Voiko alle 10v lapsi mielestänne päättää missä tapaa etävanhempaansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minun ongelmani tuon lapsen kasvatus, se nyt on kuitekin selvää että jos olemme lapsen isän kanssa yhdessä vielä tämän ollessa murrosikäinen en aijo hyväksyä tupakkaa, alkoholia tms.

Tiedän jo että näistä tulee ongelma.

Lapsi viettää aikaansa tätä nykyä 6 luokkalaisten kanssa vaikka on itse 3 luokkalainen.

Sanokaa mitä sanotte, huoleni on silti aiheellinen. Ap

Se ei ole sun lapsi. Vastuu ei ole sun. Älä murehdi tupakasta tai alkoholista. Ei sua oikeasti liikuttaisi jonkun random, ei läheisen työkaverin lapsen asiatkaan. Polttaa tai juo, ihan sama sulle, jos ei niitä teillä kotona tee. Korkeintaan sitten sanot, että mitäs mä sanoin, mieluummin et sitäkään. Nauti elämästäsi ja lapsestasi, energiasi on rajallinen luonnonvara. Älä tuhlaa sitä tuohon lapseen, et saa mitään takaisin.

-se toinen vastaavassa tilanteessa

En saisi tuhlata energiaani. Näin en kuitenkaan halua enkä pysty elämään. Olen itse saanut tiukan kasvatuksen. Meillä ei kotona voinut teininä juoda ja polttaa tupakkaa kunten miehen kotona sai. En pysty muuttamaan perusperiaatteitani.

Ei taida olla vaihtoehtoja kuin lähteminen. Ap

Olen itsekin aiemmin miettinyt eroa lapsen takia. Sitten onneksi tajusin, etten todellakaan päästä elämäni parasta parisuhdetta hukkaan jonkun lapsen takia. Emotionaalinen irrottautuminen lapsesta ja varsinkin pettymys siitä, ettemme lapsen isällään ollessa voi olla yhtä isoa onnellista perhettä, on ollut aika iso pala käsiteltäväksi. Mutta nyt kun alan olla käsitellyt asian, huomaan, että emotionaalinen irrottautuminen lapsesta oli loistopäätös. Kun mulle on aivan sama miten lapsen tulevaisuus menee, on helppo olla puuttumatta asioihin. Parisuhde parani entisestään, koska ainoat riitamme koskivat lapsen käytöstä. Silloin kun miehen lapsi on äidillään, uusperhe sujuu mahtavasti. Harvemmin silloin edes ko. lapsi tulee puheeksi.

Esim. ensi kesänä on lapsen isommat juhlat. Äitinsä, ja lapsi itse, on tehnyt selväksi, etten ole lapsen perhettä ja isä antaa lapsen pompottaa. Minä päätin, että eihän mun ole oikeasti velvollisuuden tunteesta tai esittääkseni perhettä pakko edes mennä juhliin. En jää kotiin mököttämään. Minulla on siihen kohtaan jo varattuna reissu kavereideni kanssa.

Itsekkyyden lisäksi olet lapsellinen ja mustasukkainen.

Mistä minä olen mustasukkainen? Mulla on kolme kivaa lasta, jotka ystävällisiä myös miehelleni sekä isänsä vaimolle. Olen surullinen siitä, ettei meistä tullut toimivaa, yhteen hiileen puhaltavaa uusperhettä miehen lapsen ja hänen äitinsä sekä tietysti lepsun mieheni takia. Lapsellinen olen kyllä siinä, että koen iloa siitä, että olen onnistunut paremmin kasvattajana.

On tämä kyllä ihmeellinen ketju. Ap on väärässä, koska haluaa kasvattaa bonuslasta. Minä olen väärässä, kun en halua ja neuvon ap:takin lopettamaan turhan tuulimyllyjä vastaan taistelun. Olit ap oikeassa, av-raadin mukaan ainoa tapa toimia on antaa bonuslapsen pompottaa ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä pakko 10v on pitää niitä toppahousuja?

Paksut farkut ja paksut kalsarit on ihan riittävä perusulkoiluun.

Eipä omista ainoitakaan pitkiä kalsareita. Lumihangessa kun istuu tai laskee mäkeä farkut kastuvat kyllä heti läpi. Elän näemmä aivan eri maailmassa kuin te muut. Ap

Voisitko huolehtivaisena äitipuolena aloittaa huolehtimisen, jotta kalsarit sais ostettua? Teet joko kärpäsestä härkäsen tai on asiaa sossuun.

Olemme ostaneet lapselle useasti vaatteita mutta ne eivät silti aina edes pyynnäistä huolimatta ole mukana. Ap

Onko lapsi mummolassa vai teillä? Mikäli edelleen teillä tai vaikka siellä mummolassa, on selvää, että teidän ostamat vaatteet pysyy teillä! Ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsi pyörittää kaikkia siinä tilanteessa, missä hän kieltäytyy laittamasta toppahousuja?

Tai siinä että lapsi tapaa isäänsä isän vanhemmilla?

Toppahousut ovat sivuseikka. Lapsi kieltäytyy vastaanottamasta minkäänlaisia pyyntöjä/neuvoja.

Joka kerta inttää vastaan oli asia mikä hyvänsä. Aina saa periksi muilta paitsi minulta ja joskus isältään.

Kumma viestiketju. Minun pitää nöyränä ottaa vastaan lapsen käytös, siihen ei saa puuttua vaikka seinät kaatuisi.

Mietin olisivatko kaikki syyllistäjät itse valmiita esim. Siihen että lapsi haluaa häätää sinut sängystä toisaalle nukkumaan. Ap

Terve!

Vierailija kirjoitti:

Olet vallankäyttäjä! Et ansaitse miehesi lasta edes viikonloppuisin. Onneksi edes tiedostat tuon, että et pystyisi olemaan sijaisäiti. Sijoitetut lapset tarvitsevat joustavan, hellän ja empaattisen äitihahmon, joka on turvallisella tavalla tarvittaessa jämäkkä. Ennenkaikkea johdonmukainen ja ohjaava. Pliis. älä harkitse edes adoptiota.

En harkitse mutta olen juuri kuvauksesi mukainen. Kuten sanoin. Vänkään täällä, en lapsille. Onneksi tiedän kuka olen. Ap

Tiedätkö, et ole ainoa uusperheen äiti, joka kohtaa samankaltaisia haasteita. Olet kuitenkin ainoa laatuasi, että et ymmärrä joustaa, jotta arki sujuu. Se kultainen keskitie. Johdonmukainen ja ohjaava aikuinen kestää lapsen tuomat haasteet. Empaattinen aikuinen kykenee asettumaan ehdoitta toisen asemaan. Nyt vastassasi on pieni kasvava lapsi, joka on elämässäsi ollut 5 vuotta.

T. Uusperheen äiti sekä sijaisvanhempi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on täällä oikeus olla kuin kotonaan. Oma lapseni on saman ikäinen.

Mieheni lapsi on mustasukkainen ja haluaa tavata isäänsä "yksin".

Lapsia kohdellaan takuulla yhdenmukaisesti joten siitä ei ole kyse.

Mielestäni tuon ikäiselle ei voi antaa valtaa määritellä miten muu perhe "pelaa". Ap

Sinä ja lapsesi ette ole miehen lapsen perhettä.

Ei näemmä ole, minulle asia on todella kiusallinen. Olisi mukava tehdä asioita yhdessä viikonloppuisin. Olen miettinyt eroa koska en ymmärrä miksi emme voi olla perhe. Ap

Sinun takiasi ette voi olla perhe. Miehen lapsen perhe on isä ja äiti, sinä et siihen kuulu.

Perheen muodostavat yhdessä asuvat avio- tai avopari ja heidän lapsensa tai yksinasuva vanhempi ja hänen lapsensa. Tässä tapauksessa siis perheitä on kaksi: ap, hänen miehensä ja molempien lapset sekä ap:n miehen lapsi ja tämän äiti sekä mahdollisesti äidin kanssa asuva kumppani ja muut parin lapset. Lapsella on kaksi erillistä perhettä: isän ja äidin perhe. Lapsen isä ja äiti eivät minkään määritelmän mukaan kuulu samaan perheeseen. Tämä on virallinen määritelmä. Jos taas haluaa tehdä omia perhemääritelmiään niin ihan vapaasti, mutta silloin ei voi alkaa kritisoimaan muiden tekemiä perhemääritelmiä tai tulla ulkopuolisena kertomaan, miten teidän perhe määritellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsi pyörittää kaikkia siinä tilanteessa, missä hän kieltäytyy laittamasta toppahousuja?

Tai siinä että lapsi tapaa isäänsä isän vanhemmilla?

Toppahousut ovat sivuseikka. Lapsi kieltäytyy vastaanottamasta minkäänlaisia pyyntöjä/neuvoja.

Joka kerta inttää vastaan oli asia mikä hyvänsä. Aina saa periksi muilta paitsi minulta ja joskus isältään.

Kumma viestiketju. Minun pitää nöyränä ottaa vastaan lapsen käytös, siihen ei saa puuttua vaikka seinät kaatuisi.

Mietin olisivatko kaikki syyllistäjät itse valmiita esim. Siihen että lapsi haluaa häätää sinut sängystä toisaalle nukkumaan. Ap

Minä ainakin halusin isän luona käydessä nukkua useinkin isän vieressä. Joskus sekä isän että äitipuolen vieressä. Samoin sisarukseni. Se lievitti koti-ikävää ja sai olon tuntumaan turvalliselta.

Ja äitipuoli meni kiltisti omasta sängystään sohvalle, kun keksit niin haluta? Ihan sama vaikka olisi kipeä selkä tai unettomuutta tms. En vaan jaksa ymmärtää tätä itsekkyyttä. Kasvoin itsekin uusperheessä ja nukuin äidin tai isän vieressä joskus, kun uusi puoliso oli matkoilla. Ei olisi tullut edes lapsena pieneen mieleenkään, että olisin häätänyt jonkun toisen ihmisen omasta sängystään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme voi mennä isovammille koska lapsi haluaa nimenomaan olla isänsä kanssa keskenään. Kyse on mustasukkaisuudesta.

Lapsi haluaa nukkua aina isänsä vieressä ja mummolassa se on aina mahdollista.

En tiedä. Minusta on kyllä outoa että lapsi määrittää asian. Jos täällä olisi joku haittatekijä ymmärtäisin. Itse en kyllä suostuisi menenään lapseni kanssa joka toinen vl mummolaan koko viikonlopuksi vaikka paljon tekemisissä ollaankin. Ap

Oli outoa tai ei sinä olet mustasukainen.Et ole hänen äiti.Muistase elämäsi lppun asti.Sinä et märrä yhtään mitään lasen suhteen.Olet ilmaa lapselle koko loppu elämäsi.Pakolinen kuvio sinä.

Vaikka joku katkera jätetty äiti siellä näin vaahtoaa, niin onneksi todellisuus on eri. Minä ainakin määrään mieheni lapsiin liittyviä asioita ja mies siihen suostuu, koska me teemme päätökset yhdessä pariskuntana, liittyi ne lapsiin tai muuhun. Jos ollaan eri mieltä, niin keskustellaan ja löydetään kompromissi. En minä muunlaiseen suhteeseen suostuisikaan, oli lapsia tai ei.

Ja ainiin. Miehen lapset tykkäävät minusta ihan hirveästi, vaikka heidän äitinsä ei pidäkään minusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsi

Ja äitipuoli meni kiltisti omasta sängystään sohvalle, kun keksit niin haluta? Ihan sama vaikka olisi kipeä selkä tai unettomuutta tms. En vaan jaksa ymmärtää tätä itsekkyyttä. Kasvoin itsekin uusperheessä ja nukuin äidin tai isän vieressä joskus, kun uusi puoliso oli matkoilla. Ei olisi tullut edes lapsena pieneen mieleenkään, että olisin häätänyt jonkun toisen ihmisen omasta sängystään.

Olen oikeasti todella surkeana täällä.

En vaan kertakaikkiaan pysty näkemään miksi äiti tai yhtä hyvin isäpuolten tulisi luopua kaikista elämänsä periaatteista.

Pystyn joustamaan, olen lapselle ystävällinen ja empaattinen. Te teette minusta hirviön.

Omassa sängyssä nukkuminen on silti oikeuteni ja moni muukin asia, yhtälailla kuin lapsellakin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsi pyörittää kaikkia siinä tilanteessa, missä hän kieltäytyy laittamasta toppahousuja?

Tai siinä että lapsi tapaa isäänsä isän vanhemmilla?

Toppahousut ovat sivuseikka. Lapsi kieltäytyy vastaanottamasta minkäänlaisia pyyntöjä/neuvoja.

Joka kerta inttää vastaan oli asia mikä hyvänsä. Aina saa periksi muilta paitsi minulta ja joskus isältään.

Kumma viestiketju. Minun pitää nöyränä ottaa vastaan lapsen käytös, siihen ei saa puuttua vaikka seinät kaatuisi.

Mietin olisivatko kaikki syyllistäjät itse valmiita esim. Siihen että lapsi haluaa häätää sinut sängystä toisaalle nukkumaan. Ap

Minä ainakin halusin isän luona käydessä nukkua useinkin isän vieressä. Joskus sekä isän että äitipuolen vieressä. Samoin sisarukseni. Se lievitti koti-ikävää ja sai olon tuntumaan turvalliselta.

Ja äitipuoli meni kiltisti omasta sängystään sohvalle, kun keksit niin haluta? Ihan sama vaikka olisi kipeä selkä tai unettomuutta tms. En vaan jaksa ymmärtää tätä itsekkyyttä. Kasvoin itsekin uusperheessä ja nukuin äidin tai isän vieressä joskus, kun uusi puoliso oli matkoilla. Ei olisi tullut edes lapsena pieneen mieleenkään, että olisin häätänyt jonkun toisen ihmisen omasta sängystään.

Taisi kyllä aina jäädä siihen samaan sänkyyn. Aina ei tosin ollut kotonakaan. Joskus nukuin myös pelkästään äitipuolen vieressä.

Tosin äitipuoleni onkin aina ollut ymmärtäväinen, lämmin, välittävä ja lasten kanssa hyvin toimeen tuleva ihminen, joka tajuaa sen, että lapsi tarvitsee myös läheisyyttä ja ymmärrystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsi

Ja äitipuoli meni kiltisti omasta sängystään sohvalle, kun keksit niin haluta? Ihan sama vaikka olisi kipeä selkä tai unettomuutta tms. En vaan jaksa ymmärtää tätä itsekkyyttä. Kasvoin itsekin uusperheessä ja nukuin äidin tai isän vieressä joskus, kun uusi puoliso oli matkoilla. Ei olisi tullut edes lapsena pieneen mieleenkään, että olisin häätänyt jonkun toisen ihmisen omasta sängystään.

Olen oikeasti todella surkeana täällä.

En vaan kertakaikkiaan pysty näkemään miksi äiti tai yhtä hyvin isäpuolten tulisi luopua kaikista elämänsä periaatteista.

Pystyn joustamaan, olen lapselle ystävällinen ja empaattinen. Te teette minusta hirviön.

Omassa sängyssä nukkuminen on silti oikeuteni ja moni muukin asia, yhtälailla kuin lapsellakin. Ap

Sinun ei tarvitse luopua periaatteistasi. Sinun ei tarvitse siirtyä pois sängystäsi. Jos lapsi joskus haluaa nukkua isänsä vieressä, niin voi tulla teidän väliin, mutta kyllä lapsi täytyy opettaa nukkumaan myös omaan sänkyyn.

Jos mies ei ota sinun tarpeitasi ja toiveitasi huomioon, niin mies vaihtoon.

T. Itsekin bonusäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsi

Ja äitipuoli meni kiltisti omasta sängystään sohvalle, kun keksit niin haluta? Ihan sama vaikka olisi kipeä selkä tai unettomuutta tms. En vaan jaksa ymmärtää tätä itsekkyyttä. Kasvoin itsekin uusperheessä ja nukuin äidin tai isän vieressä joskus, kun uusi puoliso oli matkoilla. Ei olisi tullut edes lapsena pieneen mieleenkään, että olisin häätänyt jonkun toisen ihmisen omasta sängystään.

Olen oikeasti todella surkeana täällä.

En vaan kertakaikkiaan pysty näkemään miksi äiti tai yhtä hyvin isäpuolten tulisi luopua kaikista elämänsä periaatteista.

Pystyn joustamaan, olen lapselle ystävällinen ja empaattinen. Te teette minusta hirviön.

Omassa sängyssä nukkuminen on silti oikeuteni ja moni muukin asia, yhtälailla kuin lapsellakin. Ap

Ei kukaan ole edes pyytänyt luopumaan sinua kaikista periaatteistasi.

Kirjoituksesi menevät sen verran ristiin keskenään, että en oikein usko sinua. Ensin otsikossa ja aloitusviestissä valitit, että miehesi tapaa lastaan mummolassa eikä teillä ja nyt myöhemmin valitat sitä, miten lapsi käyttäytyy teillä sinun mukaasi töysin mahdottomasti.

Vaikkei se lapsi edes ole käynyt teillä pidempään aikaan, kun kerta tapaavat siellä mummolassa.

Vai onko tämä lapsi nyt silläkin tavalla mielestäsi viallinen, että pystyy olemaan kahdessa paikassa samaan aikaan?

Olet myös koko ajan keksinyt aina uusia asioita, mitä lapsi tekee mielestäsi väärin. Siitä saa lähinnä sen kuvan, että sinä haluat tahallasi esittää lapsen negatiivisessa valossa tässä keskustelussa.

Lue aloitus uudelleen! Lapsi on sen jäkeen kun olivat pakottavista syistä hetken viikonloput mummolassa päättänyt että haluaa sitte joka kerta tästä eteenpäin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toppahousut ovat sivuseikka. Lapsi kieltäytyy vastaanottamasta minkäänlaisia pyyntöjä/neuvoja.

Joka kerta inttää vastaan oli asia mikä hyvänsä. Aina saa periksi muilta paitsi minulta ja joskus isältään.

Kumma viestiketju. Minun pitää nöyränä ottaa vastaan lapsen käytös, siihen ei saa puuttua vaikka seinät kaatuisi.

Mietin olisivatko kaikki syyllistäjät itse valmiita esim. Siihen että lapsi haluaa häätää sinut sängystä toisaalle nukkumaan. Ap

Minä ainakin halusin isän luona käydessä nukkua useinkin isän vieressä. Joskus sekä isän että äitipuolen vieressä. Samoin sisarukseni. Se lievitti koti-ikävää ja sai olon tuntumaan turvalliselta.

Ja äitipuoli meni kiltisti omasta sängystään sohvalle, kun keksit niin haluta? Ihan sama vaikka olisi kipeä selkä tai unettomuutta tms. En vaan jaksa ymmärtää tätä itsekkyyttä. Kasvoin itsekin uusperheessä ja nukuin äidin tai isän vieressä joskus, kun uusi puoliso oli matkoilla. Ei olisi tullut edes lapsena pieneen mieleenkään, että olisin häätänyt jonkun toisen ihmisen omasta sängystään.

Oma sydän ainakin särkyi, kun lapsi soitti nyyhkyttäen pian eron jälkeen isänsä luota, että hän näkee painajaisia eikä saa nukuttua, mutta ei voi mennä enää isänkään viereen kun siellä on "se toinen". Onneksi lapsi ei ollut itsekäs, vaan itki jatkossakin yksin huoneessaan.

Eiköhän se isä ja lapsi ihan keskenään päätä missä tapaavat keskenään.

Ei heillä ole mitään velvollisuutta alistua sinun pikkumaiseen kotileikkiisi.

Vierailija kirjoitti:

Lue aloitus uudelleen! Lapsi on sen jäkeen kun olivat pakottavista syistä hetken viikonloput mummolassa päättänyt että haluaa sitte joka kerta tästä eteenpäin. Ap

Lapsi ja isänsä sen saavatkin päättää.

Sinulla ei sen sijaan ole mitään oikeutta rajoittaa muiden ihmisten, miehesi tai lapsensa, kontakteja toisiin ihmisiin, eli siis miehen vanhempiin.

Eihän sinulta ole vaadittu joustoa, saat olla kotonasi ihan vapaasti. Sinä haluat tässä kontrolloida muiden tekemistä ja haet sille oikeutusta.

Jotenkin vielä ymmärtäisin, jos sinä tai oma lapsesi kaipaisitte miehen lasta kovasti ja haluaisitte viettää hänen kanssaan aikaa. Mutta kun hän nyt vaikuttaa kaikin tavoin hankalalta, luulisi tämän olevan paras mahdollinen ratkaisu kaikille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsi

Ja äitipuoli meni kiltisti omasta sängystään sohvalle, kun keksit niin haluta? Ihan sama vaikka olisi kipeä selkä tai unettomuutta tms. En vaan jaksa ymmärtää tätä itsekkyyttä. Kasvoin itsekin uusperheessä ja nukuin äidin tai isän vieressä joskus, kun uusi puoliso oli matkoilla. Ei olisi tullut edes lapsena pieneen mieleenkään, että olisin häätänyt jonkun toisen ihmisen omasta sängystään.

Olen oikeasti todella surkeana täällä.

En vaan kertakaikkiaan pysty näkemään miksi äiti tai yhtä hyvin isäpuolten tulisi luopua kaikista elämänsä periaatteista.

Pystyn joustamaan, olen lapselle ystävällinen ja empaattinen. Te teette minusta hirviön.

Omassa sängyssä nukkuminen on silti oikeuteni ja moni muukin asia, yhtälailla kuin lapsellakin. Ap

Ei täällä kukaan ole sinun oikeuksiasi vienyt/viemässä. Se jousto, se kultainen keskitie. Hyväksy se lapsi ja anna biologisen vanhemman hoitaa oma osuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Emme voi mennä isovammille koska lapsi haluaa nimenomaan olla isänsä kanssa keskenään. Kyse on mustasukkaisuudesta.

Lapsi haluaa nukkua aina isänsä vieressä ja mummolassa se on aina mahdollista.

En tiedä. Minusta on kyllä outoa että lapsi määrittää asian. Jos täällä olisi joku haittatekijä ymmärtäisin. Itse en kyllä suostuisi menenään lapseni kanssa joka toinen vl mummolaan koko viikonlopuksi vaikka paljon tekemisissä ollaankin. Ap

Oletko ap ihan ok? Yhdessä viestissä ilmoitit syyksi alkoholismin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsi

Ja äitipuoli meni kiltisti omasta sängystään sohvalle, kun keksit niin haluta? Ihan sama vaikka olisi kipeä selkä tai unettomuutta tms. En vaan jaksa ymmärtää tätä itsekkyyttä. Kasvoin itsekin uusperheessä ja nukuin äidin tai isän vieressä joskus, kun uusi puoliso oli matkoilla. Ei olisi tullut edes lapsena pieneen mieleenkään, että olisin häätänyt jonkun toisen ihmisen omasta sängystään.

Olen oikeasti todella surkeana täällä.

En vaan kertakaikkiaan pysty näkemään miksi äiti tai yhtä hyvin isäpuolten tulisi luopua kaikista elämänsä periaatteista.

Pystyn joustamaan, olen lapselle ystävällinen ja empaattinen. Te teette minusta hirviön.

Omassa sängyssä nukkuminen on silti oikeuteni ja moni muukin asia, yhtälailla kuin lapsellakin. Ap

Meillä ydinperheessä lapsella on oikeus toivoa ja tulla vanhempiensa viereen nukkumaan. Joskus kun lapsia tuli useampi tai alkoivat olla isompia, saattoi toinen vanhemmista siirtyä sohvalle. Meillä ei pidetä mistään typeristä sängyssä nukkumisoikeuksista vaan siitä että kaikkien on hyvä ja turvallinen olla :) Yksi lapsista surullisena tai kipeänä tuli aika isonakin viereen vielä ja sai hellyyttä ja huomiota. Nyt on jo lapsenlapsiakin ja arvaa mitä, hekin saavat nukkua vieressämme! Viimeksi toisen yön nukuin minä sohvalla, toisen mies ja hyvin menee. Jos lapsi nyt oikeasti olisi teillä vain joka toinen viikonloppu niin eipä nyt kovin kohtuuttomalle kuulosta! Myös tuohon parisuhdeaikaan sanoisin että ei meillä ydinperheessä ole mitään lapsivapaita viikonloppuja kuin max 1-2 vuodessa, kyllä sitä parisuhdetta hoidetaan perhe- eli lapsienkin aikana. Jos oikeasti haluat lapsen sopeutuvan teille niin järjestäkää hänen tapaamisensa niille viikonlopuille kun oma lapsesi on isällään, hänen ei tarvitse jakaa sitä olemattoman vähäistä aikaa isänsä kanssa vielä sinunkin lapsesi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toppahousut ovat sivuseikka. Lapsi kieltäytyy vastaanottamasta minkäänlaisia pyyntöjä/neuvoja.

Joka kerta inttää vastaan oli asia mikä hyvänsä. Aina saa periksi muilta paitsi minulta ja joskus isältään.

Kumma viestiketju. Minun pitää nöyränä ottaa vastaan lapsen käytös, siihen ei saa puuttua vaikka seinät kaatuisi.

Mietin olisivatko kaikki syyllistäjät itse valmiita esim. Siihen että lapsi haluaa häätää sinut sängystä toisaalle nukkumaan. Ap

Minä ainakin halusin isän luona käydessä nukkua useinkin isän vieressä. Joskus sekä isän että äitipuolen vieressä. Samoin sisarukseni. Se lievitti koti-ikävää ja sai olon tuntumaan turvalliselta.

Ja äitipuoli meni kiltisti omasta sängystään sohvalle, kun keksit niin haluta? Ihan sama vaikka olisi kipeä selkä tai unettomuutta tms. En vaan jaksa ymmärtää tätä itsekkyyttä. Kasvoin itsekin uusperheessä ja nukuin äidin tai isän vieressä joskus, kun uusi puoliso oli matkoilla. Ei olisi tullut edes lapsena pieneen mieleenkään, että olisin häätänyt jonkun toisen ihmisen omasta sängystään.

Oma sydän ainakin särkyi, kun lapsi soitti nyyhkyttäen pian eron jälkeen isänsä luota, että hän näkee painajaisia eikä saa nukuttua, mutta ei voi mennä enää isänkään viereen kun siellä on "se toinen". Onneksi lapsi ei ollut itsekäs, vaan itki jatkossakin yksin huoneessaan.

Jännä, että syyllistät bonusäidin, etkä exääsi. Ihan hyvin lapsen isäkin olisi voinut ottaa patjan ja mennä lapsen huoneeseen.