Miksi menit naimisiin toisen tai jopa kolmannen kerran?
Tämä on asia jota en käsitä ja siksi kysyn!
Miksi joku ei opi mitään?
Ja miksi ihmeessä on pakko mennä naimisiin? Eikö voi vaan "olla"?
Miten pärjäätte sen häpeän kanssa, että taas epäonnistuu ja taas uskoo?
Kommentit (130)
Elämäni miehet ovat halunneet naimisiin kanssani, joten olen myöntynyt. Mitä useamman miehen toiveen olen voinut toteuttaa, sitä parempi niille. Vai mitä?
If at First, You Don't Succeed, Try, Try Again
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Ehkä sitten jos on kolme kertaa ollut naimisissa ja joka kerta eronnut, niin silloin pitää kyllä katsoa itseään peiliin.
Mitä sieltä peilistä sitten pitäisi näkyä?
Jos vaikka 20- vuotiaana on mennyt naimisiin ja mies on neljän vuoden jälkeen pettänyt ja lähtenyt, sen jälkeen on tavannut uuden ja perustanut perheen ja mennyt 30- vuotiaana naimisiin. Mies kuollut auto-onnettomuudessa.
Nyt 55- vuotiaana kun lapset on isoja löytänyt itselleen kumppanin jonka kanssa viihtyy, onko joltain pois jos menee nyt naimisiin?
Minkälainen ihminen sieltä peilistä sinun mielestäsi sitten näkyy?
Kirjoitin, että jos on ERONNUT kolme kertaa. Sinun ylläolevassa esimerkissä henkilön 2. Avioliitto ei ole päättynyt eroon vaan puolison kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko vielä neljännelläkin kerralla pitkälaahuksinen valkoinen puku ja huntu?
Mitä väliä sillä olisi? Vedätkö sinä herneen nenään siitä?
En, mutta häissä kyllä pidättelisin hymyäni, enkä todellakaan olisi ainoa!
Miksi ihmiset ylipäätään vaihtavat työpaikkaa, hankkivat uusia ystäviä, muuttavat kotia? Toki mielestäni kannattaa pyrkiä siihen, että valitsee elämänkumppanin huolella, mutta joskus ihmiset kasvavat iän myötä erilleen tai joku nuorena tehty päätös voi olla todella huono. Miksi ei saisi mennä uudeelleen naimisiin? Itse en ole kertaakaan mennyt vielä naimisiin kun sitä oikeaa ei ole osunnut kohdalle, mutta en tuomitse niitä, jotka ovat eronneet ja menneet uudeelleen naimisiin.
Jäin leskeksi ensimmäisestä liitosta. Nykyinen puolisoni ei ollut ollut avioliitossa ennen suhdettamme ja asia oli hänelle tärkeä. Hän taas on minulle tärkeä, joten menimme naimisiin.
Näillä kolme kertaa aviossa olleiden ja joka kerta eronneiden tunnetaidoissa taitaa olla todella poikkeavia negatiivisia piirteitä. Ei jatkoon millään elämänalueella.
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Halusin hyvänä miehenä antaa naisille mahdollisuuden ja en halunnut yleistää kaikkia naisia.
Ei olisi pitänyt...
Kaksi petti ja yksi oli narsisti.
Mies on onnellisin SINKKUNA!
Tää on aina huvittanut minua. En ole mennyt naimisiin ollenkaan, en edes avoliittoon. Kaverini on neljättä kertaa naimisissa.
Onko hän ikuinen optimisti ja minä pessimisti? Vai onko hän haihattelija ja rakastumiseen rakastunut ja miehiin takertuva hömppä, ja minä realisti, jalat maassa oleva itsenäinen nainen?
No. Minä olen romantikko ja vähän hupsa. En hupsu, vaan hupsa. Ystäväni on pragmaatikko ja käytännön ihminen.
Naimisiin mennessäni lupasin rakastaa myötä- ja vastamäessä kunnes kuolema meidät erottaa. En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät tarkoita tätä ja menevät kerta toisensa jälkeen naimisiin.
Mä olisin voinut jättää ensimmäisen kerran väliin ja hypätä suoraan toiseen, jos se olisi ollut mahdollista. Harmi vaan, kristallipalloni oli huollossa enkä osannut ennakoida, millaiseksi ensimmäinen liitto muuttuisi. Toisella kerralla olin jo paljon viisaampi.
1)Jos en uskaltaisi enää naimisiin, tuntisin itseni paljon epäonnistuneemmaksi.
2)Jos vain olisin suhteessa menemättä naimisiin ja se suhde päättyisi, olisi se ihan yhtä suuri epäonnistuminen kuin avioerokin.
Ensimmäinen oli nuoruuden virhe, kun luulin jotain rakkaudesta tietäväni. Toinen kerta iski sieluun ja sydämeen tavalla, jota en tiennyt olevankaan. Siksi.
Vierailija kirjoitti:
Näillä kolme kertaa aviossa olleiden ja joka kerta eronneiden tunnetaidoissa taitaa olla todella poikkeavia negatiivisia piirteitä. Ei jatkoon millään elämänalueella.
Näillä on usein avioliitoissaan laskeva suunta niiden kestossa. Toinen ja kolmas liitto selvästi toisiaan ja ensimmäistä liittoa lyhyempiä. Se kertoo ihmisestä paljon. Ei kykyä avioliittoihin saati rakastamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näillä kolme kertaa aviossa olleiden ja joka kerta eronneiden tunnetaidoissa taitaa olla todella poikkeavia negatiivisia piirteitä. Ei jatkoon millään elämänalueella.
Näillä on usein avioliitoissaan laskeva suunta niiden kestossa. Toinen ja kolmas liitto selvästi toisiaan ja ensimmäistä liittoa lyhyempiä. Se kertoo ihmisestä paljon. Ei kykyä avioliittoihin saati rakastamiseen.
Tämä pätenee silloin kun sarja-avioliittoilija on vuosikymmeniä hukassa itsensö kanssa eikä edes halua olla tasapainoisessa parisuhteessa vaan aina esittää kumppanilleen jotain muuta kuin on. Nämä käytösmallit jäykkiä ja pysyviä pohjalla. Muutosta osaavat tietenkin näytellä valheellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näillä kolme kertaa aviossa olleiden ja joka kerta eronneiden tunnetaidoissa taitaa olla todella poikkeavia negatiivisia piirteitä. Ei jatkoon millään elämänalueella.
Näillä on usein avioliitoissaan laskeva suunta niiden kestossa. Toinen ja kolmas liitto selvästi toisiaan ja ensimmäistä liittoa lyhyempiä. Se kertoo ihmisestä paljon. Ei kykyä avioliittoihin saati rakastamiseen.
Jaa. Mitä yleistystä. Minä olen naimisissa miehen kanssa, jonka ensimmäinen liitto kesti 8 v, toinen 6 v, ja me olemme olleet yhdessä 10 vuotta. Ja todennäköisesti olemme yhdessä hamaan loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näillä kolme kertaa aviossa olleiden ja joka kerta eronneiden tunnetaidoissa taitaa olla todella poikkeavia negatiivisia piirteitä. Ei jatkoon millään elämänalueella.
Näillä on usein avioliitoissaan laskeva suunta niiden kestossa. Toinen ja kolmas liitto selvästi toisiaan ja ensimmäistä liittoa lyhyempiä. Se kertoo ihmisestä paljon. Ei kykyä avioliittoihin saati rakastamiseen.
Jaa. Mitä yleistystä. Minä olen naimisissa miehen kanssa, jonka ensimmäinen liitto kesti 8 v, toinen 6 v, ja me olemme olleet yhdessä 10 vuotta. Ja todennäköisesti olemme yhdessä hamaan loppuun asti.
Tilastot puhuvat toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näillä kolme kertaa aviossa olleiden ja joka kerta eronneiden tunnetaidoissa taitaa olla todella poikkeavia negatiivisia piirteitä. Ei jatkoon millään elämänalueella.
Näillä on usein avioliitoissaan laskeva suunta niiden kestossa. Toinen ja kolmas liitto selvästi toisiaan ja ensimmäistä liittoa lyhyempiä. Se kertoo ihmisestä paljon. Ei kykyä avioliittoihin saati rakastamiseen.
Jaa. Mitä yleistystä. Minä olen naimisissa miehen kanssa, jonka ensimmäinen liitto kesti 8 v, toinen 6 v, ja me olemme olleet yhdessä 10 vuotta. Ja todennäköisesti olemme yhdessä hamaan loppuun asti.
Tilastot puhuvat toista.
Minä väitän, että osasyy on siinä, että eronnut ei enää siedä mitä tahansa. Olen itse eronnut, ja siedin henkistä väkivaltaa 20 vuotta. Nyt tiedä, että selviän itsekin, ja jos nykyisessä suhteessani tulisi yhtään henkistä väkivaltaa, niinnvetäisin liinat kiinni nopeasti. Koska tiedän, että se tilanne ei ikinä muutu, en siis enää toivoisi parempaa.
Mitä sieltä peilistä sitten pitäisi näkyä?
Jos vaikka 20- vuotiaana on mennyt naimisiin ja mies on neljän vuoden jälkeen pettänyt ja lähtenyt, sen jälkeen on tavannut uuden ja perustanut perheen ja mennyt 30- vuotiaana naimisiin. Mies kuollut auto-onnettomuudessa.
Nyt 55- vuotiaana kun lapset on isoja löytänyt itselleen kumppanin jonka kanssa viihtyy, onko joltain pois jos menee nyt naimisiin?
Minkälainen ihminen sieltä peilistä sinun mielestäsi sitten näkyy?