Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Voiko alle 10v lapsi mielestänne päättää missä tapaa etävanhempaansa?
21.02.2023 |
Mieheni lapsi haluuaa nähdä isäänsä niin että he menevät isovanhemmille eivätkä tule meille.
Mies suostuu usein tähän, vedoten siihen että näkee lastaan niin harvoin.
Mielestäni tuon ikäinen ei voi määritellä missä tapaa vanhempaansa.
Äidillään on hyvin vapaata, meillä tiukempi mutta oikeudenmukainen linja.
Onko tämä mielestänne ok, niuhotanko turhasta?
Kommentit (415)
Se ei ole sun lapsi. Vastuu ei ole sun. Älä murehdi tupakasta tai alkoholista. Ei sua oikeasti liikuttaisi jonkun random, ei läheisen työkaverin lapsen asiatkaan. Polttaa tai juo, ihan sama sulle, jos ei niitä teillä kotona tee. Korkeintaan sitten sanot, että mitäs mä sanoin, mieluummin et sitäkään. Nauti elämästäsi ja lapsestasi, energiasi on rajallinen luonnonvara. Älä tuhlaa sitä tuohon lapseen, et saa mitään takaisin.
-se toinen vastaavassa tilanteessa[/quote]
En saisi tuhlata energiaani. Näin en kuitenkaan halua enkä pysty elämään. Olen itse saanut tiukan kasvatuksen. Meillä ei kotona voinut teininä juoda ja polttaa tupakkaa kunten miehen kotona sai. En pysty muuttamaan perusperiaatteitani.
Ei taida olla vaihtoehtoja kuin lähteminen. Ap[/quote]
Olen itsekin aiemmin miettinyt eroa lapsen takia. Sitten onneksi tajusin, etten todellakaan päästä elämäni parasta parisuhdetta hukkaan jonkun lapsen takia. Emotionaalinen irrottautuminen lapsesta ja varsinkin pettymys siitä, ettemme lapsen isällään ollessa voi olla yhtä isoa onnellista perhettä, on ollut aika iso pala käsiteltäväksi. Mutta nyt kun alan olla käsitellyt asian, huomaan, että emotionaalinen irrottautuminen lapsesta oli loistopäätös. Kun mulle on aivan sama miten lapsen tulevaisuus menee, on helppo olla puuttumatta asioihin. Parisuhde parani entisestään, koska ainoat
No nyt päästiin vihdoin ongelman ytimeen. Eli sinun asenteesi ja suhtautumisesi on se, mikä tässä nimenomaan mättää. Kaikki tai ei mitään -ihmiselle uusperhe-elämä on varmasti haaste ihan joka tapauksessa, sama miten toinen osapuoli käyttäytyy. Ehkä olette tosiaan muuttaneet turhan kevyesti saman katon alle käymättä asiaa läpi. Kun se lapsi ei ole sinun, eikä koskaan tule olemaan sinun. Te olette yhdistäneet kaksi perhettä, ette sulauttaneet lisäjäseniä sinun perheeseesi. Se vaati pirun paljon muiltakin kuin kaikki tai ei mitään -ihmisiltä, ja on aivan ymmärrettävää, ettei se kaikilta onnistu.[/quote]
Mutta miksi vain minun tulee joustaa, eikö kaikkien kuuluisi? Miksi äiti ei yhtälailla voi tiukentaa linjaansa? Kärjistettyä mutta kuitenkin. Voin joustaa mutta en suostu olemaan ainut joka joustaa ja oma lapseni siinä sivussa. Tiedän että mukautumista vaaditaan mutta onko oikein että minä mukaudun ja kaikki muit toimivat kuten ennenkin.
Ette voi syyttää minua siitä että ajattelen vain itseäni. Kuuluuhan itsellenikin jonkinlaiset oikeudet elää elämääni kuten haluan. Toki nyt saan jatkaa sitä yksin.
Muiden ei tarvitse kuunnella minua joka asiassa mutta se ettei kuunnella missään on aivan eri asia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko siis muilla joka kodissa niin että lapset kulkevat ulkona missä vaatteissa haluavat, nukkuvat vaikka olohuoneen lattialla ja syövät jos syövät. Puhelinta saa käyttää kaikki yöt?😳
Nämä eivät mielestäni ole pomotusta vaan normaalia huolenpitoa? En ymmärrä lainkaan. Ap
Alan jo huolestua! Missä se lapsen isä on?! Et ole maininnut häntä vanhemman roolissa kertaakaan😟
Olet päällepäsmäri, joka ei anna tilaa omalla ehdottomuudella lapsen biologiselle vanhemmalle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei oo sun luona siis viihtynyt
Ehkä vaan kemiat ei vaan kohtaa sun ja sun lapsen kanssaVoi olla näin. Äidin luona ollaan kyllä aivan liian lepsuja. Esim. Talvella ei ole tarvinnut käyttää toppahousuja tai pitkiä kalsareita. En vaan voi antaa lasten ulkoilla ilman näitä kovassa pakkasessa. Mielestäni en ole liian tiukka jos huolehdin näistä. Ap
Ap, vinkki toiselta uusperheen äidiltä. Anna olla niiden kalsareiden, toppahousujen ja pelaamisen. Koita ajatella positiivisesti: Tämä metatyö ja oikea työ ei ole sun, vaan miehesi homma. Sit jos lapsi vaikka vilustuu, sekään ei ole sun homma, vaan mies ja lapsen äiti saa hoitaa. Usein naiset valittavat, että on liikaa kotitöitä ja metatyötä. Tässä on sun tilaisuus käyttää aika ja energia itseesi ja lapseesi.
Olen käynyt läpi ihan tuon saman perheidylli -ideaalista luopumisen. Tuntui ikävältä. Mutta sitten tajusin, että samalla voin tiputtaa käsistäni kaiken vastuunkin. Teen miehen lapselle ruokaa samalla kun muulle perheelle, mutta jos omat lapseni ovat isällään ja miehen lapsi on meillä, lähden harrastamaan. Jos miehellä on samaan aikaan menoa, hän saa järkätä lapselle ruuan. En silloin laita tikkua ristiin. Pyykkiä pesen muun pyykin mukana. Mutta muuten mies hoitaa täysin lapsensa. Olen vähentänyt koko porukalla lomailuakin. Miksi käyttäisi aikaani ja rahaani siihen, että kuuntelen yhden lapsen kitinää vähän kaikesta.
Huomaatko ap, minäkin saan alapeukkuja, vaikka olen tehnyt juuri sen mitä nämä täällä pyytää sua tekemään. Annan lapsen olla isän kanssa keskenään ilman sääntöjäni. Jos et ole vielä huomannut, täältä ei uusperheasioihin tukea juuri saa. Suosittelen ennemmin esim fb:n uusperheryhmiä.
Kiitos vinkistä!
Jotenkin kohtuutonta että minusta tehdään hirviö vaikka koitan nähdä asian kaikkien kannalta. Myös kyseisen lapsen jolle ei mielestäni ole tervettä "päättää itse" aivan kaikesta. Ap
Kun tällainen kasvatuspäätös ei sinulle kuulu. Se kuuluu vanhemmille. Et voi puuttua bonuslapsen kasvatukseen kodin sääntöjä enempää. Lapsen isä kysyy sinulta neuvoa, jos sellaista kaipaa. Lapsia saa kasvattaa hyvinkin pahasti kieroon ennen kuin kyse on lastensuojeluasiasta, jolloin ulkopuolisella olisi oikeus asiaan puuttua.
Näin se on. Ahdistaa koska tiedän millainen lapsesta tulee. Itselläni siis aikuisia lapsia. Murrosikä tulee tuolla miehen lapsella olemaan hankala. Sillon kun koittaa jotain kieltää ja aiemmin ei, tuskin enää kuuntelee. Ap
Minä olin aina miestäni lepsumpi. Pienetkin lapset saivat päättää asioista ikätasonsa mukaisesti, enkä koskaan kokenut tarvetta erityisesti vahvistaa auktoriteettiani. Mieheni epäili jatkuvasti, että tulen olemaan pulassa murrosikäisten kanssa, kun en ole osoittanut selvästi kuka päättää. Kas kummaa, se olikin hän, jolle tuli jatkuvasti riitaa teinien kanssa mitä pienimmistä asioista ja välit olivat tulehtuneet. Minä sen sijaan neuvottelin. Sovimme yhdessä säännöistä (jotka muuten olivat monesti tiukemmat kuin kavereillaan), kuuntelin perustelut, kerroin omani ja teimme yhteisen kompromissin. Teinit toimivat aina sovitun mukaisesti.
Kun siirryin lastensuojeluun töihin, sain taas kuulla joiltakin ensimmäisenä, että tiukkana pitää olla ja osoittaa kuka määrää, etteivät lapset hypi silmille. Jos pikkusormen antaa, menee koko käsi. Kun kerran ovat niin hankalia ja omapäisiä ja kaikin tavoin erityisiä. Toista vuosikymmentä myöhemmin olen taas hieman eri mieltä. Mutta minä en olekaan kaikki tai ei mitään -ihminen.
Annan tilaa isälle. Hän on vaan todella lepsu ja sanoo usein ettei jaksa kasvattaa ketään. On silti samaa mieltä kanssani yleensä. Isä haluaa vain kuitenkin mielyttää lasta koska näkee niin harvoin. Ei halua kieltää eikä sanoa mitään negatiivista koska pelkää ettei lapsi pidä hänestä enää tämän jälkeen. Näin sanonut aivan siis. Ap
Vierailija kirjoitti:
Se ei ole sun lapsi. Vastuu ei ole sun. Älä murehdi tupakasta tai alkoholista. Ei sua oikeasti liikuttaisi jonkun random, ei läheisen työkaverin lapsen asiatkaan. Polttaa tai juo, ihan sama sulle, jos ei niitä teillä kotona tee. Korkeintaan sitten sanot, että mitäs mä sanoin, mieluummin et sitäkään. Nauti elämästäsi ja lapsestasi, energiasi on rajallinen luonnonvara. Älä tuhlaa sitä tuohon lapseen, et saa mitään takaisin.
-se toinen vastaavassa tilanteessa
En saisi tuhlata energiaani. Näin en kuitenkaan halua enkä pysty elämään. Olen itse saanut tiukan kasvatuksen. Meillä ei kotona voinut teininä juoda ja polttaa tupakkaa kunten miehen kotona sai. En pysty muuttamaan perusperiaatteitani.
Ei taida olla vaihtoehtoja kuin lähteminen. Ap
Olen itsekin aiemmin miettinyt eroa lapsen takia. Sitten onneksi tajusin, etten todellakaan päästä elämäni parasta parisuhdetta hukkaan jonkun lapsen takia. Emotionaalinen irrottautuminen lapsesta ja varsinkin pettymys siitä, ettemme lapsen isällään ollessa voi olla yhtä isoa onnellista perhettä, on ollut aika iso pala käsiteltäväksi. Mutta nyt kun alan olla käsitellyt asian, huomaan, että emotionaalinen irrottautuminen lapsesta oli loistopäätös. Kun mulle on aivan sama miten lapsen tulevaisuus menee, on helppo olla puuttumatta asioihin. Parisuhde parani entisestään, koska ainoat
No nyt päästiin vihdoin ongelman ytimeen. Eli sinun asenteesi ja suhtautumisesi on se, mikä tässä nimenomaan mättää. Kaikki tai ei mitään -ihmiselle uusperhe-elämä on varmasti haaste ihan joka tapauksessa, sama miten toinen osapuoli käyttäytyy. Ehkä olette tosiaan muuttaneet turhan kevyesti saman katon alle käymättä asiaa läpi. Kun se lapsi ei ole sinun, eikä koskaan tule olemaan sinun. Te olette yhdistäneet kaksi perhettä, ette sulauttaneet lisäjäseniä sinun perheeseesi. Se vaati pirun paljon muiltakin kuin kaikki tai ei mitään -ihmisiltä, ja on aivan ymmärrettävää, ettei se kaikilta onnistu.
Mutta miksi vain minun tulee joustaa, eikö kaikkien kuuluisi? Miksi äiti ei yhtälailla voi tiukentaa linjaansa? Kärjistettyä mutta kuitenkin. Voin joustaa mutta en suostu olemaan ainut joka joustaa ja oma lapseni siinä sivussa. Tiedän että mukautumista vaaditaan mutta onko oikein että minä mukaudun ja kaikki muit toimivat kuten ennenkin.
Ette voi syyttää minua siitä että ajattelen vain itseäni. Kuuluuhan itsellenikin jonkinlaiset oikeudet elää elämääni kuten haluan. Toki nyt saan jatkaa sitä yksin.
Muiden ei tarvitse kuunnella minua joka asiassa mutta se ettei kuunnella missään on aivan eri asia. Ap
Hei, tuossa oli ainakin kaksi eri kirjoittajaa lainattuna. En kirjoittanut tuota nyt asian ytimeen osaa.
Mun mielestä olet oikeassa kun välität, mutta totuus on, että voi muuttaa vain itseään, ei muita. Kun muuttaa itseään, muut sopeutuvat tai ovat sopeutumatta siihen. Hyvällä onnella muut muuttuvat perässä haluamaansa suuntaan.
-alun lainausten kirjoittaja, joka ei enää energiaansa bonuslapseen tuhlaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ei ole sun lapsi. Vastuu ei ole sun. Älä murehdi tupakasta tai alkoholista. Ei sua oikeasti liikuttaisi jonkun random, ei läheisen työkaverin lapsen asiatkaan. Polttaa tai juo, ihan sama sulle, jos ei niitä teillä kotona tee. Korkeintaan sitten sanot, että mitäs mä sanoin, mieluummin et sitäkään. Nauti elämästäsi ja lapsestasi, energiasi on rajallinen luonnonvara. Älä tuhlaa sitä tuohon lapseen, et saa mitään takaisin.
-se toinen vastaavassa tilanteessa
En saisi tuhlata energiaani. Näin en kuitenkaan halua enkä pysty elämään. Olen itse saanut tiukan kasvatuksen. Meillä ei kotona voinut teininä juoda ja polttaa tupakkaa kunten miehen kotona sai. En pysty muuttamaan perusperiaatteitani.
Ei taida olla vaihtoehtoja kuin lähteminen. Ap
Olen itsekin aiemmin miettinyt eroa lapsen takia. Sitten onneksi tajusin, etten todellakaan päästä elämäni parasta parisuhdetta hukkaan jonkun lapsen takia. Emotionaalinen irrottautuminen lapsesta ja varsinkin pettymys siitä, ettemme lapsen isällään ollessa voi olla yhtä isoa onnellista perhettä, on ollut aika iso pala käsiteltäväksi. Mutta nyt kun alan olla käsitellyt asian, huomaan, että emotionaalinen irrottautuminen lapsesta oli loistopäätös. Kun mulle on aivan sama miten lapsen tulevaisuus menee, on helppo olla puuttumatta asioihin. Parisuhde parani entisestään, koska ainoat
No nyt päästiin vihdoin ongelman ytimeen. Eli sinun asenteesi ja suhtautumisesi on se, mikä tässä nimenomaan mättää. Kaikki tai ei mitään -ihmiselle uusperhe-elämä on varmasti haaste ihan joka tapauksessa, sama miten toinen osapuoli käyttäytyy. Ehkä olette tosiaan muuttaneet turhan kevyesti saman katon alle käymättä asiaa läpi. Kun se lapsi ei ole sinun, eikä koskaan tule olemaan sinun. Te olette yhdistäneet kaksi perhettä, ette sulauttaneet lisäjäseniä sinun perheeseesi. Se vaati pirun paljon muiltakin kuin kaikki tai ei mitään -ihmisiltä, ja on aivan ymmärrettävää, ettei se kaikilta onnistu.
Mutta miksi vain minun tulee joustaa, eikö kaikkien kuuluisi? Miksi äiti ei yhtälailla voi tiukentaa linjaansa? Kärjistettyä mutta kuitenkin. Voin joustaa mutta en suostu olemaan ainut joka joustaa ja oma lapseni
Hei, tuossa oli ainakin kaksi eri kirjoittajaa lainattuna. En kirjoittanut tuota nyt asian ytimeen osaa.
Mun mielestä olet oikeassa kun välität, mutta totuus on, että voi muuttaa vain itseään, ei muita. Kun muuttaa itseään, muut sopeutuvat tai ovat sopeutumatta siihen. Hyvällä onnella muut muuttuvat perässä haluamaansa suuntaan.
-alun lainausten kirjoittaja, joka ei enää energiaansa bonuslapseen tuhlaa
Tiedän, minulle on jo lapsena opetettu että vain omaan käytökseen voi vaikuttaa.
Pääni ei kuitenkaan onnistuneesti sivuta epäkohtia joten tämä on vaikeaa.
En halua että lapsesta kasvaa tyranni kuten nyt on käymässä. Haluan myös että oma lapseni saa oikeudenmukaisen kohtelun joka tällä hetkellä ei aina toteudu vaan miehen lapsi vaatii saada tehdä päätökset perheessä. Viimeisinpänä juurikin tämä että haluaa tavata isäänsä vain isovanhemmillaan.
Minusta lasta voisi edes hiukan ohjailla mutta ei niin ei. Ap
Miksi lapsen äidin pitäisi "tiukentaa linjaansa" vain jotta päästäisiin lähemmäs sinun haluamaasi kasvatustyyliä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ei ole sun lapsi. Vastuu ei ole sun. Älä murehdi tupakasta tai alkoholista. Ei sua oikeasti liikuttaisi jonkun random, ei läheisen työkaverin lapsen asiatkaan. Polttaa tai juo, ihan sama sulle, jos ei niitä teillä kotona tee. Korkeintaan sitten sanot, että mitäs mä sanoin, mieluummin et sitäkään. Nauti elämästäsi ja lapsestasi, energiasi on rajallinen luonnonvara. Älä tuhlaa sitä tuohon lapseen, et saa mitään takaisin.
-se toinen vastaavassa tilanteessa
En saisi tuhlata energiaani. Näin en kuitenkaan halua enkä pysty elämään. Olen itse saanut tiukan kasvatuksen. Meillä ei kotona voinut teininä juoda ja polttaa tupakkaa kunten miehen kotona sai. En pysty muuttamaan perusperiaatteitani.
Ei taida olla vaihtoehtoja kuin lähteminen. ApOlen itsekin aiemmin miettinyt eroa lapsen takia. Sitten onneksi tajusin, etten todellakaan päästä elämäni parasta parisuhdetta hukkaan jonkun lapsen takia. Emotionaalinen irrottautuminen lapsesta ja varsinkin pettymys siitä, ettemme lapsen isällään ollessa voi olla yhtä isoa onnellista perhettä, on ollut aika iso pala käsiteltäväksi. Mutta nyt kun alan olla käsitellyt asian, huomaan, että emotionaalinen irrottautuminen lapsesta oli loistopäätös. Kun mulle on aivan sama miten lapsen tulevaisuus menee, on helppo olla puuttumatta asioihin. Parisuhde parani entisestään, koska ainoat
No nyt päästiin vihdoin ongelman ytimeen. Eli sinun asenteesi ja suhtautumisesi on se, mikä tässä nimenomaan mättää. Kaikki tai ei mitään -ihmiselle uusperhe-elämä on varmasti haaste ihan joka tapauksessa, sama miten toinen osapuoli käyttäytyy. Ehkä olette tosiaan muuttaneet turhan kevyesti saman katon alle käymättä asiaa läpi. Kun se lapsi ei ole sinun, eikä koskaan tule olemaan sinun. Te olette yhdistäneet kaksi perhettä, ette sulauttaneet lisäjäseniä sinun perheeseesi. Se vaati pirun paljon muiltakin kuin kaikki tai ei mitään -ihmisiltä, ja on aivan ymmärrettävää, ettei se kaikilta onnistu.
Mutta miksi vain minun tulee joustaa, eikö kaikkien kuuluisi? Miksi äiti ei yhtälailla voi tiukentaa linjaansa? Kärjistettyä mutta kuitenkin. Voin joustaa mutta en suostu olemaan ainut joka joustaa ja oma lapseni
Hei, tuossa oli ainakin kaksi eri kirjoittajaa lainattuna. En kirjoittanut tuota nyt asian ytimeen osaa.
Mun mielestä olet oikeassa kun välität, mutta totuus on, että voi muuttaa vain itseään, ei muita. Kun muuttaa itseään, muut sopeutuvat tai ovat sopeutumatta siihen. Hyvällä onnella muut muuttuvat perässä haluamaansa suuntaan.
-alun lainausten kirjoittaja, joka ei enää energiaansa bonuslapseen tuhlaa
Tiedän, minulle on jo lapsena opetettu että vain omaan käytökseen voi vaikuttaa.
Pääni ei kuitenkaan onnistuneesti sivuta epäkohtia joten tämä on vaikeaa.
En halua että lapsesta kasvaa tyranni kuten nyt on käymässä. Haluan myös että oma lapseni saa oikeudenmukaisen kohtelun joka tällä hetkellä ei aina toteudu vaan miehen lapsi vaatii saada tehdä päätökset perheessä. Viimeisinpänä juurikin tämä että haluaa tavata isäänsä vain isovanhemmillaan.
Minusta lasta voisi edes hiukan ohjailla mutta ei niin ei. Ap
Mun mielestä tuo, että lapsi tapaa isäänsä mummolassa olisi lähinnä win-win. Itse ei tarvitsusi nähdä lasta ja saisi samalla viikonlopun vaan itselle ja omalle lapselle. Tiedän, ettet itse näe sitä niin, mutta olisiko mahdollista oppia näkemään niin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsen äidin pitäisi "tiukentaa linjaansa" vain jotta päästäisiin lähemmäs sinun haluamaasi kasvatustyyliä?
Mutta miksi minun pitäisi muuttaa oman lapseni kasvatustyyliä jos hänenkään ei tarvitse? Tämä on kärjistystä mutta totta. En voi samassa ruokapöydässä kasvattaa/istuttaa kahta samanikäistä lasta eri tavalla. Tilanne on mahdoton ja ymmärrän sen. Eli joko minä löysään tai hän kiristää. Ja koska minulta ei kukaan kysy on minun löysättävä koska en saa puuttua toisten lasten kasvatukseen. 😂
Mitäs sitten, en saa näin ollen puuttua enää oman lapsenikaan kasvatukseen josta päättää näin ollen miehen eksä.
Tää on sairasta mutta näinhän se tällä hetkellä menee.
Eriarvoiseen kohteluun en pysty enkä edes halua pystyä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te olette ilkeitä! Vaadin perusasiat, en muuta. Todellakaan ei ole niin etten olisi mihinkään tyytyväinen. Ongelma on se että lapsen kotona saa päättää itse kaikesta. Oikeasti! Koitan keksiä keinoa selvitä tilanteesta. Mielestäni se ei ole ratkaisu että lapsi saa päättää ettei käy enää meillä. Järjetöntä! Ap
Mee mökille!
Vähän enemmän sydäntä ja empatiaa, niin eiköhän lapsi ala viihtyä sinunkin seurassasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi normaaliin perhe-elämään tarvitaan syy? Menen nukkumaan. Saitte oloni vieläkin tukalammaksi tilanteessa joka on todella vaikea. Ap
Vastahan kirjoitit, että sinä kestät palautteet, joku heikompi ei😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei oo sun luona siis viihtynyt
Ehkä vaan kemiat ei vaan kohtaa sun ja sun lapsen kanssaVoi olla näin. Äidin luona ollaan kyllä aivan liian lepsuja. Esim. Talvella ei ole tarvinnut käyttää toppahousuja tai pitkiä kalsareita. En vaan voi antaa lasten ulkoilla ilman näitä kovassa pakkasessa. Mielestäni en ole liian tiukka jos huolehdin näistä. Ap
Ap, vinkki toiselta uusperheen äidiltä. Anna olla niiden kalsareiden, toppahousujen ja pelaamisen. Koita ajatella positiivisesti: Tämä metatyö ja oikea työ ei ole sun, vaan miehesi homma. Sit jos lapsi vaikka vilustuu, sekään ei ole sun homma, vaan mies ja lapsen äiti saa hoitaa. Usein naiset valittavat, että on liikaa kotitöitä ja metatyötä. Tässä on sun tilaisuus käyttää aika ja energia itseesi ja lapseesi.
Olen käynyt läpi ihan tuon saman perheidylli -ideaalista luopumisen. Tuntui ikävältä. Mutta sitten tajusin, että samalla voin tiputtaa käsistäni kaiken vastuunkin. Teen miehen lapselle ruokaa samalla kun muulle perheelle, mutta jos omat lapseni ovat isällään ja miehen lapsi on meillä, lähden harrastamaan. Jos miehellä on samaan aikaan menoa, hän saa järkätä lapselle ruuan. En silloin laita tikkua ristiin. Pyykkiä pesen muun pyykin mukana. Mutta muuten mies hoitaa täysin lapsensa. Olen vähentänyt koko porukalla lomailuakin. Miksi käyttäisi aikaani ja rahaani siihen, että kuuntelen yhden lapsen kitinää vähän kaikesta.
Huomaatko ap, minäkin saan alapeukkuja, vaikka olen tehnyt juuri sen mitä nämä täällä pyytää sua tekemään. Annan lapsen olla isän kanssa keskenään ilman sääntöjäni. Jos et ole vielä huomannut, täältä ei uusperheasioihin tukea juuri saa. Suosittelen ennemmin esim fb:n uusperheryhmiä.
Kiitos vinkistä!
Jotenkin kohtuutonta että minusta tehdään hirviö vaikka koitan nähdä asian kaikkien kannalta. Myös kyseisen lapsen jolle ei mielestäni ole tervettä "päättää itse" aivan kaikesta. Ap
Kun tällainen kasvatuspäätös ei sinulle kuulu. Se kuuluu vanhemmille. Et voi puuttua bonuslapsen kasvatukseen kodin sääntöjä enempää. Lapsen isä kysyy sinulta neuvoa, jos sellaista kaipaa. Lapsia saa kasvattaa hyvinkin pahasti kieroon ennen kuin kyse on lastensuojeluasiasta, jolloin ulkopuolisella olisi oikeus asiaan puuttua.
Näin se on. Ahdistaa koska tiedän millainen lapsesta tulee. Itselläni siis aikuisia lapsia. Murrosikä tulee tuolla miehen lapsella olemaan hankala. Sillon kun koittaa jotain kieltää ja aiemmin ei, tuskin enää kuuntelee. Ap
Minä olin aina miestäni lepsumpi. Pienetkin lapset saivat päättää asioista ikätasonsa mukaisesti, enkä koskaan kokenut tarvetta erityisesti vahvistaa auktoriteettiani. Mieheni epäili jatkuvasti, että tulen olemaan pulassa murrosikäisten kanssa, kun en ole osoittanut selvästi kuka päättää. Kas kummaa, se olikin hän, jolle tuli jatkuvasti riitaa teinien kanssa mitä pienimmistä asioista ja välit olivat tulehtuneet. Minä sen sijaan neuvottelin. Sovimme yhdessä säännöistä (jotka muuten olivat monesti tiukemmat kuin kavereillaan), kuuntelin perustelut, kerroin omani ja teimme yhteisen kompromissin. Teinit toimivat aina sovitun mukaisesti.
Kun siirryin lastensuojeluun töihin, sain taas kuulla joiltakin ensimmäisenä, että tiukkana pitää olla ja osoittaa kuka määrää, etteivät lapset hypi silmille. Jos pikkusormen antaa, menee koko käsi. Kun kerran ovat niin hankalia ja omapäisiä ja kaikin tavoin erityisiä. Toista vuosikymmentä myöhemmin olen taas hieman eri mieltä. Mutta minä en olekaan kaikki tai ei mitään -ihminen.
Samoja kokemuksia.
Omana teiniaikanani niillä keillä oli kotona kovin kuri ja tiukimmat säännöt, oli myös suurin tarve kapinointiin ja kokeiluihin.
Nuo on asioita, mitkä liittyy vahvasti itsevarmuuteen ja itsetuntoon. Minun ja veljeni kodissa on aina ollut keskusteleva ilmapiiri. Sääntöjä toki oli, mutta ne oli yleensä hyvin perusteltuja ja toisaalta säännötkään ei olleet aina kaikki kaikessa.
Totta kai läksyt pitää tehdä, mutta lapsen pitää myös käsittää, miksi ne pitää tehdä. Läksyt tehdään oman oppimisen kannalta. Ja kun seuraavana koulupäivänä kuuntelee opettajan sättimistä tekemättömistä läksyistä ja seuraavana kertana on tuplamäärä läksyjä, niin siinä voi lapsi mietiskellä, että kannattiko.
Totta kai lapsi tarvii myös ohjausta, mutta lapsen pitää oppia myös syyt ja seuraukset, sekä tekemään omia valintoja ja päätöksiä. Tämä kaikki kasvattaa myös itsevarmuutta ja itsetuntoa, mitkä on lapsen elämän kannalta aika tärkeitä asioita.
Hyväitsetuntoinen, itsevarma lapsi todennäköisesti osaa myös teininä esimerkiksi sanoa kavereille ei ja olla lähtemättä mukaan vaikka mihin kaverien ei niin fiksuihin kokeiluihin. Huonoitsentoinen ja itsestään epävarma lapsi taas todennäkösemmin alistuu kaverien tahtoon ja kokeilee muiden mukana esimerkiksi tupakointia tai junaradalla pelleilyä, koska haluaa vaikka sitä muiden hyväksyntää. Hyväitsetuntoinen ja itsevarma lapsi taas uskaltaa sanoa ei, ja jopa uskaltaa asettautua niitä ei niin fiksuja ideoita vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakko 10v on pitää niitä toppahousuja?
Paksut farkut ja paksut kalsarit on ihan riittävä perusulkoiluun.
Eipä omista ainoitakaan pitkiä kalsareita. Lumihangessa kun istuu tai laskee mäkeä farkut kastuvat kyllä heti läpi. Elän näemmä aivan eri maailmassa kuin te muut. Ap
Voisitko huolehtivaisena äitipuolena aloittaa huolehtimisen, jotta kalsarit sais ostettua? Teet joko kärpäsestä härkäsen tai on asiaa sossuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsen äidin pitäisi "tiukentaa linjaansa" vain jotta päästäisiin lähemmäs sinun haluamaasi kasvatustyyliä?
Mutta miksi minun pitäisi muuttaa oman lapseni kasvatustyyliä jos hänenkään ei tarvitse? Tämä on kärjistystä mutta totta. En voi samassa ruokapöydässä kasvattaa/istuttaa kahta samanikäistä lasta eri tavalla. Tilanne on mahdoton ja ymmärrän sen. Eli joko minä löysään tai hän kiristää. Ja koska minulta ei kukaan kysy on minun löysättävä koska en saa puuttua toisten lasten kasvatukseen. 😂
Mitäs sitten, en saa näin ollen puuttua enää oman lapsenikaan kasvatukseen josta päättää näin ollen miehen eksä.
Tää on sairasta mutta näinhän se tällä hetkellä menee.
Eriarvoiseen kohteluun en pysty enkä edes halua pystyä. Ap
Tietenkin teillä ollessa lapsilla pitäisi olla sama linja. Et silti voi vaatia lapsen äidiltä mitään. Lapset tottuvat kyllä siihen, että eri kodeissa on asiat eri tavalla. Toki teidän tapauksessa se vaatisi mieheltäsi jämäkkyyttä. Mutta äiti ei ole osa perhettänne eikä hänen tarvitse muuttaa asioita luonaan sellaisiksi kuin sinä haluat.
Juuri näin! Keskustella pitää tietysti eikä saa liikaa ohjailla.
Mutta kun kyse on täydestä rajattomuudesta asia on aivan eri!
Lapsella pitää olla myös vapautta mutta ei oikeutta aina päättää ottamatta muita huomioon.
Liian kova kuri tai se että saa tahtonsa aina läpi ovat molemmat yhtä huonoja vaihtoehtoja! Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt tajua tuota pukeutumisasiaa ollenkaan. Kyllähän nyt tuon ikäinen itse huomaa kun tulee kylmä. Ehkä olet vähän ylihuolehtivainen.
Ei huomaa, on käytännössä joka kerta flunssassa kun tulee meille. Ap
Miksi et ole tehnyt lastensuojeluilmoitusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakko 10v on pitää niitä toppahousuja?
Paksut farkut ja paksut kalsarit on ihan riittävä perusulkoiluun.
Eipä omista ainoitakaan pitkiä kalsareita. Lumihangessa kun istuu tai laskee mäkeä farkut kastuvat kyllä heti läpi. Elän näemmä aivan eri maailmassa kuin te muut. Ap
Voisitko huolehtivaisena äitipuolena aloittaa huolehtimisen, jotta kalsarit sais ostettua? Teet joko kärpäsestä härkäsen tai on asiaa sossuun.
Olemme ostaneet lapselle useasti vaatteita mutta ne eivät silti aina edes pyynnäistä huolimatta ole mukana. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei oo sun luona siis viihtynyt
Ehkä vaan kemiat ei vaan kohtaa sun ja sun lapsen kanssaVoi olla näin. Äidin luona ollaan kyllä aivan liian lepsuja. Esim. Talvella ei ole tarvinnut käyttää toppahousuja tai pitkiä kalsareita. En vaan voi antaa lasten ulkoilla ilman näitä kovassa pakkasessa. Mielestäni en ole liian tiukka jos huolehdin näistä. Ap
Ap, vinkki toiselta uusperheen äidiltä. Anna olla niiden kalsareiden, toppahousujen ja pelaamisen. Koita ajatella positiivisesti: Tämä metatyö ja oikea työ ei ole sun, vaan miehesi homma. Sit jos lapsi vaikka vilustuu, sekään ei ole sun homma, vaan mies ja lapsen äiti saa hoitaa. Usein naiset valittavat, että on liikaa kotitöitä ja metatyötä. Tässä on sun tilaisuus käyttää aika ja energia itseesi ja lapseesi.
Olen käynyt läpi ihan tuon saman perheidylli -ideaalista luopumisen. Tuntui ikävältä. Mutta sitten tajusin, että samalla voin tiputtaa käsistäni kaiken vastuunkin. Teen miehen lapselle ruokaa samalla kun muulle perheelle, mutta jos omat lapseni ovat isällään ja miehen lapsi on meillä, lähden harrastamaan. Jos miehellä on samaan aikaan menoa, hän saa järkätä lapselle ruuan. En silloin laita tikkua ristiin. Pyykkiä pesen muun pyykin mukana. Mutta muuten mies hoitaa täysin lapsensa. Olen vähentänyt koko porukalla lomailuakin. Miksi käyttäisi aikaani ja rahaani siihen, että kuuntelen yhden lapsen kitinää vähän kaikesta.
Huomaatko ap, minäkin saan alapeukkuja, vaikka olen tehnyt juuri sen mitä nämä täällä pyytää sua tekemään. Annan lapsen olla isän kanssa keskenään ilman sääntöjäni. Jos et ole vielä huomannut, täältä ei uusperheasioihin tukea juuri saa. Suosittelen ennemmin esim fb:n uusperheryhmiä.
Kiitos vinkistä!
Jotenkin kohtuutonta että minusta tehdään hirviö vaikka koitan nähdä asian kaikkien kannalta. Myös kyseisen lapsen jolle ei mielestäni ole tervettä "päättää itse" aivan kaikesta. Ap
Kun tällainen kasvatuspäätös ei sinulle kuulu. Se kuuluu vanhemmille. Et voi puuttua bonuslapsen kasvatukseen kodin sääntöjä enempää. Lapsen isä kysyy sinulta neuvoa, jos sellaista kaipaa. Lapsia saa kasvattaa hyvinkin pahasti kieroon ennen kuin kyse on lastensuojeluasiasta, jolloin ulkopuolisella olisi oikeus asiaan puuttua.
Näin se on. Ahdistaa koska tiedän millainen lapsesta tulee. Itselläni siis aikuisia lapsia. Murrosikä tulee tuolla miehen lapsella olemaan hankala. Sillon kun koittaa jotain kieltää ja aiemmin ei, tuskin enää kuuntelee. Ap
Minä olin aina miestäni lepsumpi. Pienetkin lapset saivat päättää asioista ikätasonsa mukaisesti, enkä koskaan kokenut tarvetta erityisesti vahvistaa auktoriteettiani. Mieheni epäili jatkuvasti, että tulen olemaan pulassa murrosikäisten kanssa, kun en ole osoittanut selvästi kuka päättää. Kas kummaa, se olikin hän, jolle tuli jatkuvasti riitaa teinien kanssa mitä pienimmistä asioista ja välit olivat tulehtuneet. Minä sen sijaan neuvottelin. Sovimme yhdessä säännöistä (jotka muuten olivat monesti tiukemmat kuin kavereillaan), kuuntelin perustelut, kerroin omani ja teimme yhteisen kompromissin. Teinit toimivat aina sovitun mukaisesti.
Kun siirryin lastensuojeluun töihin, sain taas kuulla joiltakin ensimmäisenä, että tiukkana pitää olla ja osoittaa kuka määrää, etteivät lapset hypi silmille. Jos pikkusormen antaa, menee koko käsi. Kun kerran ovat niin hankalia ja omapäisiä ja kaikin tavoin erityisiä. Toista vuosikymmentä myöhemmin olen taas hieman eri mieltä. Mutta minä en olekaan kaikki tai ei mitään -ihminen.
Samoja kokemuksia.
Omana teiniaikanani niillä keillä oli kotona kovin kuri ja tiukimmat säännöt, oli myös suurin tarve kapinointiin ja kokeiluihin.
Nuo on asioita, mitkä liittyy vahvasti itsevarmuuteen ja itsetuntoon. Minun ja veljeni kodissa on aina ollut keskusteleva ilmapiiri. Sääntöjä toki oli, mutta ne oli yleensä hyvin perusteltuja ja toisaalta säännötkään ei olleet aina kaikki kaikessa.
Totta kai läksyt pitää tehdä, mutta lapsen pitää myös käsittää, miksi ne pitää tehdä. Läksyt tehdään oman oppimisen kannalta. Ja kun seuraavana koulupäivänä kuuntelee opettajan sättimistä tekemättömistä läksyistä ja seuraavana kertana on tuplamäärä läksyjä, niin siinä voi lapsi mietiskellä, että kannattiko.
Totta kai lapsi tarvii myös ohjausta, mutta lapsen pitää oppia myös syyt ja seuraukset, sekä tekemään omia valintoja ja päätöksiä. Tämä kaikki kasvattaa myös itsevarmuutta ja itsetuntoa, mitkä on lapsen elämän kannalta aika tärkeitä asioita.
Hyväitsetuntoinen, itsevarma lapsi todennäköisesti osaa myös teininä esimerkiksi sanoa kavereille ei ja olla lähtemättä mukaan vaikka mihin kaverien ei niin fiksuihin kokeiluihin. Huonoitsentoinen ja itsestään epävarma lapsi taas todennäkösemmin alistuu kaverien tahtoon ja kokeilee muiden mukana esimerkiksi tupakointia tai junaradalla pelleilyä, koska haluaa vaikka sitä muiden hyväksyntää. Hyväitsetuntoinen ja itsevarma lapsi taas uskaltaa sanoa ei, ja jopa uskaltaa asettautua niitä ei niin fiksuja ideoita vastaan.
Olen se, joka kirjoitti olevansa ap:n kaltaisessa tilanteessa. Mieheni lapsi koittaa määräillä koko perhettä. Hän määräilee myös kavereita ja siksi niitä ei oikein ole. Kun vanhemmat ovat aina tehneet lapsen tahdon mukaan, ei hän ole oppinut tuota tärkeää neuvottelutaitoa. Lapsen itsetunto ei ole paras mahdollinen kaverittomuuden takia ja siksi, että on kova kolaus vasta teini-ikäisenä havaita, ettei koko maailma pyörikään oman navan ympärillä.
Eli kumpikaan ääripää, ehdoton kuri tai lapsi määrää kaiken, ei ole hyvä.
Alue: Aihe vapaa
Nämä tosiaan ovat vaikeita asioita ja itseään on vaikea muuttaa. Samaan aikaan itse on kuitenkin se ainoa asia, jota voi muuttaa.
Rajansa on tietty hyvä tunnistaa ja voi pojat, uusperheessä niitä rajoja todellakin koetellaan. Meillä ongelma oli pitkään mukana roikkuva exä, joka kaipasi apua milloin mihinkin ja häiriköi jatkuvasti. Silloin jouduin sanomaan, etten enää kestä ja tämä suhde oli tässä, jos et saa exää aisoihin. Tässäkään valossa en ihmettele, että lapsi on vaativa ja haluaa, että kaikki taipuvat tahtoonsa. Hän on saanut sellaisen mallin. En kuitenkaan halua rikkoa itseäni yrittämällä epätoivoisesti muuttaa lasta. Hän viettää enemmän aikaa äitinsä kanssa ja imee sieltä sen muita pompottelevan mallin. Voin valita, että tämä ei ole sellainen taistelu johon kannattaisi lähteä.