Lue keskustelun säännöt.
Onko muita ateisteja jotka tulleet yllättäen uskoon? (En oikeesti tiedä mitä tehdä)
25.02.2023 |
Olen siis koko elämäni esittänyt kysymyksiä ja saanut joitain vastauksia lukemalla ateistisia filosofeja, ja kuuntelemalla esim Cosmic Skepticin ynnä muiden ajatuksia youtubesta.
Yhtenä iltana youtube johdatti jollekin kahden munkin/papin kanavalle josta katselin pari videoa, ja samaisena iltana laittaessani pyykkejä Jumala nappasi kiinni silleen että "Haloo pallopää, täällä ollaan".
Kolme seuraavaa päivää kuljin täysin johdatuksessa. Annoin anteeksi kaiken mitä minulle on tehty, pyysin itse anteeksi, luin raamattua ja ekaa kertaa ymmärsin mitä siinä sanotaan, luin nunnasta nimeltä Therese de Lisieux ja inspiroiduin hänen uskostaan. Olin vaan niin täynnä hyvää ja hyviä asioita.
Nyt tilanne on tasaantunut mutta en vaan voi olla huomioimatta sitä mitä tajusin. Minulla ei ole uskovaa perhettä, ei ketään. Yksi ystävä on uskossa ja hän jo hihkuu että vie minut sunnuntaina messuun. Hän haluaa minut "seurakunnan pariin". Mutta tosiasiassa pelkään että en pidä edelleenkään kristityistä. Ja että heidän tapaamisensa jotenkin "pilaa" uuden ja välillä hauraan uskoni.
Tästä kaikesta en aio luopua! Onko kohtalotovereita?
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni kävi toisin päin; olin 40-vuotiaaksi asti aktiivisesti uskossa, mutta sitten jotain tapahtui ja suomut putosivat silmiltä. Tajusin, että haluan elää elämäni ihan itse enkä missään uskomusten huuruissa, peloissa ja hurmoksissa.
Asiaan vaikutti, kun aloin tarkemmin miettiä lähellä olevien muiden uskovaisten käytöstä, ja tajusin että olin itse samanlainen kaikkea pelkäävä ihmisraunio, joka oli luovuttanut kaiken kontrollin elämästään pois. Ihmisiin suhtauduttiin hirveän julmasti uskonnon varjolla ja sen perusteella, se oli sairasta.
Vapautumisen tunne oli huikea. Ystäväpiiri meni uusiksi, mutta se oli sen arvoista.
Sitten et ollutkaan oikeassa uskossa alunperinkaan. Et ollut uudestysyntynyt Pyhän Hengen voimasta, Pyhän Hengen johdatus olisi ylläpitänyt uskoasi.
Ahaa eli olinkin uskossa väärin. Miksei pyhä henki auttanut minua silloin? Miksei Jumala johdattanut minua siihen oikeaan uskoon ja pitänyt siinä, eikö hän ole kaikkivaltias? Miksi hän hylkäsi minut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni kävi toisin päin; olin 40-vuotiaaksi asti aktiivisesti uskossa, mutta sitten jotain tapahtui ja suomut putosivat silmiltä. Tajusin, että haluan elää elämäni ihan itse enkä missään uskomusten huuruissa, peloissa ja hurmoksissa.
Asiaan vaikutti, kun aloin tarkemmin miettiä lähellä olevien muiden uskovaisten käytöstä, ja tajusin että olin itse samanlainen kaikkea pelkäävä ihmisraunio, joka oli luovuttanut kaiken kontrollin elämästään pois. Ihmisiin suhtauduttiin hirveän julmasti uskonnon varjolla ja sen perusteella, se oli sairasta.
Vapautumisen tunne oli huikea. Ystäväpiiri meni uusiksi, mutta se oli sen arvoista.
Sitten et ollutkaan oikeassa uskossa alunperinkaan. Et ollut uudestysyntynyt Pyhän Hengen voimasta, Pyhän Hengen johdatus olisi ylläpitänyt uskoasi.
Satuja ja silkkaa valehtelua. Hyväksyykö sinun jumalasi valehtelun?
Minkä valehtelun? Raamattu/ Jeesus määrittää uskon noin.
Johanneksen evankeliumi 3!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni kävi toisin päin; olin 40-vuotiaaksi asti aktiivisesti uskossa, mutta sitten jotain tapahtui ja suomut putosivat silmiltä. Tajusin, että haluan elää elämäni ihan itse enkä missään uskomusten huuruissa, peloissa ja hurmoksissa.
Asiaan vaikutti, kun aloin tarkemmin miettiä lähellä olevien muiden uskovaisten käytöstä, ja tajusin että olin itse samanlainen kaikkea pelkäävä ihmisraunio, joka oli luovuttanut kaiken kontrollin elämästään pois. Ihmisiin suhtauduttiin hirveän julmasti uskonnon varjolla ja sen perusteella, se oli sairasta.
Vapautumisen tunne oli huikea. Ystäväpiiri meni uusiksi, mutta se oli sen arvoista.
Sitten et ollutkaan oikeassa uskossa alunperinkaan. Et ollut uudestysyntynyt Pyhän Hengen voimasta, Pyhän Hengen johdatus olisi ylläpitänyt uskoasi.
Ahaa eli olinkin uskossa väärin. Miksei pyhä henki auttanut minua silloin? Miksei Jumala johdattanut minua siihen oikeaan uskoon ja pitänyt siinä, eikö hän ole kaikkivaltias? Miksi hän hylkäsi minut?
Erinomainen kysymys.
Älä pitkästy vastausta odotellessa, koska sitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni kävi toisin päin; olin 40-vuotiaaksi asti aktiivisesti uskossa, mutta sitten jotain tapahtui ja suomut putosivat silmiltä. Tajusin, että haluan elää elämäni ihan itse enkä missään uskomusten huuruissa, peloissa ja hurmoksissa.
Asiaan vaikutti, kun aloin tarkemmin miettiä lähellä olevien muiden uskovaisten käytöstä, ja tajusin että olin itse samanlainen kaikkea pelkäävä ihmisraunio, joka oli luovuttanut kaiken kontrollin elämästään pois. Ihmisiin suhtauduttiin hirveän julmasti uskonnon varjolla ja sen perusteella, se oli sairasta.
Vapautumisen tunne oli huikea. Ystäväpiiri meni uusiksi, mutta se oli sen arvoista.
Sitten et ollutkaan oikeassa uskossa alunperinkaan. Et ollut uudestysyntynyt Pyhän Hengen voimasta, Pyhän Hengen johdatus olisi ylläpitänyt uskoasi.
Satuja ja silkkaa valehtelua. Hyväksyykö sinun jumalasi valehtelun?
Minkä valehtelun? Raamattu/ Jeesus määrittää uskon noin.
Johanneksen evankeliumi 3!
Teidän uskontonne peruskivi on siis valheelle pystytetty. Otan osaa.
Hienoa, että olet löytänyt Kristuksen luo!
Itse olen ollut uskossa aina eli lapsesta lähtien. Välillä on ollut kausia, jolloin olen ollut kauempana Jumalasta mutta olen aina löytänyt takaisin. Kuulun kyllä kirkkoon mutta varsinaista seurakuntaa en ole itselleni löytänyt. En ole kokenut sitä välttämättömänä.
Lahkoihin en liity koska koen, että niissä rajoitetaan yksilön vapautta vetoamalla raamattuun.
Kaipaan kyllä seurakunta-yhteyttä, mutta kuuntelen haastatteluja (ex-criminals, rinnalla kulkija jne.) ja käyn toisinaan Jumalanpalveluksissa ja Ilpoisten piirissä. Ne ovat riittäneet sekä muutama hyvä, uskova ystävä. Tärkeintä uskon alkutaipaleella on, että saat vaihtaa ajatuksia uskovien kanssa ja luet raamattua ja rukoilet. Itse kuuntelen paljon myös gospelia, koska musiikilla on voimakas vaikutus psyykeen ja gospelista saan voimaa. Kuuntelen sitä myös treenatessa.
Eräs tuttuni tuli uskoon ja oli hämmästynyt siitä, kuinka elämä muuttui sen jälkeen paremmaksi. Hän myös sanoi, että on kiva tuntea uskovia, jotka eivät ole ahdasmielisiä. Aitoa vapautta voi tuntea vain Kristuksen kautta. Itse uskon, koska koen ettei ole vaihtoehtoja ja saan siitä pelkkää hyvää. Tämä tuttuni joka tuli uskoon, muuttui ihmisenä suuresti. Hän lopetti juoruilun ja valheiden kertomisen ja hänestä tuli tosi mukava ja reilu.
Olet valinnut oikean tien. Tien joka johtaa iänkaikkiseen elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Minulle on käynyt myös noin.
Olen kristitty. Ota yhteyttä kirkon sielunhoitajaan, että saat lisää tietoa.Ateisti ivailee.
T .ei ap
Putoavassa lentokoneessa ei ole yhtään ateistia.
Joo, olin ateisti kolmikympoiseksi asti ja sitten sain niin kovan luokan yliluonnollisia kokemuksia, että ei ollut enää mahdollista olla uskomatta Jumalaan ja muuttumatta kristityksi. Siitä on jo 20 v aikaa ja sillä tiellä olen yhä. En kylläkään ikinä öennyt mihinkään seurakuntajuttuihin mukaan, en oikein identifioidu kirkon väkeen / seurakunta-aktiiveihin. En myöskään tunne muita, jotka uskoisivat, enkä ole voinut jutella näistä asioista kenenkään kanssa. Ja epäilen, ettei siellä seurakuntaporukassakaan olisi ihan kaltaisiani, joilla on tällaisia yliluonnollisia kokemuksia, ainakin luulen, että he ovat erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateismi on mielisairautta.
Ei mitään muuta. : )[/Ateisti uskoo kritiikittömästi kaikenlaiset evoluutiosadut. Onhan se jonkinlainen aivosairauden merkki, jos ei kykene itse kriittiseen ajatteluun.
Ateisti on yksiselitteisesti jumalan kieltäjä.
Minä olen ignostikko ja se tarkoittaa sitä, että ilman tieteellisiä todisteita jumalakäsityksellä ei ole mitään merkitystä. Minä ajattelen kriittisesti ja hyväksyn tieteen sanan. Ennen sitä asiasta on turha keskustella.
Usko on aivosairautta, koska usko ei kyseenalaista.
Tiedeuskosi ei kyseenalaista sitä, onko se oikeasti paras tapa tutkia maailmaa
Jokaisella on omanlainen jumala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni kävi toisin päin; olin 40-vuotiaaksi asti aktiivisesti uskossa, mutta sitten jotain tapahtui ja suomut putosivat silmiltä. Tajusin, että haluan elää elämäni ihan itse enkä missään uskomusten huuruissa, peloissa ja hurmoksissa.
Asiaan vaikutti, kun aloin tarkemmin miettiä lähellä olevien muiden uskovaisten käytöstä, ja tajusin että olin itse samanlainen kaikkea pelkäävä ihmisraunio, joka oli luovuttanut kaiken kontrollin elämästään pois. Ihmisiin suhtauduttiin hirveän julmasti uskonnon varjolla ja sen perusteella, se oli sairasta.
Vapautumisen tunne oli huikea. Ystäväpiiri meni uusiksi, mutta se oli sen arvoista.
Sitten et ollutkaan oikeassa uskossa alunperinkaan. Et ollut uudestysyntynyt Pyhän Hengen voimasta, Pyhän Hengen johdatus olisi ylläpitänyt uskoasi.
Ahaa eli olinkin uskossa väärin. Miksei pyhä henki auttanut minua silloin? Miksei Jumala johdattanut minua siihen oikeaan uskoon ja pitänyt siinä, eikö hän ole kaikkivaltias? Miksi hän hylkäsi minut?
Erinomainen kysymys.
Älä pitkästy vastausta odotellessa, koska sitä ei ole.
Kalvinisteilla on kiinnostava vastaus. Heidän tulkintansa mukaan Jumala päättää ketkä pelastuvat ja ihmiset eivät voi vaikuttaa siihen. Ihminen ei voi tulla silloin uskoon, vaikka kuinka haluaisi, jos Jumala ei kyseistä henkilöä kutsu. Ja sama tietysti toisin päin, eli pelastukseen tarkoitettu ihminen ei voi ns. kieltäytyä pelastuksesta. Jumala on kaikkivaltias ja hän on päättänyt, ettet sinä pelastu. Jumala tekee mitä Jumala tekee ja sellaista se sitten on. Voit toki protestoida, mutta ei siitä mitään hyötyä ole.
Ps. En ole kalvinisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailijqa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni kävi toisin päin; olin 40-vuotiaaksi asti aktiivisesti uskossa, mutta sitten jotain tapahtui ja suomut putosivat silmiltä. Tajusin, että haluan elää elämäni ihan itse enkä missään uskomusten huuruissa, peloissa ja hurmoksissa.
Asiaan vaikutti, kun aloin tarkemmin miettiä lähellä olevien muiden uskovaisten käytöstä, ja tajusin että olin itse samanlainen kaikkea pelkäävä ihmisraunio, joka oli luovuttanut kaiken kontrollin elämästään pois. Ihmisiin suhtauduttiin hirveän julmasti uskonnon varjolla ja sen perusteella, se oli sairasta.
Vapautumisen tunne oli huikea. Ystäväpiiri meni uusiksi, mutta se oli sen arvoista.
Sitten et ollutkaan oikeassa uskossa alunperinkaan. Et ollut uudestysyntynyt Pyhän Hengen voimasta, Pyhän Hengen johdatus olisi ylläpitänyt uskoasi.
Ahaa eli olinkin uskossa väärin. Miksei pyhä henki auttanut minua silloin? Miksei Jumala johdattanut minua siihen oikeaan uskoon ja pitänyt siinä, eikö hän ole kaikkivaltias? Miksi hän hylkäsi minut?
Erinomainen kysymys.
Älä pitkästy vastausta odotellessa, koska sitä ei ole.
Kalvinisteilla on kiinnostava vastaus. Heidän tulkintansa mukaan Jumala päättää ketkä pelastuvat ja ihmiset eivät voi vaikuttaa siihen. Ihminen ei voi tulla silloin uskoon, vaikka kuinka haluaisi, jos Jumala ei kyseistä henkilöä kutsu. Ja sama tietysti toisin päin, eli pelastukseen tarkoitettu ihminen ei voi ns. kieltäytyä pelastuksesta. Jumala on kaikkivaltias ja hän on päättänyt, ettet sinä pelastu. Jumala tekee mitä Jumala tekee ja sellaista se sitten on. Voit toki protestoida, mutta ei siitä mitään hyötyä ole.
Ps. En ole kalvinisti.
En ole minäkään kalvinisti mutta sen verran tiedän siitä että ne jotka eivät ole valittuja eivät halua edes uskoa. Jos ihminen haluaa uskoa ja ottaa Jeesuksen vastaan silloin hän on yksi Jumalan valitsemista ihmisistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateismi on mielisairautta.
Ei mitään muuta. : )[/Ateisti uskoo kritiikittömästi kaikenlaiset evoluutiosadut. Onhan se jonkinlainen aivosairauden merkki, jos ei kykene itse kriittiseen ajatteluun.
Sitä evoluutiota pystyy vaan itse seuraamaan käytännössä, jos esim risteyttää kasvilajikkeita ja valisee mieleisiään siemeniä jatkoon. Jos nyt olisin itse ajamassa jotain uskonnollista agendaa, niin unohtaisin evoluutio kritiikin heti alkuunsa. Kannattaisi mieluummin keskittyä alkuräjähdykseen. Se on hyvin vaikeaa järjellä ymmärtää, että tyhjästä syntyy jotain ainetta. Tuossa on se heikko lenkki ateistina, että en ymmärrä miten mitään ylipäänsäkkin on olemasssa. Silti selvästi on olemassa vähintään ainakin oma olemassaolon kokemus.
Vierailija kirjoitti:
No just joo. Kannattaa varmaan tarkistaa lääkitys jos nyt olet tosissasi.
Jos sulle käy joskus samalla tavalla, ymmärrät, ettei nuo letkautukset tunnu enää pahalta ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen monta kertaa ajatellut, että ateistin ´usko` se vasta vahvaa onkin, kun kestää esim. kuoleman edellä. Ei aina kestäkään, olen hoitanut kuolevia ateisteja, ja on kyllä tullut Jumalan mahdollinen olemassaolo mieleen ja puheisiin.
Se, että vastustaa ´jotakin olematonta´oikeastaan kertoo just sitä, että onkin epävarma sen jonkin olemassaolosta. Koska todellinen uskomaton on useimmiten täysin välinpitämätön jollekin hihhulien Jumalalle. Uskon kyllä, että ateisti voi hyvinkin kääntyä ateismistaan uskoon ja helpostikin.
Ja Jumala kutsuu kaikkia, minusta ap:n aloituskin siitä hyvin kertoo. Onnea vain, että olet ottanut vaarin Jumalan puhuttelussa.
Läheiseni oli ateisti, alkoi käyttää laittomia päihteitä, joiden kautta sai kuulemma yhteyden jumalaansa, seuraavaksi kertoi olevansa Jeesuksen inkarnaatio ja sitten päätyikin osastolle hoitoon. Omassa ajatuksissani en usko uskontoihin, joita pidän lähinnä ihmisten tekeleinä, mutta pidän mahdollisena, että jotain suurempaa saattaa olla. Olipa se sitten yliluonnollinen olevaisuus/tietoisuus tai superälykäs "humanoidi", joka alakoulutyönään tarkkailee luomaansa maapalloa ihmisineen. En voi todistaa, että sellaista olisi tai ei olisi. Agnostikko siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateismi on mielisairautta.
Ei mitään muuta. : )[/Ateisti uskoo kritiikittömästi kaikenlaiset evoluutiosadut. Onhan se jonkinlainen aivosairauden merkki, jos ei kykene itse kriittiseen ajatteluun.
Sitä evoluutiota pystyy vaan itse seuraamaan käytännössä, jos esim risteyttää kasvilajikkeita ja valisee mieleisiään siemeniä jatkoon. Jos nyt olisin itse ajamassa jotain uskonnollista agendaa, niin unohtaisin evoluutio kritiikin heti alkuunsa. Kannattaisi mieluummin keskittyä alkuräjähdykseen. Se on hyvin vaikeaa järjellä ymmärtää, että tyhjästä syntyy jotain ainetta. Tuossa on se heikko lenkki ateistina, että en ymmärrä miten mitään ylipäänsäkkin on olemasssa. Silti selvästi on olemassa vähintään ainakin oma olemassaolon kokemus.
Oma olemassaolon kokemus on ainut mikä on selvästi olemassa.
Vastasin ap, lle eilen ja kerroin tarinani miten Jumala antoi uskon minulle kaksi vuotta sitten. Tekstini on poistettu, taitaa olla nämä palstan uskonnonvastustajat asian takana. Oli vielä pitkä teksti.
En voi ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateismi on mielisairautta.
Ei mitään muuta. : )Ei, vaan uskonnot. Ateismi on ihmisen normaali olomuoto ennen kuin aivot saastutetaan uskispaskalla.
Ihmiset on aina uskonut erilaisiin jumaliin tms juttuihin, joten väitteesi on yksinkertaisesti harhainen.
Niin ja lääketiede ei määrittele uskoontuloa mielenterveysongelmaksi:
"Uskonnolliset tai hengelliset kokemukset ovat monille ihmisille olennaisia maailmanselityksen ja minäkokemuksen rakennuspuita. Niiden leimaaminen oireellisiksi tai sairaalloisiksi on asiatonta. Joidenkin tutkimusten mukaan uskonnollinen vakaumus liittyy tilastollisesti hyvään mielentasapainoon. "
https://www.duodecimlehti.fi/duo91931
Joka väittää uskovia mt-potilaiksi syyllistyy itse asiassa kiihotukseen kansanryhmää kohtaan, mikä on kriminalisoitu Rikoslaissa. Minä teen näistä aina poliisille rikosilmoituksen. Kehotan muita samaan.
Vierailija kirjoitti:
Pidä kiinni mikä oikealta ja hyvältä tuntuu.
Usko ja yhteys Jumalaan ei todellakaan vaadi käymistä ns. kristittyjen kuppikunta seurakunnissa.
Olet väärässä. Raamatun mukaan se nimittäin on tarpeellista.
Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan.
Hepr. 10:25
Science only tells us how, not why.