Lue keskustelun säännöt.
Miten olette selvinneet läheisen kuolemasta?
22.02.2023 |
Missä vaiheessa kannattaa aloittaa terapia? Kuinka olette saaneet nukuttua? Otitteko sairauslomaa? Kuinka pitkän ajan kuluttua elämä alkoi taas näyttää valoisammalta?
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tilanteesta tietysti. Minkä ikäisenä tai miten lähtö on tullut. Vanhus joka elänyt jatkoajalla vuosia syövän kanssa, kuolemaan on ehtinyt valmistautua. Pienen lapsen yhtäkkinen kuolema, shokkihan siitä seuraa. Ja kaikkea siltä väliltä. Aika parantaa jonkun verran, yksi tarvitsee terapiaa, toinen normiarkea. Itselläni kokemuksia vain vanhusten kuolemista eli normiarkea olen elänyt.
Riippuu myös minkälainen suhde ihmiseen oli ja minkälainen hän oli. Miten päästä yli, jos jäi vaikka riitoja selvittämättä.
Ei pidä antaa auringon laskea vihan ylle niin ei jää asioita selvittämättä.
Tämän voi päättää omasta puolestaan mutta jos toinen on eri linjoilla niin paha pakottaa puhumaan ja sopimaan. Hyvä neuvo sinänsä en minä sillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin, ettei kukaan meistä elä täällä ikuisesti, eikä ketään itkeä vollottamalla takaisin saada. Jatkoin siis elämää nämä realiteetit muistaen ja pian olin taas normaalissa arjessa kiinni. Elämän kun on pakko jatkua, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö muistot jäisi.
Kuulostaa aika tunteettomalta. Ja myös siltä, että suru jäänyt käsittelemättä, kun on niin kiire esittää että on "toipunut". Surussa ei ole mitään hävettävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tilanteesta tietysti. Minkä ikäisenä tai miten lähtö on tullut. Vanhus joka elänyt jatkoajalla vuosia syövän kanssa, kuolemaan on ehtinyt valmistautua. Pienen lapsen yhtäkkinen kuolema, shokkihan siitä seuraa. Ja kaikkea siltä väliltä. Aika parantaa jonkun verran, yksi tarvitsee terapiaa, toinen normiarkea. Itselläni kokemuksia vain vanhusten kuolemista eli normiarkea olen elänyt.
Riippuu myös minkälainen suhde ihmiseen oli ja minkälainen hän oli. Miten päästä yli, jos jäi vaikka riitoja selvittämättä.
Ei pidä antaa auringon laskea vihan ylle niin ei jää asioita selvittämättä.
Se kun ei aina ole itsestä kiinni. Äläkä hurskastele siinä pässi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tilanteesta tietysti. Minkä ikäisenä tai miten lähtö on tullut. Vanhus joka elänyt jatkoajalla vuosia syövän kanssa, kuolemaan on ehtinyt valmistautua. Pienen lapsen yhtäkkinen kuolema, shokkihan siitä seuraa. Ja kaikkea siltä väliltä. Aika parantaa jonkun verran, yksi tarvitsee terapiaa, toinen normiarkea. Itselläni kokemuksia vain vanhusten kuolemista eli normiarkea olen elänyt.
Riippuu myös minkälainen suhde ihmiseen oli ja minkälainen hän oli. Miten päästä yli, jos jäi vaikka riitoja selvittämättä.
Ei pidä antaa auringon laskea vihan ylle niin ei jää asioita selvittämättä.
Tämän voi päättää omasta puolestaan mutta jos toinen on eri linjoilla niin paha pakottaa puhumaan ja sopimaan. Hyvä neuvo sinänsä en minä sillä.
Aina voi puhua. Sitten on ainakin omalta osalta asia selvitetty. Se on sitten toisen päänsärky jos vielä jatkaa vihoittelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tilanteesta tietysti. Minkä ikäisenä tai miten lähtö on tullut. Vanhus joka elänyt jatkoajalla vuosia syövän kanssa, kuolemaan on ehtinyt valmistautua. Pienen lapsen yhtäkkinen kuolema, shokkihan siitä seuraa. Ja kaikkea siltä väliltä. Aika parantaa jonkun verran, yksi tarvitsee terapiaa, toinen normiarkea. Itselläni kokemuksia vain vanhusten kuolemista eli normiarkea olen elänyt.
Riippuu myös minkälainen suhde ihmiseen oli ja minkälainen hän oli. Miten päästä yli, jos jäi vaikka riitoja selvittämättä.
Ei pidä antaa auringon laskea vihan ylle niin ei jää asioita selvittämättä.
Se vaan ei ole aina itsestä kiinni. Vanhempi ei esimerkiksi hyväksy lapsensa elämänvalintoja, vaikka kuinka yrittäisi saada ymmärtämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tilanteesta tietysti. Minkä ikäisenä tai miten lähtö on tullut. Vanhus joka elänyt jatkoajalla vuosia syövän kanssa, kuolemaan on ehtinyt valmistautua. Pienen lapsen yhtäkkinen kuolema, shokkihan siitä seuraa. Ja kaikkea siltä väliltä. Aika parantaa jonkun verran, yksi tarvitsee terapiaa, toinen normiarkea. Itselläni kokemuksia vain vanhusten kuolemista eli normiarkea olen elänyt.
Riippuu myös minkälainen suhde ihmiseen oli ja minkälainen hän oli. Miten päästä yli, jos jäi vaikka riitoja selvittämättä.
Ei pidä antaa auringon laskea vihan ylle niin ei jää asioita selvittämättä.
Se kun ei aina ole itsestä kiinni. Äläkä hurskastele siinä pässi
Tuolla tyylillä ei saakaan mitään sovittua. Asennemuutos paikallaan sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tilanteesta tietysti. Minkä ikäisenä tai miten lähtö on tullut. Vanhus joka elänyt jatkoajalla vuosia syövän kanssa, kuolemaan on ehtinyt valmistautua. Pienen lapsen yhtäkkinen kuolema, shokkihan siitä seuraa. Ja kaikkea siltä väliltä. Aika parantaa jonkun verran, yksi tarvitsee terapiaa, toinen normiarkea. Itselläni kokemuksia vain vanhusten kuolemista eli normiarkea olen elänyt.
Riippuu myös minkälainen suhde ihmiseen oli ja minkälainen hän oli. Miten päästä yli, jos jäi vaikka riitoja selvittämättä.
Ei pidä antaa auringon laskea vihan ylle niin ei jää asioita selvittämättä.
Tämän voi päättää omasta puolestaan mutta jos toinen on eri linjoilla niin paha pakottaa puhumaan ja sopimaan. Hyvä neuvo sinänsä en minä sillä.
Aina voi puhua. Sitten on ainakin omalta osalta asia selvitetty. Se on sitten toisen päänsärky jos vielä jatkaa vihoittelua.
Pystyn kuvittelemaan, miten kipität ihmisten perässä kimeällä äänellä ruikutellen, vaikkei kukaan jaksa kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tilanteesta tietysti. Minkä ikäisenä tai miten lähtö on tullut. Vanhus joka elänyt jatkoajalla vuosia syövän kanssa, kuolemaan on ehtinyt valmistautua. Pienen lapsen yhtäkkinen kuolema, shokkihan siitä seuraa. Ja kaikkea siltä väliltä. Aika parantaa jonkun verran, yksi tarvitsee terapiaa, toinen normiarkea. Itselläni kokemuksia vain vanhusten kuolemista eli normiarkea olen elänyt.
Riippuu myös minkälainen suhde ihmiseen oli ja minkälainen hän oli. Miten päästä yli, jos jäi vaikka riitoja selvittämättä.
Ei pidä antaa auringon laskea vihan ylle niin ei jää asioita selvittämättä.
Se vaan ei ole aina itsestä kiinni. Vanhempi ei esimerkiksi hyväksy lapsensa elämänvalintoja, vaikka kuinka yrittäisi saada ymmärtämään.
No eihän tuossa ole mitään vihaa. Sinun vain pitää hyväksyä, että vanhemmat ajattelevat omalla tavallaan ja sinä toisella tavalla.
Kaipauksella ja surulla niiden osalta jotka kuolivat luonnollisessa iässä luonnollisella tavalla. Ne jotka ovat kuolleet liian nuorena epäluonnollisista syistä, niiden osalta tietysti on kaipausta ja surua, mutta myös vihaa elämää kohtaan sekä en hyväksy tilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu siitä, onko henkilö kuollut tapaturmaiseksi vai vanhuuttaan. Tapaturmasta johtuvasta menestyksestä selviäminen kestää todella, todella kauan.
Vanhuuteen kuolleiden kohdalla olen jo etukäteen alkanut valmistautua menettämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tilanteesta tietysti. Minkä ikäisenä tai miten lähtö on tullut. Vanhus joka elänyt jatkoajalla vuosia syövän kanssa, kuolemaan on ehtinyt valmistautua. Pienen lapsen yhtäkkinen kuolema, shokkihan siitä seuraa. Ja kaikkea siltä väliltä. Aika parantaa jonkun verran, yksi tarvitsee terapiaa, toinen normiarkea. Itselläni kokemuksia vain vanhusten kuolemista eli normiarkea olen elänyt.
Riippuu myös minkälainen suhde ihmiseen oli ja minkälainen hän oli. Miten päästä yli, jos jäi vaikka riitoja selvittämättä.
Ei pidä antaa auringon laskea vihan ylle niin ei jää asioita selvittämättä.
Tämän voi päättää omasta puolestaan mutta jos toinen on eri linjoilla niin paha pakottaa puhumaan ja sopimaan. Hyvä neuvo sinänsä en minä sillä.
Aina voi puhua. Sitten on ainakin omalta osalta asia selvitetty. Se on sitten toisen päänsärky jos vielä jatkaa vihoittelua.
Pystyn kuvittelemaan, miten kipität ihmisten perässä kimeällä äänellä ruikutellen, vaikkei kukaan jaksa kuunnella.
Sinulla on oikeus kuvitella mitä haluat, mutta ei minun haukkumiseni sinun pahaa oloasi poista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tilanteesta tietysti. Minkä ikäisenä tai miten lähtö on tullut. Vanhus joka elänyt jatkoajalla vuosia syövän kanssa, kuolemaan on ehtinyt valmistautua. Pienen lapsen yhtäkkinen kuolema, shokkihan siitä seuraa. Ja kaikkea siltä väliltä. Aika parantaa jonkun verran, yksi tarvitsee terapiaa, toinen normiarkea. Itselläni kokemuksia vain vanhusten kuolemista eli normiarkea olen elänyt.
Riippuu myös minkälainen suhde ihmiseen oli ja minkälainen hän oli. Miten päästä yli, jos jäi vaikka riitoja selvittämättä.
Ei pidä antaa auringon laskea vihan ylle niin ei jää asioita selvittämättä.
Se kun ei aina ole itsestä kiinni. Äläkä hurskastele siinä pässi
Tuolla tyylillä ei saakaan mitään sovittua. Asennemuutos paikallaan sinulle.
Kuole, pölvästi :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tilanteesta tietysti. Minkä ikäisenä tai miten lähtö on tullut. Vanhus joka elänyt jatkoajalla vuosia syövän kanssa, kuolemaan on ehtinyt valmistautua. Pienen lapsen yhtäkkinen kuolema, shokkihan siitä seuraa. Ja kaikkea siltä väliltä. Aika parantaa jonkun verran, yksi tarvitsee terapiaa, toinen normiarkea. Itselläni kokemuksia vain vanhusten kuolemista eli normiarkea olen elänyt.
Riippuu myös minkälainen suhde ihmiseen oli ja minkälainen hän oli. Miten päästä yli, jos jäi vaikka riitoja selvittämättä.
Ei pidä antaa auringon laskea vihan ylle niin ei jää asioita selvittämättä.
Se kun ei aina ole itsestä kiinni. Äläkä hurskastele siinä pässi
Tuolla tyylillä ei saakaan mitään sovittua. Asennemuutos paikallaan sinulle.
Kuole, pölvästi :D
Sinällään mielikuvitukseton toive, koska kaikki meistä kuolevat jossain vaiheessa. Sinäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tilanteesta tietysti. Minkä ikäisenä tai miten lähtö on tullut. Vanhus joka elänyt jatkoajalla vuosia syövän kanssa, kuolemaan on ehtinyt valmistautua. Pienen lapsen yhtäkkinen kuolema, shokkihan siitä seuraa. Ja kaikkea siltä väliltä. Aika parantaa jonkun verran, yksi tarvitsee terapiaa, toinen normiarkea. Itselläni kokemuksia vain vanhusten kuolemista eli normiarkea olen elänyt.
Riippuu myös minkälainen suhde ihmiseen oli ja minkälainen hän oli. Miten päästä yli, jos jäi vaikka riitoja selvittämättä.
Ei pidä antaa auringon laskea vihan ylle niin ei jää asioita selvittämättä.
Tämän voi päättää omasta puolestaan mutta jos toinen on eri linjoilla niin paha pakottaa puhumaan ja sopimaan. Hyvä neuvo sinänsä en minä sillä.
Aina voi puhua. Sitten on ainakin omalta osalta asia selvitetty. Se on sitten toisen päänsärky jos vielä jatkaa vihoittelua.
Pystyn kuvittelemaan, miten kipität ihmisten perässä kimeällä äänellä ruikutellen, vaikkei kukaan jaksa kuunnella.
Sinulla on oikeus kuvitella mitä haluat, mutta ei minun haukkumiseni sinun pahaa oloasi poista.
Sinulla on hirveä tarve ylentää itsesi ja se tekee sinusta koomisen. Et taida itse edes tajuta, miten naiivi ja tekopyhä olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin, ettei kukaan meistä elä täällä ikuisesti, eikä ketään itkeä vollottamalla takaisin saada. Jatkoin siis elämää nämä realiteetit muistaen ja pian olin taas normaalissa arjessa kiinni. Elämän kun on pakko jatkua, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö muistot jäisi.
Kuulostaa aika tunteettomalta. Ja myös siltä, että suru jäänyt käsittelemättä, kun on niin kiire esittää että on "toipunut". Surussa ei ole mitään hävettävää.
Minun tietynlainen mottoni on aina elämässäni ollut, että ei pidä märehtiä asioita, joihin ei itse vaikuttaa, tai jotka ovat jo tapahtuneet. Näitä juttuja kun ei voi muuksi muuttaa. Käsittelen ne nopeasti ja jatkan elämääni. Elämästä tulee äärimmäisen raskasta, jos vellot jutuissa joihin et kuitenkaan voi vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tilanteesta tietysti. Minkä ikäisenä tai miten lähtö on tullut. Vanhus joka elänyt jatkoajalla vuosia syövän kanssa, kuolemaan on ehtinyt valmistautua. Pienen lapsen yhtäkkinen kuolema, shokkihan siitä seuraa. Ja kaikkea siltä väliltä. Aika parantaa jonkun verran, yksi tarvitsee terapiaa, toinen normiarkea. Itselläni kokemuksia vain vanhusten kuolemista eli normiarkea olen elänyt.
Riippuu myös minkälainen suhde ihmiseen oli ja minkälainen hän oli. Miten päästä yli, jos jäi vaikka riitoja selvittämättä.
Ei pidä antaa auringon laskea vihan ylle niin ei jää asioita selvittämättä.
Se kun ei aina ole itsestä kiinni. Äläkä hurskastele siinä pässi
Tuolla tyylillä ei saakaan mitään sovittua. Asennemuutos paikallaan sinulle.
Kuole, pölvästi :D
Sinällään mielikuvitukseton toive, koska kaikki meistä kuolevat jossain vaiheessa. Sinäkin.
Ketjun aihe oli "Miten olette selvinneet läheisen kuolemasta". Pitikö siihen keksiä jokin mielikuvitustarina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tilanteesta tietysti. Minkä ikäisenä tai miten lähtö on tullut. Vanhus joka elänyt jatkoajalla vuosia syövän kanssa, kuolemaan on ehtinyt valmistautua. Pienen lapsen yhtäkkinen kuolema, shokkihan siitä seuraa. Ja kaikkea siltä väliltä. Aika parantaa jonkun verran, yksi tarvitsee terapiaa, toinen normiarkea. Itselläni kokemuksia vain vanhusten kuolemista eli normiarkea olen elänyt.
Riippuu myös minkälainen suhde ihmiseen oli ja minkälainen hän oli. Miten päästä yli, jos jäi vaikka riitoja selvittämättä.
Ei pidä antaa auringon laskea vihan ylle niin ei jää asioita selvittämättä.
Tämän voi päättää omasta puolestaan mutta jos toinen on eri linjoilla niin paha pakottaa puhumaan ja sopimaan. Hyvä neuvo sinänsä en minä sillä.
Aina voi puhua. Sitten on ainakin omalta osalta asia selvitetty. Se on sitten toisen päänsärky jos vielä jatkaa vihoittelua.
Pystyn kuvittelemaan, miten kipität ihmisten perässä kimeällä äänellä ruikutellen, vaikkei kukaan jaksa kuunnella.
Sinulla on oikeus kuvitella mitä haluat, mutta ei minun haukkumiseni sinun pahaa oloasi poista.
Sinulla on hirveä tarve ylentää itsesi ja se tekee sinusta koomisen. Et taida itse edes tajuta, miten naiivi ja tekopyhä olet.
Anna tulla vain. Kestän kyllä. Mutta edelleenkään tuo sinun paha olosi ei poistu sillä, että keskityt asioiden käsittelyn sijaan hakemaan minusta vikoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tilanteesta tietysti. Minkä ikäisenä tai miten lähtö on tullut. Vanhus joka elänyt jatkoajalla vuosia syövän kanssa, kuolemaan on ehtinyt valmistautua. Pienen lapsen yhtäkkinen kuolema, shokkihan siitä seuraa. Ja kaikkea siltä väliltä. Aika parantaa jonkun verran, yksi tarvitsee terapiaa, toinen normiarkea. Itselläni kokemuksia vain vanhusten kuolemista eli normiarkea olen elänyt.
Riippuu myös minkälainen suhde ihmiseen oli ja minkälainen hän oli. Miten päästä yli, jos jäi vaikka riitoja selvittämättä.
Ei pidä antaa auringon laskea vihan ylle niin ei jää asioita selvittämättä.
Se kun ei aina ole itsestä kiinni. Äläkä hurskastele siinä pässi
Tuolla tyylillä ei saakaan mitään sovittua. Asennemuutos paikallaan sinulle.
Kuole, pölvästi :D
Sinällään mielikuvitukseton toive, koska kaikki meistä kuolevat jossain vaiheessa. Sinäkin.
Ketjun aihe oli "Miten olette selvinneet läheisen kuolemasta". Pitikö siihen keksiä jokin mielikuvitustarina?
Mistä mielikuvitustarinasta puhut?
Kyllähän niistä aina selviää, jos ei jää ns. vellomaan tunteisiinsa. Kuolema on jokaisen alkaneen elämän luontainen päätekohta. Sitä ihmettelen, mikä tarve hihhuleilla on mesoa täälläkin. Eikö heillä ole lainkaan kykyä käsitellä omia tunteitaan tai asettua toisen asemaan, kun saarnaavat alentuvia käytösohjeitaan ikäänkuin huumoria ei voisi käyttää MYÖS kuoleman käsittelyssä.
Ajattelin, ettei kukaan meistä elä täällä ikuisesti, eikä ketään itkeä vollottamalla takaisin saada. Jatkoin siis elämää nämä realiteetit muistaen ja pian olin taas normaalissa arjessa kiinni. Elämän kun on pakko jatkua, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö muistot jäisi.