Lue keskustelun säännöt.
Onko muita ateisteja jotka tulleet yllättäen uskoon? (En oikeesti tiedä mitä tehdä)
25.02.2023 |
Olen siis koko elämäni esittänyt kysymyksiä ja saanut joitain vastauksia lukemalla ateistisia filosofeja, ja kuuntelemalla esim Cosmic Skepticin ynnä muiden ajatuksia youtubesta.
Yhtenä iltana youtube johdatti jollekin kahden munkin/papin kanavalle josta katselin pari videoa, ja samaisena iltana laittaessani pyykkejä Jumala nappasi kiinni silleen että "Haloo pallopää, täällä ollaan".
Kolme seuraavaa päivää kuljin täysin johdatuksessa. Annoin anteeksi kaiken mitä minulle on tehty, pyysin itse anteeksi, luin raamattua ja ekaa kertaa ymmärsin mitä siinä sanotaan, luin nunnasta nimeltä Therese de Lisieux ja inspiroiduin hänen uskostaan. Olin vaan niin täynnä hyvää ja hyviä asioita.
Nyt tilanne on tasaantunut mutta en vaan voi olla huomioimatta sitä mitä tajusin. Minulla ei ole uskovaa perhettä, ei ketään. Yksi ystävä on uskossa ja hän jo hihkuu että vie minut sunnuntaina messuun. Hän haluaa minut "seurakunnan pariin". Mutta tosiasiassa pelkään että en pidä edelleenkään kristityistä. Ja että heidän tapaamisensa jotenkin "pilaa" uuden ja välillä hauraan uskoni.
Tästä kaikesta en aio luopua! Onko kohtalotovereita?
Kommentit (172)
FWIW, MaharSi Patañjalin yoga-suutra'in (voisi kuvailla vaikka raajayogan/raadsajoogan eli kuninkaallisen joogan katekimukseksi) mukaan yogan päämäärä on vapautuminen ("pakollisesta" jälleensyntymästä) eli kaivalya (suomalaisittain: kaivalja, siis Valjan Kaitsu; kirjaimellisesti voidaan kääntää esim. sanalla erillisyys). Yleisin termi tuolle taitaa olla valaistuminen.
Patañjalin yogassa (paatanjaliiya aSTaan.ga-yoga, EI sama kuin "astangajooga") on kahdeksan (aSTa/~ashta) an.gaa (ang-gaa) eli jäsentä; viimeinen niistä on samaadhi. Se on ajatukseton tietoisuuden perustila, jolle on sanskritissa melkoinen liuta synonyymejä, esim.
puruSa (puhdas henki), aatmaa (atman), (todellinen) itsemme, egon vastakohtana, tai silleen; draStaa (Näkijä), turiiya/caturtha(tshturtha) Neljäs (tietoisuudentila), puhdas tietoisuus, transsendenttinen tietoisuus, jne.
Noh, saaMkhyafilosofia on yogafilosofian teoreettinen perusta (vastaa lähinnä fyssaa ja osin metafyssaa) Nykyaikaan säilyneessä muodossaan saaMkhya/saankhja on ateistinen, kun taas yoga on teistinen. Patañjali käyttää Jumalasta sanaa iishvara, (aurinkokuntamme) Herra, hallitsija.
Nythän on niin, että Patañjalin mukaan fantsuin tapa samaadhin saavuttamiseksi ja/tai sen edistämiseksi on iishvara-pranidhaana. Se sopinee varsinkin emotionaalisvoittoisille , alistumiseen taipuvaisille tyypeille (tässä yhteydessä alistuminen ei sisällä negatiivisia konnotaatioita). Sen voisi kääntää vaikkapa Jumalalle omistautumiseksi (devotion).
Niinpä olet kai melko onnekas jos olet oikeasti löytänyt tuon vaivattoman polun jälleensyntymän v-mäisyydestä vapautumiseksi?
Äyts stix stix! : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas aloin 45-vuotiaana uudelleen uskomaan joulupukkiin.
C.S. Lewis: Entisen ateistin kristillisiä esseitä
No just joo. Kannattaa varmaan tarkistaa lääkitys jos nyt olet tosissasi.
Olen tullut ateistista spirituaaliseksi. Jooga ja meditointi ilmeisesti avasi tukossa olevia energiakanavia ja aloin pääsemään meditoinnissa syviin tiloihin, joissa ymmärsin että kaikki maailmassa on yhtä ja vain rakkaudella on väliä. Ollut myös paljon yliluonnollisia kokemuksia sen jälkeen kuin kolmas silmä on auennut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyysitkö anteeksi niiltä, joita kohtaan olet tehnyt väärin? Jos et, niin ensinnäkään et ole oikeasti pyytänyt anteeksi ja toisekseen et ole oikeasti saanut anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Koita tulla järkiisi. Ateistina ymmärrät että mitään huutelevaa jumalaa ei ole olemassakaan, vaan nyt mielenterveytesi tekee sinulle temppujaan.
Ateistikin voi tajuta olleensa väärässä, tietämätön kaikista olemassaolon vaihtoehdoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoiko se tyyppi, joka sanoi sulle "hei pallopää!", että hän on nimenomaan kristinuskon Jumala?
Uskovaisten jutuissa sitä kaikenlaisille ihmisille aina sattuu ja tapahtuu. Ne on kuulemma vertauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita tulla järkiisi. Ateistina ymmärrät että mitään huutelevaa jumalaa ei ole olemassakaan, vaan nyt mielenterveytesi tekee sinulle temppujaan.
Ateistikin voi tajuta olleensa väärässä, tietämätön kaikista olemassaolon vaihtoehdoista.
Jos ateisti on tajunnut olleensa väärässä, se tarkoittaa sitä, että entisellä ateistilla on hallussaan evidenssi, joka osoittaa väärässä olon. Jos näkemys on muuttunut esim. uskonnollisen kokemuksen seurauksena, ei kysymys ole aiemman väärässä olon tajuamisesta vaan epistemologisesti kestämättömistä syistä tapahtuneesta uskomuksien muuttumisesta.
Kannattaa hakeutua hoitoon. Alkava mielisairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue Eckhart Tollen kirja Läsnäolon Voima, sen avulla pystyt paremmin ymmärtämään mitä sinulle tapahtui ja miten syventää yhteyttäsi Jumalaan ilman kirkkoa.
Keksi parempi.
Luuletko hihhuli että tuolaisella lapsellisella tarinalla saat käännytettyä normaaleita ihmisiä sun satumaailmaasi?
Mene hoitoon. Nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita tulla järkiisi. Ateistina ymmärrät että mitään huutelevaa jumalaa ei ole olemassakaan, vaan nyt mielenterveytesi tekee sinulle temppujaan.
Sinä olet vielä pimeydessä. Mutta armo on tarkoitettu sinullekin.
En ole. Aurinko valaisee kirkkaasti ja joku on näemmä katsonut tarpeen laittaa sisällekin valot päälle.
Vierailija kirjoitti:
Olen tullut ateistista spirituaaliseksi. Jooga ja meditointi ilmeisesti avasi tukossa olevia energiakanavia ja aloin pääsemään meditoinnissa syviin tiloihin, joissa ymmärsin että kaikki maailmassa on yhtä ja vain rakkaudella on väliä. Ollut myös paljon yliluonnollisia kokemuksia sen jälkeen kuin kolmas silmä on auennut.
Ei avannut. Tenaa suosittelen jos kolmas silmä vuotaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita tulla järkiisi. Ateistina ymmärrät että mitään huutelevaa jumalaa ei ole olemassakaan, vaan nyt mielenterveytesi tekee sinulle temppujaan.
Ateistikin voi tajuta olleensa väärässä, tietämätön kaikista olemassaolon vaihtoehdoista.
No ei voi.
Niin kuin itse sanoit, olet etsinyt koko ajan. Et siis ole ollut ateisti. Me ateistit emme kysy, emmekä etsi vastauksia, me emme tarvitse kirjaa, raamattua tai ohjetta, jota seurata. Me emme etsi uskoa. Sinä etsit ja löysit. Ihan ok olla vaikka uskovainen, kunhan ei uskollaan satuta ketään.
Ja takertujille, kyllä, ateistikin voi lukea filosofiaa, psykologia jne. , mutta ateismin määritelmä ei ole, että ateisti kysyy ja etsii. Se ei ole kaikille ateisteille yhteistä.
Psykoosi, päihteet, matala koulutustaso, traumat. Tsemppiä ap tuohon cocktailiin.
Suosittelen sinulle tiedettä, pallopää.
Agnostikkona olen sitä mieltä että sinä pystyt suggestoimaan vaikka minkälaisia ilmiöitä mielessäsi keskittymällä niihin kovasti. Ja niin on ehkä vähän käynyt nyt, että olet kyhännyt jonkun uuden reitin tai siis hermoverkon lillimällä noissa teemoissa.
Minua kiehtoo se että uskovien aivoissa tapahtuu samanlaisia sähköisiä ilmiöitä kuin huumatuilla ihmisillä, ja omat hengelliset kokemukseni ovat tuntuneet huumaavilta. Usein kun joku on rukoillut puolestani, se on todellakin tuntunut joltain. Itsekin flirttailen usein uskoon tulemisen kanssa ajatuksena, minua kiehtoo se että kaikki ihmiset tarvitsevat kokea olevansa yhteydessä johonkin suurempaan tavalla tai toisella, olipa se yhteisö tai jokin jumalan kaltainen entiteetti. Uskon myös pienen kokonsa takia ja aina uudelleen unohtuvan tai pyyhityn historiansa vuoksi ihminen ei ymmärrä täysin, missä on ja mikä se yhteys todella on, mikä useita meistä tuntuu kutsuvan puoleensa.
Vai onko sittenkin kyse tässä kaipuussa siitä, että moni on menettänyt yhteyden johonkin elintärkeään asiaan, ihmiseen tai itseensä, ja usko on tähän sitten vähän niinkuin keinonivel murtuneeseen lonkkaan.
Ihmiset usein tulevat uskoon nuorina tai aikuisina tarvitessaan yhteyden johonkin, esimerkiksi menetyksen tai kriisin yhteydessä.
Kannattaa muistaa, että muut ihmiset, muut kristitytkään, eivät ole yhtä kuin kristinusko.
Kirkoissa ja seurakunnissa käy monenlaisia ihmisiä ja ihmiset ylipäätään ovat usein hieman tai enemmän eksyksissä. Kristitynkin puheisiin vaikuttaa omat kokemukset, omat ennakkoluulot, omat tarpeet ja omat ajatukset.
Seurakuntiakin on monenlaisia, myös samojen suuntauksien sisällä. Kannattaa muistaa nämä.
Ja omaan uskoon ei ole syytä pettyä ainakaan toisten ihmisten tekemisten tai puheiden takia.