Lue keskustelun säännöt.
Voisitko harkita yhteisöasumista?
21.02.2023 |
Moni varmasti asunut opiskelijana soluissa ja kimppakämpissä. Nykyään myös muille ikäryhmille on tarjolla yhteisöasumista hyvin eri tavoin toteutettuina. Viihdyn itse omassa rauhassa. Mutta toisaalta iän myötä olen huomannut, että vaatimukseni/ toiveeni asumisen suhteen ovat muuttuneet. Minulle riittäisi suht kompakti oma asunto, mutta esim pyykkitilat ja saunan voisin hyvin jakaa pienehkön ryhmän kesken. Samoin kiinnostaisi yhteisomistajuus ja ekologisuus. Itselläni on jos jonkinmoista tavaraa, jota tarvitsen hyvin harvoin. (Silitysrauta, ja -lauta, lumikola, ruohonleikkuri jne, jne.....) Tällaiset voisivat hyvin olla yhteisomistuksessa yhteisessä varastossa.
Onko kukaan harkinnut yhteisöasumista tai onko jollain peräti kokemusta. En siis tarkoita nyt ns olosuhteiden pakosta tapahtuvaa suht lyhytaikaista soluasumista.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vaan. Mielellään asuisin yhteisö asunnossa, jossa jokaisella olisi oma huoneisto. Lisäksi olisi iso ruokala, sauna osastot, kirjasto, oleskelu ja tv-hione. Myös askarteluhuone, jossa olisi puutyökalut ja ompelukoneet sekä saumuri. Ehkä myös kangaspuut. Ei tarvitsisi kohjöttää koko ajan omissa pienissä tiloissa.
Eka kerros olisi autoille ja pyörille. Roskien lajittelu olisi ratkaisevasti kehittyneempää. Lapset voisivat tulla koulun jälkeen suoraan ruokalaan ja oleskelutiloihin lukemaan läksyjä. Tai soittamaan pianoa.
Ulkoisia palveluja pitää olla jonkin verran.
Asunnot suht pieniä, isolla parvekkeella, jolloin asunnon hoitokulut olisivat mahdollisimman alhaiset.Yhteisruokailu on edullisempaa, kuin se että jokainen kuumentaa oman uuninsa. Lehtien luku halvempaa, kirjat olisivat kaikkien luettavissa.
En ymmärrä mitä tarkoitat esimerkiksi tuolla roskien lajittelu -kohdalla. Asumme omakotitalossa ja meillä on oikein toimiva kierrätyssysteemi. Tyttäreni asuu kerrostalossa ja pihalla on roskiskatos, jossa on kierrätysastiat. Miten ihmeessä siitä voisi tehdä kehittyneempää?
Mietin ihan samaa. OLisiko siellä joku kiertävä roskien roskikseenviemisvuoro? Harva nimittäin muistaa, että yhteisössä ei jaeta vain tiloja ja toimintoja, siellä jaetaan myös tehtävät eli olisi omat vuoronsa siistimisille, lumitöille jne., ellei sitten olla valmiita maksamaan joka kuukausi 200-700 e siitä ilosta, että joku muu huolehtii yhteisistä tiloista ja mitä yhteisöllistä se sitten on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisin, jos tuntisin ne henkilöt. En tuntemattomien kanssa.
On tullut nähtyä niin paljon juttuja esimerkiksi siitä, että ihmiset varastelevat, tahallaan pskovat toisten tavaroita, eivät siivoa, tuovat mukanaan kaiken maailman tuholaisia jne... Ei kiitos.
Ihmiset jotka eivät ole näistä jutuista koskaan lukeneet tai ole asuneet tuntemattomien kanssa kimppakämpässä saattaa olla sellaiset sinisilmäiset ajatukset mielessä, että kaikki toimisi ja menisi niin kuin itse ajattelisi hoitavansa asiat - eli kunnollisesti ja toisia ajatellen. Mutta tuollaisiin kimppamuodostelmiin tulee yleisemmin ainakin yksi sellainen mukaan, joka välittää vain itsestään ja tekee muiden elämästä helvettiä.
Asuin opiskeluaikana viisi vuotta soluasunnoissa. Kaikkien kolmen eri asuinyhteisön kanssa tulimme ihan hyvin toimeen, mutta kahden ensimmäisen kombon kanssa muodostimme ihan ystävyydenkin, viimeisessä solukämpässä asuessani tiesin sen olevan väliaikainen ja lyhytaikainen asumistilanne, jouduin muuttamaan sinne koska edellinen asuinkerrostalo meni remonttiin. Jotenkin sovimme luonteiltamme ja elämäntavoiltamme hyvin yhteen, vaikkei meillä oikeastaan ollut juuri mitään yhteistä (eri opiskelupaikat, eri vaiheet opiskeluissa, osalla vakava seurustelusuhde, osa pinttynyt sinkku, kotoisin eri puolilta Suomea, ruotsinkielinen ja suomenkielisiä jne). Mukavia aikoja olivat.
AP vielä jatkaa. Itse haluaisin siis ehdottomasti oman asunnon omalla ulko- ovella, omalla kylpyhuoneella ja makuuhuoneella. Myös minikeittiön haluaisin. Sitä vastoin esim sauna ja pesutupa voisivat olla yhteisiä. Myös yhteiset oleskelutilat, joita voisi myös varata omaan käyttöön, olisi kiva. Paljon tavaroita voisi omistaa yhteisesti. Tavaran omistaminen ja haaliminen on menettänyt täysin merkityksensä. Olisi mahdollisuus omaan rauhaan, mutta myös mahdollisuus hakeutua yhteisön pariin. Yhteisössä voisi auttaa toinen toisia, jakaa kauppareissua, hoitaa koiraa/ lasta...jne.
Olen myös rauhaa rakastava, harrastan yksin ( ja myös kaksin) patikointia. Viihdyn yksin, mutta pidän myös ihmisistä. Erityisesti kiinnostaa ekologisuus elämänmuotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vaan. Mielellään asuisin yhteisö asunnossa, jossa jokaisella olisi oma huoneisto. Lisäksi olisi iso ruokala, sauna osastot, kirjasto, oleskelu ja tv-hione. Myös askarteluhuone, jossa olisi puutyökalut ja ompelukoneet sekä saumuri. Ehkä myös kangaspuut. Ei tarvitsisi kohjöttää koko ajan omissa pienissä tiloissa.
Eka kerros olisi autoille ja pyörille. Roskien lajittelu olisi ratkaisevasti kehittyneempää. Lapset voisivat tulla koulun jälkeen suoraan ruokalaan ja oleskelutiloihin lukemaan läksyjä. Tai soittamaan pianoa.
Ulkoisia palveluja pitää olla jonkin verran.
Asunnot suht pieniä, isolla parvekkeella, jolloin asunnon hoitokulut olisivat mahdollisimman alhaiset.Yhteisruokailu on edullisempaa, kuin se että jokainen kuumentaa oman uuninsa. Lehtien luku halvempaa, kirjat olisivat kaikkien luettavissa.
Iso ruokala - yök ja joku yhteisruokailu, ei kiitos, syön mitä syön ja en halua jonkun homepeukalon tekemiä huonoja ruokia. Yhteinen ruokailu olisi myös karsea idea ja en jaksaisi aina katsoa muiden naamoja ja kuunnella heidän jaskanjauhantaa. Yhteinen sauna - en käyttäisi koskaan sellaista, sillä muiden paskapersukset ja jalkasilsat eivät houkuttele, tv-huone - miksi katsoisin telkkaria porukalla...?
Ompelukone on oma, saumuria en tarvitse, samoin kangaspuita, autotallista meiltä löytyy kaikki pelit ja vehkeet askarteluun ja nikkaroimiseen, niitä ei onneksi tarvitse jakaa kenenkään kanssa ja antaa muiden rikkoa omat hyvät välineet.
En tilaa lehtiä ja en ymmärrä miksi muutkaan niitä tilaavat enää, kirjoja en myöskään osta.
Hyi, tuollainen yhteisöasuminen olisi syvältä.
Tuli erittäin selväksi ettei sinusta olisi yhteisöasumiseen, ei tuolla luonteella. Vaikutat turhan ehdottomalta ja antisosiaaliselta edes parisuhteeseen, saati kimppamuotoiseen asumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vaan. Mielellään asuisin yhteisö asunnossa, jossa jokaisella olisi oma huoneisto. Lisäksi olisi iso ruokala, sauna osastot, kirjasto, oleskelu ja tv-hione. Myös askarteluhuone, jossa olisi puutyökalut ja ompelukoneet sekä saumuri. Ehkä myös kangaspuut. Ei tarvitsisi kohjöttää koko ajan omissa pienissä tiloissa.
Eka kerros olisi autoille ja pyörille. Roskien lajittelu olisi ratkaisevasti kehittyneempää. Lapset voisivat tulla koulun jälkeen suoraan ruokalaan ja oleskelutiloihin lukemaan läksyjä. Tai soittamaan pianoa.
Ulkoisia palveluja pitää olla jonkin verran.
Asunnot suht pieniä, isolla parvekkeella, jolloin asunnon hoitokulut olisivat mahdollisimman alhaiset.Yhteisruokailu on edullisempaa, kuin se että jokainen kuumentaa oman uuninsa. Lehtien luku halvempaa, kirjat olisivat kaikkien luettavissa.
Iso ruokala - yök ja joku yhteisruokailu, ei kiitos, syön mitä syön ja en halua jonkun homepeukalon tekemiä huonoja ruokia. Yhteinen ruokailu olisi myös karsea idea ja en jaksaisi aina katsoa muiden naamoja ja kuunnella heidän jaskanjauhantaa. Yhteinen sauna - en käyttäisi koskaan sellaista, sillä muiden paskapersukset ja jalkasilsat eivät houkuttele, tv-huone - miksi katsoisin telkkaria porukalla...?
Ompelukone on oma, saumuria en tarvitse, samoin kangaspuita, autotallista meiltä löytyy kaikki pelit ja vehkeet askarteluun ja nikkaroimiseen, niitä ei onneksi tarvitse jakaa kenenkään kanssa ja antaa muiden rikkoa omat hyvät välineet.
En tilaa lehtiä ja en ymmärrä miksi muutkaan niitä tilaavat enää, kirjoja en myöskään osta.
Hyi, tuollainen yhteisöasuminen olisi syvältä.Tuli erittäin selväksi ettei sinusta olisi yhteisöasumiseen, ei tuolla luonteella. Vaikutat turhan ehdottomalta ja antisosiaaliselta edes parisuhteeseen, saati kimppamuotoiseen asumiseen.
Jep, sitähän minäkin. Parisuhteessa olen kyllä ollut 25 vuotta ja hyvin menee, lapsiakin on, mutta en ole mikään kimppakämppähippi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, mieluummin hyppää rekan alle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vaan. Mielellään asuisin yhteisö asunnossa, jossa jokaisella olisi oma huoneisto. Lisäksi olisi iso ruokala, sauna osastot, kirjasto, oleskelu ja tv-hione. Myös askarteluhuone, jossa olisi puutyökalut ja ompelukoneet sekä saumuri. Ehkä myös kangaspuut. Ei tarvitsisi kohjöttää koko ajan omissa pienissä tiloissa.
Eka kerros olisi autoille ja pyörille. Roskien lajittelu olisi ratkaisevasti kehittyneempää. Lapset voisivat tulla koulun jälkeen suoraan ruokalaan ja oleskelutiloihin lukemaan läksyjä. Tai soittamaan pianoa.
Ulkoisia palveluja pitää olla jonkin verran.
Asunnot suht pieniä, isolla parvekkeella, jolloin asunnon hoitokulut olisivat mahdollisimman alhaiset.Yhteisruokailu on edullisempaa, kuin se että jokainen kuumentaa oman uuninsa. Lehtien luku halvempaa, kirjat olisivat kaikkien luettavissa.
Iso ruokala - yök ja joku yhteisruokailu, ei kiitos, syön mitä syön ja en halua jonkun homepeukalon tekemiä huonoja ruokia. Yhteinen ruokailu olisi myös karsea idea ja en jaksaisi aina katsoa muiden naamoja ja kuunnella heidän jaskanjauhantaa. Yhteinen sauna - en käyttäisi koskaan sellaista, sillä muiden paskapersukset ja jalkasilsat eivät houkuttele, tv-huone - miksi katsoisin telkkaria porukalla...?
Ompelukone on oma, saumuria en tarvitse, samoin kangaspuita, autotallista meiltä löytyy kaikki pelit ja vehkeet askarteluun ja nikkaroimiseen, niitä ei onneksi tarvitse jakaa kenenkään kanssa ja antaa muiden rikkoa omat hyvät välineet.
En tilaa lehtiä ja en ymmärrä miksi muutkaan niitä tilaavat enää, kirjoja en myöskään osta.
Hyi, tuollainen yhteisöasuminen olisi syvältä.Tuli erittäin selväksi ettei sinusta olisi yhteisöasumiseen, ei tuolla luonteella. Vaikutat turhan ehdottomalta ja antisosiaaliselta edes parisuhteeseen, saati kimppamuotoiseen asumiseen.
Jep, sitähän minäkin. Parisuhteessa olen kyllä ollut 25 vuotta ja hyvin menee, lapsiakin on, mutta en ole mikään kimppakämppähippi.
Puhut äärimmäisen rumasti ja halveksivasti muista kanssaihmisistä. Vaimosi taitaa olla aika höynäytettävä tai muuten yksinkertaista sorttia, kun on lähtenyt matkaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vaan. Mielellään asuisin yhteisö asunnossa, jossa jokaisella olisi oma huoneisto. Lisäksi olisi iso ruokala, sauna osastot, kirjasto, oleskelu ja tv-hione. Myös askarteluhuone, jossa olisi puutyökalut ja ompelukoneet sekä saumuri. Ehkä myös kangaspuut. Ei tarvitsisi kohjöttää koko ajan omissa pienissä tiloissa.
Eka kerros olisi autoille ja pyörille. Roskien lajittelu olisi ratkaisevasti kehittyneempää. Lapset voisivat tulla koulun jälkeen suoraan ruokalaan ja oleskelutiloihin lukemaan läksyjä. Tai soittamaan pianoa.
Ulkoisia palveluja pitää olla jonkin verran.
Asunnot suht pieniä, isolla parvekkeella, jolloin asunnon hoitokulut olisivat mahdollisimman alhaiset.Yhteisruokailu on edullisempaa, kuin se että jokainen kuumentaa oman uuninsa. Lehtien luku halvempaa, kirjat olisivat kaikkien luettavissa.
En ymmärrä mitä tarkoitat esimerkiksi tuolla roskien lajittelu -kohdalla. Asumme omakotitalossa ja meillä on oikein toimiva kierrätyssysteemi. Tyttäreni asuu kerrostalossa ja pihalla on roskiskatos, jossa on kierrätysastiat. Miten ihmeessä siitä voisi tehdä kehittyneempää?
Mietin ihan samaa. OLisiko siellä joku kiertävä roskien roskikseenviemisvuoro? Harva nimittäin muistaa, että yhteisössä ei jaeta vain tiloja ja toimintoja, siellä jaetaan myös tehtävät eli olisi omat vuoronsa siistimisille, lumitöille jne., ellei sitten olla valmiita maksamaan joka kuukausi 200-700 e siitä ilosta, että joku muu huolehtii yhteisistä tiloista ja mitä yhteisöllistä se sitten on?
Tämä varmasti unohtuu monelta ja ajatellaan vain, että kaikki hoituu ympärillä ja että riittää, kun silloin tällöin hieman leipasee sämpyläpellillisen, vie roskiksen tai ehkä jopa katsoo muiden tyyppien lasten perään oman olemisen ohessa. Totuus on kuitenkin, että homma ei toimi, jos siellä ei ole selkeät säännöt toimintatavoista ja tehtävistä. Kukaan ei ole varmasti kiinnostunut paapomaan mitään laiskaa tyyppiä, jonka mielestä riittää, että pitää oman kämppänsä suurinpiirtein kunnossa.
Siskon kanssa kyllä ja yhden hyvän ystävän kanssa. He ovat myös ne, joiden kanssa on kiva matkustella.
Muiden kanssa en.
Mutta voihan sitä mieli muuttua kun ikää tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhea ajatus. Pidän ihmisistä ja heidän seurastaan, mutta jo pelkkä työpäivä työpaikalla (pari kertaa viikossa) riittää kuormittamaan minua niin paljon, että en niinä iltoina enää halua tavata puolisoni lisäksi ketään.
Oletan,että että en ole ainoa suomalainen, joka näin kokee, olemmehan enimmäkseen jossain määrin introvertti kansa.
Mutta yksinäisyydestä kärsiville vanhuksille sellainen asumismuoto saattaisi olla hyväkin ratkaisu heidän itsensä niin halutessaan.
Jos olisi vaikka viiden porukka, niin seassa on jo lusmu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vaan. Mielellään asuisin yhteisö asunnossa, jossa jokaisella olisi oma huoneisto. Lisäksi olisi iso ruokala, sauna osastot, kirjasto, oleskelu ja tv-hione. Myös askarteluhuone, jossa olisi puutyökalut ja ompelukoneet sekä saumuri. Ehkä myös kangaspuut. Ei tarvitsisi kohjöttää koko ajan omissa pienissä tiloissa.
Eka kerros olisi autoille ja pyörille. Roskien lajittelu olisi ratkaisevasti kehittyneempää. Lapset voisivat tulla koulun jälkeen suoraan ruokalaan ja oleskelutiloihin lukemaan läksyjä. Tai soittamaan pianoa.
Ulkoisia palveluja pitää olla jonkin verran.
Asunnot suht pieniä, isolla parvekkeella, jolloin asunnon hoitokulut olisivat mahdollisimman alhaiset.Yhteisruokailu on edullisempaa, kuin se että jokainen kuumentaa oman uuninsa. Lehtien luku halvempaa, kirjat olisivat kaikkien luettavissa.
Iso ruokala - yök ja joku yhteisruokailu, ei kiitos, syön mitä syön ja en halua jonkun homepeukalon tekemiä huonoja ruokia. Yhteinen ruokailu olisi myös karsea idea ja en jaksaisi aina katsoa muiden naamoja ja kuunnella heidän jaskanjauhantaa. Yhteinen sauna - en käyttäisi koskaan sellaista, sillä muiden paskapersukset ja jalkasilsat eivät houkuttele, tv-huone - miksi katsoisin telkkaria porukalla...?
Ompelukone on oma, saumuria en tarvitse, samoin kangaspuita, autotallista meiltä löytyy kaikki pelit ja vehkeet askarteluun ja nikkaroimiseen, niitä ei onneksi tarvitse jakaa kenenkään kanssa ja antaa muiden rikkoa omat hyvät välineet.
En tilaa lehtiä ja en ymmärrä miksi muutkaan niitä tilaavat enää, kirjoja en myöskään osta.
Hyi, tuollainen yhteisöasuminen olisi syvältä.Tuli erittäin selväksi ettei sinusta olisi yhteisöasumiseen, ei tuolla luonteella. Vaikutat turhan ehdottomalta ja antisosiaaliselta edes parisuhteeseen, saati kimppamuotoiseen asumiseen.
Jep, sitähän minäkin. Parisuhteessa olen kyllä ollut 25 vuotta ja hyvin menee, lapsiakin on, mutta en ole mikään kimppakämppähippi.
Puhut äärimmäisen rumasti ja halveksivasti muista kanssaihmisistä. Vaimosi taitaa olla aika höynäytettävä tai muuten yksinkertaista sorttia, kun on lähtenyt matkaasi.
Onneksi sinä puhut kauniisti ja arvostavasti minusta ja varmasti myös muista ihmisistä. :D
Minulla ei ole vaimoa, mutta aviomies on ja meillä on kaunis yhteinen itse rakennettu koti, fiksut ihanat lapset, ihan parhaat isovanhemmat, hyvät työpaikat ja mukava elämä.
Silti en välitä saada jalkasilsaa muiden takia mistään kimppakämppäsaunoista ja syön mielummin itse tehtyjä ruokia kuin jonkun rastapääukkelin tai kantoliina-akkelin tekemiä sörsseleitä. Syökää muut, jos haluatte, minä en. Rakkaudella! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vaan. Mielellään asuisin yhteisö asunnossa, jossa jokaisella olisi oma huoneisto. Lisäksi olisi iso ruokala, sauna osastot, kirjasto, oleskelu ja tv-hione. Myös askarteluhuone, jossa olisi puutyökalut ja ompelukoneet sekä saumuri. Ehkä myös kangaspuut. Ei tarvitsisi kohjöttää koko ajan omissa pienissä tiloissa.
Eka kerros olisi autoille ja pyörille. Roskien lajittelu olisi ratkaisevasti kehittyneempää. Lapset voisivat tulla koulun jälkeen suoraan ruokalaan ja oleskelutiloihin lukemaan läksyjä. Tai soittamaan pianoa.
Ulkoisia palveluja pitää olla jonkin verran.
Asunnot suht pieniä, isolla parvekkeella, jolloin asunnon hoitokulut olisivat mahdollisimman alhaiset.Yhteisruokailu on edullisempaa, kuin se että jokainen kuumentaa oman uuninsa. Lehtien luku halvempaa, kirjat olisivat kaikkien luettavissa.
Iso ruokala - yök ja joku yhteisruokailu, ei kiitos, syön mitä syön ja en halua jonkun homepeukalon tekemiä huonoja ruokia. Yhteinen ruokailu olisi myös karsea idea ja en jaksaisi aina katsoa muiden naamoja ja kuunnella heidän jaskanjauhantaa. Yhteinen sauna - en käyttäisi koskaan sellaista, sillä muiden paskapersukset ja jalkasilsat eivät houkuttele, tv-huone - miksi katsoisin telkkaria porukalla...?
Ompelukone on oma, saumuria en tarvitse, samoin kangaspuita, autotallista meiltä löytyy kaikki pelit ja vehkeet askarteluun ja nikkaroimiseen, niitä ei onneksi tarvitse jakaa kenenkään kanssa ja antaa muiden rikkoa omat hyvät välineet.
En tilaa lehtiä ja en ymmärrä miksi muutkaan niitä tilaavat enää, kirjoja en myöskään osta.
Hyi, tuollainen yhteisöasuminen olisi syvältä.Tuli erittäin selväksi ettei sinusta olisi yhteisöasumiseen, ei tuolla luonteella. Vaikutat turhan ehdottomalta ja antisosiaaliselta edes parisuhteeseen, saati kimppamuotoiseen asumiseen.
Jep, sitähän minäkin. Parisuhteessa olen kyllä ollut 25 vuotta ja hyvin menee, lapsiakin on, mutta en ole mikään kimppakämppähippi.
Puhut äärimmäisen rumasti ja halveksivasti muista kanssaihmisistä. Vaimosi taitaa olla aika höynäytettävä tai muuten yksinkertaista sorttia, kun on lähtenyt matkaasi.
Onneksi sinä puhut kauniisti ja arvostavasti minusta ja varmasti myös muista ihmisistä. :D
Minulla ei ole vaimoa, mutta aviomies on ja meillä on kaunis yhteinen itse rakennettu koti, fiksut ihanat lapset, ihan parhaat isovanhemmat, hyvät työpaikat ja mukava elämä.
Silti en välitä saada jalkasilsaa muiden takia mistään kimppakämppäsaunoista ja syön mielummin itse tehtyjä ruokia kuin jonkun rastapääukkelin tai kantoliina-akkelin tekemiä sörsseleitä. Syökää muut, jos haluatte, minä en. Rakkaudella! :)
Ja ei, en väheksy rastapäitä tai kantoliinoja käyttäviä, mutta valintani on ikioma koti. Asuisin mielummin vaikka asuntovaunussa kuin jossakin kimppakämpässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuossa yhteisöasumisessa olisi hyviäkin puolia, kuten mahdollinen ekologisempi elämäntapa.
Suurin hyöty ehkä olisi meidän hyvinvoinnin mahdollistamalle yksinäisyyden torjunnalle. Jopa lapset ja nuoret menevät suoraan omiin huoneisiinsa kännyköineen koulusta tultuaan, eikä vanhemmat tiedä, mitä he puuhaavat ja kenen kanssa.
Mutta ei, olen sen verran nillittäjä monissa asioissa, että varmaan ahdistuisin, jos asioita ei tehtäisi minun tavallani.
Olemme asuneet kesän maalla ystäväpariskunnan kanssa, ja välillä halusi omaa rauhaa, ja välillä taas odotti innokkaasti, että kumpa he jo tulisivat seuraksi.
Kun kuvittelen tuollaista asumismuotoa, niin mieleen tulee tosiaan heti jotkut hipit. Naisilla on päällään rumat vaatteet, joissa on outo kuviointi, lapset kannetaan kantoliinassa ja imetetään kouluikään asti, työt eivät maistu ja eletään kuin pellossa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan juuri viisikymppinen, ja kylläpä vaan voisin. Lapset aikuisia, ja itseäni kiinnostaisi vanhemmiten juurikin esimerkiksi puutaloyhteisö, jossa tietysti omat tilat jokaisella - ehkä sitten joitakin jaettuja tiloja. Esim kerran päivässä/muutaman kerran viikossa yhteiskokkailua ja - ruokailua. Jaettuja vastuutöitä. Vapaaehtoista/mahdollista yhteistoimintaa. Taidejuttuja.
Miten sä ajattelit, että nämä yhteiskokkailut järjestettäisiin? Olisiko se nyyttikestiperiaatteella eli jokainen tuo jotain raaka-aineita, joista sitten yhdessä kokkaillaan jotain? Miten varmitettaisiin, että kukaan ei joudu hankkimaan mitään kalliimpaa kuin joku toinen? Ts että jokaisella menee yhteen ateriaan täsmälleen sama summa? Entä, jos joukossa on joku pihi, joka haluaa kaiken maksavan mahdollisimman vähän? Eli syödään halvinta, mitä Lidlistä löytyy? Vai onko joku työpaikkojen kahvikassoja vastaava systeemi eli jokainen laittaa n€ joka kuukausi kassaan ja sitten koitetaan tehdä jokin kaikkia tyydyttävä kompromissi, mitä sillä rahalla kokkaillaan? Vai olisiko yhteiskokkailu vapaaehtoista ja jokainen voisi kuitenkin kokkailla omat ruokansa itse, vaikka osa yhteisön jäsenistä kokkailisikin yhdessä? Mikäli asunnoissa olisi omat keittiöt, tämä ei tietenkään olisi mikään ongelma, mutta jos on vain yhteiskeittiö, pitäisi sinne sitten varata vuoro (kuten kerrostalossa pesutupaan) ja ruokaa voit sitten laittaa vain omalla vuorollasi. Et silloin, kun sulla on nälkä tai silloin, kun sun pitäisi saada syötyä ennenkuin olet lähdössä jonnekin. Ja jos olisi tällainen vuorolista, kuinka moneksi tunniksi kerrallaan yksi asukas saa varata keittiön käyttöönsä?
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan juuri viisikymppinen, ja kylläpä vaan voisin. Lapset aikuisia, ja itseäni kiinnostaisi vanhemmiten juurikin esimerkiksi puutaloyhteisö, jossa tietysti omat tilat jokaisella - ehkä sitten joitakin jaettuja tiloja. Esim kerran päivässä/muutaman kerran viikossa yhteiskokkailua ja - ruokailua. Jaettuja vastuutöitä. Vapaaehtoista/mahdollista yhteistoimintaa. Taidejuttuja.
Miten sä ajattelit, että nämä yhteiskokkailut järjestettäisiin? Olisiko se nyyttikestiperiaatteella eli jokainen tuo jotain raaka-aineita, joista sitten yhdessä kokkaillaan jotain? Miten varmitettaisiin, että kukaan ei joudu hankkimaan mitään kalliimpaa kuin joku toinen? Ts että jokaisella menee yhteen ateriaan täsmälleen sama summa? Entä, jos joukossa on joku pihi, joka haluaa kaiken maksavan mahdollisimman vähän? Eli syödään halvinta, mitä Lidlistä löytyy? Vai onko joku työpaikkojen kahvikassoja vastaava systeemi eli jokainen laittaa n€ joka kuukausi kassaan ja sitten koitetaan tehdä jokin kaikkia tyydyttävä kompromissi, mitä sillä rahalla kokkaillaan? Vai olisiko yhteiskokkailu vapaaehtoista ja jokainen voisi kuitenkin kokkailla omat ruokansa itse, vaikka osa yhteisön jäsenistä kokkailisikin yhdessä? Mikäli asunnoissa olisi omat keittiöt, tämä ei tietenkään olisi mikään ongelma, mutta jos on vain yhteiskeittiö, pitäisi sinne sitten varata vuoro (kuten kerrostalossa pesutupaan) ja ruokaa voit sitten laittaa vain omalla vuorollasi. Et silloin, kun sulla on nälkä tai silloin, kun sun pitäisi saada syötyä ennenkuin olet lähdössä jonnekin. Ja jos olisi tällainen vuorolista, kuinka moneksi tunniksi kerrallaan yksi asukas saa varata keittiön käyttöönsä?
Ei se olekaan ajatellut mitään, vaan hän vain menisi muutaman kerran viikossa syömään tyytyväisenä ja jos olisi oikein pakko, niin hän ostaisi jonkun eilispäivän rupsahtaneen kiinankaalin, josta silppuisi salaattia "kaikille" ja vouhottaisi sitten isoon ääneen osallistumisestaan ja tekemisistään syöden muiden tekemiä kunnon ruokia. Silloinkin hän motkottaisi kaikesta.
Nämä ovat juuri niitä tyyppejä, jotka ottaisivat vain hyödyn antamatta itse mitään takaisin. Niitä on paljon.
Riitaan tarvitaan vain kaksi ihmistä. Sen jälkeen tarvitaan poliisi.
"Luottamus hyvä, valvonta paras." - Vladimir Lenin
Jos olisi oma huone ja kylpyhuone, niin keittiön ja olohuoneen sekä piha-alueen ja saunatilat ja pyykinpesutilat voisin jakaa samanhenkisten kanssa. Se tarkoittaisi samanlaista siisteystasoa kuin itselläni on.
Voisin harkita, kunhan neliöitä olisi tarpeeksi. Mihinkään alle 100 neliön luukkuun en muuttaisi kuin korkeintaan yhden kämppiksen kanssa. Nyt 129 neliötä yksin asuvana.