :).

Yleensäkin päiväkodit, koulu ja koko yhteiskunta pyörii sillä ajatuksella, että kaikki ovat töissä ma-pe päivisin, vaikka harva nykyään on. Että on kaksi pystyvää huoltajaa eri työajoin ja lauma pirteitä, mutta jo eläköityneitä isovanhempia päivystämässä. Lisäksi oletetaan, että voi ottaa vapaata milloin vain, esimerkiksi tulla tunniksi keskellä päivää jonnekin.

Huhuu, kuulostat 1950-luvun alun kansakoulun kansalaistaidon oppikirjalta.

Nyt ulos mökistä ja katsomaan, miten maailma pyörii ja miten täällä ajatellaan tällä vuosituhannella.

Nyt en valitettavasti ihan pysty seuraamaan ajatustasi. Minulla on lapsi päiväkodissa ja olen totaaliyksinhuoltaja.

Kansalaistaito tuli oppiaineena vasta peruskouluun, ja oppikirjoissa oli esimerkiksi liikennesääntöjä ja ruokaympyröitä. 70-luvulla yksinhuoltajien lapsille järjestettiin kunnallista päivähoitoa, vaikka mitään subjektiivista oikeutta ei siihen ollut. Moni perhe palkkasi jonkun vain hoitajaksi, ja tämä kävi virallisena harjoittelujaksona joihonkin ammatteihin. Myös perhepäivähoitajana sai toimia kuka vain, ja toimikin.

Taas 5luvulla totaaliyhärien lapset olivat hyvin usein sijoitettuina joko perheisiin tai lastenkotiin, jos mummi tai joku muu läheinen ei pystynyt hoitamaan heitä. Joku saattoi ehkä ottaa lapsen mukaan töihin. Päivähoitoa ei ollut, ja sosiaaliturva oli olematon,. Yksinhuoltajan työssäkäynti oli vaikeaa. Monesti ei halpoihin vuokra-asuntoihinkaan saanut ottaa lasta. Ne olivat usein alivuokrahuoneita.

Nykyaikana pitäisi olla mahdollista yksinhuoltajan käydä töissä kunnallisen päivähoidon turvin, mutta eipä vain tunnu olevan.

Sinä näköjään hallitset sosiaalipoliittisen- ja koulutushistorian, minä nykyhetken käytännöt ja monikulttuurisuuden. Yhteiskunta ei pyöri (enää) noilla ajatuksilla, joita kuvasit aiemmassa vastauksessa. Ei ole pyörinyt pitkään aikan ja koko ajan vähemmän. Pääministeri ja maan hallitus ovat lähestulkoon kaikki kolmekympisiä nuoria naisia, ei ne ajattele historiallisesti tai takapajuisesti, kuten ei muutkaan virastot nuorine työntekijöineen. Niiden mielestä kuusikymppiset ovat mummeleita! :)

Eli nyky-yhteiskunnassa ei ajatella enää niin, että kunnallisen päivähoidon pitäisi mahdollistaa vanhempien työssäkäynti? Että itse pitää hankkia lapsilleen hoitaja tai olla lastensa kanssa kotona?

Eri

Kyllä se mahdollistaakin, mutta ihan joka paikassa on säännöt ja ohjeet. 10h hoitopäivä on ihan järkyttävä, miksi vielä pidempää pidettäisiin normaalina?

Totta kai se on liian pitkä aika, mutta ap:n tapauksessa tarve on väliaikainen.

Miten yh ylipäätään pystyy käymään kokopäivätöissä, jos päivähoitopaikkaa ei saa kodin tai työpaikan viereen?

Miksi se olisi kenenkään muun kuin sen yhn ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika järkyttävää, että lapsi ei näe äitiään käytännössä lainkaan viikolla. Miksi pitää lisääntyä, jos työ on lasta tärkeämäpää?

Perhe pitää elättää jollain tavalla. Siksi käydään töissä, ei siksi, että se työ olisi lasta tärkeämpää.

Miksi yhä nykypäivänä joku kuvittelee äidin työssäkäynnin olevan harrastus, vapaaehtoista puuhailua? Puhusiko tuon kirjoittaja ikinä noin negatiivisesti isän työssäkäynnistä, että onpas moraalitonta hurvittelua?

Vieläkö joku oikeasti tekee lapsia tajuamatta että se tarkoittaa jommankumman kotiin jääntiä väistämättä usein useammaksi vuodeksi tai sit lapsella pitää olla muu hoitaja? Kun alkaa lapsia tehdä, nämä asiat mietitään valmiiksi eikä aleta sit miettimään kun se lapsi on siinä sijaiskärsijänä.

Eivät kaikki pysty jäämään kotiin vuosiksi toimeentulon takia. Puolison palkalla ei välttämättä pärjää koko perhe, siksi molempien on sinne töihin mentävä.

Lapsia syntyy yhä vähemmän, jos pitäisi pystyä olemaan vuosikausia kotona.

Tässä tapauksessa ap on eronnut ja yh, joten ei ole toista vanhempaa jäämässä kotiin, joten ap:n on siellä töissä käytävä. Lapsen tekohetkellä tilanne on ollut toinen, mutta tilanteet voivat muuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika järkyttävää, että lapsi ei näe äitiään käytännössä lainkaan viikolla. Miksi pitää lisääntyä, jos työ on lasta tärkeämäpää?

Perhe pitää elättää jollain tavalla. Siksi käydään töissä, ei siksi, että se työ olisi lasta tärkeämpää.

Miksi yhä nykypäivänä joku kuvittelee äidin työssäkäynnin olevan harrastus, vapaaehtoista puuhailua? Puhusiko tuon kirjoittaja ikinä noin negatiivisesti isän työssäkäynnistä, että onpas moraalitonta hurvittelua?

Vieläkö joku oikeasti tekee lapsia tajuamatta että se tarkoittaa jommankumman kotiin jääntiä väistämättä usein useammaksi vuodeksi tai sit lapsella pitää olla muu hoitaja? Kun alkaa lapsia tehdä, nämä asiat mietitään valmiiksi eikä aleta sit miettimään kun se lapsi on siinä sijaiskärsijänä.

Eivät kaikki pysty jäämään kotiin vuosiksi toimeentulon takia. Puolison palkalla ei välttämättä pärjää koko perhe, siksi molempien on sinne töihin mentävä.

Lapsia syntyy yhä vähemmän, jos pitäisi pystyä olemaan vuosikausia kotona.

Tässä tapauksessa ap on eronnut ja yh, joten ei ole toista vanhempaa jäämässä kotiin, joten ap:n on siellä töissä käytävä. Lapsen tekohetkellä tilanne on ollut toinen, mutta tilanteet voivat muuttua.

Semmosta se on. Ikävää ettei lapsessa ole palautusoikeutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkohan niiden on pitää kauemmin, jos työmatkat kestävät kauemmin. Kuitenkaan ei mitään työttömyyskorvausta myönnetä tuolla periaatteella, että kun menee 1,5 tuntia yli hoitoajan, niin irtisanoudunpa työstäni. Hankalampihan sille lapsellekin on lähteä joka päivä vielä toiseen hoitopaikkaan kuin olla samassa.

Muita ratkaisuja, joita kyllä varmasti olet itsekin miettinyt: isä hakee ja pitää pari tuntia, päiväkoti lähempää työpaikkaa ja raahaat lapsen yli tunnin matkat sinne, joku nopeampi kulkuneuvo (yksityishelikopteri esim. :).

Yleensäkin päiväkodit, koulu ja koko yhteiskunta pyörii sillä ajatuksella, että kaikki ovat töissä ma-pe päivisin, vaikka harva nykyään on. Että on kaksi pystyvää huoltajaa eri työajoin ja lauma pirteitä, mutta jo eläköityneitä isovanhempia päivystämässä. Lisäksi oletetaan, että voi ottaa vapaata milloin vain, esimerkiksi tulla tunniksi keskellä päivää jonnekin.

Huhuu, kuulostat 1950-luvun alun kansakoulun kansalaistaidon oppikirjalta.

Nyt ulos mökistä ja katsomaan, miten maailma pyörii ja miten täällä ajatellaan tällä vuosituhannella.

Nyt en valitettavasti ihan pysty seuraamaan ajatustasi. Minulla on lapsi päiväkodissa ja olen totaaliyksinhuoltaja.

Kansalaistaito tuli oppiaineena vasta peruskouluun, ja oppikirjoissa oli esimerkiksi liikennesääntöjä ja ruokaympyröitä. 70-luvulla yksinhuoltajien lapsille järjestettiin kunnallista päivähoitoa, vaikka mitään subjektiivista oikeutta ei siihen ollut. Moni perhe palkkasi jonkun vain hoitajaksi, ja tämä kävi virallisena harjoittelujaksona joihonkin ammatteihin. Myös perhepäivähoitajana sai toimia kuka vain, ja toimikin.

Taas 5luvulla totaaliyhärien lapset olivat hyvin usein sijoitettuina joko perheisiin tai lastenkotiin, jos mummi tai joku muu läheinen ei pystynyt hoitamaan heitä. Joku saattoi ehkä ottaa lapsen mukaan töihin. Päivähoitoa ei ollut, ja sosiaaliturva oli olematon,. Yksinhuoltajan työssäkäynti oli vaikeaa. Monesti ei halpoihin vuokra-asuntoihinkaan saanut ottaa lasta. Ne olivat usein alivuokrahuoneita.

Nykyaikana pitäisi olla mahdollista yksinhuoltajan käydä töissä kunnallisen päivähoidon turvin, mutta eipä vain tunnu olevan.

Sinä näköjään hallitset sosiaalipoliittisen- ja koulutushistorian, minä nykyhetken käytännöt ja monikulttuurisuuden. Yhteiskunta ei pyöri (enää) noilla ajatuksilla, joita kuvasit aiemmassa vastauksessa. Ei ole pyörinyt pitkään aikan ja koko ajan vähemmän. Pääministeri ja maan hallitus ovat lähestulkoon kaikki kolmekympisiä nuoria naisia, ei ne ajattele historiallisesti tai takapajuisesti, kuten ei muutkaan virastot nuorine työntekijöineen. Niiden mielestä kuusikymppiset ovat mummeleita! :)

Eli nyky-yhteiskunnassa ei ajatella enää niin, että kunnallisen päivähoidon pitäisi mahdollistaa vanhempien työssäkäynti? Että itse pitää hankkia lapsilleen hoitaja tai olla lastensa kanssa kotona?

Eri

Kyllä se mahdollistaakin, mutta ihan joka paikassa on säännöt ja ohjeet. 10h hoitopäivä on ihan järkyttävä, miksi vielä pidempää pidettäisiin normaalina?

Totta kai se on liian pitkä aika, mutta ap:n tapauksessa tarve on väliaikainen.

Miten yh ylipäätään pystyy käymään kokopäivätöissä, jos päivähoitopaikkaa ei saa kodin tai työpaikan viereen?

Miksi se olisi kenenkään muun kuin sen yhn ongelma?

Onhan se yhteiskunnan ongelma, jos työkykyinen ja -haluinen ihminen joutuu olemaan työttömänä sen takia, ettei lapselle ole hoitopaikkaa. Jatkuvasti painotetaan sitä, että äidit pitää saada töihin (esim. perhevapaauudistus), mutta ei kuitenkaan tarjota sellaista päivähoitoa, että se olisi mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika järkyttävää, että lapsi ei näe äitiään käytännössä lainkaan viikolla. Miksi pitää lisääntyä, jos työ on lasta tärkeämäpää?

Perhe pitää elättää jollain tavalla. Siksi käydään töissä, ei siksi, että se työ olisi lasta tärkeämpää.

Miksi yhä nykypäivänä joku kuvittelee äidin työssäkäynnin olevan harrastus, vapaaehtoista puuhailua? Puhusiko tuon kirjoittaja ikinä noin negatiivisesti isän työssäkäynnistä, että onpas moraalitonta hurvittelua?

Vieläkö joku oikeasti tekee lapsia tajuamatta että se tarkoittaa jommankumman kotiin jääntiä väistämättä usein useammaksi vuodeksi tai sit lapsella pitää olla muu hoitaja? Kun alkaa lapsia tehdä, nämä asiat mietitään valmiiksi eikä aleta sit miettimään kun se lapsi on siinä sijaiskärsijänä.

Eivät kaikki pysty jäämään kotiin vuosiksi toimeentulon takia. Puolison palkalla ei välttämättä pärjää koko perhe, siksi molempien on sinne töihin mentävä.

Lapsia syntyy yhä vähemmän, jos pitäisi pystyä olemaan vuosikausia kotona.

Tässä tapauksessa ap on eronnut ja yh, joten ei ole toista vanhempaa jäämässä kotiin, joten ap:n on siellä töissä käytävä. Lapsen tekohetkellä tilanne on ollut toinen, mutta tilanteet voivat muuttua.

Ja tulos on nähtävissä nykylapsissa. Pitäisi olla pakollista olla kotona vähintään se kolme vuotta, ilman hyvää perustelua pitäisi vaatia sinne eskari-ikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkohan niiden on pitää kauemmin, jos työmatkat kestävät kauemmin. Kuitenkaan ei mitään työttömyyskorvausta myönnetä tuolla periaatteella, että kun menee 1,5 tuntia yli hoitoajan, niin irtisanoudunpa työstäni. Hankalampihan sille lapsellekin on lähteä joka päivä vielä toiseen hoitopaikkaan kuin olla samassa.

Muita ratkaisuja, joita kyllä varmasti olet itsekin miettinyt: isä hakee ja pitää pari tuntia, päiväkoti lähempää työpaikkaa ja raahaat lapsen yli tunnin matkat sinne, joku nopeampi kulkuneuvo (yksityishelikopteri esim. :).

Yleensäkin päiväkodit, koulu ja koko yhteiskunta pyörii sillä ajatuksella, että kaikki ovat töissä ma-pe päivisin, vaikka harva nykyään on. Että on kaksi pystyvää huoltajaa eri työajoin ja lauma pirteitä, mutta jo eläköityneitä isovanhempia päivystämässä. Lisäksi oletetaan, että voi ottaa vapaata milloin vain, esimerkiksi tulla tunniksi keskellä päivää jonnekin.

Huhuu, kuulostat 1950-luvun alun kansakoulun kansalaistaidon oppikirjalta.

Nyt ulos mökistä ja katsomaan, miten maailma pyörii ja miten täällä ajatellaan tällä vuosituhannella.

Nyt en valitettavasti ihan pysty seuraamaan ajatustasi. Minulla on lapsi päiväkodissa ja olen totaaliyksinhuoltaja.

Kansalaistaito tuli oppiaineena vasta peruskouluun, ja oppikirjoissa oli esimerkiksi liikennesääntöjä ja ruokaympyröitä. 70-luvulla yksinhuoltajien lapsille järjestettiin kunnallista päivähoitoa, vaikka mitään subjektiivista oikeutta ei siihen ollut. Moni perhe palkkasi jonkun vain hoitajaksi, ja tämä kävi virallisena harjoittelujaksona joihonkin ammatteihin. Myös perhepäivähoitajana sai toimia kuka vain, ja toimikin.

Taas 5luvulla totaaliyhärien lapset olivat hyvin usein sijoitettuina joko perheisiin tai lastenkotiin, jos mummi tai joku muu läheinen ei pystynyt hoitamaan heitä. Joku saattoi ehkä ottaa lapsen mukaan töihin. Päivähoitoa ei ollut, ja sosiaaliturva oli olematon,. Yksinhuoltajan työssäkäynti oli vaikeaa. Monesti ei halpoihin vuokra-asuntoihinkaan saanut ottaa lasta. Ne olivat usein alivuokrahuoneita.

Nykyaikana pitäisi olla mahdollista yksinhuoltajan käydä töissä kunnallisen päivähoidon turvin, mutta eipä vain tunnu olevan.

Sinä näköjään hallitset sosiaalipoliittisen- ja koulutushistorian, minä nykyhetken käytännöt ja monikulttuurisuuden. Yhteiskunta ei pyöri (enää) noilla ajatuksilla, joita kuvasit aiemmassa vastauksessa. Ei ole pyörinyt pitkään aikan ja koko ajan vähemmän. Pääministeri ja maan hallitus ovat lähestulkoon kaikki kolmekympisiä nuoria naisia, ei ne ajattele historiallisesti tai takapajuisesti, kuten ei muutkaan virastot nuorine työntekijöineen. Niiden mielestä kuusikymppiset ovat mummeleita! :)

Eli nyky-yhteiskunnassa ei ajatella enää niin, että kunnallisen päivähoidon pitäisi mahdollistaa vanhempien työssäkäynti? Että itse pitää hankkia lapsilleen hoitaja tai olla lastensa kanssa kotona?

Eri

Kyllä se mahdollistaakin, mutta ihan joka paikassa on säännöt ja ohjeet. 10h hoitopäivä on ihan järkyttävä, miksi vielä pidempää pidettäisiin normaalina?

Totta kai se on liian pitkä aika, mutta ap:n tapauksessa tarve on väliaikainen.

Miten yh ylipäätään pystyy käymään kokopäivätöissä, jos päivähoitopaikkaa ei saa kodin tai työpaikan viereen?

Miksi se olisi kenenkään muun kuin sen yhn ongelma?

Onhan se yhteiskunnan ongelma, jos työkykyinen ja -haluinen ihminen joutuu olemaan työttömänä sen takia, ettei lapselle ole hoitopaikkaa. Jatkuvasti painotetaan sitä, että äidit pitää saada töihin (esim. perhevapaauudistus), mutta ei kuitenkaan tarjota sellaista päivähoitoa, että se olisi mahdollista.

Kukaan ei halua äitejä töihin perheen kustannuksella. Lähes kaikki saa käytyä töissä ja hoidettua perheensä, ihan hyvin yhteiskunta sen mahdollistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, montako tuntia olet ajatellut, että se päiväkoti on ylipäätään avoinna?

Niinpä, ovet on auki ja varhaiskasvatusta tarjotaan näissä perusyksiköissä jotka ei ole iltaisin/öisin auki, 10-10,5h ajan.

Et selvästikään ole lapsesi kanssa perus varhaiskasvatuksen asiakkaaksi sopiva.

Väärin , varhaiskasvatus ei ole sopiva asiakkailleen.

Väärin.

Varhaiskasvatusyksiköitä on erilaisia ja erilaisille tarpeille, tätä perinteisistä klo16.30-17 välillä auki olevaa, iltaisinkin auki olevaa ja lisäksi vielä ympärivuorokautistakin. Ja bonuksena on vielä perhepäivähoitajiakin.

Joten kyllä se ongelma on nyt ihan siellä ap:n päässä, hänen täytyisi nyt ajatella ensisijaisesti lastaan, ei työnantajaansa.

Tämä yhteiskunta on mennyt aivan mahdottomaksi, lasten kasvatus on ulkoistettu äärimmäisen tehokkaasti, jopa siinä määrin, että lapsi/a tuodaan perheestä päiväkotiin vaikka vanhempi olisi päivät itse kotona (en tarkoita mt-ongelmaisia tmv) ja niin, että vanhemmat kehtaavat valittaa, jos ullakaisajuusoelviira ei olekaan syystä tahi toisesta ulkoillut 2x päivän aikana tai ei viedäkään 15-20 lapsen laumaa Linnanmäelle tai uimaan tai jäälle luistelemaan tai mitä tahansa, kun "onhan teitä 2 tai 3 aikuista".

Tsiisus🤯🤬

Jos työnantaja ei suostu lyhennettyyn työaikaan kuin vasta puolen vuoden päästä, ei sille työntekijä mitään voi. Jos alkaa vänkäämään niin todennäköisesti menettää sen työpaikan. Mites sitten suu pannaan, uuden työpaikan löytäminen ei ole joka alalla helppoa.

Tässä työnantaja ei jousta ja kunnalta osoitettu perinteinen päiväkoti ei jousta. Ap tarvitsisi toisen päiväkodin lapselleen, jotta tuo kuvio onnistuisi.

Eri

Miksi työpaikka joustaisi? Hoitovapaata voi anoa ja se on annettava jos on ollut samalla työnantajalla vähintään 6kk.

Ei pidäkään joustaa ja päiväkodillakin on aukioloajat ja säännöt. Perinteinen päiväkoti on ap:n lapselle väärä.

Mutta kun ei muutakaan paikkaa ap:n lapselle myönnetä kuin se peruspäiväkoti, joten kunta tässä nyt katsoo että peruspäiväkoti ON oikea paikka. Mitä ap voi tehdä, jos työpaikka ei jousta, päiväkoti ei jousta, yksityiseen hoitajaan ei ole rahaa eikä ajokorttia (ilmeisesti, autohan ratkaisisi ongelman), muutto ei tarvittavalla aikataululla onnistu eikä sieltä työpaikan vierestä saa päivähoitopaikkaakaan? Ei ilmeisesti voin kuin luovuttaa ja jättäytyä yhteiskunnan hoidettavaksi, ja vain siksi ettei saa puoleksi vuodeksi paria tuntia pidempää hoitoaikaa. Onko yhteiskuntamme tosiaan niin pahasti epäonnistunut, ettei työkykyinen ja työhaluinen äiti voi tehdä töitä? Eikä ap ole ainoa tuossa tilanteessa. Moni varmaan tosiaan luovuttaa ja kas, sitten ollaan otsikoissa lapsiperheköyhyyden takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika järkyttävää, että lapsi ei näe äitiään käytännössä lainkaan viikolla. Miksi pitää lisääntyä, jos työ on lasta tärkeämäpää?

Perhe pitää elättää jollain tavalla. Siksi käydään töissä, ei siksi, että se työ olisi lasta tärkeämpää.

Miksi yhä nykypäivänä joku kuvittelee äidin työssäkäynnin olevan harrastus, vapaaehtoista puuhailua? Puhusiko tuon kirjoittaja ikinä noin negatiivisesti isän työssäkäynnistä, että onpas moraalitonta hurvittelua?

Vieläkö joku oikeasti tekee lapsia tajuamatta että se tarkoittaa jommankumman kotiin jääntiä väistämättä usein useammaksi vuodeksi tai sit lapsella pitää olla muu hoitaja? Kun alkaa lapsia tehdä, nämä asiat mietitään valmiiksi eikä aleta sit miettimään kun se lapsi on siinä sijaiskärsijänä.

Eivät kaikki pysty jäämään kotiin vuosiksi toimeentulon takia. Puolison palkalla ei välttämättä pärjää koko perhe, siksi molempien on sinne töihin mentävä.

Lapsia syntyy yhä vähemmän, jos pitäisi pystyä olemaan vuosikausia kotona.

Tässä tapauksessa ap on eronnut ja yh, joten ei ole toista vanhempaa jäämässä kotiin, joten ap:n on siellä töissä käytävä. Lapsen tekohetkellä tilanne on ollut toinen, mutta tilanteet voivat muuttua.

Ja tulos on nähtävissä nykylapsissa. Pitäisi olla pakollista olla kotona vähintään se kolme vuotta, ilman hyvää perustelua pitäisi vaatia sinne eskari-ikään.

Kuka sen maksaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ap, miksi et muuta esimerkiksi Keski-Suomeen, jossa saat edullisemman asunnon lähempää päiväkotia ja työtäsi? Eihän sinulla ole edes tukiverkkoja nykyisellä paikkakunnalla, joten miksi jäisit? Päiväkotityötä on kaikkialla, joka paikassa on tekijöistä pulaa.

Lapsen isä asuu kaikesta päätellen pk-seudulla. Neuvotko siis aapeeta muuttamaan lapsen kanssa toiselle puolelle Suomea kuin missä lapsen isä asuu? Miksi?

Isä varmaan kykenee tapaamaan lastaan välimatkasta huolimatta sen kerran pari kuussa, kuten ilmeisesti tähänkin asti. Eiköhän tuo auttaisi näissä hoitokuvioissa, jos aidosti olisi lapsensa arjessa jotenkin läsnä. Hyvin Hesasta ajelee tuossa 1,5 tunnissa vaikka Heinolaan, joten matkat säilynevät suurinpiirtein samana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkohan niiden on pitää kauemmin, jos työmatkat kestävät kauemmin. Kuitenkaan ei mitään työttömyyskorvausta myönnetä tuolla periaatteella, että kun menee 1,5 tuntia yli hoitoajan, niin irtisanoudunpa työstäni. Hankalampihan sille lapsellekin on lähteä joka päivä vielä toiseen hoitopaikkaan kuin olla samassa.

Muita ratkaisuja, joita kyllä varmasti olet itsekin miettinyt: isä hakee ja pitää pari tuntia, päiväkoti lähempää työpaikkaa ja raahaat lapsen yli tunnin matkat sinne, joku nopeampi kulkuneuvo (yksityishelikopteri esim. :).

Yleensäkin päiväkodit, koulu ja koko yhteiskunta pyörii sillä ajatuksella, että kaikki ovat töissä ma-pe päivisin, vaikka harva nykyään on. Että on kaksi pystyvää huoltajaa eri työajoin ja lauma pirteitä, mutta jo eläköityneitä isovanhempia päivystämässä. Lisäksi oletetaan, että voi ottaa vapaata milloin vain, esimerkiksi tulla tunniksi keskellä päivää jonnekin.

Huhuu, kuulostat 1950-luvun alun kansakoulun kansalaistaidon oppikirjalta.

Nyt ulos mökistä ja katsomaan, miten maailma pyörii ja miten täällä ajatellaan tällä vuosituhannella.

Nyt en valitettavasti ihan pysty seuraamaan ajatustasi. Minulla on lapsi päiväkodissa ja olen totaaliyksinhuoltaja.

Kansalaistaito tuli oppiaineena vasta peruskouluun, ja oppikirjoissa oli esimerkiksi liikennesääntöjä ja ruokaympyröitä. 70-luvulla yksinhuoltajien lapsille järjestettiin kunnallista päivähoitoa, vaikka mitään subjektiivista oikeutta ei siihen ollut. Moni perhe palkkasi jonkun vain hoitajaksi, ja tämä kävi virallisena harjoittelujaksona joihonkin ammatteihin. Myös perhepäivähoitajana sai toimia kuka vain, ja toimikin.

Taas 5luvulla totaaliyhärien lapset olivat hyvin usein sijoitettuina joko perheisiin tai lastenkotiin, jos mummi tai joku muu läheinen ei pystynyt hoitamaan heitä. Joku saattoi ehkä ottaa lapsen mukaan töihin. Päivähoitoa ei ollut, ja sosiaaliturva oli olematon,. Yksinhuoltajan työssäkäynti oli vaikeaa. Monesti ei halpoihin vuokra-asuntoihinkaan saanut ottaa lasta. Ne olivat usein alivuokrahuoneita.

Nykyaikana pitäisi olla mahdollista yksinhuoltajan käydä töissä kunnallisen päivähoidon turvin, mutta eipä vain tunnu olevan.

Sinä näköjään hallitset sosiaalipoliittisen- ja koulutushistorian, minä nykyhetken käytännöt ja monikulttuurisuuden. Yhteiskunta ei pyöri (enää) noilla ajatuksilla, joita kuvasit aiemmassa vastauksessa. Ei ole pyörinyt pitkään aikan ja koko ajan vähemmän. Pääministeri ja maan hallitus ovat lähestulkoon kaikki kolmekympisiä nuoria naisia, ei ne ajattele historiallisesti tai takapajuisesti, kuten ei muutkaan virastot nuorine työntekijöineen. Niiden mielestä kuusikymppiset ovat mummeleita! :)

Eli nyky-yhteiskunnassa ei ajatella enää niin, että kunnallisen päivähoidon pitäisi mahdollistaa vanhempien työssäkäynti? Että itse pitää hankkia lapsilleen hoitaja tai olla lastensa kanssa kotona?

Eri

Kyllä se mahdollistaakin, mutta ihan joka paikassa on säännöt ja ohjeet. 10h hoitopäivä on ihan järkyttävä, miksi vielä pidempää pidettäisiin normaalina?

Totta kai se on liian pitkä aika, mutta ap:n tapauksessa tarve on väliaikainen.

Miten yh ylipäätään pystyy käymään kokopäivätöissä, jos päivähoitopaikkaa ei saa kodin tai työpaikan viereen?

Miksi se olisi kenenkään muun kuin sen yhn ongelma?

Onhan se yhteiskunnan ongelma, jos työkykyinen ja -haluinen ihminen joutuu olemaan työttömänä sen takia, ettei lapselle ole hoitopaikkaa. Jatkuvasti painotetaan sitä, että äidit pitää saada töihin (esim. perhevapaauudistus), mutta ei kuitenkaan tarjota sellaista päivähoitoa, että se olisi mahdollista.

Kukaan ei halua äitejä töihin perheen kustannuksella. Lähes kaikki saa käytyä töissä ja hoidettua perheensä, ihan hyvin yhteiskunta sen mahdollistaa.

No kyllähän haluaa, jokainen tietää että lasten paras olisi useamman vuoden kotihoito, mutta silti vanhemmat halutaan töihin heti kun mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ap, miksi et muuta esimerkiksi Keski-Suomeen, jossa saat edullisemman asunnon lähempää päiväkotia ja työtäsi? Eihän sinulla ole edes tukiverkkoja nykyisellä paikkakunnalla, joten miksi jäisit? Päiväkotityötä on kaikkialla, joka paikassa on tekijöistä pulaa.

Lapsen isä asuu kaikesta päätellen pk-seudulla. Neuvotko siis aapeeta muuttamaan lapsen kanssa toiselle puolelle Suomea kuin missä lapsen isä asuu? Miksi?

Isä varmaan kykenee tapaamaan lastaan välimatkasta huolimatta sen kerran pari kuussa, kuten ilmeisesti tähänkin asti. Eiköhän tuo auttaisi näissä hoitokuvioissa, jos aidosti olisi lapsensa arjessa jotenkin läsnä. Hyvin Hesasta ajelee tuossa 1,5 tunnissa vaikka Heinolaan, joten matkat säilynevät suurinpiirtein samana.

Ja lisään vielä, että kyseessä on lapsen etu. Nythän lapsi ei ilmeisesti näe oikein kumpaakaan vanhempaansa, kun asuu päiväkodissa.

Minä olin vähän vastaavassa tilanteessa. Ja minä luovutin. Mikään taho ei joustanut yhtään vaikka miten soittelin ja selitin tilanteeni mahdottomuutta ja pyysin joustamaan. Olen sitten työtön vaikka tosiaan olisin työkykyinen, ammattiin koulutettu ja työhaluinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, montako tuntia olet ajatellut, että se päiväkoti on ylipäätään avoinna?

Niinpä, ovet on auki ja varhaiskasvatusta tarjotaan näissä perusyksiköissä jotka ei ole iltaisin/öisin auki, 10-10,5h ajan.

Et selvästikään ole lapsesi kanssa perus varhaiskasvatuksen asiakkaaksi sopiva.

Väärin , varhaiskasvatus ei ole sopiva asiakkailleen.

Väärin.

Varhaiskasvatusyksiköitä on erilaisia ja erilaisille tarpeille, tätä perinteisistä klo16.30-17 välillä auki olevaa, iltaisinkin auki olevaa ja lisäksi vielä ympärivuorokautistakin. Ja bonuksena on vielä perhepäivähoitajiakin.

Joten kyllä se ongelma on nyt ihan siellä ap:n päässä, hänen täytyisi nyt ajatella ensisijaisesti lastaan, ei työnantajaansa.

Tämä yhteiskunta on mennyt aivan mahdottomaksi, lasten kasvatus on ulkoistettu äärimmäisen tehokkaasti, jopa siinä määrin, että lapsi/a tuodaan perheestä päiväkotiin vaikka vanhempi olisi päivät itse kotona (en tarkoita mt-ongelmaisia tmv) ja niin, että vanhemmat kehtaavat valittaa, jos ullakaisajuusoelviira ei olekaan syystä tahi toisesta ulkoillut 2x päivän aikana tai ei viedäkään 15-20 lapsen laumaa Linnanmäelle tai uimaan tai jäälle luistelemaan tai mitä tahansa, kun "onhan teitä 2 tai 3 aikuista".

Tsiisus🤯🤬

Jos työnantaja ei suostu lyhennettyyn työaikaan kuin vasta puolen vuoden päästä, ei sille työntekijä mitään voi. Jos alkaa vänkäämään niin todennäköisesti menettää sen työpaikan. Mites sitten suu pannaan, uuden työpaikan löytäminen ei ole joka alalla helppoa.

Tässä työnantaja ei jousta ja kunnalta osoitettu perinteinen päiväkoti ei jousta. Ap tarvitsisi toisen päiväkodin lapselleen, jotta tuo kuvio onnistuisi.

Eri

Miksi työpaikka joustaisi? Hoitovapaata voi anoa ja se on annettava jos on ollut samalla työnantajalla vähintään 6kk.

Ei pidäkään joustaa ja päiväkodillakin on aukioloajat ja säännöt. Perinteinen päiväkoti on ap:n lapselle väärä.

Mutta kun ei muutakaan paikkaa ap:n lapselle myönnetä kuin se peruspäiväkoti, joten kunta tässä nyt katsoo että peruspäiväkoti ON oikea paikka. Mitä ap voi tehdä, jos työpaikka ei jousta, päiväkoti ei jousta, yksityiseen hoitajaan ei ole rahaa eikä ajokorttia (ilmeisesti, autohan ratkaisisi ongelman), muutto ei tarvittavalla aikataululla onnistu eikä sieltä työpaikan vierestä saa päivähoitopaikkaakaan? Ei ilmeisesti voin kuin luovuttaa ja jättäytyä yhteiskunnan hoidettavaksi, ja vain siksi ettei saa puoleksi vuodeksi paria tuntia pidempää hoitoaikaa. Onko yhteiskuntamme tosiaan niin pahasti epäonnistunut, ettei työkykyinen ja työhaluinen äiti voi tehdä töitä? Eikä ap ole ainoa tuossa tilanteessa. Moni varmaan tosiaan luovuttaa ja kas, sitten ollaan otsikoissa lapsiperheköyhyyden takia.

Joustat yhdelle, joustat kaikille. Ap hankkii puoleksi vuotta sen hoitajan pariksi tunniksi ja sillä selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika järkyttävää, että lapsi ei näe äitiään käytännössä lainkaan viikolla. Miksi pitää lisääntyä, jos työ on lasta tärkeämäpää?

Perhe pitää elättää jollain tavalla. Siksi käydään töissä, ei siksi, että se työ olisi lasta tärkeämpää.

Miksi yhä nykypäivänä joku kuvittelee äidin työssäkäynnin olevan harrastus, vapaaehtoista puuhailua? Puhusiko tuon kirjoittaja ikinä noin negatiivisesti isän työssäkäynnistä, että onpas moraalitonta hurvittelua?

Vieläkö joku oikeasti tekee lapsia tajuamatta että se tarkoittaa jommankumman kotiin jääntiä väistämättä usein useammaksi vuodeksi tai sit lapsella pitää olla muu hoitaja? Kun alkaa lapsia tehdä, nämä asiat mietitään valmiiksi eikä aleta sit miettimään kun se lapsi on siinä sijaiskärsijänä.

Eivät kaikki pysty jäämään kotiin vuosiksi toimeentulon takia. Puolison palkalla ei välttämättä pärjää koko perhe, siksi molempien on sinne töihin mentävä.

Lapsia syntyy yhä vähemmän, jos pitäisi pystyä olemaan vuosikausia kotona.

Tässä tapauksessa ap on eronnut ja yh, joten ei ole toista vanhempaa jäämässä kotiin, joten ap:n on siellä töissä käytävä. Lapsen tekohetkellä tilanne on ollut toinen, mutta tilanteet voivat muuttua.

Ja tulos on nähtävissä nykylapsissa. Pitäisi olla pakollista olla kotona vähintään se kolme vuotta, ilman hyvää perustelua pitäisi vaatia sinne eskari-ikään.

Jos se olisi pakollista niin siitä pitäisi maksaa niin hyvin että se on tosiasiassa mahdollista olla kotona. Muuten ei tule lapsia. Vai sitäkö te öyhöttäjät haluatte, että vain ne lisääntyy joita ei työnteko kiinnosta muutenkaan? Luuletteko ettei se alkaisi näkyä lapsissa aika pian?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika järkyttävää, että lapsi ei näe äitiään käytännössä lainkaan viikolla. Miksi pitää lisääntyä, jos työ on lasta tärkeämäpää?

Perhe pitää elättää jollain tavalla. Siksi käydään töissä, ei siksi, että se työ olisi lasta tärkeämpää.

Miksi yhä nykypäivänä joku kuvittelee äidin työssäkäynnin olevan harrastus, vapaaehtoista puuhailua? Puhusiko tuon kirjoittaja ikinä noin negatiivisesti isän työssäkäynnistä, että onpas moraalitonta hurvittelua?

Vieläkö joku oikeasti tekee lapsia tajuamatta että se tarkoittaa jommankumman kotiin jääntiä väistämättä usein useammaksi vuodeksi tai sit lapsella pitää olla muu hoitaja? Kun alkaa lapsia tehdä, nämä asiat mietitään valmiiksi eikä aleta sit miettimään kun se lapsi on siinä sijaiskärsijänä.

Eivät kaikki pysty jäämään kotiin vuosiksi toimeentulon takia. Puolison palkalla ei välttämättä pärjää koko perhe, siksi molempien on sinne töihin mentävä.

Lapsia syntyy yhä vähemmän, jos pitäisi pystyä olemaan vuosikausia kotona.

Tässä tapauksessa ap on eronnut ja yh, joten ei ole toista vanhempaa jäämässä kotiin, joten ap:n on siellä töissä käytävä. Lapsen tekohetkellä tilanne on ollut toinen, mutta tilanteet voivat muuttua.

Ja tulos on nähtävissä nykylapsissa. Pitäisi olla pakollista olla kotona vähintään se kolme vuotta, ilman hyvää perustelua pitäisi vaatia sinne eskari-ikään.

Kuka sen maksaisi?

Jokainen tietenkin itse.