Lue keskustelun säännöt.
Miksi menit naimisiin toisen tai jopa kolmannen kerran?
25.02.2023 |
Tämä on asia jota en käsitä ja siksi kysyn!
Miksi joku ei opi mitään?
Ja miksi ihmeessä on pakko mennä naimisiin? Eikö voi vaan "olla"?
Miten pärjäätte sen häpeän kanssa, että taas epäonnistuu ja taas uskoo?
Kommentit (130)
Minä olen aina suhtautunut avioliittoon vakavasti ja minulle avioliitto merkitsee toisen rinnalla olemista myötä- ja vastamäessä aina kuolemaan asti.
Menin päälle parikymppisenä naimisiin usean vuoden seurustelun jälkeen nuoruudenrakkauteni kanssa. Tuo aviomieheni hankki selkäni takana sivusuhteen pian häiden jälkeen ja lähti eräänä päivänä toisen naisen matkaan. Mies ei halunnut mitään parisuhdeterapiaa tai yrittämistä vielä, hän oli päätöksensä tehnyt ja päätti avioliiton yksipuolisesti. En olisi tuollaista eroa voinut ”estää”. Lastakaan meillä ei ollut. Senkö takia minun olisi pitänyt olla loppuelämäni yksin ja jäädä lapsettomaksi, että ensimmäinen aviomieheni käyttäytyi noin? Ei hänen tekonsa kerro minun suhtautumisestani avioliittoon, vaan hänen suhtautumisestaan. Eikä se tee minusta kevytkenkäistä ja kepeästi avioliittoon suhtautuvaa, vaikka ensimmäinen mieheni oli tuollainen.
Olin vuosia yksin ja menin sittemmin uudelleen naimisiin. Nykyiselle miehelleni avioliitto on ensimmäinen, minulle toinen. Saimme tämän nykyisen mieheni kanssa lapsen, jota kumpikin olimme toivoneet. Nykyinen mies ja minä suhtaudumme avioliittoon samalla tavalla vakavasti. Yhdessä on pysytty vastoinkäymisistä huolimatta. Miksi minun olisi muka pitänyt jättää tällainen hyvä avioliitto ja lapsiarki kokematta sen takia, että ensimmäinen aviomieheni petti ja lähti? Eivät kaikki toista kertaa avioituvat ole mitään sarjaseurustelijoita, joilla on suunnitelmissa mennä monta kertaa naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naimisiin mennessäni lupasin rakastaa myötä- ja vastamäessä kunnes kuolema meidät erottaa. En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät tarkoita tätä ja menevät kerta toisensa jälkeen naimisiin.
Minäkin lupasin. No ne myötämäet loppuivat melko pian ja sarja vastamäkiä, oikeastaan pelkkää kivikkoisessa mäessä tarpomista, alkoi. Väsyin lopulta. Liian monta vuotta siihen tuhlasin, oman nuoren aikuisen elämäni ja lasteni lapsuuden. Ehkä olisi pitänyt tajuta olla menemättä naimisiin ja hankkimatta lapsia ko. ihmisen kanssa, mutta nuoruuden naiiviudella ja loputtomalla hyväntahtoisuudella näin tapahtui.
Ja menin toisen kerran naimisiin, kun sattui valioyksilö kohdalle. Tämä on päinvastainen, koko ajan on hyvä ja rauhallinen olla, riitelemme ehkä kerran-kaksi vuodessa ja nekin kuivuu kokoon hetkessä. Kaikki ansaitsevat mielestäni tälläisen suhteen.
Rakkaudesta, kumppanuudesta ja koska halusimme ainoan yhteisen lapsen syntyvän avioliittoon. Meidän vihittiin viikkoa ennen kuopuksen yllättävää ennenaikaista syntymää.
Ei vaan tullut mentyä naimisin aiemmin, 6v ehdittiin elämään perheenä ennen sitä.
2. avioliitto jo 21v
Yksi karkasi ja toinen menehtyi. Kolmas yritys.
Vierailija kirjoitti:
Oliko vielä neljännelläkin kerralla pitkälaahuksinen valkoinen puku ja huntu?
Pistäs Pirkko-Leena +60,v nyt se korkki kiinni. Nyt 2023-luku tervetuloa muuten tälle vuosisadalla XD Sinun vanhanaikaisilla uskomuksilla tai jutuilla ei ole mitään merkitystä! Ketään ei kiinnosta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko vielä neljännelläkin kerralla pitkälaahuksinen valkoinen puku ja huntu?
Pistäs Pirkko-Leena +60,v nyt se korkki kiinni. Nyt 2023-luku tervetuloa muuten tälle vuosisadalla XD Sinun vanhanaikaisilla uskomuksilla tai jutuilla ei ole mitään merkitystä! Ketään ei kiinnosta!
Mikäs sua nyt hermostuttaa että noin kommentoit? Miksi et voinut vain ohittaa tuota?
Minkä takia pitäisi jättää menemättä naimisiin toisen kerran? Häpeän takia? Toisten mielipiteiden takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Takana nuoruuden avioliitto, joka päättyi miehen petettyä. Nyt olen toista kertaa naimisissa, perheessä on 1 pieni lapsi. Jos nyt +30 v iässä jäisin leskeksi, niin kolmas avioliitto tuntuisi kaukaiselta ajatukselta. Tai parisuhde ylipäätään tässä vaiheessa, kun lapsi on pieni. Todennäköisesti eläisin yksin ainakin siihen asti, että lapsi on (lähes) aikuinen. Mutta toisaalta, jos tapaisin hyvän miehen, niin pitäisikö parisuhteesta kieltäytyä siksi, että olisi ollut jo kahdesti naimisissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei voisi mennä? Mitä helvekon väliä sillä on oletko elämäsi aikana naimisissa kerran vai kuusi kertaa?
Miksi pitäisi jotain hävetä? Tunnen häpeää jos olen loukannut jotain tai käyttäytynyt typerästi muita kohtaan.En siis ole ollut naimisissa kertaakaan, mutta en ymmärrä tuollaista ajattelutapaa.
Eikö erot johdu juuri siitä että on käyttäytynyt typerästi toista kohtaan ja myös loukannut?
Kyllä jo toisen eron jälkeen pitäisi tajuta ettei sovi yhteistalouteen toisen kanssa. Mutta eikun kahden viikon jälkeen jo uusi kumppani.
Impulsiivisuus lienee moninaineiden ongelma.En tiedä kuinka yllätyksenä tulee mutta kaikki erot ei johdu toisten typeryydestä ja se että ei kahden ihmisen kanssa enää suju ei tarkoita sitä että näin olisi kaikkien kanssa.
Jotkut erot päätyvät toisen kuolemaan, jotkut siihen että puoliso rakastuu toiseen ihmiseen, jotkut siihen että rakkaus vain loppuu ja jäljelle jää ystävyys.
Ja edelleen kuka ihminen loukkaantuu siitä että joku muu on ollut naimisissa kaksi tai kolme kertaa? Tätini on esimerkiksi ollut naimisissa neljä kertaa, mitä väliä sillä on? Hänen oma elämänsä, kaikkien ex-ukkojensa kanssa ovat ystäviä. Ei mua ainakaan hetkauta pätkän vertaa, ja en käsitä miksi hänen pitäisi hävetä?
Kiva jos ystävyys on säilynyt. Mutta jos avioituessaan on jo tottunut ajatukseen että ei tämä kauaa kestä, mitä väliä, niin miksi tosiaan se avioliitto? Tai jos joka kerta luulee, että nyt löytyi loppuelämän kumppani, ja liitto taas päätyy eroon, niin eikö se syiden miettiminen uusiin eroihin joskus olisi mielenkiintoista. Ihan itsensä takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko vielä neljännelläkin kerralla pitkälaahuksinen valkoinen puku ja huntu?
Pistäs Pirkko-Leena +60,v nyt se korkki kiinni. Nyt 2023-luku tervetuloa muuten tälle vuosisadalla XD Sinun vanhanaikaisilla uskomuksilla tai jutuilla ei ole mitään merkitystä! Ketään ei kiinnosta!
Ehkä jotakin kiinnostaa. Minua huvittaisi myös tuollainen tilanne.
Vierailija kirjoitti:
On ne vaan niin kivoja ne hääjuhlat. Lisäbonuksena juhlien jälkeen saa lähes joka yö useamman viikon ajan.
Miltä sinä saat? Vierailta? Ei seksielämä ainakaan muutu mitenkään naimisiin mennessä muuta kuin vähenee tai loppuu se vähäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko vielä neljännelläkin kerralla pitkälaahuksinen valkoinen puku ja huntu?
Pistäs Pirkko-Leena +60,v nyt se korkki kiinni. Nyt 2023-luku tervetuloa muuten tälle vuosisadalla XD Sinun vanhanaikaisilla uskomuksilla tai jutuilla ei ole mitään merkitystä! Ketään ei kiinnosta!
Pitäisikö häävieraiden olla tässä tapauksessa jotenkin optimistisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko vielä neljännelläkin kerralla pitkälaahuksinen valkoinen puku ja huntu?
Pistäs Pirkko-Leena +60,v nyt se korkki kiinni. Nyt 2023-luku tervetuloa muuten tälle vuosisadalla XD Sinun vanhanaikaisilla uskomuksilla tai jutuilla ei ole mitään merkitystä! Ketään ei kiinnosta!
Voi olla että tyyli on vanhanaikaista. Tyylikkäämpiäkin vihkiasuja on kuin pitkälaahuksinen ja avokaulainen puku nelikymppiselle neljänsiin häihin.
Poikani haksahti naimisiin naisen kanssa jonka neljäs puoliso oli, vuoden päivät sitä kesti.
Maistraatissa tuntui hassulta kun morsiamella oli pitkä valkoinen laahuspuku, tissit näkyvissä, huntu päässä. Olisi senkin rahansa käyttänyt kakaroittensa vaatetukseen, suorastaan rehjuissa olivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi varmaan enemmän hoivakodissa muisteltavaa jos olisi elämä ollut vaihtuvia parisuhteita ja liittoja.
Sääli näitä jotka ovat 70 vuotta eläneet yhdessä, ei mitään vaihtelua.
Tottakai voi mennä vaikka neljännen kerran avioliittoon. Tämä pitää tehdä isosti. Hehkutetaan jo kihlausta somessa ja lehdissä kuinka nyt jälleen kerran on löydetty se oikea sielunkumppani sekä sellainen yhteys jota ei aiemmin kuvitellut olevan olemassakaan. Sitten vielä lehtihaastatteluissa sanotaan nyt tämä neljäs avioliitto on se loppuelämän suhde
Ja kun aikaa kuluu hääpäivästä 1-3 vuotta niin sama avioliiton ikiliikkuja alkaa pyörimään taas
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voi mennä vaikka neljännen kerran avioliittoon. Tämä pitää tehdä isosti. Hehkutetaan jo kihlausta somessa ja lehdissä kuinka nyt jälleen kerran on löydetty se oikea sielunkumppani sekä sellainen yhteys jota ei aiemmin kuvitellut olevan olemassakaan. Sitten vielä lehtihaastatteluissa sanotaan nyt tämä neljäs avioliitto on se loppuelämän suhde
Ja kun aikaa kuluu hääpäivästä 1-3 vuotta niin sama avioliiton ikiliikkuja alkaa pyörimään taas
Kyllähän vielä kirjan kirjoittaminen tuosta kuuluisi kirsikkana tuon neljännen hääkakun päälle. :D
Vierailija kirjoitti:
Alkuun selvennyksenä, että en tarkoita nyt niitä jotka esim. 20-v menneet naimisiin ja eronneet, tai 1. liitto päätynyt toisen ennen aikaiseen kuolemaan, vaan ns. "sarja-avioituvia" ihmisiä.
Mutta en ymmärrä miten joko edes haluaa mennä naimisiin ihmisen kanssa jolla on 2-3 tai enemmän eroja taustalla. Tuo on minusta ihan pelleilyä, että taas rva tai hra "Virtanen" on 4. kertaa alttarilla vannomassa ikuista rakkauttaan.
Voin vilpittömästi sanoa, etten koskaan itse edes tuollaista rinnalleni huolisi. Minusta ihmisen pitää seistä lupaustensa takana, ja kyllä: elämässä sattuu ja tapahtuu. Mutta jos vaikka jo 3 kertaa on epäonnistunut ja valinnut "huonon" puolison, mikä siitä 4. sitten tekisi "varmasti" Oikean Rakkauden, en enää itse tuossa kohtaa luottaisi itseeni.
Ja korostan että kyse nyt _naimisiin_ menemisestä, suhteita voi muuten mennä ja tulla. Ja pohjaan sen verran omaan tuttavapiiriin, että ne useasti aviotuneet (eli 3 kertaa tai enemmän) ovat jollain tavalla "ongelmallisia" ihmisiä. Eli mistään huonosta tuuristamei heidän kohdallaan oöe kyse ollut.
Mä taas en luota ihmisiin, joilla suhteita tulee ja menee. Jos pitäisi valita ihmisen välillä, joka ollut kolmesti aviossa ja ihmisen välillä, joka ei kertaakaan, mutta suhteita tullut ja mennyt, ehdottomasti ekaan luottaisin enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuun selvennyksenä, että en tarkoita nyt niitä jotka esim. 20-v menneet naimisiin ja eronneet, tai 1. liitto päätynyt toisen ennen aikaiseen kuolemaan, vaan ns. "sarja-avioituvia" ihmisiä.
Mutta en ymmärrä miten joko edes haluaa mennä naimisiin ihmisen kanssa jolla on 2-3 tai enemmän eroja taustalla. Tuo on minusta ihan pelleilyä, että taas rva tai hra "Virtanen" on 4. kertaa alttarilla vannomassa ikuista rakkauttaan.
Voin vilpittömästi sanoa, etten koskaan itse edes tuollaista rinnalleni huolisi. Minusta ihmisen pitää seistä lupaustensa takana, ja kyllä: elämässä sattuu ja tapahtuu. Mutta jos vaikka jo 3 kertaa on epäonnistunut ja valinnut "huonon" puolison, mikä siitä 4. sitten tekisi "varmasti" Oikean Rakkauden, en enää itse tuossa kohtaa luottaisi itseeni.
Ja korostan että kyse nyt _naimisiin_ menemisestä, suhteita voi muuten mennä ja tulla. Ja pohjaan sen verran omaan tuttavapiiriin, että ne useasti aviotuneet (eli 3 kertaa tai enemmän) ovat jollain tavalla "ongelmallisia" ihmisiä. Eli mistään huonosta tuuristamei heidän kohdallaan oöe kyse ollut.
Mä taas en luota ihmisiin, joilla suhteita tulee ja menee. Jos pitäisi valita ihmisen välillä, joka ollut kolmesti aviossa ja ihmisen välillä, joka ei kertaakaan, mutta suhteita tullut ja mennyt, ehdottomasti ekaan luottaisin enemmän.
Kumpakaan ihmistyyppiin ei voi kyllä oikein luottaa. Kertoo ihmisestä paljon tuollainen.
Yksi avioliitto ja -ero takana ja silti voisin kuvitella joskus meneväni naimisiin toisen kerran.
Ensimmäinen suhteeni alkoi teini-iässä ja kesti koko nuoren aikuisuuteni, parikymppisinä mentiin naimisiin ja kyllä se ajatus oli että myötä- ja vastoinkäymisissä. Mutta lopulta sitten kuitenkin päädyttiin ns. kasvamaan erilleen ja haluamaan elämältä ihan erilaisia asioita. Vaikka ei riidelty, niin kumpikin oli onneton kun toisen olemassaolo blokkari suurimpia haaveita. Ero ei todellakaan ollut kevyt päätös.
Seurustelen jälleen vakavasti, mutta tällä kertaa olen toki varovaisempi. En halua muuttaa yhteen ennenkuin olen varma, että molempien mielikuva tulevaisuudesta on samansuuntainen (eikä ainakaan toistensa unelmia poissulkeva). Toki nyt reilu kolmikymppisenä on itselläkin selkeämpi kuva siitä mitä haluaa elämäänsä ja mitä ei, kuin silloin 17-vuotiaana.
Jos joskus muutetaan nykyisen kanssa yhteen ja alkaa yhteistä omaisuutta kertyä, niin kyllä avioliitto tuo paremman turvan kuin pelkkä avoliitto. Avopuolisolla ei juurikaan ole juridisia oikeuksia mikäli toinen esimerkiksi menehtyy yllättäen. Ja kyllä edelleen jos menen naimisiin, niin siinä tähtäimessä on se yhteinen loppuelämä. Siihen, toteutuuko se vai ei voi vaikuttaa vain rajallisesti, joten mitään pakkomiellettä siitä on ihan turha tehdä.
Toiset hääjuhlani tosin kieltämättä tulisivat varmaan olemaan vieläkin vaatimattomammat kuin ensimmäiset. Ensimmäisiin kuului maistraattivihkiminen pikkumustassa ja vanhempien sekä sisarusten vieminen hyvään ravintolaan syömään. Jos menen naimisiin toisen kerran, niin sitten paikalla vihkimisessä olisi varmaan vain kaksi todistajaa ja siitä sitten ehkä johonkin pikkureissuun kilistelemään skumppaa. Kumpikaan meistä (ei exän eikä nykyisen aikana) ei viihdy isoissa juhlissa eikä etenkään ns. juhlakalun roolissa.
Saatiin vaimolle oleskelu lupa.