"Nykyään hän kohtaa paljon potilaita, jotka haluavat diagnoosin, ja nuoria, jotka eivät tiedä, mitä haluavat. "

Vierailija kirjoitti:

On muotia saada diagnoosi millä voi selittää epäonnistumista kaikessa elämässä. Aina voi sanoa että kun on autismi tai ADHD niin ei tarvitse osata yhtään mitään ja sossu elättää. 

Varsinainen autismi on kyllä sellainen diagnoosi että sitä ei vahingossa voi saada, ellei joku sittenmtosi epäammattimainen tai jotenkin tahalleen halua antaa. Se on aika helposti todennettavissa eikä todellakaan mitenkään " vähän erikoinen ihminen".

Adhd taas ei välttämättä vaikuta niin hirveästi siihen pärjääkö ollenkaan tai ei. Työttömiä iä on pilvin pimein täysin diagnoosivapaissa.

Tiedän yhden joka on työtön lähinnä sairaan gang stalkingin seurauksena. Systemaattiset mustamaalaukset ja törkeät huhut joku pistänyt liikkeelle. Luonnollisesti hieman voi vaikeuttaa elämän kulkua. Miksi; pitkiä tarina mutta törkeiden rikosten kohteeksi myös joutunut ihan viranomaisten puolelta. Itse ei ole tehnyt ainuttakaan rikosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitojärjestelmää ei ole suunniteltu tällaiseen, että näin suuri osa aikuisista kärsii identiteettiongelmista ja kipuilee aikuiseksi kasvamisen kanssa vielä yli 30-vuotiaina.

Mt-eläkkeet tulisi varata pelkästään psykoosisairaille ja lievemmin oireilevat siirtää muiden sosiaalitukien piiriin, jotta heidän ei ole tarvetta pyöriä hoitojärjestelmässä, joka on akun perin luotu psykoosisairaille.

Onhan se kieltämättä kummallista että puolet nuorista oireilee ahdistuksen ja muun pahanolon muodostaa. Aina kun ei saa sitä mitä haluaa niin tulee paha mieli kuten jos ei pääse opiskelemaan sitä mitä haluaa. En ymmärrä miten aikaisemmin pärjättiin kun oli paljon köyhempää, ei ollut somea ja nettiä jne.

Onkohan lasten kasvatuksessa mennyt jotakin pieleen? Kannattaisiko ensin pyrkiä pieniin tavoitteisiin kuten opetella lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan sekä hankkia taitoja miten ihmisten kanssa tullaan toimeen kuten vaikka joukkueliikuntaa. 

Suomen tulevaisuus pelottaa kun nuorten toimintakyky on noin heikko. Eikö noista ole muuhun kuin sairauseläkkeelle jatkossa?

Siis tämä. Nuoret on jakautuneet niihin, joilla on hyvät edellytykset menestyä elämässä, on resilienssiä ja kykyjä pärjätä elämässä. Iso osa taviksista on köyhiä, masentuneita luusereita ja veloja ja sit on vielä nää mega-ahdistuneet peräkamarin pojat ja vanhat piiat jotka ei tee elämällään mitään. Näiden harteilla olis sit kustantaa kaikkien syöpäsairaiden satavuotiaiden hoidot kun eläkeläisiä on 2/3 kansasta? Koko tää systeemi syrjäyttää nuoria miehiä JA naisia ihan turhaan, alakoulussa pitäisi jo olla itseohjautuva eli bensaa identiteettikriisin liekkeihin ja toisen asteen tutkinto onkin sit niin henkilökohtainen juttu et viimeistään silloin oppii että kaiken voi jättää tekemättä jos vaan tarpeeksi väsyttää niin armosta läpäisee kuitenkin. Yllätys yllätys ei ole mitään valmiuksia mihinkään suurimmalla osalla ja sit toivotaan kuinka ei kiinnosta muut kunhan itse selviää (kun ei parempaan pystytä) ja eletään pitkää PAS KAA nuoruutta ja huoltosuhde vaan huononee

Vierailija kirjoitti:

On muotia saada diagnoosi millä voi selittää epäonnistumista kaikessa elämässä. Aina voi sanoa että kun on autismi tai ADHD niin ei tarvitse osata yhtään mitään ja sossu elättää. 

Aijaa, minulla taas on se käsitys, että nuo diagnoosit on "muotia" nimenomaan sellaisilla ihmisillä, jotka eivät ole mitenkään epäonnistuneita.

Julkisessa keskustelussakin näkyy lähinnä sellaisia ADHD-ihmisiä, jotka ovat pärjänneet hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

"On paljon potilaita, jotka tulevat metsästämään tiettyä, etenkin neuropsykiatrista diagnoosia ja ovat kauhean pettyneitä, kun eivät saa sitä."

Valitettava moni saa diagnoosin vasta sitten kun on menettänyt toimintakykynsä. (Tämä koskee etenkin naisia ja tyttöjä)

Siitä kuntoutuminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Vähäiseenkin toipumiseen voi mennä useita vuosia. Hyvin harva enää kuntoutuu edes jollain tavalla työkykyiseksi.

Mutta vissiin tämä on hyvä näin ja meillä on varaa menettää näiden ihmisten työpanos ja tarjota raskaat terapiat tai laitoshoito heidän loppuelämänsä ajan.

Lasten ollessa kyseessä ei vissiin haittaa vaikka vanhemmatkin menettäisivät työkykynsä ja joutuisivat jäämään pois töistä. Onhan yhteiskunnalla varaa maksaa heidän elantonsa ja terapiansa. Eikö olekin. Rahaa on niin paljon ettei tiedä mihin sitä tunkisi.

Jatketaan vain näin. Hyvin menee. Eipä tarvitse sitten kenenkään kadehtia naapureiden kirjaindiagnooseja.

Nykyään ihmisiä varmaan ahdistaa kun elämässä on liikaakin vaihtoehtoja. On vaikeaa löytää elämässä sitä omaa uomaa kun koko ajan pitää analysoida että tekisinkö sitä, tätä vai tuota. Ja sitten kun jonkun ratkaisun tekee, niin alkaa ahdistaa että teinkö oikein vai menetänkö nyt jotain kun valitsin näin.

Yhteiskunta on medikalisoitunut kaiken aikaa. Lääkkeitä käytetään vaivaan kuin vaivaan ja kaikki vaivat halutaan hoitaa jollain lääkkeellä pois. Samoiten jokaiselle vaivalle halutaan diagnoosi. Suru ei olekaan enää surua vaan akuutti stressireaktio tai masennus jota pitää hoitaa jotenkin.

Unihäiriöt ja ongelmat keskittymiskyvyssä eivät johdukaan omasta elämäntyylistä ja vääränlaisesta rytmistä vaan väkisin pitäisi saada joku diagnoosi jolla selittää asia. Diagnoosi koetaan keinoksi välttää vastuuta ja sen taakse voisi piiloutua. Tietenkin on olemassa oikeasti ihmisiä joilla jokin häiriö on ja he ilman muuta tarvitsevat diagnoosin saadakseen oikeanlaista hoitoa.

Joku on luonnostaan laiska, tyhmä ja saamaton ja haluaa jonkun ADHD-diagnoosin sille, ettei tarvitsisi tehdä mitään jatkossakaan. Ei ole ensimmäinen kerta, että kun joku valittaa laiskasta kumppanista, niin joku ehdottaa masennusta tai ADHD:ta 😂

Mutta,mitä diagnoosi antaa. Harvoin lisää rahaa tai muutakaan vaikka täytyy sanoa että huvitti kun eräs lääkäri lätkäisi pojalle aika kyseenalaisen diagnoosin ja kehotti oikein hakemaan tukea sen perusteella. No kyllä raha kelpaa aina. Ei siitä diagnoosista haittaakaan ollut. Siinäpähän makseli

Ai niin se kuuluisa apu..No jos ei kuitenkaan varsinaista lääkehoitoa vaativa vaiva niin ei hyötyä diagnooseista.

Puheavut ei toimi, ellei asiakas itse sitä halua ja koe hyödylliseksi joten pakkotarjoamiset voi pistää takalistoon.

Sääli tai ymmärrys diagnooseilla, moni ei kaipaa sitäkään.

Nykyään ehkä kasvetaan liikaa pumpulissa. Koko ajan mietitään, miltä mikäkin tuntuu ja kaikkea jotenkin ylianalysoidaan kaiken aikaa.

Ihminen, joka ei kestä tavallisia elämän vastoinkäymisiä ja pettymyksiä, tulee jatkuvasti törmäämään ongelmiin. Ehkä se ajaa ihmisiä etsimään itsestään vikoja ja hakemaan diagnooseja ongelmille jotka eivät oijeasti johdu mistään sairaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Mutta,mitä diagnoosi antaa. Harvoin lisää rahaa tai muutakaan vaikka täytyy sanoa että huvitti kun eräs lääkäri lätkäisi pojalle aika kyseenalaisen diagnoosin ja kehotti oikein hakemaan tukea sen perusteella. No kyllä raha kelpaa aina. Ei siitä diagnoosista haittaakaan ollut. Siinäpähän makseli

Ai niin se kuuluisa apu..No jos ei kuitenkaan varsinaista lääkehoitoa vaativa vaiva niin ei hyötyä diagnooseista.

Puheavut ei toimi, ellei asiakas itse sitä halua ja koe hyödylliseksi joten pakkotarjoamiset voi pistää takalistoon.

Sääli tai ymmärrys diagnooseilla, moni ei kaipaa sitäkään.

Ainakin itselleni olisi riittänyt varsin hyvin asiallinen ja lain mukainen kohtelu viranomaisten toimesta. Juu kyllähän sitä omiakin ja perheensisäisiä ongelmia oli , mutta eivät uo monesti ainakaan auttaneet asioita ts. ei kiva olla vakavien rikosten kohteena ja sellaisten toimien kohteena, joiden kohteena ei olisi halunnut olla. 724

Nykyään halutaan holhota ja suojella esim lapsia kaikelta.

Esimerkiksi kun Ukrainan sota alkoi, ihmiset tuohtuivat kun lapset saattoivat kaupassa nähdä lehtien uutisotsikot. Pelättiin, että lapset ahdistuvat ja mitäs sitten tehdään. Ei haluttu miettiä sitä vaihtoehtoa, että lasten kanssa aiheesta olisi keskusteltu vaan asia ikään kuin haluttiin piilottaa ja salata.

Jos lapsia holhotaan ja suojellaan liiaksi maailmalta niin he eivät opi pärjäämään.

Aikaisemmin adhd:sta vaiettiin koska sitä ymmärtämättömät stigmatisoivat diagnoosin omaavan.

On menty paljon eteenpäin. Ihminen on itse aktiivisessa osassa etsiessään oireilleen nimeä, selitystä ja lääkinnällistä apua.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ehkä kasvetaan liikaa pumpulissa. Koko ajan mietitään, miltä mikäkin tuntuu ja kaikkea jotenkin ylianalysoidaan kaiken aikaa.

Ihminen, joka ei kestä tavallisia elämän vastoinkäymisiä ja pettymyksiä, tulee jatkuvasti törmäämään ongelmiin. Ehkä se ajaa ihmisiä etsimään itsestään vikoja ja hakemaan diagnooseja ongelmille jotka eivät oijeasti johdu mistään sairaudesta.

Entäs jos on ihan 100% varmasti muiden aiheuttamia tahallisia vastoinkäymisiä. Eikö olekin metkaa; opettaa vastoinkäymisiä aiheuttamalla niitä. Aika kieroutunutta toimintaa ja rikollistakin ainakin omassa tapauksessani. Sairasta on ihmisen mieli ja toiminta monesti, valitettavasti, ihan koulutettujenkin ja korkealla pallilla olevien ihmisten parissa.

Vähäosaisten ja vähä älyisten viha kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muotia saada diagnoosi millä voi selittää epäonnistumista kaikessa elämässä. Aina voi sanoa että kun on autismi tai ADHD niin ei tarvitse osata yhtään mitään ja sossu elättää. 

Varsinainen autismi on kyllä sellainen diagnoosi että sitä ei vahingossa voi saada, ellei joku sittenmtosi epäammattimainen tai jotenkin tahalleen halua antaa. Se on aika helposti todennettavissa eikä todellakaan mitenkään " vähän erikoinen ihminen".

Adhd taas ei välttämättä vaikuta niin hirveästi siihen pärjääkö ollenkaan tai ei. Työttömiä iä on pilvin pimein täysin diagnoosivapaissa.

Tiedän yhden joka on työtön lähinnä sairaan gang stalkingin seurauksena. Systemaattiset mustamaalaukset ja törkeät huhut joku pistänyt liikkeelle. Luonnollisesti hieman voi vaikeuttaa elämän kulkua. Miksi; pitkiä tarina mutta törkeiden rikosten kohteeksi myös joutunut ihan viranomaisten puolelta. Itse ei ole tehnyt ainuttakaan rikosta.

Olen samaa mieltä kanssasi siinä että adhd:sta huolimatta ihminen voi pärjätä miten hyvin tahansa. Vaikeat toistuvatkin traumat taas voivat syöstä aikaisemmin pärjäävänkin ihmisen pinnan alle niin että yksilö luhistuu eikä jaksa enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta,mitä diagnoosi antaa. Harvoin lisää rahaa tai muutakaan vaikka täytyy sanoa että huvitti kun eräs lääkäri lätkäisi pojalle aika kyseenalaisen diagnoosin ja kehotti oikein hakemaan tukea sen perusteella. No kyllä raha kelpaa aina. Ei siitä diagnoosista haittaakaan ollut. Siinäpähän makseli

Ai niin se kuuluisa apu..No jos ei kuitenkaan varsinaista lääkehoitoa vaativa vaiva niin ei hyötyä diagnooseista.

Puheavut ei toimi, ellei asiakas itse sitä halua ja koe hyödylliseksi joten pakkotarjoamiset voi pistää takalistoon.

Sääli tai ymmärrys diagnooseilla, moni ei kaipaa sitäkään.

Ainakin itselleni olisi riittänyt varsin hyvin asiallinen ja lain mukainen kohtelu viranomaisten toimesta. Juu kyllähän sitä omiakin ja perheensisäisiä ongelmia oli , mutta eivät uo monesti ainakaan auttaneet asioita ts. ei kiva olla vakavien rikosten kohteena ja sellaisten toimien kohteena, joiden kohteena ei olisi halunnut olla. 724

Rikosten kohteena:

-Tietosuoja ja viestintä lain rikkomukset

- Törkeät rikokset sos. terv. huolto puolella koskien jopa fyysistä terveyttä, ei pelkkää psykologista paskahöttöä

-Kunnianloukkaus, salakuvaaminen, salakuuntelu

-Henkilökohtaisten tietojen väärentäminen ja salaaminen

-Asiaton epäoikeudenmukainen kohtelu, joissain viranomaispäätöksissä

Pahimmat rikokset viranomaisten puolelta terv. huollon puolella.

Törkeäksi luokiteltavat.

En kutsuisi edellämainittuja normaaleiksi vastoinkäymisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"On paljon potilaita, jotka tulevat metsästämään tiettyä, etenkin neuropsykiatrista diagnoosia ja ovat kauhean pettyneitä, kun eivät saa sitä."

Minulla on tuttu joka on tehnyt näin. Hän otti selvää erään diagnoosin kriteereistä ja selitti kokevansa niitä itse niin pitkään että uskoivat häntä. Pääsi hoitoonkin. Vointi ei ole muuttunut miksikään sikäli kuin minä tiedän. Miksihän hoito ei tehoa?

Koska se vain on niin. Ei ne kaikki diagnoosia metsästämättömätkään saa toimivaa apua, joten miksi kummassa joku diagnoosia haluava saisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas kusta lorotetaan oikeasti sairaiden niskaan.

Siitä ei todellakaan ollut kyse. Vaan humaanista näkökulmasta, jonka mukaan kaikkien elämään kuuluvat vaikeudet ja epänormaaliudet. Asioiden tekeminen siitä huolimatta ja elämästä nauttiminen ovat tärkeitä ja parantavat monta pienempää vaivaa. Erityisesti korostettiin muiden kanssa juttelemista ja olemista. Yksin kotona kyyhöttämällä kaikki sairaudet pahenevat. 

Nuorille ihmisille ei missään nimessä pitäisi myöntää pitkiä sairauslomia mt-syistä ja hyvin harvoille vanhemmillekaan. Lähinnä niille, joilla on hoitoresistentti psykoosisairaus.

Mitä ihmettä juuri luin.

Miten vaikeasta masennuksesta ja ahdistuksesta kärsivä autisti "nauttii" elämästään ilman diagnoosia, terapiaa ja lääkehoitoa.

Ulos menemällä ja ihmisten kanssa juttelemalla? Oikeasti?

Aurinko sattuu silmiin ja aiheuttaa migreeniä, väärän värinen valo sattuu silmiin ja aiheuttaa migreeniä, ihmiset ahdistavat ja pelottavat, vaatteet raapivat tai sattuvat, ihmisten jutut aiheuttavat pelkoa tai aggressiota, eikä niistä ymmärrä mitään, äänet sattuivat korviin, jne, jne..

Alla autismisimulaattori, jossa ensin näytetään neurotyypillisen kokemus ulkona kävelemisestä, sitten autistin kokemus.

Äänet kannattaa säätää alussa riittävän kovalle. Siten että kuulee taustaäänet normaalisti, ja pitää se äänenvoimakkuus videon loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"On paljon potilaita, jotka tulevat metsästämään tiettyä, etenkin neuropsykiatrista diagnoosia ja ovat kauhean pettyneitä, kun eivät saa sitä."

Suurin osa ei saa, koska nuo ongelmat testataan todella tarkasti. Itse olin sairaalassa neurolla testattavana. Sen lisäksi nykyisin vaaditaan esim autisminkirjossa tuen tarve. Diagnoosia on turha asettaa, jos tukitoimiin ei ole tarvetta.

Ongelmat testataan kyselylomakkeella. Näin ainakin HUS:ssa.

Sitten jos lapsi/nuori vaikka maskaa, niin jää dg saamatta. Samoin takerrutaan johonkin yksittäiseen kohtaan, esim. lapsella on "katsekontakti", jolloin autismin kirjoa ei muka voi olla! Vaikka oikeasti lapsi katsoo puhujan suuta, kaulaa tai ylipäänsä sinnepäin, koska sitä on harjoitellut koko ikänsä. Monet neurokirjon ihmiset ovat hyviä esittämään normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"On paljon potilaita, jotka tulevat metsästämään tiettyä, etenkin neuropsykiatrista diagnoosia ja ovat kauhean pettyneitä, kun eivät saa sitä."

Minulla on tuttu joka on tehnyt näin. Hän otti selvää erään diagnoosin kriteereistä ja selitti kokevansa niitä itse niin pitkään että uskoivat häntä. Pääsi hoitoonkin. Vointi ei ole muuttunut miksikään sikäli kuin minä tiedän. Miksihän hoito ei tehoa?

Minullakin on sellainen tuttu 😑 Ennen käyttäytyi ihan normaalisti, mutta nykyään kaikki hänen elämässään pyörii vain tämän diagnoosin ympärillä, on rakentanut siitä itselleen identiteetin. On ilmeisesti opetellut jostain miten autistit käyttäytyy, ja nykyään käyttäytyy itse juuri niin stereotyyppisesti kuin vain osaa. Ajattelee varmaan että muut eivät tajua tätä. Hävettää puolestaan, someaan mahdoton seurata ja muutenkin yhteydenpito jäänyt ihan tämän takia. En ymmärrä miksi ihminen haluaa rakentaa koko identiteettinsä keksityn diagnoosin varaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"On paljon potilaita, jotka tulevat metsästämään tiettyä, etenkin neuropsykiatrista diagnoosia ja ovat kauhean pettyneitä, kun eivät saa sitä."

Minulla on tuttu joka on tehnyt näin. Hän otti selvää erään diagnoosin kriteereistä ja selitti kokevansa niitä itse niin pitkään että uskoivat häntä. Pääsi hoitoonkin. Vointi ei ole muuttunut miksikään sikäli kuin minä tiedän. Miksihän hoito ei tehoa?

Siksi, että neurokirjosta ei voi parantua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokenut ja järkevä psykiatri.

Diagnoosi edellä hoitojärjestelmään tuleminen pahimmillaan sotkee koko pakan, kun masennusta, ahdistuneisuutta ja traumoja lääkitään amfetamiinilla. Moni pilaa myös tulevaisuutensa, kun turvautuu nepsy-diagboosiin. Voi vapaasti lopettaa yrittämisen tai eristäytyä kotiin pelaamaan ja käydä vuodesta toiseen valittamassa mt-palveluissa, kuinka masentaa ja ahdistaa jatkamassa mt-eläkettä.

Tuo on myös totta, että nuorten identiteetin rakentaminen on viivästynyt. Ihmisten identiteettiongelmat tuntuvat vain laajentuneen. Enää ei kipuilla pelkästään ammatillista suuntaa tai seksuaalisuutta, vaan myös sukupuoli, ikä ja kansallisuus tuottavat monille psyykkistä tuskaa ja vakavaa ristiriitaa. Osa jää sitten loppuelämäkseen tuohon vaiheeseen. Kysehän on siitä, ettei kasveja psyykkisesti aikuisiksi. Ei tiedetä millaisia ollaan. Kuinka ollakaan, kun tiktok-vudeoissa ei olla taviksia, vaan milloin mitäkin ihan päivästä ja mielentilasta riippuen.

Nepsydiagnoosin saaminen ei tarkoita tulevaisuuden pilaamista, eikä sitä, että sen varjolla voisi jäädä kotiin pelaamaan ja ravaamaan mt-palveluissa. Jos on nepsy, niin se elämä ei mene enää alaspäin diagnoosista, vaan saa työkaluja juuri sen estämiseen. Syrjäytyminen, alkoholismi, rikollisuus ja huumeriippuvuudet johtuvat suurimmalta osalta siitä, että nepsy ei ole saanut tarvitsemaansa tukea. Ei toisin päin, että ongelmat johtuisivat siitä, että nepsyä autetaan.

Eli sinun mielessä hoitojärjestelmässä on töissä ainoastaan koneiden kaltaisia täydellisiä ihmisiä? Jotka hoitavat työnsä täydellisen oikein eivätkä ikinä hoida väärin?