Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Opetushallituksen täti selittää jotain munkkilatinaa Yle A-talkissa, sitten peruskoulun rehtori paukauttaa totuuden suustaan
23.02.2023 |
5 vuotta sitten järjestetyt koetehtävät 9. luokalla ovat jo nyt aivan liian vaikeita oppilaille eli tuota tahtia tullaan tosiasiassa koulun oppimistuloksissa alaspäin. Siis 5 vuotta sitten järjestetyt kokeet jo nyt aivan liian vaikeita oppilaille!
Opetushallituksen täti ei varmaan ole päivääkään itse ollut opettajana missään.
Kommentit (626)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OPH on kauan sitten menettänyt arvostuksen toimiensa vuoksi. Ei yllätä.
Oph:n täti vaikutti epäpätevältä. Ei löytänyt edes sanoja kunnolla.
Varmaan taas sellainen hallintohimmelityöllinen.
Hyvin hän osasi kuitenkin puhua sanomatta yhtään mitään. Sellaisia yleviä lauseita joista puuttui sisältö ja joiden tarkoitus on saada kuulija tuntemaan alemmuutta.
Monella akateemisella on tapana puhua sillä tavalla.
APn käyttämä termi "munkkilatina" kuvaa ko. puhetyyliä erittäin hyvin.
Onneksi on kuitenkin niitäkin akateemisia, jotka puhuvat asiallisesti. Niinkuin se rehtori ja historian tutkija (vai mikä hänen tittelinsä nyt oli).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain artikkelissahan kehuttiin miten oppimishaluisia ja positiivisia s2 oppilaat ovat, jos vain heille annettaisiin mahdollisuus. Tuli sellainen olo että ne yksikieliset estävät s-kakkosien oppimistuloksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskittymiskyky on monilla oppilailla tosi huono. Tämä johtuu suurelta osin kännykkä-, konsoli- ja tietokonepeleistä sekä somepalveluista kuten TikTokista.
Oppikirjoja ei ole tai jos on, niitä ei oppitunneilla lueta/täytetä.
Opetussuunnitelmia on viety Ruotsin suuntaan, vaikka siitä paljon varoiteltiin.
Perusasioiden kuten lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan perustaitojen (peruslaskutoimitukset myös negatiivisilla luvuilla, murtoluvut ja vanhempana yläkouluissa yhtälön ratkaisu, lausekkeiden sieventäminen, rationaalilausekkeet) harjoittelun jyrkkä väheneminen..
Rauhattomuuden lisääntyminen.
Lukiossa tietokoneiden liiallinen käyttö. Matematiikassa tietokone hidastaa tehtävien ratkaisua, keskittyminen menee epäoleellinen kute mistä jokin merkki löytyy, tai mitä ohjelmaa kannattaa käyttää. Päässälaskutaito rapautuu ja pohtimiseen kynän ja paperin kanssa ei ole motivaatiota. Myös ihan käteisen rahan käytön väheneminen vaikuttaa.
Kirjojen lukeminen on enää harvojen harrastus. Suuri osa luetusta tekstistä on some-sisältöä. Oppilaiden sanavarasto suppenee.
Tätä voisi jatkaa
Lukion matikan ope ja isä
Et sitten uskaltanut katsoa peiliin, ja kysyä: Olenko minä hyvä opettaja?
Hyvin osaat syyllistää muita.
Nyt ei ole kyse yhden tietyn opettajan ammattitaidosta vaan valtakunnallisesta ja alati pahenevasta ongelmasta. Ei voi mitenkään olla niin, että kaikkien Suomen koulujen kaikkien opettajien taito opettaa on äkillisesti romahtanut, kun oppimistulokset ovat romahtaneet.
Ei ole ainoa syy, ammattitaidon merkitys on iso, vaikka siitä nyt ei uskalleta puhua, mutta kouluihin on palkattu aika paljon huonoja opettajia. Mutta kun on niin helppoa laittaa omat epäonnistumiset kakaran tai somen piikkiin.
onko kaikissa kouluissa pätevät opettajat
Ex-kansanedustaja Susanna Koski (Kok.) teki "älykkään" havainnon: luentomuistiinpanot jäävät paremmin mieleen, kun ne kirjoittaa ylös käsin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskittymiskyky on monilla oppilailla tosi huono. Tämä johtuu suurelta osin kännykkä-, konsoli- ja tietokonepeleistä sekä somepalveluista kuten TikTokista.
Oppikirjoja ei ole tai jos on, niitä ei oppitunneilla lueta/täytetä.
Opetussuunnitelmia on viety Ruotsin suuntaan, vaikka siitä paljon varoiteltiin.
Perusasioiden kuten lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan perustaitojen (peruslaskutoimitukset myös negatiivisilla luvuilla, murtoluvut ja vanhempana yläkouluissa yhtälön ratkaisu, lausekkeiden sieventäminen, rationaalilausekkeet) harjoittelun jyrkkä väheneminen..
Rauhattomuuden lisääntyminen.
Lukiossa tietokoneiden liiallinen käyttö. Matematiikassa tietokone hidastaa tehtävien ratkaisua, keskittyminen menee epäoleellinen kute mistä jokin merkki löytyy, tai mitä ohjelmaa kannattaa käyttää. Päässälaskutaito rapautuu ja pohtimiseen kynän ja paperin kanssa ei ole motivaatiota. Myös ihan käteisen rahan käytön väheneminen vaikuttaa.
Kirjojen lukeminen on enää harvojen harrastus. Suuri osa luetusta tekstistä on some-sisältöä. Oppilaiden sanavarasto suppenee.
Tätä voisi jatkaa
Lukion matikan ope ja isä
Et sitten uskaltanut katsoa peiliin, ja kysyä: Olenko minä hyvä opettaja?
Hyvin osaat syyllistää muita.
Nyt ei ole kyse yhden tietyn opettajan ammattitaidosta vaan valtakunnallisesta ja alati pahenevasta ongelmasta. Ei voi mitenkään olla niin, että kaikkien Suomen koulujen kaikkien opettajien taito opettaa on äkillisesti romahtanut, kun oppimistulokset ovat romahtaneet.
Ei ole ainoa syy, ammattitaidon merkitys on iso, vaikka siitä nyt ei uskalleta puhua, mutta kouluihin on palkattu aika paljon huonoja opettajia. Mutta kun on niin helppoa laittaa omat epäonnistumiset kakaran tai somen piikkiin.
Eli vanhemmat ovat epäonnistuneet omassa tehtävässään opettaa lapsilleen miten käyttäydytään. Kotikasvatus on avain lapsen tulevaisuuteen. Jos sitä ei ole, miten opettaja voi "korjata" vanhempien esimerkin puuttumisen?
On helppoa osoittaa syyllisiä, mutta aina kun sormi sohii johonkin suuntaan, neljä sormea osoittaa itseä kohti.
Mitäs jos alkaisi vaikka siitä, että se älypuhelin jäisi kotiin koulupäivän ajaksi? Se on oikea ongelma.
Se että kännykkä olisi kotona koulupäivän ajan ei ole ratkaisu.
Kun lapset kulkevat kaukaa näihin keskitettyihin jättikouluihin, heillä pitää olla kännykkä hätätapauksia varten. Kun bussi jättää tulematta, kun he sairastuu äkisti jne. Minun toisella lapsellani on astma ja toisella migreenitaipumus. Heidän täytyy saada minut kiinni silloin.
Ja sitä varten että jos on hammaslääkäri/oionta/kouluterkka jne. johon vanhemman pitää lapsi viedä, sen vanhemman pitää oikeasti kyetä kommunikoimaan lapsen kanssa.
Tekosyitä.
Osta lapselle kännykkä. Sillä voi soittaa ja siihen voi vastata. Älypuhelimissa on liikaa koukuttavia ominaisuuksia.
Mun lapsilla oli simpukkamalli neljä ekaa vuotta.
Sen jälkeen lapsi tarvitsee älypuhelimen mm ihan siihen että seuraa koulun tiedotteita, tarkistaa lukujärjestystään, jättää koulutehtäviä, pelaa kahootia, tarkistaa bussien aikatauluja ja ihan viimeksi mm sitä että miksi metrot ei kulje ja kokeeseen mennessä hän ilmoitti opettajalle myöhästyvänsä kokeesta, koska joku oli hypännyt metrojunan eteen ja metrojuna seisoi.
Ei nykyään enää oikeasti pärjää arjessa ilman sitä älypuhelinta.
Lisää tekosyitä.
On havaittu, että älypuhelin on ongelma. Mitä sinä teet ongelmalle? Puolustat mukatarpeella ja et tee mitään. Eikö lapsen tulevaisuus kiinnosta pätkääkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi kävin peruskoulun 1980- ja 1990-luvuilla. Oi, niitä aikoja! En haluaisi olla nykypäivän peruskoululainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskittymiskyky on monilla oppilailla tosi huono. Tämä johtuu suurelta osin kännykkä-, konsoli- ja tietokonepeleistä sekä somepalveluista kuten TikTokista.
Oppikirjoja ei ole tai jos on, niitä ei oppitunneilla lueta/täytetä.
Opetussuunnitelmia on viety Ruotsin suuntaan, vaikka siitä paljon varoiteltiin.
Perusasioiden kuten lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan perustaitojen (peruslaskutoimitukset myös negatiivisilla luvuilla, murtoluvut ja vanhempana yläkouluissa yhtälön ratkaisu, lausekkeiden sieventäminen, rationaalilausekkeet) harjoittelun jyrkkä väheneminen..
Rauhattomuuden lisääntyminen.
Lukiossa tietokoneiden liiallinen käyttö. Matematiikassa tietokone hidastaa tehtävien ratkaisua, keskittyminen menee epäoleellinen kute mistä jokin merkki löytyy, tai mitä ohjelmaa kannattaa käyttää. Päässälaskutaito rapautuu ja pohtimiseen kynän ja paperin kanssa ei ole motivaatiota. Myös ihan käteisen rahan käytön väheneminen vaikuttaa.
Kirjojen lukeminen on enää harvojen harrastus. Suuri osa luetusta tekstistä on some-sisältöä. Oppilaiden sanavarasto suppenee.
Tätä voisi jatkaa
Lukion matikan ope ja isä
Et sitten uskaltanut katsoa peiliin, ja kysyä: Olenko minä hyvä opettaja?
Hyvin osaat syyllistää muita.
Nyt ei ole kyse yhden tietyn opettajan ammattitaidosta vaan valtakunnallisesta ja alati pahenevasta ongelmasta. Ei voi mitenkään olla niin, että kaikkien Suomen koulujen kaikkien opettajien taito opettaa on äkillisesti romahtanut, kun oppimistulokset ovat romahtaneet.
Ei ole ainoa syy, ammattitaidon merkitys on iso, vaikka siitä nyt ei uskalleta puhua, mutta kouluihin on palkattu aika paljon huonoja opettajia. Mutta kun on niin helppoa laittaa omat epäonnistumiset kakaran tai somen piikkiin.
Eli vanhemmat ovat epäonnistuneet omassa tehtävässään opettaa lapsilleen miten käyttäydytään. Kotikasvatus on avain lapsen tulevaisuuteen. Jos sitä ei ole, miten opettaja voi "korjata" vanhempien esimerkin puuttumisen?
On helppoa osoittaa syyllisiä, mutta aina kun sormi sohii johonkin suuntaan, neljä sormea osoittaa itseä kohti.
Mitäs jos alkaisi vaikka siitä, että se älypuhelin jäisi kotiin koulupäivän ajaksi? Se on oikea ongelma.
Se että kännykkä olisi kotona koulupäivän ajan ei ole ratkaisu.
Kun lapset kulkevat kaukaa näihin keskitettyihin jättikouluihin, heillä pitää olla kännykkä hätätapauksia varten. Kun bussi jättää tulematta, kun he sairastuu äkisti jne. Minun toisella lapsellani on astma ja toisella migreenitaipumus. Heidän täytyy saada minut kiinni silloin.
Ja sitä varten että jos on hammaslääkäri/oionta/kouluterkka jne. johon vanhemman pitää lapsi viedä, sen vanhemman pitää oikeasti kyetä kommunikoimaan lapsen kanssa.
Tekosyitä.
Osta lapselle kännykkä. Sillä voi soittaa ja siihen voi vastata. Älypuhelimissa on liikaa koukuttavia ominaisuuksia.
Mun lapsilla oli simpukkamalli neljä ekaa vuotta.
Sen jälkeen lapsi tarvitsee älypuhelimen mm ihan siihen että seuraa koulun tiedotteita, tarkistaa lukujärjestystään, jättää koulutehtäviä, pelaa kahootia, tarkistaa bussien aikatauluja ja ihan viimeksi mm sitä että miksi metrot ei kulje ja kokeeseen mennessä hän ilmoitti opettajalle myöhästyvänsä kokeesta, koska joku oli hypännyt metrojunan eteen ja metrojuna seisoi.
Ei nykyään enää oikeasti pärjää arjessa ilman sitä älypuhelinta.
Lisää tekosyitä.
On havaittu, että älypuhelin on ongelma. Mitä sinä teet ongelmalle? Puolustat mukatarpeella ja et tee mitään. Eikö lapsen tulevaisuus kiinnosta pätkääkään?
Älypuhelin ei ole ongelma.
Se on vain viestintäväline.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
A-klinikan "potilaina" on jo kännykkäholistilapsia- ja nuoriakin. Että tältä pohjalta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Resurssien puute on suurin syy, miksi olen hakeutumassa muualle ennen niin rakastamaltani opetusalalta. Esimerkiksi tällä hetkellä minulla on alkuopetuksen ryhmä, joka tarvitsisi joka tunti vähintään kaksi aikuista, mutta avustaja on käytössä yhden tunnin päivässä paitsi yhtenä päivänä ei ollenkaan. Yhteensä 9 tt tai et oppilasta kaikkine palavereineen ja papereiden täyttöineen. On sekä oppimisvaikeuksia, nepsyhaasteita, että muutama s2-oppilas. Moni on todella levoton, oli diagnoosia tai ei. Taitavimmat lukevat Harry Pottereita, muutamalla jo tekninen lukutaito on vielä epäsujuvaa, luetun ymmärtämisestä puhumattakaan. Osa ei osaa kirjoittaa edes sanatasoisesti itsenäisesti tai ilman mallia, muutama oppilas tarvitsisi ihan koko ajan aikuisen vierelleen.
Tilanne on kestämätön niin opettajan kuin oppilaiden kannalta. Olin ennen innostunut työstäni, teimme perustyön lisäksi kiinnostavia projekteja, kävimme retkillä eri paikoissa ym ym. Nyt työ on pelkkää tulipalojen sammuttamista uupumisen rajamailla. Ja vielä ihmetellään kun oppimistulokset laskevat...
Näitä alanvaihtajia on jo aivan liikaa. Ehdottaisin opettajille oman työn ohjausta. Esim. palaveripapereihin voi kirjata, että tapaaminen skipattiin, koska luokassa oli asioita oppimatta. Lisäksi vastuu kunnon lukutaidosta ja kirjoittamisesta on myös kodilla. Läksyksi vain sivutolkulla lukemista ja kirjoittamista. Olen seurannut omia lapsiani, niin läksyjä on todella vähän verrattuna omaan kouluaikaani. Meillä oli jatkuvasti kirjaprojekteja, esitelmiä ja ainekirjoituksia jo alaluokilla. Nykyään kirjaa luetaan välillä, mutta koska siitä ei ole mitään tehtäviä, oppilas voi istua ja käännellä sivuja lukematta sanaakaan.
Täsmälleen samaa olemme ihmetelleet suurperheen vanhempina! Meillä useampi koululainen ja lisäksi pienempiä kolme. Olen nuorimpien kanssa kotona juuri, joten näen erityisen läheltä kouluarkea nyt, kun on vastaanottamassa lapsia koulusta kotiin. Ihan voisi lähteä muuten jo vaikka siitä, että tosi monet lapset tulevat autolla kouluun. Asumme alueella, jossa hyvät, valaistut pyörä/kävelytiet, mutta silti valtava autoralli koulun ympärillä aamuisin (saatan ekaluokkalaisen usein kävellen kouluun, useimmiten menevät itse yhdessä). Kuitenkin kyse ruuhka-Suomesta ja useimmiten lasten koulumatka alle km - 2 km, kun alueen asuinaluerakennetta mietin.
Mutta siis tuo läksyjen määrä. Tosi usein kysyn, että tässäkö kaikki. Ihan vaan yksi-kaksi tehtävää ja vieläpä niin, että niitä vaikeampia tehtäviä, joissa enemmän esim. päättelyä vaikka matikassa, ei tehdä lainkaan (läksynä, meillä lapset sitten tekevät joko omasta halustaan tai vähän ohjeistamalla/kannustamalla myös ne). Yksi mikä jatkuvasti toistuu lasten puheissa on, että enempää ei saa tehdä. Että ope on kieltänyt. Kun eräänäkin päivänä lapsi harmitteli, kun olisi halunnut läksyksi erään toisen kivan näköisen tehtävän. Ja kun sanoin, että no tee se myös, niin taas sanoi, että ope on kieltänyt tekemästä ylimääräistä.
Kun olin itse ysärillä alakoulussa, yläkoulun aloitin 1999 syksyllä, niin vähän väliä luettiin kirjoja ja tehtiin niistä esitelmiä. Ainekirjoittamisen vähyyttä olen ihmetellyt myös paljon. Meillä vanhin nyt vitosella ja meillä oli usein niin, että opettaja antoi tyyliin kolme valmista otsikkoa, joista yksi valittiin ja kirjoitettiin viikon aikana pari-kolmesivuinen tarina/essee. Esikoisella tällaisia ei ole koskaan. Musiikissa pidettiin esitelmiä joistain bändeistä ym, hankittiin tietoa ja suunniteltiin se esityksen rakenne. Ei ole. Kielissä tuolloin tulivat omaan kouluuni a2-kielet mahdollisiksi, minäkin valitsin saksan. Nyt kun esikoinen valitsi myös saksan, on sieltä kuulemma jo useampi lapsi lopettanut vuoden aikana, kun ei kiinnosta. Kunnassa joihinkin alakouluihin ei ryhmiä edes ole muodostettu, kun ei ole tarpeeksi ilmoittautuneita. Lapsen luokalla on moneen asiaan sellainen evvk-asenne.
Olen kirjoittanut aiemminkin tästä teemasta näihin keskusteluihin niin en kaikkea toista, mutta tuntuu myös, että ihan joka asiasta pitää palkita. Vähän väliä on palkintotunti, siitä yleensä, että tunnilla osattu olla hiljaa. Ja tällöin kouluun saa tuoda herkkuja (!). Keskellä päivää ja viikkoa. Tätä en voi ymmärtää. Meillä lapset itsekin tätä ihmettelevät ja sitä, että palkintotunnilla ei mennä vaikka ulos, vaan näplätään puhelinta. Se on kuulemma enemmistön toive ja jostain ihmeen syystä opettaja siihen suostuu.
Eli summa summarum, jostain syystä rima tuntuu tulevan koko ajan alemmas. Se turhauttaa näin taitavien lasten vanhempana, vaikka itse sanonkin. Kyllä heillä on välillä koulussa todella kestämistä eikä toisaalta edistyneempiä lapsia tunnuta paljoakaan huomioitavan. Välillä saavat onneksi lisätehtäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidinkielen ylioppilaskirjoituksissa ei enää sakoteta oikeakielisyysvirheistä eikä kirjoitusvirheistä. Niin, ja kuten hyvin tiedätte, ne tehdään nykyään kannettavalla tietokoneella. Missä ovat opiskelijoiden persoonalliset käsialat? Eivät missään!
Vierailija kirjoitti:
Äidinkielen ylioppilaskirjoituksissa ei enää sakoteta oikeakielisyysvirheistä eikä kirjoitusvirheistä. Niin, ja kuten hyvin tiedätte, ne tehdään nykyään kannettavalla tietokoneella. Missä ovat opiskelijoiden persoonalliset käsialat? Eivät missään!
Onko fonttina Arial vai Times New Roman?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskittymiskyky on monilla oppilailla tosi huono. Tämä johtuu suurelta osin kännykkä-, konsoli- ja tietokonepeleistä sekä somepalveluista kuten TikTokista.
Oppikirjoja ei ole tai jos on, niitä ei oppitunneilla lueta/täytetä.
Opetussuunnitelmia on viety Ruotsin suuntaan, vaikka siitä paljon varoiteltiin.
Perusasioiden kuten lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan perustaitojen (peruslaskutoimitukset myös negatiivisilla luvuilla, murtoluvut ja vanhempana yläkouluissa yhtälön ratkaisu, lausekkeiden sieventäminen, rationaalilausekkeet) harjoittelun jyrkkä väheneminen..
Rauhattomuuden lisääntyminen.
Lukiossa tietokoneiden liiallinen käyttö. Matematiikassa tietokone hidastaa tehtävien ratkaisua, keskittyminen menee epäoleellinen kute mistä jokin merkki löytyy, tai mitä ohjelmaa kannattaa käyttää. Päässälaskutaito rapautuu ja pohtimiseen kynän ja paperin kanssa ei ole motivaatiota. Myös ihan käteisen rahan käytön väheneminen vaikuttaa.
Kirjojen lukeminen on enää harvojen harrastus. Suuri osa luetusta tekstistä on some-sisältöä. Oppilaiden sanavarasto suppenee.
Tätä voisi jatkaa
Lukion matikan ope ja isä
Et sitten uskaltanut katsoa peiliin, ja kysyä: Olenko minä hyvä opettaja?
Hyvin osaat syyllistää muita.
Nyt ei ole kyse yhden tietyn opettajan ammattitaidosta vaan valtakunnallisesta ja alati pahenevasta ongelmasta. Ei voi mitenkään olla niin, että kaikkien Suomen koulujen kaikkien opettajien taito opettaa on äkillisesti romahtanut, kun oppimistulokset ovat romahtaneet.
Ei ole ainoa syy, ammattitaidon merkitys on iso, vaikka siitä nyt ei uskalleta puhua, mutta kouluihin on palkattu aika paljon huonoja opettajia. Mutta kun on niin helppoa laittaa omat epäonnistumiset kakaran tai somen piikkiin.
Eli vanhemmat ovat epäonnistuneet omassa tehtävässään opettaa lapsilleen miten käyttäydytään. Kotikasvatus on avain lapsen tulevaisuuteen. Jos sitä ei ole, miten opettaja voi "korjata" vanhempien esimerkin puuttumisen?
On helppoa osoittaa syyllisiä, mutta aina kun sormi sohii johonkin suuntaan, neljä sormea osoittaa itseä kohti.
Mitäs jos alkaisi vaikka siitä, että se älypuhelin jäisi kotiin koulupäivän ajaksi? Se on oikea ongelma.
Se että kännykkä olisi kotona koulupäivän ajan ei ole ratkaisu.
Kun lapset kulkevat kaukaa näihin keskitettyihin jättikouluihin, heillä pitää olla kännykkä hätätapauksia varten. Kun bussi jättää tulematta, kun he sairastuu äkisti jne. Minun toisella lapsellani on astma ja toisella migreenitaipumus. Heidän täytyy saada minut kiinni silloin.
Ja sitä varten että jos on hammaslääkäri/oionta/kouluterkka jne. johon vanhemman pitää lapsi viedä, sen vanhemman pitää oikeasti kyetä kommunikoimaan lapsen kanssa.
Tekosyitä.
Osta lapselle kännykkä. Sillä voi soittaa ja siihen voi vastata. Älypuhelimissa on liikaa koukuttavia ominaisuuksia.
Mun lapsilla oli simpukkamalli neljä ekaa vuotta.
Sen jälkeen lapsi tarvitsee älypuhelimen mm ihan siihen että seuraa koulun tiedotteita, tarkistaa lukujärjestystään, jättää koulutehtäviä, pelaa kahootia, tarkistaa bussien aikatauluja ja ihan viimeksi mm sitä että miksi metrot ei kulje ja kokeeseen mennessä hän ilmoitti opettajalle myöhästyvänsä kokeesta, koska joku oli hypännyt metrojunan eteen ja metrojuna seisoi.
Ei nykyään enää oikeasti pärjää arjessa ilman sitä älypuhelinta.
Lisää tekosyitä.
On havaittu, että älypuhelin on ongelma. Mitä sinä teet ongelmalle? Puolustat mukatarpeella ja et tee mitään. Eikö lapsen tulevaisuus kiinnosta pätkääkään?
Älypuhelin ei ole ongelma.
Se on vain viestintäväline.
Olet toivottoman väärässä. Tosiasiat on tosiasioita ja niiden kieltäminen on vähä-älyistä soopaa. Mutta kyse on vain sinun lapsesi tulevaisuudesta, jonka rakentamisessa sinulla on suuri rooli. Voit heittää kaiken opettajan niskaan, mutta itse et ole valmis laittamaan tikkua ristiin, että opettaja voisi keskittyä opetustyöhön, paimentamisen sijasta. Onneksi olkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt tiedetään että tunnilla puhelin vie lapselta huomion, niin mikähän olisi ratkaisu. Puhelimia ei sallita tunneilla jos sillä ei ole opetuksellista käyttöä. Kuri ja järjestys takaisin. Samoin tarkkailuluokat ja apukoulut. Jos ei opi vaadittuja asioita niin sitten jätetään luokalle. Ongelma on siinä että pelätään jonkun pahoittavan mielensä. Vanhemmat ovat lumihiutaleita ja samoin heidän lapsensa. Oppilaan tai vanhempien suunnalta fyysinen tai henkinen painostus täytyy tehdä rangaistavaksi. Kokeillaan ensin porkkanaa ja jos ei toimi niin sitten keppiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppimiskyky on laskenut, vai onko opettajien omat taidot laskusuunnassa?
Oppimiskyky on romahtanut. Lapset elävät pahimmillaan lähes koko valveillaoloaikansa virtuaalisessa maailmassa. Se muuttaa aivojen kehitystä ja tekee oppimisesta hyvin vaikeaa.
Olen eri mieltä, nykyiset opettajat eivät osaa opettaa yhtä hyvin kun ennen. Virtuaali maailma ei taida olla ainoa syy tähän ongelmaan.
Eivät osaa vai eivät saa opettaa kuten ennen oli tapana? Omat koulumuistosi todennäköisesti ovat ihan eri aikakaudelta ja todellisuudesta mitä nykykoulujen tilanne on.
Kukkaisprofessori ei vaikuttanut mielestäni tarpeeksi huolestuneelta oppimistulosten laskun suhteen. Hän toivoi lähinnä sitä, että suunta ei kehittyisi nykyistä heikommaksi. Tällainen mielikuva minulle jäi hänestä.
Miksi Suomessa piti koulujärjestelmän suhteen lähteä keksimään pyörää uudestaan? Nyt on neliönmuotoinen kokeilussa ja seuraavaksi kolmio!
Vierailija kirjoitti:
Toi kukkaisneito ärsyttää minua jostain syystä. Jos tollaisten käsissä on kasvatus ja koulumaailma, en ihmettele..
On taas sitä unelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Digitalisaatio, hyvä renki, mutta huono isäntä.
Hyvin kiteytetty. Lisäksi tässä huumassa on unohdettu se, että nykylapset eivät ole sisäsyntyisesti Uuden Uljaan Ihmisrodun edustajia eli he eivät ime äidinmaidossa digimaailman kommervenkkejä ja opi uimaan siellä kuin kala vedessä.
Alue: Aihe vapaa
Bussiaikataulut voi tulostaa, ei kai lukujärjestys alinomaa vaihdu, tiedotteet tulee Wilmaan ja vanhemnat myös seuraa. Voi hvetti miten sitä ennen selvittiin.