Voiko alle 10v lapsi mielestänne päättää missä tapaa etävanhempaansa?

Vierailija kirjoitti:

Emme voi mennä isovammille koska lapsi haluaa nimenomaan olla isänsä kanssa keskenään. Kyse on mustasukkaisuudesta.

Lapsi haluaa nukkua aina isänsä vieressä ja mummolassa se on aina mahdollista.

En tiedä. Minusta on kyllä outoa että lapsi määrittää asian. Jos täällä olisi joku haittatekijä ymmärtäisin. Itse en kyllä suostuisi menenään lapseni kanssa joka toinen vl mummolaan koko viikonlopuksi vaikka paljon tekemisissä ollaankin. Ap

Oli outoa tai ei sinä olet mustasukainen.Et ole hänen äiti.Muistase elämäsi lppun asti.Sinä et märrä yhtään mitään lasen suhteen.Olet ilmaa lapselle koko loppu elämäsi.Pakolinen kuvio sinä.

Vierailija kirjoitti:

Ero on ilmeisesti ainut vaihtoehto. Jotenkin hullua että 10 vuotiaalla on oikeus päättää 3 muun ihmisen elämän yhdessä jatkumisesta. Itse ajattelen niin että aikuiset päättävän nämä asiat. Mistään väkivallasta tms. Ei ole kuitenkaan kyse.

Olen varmasti mielestänne huono äiti mutta oma lapseni ei päättäsi omaa suhdettani toiseen aikuiseen. Hänen olisi hyväksyttävä asia, mitään kaltoin kohtelua en sallisi tietenkään, mikään "en vaan halua" ei riitäisi syyksi.

Tämä miehen lapsi ei tule hyväksymään ketään, on sen luonteinen. Isä jää tästä syystä yksin. Mielestäni sekin on väärin. Ap

Ainut maailmassa oot sä vain

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei oo sun luona siis viihtynyt

Ehkä vaan kemiat ei vaan kohtaa sun ja sun lapsen kanssa

Voi olla näin. Äidin luona ollaan kyllä aivan liian lepsuja. Esim. Talvella ei ole tarvinnut käyttää toppahousuja tai pitkiä kalsareita. En vaan voi antaa lasten ulkoilla ilman näitä kovassa pakkasessa. Mielestäni en ole liian tiukka jos huolehdin näistä. Ap

Ap, vinkki toiselta uusperheen äidiltä. Anna olla niiden kalsareiden, toppahousujen ja pelaamisen. Koita ajatella positiivisesti: Tämä metatyö ja oikea työ ei ole sun, vaan miehesi homma. Sit jos lapsi vaikka vilustuu, sekään ei ole sun homma, vaan mies ja lapsen äiti saa hoitaa. Usein naiset valittavat, että on liikaa kotitöitä ja metatyötä. Tässä on sun tilaisuus käyttää aika ja energia itseesi ja lapseesi.

Olen käynyt läpi ihan tuon saman perheidylli -ideaalista luopumisen. Tuntui ikävältä. Mutta sitten tajusin, että samalla voin tiputtaa käsistäni kaiken vastuunkin. Teen miehen lapselle ruokaa samalla kun muulle perheelle, mutta jos omat lapseni ovat isällään ja miehen lapsi on meillä, lähden harrastamaan. Jos miehellä on samaan aikaan menoa, hän saa järkätä lapselle ruuan. En silloin laita tikkua ristiin. Pyykkiä pesen muun pyykin mukana. Mutta muuten mies hoitaa täysin lapsensa. Olen vähentänyt koko porukalla lomailuakin. Miksi käyttäisi aikaani ja rahaani siihen, että kuuntelen yhden lapsen kitinää vähän kaikesta.

Huomaatko ap, minäkin saan alapeukkuja, vaikka olen tehnyt juuri sen mitä nämä täällä pyytää sua tekemään. Annan lapsen olla isän kanssa keskenään ilman sääntöjäni. Jos et ole vielä huomannut, täältä ei uusperheasioihin tukea juuri saa. Suosittelen ennemmin esim fb:n uusperheryhmiä.

Kiitos vinkistä!

Jotenkin kohtuutonta että minusta tehdään hirviö vaikka koitan nähdä asian kaikkien kannalta. Myös kyseisen lapsen jolle ei mielestäni ole tervettä "päättää itse" aivan kaikesta. Ap

Kun tällainen kasvatuspäätös ei sinulle kuulu. Se kuuluu vanhemmille. Et voi puuttua bonuslapsen kasvatukseen kodin sääntöjä enempää. Lapsen isä kysyy sinulta neuvoa, jos sellaista kaipaa. Lapsia saa kasvattaa hyvinkin pahasti kieroon ennen kuin kyse on lastensuojeluasiasta, jolloin ulkopuolisella olisi oikeus asiaan puuttua.

Näin se on. Ahdistaa koska tiedän millainen lapsesta tulee. Itselläni siis aikuisia lapsia. Murrosikä tulee tuolla miehen lapsella olemaan hankala. Sillon kun koittaa jotain kieltää ja aiemmin ei, tuskin enää kuuntelee. Ap

Minä olin aina miestäni lepsumpi. Pienetkin lapset saivat päättää asioista ikätasonsa mukaisesti, enkä koskaan kokenut tarvetta erityisesti vahvistaa auktoriteettiani. Mieheni epäili jatkuvasti, että tulen olemaan pulassa murrosikäisten kanssa, kun en ole osoittanut selvästi kuka päättää. Kas kummaa, se olikin hän, jolle tuli jatkuvasti riitaa teinien kanssa mitä pienimmistä asioista ja välit olivat tulehtuneet. Minä sen sijaan neuvottelin. Sovimme yhdessä säännöistä (jotka muuten olivat monesti tiukemmat kuin kavereillaan), kuuntelin perustelut, kerroin omani ja teimme yhteisen kompromissin. Teinit toimivat aina sovitun mukaisesti.

Kun siirryin lastensuojeluun töihin, sain taas kuulla joiltakin ensimmäisenä, että tiukkana pitää olla ja osoittaa kuka määrää, etteivät lapset hypi silmille. Jos pikkusormen antaa, menee koko käsi. Kun kerran ovat niin hankalia ja omapäisiä ja kaikin tavoin erityisiä. Toista vuosikymmentä myöhemmin olen taas hieman eri mieltä. Mutta minä en olekaan kaikki tai ei mitään -ihminen.

Samoja kokemuksia.

Omana teiniaikanani niillä keillä oli kotona kovin kuri ja tiukimmat säännöt, oli myös suurin tarve kapinointiin ja kokeiluihin.

Nuo on asioita, mitkä liittyy vahvasti itsevarmuuteen ja itsetuntoon. Minun ja veljeni kodissa on aina ollut keskusteleva ilmapiiri. Sääntöjä toki oli, mutta ne oli yleensä hyvin perusteltuja ja toisaalta säännötkään ei olleet aina kaikki kaikessa.

Totta kai läksyt pitää tehdä, mutta lapsen pitää myös käsittää, miksi ne pitää tehdä. Läksyt tehdään oman oppimisen kannalta. Ja kun seuraavana koulupäivänä kuuntelee opettajan sättimistä tekemättömistä läksyistä ja seuraavana kertana on tuplamäärä läksyjä, niin siinä voi lapsi mietiskellä, että kannattiko.

Totta kai lapsi tarvii myös ohjausta, mutta lapsen pitää oppia myös syyt ja seuraukset, sekä tekemään omia valintoja ja päätöksiä. Tämä kaikki kasvattaa myös itsevarmuutta ja itsetuntoa, mitkä on lapsen elämän kannalta aika tärkeitä asioita.

Hyväitsetuntoinen, itsevarma lapsi todennäköisesti osaa myös teininä esimerkiksi sanoa kavereille ei ja olla lähtemättä mukaan vaikka mihin kaverien ei niin fiksuihin kokeiluihin. Huonoitsentoinen ja itsestään epävarma lapsi taas todennäkösemmin alistuu kaverien tahtoon ja kokeilee muiden mukana esimerkiksi tupakointia tai junaradalla pelleilyä, koska haluaa vaikka sitä muiden hyväksyntää. Hyväitsetuntoinen ja itsevarma lapsi taas uskaltaa sanoa ei, ja jopa uskaltaa asettautua niitä ei niin fiksuja ideoita vastaan.

Ja piti tosiaan vielä lisätä, että sitä lapsen hyvää itsetunnon rakentumista ja itsevarmuutta ei tosiaan tueta vähättelemällä lapsen tahtoa ja lapsen omia näkemyksiä asioista. Lapselle on tärkeää tulla kuulluksi, vaikka aina lapsen tahto ei voisikaan toteutua juuri siinä muodossa kuin lapsi haluaa. Sen sijaan pelkästä omasta periaatteesta jääräpäinen kiinnipito ei sekään ole järkevää.

Esimerkiksi tänään aamupäivällä lapseni ei olisi halunnut laittaa kenkiä jalkaan ulkoilemaan lähtiessä. Totta kai on selvää, ettei 2-vuotias lähde ulos ilman kenkiä, koska päättää niin. Sen sijaan en nähnyt mitään syytä sille, miksi lapsen olisi pitänyt laittaa juuri ne kengät mitä ensin oltiin laittamassa. Otettiin esiin toiset kengät, jota tosin lapsi ei olisi aluksi halunnut laittaa niitäkään. Lapsi sai siis eteensä kahdet kengät ja hetken aikaa valita ihan itse niistä, kummat laittaa jalkaansa. Kerroin, että nämä tai nämä laitetaan. Sillä aikaa kun puin itselleni takkia ja kenkiä, lapsi oli jo laittanut toiset kengät jalkaansa. Minä solmin vain nauhat.

Toki olisin voinut vaan laittaa ne ekat kengät tai vaikka jumiutua tilanteeseen väittelemään lapsen kanssa. Tietty joka tilanteessa ei ole vaihtoehtona toisia kenkiä, mutta nyt oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsen äidin pitäisi "tiukentaa linjaansa" vain jotta päästäisiin lähemmäs sinun haluamaasi kasvatustyyliä?

Mutta miksi minun pitäisi muuttaa oman lapseni kasvatustyyliä jos hänenkään ei tarvitse? Tämä on kärjistystä mutta totta. En voi samassa ruokapöydässä kasvattaa/istuttaa kahta samanikäistä lasta eri tavalla. Tilanne on mahdoton ja ymmärrän sen. Eli joko minä löysään tai hän kiristää. Ja koska minulta ei kukaan kysy on minun löysättävä koska en saa puuttua toisten lasten kasvatukseen. 😂

Mitäs sitten, en saa näin ollen puuttua enää oman lapsenikaan kasvatukseen josta päättää näin ollen miehen eksä.

Tää on sairasta mutta näinhän se tällä hetkellä menee.

Eriarvoiseen kohteluun en pysty enkä edes halua pystyä. Ap

Siksi koska sinä olet tässä se, joka haluaa muutosta tilanteeseen.

Et voi vaatia miehesi lapsen äitiä muuttamaan käytäntöjä vain sen vuoksi, että ne olisivat yhteneväiset sinun pitäisi kasvatuksen kanssa.

Totta kai lapsi voi valita kun se on mahdollista. Kyse on siitä että yksi pyörittää kaikkia. Se ei ole reilua eikä mahdollista eikä voi olla järkevää/tarpeellista kenellekkään lapselle.

Miksi olen paha jos pidän kiinni mm. Oman lapseni oikeuksista?

Miksi toinen lapsi saisi aina päättää hänen puolestaan? Tätä vänkään ja vänkään. Muidenkin tahdolla on oltava merkitys. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei oo sun luona siis viihtynyt

Ehkä vaan kemiat ei vaan kohtaa sun ja sun lapsen kanssa

Voi olla näin. Äidin luona ollaan kyllä aivan liian lepsuja. Esim. Talvella ei ole tarvinnut käyttää toppahousuja tai pitkiä kalsareita. En vaan voi antaa lasten ulkoilla ilman näitä kovassa pakkasessa. Mielestäni en ole liian tiukka jos huolehdin näistä. Ap

Ap, vinkki toiselta uusperheen äidiltä. Anna olla niiden kalsareiden, toppahousujen ja pelaamisen. Koita ajatella positiivisesti: Tämä metatyö ja oikea työ ei ole sun, vaan miehesi homma. Sit jos lapsi vaikka vilustuu, sekään ei ole sun homma, vaan mies ja lapsen äiti saa hoitaa. Usein naiset valittavat, että on liikaa kotitöitä ja metatyötä. Tässä on sun tilaisuus käyttää aika ja energia itseesi ja lapseesi.

Olen käynyt läpi ihan tuon saman perheidylli -ideaalista luopumisen. Tuntui ikävältä. Mutta sitten tajusin, että samalla voin tiputtaa käsistäni kaiken vastuunkin. Teen miehen lapselle ruokaa samalla kun muulle perheelle, mutta jos omat lapseni ovat isällään ja miehen lapsi on meillä, lähden harrastamaan. Jos miehellä on samaan aikaan menoa, hän saa järkätä lapselle ruuan. En silloin laita tikkua ristiin. Pyykkiä pesen muun pyykin mukana. Mutta muuten mies hoitaa täysin lapsensa. Olen vähentänyt koko porukalla lomailuakin. Miksi käyttäisi aikaani ja rahaani siihen, että kuuntelen yhden lapsen kitinää vähän kaikesta.

Huomaatko ap, minäkin saan alapeukkuja, vaikka olen tehnyt juuri sen mitä nämä täällä pyytää sua tekemään. Annan lapsen olla isän kanssa keskenään ilman sääntöjäni. Jos et ole vielä huomannut, täältä ei uusperheasioihin tukea juuri saa. Suosittelen ennemmin esim fb:n uusperheryhmiä.

Kiitos vinkistä!

Jotenkin kohtuutonta että minusta tehdään hirviö vaikka koitan nähdä asian kaikkien kannalta. Myös kyseisen lapsen jolle ei mielestäni ole tervettä "päättää itse" aivan kaikesta. Ap

Kun tällainen kasvatuspäätös ei sinulle kuulu. Se kuuluu vanhemmille. Et voi puuttua bonuslapsen kasvatukseen kodin sääntöjä enempää. Lapsen isä kysyy sinulta neuvoa, jos sellaista kaipaa. Lapsia saa kasvattaa hyvinkin pahasti kieroon ennen kuin kyse on lastensuojeluasiasta, jolloin ulkopuolisella olisi oikeus asiaan puuttua.

Näin se on. Ahdistaa koska tiedän millainen lapsesta tulee. Itselläni siis aikuisia lapsia. Murrosikä tulee tuolla miehen lapsella olemaan hankala. Sillon kun koittaa jotain kieltää ja aiemmin ei, tuskin enää kuuntelee. Ap

Minä olin aina miestäni lepsumpi. Pienetkin lapset saivat päättää asioista ikätasonsa mukaisesti, enkä koskaan kokenut tarvetta erityisesti vahvistaa auktoriteettiani. Mieheni epäili jatkuvasti, että tulen olemaan pulassa murrosikäisten kanssa, kun en ole osoittanut selvästi kuka päättää. Kas kummaa, se olikin hän, jolle tuli jatkuvasti riitaa teinien kanssa mitä pienimmistä asioista ja välit olivat tulehtuneet. Minä sen sijaan neuvottelin. Sovimme yhdessä säännöistä (jotka muuten olivat monesti tiukemmat kuin kavereillaan), kuuntelin perustelut, kerroin omani ja teimme yhteisen kompromissin. Teinit toimivat aina sovitun mukaisesti.

Kun siirryin lastensuojeluun töihin, sain taas kuulla joiltakin ensimmäisenä, että tiukkana pitää olla ja osoittaa kuka määrää, etteivät lapset hypi silmille. Jos pikkusormen antaa, menee koko käsi. Kun kerran ovat niin hankalia ja omapäisiä ja kaikin tavoin erityisiä. Toista vuosikymmentä myöhemmin olen taas hieman eri mieltä. Mutta minä en olekaan kaikki tai ei mitään -ihminen.

Samoja kokemuksia.

Omana teiniaikanani niillä keillä oli kotona kovin kuri ja tiukimmat säännöt, oli myös suurin tarve kapinointiin ja kokeiluihin.

Nuo on asioita, mitkä liittyy vahvasti itsevarmuuteen ja itsetuntoon. Minun ja veljeni kodissa on aina ollut keskusteleva ilmapiiri. Sääntöjä toki oli, mutta ne oli yleensä hyvin perusteltuja ja toisaalta säännötkään ei olleet aina kaikki kaikessa.

Totta kai läksyt pitää tehdä, mutta lapsen pitää myös käsittää, miksi ne pitää tehdä. Läksyt tehdään oman oppimisen kannalta. Ja kun seuraavana koulupäivänä kuuntelee opettajan sättimistä tekemättömistä läksyistä ja seuraavana kertana on tuplamäärä läksyjä, niin siinä voi lapsi mietiskellä, että kannattiko.

Totta kai lapsi tarvii myös ohjausta, mutta lapsen pitää oppia myös syyt ja seuraukset, sekä tekemään omia valintoja ja päätöksiä. Tämä kaikki kasvattaa myös itsevarmuutta ja itsetuntoa, mitkä on lapsen elämän kannalta aika tärkeitä asioita.

Hyväitsetuntoinen, itsevarma lapsi todennäköisesti osaa myös teininä esimerkiksi sanoa kavereille ei ja olla lähtemättä mukaan vaikka mihin kaverien ei niin fiksuihin kokeiluihin. Huonoitsentoinen ja itsestään epävarma lapsi taas todennäkösemmin alistuu kaverien tahtoon ja kokeilee muiden mukana esimerkiksi tupakointia tai junaradalla pelleilyä, koska haluaa vaikka sitä muiden hyväksyntää. Hyväitsetuntoinen ja itsevarma lapsi taas uskaltaa sanoa ei, ja jopa uskaltaa asettautua niitä ei niin fiksuja ideoita vastaan.

Ja piti tosiaan vielä lisätä, että sitä lapsen hyvää itsetunnon rakentumista ja itsevarmuutta ei tosiaan tueta vähättelemällä lapsen tahtoa ja lapsen omia näkemyksiä asioista. Lapselle on tärkeää tulla kuulluksi, vaikka aina lapsen tahto ei voisikaan toteutua juuri siinä muodossa kuin lapsi haluaa. Sen sijaan pelkästä omasta periaatteesta jääräpäinen kiinnipito ei sekään ole järkevää.

Esimerkiksi tänään aamupäivällä lapseni ei olisi halunnut laittaa kenkiä jalkaan ulkoilemaan lähtiessä. Totta kai on selvää, ettei 2-vuotias lähde ulos ilman kenkiä, koska päättää niin. Sen sijaan en nähnyt mitään syytä sille, miksi lapsen olisi pitänyt laittaa juuri ne kengät mitä ensin oltiin laittamassa. Otettiin esiin toiset kengät, jota tosin lapsi ei olisi aluksi halunnut laittaa niitäkään. Lapsi sai siis eteensä kahdet kengät ja hetken aikaa valita ihan itse niistä, kummat laittaa jalkaansa. Kerroin, että nämä tai nämä laitetaan. Sillä aikaa kun puin itselleni takkia ja kenkiä, lapsi oli jo laittanut toiset kengät jalkaansa. Minä solmin vain nauhat.

Toki olisin voinut vaan laittaa ne ekat kengät tai vaikka jumiutua tilanteeseen väittelemään lapsen kanssa. Tietty joka tilanteessa ei ole vaihtoehtona toisia kenkiä, mutta nyt oli.

Anteeksi, mutta pakko kysyä, että onko sulla isompiakin lapsia? Näin teinien äitinä vähän naurattaa. Olisikin noin yksinkertaisia tilanteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsen äidin pitäisi "tiukentaa linjaansa" vain jotta päästäisiin lähemmäs sinun haluamaasi kasvatustyyliä?

Mutta miksi minun pitäisi muuttaa oman lapseni kasvatustyyliä jos hänenkään ei tarvitse? Tämä on kärjistystä mutta totta. En voi samassa ruokapöydässä kasvattaa/istuttaa kahta samanikäistä lasta eri tavalla. Tilanne on mahdoton ja ymmärrän sen. Eli joko minä löysään tai hän kiristää. Ja koska minulta ei kukaan kysy on minun löysättävä koska en saa puuttua toisten lasten kasvatukseen. 😂

Mitäs sitten, en saa näin ollen puuttua enää oman lapsenikaan kasvatukseen josta päättää näin ollen miehen eksä.

Tää on sairasta mutta näinhän se tällä hetkellä menee.

Eriarvoiseen kohteluun en pysty enkä edes halua pystyä. Ap

Siksi koska sinä olet tässä se, joka haluaa muutosta tilanteeseen.

Et voi vaatia miehesi lapsen äitiä muuttamaan käytäntöjä vain sen vuoksi, että ne olisivat yhteneväiset sinun pitäisi kasvatuksen kanssa.

En voi vaatia, mutta miksi sitä sitten minulta vaaditaan? Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minun ongelmani tuon lapsen kasvatus, se nyt on kuitekin selvää että jos olemme lapsen isän kanssa yhdessä vielä tämän ollessa murrosikäinen en aijo hyväksyä tupakkaa, alkoholia tms.

Tiedän jo että näistä tulee ongelma.

Lapsi viettää aikaansa tätä nykyä 6 luokkalaisten kanssa vaikka on itse 3 luokkalainen.

Sanokaa mitä sanotte, huoleni on silti aiheellinen. Ap

Vittuako vaahtoat?! Eihän se lapsi teillä käy! Et siis tule tuota mahdollisuutta näkemään.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai lapsi voi valita kun se on mahdollista. Kyse on siitä että yksi pyörittää kaikkia. Se ei ole reilua eikä mahdollista eikä voi olla järkevää/tarpeellista kenellekkään lapselle.

Miksi olen paha jos pidän kiinni mm. Oman lapseni oikeuksista?

Miksi toinen lapsi saisi aina päättää hänen puolestaan? Tätä vänkään ja vänkään. Muidenkin tahdolla on oltava merkitys. Ap

Miten lapsi pyörittää kaikkia siinä tilanteessa, missä hän kieltäytyy laittamasta toppahousuja?

Tai siinä että lapsi tapaa isäänsä isän vanhemmilla?

Vierailija kirjoitti:

Jospa siirtyisit sivuun niine vaatimuksinesi. Keskustelisin lapsen isän kanssa ja sopisin, että isä muistuttaa näistä säännöistä. Lapsi kokee sinut uhkaavana ja pelottavana, koska päällepäsmäröit, etkä anna miehesi vanhemmuudelle arvoa.

T. Uusperheen äiti sekä sijaisvanhempi

Nykyään pyydänkin mieheni hoitamaan nämä asiat kun hän vaan on paikalla. Useasti olen keskenänikin lasten kanssa.

En halua olla se noita-akka joka määrää.

Ap

Miten ihmeessä olet keskenään näiden lasten kanssa, kun miehesi lapsi tapaa isäänsä joka toinen viikonloppu mummolassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko kompromissi toimia, joka toinen tapaamiskerta mummolassa ja joka toinen kerta teillä ? Lapsi on mustasukkainen isästään, jos isän luona asuu nyt vakituisesti toinen lapsi eli sinun lapsesi. Anna lapselle aikaa tottua tilanteeseen.

Itse vietin lapsena joka toisen viikonlopun mummolassa lapsena, koska halusin ja isovanhemmat halusivat. Mummolassa olin jostain syystä aina paljon onnellisempi kuin kotona, vaikka ei vanhemmissa mitään erityistä vikaa ollutkaan. Vieläkin vuosikymmenten jälkeen jo kuolleiden isovanhempieni rakkaus minuun antaa voimaa elämän vastoinkäymisissä.

Ymmärtäisin jos tilanne olisi uusi mutta kun lapsetkin ovat jo 4vuotta tunteneet ja touhuavat kyllä harmitta iloisena aina yhdessä, ihan saman ikäisiä kun ovat.

Kyllä 4 vuodessa tilanteeseen olisi pitänyt tottua. Epäilen että kyse on säännöistä. En anna ruokapöydässä käyttää puhelinta enkä muutenkaan pelata koko ajan. Mummolassa ja kotona näin saa tehdä. Ap

Älä epäile asiaa vaan kysy. Sano, että jos hän saa pitää puhelinta ruokapöydässä sopiiko silloin se, että hän on viikonloput teillä eikä mummolassa.

Silloin voit miettiä kumpi on tärkeämpää. Sinulle tärkeä sääntö vai se missä he ovat sen viikonlopun.

Se, että sinä pakotat syömään ruokapöydässä ilman puhelinta on ihan yksi ja sama, jos hän kerran 90% sitä saa kaikialla muualla käyttää. Joten mieti kuinka tärkeää joku periaate on sinulle lopulta. Miten ikinä, hän sitä puhelinta katsoo ja pelaa jokatapauksessa. Nyt vaan mummolassa, joten sinä olet aina häviäjä tässä tilanteessa.

Halleluja eli annan luvan toiselle kun kerran kotonakin saa ja kiellän toiselta? Puhelimen käytössä vielä voi joustaakkin, mutta lapseni ei mene tuulitakissa tai tuulihousuissa pakkaseen vaikka mikä olisi. Annatteko te tehdä lastenne niin jos haluavat?! Tämä on sairas palsta, ihminen joka oikeasti välittää ja huolestii julistetaan täydeksi hulluksi.

Huh. Ap

Mun mielestä just pukeutuminen on semmoinen homma että tuon ikäisen voi hyvin jo antaa itse päättää. Jos se haluaa mennä tuulihousuissa pakkaseen ja tulee kylmä, niin siinähän oppii. Jos taas ei tule kylmä niin sitten ne toppahousut ei varmaan olleet tarpeenkaan. Voi neuvoa että on aika kylmä, kannattaa laittaa toppahousut, mutta aika turha alkaa riidellä. Eikä siinäkään ole mitään epänormaalia että toinen (sinun lapsesi) tarvitsee enemmän vaatetta ja toinen pärjää vähemmällä.

Miten lapsi pyörittää kaikkia siinä tilanteessa, missä hän kieltäytyy laittamasta toppahousuja?

Tai siinä että lapsi tapaa isäänsä isän vanhemmilla?[/quote]

Toppahousut ovat sivuseikka. Lapsi kieltäytyy vastaanottamasta minkäänlaisia pyyntöjä/neuvoja.

Joka kerta inttää vastaan oli asia mikä hyvänsä. Aina saa periksi muilta paitsi minulta ja joskus isältään.

Kumma viestiketju. Minun pitää nöyränä ottaa vastaan lapsen käytös, siihen ei saa puuttua vaikka seinät kaatuisi.

Mietin olisivatko kaikki syyllistäjät itse valmiita esim. Siihen että lapsi haluaa häätää sinut sängystä toisaalle nukkumaan. Ap

Ymmärrän kyllä oikein hyvin, miksi lapsi ei halua tavata isäänsä teillä.

Sinä tunnut näkevän kaikki lapsen tekemiset väärinä.

Vierailija kirjoitti:

Miltä kuulostaisi, että kyläilisit lapsesi kanssa miehesi vanhempien luona vaikka tapaamisviikonloppuna esim. lauantaisin. Näin lapset voisivat leikkiä yhdessä ja saisit pikkuhiljaa luotua suhdetta miehesi lapseen. Se tiukkiksen kuva sinusta voisi lapsen silmissä kadota, kun et voi mummolassa komentaa. Sinne sinun säännöt ei yllä. Tiedä vaikka yllättyisit niistä säännöistä, joita lapsi turvallisessa ympäristössä noudattaa.

Mummola ei valitettavasti ole paikka missä haluisin oman lapseni viettävän aikaa. (Isoisä on huonosti käyttäytyvä alkoholisti, ei sentään väkivaltainen mutta silti.) Olen ollut lapsen kanssa niin kauan että jotekin kaikkea ei voi aloittaa niinkuin alusta. Pitäisi mutta on vaikeaa. Ap

Mikäli pitää paikkansa, että vuotikkaasta olet lasta turvallisena aikuisena tavannut, et olisi tässä tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minun ongelmani tuon lapsen kasvatus, se nyt on kuitekin selvää että jos olemme lapsen isän kanssa yhdessä vielä tämän ollessa murrosikäinen en aijo hyväksyä tupakkaa, alkoholia tms.

Tiedän jo että näistä tulee ongelma.

Lapsi viettää aikaansa tätä nykyä 6 luokkalaisten kanssa vaikka on itse 3 luokkalainen.

Sanokaa mitä sanotte, huoleni on silti aiheellinen. Ap

Se ei ole sun lapsi. Vastuu ei ole sun. Älä murehdi tupakasta tai alkoholista. Ei sua oikeasti liikuttaisi jonkun random, ei läheisen työkaverin lapsen asiatkaan. Polttaa tai juo, ihan sama sulle, jos ei niitä teillä kotona tee. Korkeintaan sitten sanot, että mitäs mä sanoin, mieluummin et sitäkään. Nauti elämästäsi ja lapsestasi, energiasi on rajallinen luonnonvara. Älä tuhlaa sitä tuohon lapseen, et saa mitään takaisin.

-se toinen vastaavassa tilanteessa

En saisi tuhlata energiaani. Näin en kuitenkaan halua enkä pysty elämään. Olen itse saanut tiukan kasvatuksen. Meillä ei kotona voinut teininä juoda ja polttaa tupakkaa kunten miehen kotona sai. En pysty muuttamaan perusperiaatteitani.

Ei taida olla vaihtoehtoja kuin lähteminen. Ap

Olen itsekin aiemmin miettinyt eroa lapsen takia. Sitten onneksi tajusin, etten todellakaan päästä elämäni parasta parisuhdetta hukkaan jonkun lapsen takia. Emotionaalinen irrottautuminen lapsesta ja varsinkin pettymys siitä, ettemme lapsen isällään ollessa voi olla yhtä isoa onnellista perhettä, on ollut aika iso pala käsiteltäväksi. Mutta nyt kun alan olla käsitellyt asian, huomaan, että emotionaalinen irrottautuminen lapsesta oli loistopäätös. Kun mulle on aivan sama miten lapsen tulevaisuus menee, on helppo olla puuttumatta asioihin. Parisuhde parani entisestään, koska ainoat riitamme koskivat lapsen käytöstä. Silloin kun miehen lapsi on äidillään, uusperhe sujuu mahtavasti. Harvemmin silloin edes ko. lapsi tulee puheeksi.

Esim. ensi kesänä on lapsen isommat juhlat. Äitinsä, ja lapsi itse, on tehnyt selväksi, etten ole lapsen perhettä ja isä antaa lapsen pompottaa. Minä päätin, että eihän mun ole oikeasti velvollisuuden tunteesta tai esittääkseni perhettä pakko edes mennä juhliin. En jää kotiin mököttämään. Minulla on siihen kohtaan jo varattuna reissu kavereideni kanssa.

Itsekkyyden lisäksi olet lapsellinen ja mustasukkainen.

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsi pyörittää kaikkia siinä tilanteessa, missä hän kieltäytyy laittamasta toppahousuja?

Tai siinä että lapsi tapaa isäänsä isän vanhemmilla?

Toppahousut ovat sivuseikka. Lapsi kieltäytyy vastaanottamasta minkäänlaisia pyyntöjä/neuvoja.

Joka kerta inttää vastaan oli asia mikä hyvänsä. Aina saa periksi muilta paitsi minulta ja joskus isältään.

Kumma viestiketju. Minun pitää nöyränä ottaa vastaan lapsen käytös, siihen ei saa puuttua vaikka seinät kaatuisi.

Mietin olisivatko kaikki syyllistäjät itse valmiita esim. Siihen että lapsi haluaa häätää sinut sängystä toisaalle nukkumaan. Ap

Minä ainakin halusin isän luona käydessä nukkua useinkin isän vieressä. Joskus sekä isän että äitipuolen vieressä. Samoin sisarukseni. Se lievitti koti-ikävää ja sai olon tuntumaan turvalliselta.

Olen ollut lapsen kanssa niin kauan että jotekin kaikkea ei voi aloittaa niinkuin alusta. Pitäisi mutta on vaikeaa. Ap[/quote]

Mikäli pitää paikkansa, että vuotikkaasta olet lasta turvallisena aikuisena tavannut, et olisi tässä tilanteessa.[/quote]

Olen tavannut lasta 5 vuotiaasta. Totta kai hän inhoaa minua koska pyydän laittamaan astiat koneeseen yms. Sellaista mitä kotona ei tarvitse tehdä.

Mutta olen ketjun pahis, se julma äitipuoli. Tämä tuli jo selväksi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minun ongelmani tuon lapsen kasvatus, se nyt on kuitekin selvää että jos olemme lapsen isän kanssa yhdessä vielä tämän ollessa murrosikäinen en aijo hyväksyä tupakkaa, alkoholia tms.

Tiedän jo että näistä tulee ongelma.

Lapsi viettää aikaansa tätä nykyä 6 luokkalaisten kanssa vaikka on itse 3 luokkalainen.

Sanokaa mitä sanotte, huoleni on silti aiheellinen. Ap

Se ei ole sun lapsi. Vastuu ei ole sun. Älä murehdi tupakasta tai alkoholista. Ei sua oikeasti liikuttaisi jonkun random, ei läheisen työkaverin lapsen asiatkaan. Polttaa tai juo, ihan sama sulle, jos ei niitä teillä kotona tee. Korkeintaan sitten sanot, että mitäs mä sanoin, mieluummin et sitäkään. Nauti elämästäsi ja lapsestasi, energiasi on rajallinen luonnonvara. Älä tuhlaa sitä tuohon lapseen, et saa mitään takaisin.

-se toinen vastaavassa tilanteessa

En saisi tuhlata energiaani. Näin en kuitenkaan halua enkä pysty elämään. Olen itse saanut tiukan kasvatuksen. Meillä ei kotona voinut teininä juoda ja polttaa tupakkaa kunten miehen kotona sai. En pysty muuttamaan perusperiaatteitani.

Ei taida olla vaihtoehtoja kuin lähteminen. Ap

Olen itsekin aiemmin miettinyt eroa lapsen takia. Sitten onneksi tajusin, etten todellakaan päästä elämäni parasta parisuhdetta hukkaan jonkun lapsen takia. Emotionaalinen irrottautuminen lapsesta ja varsinkin pettymys siitä, ettemme lapsen isällään ollessa voi olla yhtä isoa onnellista perhettä, on ollut aika iso pala käsiteltäväksi. Mutta nyt kun alan olla käsitellyt asian, huomaan, että emotionaalinen irrottautuminen lapsesta oli loistopäätös. Kun mulle on aivan sama miten lapsen tulevaisuus menee, on helppo olla puuttumatta asioihin. Parisuhde parani entisestään, koska ainoat riitamme koskivat lapsen käytöstä. Silloin kun miehen lapsi on äidillään, uusperhe sujuu mahtavasti. Harvemmin silloin edes ko. lapsi tulee puheeksi.

Nämä on jotekin niin käsittämättömän vaiketa asioita. En voi elää lapsen kanssa lähekkäin ottamatta vastuuta hänestä.

Olen kaikki tai ei mitään ihminen. Joko suhtaudun häneen kuin omaan lapseeni tai en voi olla tekemisissä. Lapsi kuitenkin elää minun lapseni seurassa yhdessä, samassa huoneessa. Voisin olla adoptioäiti mutta en sijaisäiti, tässä on nyt sama ongelma. Tiedostan sen mutta itseään on todella vaikea muuttaa sellaiseksi ettei vaan välitä mitä asioista seuraa. Ap

Olet vallankäyttäjä! Et ansaitse miehesi lasta edes viikonloppuisin. Onneksi edes tiedostat tuon, että et pystyisi olemaan sijaisäiti. Sijoitetut lapset tarvitsevat joustavan, hellän ja empaattisen äitihahmon, joka on turvallisella tavalla tarvittaessa jämäkkä. Ennenkaikkea johdonmukainen ja ohjaava. Pliis. älä harkitse edes adoptiota.

Vierailija kirjoitti:

Toistamiseen, anna lapsen isän käydä säännöt rauhassa läpi lapsensa kanssa. Älä puutu

En puutukkaan paitsi silloin kun lapsi haukkuu omaa lastani joka tapahtuu kohtuu usein en voi olla napakasti kieltämättäkään. Asiattomuuksiin en mene enkä ole missään vaiheessa väittänyt mitään lapsen viaksi. Hänen vanhempansa ovat vastuussa hänen käytöksestään joka mielestäni on usein hankalaa ja asiatonta. Ap

Miten tätä voi tapahtua, koska alunalkaen valitit sitä, kun miehesi lapsi ei käy teillä😂

Olet vallankäyttäjä! Et ansaitse miehesi lasta edes viikonloppuisin. Onneksi edes tiedostat tuon, että et pystyisi olemaan sijaisäiti. Sijoitetut lapset tarvitsevat joustavan, hellän ja empaattisen äitihahmon, joka on turvallisella tavalla tarvittaessa jämäkkä. Ennenkaikkea johdonmukainen ja ohjaava. Pliis. älä harkitse edes adoptiota.[/quote]

En harkitse mutta olen juuri kuvauksesi mukainen. Kuten sanoin. Vänkään täällä, en lapsille. Onneksi tiedän kuka olen. Ap