Lue keskustelun säännöt.
Miksi menit naimisiin toisen tai jopa kolmannen kerran?
25.02.2023 |
Tämä on asia jota en käsitä ja siksi kysyn!
Miksi joku ei opi mitään?
Ja miksi ihmeessä on pakko mennä naimisiin? Eikö voi vaan "olla"?
Miten pärjäätte sen häpeän kanssa, että taas epäonnistuu ja taas uskoo?
Kommentit (130)
Ei se liitto, vaan ne häät. Päivä prinsessana ja some täynnä kaikkea pos.
T. Nimimerkki Neljäs kerta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näillä kolme kertaa aviossa olleiden ja joka kerta eronneiden tunnetaidoissa taitaa olla todella poikkeavia negatiivisia piirteitä. Ei jatkoon millään elämänalueella.
Näillä on usein avioliitoissaan laskeva suunta niiden kestossa. Toinen ja kolmas liitto selvästi toisiaan ja ensimmäistä liittoa lyhyempiä. Se kertoo ihmisestä paljon. Ei kykyä avioliittoihin saati rakastamiseen.
Jaa. Mitä yleistystä. Minä olen naimisissa miehen kanssa, jonka ensimmäinen liitto kesti 8 v, toinen 6 v, ja me olemme olleet yhdessä 10 vuotta. Ja todennäköisesti olemme yhdessä hamaan loppuun asti.
Tilastot puhuvat toista.
Minä väitän, että osasyy on siinä, että eronnut ei enää siedä mitä tahansa. Olen itse eronnut, ja siedin henkistä väkivaltaa 20 vuotta. Nyt tiedä, että selviän itsekin, ja jos nykyisessä suhteessani tulisi yhtään henkistä väkivaltaa, niinnvetäisin liinat kiinni nopeasti. Koska tiedän, että se tilanne ei ikinä muutu, en siis enää toivoisi parempaa.
Täysin totta tuo. Rakkaus-/seksiaddiktit ovat erikseen. He vasta kyvyttömiä mihinkään toisen arvostamiseen ja kunnioitukseen ovat. Käyttävät ihmisiä.
Alkuun selvennyksenä, että en tarkoita nyt niitä jotka esim. 20-v menneet naimisiin ja eronneet, tai 1. liitto päätynyt toisen ennen aikaiseen kuolemaan, vaan ns. "sarja-avioituvia" ihmisiä.
Mutta en ymmärrä miten joko edes haluaa mennä naimisiin ihmisen kanssa jolla on 2-3 tai enemmän eroja taustalla. Tuo on minusta ihan pelleilyä, että taas rva tai hra "Virtanen" on 4. kertaa alttarilla vannomassa ikuista rakkauttaan.
Voin vilpittömästi sanoa, etten koskaan itse edes tuollaista rinnalleni huolisi. Minusta ihmisen pitää seistä lupaustensa takana, ja kyllä: elämässä sattuu ja tapahtuu. Mutta jos vaikka jo 3 kertaa on epäonnistunut ja valinnut "huonon" puolison, mikä siitä 4. sitten tekisi "varmasti" Oikean Rakkauden, en enää itse tuossa kohtaa luottaisi itseeni.
Ja korostan että kyse nyt _naimisiin_ menemisestä, suhteita voi muuten mennä ja tulla. Ja pohjaan sen verran omaan tuttavapiiriin, että ne useasti aviotuneet (eli 3 kertaa tai enemmän) ovat jollain tavalla "ongelmallisia" ihmisiä. Eli mistään huonosta tuuristamei heidän kohdallaan oöe kyse ollut.
Vierailija kirjoitti:
Alkuun selvennyksenä, että en tarkoita nyt niitä jotka esim. 20-v menneet naimisiin ja eronneet, tai 1. liitto päätynyt toisen ennen aikaiseen kuolemaan, vaan ns. "sarja-avioituvia" ihmisiä.
Mutta en ymmärrä miten joko edes haluaa mennä naimisiin ihmisen kanssa jolla on 2-3 tai enemmän eroja taustalla. Tuo on minusta ihan pelleilyä, että taas rva tai hra "Virtanen" on 4. kertaa alttarilla vannomassa ikuista rakkauttaan.
Voin vilpittömästi sanoa, etten koskaan itse edes tuollaista rinnalleni huolisi. Minusta ihmisen pitää seistä lupaustensa takana, ja kyllä: elämässä sattuu ja tapahtuu. Mutta jos vaikka jo 3 kertaa on epäonnistunut ja valinnut "huonon" puolison, mikä siitä 4. sitten tekisi "varmasti" Oikean Rakkauden, en enää itse tuossa kohtaa luottaisi itseeni.
Ja korostan että kyse nyt _naimisiin_ menemisestä, suhteita voi muuten mennä ja tulla. Ja pohjaan sen verran omaan tuttavapiiriin, että ne useasti aviotuneet (eli 3 kertaa tai enemmän) ovat jollain tavalla "ongelmallisia" ihmisiä. Eli mistään huonosta tuuristamei heidän kohdallaan oöe kyse ollut.
Juuri näin. Itsekin ymmärsin tämän ketjun juuri tuoll tavalla. Tämä ketju antaa myös tietoa sellaisisra ihmisistä joiden pääkoppa ei ole normaali avioliittojen suhteen.
Minä en taas voi kuin sääliä niitä huonossa avioliitossa periaatteen vuoksi sitkuttelevia. Esim puoliso valehtelee, on muuttunut juopoksi, raivoavaksi/ käyttää väkivaltaa, työnarkomaaniksi, pettänyt, ei enää arvosta tms sellaista ikävää tiedättekö - ja silti katkerana pitää olla yhdessä tällaisen kanssa ja purkaa sitä pahaa oloa sitten ystäville, syömiseen tai johonkin. Järkevämpi ja lempeämpi vaihtoehto eri osapuolille olisi erota. Ja jos huonon liiton jälkeen uskaltaa uudelleen rakastua ja perustaa myös juridisen& symbolisen sopimuksen avioliitosta, sehän on vain iloinen hyvä asia. Uusi lehti elämänkirjaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun nelikymppisen miesserkun piti mennä viime kesänä naimisiin sellaisen naisen kanssa, jolle se olisi ollut jo kolmas avioliitto. Serkkuni perui häät, kun hän huomasi, että tämän naisen kanssa ei kannata mennä naimisiin. He ovat siis vielä yhdessä, kun heillä on alle kouluikäinen lapsikin, mutta en usko, että he ainakaan vuosia enää ovat yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en taas voi kuin sääliä niitä huonossa avioliitossa periaatteen vuoksi sitkuttelevia. Esim puoliso valehtelee, on muuttunut juopoksi, raivoavaksi/ käyttää väkivaltaa, työnarkomaaniksi, pettänyt, ei enää arvosta tms sellaista ikävää tiedättekö - ja silti katkerana pitää olla yhdessä tällaisen kanssa ja purkaa sitä pahaa oloa sitten ystäville, syömiseen tai johonkin. Järkevämpi ja lempeämpi vaihtoehto eri osapuolille olisi erota. Ja jos huonon liiton jälkeen uskaltaa uudelleen rakastua ja perustaa myös juridisen& symbolisen sopimuksen avioliitosta, sehän on vain iloinen hyvä asia. Uusi lehti elämänkirjaan.
Pettäjille, addikteille ja valehtijoille kenkää. He eivät muutu kenenkään ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Mun nelikymppisen miesserkun piti mennä viime kesänä naimisiin sellaisen naisen kanssa, jolle se olisi ollut jo kolmas avioliitto. Serkkuni perui häät, kun hän huomasi, että tämän naisen kanssa ei kannata mennä naimisiin. He ovat siis vielä yhdessä, kun heillä on alle kouluikäinen lapsikin, mutta en usko, että he ainakaan vuosia enää ovat yhdessä.
Viisas ratkaisu häneltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse aloin seurustelemaan 17-vuotiaana, naimisiin mentiin 22-vuotiaana ja kaksi lasta, rivarinpätkä ja kirsikkanan kakun päällä miehen hiipivä alkoholismi. Ei mies silloin teininä tietenkään ollut juoppo, mutta 29-vuotiaana tajusin että lähdettävä on, jo lasten vuoksi.
Toinen avioliittoni on kestänyt nyt 14 vuotta ja jos tämä joskus loppui, niin olen pitkään, ehkä jopa loppuelämäni yksin.
Vierailija kirjoitti:
Minä en taas voi kuin sääliä niitä huonossa avioliitossa periaatteen vuoksi sitkuttelevia. Esim puoliso valehtelee, on muuttunut juopoksi, raivoavaksi/ käyttää väkivaltaa, työnarkomaaniksi, pettänyt, ei enää arvosta tms sellaista ikävää tiedättekö - ja silti katkerana pitää olla yhdessä tällaisen kanssa ja purkaa sitä pahaa oloa sitten ystäville, syömiseen tai johonkin. Järkevämpi ja lempeämpi vaihtoehto eri osapuolille olisi erota. Ja jos huonon liiton jälkeen uskaltaa uudelleen rakastua ja perustaa myös juridisen& symbolisen sopimuksen avioliitosta, sehän on vain iloinen hyvä asia. Uusi lehti elämänkirjaan.
No eihän tuollaisen kanssa alkujaankaan pidä avioitua...!
Jos muutaman vuoden elää toisen kanssa saman katon alla ENNEN avioitumista, niin aika hyvin sitä oppii toisen ja tämän tavat tuntemaan.
Mutta rehellisyyden nimissä joidenkin standardit on varsin matalat. Joillakin on lapsuudesta opittuja väärejä malleja, jotkut eivät arvosta itseään tarpeeksi jne. mitkä vääristävät sitä "mitä ansaitsee" ja sitten joku pettävä juoppokin on (muka) parempi kun ei ketään. Siis sellaiset, joihin päin muut eivät edes katso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko vielä neljännelläkin kerralla pitkälaahuksinen valkoinen puku ja huntu?
Mitä väliä sillä olisi? Vedätkö sinä herneen nenään siitä?
En, mutta häissä kyllä pidättelisin hymyäni, enkä todellakaan olisi ainoa!
Tuskin sua edes häihin kutsuttaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en taas voi kuin sääliä niitä huonossa avioliitossa periaatteen vuoksi sitkuttelevia. Esim puoliso valehtelee, on muuttunut juopoksi, raivoavaksi/ käyttää väkivaltaa, työnarkomaaniksi, pettänyt, ei enää arvosta tms sellaista ikävää tiedättekö - ja silti katkerana pitää olla yhdessä tällaisen kanssa ja purkaa sitä pahaa oloa sitten ystäville, syömiseen tai johonkin. Järkevämpi ja lempeämpi vaihtoehto eri osapuolille olisi erota. Ja jos huonon liiton jälkeen uskaltaa uudelleen rakastua ja perustaa myös juridisen& symbolisen sopimuksen avioliitosta, sehän on vain iloinen hyvä asia. Uusi lehti elämänkirjaan.
No eihän tuollaisen kanssa alkujaankaan pidä avioitua...!
Jos muutaman vuoden elää toisen kanssa saman katon alla ENNEN avioitumista, niin aika hyvin sitä oppii toisen ja tämän tavat tuntemaan.
Mutta rehellisyyden nimissä joidenkin standardit on varsin matalat. Joillakin on lapsuudesta opittuja väärejä malleja, jotkut eivät arvosta itseään tarpeeksi jne. mitkä vääristävät sitä "mitä ansaitsee" ja sitten joku pettävä juoppokin on (muka) parempi kun ei ketään. Siis sellaiset, joihin päin muut eivät edes katso.
Koskaan ei pidä ottaa miestä jota kukaan ei nuorena baarissa tai muualla edes katso. Sellainen on usein parisuhteessta tai avioliitossa tikittävä aikapommi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ainakaan lähtisi sellaisen matkaan joka pettänyt useissa avioliitoissaan ja lähtenyt näissä aina uuteen suhteeseen lennosta. Kertoo ihmisestä kaiken tuollainen käytös.
AP tässä.
Mielenkiintoisia vastauksia.
Niin, sitä voi asioista ajatella niin monella tapaa.
Minusta on ihan äärimmäisen noloa ja junttia se, että mennään naimisiin monta kertaa!
Jollain tasolla ymmärrän sen, jos jää leskeksi ja käsiteltyään tämän trauman kunnolla, haluaa jatkaa elämäänsä toisessa avioliitossa.
Ja siis eihän se tokikaan ole multa pois, mitä muut tekee, ei siinä mitään.
Tosin olen myös sitä mieltä, että suurin osa lasten lukuisista ongelmista nykyisin johtuu juuri siitä, että vanhemmat ajattelevat vain itseään ja lapsia heitetään avioerotilanteissa sinne sun tänne. Lasten pitää väkisin myös sopeutua kaikenmaailman tyyppeihin, joita vanhemmat sen jälkeen raahaa kotiinsa "rakkauden" huumassaan! Ja "perheet" on nykyisin täynnä täysin sekalaista porukkaa sieltä ja täältä...koska äiti/isä päätti mennä TAAS naimisiin!
Jotkut vain syntyvät niin tyhmiksi, etteivät opi yhdestä kerrasta.
Vierailija kirjoitti:
AP tässä.
Mielenkiintoisia vastauksia.Niin, sitä voi asioista ajatella niin monella tapaa.
Minusta on ihan äärimmäisen noloa ja junttia se, että mennään naimisiin monta kertaa!
Jollain tasolla ymmärrän sen, jos jää leskeksi ja käsiteltyään tämän trauman kunnolla, haluaa jatkaa elämäänsä toisessa avioliitossa.
Ja siis eihän se tokikaan ole multa pois, mitä muut tekee, ei siinä mitään.
Tosin olen myös sitä mieltä, että suurin osa lasten lukuisista ongelmista nykyisin johtuu juuri siitä, että vanhemmat ajattelevat vain itseään ja lapsia heitetään avioerotilanteissa sinne sun tänne. Lasten pitää väkisin myös sopeutua kaikenmaailman tyyppeihin, joita vanhemmat sen jälkeen raahaa kotiinsa "rakkauden" huumassaan! Ja "perheet" on nykyisin täynnä täysin sekalaista porukkaa sieltä ja täältä...koska äiti/isä päätti mennä TAAS naimisiin!
Hyvä yhteenveto. Uskoisin että tähän ketjuun tai muualle ilmestyy kohta tällaisten sarja-avioitujien raivokkaita kommentteja aiheesta jossa ydinperheet tuomitaan kulisseiksi jnejne. Noi tyypit eivät pysty myöntämäön edes itselleen että on tullut mokattua ja pahasti.
Kyllähän se lapsille on aina parempi kun on enemmän turvallisia aikuisia ympärillä on yksi sarja-avioitujiwn vakiomantroista.
Onkohan kukaan kysynyt niiltä lapsilta kokevatko he turvallisuutta vanhempien jatkuvista vaihtuvista kumppaneista lasten 10-15 ensimmäisen elinvuoden aikana.
Tuo on kysynys mihin koskaan ei tunnu saavan noilta vastausta vaan alkaa agressiivinen dissaus ydinperheissä eläviä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se lapsille on aina parempi kun on enemmän turvallisia aikuisia ympärillä on yksi sarja-avioitujiwn vakiomantroista.
Onkohan kukaan kysynyt niiltä lapsilta kokevatko he turvallisuutta vanhempien jatkuvista vaihtuvista kumppaneista lasten 10-15 ensimmäisen elinvuoden aikana.
Tuo on kysynys mihin koskaan ei tunnu saavan noilta vastausta vaan alkaa agressiivinen dissaus ydinperheissä eläviä kohtaan.
Minuun teki vaikutuksen nelikymppinen nainen joka avioitui neljänben kerran hienossa valkoisessa hääpuvussa. Vanhin lapsi parikymppinen, kuopus 8 v ja tietämäni mukaan nykyinen puoliso on toinen isäpuoli asumassa ja yksi seurustelukumppani, jonka tiedän.
Omahan on elömänsä, lapsilla kullakin yhteys isäänsä. Hurjaa lasten kannalta, parikymppisellä siis ollut 3 äidin kanssa vihittyä puolisoa ja pari avoliitto-isäpuolta.
Itsehän jokainen makaa kuin petaa.
aina löytyi juuri se oikea sillä hetkellä