Mitä tekisit? Kotielämesi on sairas ja hoito maksaisi 4.000 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Köyhät aina selittää kuinka paljon parempi lopettaa eläin. Aina sama homma.

Kyllä. Ja aina sama valitus, että kyllä köyhälläkin pitää olla oikeus lemmikkilaumaan. No ei pidä, ellei ole varaa maksaa myös eläinlääkäreitä.

Vierailija kirjoitti:

Löisin elukan lihoiksi

Kyllä kirjoitat rumasti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhät aina selittää kuinka paljon parempi lopettaa eläin. Aina sama homma.

Edellä yksi selitti tekevänsä 80 h työviikkoa lemmikin ell-kustannuksien takia.

Varmasti onnellinen lemmikki, ensin 16 h yksin ja siihen leikkauskivut päälle. Vai vieraalleko se laitetaan hoitoon (nauttimaan olostaan?)?

Tiedän ihmisiä, jotka ovat nakertaneet rotukoirastaan paloja pois leikkaus kerrallaan ja luulleet, että se on rakkautta. Ihan elinkelvottomiakin yksilöitä kursitaan kokoon, kunnes ne kuolevat 4-6-vuotiaina. Minulla on toinen sana tällaiselle käytökselle. Se on menettämisen pelko. Ei rakkaus.

No tuskin on tarkoitus tehdä ikuisesti noin paljon töitä. Ja vaikka kissa voi hyvin viihtyä lajikumppanin kanssa kotonakin, ainakin tilapäisesti.

Opiskeluaikana kun kissa sairastui, minä jouduin ottamaan iltatyöpaikan jotta pystyn maksamaan sen hoidon. Siinä sitten mitattiin, oliko se lemmikki kertakäyttölelu vai oikeasti perheenjäsen, jota rakastetaan.

Se on oma valintasi miten teet tässä tilanteessa. Varmasti sekä luonne että järkikysymys.

Itsellenikin tuo olisi iso raha ja varmaan tulisi neuvoteltua puolison ja lasten kanssa.

Itse olisin hoidon kannalla oman lemmikkini osalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhät aina selittää kuinka paljon parempi lopettaa eläin. Aina sama homma.

Edellä yksi selitti tekevänsä 80 h työviikkoa lemmikin ell-kustannuksien takia.

Varmasti onnellinen lemmikki, ensin 16 h yksin ja siihen leikkauskivut päälle. Vai vieraalleko se laitetaan hoitoon (nauttimaan olostaan?)?

Tiedän ihmisiä, jotka ovat nakertaneet rotukoirastaan paloja pois leikkaus kerrallaan ja luulleet, että se on rakkautta. Ihan elinkelvottomiakin yksilöitä kursitaan kokoon, kunnes ne kuolevat 4-6-vuotiaina. Minulla on toinen sana tällaiselle käytökselle. Se on menettämisen pelko. Ei rakkaus.

No tuskin on tarkoitus tehdä ikuisesti noin paljon töitä. Ja vaikka kissa voi hyvin viihtyä lajikumppanin kanssa kotonakin, ainakin tilapäisesti.

Opiskeluaikana kun kissa sairastui, minä jouduin ottamaan iltatyöpaikan jotta pystyn maksamaan sen hoidon. Siinä sitten mitattiin, oliko se lemmikki kertakäyttölelu vai oikeasti perheenjäsen, jota rakastetaan.

Paljonko se oli sen koiran tai kissan elämästä? Jos kissasi pärjäsi vuoden yksin, niin pärjäisitkö sinä seitsenkertaisen ajan yksin? Seitsemän vuotta yksin? Eläimelle ei voi selittää, että muutos on hetkellinen. Pitäisitkö sitä rakkaudellisena, että tavallaan vanhempasi katoavat mitään selittämättä kuukaudeksi, vuosiksi?

Toki mahdoton konsepti ihmisille, jotka eivät osaa asettua sen heikomman asemaan.

Vierailija kirjoitti:

Noista sytostaateista niin omalle koiralle saatiin niillä vuosi lisää elinaikaa kun syöpä löytyi ja se ei kärsinyt hoidoista ollenkaan. Ei ollut mitään sivuvaikutuksia ja koira vietti viimeisen kesän mökillä niin kuin ennenkin. Klinikalle meni aina iloisena ja rakasti kaikkia hoitajia. Lopullinen romahdus tuli sitten yhtäkkiä niin kuin koirilla yleensä käy.

Meillä annettiin 10-vuotiaalle koiralle sytostaatteja, vaikka kasvain oli patologin mukaan ärhäkintä mahdollista laatua. Kulut varmaan yhteensä 3-4 000 euroa, mutta huonosta ennusteesta huolimatta koira parani kokonaan, syöpä ei koskaan levinnyt tai uusiutunut. Lopulta sydän petti 12-vuotiaana. Ei ne syöpähoidot aina ole koirilla turhia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhät aina selittää kuinka paljon parempi lopettaa eläin. Aina sama homma.

Edellä yksi selitti tekevänsä 80 h työviikkoa lemmikin ell-kustannuksien takia.

Varmasti onnellinen lemmikki, ensin 16 h yksin ja siihen leikkauskivut päälle. Vai vieraalleko se laitetaan hoitoon (nauttimaan olostaan?)?

Tiedän ihmisiä, jotka ovat nakertaneet rotukoirastaan paloja pois leikkaus kerrallaan ja luulleet, että se on rakkautta. Ihan elinkelvottomiakin yksilöitä kursitaan kokoon, kunnes ne kuolevat 4-6-vuotiaina. Minulla on toinen sana tällaiselle käytökselle. Se on menettämisen pelko. Ei rakkaus.

No tuskin on tarkoitus tehdä ikuisesti noin paljon töitä. Ja vaikka kissa voi hyvin viihtyä lajikumppanin kanssa kotonakin, ainakin tilapäisesti.

Opiskeluaikana kun kissa sairastui, minä jouduin ottamaan iltatyöpaikan jotta pystyn maksamaan sen hoidon. Siinä sitten mitattiin, oliko se lemmikki kertakäyttölelu vai oikeasti perheenjäsen, jota rakastetaan.

Paljonko se oli sen koiran tai kissan elämästä? Jos kissasi pärjäsi vuoden yksin, niin pärjäisitkö sinä seitsenkertaisen ajan yksin? Seitsemän vuotta yksin? Eläimelle ei voi selittää, että muutos on hetkellinen. Pitäisitkö sitä rakkaudellisena, että tavallaan vanhempasi katoavat mitään selittämättä kuukaudeksi, vuosiksi?

Toki mahdoton konsepti ihmisille, jotka eivät osaa asettua sen heikomman asemaan.

Kissasta yö on mitä parhainta aikaa olla hereillä, ja kyllä se tilapäinen yksinolo on kuolemaa parempi. Sinä vaan et kuspäisenä ihmisenä siedä, että lemmikeistä välitetään, mutta sinusta ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhät aina selittää kuinka paljon parempi lopettaa eläin. Aina sama homma.

Edellä yksi selitti tekevänsä 80 h työviikkoa lemmikin ell-kustannuksien takia.

Varmasti onnellinen lemmikki, ensin 16 h yksin ja siihen leikkauskivut päälle. Vai vieraalleko se laitetaan hoitoon (nauttimaan olostaan?)?

Tiedän ihmisiä, jotka ovat nakertaneet rotukoirastaan paloja pois leikkaus kerrallaan ja luulleet, että se on rakkautta. Ihan elinkelvottomiakin yksilöitä kursitaan kokoon, kunnes ne kuolevat 4-6-vuotiaina. Minulla on toinen sana tällaiselle käytökselle. Se on menettämisen pelko. Ei rakkaus.

No tuskin on tarkoitus tehdä ikuisesti noin paljon töitä. Ja vaikka kissa voi hyvin viihtyä lajikumppanin kanssa kotonakin, ainakin tilapäisesti.

Opiskeluaikana kun kissa sairastui, minä jouduin ottamaan iltatyöpaikan jotta pystyn maksamaan sen hoidon. Siinä sitten mitattiin, oliko se lemmikki kertakäyttölelu vai oikeasti perheenjäsen, jota rakastetaan.

Paljonko se oli sen koiran tai kissan elämästä? Jos kissasi pärjäsi vuoden yksin, niin pärjäisitkö sinä seitsenkertaisen ajan yksin? Seitsemän vuotta yksin? Eläimelle ei voi selittää, että muutos on hetkellinen. Pitäisitkö sitä rakkaudellisena, että tavallaan vanhempasi katoavat mitään selittämättä kuukaudeksi, vuosiksi?

Toki mahdoton konsepti ihmisille, jotka eivät osaa asettua sen heikomman asemaan.

Kissasta yö on mitä parhainta aikaa olla hereillä, ja kyllä se tilapäinen yksinolo on kuolemaa parempi. Sinä vaan et kuspäisenä ihmisenä siedä, että lemmikeistä välitetään, mutta sinusta ei.

No ei sustakaan moni tykkää. Oot sen verran suppeakatseinen tyyppi. Lemmikkisi ei voi valittaa, koska ei paremmasta tiedä mitään.

Toimisin sen mukaan mihin minulla olisi varaa. Huomioiden myös ettei kärsimystä turhaan pitkitä.

Itselläni ei ollut varaa lemmikin kalliisiin syöpähoitoihin. Olisi maksanut useita tuhansia euroja, eikä tuloksesta takuuta.

Olin siihen mennessä maksanut eläinlääkärikäynneistä, lääkkeistä yms yli 2000 euroa kuukauden sisään. Lemmikki ei selvinnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkohan se olisi maksaa. En kestäisi katsella kissani kärsvän.

Onhan niitä muitakin keinoja kuin kalliit hoidot. Ihmiset sen sijaan joutuvat kärvistelemään tuskissaan, kun ei ole varaa mennä yksityiseen lääkärikeskukseen. 

Jos ei ole säästöjä tuota, ihan oma valinta.

No ei ole takuulla kaikkien kohdalla.  Tästä on olemassa tutkimuksia, että rikkailla ja hyväosaisilla on varaa hoidattaa itseään kalliissa hoitolaitoksissa, kun samaan aikaan köhä kanssasisar miettää, mistä saisi leipää seuraavana päivänä.  Köyhän elämä on tutkimusten mukaan useita vuosia lyhyempi kuin rikkaan.  Näin se vaan edelleen on. Köyhien lapsilla ei ole varaa harrastuksiin jne.

Kuule, ei tarvita mitään tutkimuksia sen tietämiseen, että köyhälläkin on pääsy yksityislääkärille tarpeen tullen. Yksi käynti on siinä 300 e, tuo summa säästyy ihan varmasti jos jättää väliin turhuuksia muutaman kk. Jos ei koskaan ole ollut töissä jossa olisi saanut tuon verran palkkaa, niin oma valinta. 

Fiksulla köyhällä on puhtaat luottotiedot, saa vaikka lainaa sen verran että pääsee yksityiselle. Jos hoidosta huolimatta kuolee, niin sehän on sitä luotonantajan riskiä. 

Elätkö jossain pussissa, vai oletko muuten tyhmä. Miten joku sairas muka saa apua yksityiseltä 300 eurolla. Ei riitä tutkimuksiin hoitoihin ja jatkuviin käynteihin.

Itse on sitä miksi muita haukkuu. Sieltä yksityiseltä saa lähetteen julkiselle jos on tarvetta johonkin isoon, kuten minä sain selkäleikkaukseen. Sama lääkäri vielä leikkasi ja otti potilaita vastaan yksityisellä, minun maksettavakseni olisi (ilman työterveyttä) jäänyt se yksi konsultaatiokäynti, alle 300 e.

Onko tosiaan joku, joka ei tätä tiennyt? Vai mistä aromaterapiasta on kyse, tarpeellisiin juttuihin saa kyllä lähetteen.

No ei takuulla sää niin vain lähetettä yksityiselle. Kyllä siinä täytyy odottaa ainakin vuosi tai kaksi. Onko joku niin tietämätön ettei tiedä, kuinka vaikeaa on päästä hoitoon julkiselle tai saada yksityiselle lähete. Sinä voit sanoa monta kertaa hau hau.

Siksi en alunperinkään ole suostunut lemmikkejä ottamaan. Jossain vaiheessa aina sairastuvat.

riippuu koirasta, edesmenneestä(vanhuus) koirasta olisin voinut maksaakin ihan kivasti. Nykyinen yksilö on niin uuno, etten kovin kalliita( yli tonnin) hoitoja alkaisi maksamaan, ikävä ja julma totuus. Perushoidon toki saa kuten kuuluukin.

Vierailija kirjoitti:

Olisi varaa maksaa, mutta jos hyvin suurta varmuutta ei ole parantumisesta, en hoidattaisi vaan koira lopetettaisiin.

Ja joo, koira on ainoa lemmikeistäni, johon edes harkitsisin käyttäväni tuota summaa.

Rajani pääsääntöisesti on se, että jos saan uuden eläimen hoidon hinnalla, hoitoa ei tehdä vaan eläin lopetetaan. Poikkeuksen ehkä voisi tehdä, jos parantuminen on hyvin, hyvin todennäköistä.

Mun mielestä on aika outo tuo mustaamani ajatus. Eläin on ihan yksilö kuitenkin. Eikä sen arvo ole mikään rahallinen ostoarvo. Ja on jotenkin erittäin itsekeskeinen ajatus, että toinen eläin jotenkin korvaisi edellisen. Vrt. ei tärkeä ihminenkään ole maksanut mitään, silti hän voi olla äärimäisen arvokas. Rahalla kun on hankala mitata oikeasti tärkeitä asioita.

Aloituksen kysymykseen. Riippuu tarkemmin tilanteesta. Punnitsisin vaihtoehtoja lähinnä eläimen hyvinvoinnin kannalta ja tekisin sitten parhaaksi katsomallani tavalla. Kuinka paljon toimenpide mahdollisesti auttaisi siinä tapauksessa, että onnistuisi parhaalla tavalla? Voisiko eläin elää ilman toimenpidettä vielä jonkin aikaa hyvää elämää ennen lopetusta? Pilaisiko toimenpide mahdollisesti eläinkaverin viimeiset ajat? Pitkittäisikö toimenpiteet ja stressi siltikin vain kärsimystä tms. ? Isot toimenpiteet eläimelle voivat olla myös se huonompi vaihtoehto eläimen hyvinvoinnin kannalta ja tuo vat vain kärsimystä. Jos eläin on elänyt jo pitkän ja hyvän elämän, ehkä parempi olisi luopua ilman raskaita toimenpiteitä? Nuorella eläimellä ehkä eri asia, toipuminenkin helpompaa? Riippuu nyt ihan siitä, mistä asiasta ja toimenpiteestä ja milaiseta eläimestä olisi tarkemmin on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Toiset ovat sitä mieltä, että ottaisivat lainan, mutta itse en uskaltaisi ottaa noin isoa lainaa. Sehän olisi myös maksettava pois. Jos ottaisi tuollaisen lainan, voisi tulla eteen tilanne, ettei saa kohta ostettua eläimelle ruokaa.  

Tietysti joillakin on tosi arvokkaita koiria, jotka maksavat yli tuon 4.000 euron. Toisaalta myös pitäisi ajatella, aiheuttaako eläimelle jonkinlaista kärsimystä ottamalla sille hoitoja ja pitkittämällä sen elinikää.

No se on niitä valintoja sitten. Eläinlääkärilaskun saa tosiaan monessa paikassa maksettua osamaksulla/lainalla. Kuukausierän voi itse määrittää itselleen sopivaksi. Kyllä, toki se olisi maksettava pois, ja pienellä kuukausierällä laina tulee yhteensä vähän kalliimaksi kuin nopeammalla aikataululla maksettuna suuremalla kuukausierällä.

Vierailija kirjoitti:

Käytiin juuri alkuviikosta hakemassa sekarotuiselle koiralle diagnoosi ja se pelkästään maksoi yli 500 euroa. Toimenpide maksanee 1.500 - 2.000 euroa ja siihen on jo aika varattu.

Ei pidä ottaa lemmikkiä, jos ei ole varaa huolehtia sen hyvinvoinnista.

Jos olisi iäkäs koira eikä takuuta olisi että elämän laatu paranisi niin en alkaisi maksamaan 4000 euroa. Muutenkaan en tiedä kuin yhden eläinlääkäri aseman joka oikeasti tekee turhia kalliita hoitoja eläimille.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on mennyt koiran hoitoon varmaan yhden maailmanympärysmatkan verran rahaa. Koira on kroonisesti allerginen kaikelle. Lääkkeet, lääkeshampoot ja eläinlääkärit on pahimmillaan tonni parin kuukauden välein. Eli noin 6000€ vuosi ja koira on 6 vuotias. Laske siitä. Pysyy säännöllisellä hoidolla oireettomana, siksi en ole luovuttanut.

Kokeile eläinhomeopatiaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaisin rahat jostain ja maksaisin hoidon, jos eläinlääkäri olisi sitä mieltä että kannattaa yrittää.

Minä en ainakaan uskaltaisi ottaa lainaa monia tonneja eläimen hoitoon. Ei olisi varaa ottaa itsenikään hoitoon lainaa, koska laina on myös maksettava pois. Eläinlääkärit nyt voivat suositella kaikenlaisia hoitoja, mutta eivät hekään oikesti tiedä, auttaako hoito. Yhdellä tyypillä oli juuri tehty monen tonnin hoito ja sitten se olikin ollut turha. 

Minä uskaltaisin, koska tiedän etten voisi elää sen ajatuksen takia että olen tappanut lemmikkini varmuuden vuoksi.

Eläinlääkäri ei kyllä varmastikaan mitenkään oletusarvoisesti suosittele turhaa ja kallista hoitoa. Mutta jos hän olisi sitä mieltä että lopputulos voi olla hyvä, maksaisin toimenpiteen. Eivät lääkärit mitään jumalia ole, ei lopputuloksesta voi koskaan olla täysin varma.

Me puhutaan täällä lemmikkien  tappamisesta. Ukrainassa kuolee samaan aikaan sodassa sekä elinkelpoisia elämiä ja ihmisiä.  Kuka siellä niitä tappaa?

Niin, kyllä, täällä puhutaan lemmikkien eläinlääkärihoidosta sekä mahdollisesta lopettamispäätöksestä. Eikö sun mielestä saa muusta enää puhuakaan kuin Ukrainan kamalasta tilanteesta, tai eikö elämässä voi enää olla muita ongelmiakaan, vai mitä ihmettä tarkoitat?

Jos olisi lemmikilläni tai tuotantoeläimelläni edes neljän tonnin leikkaus, se lopetettaisiin. Ei pelkkä rahanmenetys kyseessä, vaan noin isot leikkaukset on suunnaton riski eläimen hyvinvoinnille, ja ne harvoin onnistuvat täysin. Aina jää komplikaatioita, joista eläin ei osaa kertoa ja kärsii. Tai sitten se kertoo kivusta aggressiivisuudella.

Eli lopetus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaisin rahat jostain ja maksaisin hoidon, jos eläinlääkäri olisi sitä mieltä että kannattaa yrittää.

Minä en ainakaan uskaltaisi ottaa lainaa monia tonneja eläimen hoitoon. Ei olisi varaa ottaa itsenikään hoitoon lainaa, koska laina on myös maksettava pois. Eläinlääkärit nyt voivat suositella kaikenlaisia hoitoja, mutta eivät hekään oikesti tiedä, auttaako hoito. Yhdellä tyypillä oli juuri tehty monen tonnin hoito ja sitten se olikin ollut turha. 

Minä uskaltaisin, koska tiedän etten voisi elää sen ajatuksen takia että olen tappanut lemmikkini varmuuden vuoksi.

Eläinlääkäri ei kyllä varmastikaan mitenkään oletusarvoisesti suosittele turhaa ja kallista hoitoa. Mutta jos hän olisi sitä mieltä että lopputulos voi olla hyvä, maksaisin toimenpiteen. Eivät lääkärit mitään jumalia ole, ei lopputuloksesta voi koskaan olla täysin varma.

Me puhutaan täällä lemmikkien  tappamisesta. Ukrainassa kuolee samaan aikaan sodassa sekä elinkelpoisia elämiä ja ihmisiä.  Kuka siellä niitä tappaa?

Jaa. Niin muista asioistako ei saisi keskustella ollenkaan niin kauan kuin sota jatkuu?

Ainahan tuo Ukraina vedetään mukaan keskusteluihin oli aihepiiri melkein mikä tahansa. Ennen oli afrikan nälkää näkevät lapset mutta nyt sentään he saavat kuolla rauhassa ilman että kiihkoilijat muistaisivat. 

Kyllä nekin edelleen on mielessä, siis Afrikan nälkää näkevät ihmiset. Mutta suhteellisuutta kaikkeen, vaikka kuinka olisi oma mussukka kysymyksessä.

Omassa lähipiirissä ja elämässään sitä konkreettista maailman parantamista ehkäpä eniten pystyy tekemään. Eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen on yksi tärkeä osa tätä.

Eläinlääkäreitten järjettömään rahastukseen pitää puuttua. Järjetöntä!