Olen lukenut saksaa 2 vuotta yläasteella ja 3 vuotta lukiossa, mutta en muista saksankielestä juuri mitään

Älä välitä, ite opiskelin A2 saksaa ysärillä, enkä enää aikuisena muista yhtään mitään koko kielestä. En edes ollut mikään vitosen oppilas vaan kiskoin ysejä kielten kokeista.

Toisin on käynyt englannin kanssa koska sitä tulee käytettyä päivittäin. Tilanne voisi olla sama saksan ja ruotsin kanssa, jos niitä joutuisi/pääsis käyttämään jatkuvasti. Mutta ei niin ei. 

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole lukenut saksaa enkä sitä osaa, harmittaa kyllä. Olimme kesällä kuukauden lomalla ajelemassa ympäri saksaa, ja kielitaidosta olisi paljon apua. Opasteet ja käytännössä kaikki muutkin ohjeet on vain saksaksi, onneksi puoliso puhuu kieltä sujuvasti. Eli jos olette lukeneet, menkää käymään ja käyttämään kieltä.

Näin on, kieli aktivoituu kun sille on aitokäyttötarve. Se, että luokassa opetellaan kielioppia ja täytellään sanastotehtäviä, jää kovin teoreettiseksi kun kyseessä on kieli, jota ei Suomessa kuule käytännössä koskaan. Englantia tulee joka tuutista, ja moni joutuu sitä käyttämään täälläkin, joten se on hieman eri asia.

Juu on käynyt, mutta ranskan kielen kanssa. Opinnoista yläasteella ja lukiossa ei jäänyt mitään päähän.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin saman määrän venäjää (2 + 3 vuotta) enkä osaa sitä kuin muutaman lauseen. Saksaa luin vain 3 vuotta, mutta sitä osaan paljon enemmän. Olen myös suorittanut yliopistossa unkarin alkeet, mutta en osaa sanoa unkariksi edes päivää tai kiitos.

Ihmettelen, kun aina puhutaan kielipäästä. Itselläni ainakin on niin, että joitakin kieliä opin helposti (esim. italiaa) mutta toisia (kuten edellämainittuja venäjää ja unkaria) en millään.

Paljon riippuu siitä, minkä verran kielelle on oikeasti käyttöä ja kuinka motivoitunut on opiskelemaan. Olen lukenut koulussa pitkän ranskan enkä osaa puhua sitä enää ollenkaan. Koulun kieltenopetuksessa on se ongelma, ettei kieltä siellä käytetä arkisissa tilanteissa natiivien kanssa, jolloin puheen spontaania tuottamista ei harjoitella kuin teoriassa eli jossain ryhmä- tai paritehtävissä.

Luin saksaa kaksi vuotta yläasteella, kolme vuotta lukiossa (arvosana 10 ja laudatur), kaksi vuotta kauppaopistossa. Sen jälkeen saksa oli sivuaineena yliopistossa, jossa opiskelin kääntämistä. Valmistuin vuonna 1998 enkä enää puhu enkä kunnolla ymmärrä saksaa. Hukkaan mennyt kaikki opiskeluvuodet.

Sama juttu. Jopa kirjoitin aikanaan sajan kielen yo- kokeessa. Mut siitä jo 24v aikaa, mitään ei enää muista.

Vierailija kirjoitti:

Luin saksaa kaksi vuotta yläasteella, kolme vuotta lukiossa (arvosana 10 ja laudatur), kaksi vuotta kauppaopistossa. Sen jälkeen saksa oli sivuaineena yliopistossa, jossa opiskelin kääntämistä. Valmistuin vuonna 1998 enkä enää puhu enkä kunnolla ymmärrä saksaa. Hukkaan mennyt kaikki opiskeluvuodet.

No tämä on jo erikoista kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Itse luin sakaa lukiossa mutta käytön puutteessa paljon on unohtunut. 2-tie prepositiolistan muista kyllä:

an (vaakapinnalla)

auf (vaakapinnan yläp.)

hinter (takaa)

in (sisään)

neben (vieressä )

entlang (pitkin)

über (yläp.)

unter  (alap.)

vor (edessä)

zwischen (välissä)

Tosin en tarkkaan muista mitä erikoista tässä listassa oli, mutta kaippa silla saksalaismiehen kanssa on käyttöä.

:D :D ...ehkäpä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Mä olen kuullut samaa. Saksan kielioppi on supervaikea. Lukiossa mulla oli kaveri, joka oli lukenut saksaa aka-asteen 3. Luokalta lähtien ja hän oli kerran myös kesälomalla lastenhoitajana töissä Saksassa ha hln sanoi minulle abivuonba, että hänestä tuntuu siltä, ettei hän osaa saksaa yhtään.

Saksan kielioppi ei suinkaan ole supervaikea, vaikkakin vähän monimutkaisempi kuin englannin tai ruotsin. Vaatii kuitenkin käytännön harjoitusta, että saa kieliopin niin selkäytimeen, että sanajärjestys ja adjektiivien taivutus tulee helpolla mukaan puheeseenkin. Toisaalta arkipäivän tilanteissa on tärkeintä tulla ymmärretyksi, ja siinä ei kieliopin tarvitse olla täydellistä.

Näin ja kaiken lisäksi hyvin moni saksalainen ei osaa puhua "aitoa saksaa". Menee datiivit ja akkusatiivit sekaisin.

Saksassa ja Itävallassa yhteensä vuoden asuneena sanoisin, että on oikeastaan kolme virhettä, joita suomalaisen pitää välttää, koska ne aiheuttava oikeasti ongelmia ymmärtämisessä:

1. Älä sekoita eri sukupuolten hän-sanoja. Jos sanot er, kun pitäisi sanoa sie tai päinvastoin, niin kuulija menee täysin sekaisin. Suomalaisen päässä nämä ovat lähes sama asia, mutta saksankieliselle ne ovat kaksi täysin eri juttua eikä hän osaa arvata, että tarkoitat toista, kun sanot muuta. (Poikkeuksena sellainen saksankielinen, joka on ollut suomalaisten kanssa niin paljon tekemisissä, että hän on jo oppinut, että tämä on suomalaisille tyypillinen virhe.)

2. Muista, että saksassa perfekti tarkoittaa aina jo päättynyttä tekemistä. Jos sanot: "Ich habe zwei Jahre Mathematik studiert.", saksankielinen ymmärtää, että olet kahden vuoden jälkeen keskeyttänyt / lopettanut opinnot. Jos opiskelu vielä jatkuu, pitää käyttää preesensiä: "Ich studiere Mathematik seit zwei Jahren."

3. Verbien erilaisten etuliitteiden kanssa tulee helposti virheitä, ja vaikka monet niistä eivät ole ymmärtämisen kannalta kohtalokkaita, niin osa on. Jos sanot kaufen (ostaa), niin saksankielinen ei tajua, että tarkoitatkin oikeasti verkaufen (myydä).

Suurin osa muista virheistä on sellaisia, että vaikka niistä kuuleekin, että puhujan äidinkieli ei ome saksa, niin tulee silti hyvin ymmärretyksi.

Opiskelin myös saksaa C-kielenä, viimeksi -93. Luulin unohtaneeni melkein kaiken, mutta kun piti pakosta ymmärtää eräs googlaamani kakkuresepti, niin hyvin ymmärsin. Tajuan paremmin tekstiä. Ymmärrän myös sivusta saksalaisten puhetta, mutten oikein osaa itse sitä tuottaa, patsi joitakin fraaseja. Puhetilanteessa menee se kommentointihetki ohi, kun pitää pohtia, että mikä sana ja onko kieliopillisesti oikein.

Bitte!

JOhtuu siitä ettet sinä käytä oppimaasi kieltä aktiivisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Mä olen kuullut samaa. Saksan kielioppi on supervaikea. Lukiossa mulla oli kaveri, joka oli lukenut saksaa aka-asteen 3. Luokalta lähtien ja hän oli kerran myös kesälomalla lastenhoitajana töissä Saksassa ha hln sanoi minulle abivuonba, että hänestä tuntuu siltä, ettei hän osaa saksaa yhtään.

Saksan kielioppi ei suinkaan ole supervaikea, vaikkakin vähän monimutkaisempi kuin englannin tai ruotsin. Vaatii kuitenkin käytännön harjoitusta, että saa kieliopin niin selkäytimeen, että sanajärjestys ja adjektiivien taivutus tulee helpolla mukaan puheeseenkin. Toisaalta arkipäivän tilanteissa on tärkeintä tulla ymmärretyksi, ja siinä ei kieliopin tarvitse olla täydellistä.

Näin ja kaiken lisäksi hyvin moni saksalainen ei osaa puhua "aitoa saksaa". Menee datiivit ja akkusatiivit sekaisin.

Saksassa ja Itävallassa yhteensä vuoden asuneena sanoisin, että on oikeastaan kolme virhettä, joita suomalaisen pitää välttää, koska ne aiheuttava oikeasti ongelmia ymmärtämisessä:

1. Älä sekoita eri sukupuolten hän-sanoja. Jos sanot er, kun pitäisi sanoa sie tai päinvastoin, niin kuulija menee täysin sekaisin. Suomalaisen päässä nämä ovat lähes sama asia, mutta saksankieliselle ne ovat kaksi täysin eri juttua eikä hän osaa arvata, että tarkoitat toista, kun sanot muuta. (Poikkeuksena sellainen saksankielinen, joka on ollut suomalaisten kanssa niin paljon tekemisissä, että hän on jo oppinut, että tämä on suomalaisille tyypillinen virhe.)

2. Muista, että saksassa perfekti tarkoittaa aina jo päättynyttä tekemistä. Jos sanot: "Ich habe zwei Jahre Mathematik studiert.", saksankielinen ymmärtää, että olet kahden vuoden jälkeen keskeyttänyt / lopettanut opinnot. Jos opiskelu vielä jatkuu, pitää käyttää preesensiä: "Ich studiere Mathematik seit zwei Jahren."

3. Verbien erilaisten etuliitteiden kanssa tulee helposti virheitä, ja vaikka monet niistä eivät ole ymmärtämisen kannalta kohtalokkaita, niin osa on. Jos sanot kaufen (ostaa), niin saksankielinen ei tajua, että tarkoitatkin oikeasti verkaufen (myydä).

Suurin osa muista virheistä on sellaisia, että vaikka niistä kuuleekin, että puhujan äidinkieli ei ome saksa, niin tulee silti hyvin ymmärretyksi.

Nämä ovat aivan järkyttäviä saksassa. Joka ainoassa sanassa on etuliite, verbeissä varmaan aina, ja loppuliitteitä riittää myös. Ge- sitä ja ge-tätä, aus-, auf-, ein, -zu, -mit... aivan helvetillistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Mä olen kuullut samaa. Saksan kielioppi on supervaikea. Lukiossa mulla oli kaveri, joka oli lukenut saksaa aka-asteen 3. Luokalta lähtien ja hän oli kerran myös kesälomalla lastenhoitajana töissä Saksassa ha hln sanoi minulle abivuonba, että hänestä tuntuu siltä, ettei hän osaa saksaa yhtään.

Saksan kielioppi ei suinkaan ole supervaikea, vaikkakin vähän monimutkaisempi kuin englannin tai ruotsin. Vaatii kuitenkin käytännön harjoitusta, että saa kieliopin niin selkäytimeen, että sanajärjestys ja adjektiivien taivutus tulee helpolla mukaan puheeseenkin. Toisaalta arkipäivän tilanteissa on tärkeintä tulla ymmärretyksi, ja siinä ei kieliopin tarvitse olla täydellistä.

Näin ja kaiken lisäksi hyvin moni saksalainen ei osaa puhua "aitoa saksaa". Menee datiivit ja akkusatiivit sekaisin.

Saksassa ja Itävallassa yhteensä vuoden asuneena sanoisin, että on oikeastaan kolme virhettä, joita suomalaisen pitää välttää, koska ne aiheuttava oikeasti ongelmia ymmärtämisessä:

1. Älä sekoita eri sukupuolten hän-sanoja. Jos sanot er, kun pitäisi sanoa sie tai päinvastoin, niin kuulija menee täysin sekaisin. Suomalaisen päässä nämä ovat lähes sama asia, mutta saksankieliselle ne ovat kaksi täysin eri juttua eikä hän osaa arvata, että tarkoitat toista, kun sanot muuta. (Poikkeuksena sellainen saksankielinen, joka on ollut suomalaisten kanssa niin paljon tekemisissä, että hän on jo oppinut, että tämä on suomalaisille tyypillinen virhe.)

2. Muista, että saksassa perfekti tarkoittaa aina jo päättynyttä tekemistä. Jos sanot: "Ich habe zwei Jahre Mathematik studiert.", saksankielinen ymmärtää, että olet kahden vuoden jälkeen keskeyttänyt / lopettanut opinnot. Jos opiskelu vielä jatkuu, pitää käyttää preesensiä: "Ich studiere Mathematik seit zwei Jahren."

3. Verbien erilaisten etuliitteiden kanssa tulee helposti virheitä, ja vaikka monet niistä eivät ole ymmärtämisen kannalta kohtalokkaita, niin osa on. Jos sanot kaufen (ostaa), niin saksankielinen ei tajua, että tarkoitatkin oikeasti verkaufen (myydä).

Suurin osa muista virheistä on sellaisia, että vaikka niistä kuuleekin, että puhujan äidinkieli ei ome saksa, niin tulee silti hyvin ymmärretyksi.

Nämä ovat aivan järkyttäviä saksassa. Joka ainoassa sanassa on etuliite, verbeissä varmaan aina, ja loppuliitteitä riittää myös. Ge- sitä ja ge-tätä, aus-, auf-, ein, -zu, -mit... aivan helvetillistä.

Noita on työläitä oppia täysin oikein, mutta kun saa mieleensä muutaman periaatteen, niin se auttaa jo paljon, sillä noissa on kuitenkin oma logiikkansa. Esim. zu on aina johonkin lisää, kun taas ab on jostain pois tai alas. Aus on myös aina pois. Verkaufen, verleihen ja vermieten on myydä, antaa lainaksi ja antaa vuokralle, kun taas kaufen, leihen ja mieten on ostaa, lainata (lainaajana) ja vuokrata (vuokralaisena). Eli noissa kaikissa ver-etuliite muuttaa sanan merkitystä samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Itse luin sakaa lukiossa mutta käytön puutteessa paljon on unohtunut. 2-tie prepositiolistan muista kyllä:

an (vaakapinnalla)

auf (vaakapinnan yläp.)

hinter (takaa)

in (sisään)

neben (vieressä )

entlang (pitkin)

über (yläp.)

unter  (alap.)

vor (edessä)

zwischen (välissä)

Tosin en tarkkaan muista mitä erikoista tässä listassa oli, mutta kaippa silla saksalaismiehen kanssa on käyttöä.

Nämä eivät ole sanoja joiden kanssa aina tulisi akkusatiivi (kuten durch, für. . ) tai aina datiivi (aus, bei. .) vaan pitää kysyä mihin tai missä:

In die Türkei on Turkkiin

In der Türkei on Turkissa

Auf den Tisch on pöydälle

Auf dem Tisch on pöydällä

In das Haus on taloon

In dem Haus on talossa

Ruotsia kansakoulun kolmannelta, pitkä englanti, lyhyt saksa. Koska asun Saksassa, osaan. Mutta ruotsi, herranjestas, on jäänyt kokonaan unholaan, vaikka isäni suvun kanssa sillä tuli paremmin toimeen kuin suomella.

Olen jo aatellut että eläkkeellä etsim jonkun ruotsinkurssin täällä.

Joo saksa on unohtunut vaikka osa sun hyvin ja tykkäsin kielestä.

Mutta sitten aloud lukea taas ja matkustaa Saksassa ja Itävallassa. Ymmärrän paljon edelleen 30 v jälkeen

Yllättävän helposti sen sitten taas muistaa kun menee Saksaan palloilemaan. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tullut käytyä aika paljon ja oon päättänyt että pyrin pärjäämään pelkällä saksalla. (Kirjoittanut v1983... on kyllä tullut katsotuksi aika paljon saksankielistä telkkaria)

Vierailija kirjoitti:

Luin saksaa kaksi vuotta yläasteella, kolme vuotta lukiossa (arvosana 10 ja laudatur), kaksi vuotta kauppaopistossa. Sen jälkeen saksa oli sivuaineena yliopistossa, jossa opiskelin kääntämistä. Valmistuin vuonna 1998 enkä enää puhu enkä kunnolla ymmärrä saksaa. Hukkaan mennyt kaikki opiskeluvuodet.

Miten tämä olisi mahdollista? Vuodesta 1998 on kuitenkin eletty internet-aikaa. Oliko kieli sinulle vain sellainen irrallinen saareke yliopistossa ja etkö esim. seurannut saksankielisiä uutisia netistä? Itselläni saksan opiskelupohja ei ollut yhtä vahva kuin sinulla, mutta se pysyi koulun jälkeen yllä ja kehittyi edelleen kirjoja lukemalla sekä netin kautta uutisia ym. seuraamalla, vaikka kouluajoista meni pari vuosikymmentä ennen kuin muutin Saksaan. Itselläni auttoi se, että olen laajasti kiinnostunut asioista ja kieli siinä se väline, eikä niin, että opiskelisin kieltä vain oppiaineena.

Mä en osaa enää mitään muuta kieltä kuin suomea. Olen lukenut englantia, ruotsia, saksaa, espanjaa, ranskaa. Millään noista kielistä en tulisi toimeen. Saksasta ja ranskasta muistan numerot ykkösestä kymmeneen. Englantia ja ruotsia voisin hieman ymmärtää kirjoitettuna, puhuttuna en lainkaan. Ei ne nyt kauhean hyvin mennyt yo-kirjoituksissakaan (b ja c), mutta tosiaan tuntuu, että hukkaan mennyt kaikki ne vuodet, joita mukamas näitä kieliä "opiskelin".  Senkin ajan olisi voinut käyttää johonkin tähdellisempään. 

Olen opiskellut eri opinahjoissa n 13 v saksaa.

Kirjoitan ja luen ja ymmärrän, mutta on vaikea avata suu.

Olen täydellisyyden tavoittelija ja pelkään, että puhun väärin.

Yksi oppi on tärkeä.

Jos huomaat saksalaisessa kaupungissa monessa kohtaa kyltin, jossa lukee Einbahnstrasse, se ei tarkoita kadun nimeä.

Saksan kieli on jotenkin miesmäinen ja kolkko kieli.