Lue keskustelun säännöt.
Olen lukenut saksaa 2 vuotta yläasteella ja 3 vuotta lukiossa, mutta en muista saksankielestä juuri mitään
26.02.2023 |
Muutaman lauseen muistan. Onko muita, joilla on käynyt sama ilmiö?
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin 3 vuotta, en koskaan oikein oppinutkaan mitään ja nyt osaan korkeintaan yksittäisiä, helppoja sanoja.
Saksan kielen ääntäminen on helppoa moneen muuhun kieleen verrattuna, mutta englantiin verrattuna siinä pitää aina tietää minkä sukuinen joku substantiivi on (der, das, die) ja se vaikuttaa mm. monikkoon ja genetiiviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään muista ja miksihän edes opiskelin. Englanti menee jotenkuten, mutta ruotsi ja saksa ei. En ole tarvinnut opiskelujen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Luin saksaa kaksi vuotta yläasteella, kolme vuotta lukiossa (arvosana 10 ja laudatur), kaksi vuotta kauppaopistossa. Sen jälkeen saksa oli sivuaineena yliopistossa, jossa opiskelin kääntämistä. Valmistuin vuonna 1998 enkä enää puhu enkä kunnolla ymmärrä saksaa. Hukkaan mennyt kaikki opiskeluvuodet.
Sinun pitänee ruveta katsomaan saksalaisia tv-sarjoja ilman tekstitystä tai käydä lukemassa edes Der Spiegel lehden otsikot netissä.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin saman määrän venäjää (2 + 3 vuotta) enkä osaa sitä kuin muutaman lauseen. Saksaa luin vain 3 vuotta, mutta sitä osaan paljon enemmän. Olen myös suorittanut yliopistossa unkarin alkeet, mutta en osaa sanoa unkariksi edes päivää tai kiitos.
Ihmettelen, kun aina puhutaan kielipäästä. Itselläni ainakin on niin, että joitakin kieliä opin helposti (esim. italiaa) mutta toisia (kuten edellämainittuja venäjää ja unkaria) en millään.
Siihen aikaan kun itse oli yläasteella piti valita muistaakseni joko kolmas kieli, konekirjoitus tai puutyöt. Kolmannen kielen opiskelu ei hirveästi kiinnostanut, mutta konekirjoitus ja puutyöt vielä vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Mä olen kuullut samaa. Saksan kielioppi on supervaikea. Lukiossa mulla oli kaveri, joka oli lukenut saksaa aka-asteen 3. Luokalta lähtien ja hän oli kerran myös kesälomalla lastenhoitajana töissä Saksassa ha hln sanoi minulle abivuonba, että hänestä tuntuu siltä, ettei hän osaa saksaa yhtään.
Saksan kielioppi ei suinkaan ole supervaikea, vaikkakin vähän monimutkaisempi kuin englannin tai ruotsin. Vaatii kuitenkin käytännön harjoitusta, että saa kieliopin niin selkäytimeen, että sanajärjestys ja adjektiivien taivutus tulee helpolla mukaan puheeseenkin. Toisaalta arkipäivän tilanteissa on tärkeintä tulla ymmärretyksi, ja siinä ei kieliopin tarvitse olla täydellistä.
Näin ja kaiken lisäksi hyvin moni saksalainen ei osaa puhua "aitoa saksaa". Menee datiivit ja akkusatiivit sekaisin.
Saksassa ja Itävallassa yhteensä vuoden asuneena sanoisin, että on oikeastaan kolme virhettä, joita suomalaisen pitää välttää, koska ne aiheuttava oikeasti ongelmia ymmärtämisessä:
1. Älä sekoita eri sukupuolten hän-sanoja. Jos sanot er, kun pitäisi sanoa sie tai päinvastoin, niin kuulija menee täysin sekaisin. Suomalaisen päässä nämä ovat lähes sama asia, mutta saksankieliselle ne ovat kaksi täysin eri juttua eikä hän osaa arvata, että tarkoitat toista, kun sanot muuta. (Poikkeuksena sellainen saksankielinen, joka on ollut suomalaisten kanssa niin paljon tekemisissä, että hän on jo oppinut, että tämä on suomalaisille tyypillinen virhe.)
2. Muista, että saksassa perfekti tarkoittaa aina jo päättynyttä tekemistä. Jos sanot: "Ich habe zwei Jahre Mathematik studiert.", saksankielinen ymmärtää, että olet kahden vuoden jälkeen keskeyttänyt / lopettanut opinnot. Jos opiskelu vielä jatkuu, pitää käyttää preesensiä: "Ich studiere Mathematik seit zwei Jahren."
3. Verbien erilaisten etuliitteiden kanssa tulee helposti virheitä, ja vaikka monet niistä eivät ole ymmärtämisen kannalta kohtalokkaita, niin osa on. Jos sanot kaufen (ostaa), niin saksankielinen ei tajua, että tarkoitatkin oikeasti verkaufen (myydä).
Suurin osa muista virheistä on sellaisia, että vaikka niistä kuuleekin, että puhujan äidinkieli ei ome saksa, niin tulee silti hyvin ymmärretyksi.
Nämä ovat aivan järkyttäviä saksassa. Joka ainoassa sanassa on etuliite, verbeissä varmaan aina, ja loppuliitteitä riittää myös. Ge- sitä ja ge-tätä, aus-, auf-, ein, -zu, -mit... aivan helvetillistä.
Sitten on niitä kielioppisääntöjä, joissa verbit tulevat sivulauseessa viimeisinä.
https://www.worddive.com/grammar/fi/saksan-kielioppi/10-sanajarjestys/
Ich bleibe heute zu Hause, weil ich mich erkältet habe.
Lohduttaisin kielen unohtaneita sillä, että ne eivät ole poistuneet muistista kokonaan, vaan vaativat vain herättelyä.
Jos nyt paneudut saksaan, se palautuu, eikä sitä pidä alusta asti opetella kuin täysin vierasta kieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin saman määrän venäjää (2 + 3 vuotta) enkä osaa sitä kuin muutaman lauseen. Saksaa luin vain 3 vuotta, mutta sitä osaan paljon enemmän. Olen myös suorittanut yliopistossa unkarin alkeet, mutta en osaa sanoa unkariksi edes päivää tai kiitos.
Ihmettelen, kun aina puhutaan kielipäästä. Itselläni ainakin on niin, että joitakin kieliä opin helposti (esim. italiaa) mutta toisia (kuten edellämainittuja venäjää ja unkaria) en millään.
Siihen aikaan kun itse oli yläasteella piti valita muistaakseni joko kolmas kieli, konekirjoitus tai puutyöt. Kolmannen kielen opiskelu ei hirveästi kiinnostanut, mutta konekirjoitus ja puutyöt vielä vähemmän.
Peruskoulun yläasteella ruotsi alkoi 7. luokalla toisena kotimaisena ja saksa 8. luokalla toisena vieraana kielenä. Minä kävin myös konekirjoituskurssin, josta on ollut edelleen hyötyä kuin kirjoittaa tietokoneen näppäimistössä pääosin kymmensormijärjestelmällä eikä vain kahdella etusormella.
Englanti on ylivoimaisesti parhaiten osaamani ja eniten käyttämäni kieli, jota ei erityisemmin edes ajattele vieraan kielenä etenkin jos kyse on musiikista, elokuvista, tietokoneohjelmista ja kansainvälisistä nettifoorumeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katson saksalaisia sarjoja ja aika hyvin tulee vielä muistettua.
Eihän mikään taito pysy yllä, jos ei sitä silloin tällöin harjoita.
Itse olen unohtanut jo kaunokirjoituksen koukerot. Yo-aineet piti vielä kirjoittaa kaunolla kynällä konseptipaperille, sen jälkeen en ole kaunokirjaimia käyttänyt. Tekstauskirjaimistolla (eri asia kuin tekstiviestien kirjoitaminen) olen sen jälkeen käsinkirjoittelut tehnyt. Käyttääkö joku vielä kaunoa, jos käsin kirjoittaa?
Saako kysyä kuinka vanha olet? Tuntuu oudolta itsestäni, että unohtaisin kaunokirjoituksen, mutta toisaalta ehdinkin käyttää sitä muutaman vuosikymmenen, ennen kuin tietokoneet valtasivat maailman. Voin ymmärtää, että nuoremmilla kauno on unohtunut, jos sitä ei käyttänyt kuin muutaman vuoden. Minä kirjoittelen päivittäin käsin kaikenlaisia tekstejä.
Saksalainen kirjekaverini on kirjoittanut minulle yli 20 vuotta saksaksi. Vastaan englanniksi. Siitä huolimatta, että saksa lukiossa 10 ja yo-kirjoituksissa L.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katson saksalaisia sarjoja ja aika hyvin tulee vielä muistettua.
Eihän mikään taito pysy yllä, jos ei sitä silloin tällöin harjoita.
Itse olen unohtanut jo kaunokirjoituksen koukerot. Yo-aineet piti vielä kirjoittaa kaunolla kynällä konseptipaperille, sen jälkeen en ole kaunokirjaimia käyttänyt. Tekstauskirjaimistolla (eri asia kuin tekstiviestien kirjoitaminen) olen sen jälkeen käsinkirjoittelut tehnyt. Käyttääkö joku vielä kaunoa, jos käsin kirjoittaa?
Saako kysyä kuinka vanha olet? Tuntuu oudolta itsestäni, että unohtaisin kaunokirjoituksen, mutta toisaalta ehdinkin käyttää sitä muutaman vuosikymmenen, ennen kuin tietokoneet valtasivat maailman. Voin ymmärtää, että nuoremmilla kauno on unohtunut, jos sitä ei käyttänyt kuin muutaman vuoden. Minä kirjoittelen päivittäin käsin kaikenlaisia tekstejä.
Minäkin olen tottunut kirjoittamaan tekstaamalla peruskoulun yläasteelta alkaen ja muistaakseni vain äidinkielen aineet piti kirjoittaa kaunokirjoituksella. Nykyisin käytän kaunokirjoitusta vain silloin kun minun pitää kuitata joku paperi omakätisellä allekirjoituksella. Kaupan ruokalistan tai jonkun muun lyhyen muistilapun kirjoitan edelleen käsin käyttämällä tekstauskirjaimia, mutta kaikki pidemmät jutut kirjoitan tietokoneella mm. LibreOfficen Writer-ohjelmalla.
Olen lukenut saksaa koulussa 7v, lukiossa 3v ja yliopistolla 1v. En osaa sanaakaan enää.
Ruotsia luin 3v+3v+1kurssin,osaan pari lausetta ja kieliopin.
Englantia luin 2v+3v (c-kieli) enkä yhtään sen jälkeen. Väittelin kuitenkin englanniksi. Puhun puhekieltä jotenkin näin 10vuoden jälkeen.
Kaikilla vain ei ole kielipäätä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaisin kielen unohtaneita sillä, että ne eivät ole poistuneet muistista kokonaan, vaan vaativat vain herättelyä.
Jos nyt paneudut saksaan, se palautuu, eikä sitä pidä alusta asti opetella kuin täysin vierasta kieltä.
Yläpeukutin. Varmasti useimmilla näin, ellei ole oikeasti joku dementia tms.
Ich habe Sauerkraut in meinen Lederhosen!
Pornosaksaa oon opiskellut ja oppinut.
Se, että ajattelee, ettei osaa enää sanaakaan, voi tuntua sen hetkiseltä todellisuudelta, mutta jos on lukenut vuosikausia saksaa koulussa ja unohtanut kaiken, ja muuttaa Saksaan asumaan, niin kyllä se kielitaito palautuu sieltä aivojen uumenista ihan ällistyttävän nopeasti. Taito on vain ollut uinumassa.
Vierailija kirjoitti:
Pitkän saksan lukemisesta ei ole ollut mitään hyötyä.
Sinulle ei näköjään ole ollut mistään mitään hyötyä. Kielten opiskelusta ja kielitaidosta on aina hyötyä.
Suosittelen kuitenkin tällä hetkellä ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi englantia. Sitä pitää nykyään jokaisen osata. Mutta onhan meitä, kaltaisiani, joilla kapasiteetti riittää useammankin kielen opiskeluun.
Vierailija kirjoitti:
Se, että ajattelee, ettei osaa enää sanaakaan, voi tuntua sen hetkiseltä todellisuudelta, mutta jos on lukenut vuosikausia saksaa koulussa ja unohtanut kaiken, ja muuttaa Saksaan asumaan, niin kyllä se kielitaito palautuu sieltä aivojen uumenista ihan ällistyttävän nopeasti. Taito on vain ollut uinumassa.
Tämä ei ollut kyllä ainakaan minun kokemukseni. Luin peruskoulussa saksaa seitsemän vuotta ja lukiossa kirjoitin lyhyen saksan. Sen jälkeen en käyttänyt kieltä 13 vuoteen, kunnes muutin Baden-Württembergiin. Melkein koko sanasto oli autuaasti unohtunut. Joitain kieliopillisia asioita vielä muistin, mutta sanasto oli aivan hukassa eikä kyllä palautunut mitenkään nopeasti. Vielä kolme vuotta myöhemminkään en pystynyt osallistumaan lounaspöydässä paikallisten työkavereiden keskusteluihin muuten kuin kuuntelemalla. Ajoittain tuntui, että Hochdeutschilla olisi muutenkin saanut lähinnä heittää vesilintua siellä. Pari kertaa joku nauroi minulle, kun käytin kuulemma sanoja, joita kukaan ei ole käyttänyt enää ysärin jälkeen. 🤷
Jos ei ole kielipäätä tai lukupäätä, niin pitäisi saada mahdollisuus opiskella matematiikkaa ja suomen kieltä 8h viikossa extrana tai tukiopetuksena. Muut kielet aiheuttaa vain katoa tärkeissä oppiaineissa.