"Nykyään hän kohtaa paljon potilaita, jotka haluavat diagnoosin, ja nuoria, jotka eivät tiedä, mitä haluavat. "

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat nykyään huonoja ratkomaan ongelmia. Sitähän suuri osa elämästä on, jotain vastaantulevia ongelmia joita voisi ennemmin haasteiksi nimittää. Ihmisillä on paljon vaikka terveydellisiä ongelmia eli terveydellisiä haasteita.

Itse heräsin tähän omalla kohdallani kun kärsin kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja nivelkivuista. En päässyt enää juoksemaan enkä kävelemään, mutta halusin treenata. No miten treenaan? Lähdin selvittämään mitä sellaista liikuntaa voin harrastaa joka ei kuluta niveliä. Löysin pilateksen, kuntopyörän, lihaskunnon tekemisen kotona painoilla ja vesijuoksun.

Nyt olen tehnyt noita jo jonkun aikaa ja suoraan sanottuna juoksu ja kävely eivät kiinnosta enää lainkaan, mutta kunto nousee koko ajan. Jaksan punnertaa paljon paremmin ja voin hyvin. Ratkaisin siis yhden ongelman ja ratkaisu toi paljon hyvinvointia. Tunnen itseni myös itsevarmemmaksi ja koen että tämä on hyvä alku muiden ongelmien ratkaisemisessa.

Ratkaisepa vielä yhtä helposti adhd tai autismi, mielenterveysongelmat. Käytettävissä on 0€.

Me vuokrattiin autistiseen lapsen huone paksuilla akustiikkaverhoilla ja asennettiin huoneeseen ledivaloja, joiden kirkkautta ja väriä pystyy säätämään.

Niistä on ollu hieman apua, mutta maksoi paljon yli 0 €.

Hän saa apua myös terapiasta ja lääkityksestä. Lääkitys maksaa meille joitakin kymppejä kuukaudessa, mutta terapia on ilmainen.

Hän saa apua myös siitä, että ei joudu kulkemaan julkisilla kulkuneuvoilla.

Joustavien työaikojen ansiosta voimme kuskata häntä päivälläkin aina tarpeen mukaan. Hintaa en ole sille laskenut. En myöskään sille, että lyhensin työaikaani jotta voin opettaa lasta kotona silloin kun hän ei pysty menemään kouluun.

Nivelrikkoani hoidan kuntopyörällä, niinkuin aiempi vastaaja. Lääkkeitä käytän tarvittaessa. Sitä on hurjan paljon helpompi hoitaa kuin autismia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas kusta lorotetaan oikeasti sairaiden niskaan.

Siitä ei todellakaan ollut kyse. Vaan humaanista näkökulmasta, jonka mukaan kaikkien elämään kuuluvat vaikeudet ja epänormaaliudet. Asioiden tekeminen siitä huolimatta ja elämästä nauttiminen ovat tärkeitä ja parantavat monta pienempää vaivaa. Erityisesti korostettiin muiden kanssa juttelemista ja olemista. Yksin kotona kyyhöttämällä kaikki sairaudet pahenevat. 

Nuorille ihmisille ei missään nimessä pitäisi myöntää pitkiä sairauslomia mt-syistä ja hyvin harvoille vanhemmillekaan. Lähinnä niille, joilla on hoitoresistentti psykoosisairaus.

Esim. autismin kirjon ihmisillä toi muiden kanssa jutteleminen ja oleminen ei ole niin yksioikoista.

Ehkä nenttien kuntoutukseen voisi olla joku erityshuone hyvä, ja sitten saisi elämää mietittyä järjestykseen.

Oikeasti ongelmana on siinä, että neurotyypilliset miettivät, mikä nepsyissä on vialla, keksivät kuntoutuksia, diagnoosikriteereitä jne.  Vaikka kyse on neurokirjosta, eli jokainen on kirjon jossain kohdalla ja kaikille on tarve tässä ihmiskunnassa.