Ärsyttää kun miesystävällä on aina jotain pientä huomauttamista tekemiini ruokiin

Esimerkki kun suhde ei ole sellainen, että kumpikin tuo toisesta parhaat puolet esiin

Mitä sä tähän pohjaan laitoit, kun on niin... pehmeetä. Olen tottunut vähän toisenlaisiin.

Ai pizzeriapohjiin? Miten sulla on varaa syödä pizzeriassa kun olet työtön?

Ehkä juuri alitajuntaisesti haet itsellesi sitä varmistusta siitä, että onko vaistosi oikeassa, että pitäisikö lähteä parisuhteesta? Meinaan pohdit jo nyt, että onko tuo normaalia. Kerron, että ei ole.

Tai siis on se siltä osin, että yllättävän moni ihminen rupeaa käyttäytymään noin muutamassa tapauksessa: 1 parisuhde ei enää miellytä. 2: on narsisti, 3: On luonteeltaan negatiivinen valittaja/mielensäpahoittaja.

4, liittyy narismiin mutta haluaa näyttää valtansa näin tai yrittää jotenkin "kouluttaa" sinua tietynlaiseksi tia vain nöyryyttämisen ilosta tekee sitä. Eli haluaa tuntea itsensä paremmaksi ja yleensäkin pitää muita huonomapana.  Suuttuuko mies jos hänelle antaa palautetta jostain asiasta?

Vierailija kirjoitti:

Itseppähän sanotte aina, että pitää olla rehellinen ja sitten, kun ollaan niin valitetaan :D

Ei toki tuossa määrin, että jokaisesta asiasta pitää marista marisemisen ilosta. Jos se on vaan mielensäpahoittaja.

Esimerkki: TiinaPetteri tekee jotain erikoista ruokaa MarttiMaijalle ja MarttiMaijan mielestä ruoka on pahaa, koska siinä on liikaa suolaa ja pippuria mutta MarttiMaija ei uskalla sanoa siitä TiinaPetterille. TiinaPetteri päättää tehdä siis jatkossakin tätä pahan makuista ruokaa ja MarttiMaijaa joutuu jatkossakin syödä pahaa ruokaa hammasta purren. TiinaPetteri on tyytyväinen :)

Toinen esimerkki: MarttiMaija tekee ruokaa TiinaPetterille ja TiinaPetteri sanoo, että ruoka on muuten hyvää mutta suolaa ja pippuria on liikaa. Seuraavalla kerralla MarttiMaija tekee ruokaa ja laittaa siihen vähemmän pippuria ja suolaa ja TiinaPetterin mielestä ruoka on seuraavalla kerralla täydellistä. 

Kumpi näistä on parempi vaihtoehto?

Sit se todellisuus mikä nykyään vallitsee:

MarttiMaija tekee ruokaa TiinaPetterille ja TiinaPetteri sanoo, että ruoka on muuten hyvää mutta suolaa ja pippuria on liikaa. MarttiMaija suuttuu ja pahoittaa mielensä ja huuttaa TiinaPetterille, että tee ruokas itse saa***a

Mutta ymmärrän kyllä jos ap:n mielestä puoliso valittaa ihan joka asiasta eikä ole ikinä tyytyväinen. Eli valittaa valittamisen ilosta.

Eikö TiinaPetteri voi sanoa, että ruoka on hyvää, mutta hän itse pitää yleensä vähäsuolaisemmasta eikä käytä yhtä paljon pippuria. Sitten MarttiMaija voi itse päättää, tekeekö hän ruoan oman makunsa mukaiseksi vai lisäisikö omaan annokseensa suolaa ja pippuria vasta lautasella.

Miksi se TiinaPetterin mielipide olisi ainoa oikea?

Miksi haluat moittia tekemääni ruokaa? Se on huono tapa ja ilkeästi tehty. Negatiivisuus luo huonoa tunnelmaa. Kokkaa itse tästä lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Sylkee ruokaa pois, jättää syömättä? Aikuinen ihminen?

Itse myös rakastan kokkaamista, mutta en sietäisi tuollaista hetkeäkään vaan jättäisin kokkaamatta toiselle. Kun sä teet ruokaa, ruoka on just sun makuun tehty, ei siinä ole mitään liikaa tai liian vähän jos se sinulle maistuu.

Tulinpa vihaiseksi sun puolesta.

Isälläni oli tapana huomautella äitini tekemästä sapuskasta tapaan: "liian vähän suolaa, ei tarpeeksi mausteita." No, äiti teki ruokaa, joka maistui meille lapsille myös. Isä olisi voinut vain ottaa suola- tai pippuripurkin ja hujauttaa lisää maustetta möläyttelemättä ääneen kommenttejaan. Jo ihan kasvatusmielessäkin. Kyllä sitä onneksi lapsena jo tajusi, että isä käyttäytyi huonosti, enkä ottanut oppia.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki kun suhde ei ole sellainen, että kumpikin tuo toisesta parhaat puolet esiin

Mitä sä tähän pohjaan laitoit, kun on niin... pehmeetä. Olen tottunut vähän toisenlaisiin.

Ai pizzeriapohjiin? Miten sulla on varaa syödä pizzeriassa kun olet työtön?

Melkein kaikki minun tuntemat työttömät kaverit lähtee aina silloin, kun tuet saapuu baariin ja pitseriaan ja päivässä vedetään kk:n budjetti ja sit kerjätään seuraavaan tukiin saakka kavereilta almuja. Mut nythän tällä valittaja miehellä on ap joka kustantaa? 

Minun mies tekee samaa. Valittaa kaikesta ruoasta. Tykkään leipoa ja leivon mm. näyttäviä kakkuja, joita olen pyynnöstä leiponut joskus myös muille. Miehen mielestä nekin maistuvat pas**lta ja leipominen on kuulemma turhaa. Äsken kerroin tekeväni illaksi guacamolea nachojen kanssa ja komme tti oli "Hyi v***u". Muistaa toki kehua aina muiden kokkailuja ja leipomuksia äänekkäästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseppähän sanotte aina, että pitää olla rehellinen ja sitten, kun ollaan niin valitetaan :D

Ei toki tuossa määrin, että jokaisesta asiasta pitää marista marisemisen ilosta. Jos se on vaan mielensäpahoittaja.

Esimerkki: TiinaPetteri tekee jotain erikoista ruokaa MarttiMaijalle ja MarttiMaijan mielestä ruoka on pahaa, koska siinä on liikaa suolaa ja pippuria mutta MarttiMaija ei uskalla sanoa siitä TiinaPetterille. TiinaPetteri päättää tehdä siis jatkossakin tätä pahan makuista ruokaa ja MarttiMaijaa joutuu jatkossakin syödä pahaa ruokaa hammasta purren. TiinaPetteri on tyytyväinen :)

Toinen esimerkki: MarttiMaija tekee ruokaa TiinaPetterille ja TiinaPetteri sanoo, että ruoka on muuten hyvää mutta suolaa ja pippuria on liikaa. Seuraavalla kerralla MarttiMaija tekee ruokaa ja laittaa siihen vähemmän pippuria ja suolaa ja TiinaPetterin mielestä ruoka on seuraavalla kerralla täydellistä. 

Kumpi näistä on parempi vaihtoehto?

Sit se todellisuus mikä nykyään vallitsee:

MarttiMaija tekee ruokaa TiinaPetterille ja TiinaPetteri sanoo, että ruoka on muuten hyvää mutta suolaa ja pippuria on liikaa. MarttiMaija suuttuu ja pahoittaa mielensä ja huuttaa TiinaPetterille, että tee ruokas itse saa***a

Mutta ymmärrän kyllä jos ap:n mielestä puoliso valittaa ihan joka asiasta eikä ole ikinä tyytyväinen. Eli valittaa valittamisen ilosta.

Eikö TiinaPetteri voi sanoa, että ruoka on hyvää, mutta hän itse pitää yleensä vähäsuolaisemmasta eikä käytä yhtä paljon pippuria. Sitten MarttiMaija voi itse päättää, tekeekö hän ruoan oman makunsa mukaiseksi vai lisäisikö omaan annokseensa suolaa ja pippuria vasta lautasella.

Miksi se TiinaPetterin mielipide olisi ainoa oikea?

En tiedä sinun luetunymmärtämisen tasoa mutta eikö juuri tuolla tekstillä tuota samaa lopputulosta haettu minkä kirjoiti? Eli, että kaikki osapuolet olisivat tyytyväisiä? Yleensä on helpompi tehdä niin, että ruoasta tehdään vähemmän mausteinen ja sitten se joka tykkää mausteisemmasta ruoasta niin sitten hän lisää niitä mausteita omaan annokseen. Mutta se, että lähdetään hakemaan oikein tahalteen sellaista asetelmaa, että kumpi on oikeassa on ihan älytöntä. Riidanhaastaja?

Vierailija kirjoitti:

Minun mies tekee samaa. Valittaa kaikesta ruoasta. Tykkään leipoa ja leivon mm. näyttäviä kakkuja, joita olen pyynnöstä leiponut joskus myös muille. Miehen mielestä nekin maistuvat pas**lta ja leipominen on kuulemma turhaa. Äsken kerroin tekeväni illaksi guacamolea nachojen kanssa ja komme tti oli "Hyi v***u". Muistaa toki kehua aina muiden kokkailuja ja leipomuksia äänekkäästi.

Minä (mies) teen yleensä meillä ruoat ja valitan kyllä jälkeen päin, kun niitä syön jos jokin on epäonnistunut mielestäni. Ja kerron sen ääneen kylläkin, että jos vaikka ollut liian kuivaa tai jotain maustetta liikaa. Tai jos kala maustui mutaiselta (joskus kaupasta ostettu kala maistuu tältä). Ja jos vaimoni valittaa ruoasta niin en ota siitä nokkiin vaan yritän ottaa opiksi, että mitä voisi seuraavalla kerralla tehdä toisin vai kannattaako ruokaa edes yrittää seuraavan kerran jos molemmat on ollut sitä mieltä, että ei taida olla meidän ruoka.

Vierailija kirjoitti:

Ällistyttävän moni nainen on huono kokki. Ihmetyttää kun se on oikein ylpeilyn aihe nykyään. Mutta eipä toisen tekemiä safkoja silti kehtaa moittia. Itseäkin potuttaa jos vähänkään omia sotkuja joku moittii.

Minä teen päivittäiset sapuskani, jotka eivät ole kaksisia. Ainakin siinä on se hyvä puoli, ettei tee mieli ottaa lisää. Jos lorauttelisin kermaa ja öljyjä, niin maistuisi kyllä hyvälle, mutta lihottaisi aivan eri tavalla. Muiden ruoat ovat aina parempia ja voin vilpittömästi kehua.

Vierailija kirjoitti:

Ja taas mammoihin uppoa, uppoaa kuin veitsi sulaan voihin. :D Tää on jo säälittävää

tämä kun ei valitettavasti kuulosta sadulta eikä trollilta, syystä, että monella naisella on tämäntyyppisistä miesoletetuista kokemusta. Mullakin ja on kylläkin exä nykyään :)

Seurustelin miehen kanssa joka paljastui ihan totaalikuspääksi. Kun tajusin sen todellisen luonteen tein ja sanoin sille parin viikon ajan samantapaisia juttuja mitä se itse teki. Arvostelin vähän hiuksia, pukeutumista, ruokavalioa, vihjasin että kannattaisko hakeutua vähän korkeampaan asemaan työelämässä tuosta marionetin asemasta, ihailin minkälaisella autolla työkaverimies ajaa ymym. Tyyppi meni ihan sekaisin 😂 Sitten jätin. Joo ehkä lapsellista mutta en kadu.

Jos ollaan jossain muualla syömässä, kuin kotona esim ystävä pariskunnalla niin vaikka en tykkäisi ruosta niin kiitän silti ja kerron kysyttäessä, että ihan hyvää oli (kohteliaisuuttani). Kotona jos ruoka ei ole hyvää niin kerron kyllä sen, koska siellä syödään 95% ajasta ja pystyy vaikuttaa siihen lopputulokseen. En kerro mitenkään ilkeästi vaan asiallisesti. Teen myös itse ruokaa paljon ja vaimoni kertoo usein törkeämmin jos jokin ei miellytä. Mut en ota hänestä siltikään mallia.

Tuollaista se voi olla, kun pyydät miestä tekemään itse, hän häkeltyy.  Mutta lakkaa inisemästä ajan mittaan.

Voi olla että yleistän rankasti, mutta usein näillä alkoholiin ja kebu-pizzerioiden ruokiin mieltyneillä (elämäntapa)työttömillä on varsin negatiivinen asenne aivan kaikkeen.

Lisäksi näillä on jännä tarve ylenkatsoa muita ja etenkin sitä omaa kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista se voi olla, kun pyydät miestä tekemään itse, hän häkeltyy.  Mutta lakkaa inisemästä ajan mittaan.

No se voi olla myös niin että mies alunalkaen kieltäytyy kokkaamasta "kun ei sulle kelpaa mun tekemät ruoat". Ehottaa siis aina ensimmäisenä makkaraperunoita, olen sanonut joskus ettei se ole mikään kunnon ruoka vaan satunnainen iltapala tmv., niin ehdottaa sitä aina ruuaksi hänen kokkausvuorollaan. Tai sitten raivostuu ja sanoo että kyllä hän voi olla syömättäkin eikä tarvitse lämmintä ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kertonut miesystävällesi, että hänen huomauttelunsa häiritsee sinua? Meinaan, että vauva-palstalla valittaminen ei tilannetta korjaa, eikä myöskään pidä olettaa, että toinen hoksaa tuntemuksesi sanomattakin.

No kai nyt normaali ihminen sanomattakin tajuaa, ettei arvostelua ole kiva kuulla kun on nähnyt vaivaa ja tehnyt toiselle ruokaa. Vanhempien kuuluu opettaa lapsilleen normaalit käytöstavat, ettei se jää puolison tehtäväksi.

Entä, jos tuota huomauttelua joka asiasta tekee anoppi.

hyväksikäyttösuhde -> jätä se sika!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n mies on työtön, ja selvästi tuossa huomauttelussa on kyse alistamisesta ja ap:n itsetunnon litistämisestä, jottei ap tajuaisi, että hänellä on siivellä elävä ja täyshuollettava mies ja että hän ansaitsisi parempaa.

Vauva palstan mammat on yleensä parhaita ennustajia/olettajia.

Pelkästään tekstin perusteella pystyy tehdä 100% varman havainnon, että ap:n mies on varmasti työtön.

Mitäs jos ap:n mies onkin töissä? Olisiko silloin käytös jotenkin hyväksyttävämpää tai miten se asiaa muuttaa ollenkaa, että onko ap:n mies töissä vai ei? Käyttäytyy silti ihan samanlailla.

Ap kirjoitti aloituksessa, että mies on työtön, joten muut lukijat kuin sinä siitä ymmärtävät, että mies on työtön...