Mitä tekisit? Kotielämesi on sairas ja hoito maksaisi 4.000 euroa.

Ois kyllä hyvät markkinat pimeille lääkäreille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytiin juuri alkuviikosta hakemassa sekarotuiselle koiralle diagnoosi ja se pelkästään maksoi yli 500 euroa. Toimenpide maksanee 1.500 - 2.000 euroa ja siihen on jo aika varattu.

Ei pidä ottaa lemmikkiä, jos ei ole varaa huolehtia sen hyvinvoinnista.

Totta. Ei pidä ottaa eläintä, jos ei älliä miettiä mikä on oikein eläimen hyvinvoinnin kannalta.

Tuommoinen neljätonnin lasku tarkottaa vakavaa sairautta. Kipuja, lääkitystä, kärsimystä jne. Eivät ole eläimen hyvinvointi.

Eutanasia olisi paljon autuaampaa.

Nimim. Varaa olis, mutta empatia voittaa. Onneksi.

Tämä ajatusmaailma on mielestäni niin jännä, että lemmikin eläimen pitäisi olla 100 % stressitöntä ja kivutonta ja sen perusteella on parempi lopettaa eläin kuin hoitaa se kuntoon.

Itselläni on sekä koiria että kissoja, jotka ovat kaikki tulleet eläinsuojelun kautta. Jokaisen niistä olen joutunut kuntouttamaan joko henkisistä tai fyysisitä (useimmiten molemmista) vammoista. Osa eläimistäni on elänyt hyvinkin rankkaa elämää. Silti jokaisesta näistä on tullut hyvällä hoidolla terveitä ja hyvinvoivia lemmikkejä. 

Tuntuu todella kummalliselta ajatukselta, että oletettavasti hyvää hoitoa saanut lemmikki pitäisi heti lopettaa, jos sillä on tilapäistä haittaa aiheuttava sairaus ja siitä kuntoutuminen. Tämä on jotain sukua sille ajattelumaailmalle, että lemmikki jota ei pysty hoitaa, pitäisi mieluummin lopettaa sen sijaan, että sille etsisi osaavamman kodin.

Minusta tämä ei kuulosta empatialta vaan itsekkäältä tarpeelta päästää itsensä kaikin tavoin helpolla.

Huoh.

Opetelehan ymmärtämään lukemasi. Ei se niin vaikeaselkoista ollut.

Kysehän äskeisessä nimenomaan oli vakavasta sairaudesta. Jos lähtökohtaisesti maksaa neljätonnia (kuten apn tapauksessa), niin ei vaan voi olla kyse ohimenevästä tai tilapäisestä sairaudesta.

Hinnasta ei voi päätellä yhtään mitään. Oman koiran lonkkaleikkaus maksoi kaikkineen 7 000 €, eikä kyseessä todellakaan ollut vakava sairaus. 

Enkä ottanut tuolla kirjotuksellani kantaa aloittajan lemmikin tapaukseen vaan puhtaasti lainaamaani kirjoitukseen, jossa annetaan ymmärtää, että eläinten hoitoon kuuluvalla empatialla on euromääräinen raja.

Vierailija kirjoitti:

Maksaisin ja vakuutus korvaisi summan (pl. omavastuu) minulle.

Juuri tällaisten "vakuutus maksaa, ei tarvitse huolehtia" -ihmisten takia vakuutusmaksut nousevat koko ajan. Eläinlääkärit kuppaavat lemmikkejään ylihoivaavat naiset rahattomiksi. Toivottavasti edes nuo lemmikkivakuutukset on hinnoiteltu niin korkeiksi ettei muut saman vakuutusyhtiön asiakkaat joudu osallistumaan.

Eli joo --> piikille.

Kyllä se olisi jäähyväiset rakkaalle lemmikille.

Tietenkin hoidettaisi kunnes ei enää voitaisi hoitaa tai eläimen elämänlaatu kärsisi liikaa. Ei puhettakaan muusta.

Nytkin on mennyt kolme tonnia pelkästään virtsatievaivaisen ja kaikelle allergisen kissan lääkäreihin vuoden sisään, erikoisruokavalioita ja lääkityksiä edes mukaan laskematta. Eläinten pito on kallista, jos sairastavat, mutta sitä varten niillä on oma säästötilinsä. Siellä on aina tuhansia euroja varalla juuri tällaisia tilanteita varten.

Eläimen saa lopettaa itse jos ei aiheuta tarpeetonta kärsimystä, suru rinnassa lainaisin asetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksaisin ja vakuutus korvaisi summan (pl. omavastuu) minulle.

Juuri tällaisten "vakuutus maksaa, ei tarvitse huolehtia" -ihmisten takia vakuutusmaksut nousevat koko ajan. Eläinlääkärit kuppaavat lemmikkejään ylihoivaavat naiset rahattomiksi. Toivottavasti edes nuo lemmikkivakuutukset on hinnoiteltu niin korkeiksi ettei muut saman vakuutusyhtiön asiakkaat joudu osallistumaan.

Eli joo --> piikille.

Kysyin vakuutusta yli 10v sitten. Koiran hinta olisi mennyt neljään vuoteen joten jätin ottamatta. Ase löytyy kaapista vakavan sairauden varalle.

Vierailija kirjoitti:

Eläimen saa lopettaa itse jos ei aiheuta tarpeetonta kärsimystä, suru rinnassa lainaisin asetta.

Muutaman kissan ja koiran ampuneena (omia ja toisten) voisin väittää että ei äkkinäinen pysty itse. Vaatii luontoa ampua oma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytiin juuri alkuviikosta hakemassa sekarotuiselle koiralle diagnoosi ja se pelkästään maksoi yli 500 euroa. Toimenpide maksanee 1.500 - 2.000 euroa ja siihen on jo aika varattu.

Ei pidä ottaa lemmikkiä, jos ei ole varaa huolehtia sen hyvinvoinnista.

Totta. Ei pidä ottaa eläintä, jos ei älliä miettiä mikä on oikein eläimen hyvinvoinnin kannalta.

Tuommoinen neljätonnin lasku tarkottaa vakavaa sairautta. Kipuja, lääkitystä, kärsimystä jne. Eivät ole eläimen hyvinvointi.

Eutanasia olisi paljon autuaampaa.

Nimim. Varaa olis, mutta empatia voittaa. Onneksi.

Tämä ajatusmaailma on mielestäni niin jännä, että lemmikin eläimen pitäisi olla 100 % stressitöntä ja kivutonta ja sen perusteella on parempi lopettaa eläin kuin hoitaa se kuntoon.

Itselläni on sekä koiria että kissoja, jotka ovat kaikki tulleet eläinsuojelun kautta. Jokaisen niistä olen joutunut kuntouttamaan joko henkisistä tai fyysisitä (useimmiten molemmista) vammoista. Osa eläimistäni on elänyt hyvinkin rankkaa elämää. Silti jokaisesta näistä on tullut hyvällä hoidolla terveitä ja hyvinvoivia lemmikkejä. 

Tuntuu todella kummalliselta ajatukselta, että oletettavasti hyvää hoitoa saanut lemmikki pitäisi heti lopettaa, jos sillä on tilapäistä haittaa aiheuttava sairaus ja siitä kuntoutuminen. Tämä on jotain sukua sille ajattelumaailmalle, että lemmikki jota ei pysty hoitaa, pitäisi mieluummin lopettaa sen sijaan, että sille etsisi osaavamman kodin.

Minusta tämä ei kuulosta empatialta vaan itsekkäältä tarpeelta päästää itsensä kaikin tavoin helpolla.

Ja tämä ajatusmaailma on minusta käsittämätön.

Kotini on koirien "loppusijoituspaikka" eli koira voi olla etenkin henkisesti todella huonossa jamassa, kun se tulee kattoni alle.

Toisaalta minulla on nytkin yksi kroonikko, nuori koira, jonka sisäelimet vaan pikkuhiljaa simahtavat. Koiran sisaruksilla on ollut vielä rankempi taival leikkauksineen sun muineen. Minä olen ottanut eri lähestymistavan. Koira saa elää täysillä 4, 6 tai 8 vuotta, jotka se tulee elämään. Sitten kun maksa, sappi, munuaiset tmv. alkavat piiputtaa, niin tuota koiraa ei aleta silpoa, vaan se pistetään ikiuneen. Minä en ala korjata ylijalostamisen vikoja liippaisemalla vähän tuosta, vähän tästä, kursimalla kokoon ja jakamalla osiin. Minun koirani ei ole mikään jumalaa leikkivien välikappale. Jos se elää 8 vuotta, niin se on elänyt 8 täyttä vuotta vailla huolia ja murheita. Sisaruksien omistajat ovat valinneet eri polun: heidän koiransa ovat olleet leikkaus- ja tutkimuskierteissä sen elinikälisänsä verran. Jos ne elävät 10-vuotiaiksi, ja 10 vuodesta 2 on kulunut haavapuvussa tai fyssarilla, niin kuka pystyy sanomaan kumpi polku on parempi? Se jossa eletään täysillä hetki vai se, jossa kituutetaan pidempään?

Kroonikkoni on käynyt elleillä niin paljon, että se pelkää klinikoita, piikkejä ja valkoisia takkeja. Se on iloinen, energinen, mahdoton, kärsimätön, hauska tessu. Annan sen mieluummin temuta niin kauan kuin virtaa riittää enkä ala rajoittaa sen täyttä pientä elämää oman menetyksen pelkoni vuoksi.

Sieluani raastaa häkitetyt ja haavapuvutetut sisarukset, joilla on satoja leluja, mutta jotka eivät pääse metsälenkeille viikkoihin tai kuukausiin.

Ugh! Olen puhunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos eläin olisi nuorehko ja hoitaminen ei aiheuttaisi kovin huonoa oloa/kipuja sille, niin voisin aloittaa hoidot.

Mutta jos tuo tulisi nyt vastaan rakkailla kissoillani, jotka ovat jo 11v ja 12v, niin luultavasti tilanne olisi kokonaisuutena se, että hoito enemmän lisäisi kärsimystä, eikä odotettavissa oleva elämänaika enää muutenkaan olisi kovin pitkä. Olen sitä mieltä, että hoito saa aiheuttaa korkeintaan ohimenevää/lääkittävissä olevaa kipua eläimelle, joka ei ymmärrä miksi se kärsii ja elää hetkessä.

Mistä sä sen huonon olon tai kivun tietäisit etukäteen kun se on vaikea havaita sen päällä ollessakin?

Nimenomaan. Tiedän yhden sydänlääkkeillä, nestepoistolääkkeillä ja kaikella mahdollisella hoidetun koiran, joka todellakin oli kipeä, mutta kun se ei ulissut kipuaan, jatkettiin vaan. Ja kahden vuoden takia. Ei mitään järkeä. Kun eläin sairastuu, sen annetaan kuolla, mieluiten heti eikä kitumalla.