Ärsyttää kun miesystävällä on aina jotain pientä huomauttamista tekemiini ruokiin

Teen mielelläni ruokaa toisille, mutta tuossa tapauksessa en tekisi. Ruoasta kiitetään kauniisti ei arvostella, jos toinen ei erityisesti arvostelua pyydä. ( Jos esim. kokeilee/kehittää uutta reseptiä, niin voi haluta kovempaakin kritiikkiä.)

Nösdöily pois. Teet vain itsellesi ruokaa siihen asti, kunnes ukkeli on sulle kokannut. Ja sen jälkeen jatkat vuorottelua.

Meillä tehdään ruokaa vuorotellen. Toisen ruoka on aina hyvää eli ei tarvitse itse tehdä (kun tulee väsyneenä töistä), ei tarvitse siivota keittiötä jne.

Sano sille ettei oo pakko syödä jos ei kelpaa. Äläkä enää laita edes mitään. Paitsi itsellesi tietysti. Jos alkaa ihmetellä, niin sanot vaan että et viitsi laittaa kun aina tuntuu olevan jotain vikaa. Laittakoon itse ruokansa.

Jotkut luulevat, että negatiivisuus ja nälviminen on fiksuutta. Jos ei ruoka kelpaa, käske ostamaan ja tekemään itse.

Minä teen meille kahdelle ruokaa viikonloppuisin, eikä sitä arvostele kukaan muu kuin minä. Huomaan kyllä itse, jos jotain outoa.

Karjaiset korvaan kovaa , että TEE ITSE PÖPERÖSI !!! 😂😂😂😂😂😂

Oletko kertonut miesystävällesi, että hänen huomauttelunsa häiritsee sinua? Meinaan, että vauva-palstalla valittaminen ei tilannetta korjaa, eikä myöskään pidä olettaa, että toinen hoksaa tuntemuksesi sanomattakin.

Niin periaatteessa mies kyllä kehuu, että laitan niin hyvää ruokaa (tuntuu ettei se minusta muuta kehumista löydäkään), paitsi joskus jättää syömättä ja sylkee pois.

Mutta siis silloinkin kun on kuulemma hyvää, niin usein joku tämmöinen pieni "neuvo" sieltä tulee.

Enkä ymmärrä voiko joku nyt noin vain odottaa pizzerian pizzan kaltaista kotioloissa, vaikka halutessani teenkin ohutpohjaista ja vähän eri tavalla, pizzakivineen yms.

Ei tulisi itselle mieleenkään jaella aina valmiissa pöydässä neuvoja pyytämättä, ja vähän epäonnistuneempikin tulisi syötyä ja kiittelisin ja kehuisin sitä mitä voisi.

Sano, että teepä ite paremmin tai vielä parempi, sano että huomenna on sinun vuoro. Minunkin mieheni yritti joskus arvostella että ei oo samanlaista kuin ravintolassa, mutta tajuaa nyt, ettei samanlaisia esim pitsoja ihan saa kotona.

Minä en kuuntelisi tuollaista mieslapsen kiukuttelua. Joku lapsi voi juu äidilleen kiukutella, että yhyy ei tää oo niin hyvää kuin mummin tekemä, mutta että aikuinen mies, joka ei itse edes kokkaa arvostelee. Yök.

Ai. En tiennytkään, että tämä on jokin master chef kilpailu.

Meillä myös mies on tuollainen valittaja. Ei pelkästään ruuasta vaan ihan kaikesta löytää jotain huonoa. Kylpylät, ravintolat, hotellit jne ihan kaikessa on jotain paskaa ja huomauttamista. Jälkeenpäin usein sanoo ettö ole hyvä hotelli ja kiva reissu mutta paikan päälle valittaa miten on likaista, liikaa ihmisiä, mautonta ruokaa.. vanhempi lapsi jo oppinut tuon saman tavan. En kohta jaksa heidän kanssaan lähteä mihinkään.

Sanot sille että et kuuntele enää yhtään negatiivista kitinää ruoista.

Tuollainen ruikutus ei ainakaan vähene vanhenemisen myötä..

Aikuiset ihmiset eivät pidä neuvomisesta. Tämän voit kertoa miesystävällesi ja lisätä, että yleensä hyvä kotikasvatus estää arvostelemasta toisen tekemää ruokaa negatiivisesti.

Tee annoas ja ruat itsellesi vaan, katso miksi miehen naama sitten menee. Jos joku tekee ruoan minulle, olen kiitollinen siitä.

Itseppähän sanotte aina, että pitää olla rehellinen ja sitten, kun ollaan niin valitetaan :D

Ei toki tuossa määrin, että jokaisesta asiasta pitää marista marisemisen ilosta. Jos se on vaan mielensäpahoittaja.

Esimerkki: TiinaPetteri tekee jotain erikoista ruokaa MarttiMaijalle ja MarttiMaijan mielestä ruoka on pahaa, koska siinä on liikaa suolaa ja pippuria mutta MarttiMaija ei uskalla sanoa siitä TiinaPetterille. TiinaPetteri päättää tehdä siis jatkossakin tätä pahan makuista ruokaa ja MarttiMaijaa joutuu jatkossakin syödä pahaa ruokaa hammasta purren. TiinaPetteri on tyytyväinen :)

Toinen esimerkki: MarttiMaija tekee ruokaa TiinaPetterille ja TiinaPetteri sanoo, että ruoka on muuten hyvää mutta suolaa ja pippuria on liikaa. Seuraavalla kerralla MarttiMaija tekee ruokaa ja laittaa siihen vähemmän pippuria ja suolaa ja TiinaPetterin mielestä ruoka on seuraavalla kerralla täydellistä. 

Kumpi näistä on parempi vaihtoehto?

Sit se todellisuus mikä nykyään vallitsee:

MarttiMaija tekee ruokaa TiinaPetterille ja TiinaPetteri sanoo, että ruoka on muuten hyvää mutta suolaa ja pippuria on liikaa. MarttiMaija suuttuu ja pahoittaa mielensä ja huuttaa TiinaPetterille, että tee ruokas itse saa***a

Mutta ymmärrän kyllä jos ap:n mielestä puoliso valittaa ihan joka asiasta eikä ole ikinä tyytyväinen. Eli valittaa valittamisen ilosta.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kertonut miesystävällesi, että hänen huomauttelunsa häiritsee sinua? Meinaan, että vauva-palstalla valittaminen ei tilannetta korjaa, eikä myöskään pidä olettaa, että toinen hoksaa tuntemuksesi sanomattakin.

Kyllä olen sanonut pari kertaa että jaa, mitä nyt tällä kertaa, kun aloittaa jotain siihen tyyliin että parempaakin voisi olla.

Toisaalta tietysti taas hyväkin että sanoo sitten, niin äänestän pian jaloillani kun on noin kranttu.

Etsikööt jonkun huippukokin sitten, niin saa mieluista sapuskaa.

Mutta ihmetyttää nyt kyllä että miten onkin hänen mielestään sopivaa toimia aina jonain kokkikilpailun tuomarina.

Vierailija kirjoitti:

Niin periaatteessa mies kyllä kehuu, että laitan niin hyvää ruokaa (tuntuu ettei se minusta muuta kehumista löydäkään), paitsi joskus jättää syömättä ja sylkee pois.

Mutta siis silloinkin kun on kuulemma hyvää, niin usein joku tämmöinen pieni "neuvo" sieltä tulee.

Enkä ymmärrä voiko joku nyt noin vain odottaa pizzerian pizzan kaltaista kotioloissa, vaikka halutessani teenkin ohutpohjaista ja vähän eri tavalla, pizzakivineen yms.

Ei tulisi itselle mieleenkään jaella aina valmiissa pöydässä neuvoja pyytämättä, ja vähän epäonnistuneempikin tulisi syötyä ja kiittelisin ja kehuisin sitä mitä voisi.

Ei ole merkitystä sillä, että periaatteessa kehuu. Nyt mies kokkaamaan, ja sinä syömään. Muista antaa niitä kehitysideoita: muutosta, mauste kannattaa vaihtaa jne. Sitten vain sanot, että tiedät, että tällainen kritiikki ei kuulu hyviin eikä ystävällisiin tapoihin, mutta miehen aiemman käytöksen perusteella sanot, koska mies varmaankin tykkää kritiikistä.

Ja todellakin, mieti kritisoitavia asioita jo etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Niin periaatteessa mies kyllä kehuu, että laitan niin hyvää ruokaa (tuntuu ettei se minusta muuta kehumista löydäkään), paitsi joskus jättää syömättä ja sylkee pois.

Mutta siis silloinkin kun on kuulemma hyvää, niin usein joku tämmöinen pieni "neuvo" sieltä tulee.

Enkä ymmärrä voiko joku nyt noin vain odottaa pizzerian pizzan kaltaista kotioloissa, vaikka halutessani teenkin ohutpohjaista ja vähän eri tavalla, pizzakivineen yms.

Ei tulisi itselle mieleenkään jaella aina valmiissa pöydässä neuvoja pyytämättä, ja vähän epäonnistuneempikin tulisi syötyä ja kiittelisin ja kehuisin sitä mitä voisi.

Siis mitä mä luin, SYLKEE POIS. Voiko törkeempää käytöstä olla ruokapöydässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kertonut miesystävällesi, että hänen huomauttelunsa häiritsee sinua? Meinaan, että vauva-palstalla valittaminen ei tilannetta korjaa, eikä myöskään pidä olettaa, että toinen hoksaa tuntemuksesi sanomattakin.

Kyllä olen sanonut pari kertaa että jaa, mitä nyt tällä kertaa, kun aloittaa jotain siihen tyyliin että parempaakin voisi olla.

Toisaalta tietysti taas hyväkin että sanoo sitten, niin äänestän pian jaloillani kun on noin kranttu.

Etsikööt jonkun huippukokin sitten, niin saa mieluista sapuskaa.

Mutta ihmetyttää nyt kyllä että miten onkin hänen mielestään sopivaa toimia aina jonain kokkikilpailun tuomarina.

No ainakin tunnut tajuavan, että ei tuo miehen toiminta ole oikein asiallista. Itse miehenä iloitsisin siitä, jos olisi rinnalla ja vierellä kumppani, jonka ylipäätään syödä ja tai yleisemmin jakaa eri asioita. - Joskus kyllä käy mielessä tympeä ajatus, että onko yksi keskeisimpiä syitä sinkkuudelleni se, että olen jotenkin liian istenäinen. On lopulta kovin vähän asioita joita varten tulisi olla kumppani. Tympeän tästä se, ettei kumppanin tehtävä tai velvollisuus ole olla minun ongelmieni poistaja tai työntekijä. Mutta toisaalat ei missään nimessä myöskään perässä vedettävä tai eteenpäin työnnettvä. Miksi on niin vaikea löytää tasa-arvoinen kumppani, rinnalle olemaan ja kulkemaan...

Sylkee ruokaa pois, jättää syömättä? Aikuinen ihminen?

Itse myös rakastan kokkaamista, mutta en sietäisi tuollaista hetkeäkään vaan jättäisin kokkaamatta toiselle. Kun sä teet ruokaa, ruoka on just sun makuun tehty, ei siinä ole mitään liikaa tai liian vähän jos se sinulle maistuu.

Tulinpa vihaiseksi sun puolesta.