Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Voiko alle 10v lapsi mielestänne päättää missä tapaa etävanhempaansa?
21.02.2023 |
Mieheni lapsi haluuaa nähdä isäänsä niin että he menevät isovanhemmille eivätkä tule meille.
Mies suostuu usein tähän, vedoten siihen että näkee lastaan niin harvoin.
Mielestäni tuon ikäinen ei voi määritellä missä tapaa vanhempaansa.
Äidillään on hyvin vapaata, meillä tiukempi mutta oikeudenmukainen linja.
Onko tämä mielestänne ok, niuhotanko turhasta?
Kommentit (415)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minun ongelmani tuon lapsen kasvatus, se nyt on kuitekin selvää että jos olemme lapsen isän kanssa yhdessä vielä tämän ollessa murrosikäinen en aijo hyväksyä tupakkaa, alkoholia tms.
Tiedän jo että näistä tulee ongelma.
Lapsi viettää aikaansa tätä nykyä 6 luokkalaisten kanssa vaikka on itse 3 luokkalainen.
Sanokaa mitä sanotte, huoleni on silti aiheellinen. Ap
Se ei ole sun lapsi. Vastuu ei ole sun. Älä murehdi tupakasta tai alkoholista. Ei sua oikeasti liikuttaisi jonkun random, ei läheisen työkaverin lapsen asiatkaan. Polttaa tai juo, ihan sama sulle, jos ei niitä teillä kotona tee. Korkeintaan sitten sanot, että mitäs mä sanoin, mieluummin et sitäkään. Nauti elämästäsi ja lapsestasi, energiasi on rajallinen luonnonvara. Älä tuhlaa sitä tuohon lapseen, et saa mitään takaisin.
-se toinen vastaavassa tilanteessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minun ongelmani tuon lapsen kasvatus, se nyt on kuitekin selvää että jos olemme lapsen isän kanssa yhdessä vielä tämän ollessa murrosikäinen en aijo hyväksyä tupakkaa, alkoholia tms.
Tiedän jo että näistä tulee ongelma.
Lapsi viettää aikaansa tätä nykyä 6 luokkalaisten kanssa vaikka on itse 3 luokkalainen.
Sanokaa mitä sanotte, huoleni on silti aiheellinen. ApSe ei ole sun lapsi. Vastuu ei ole sun. Älä murehdi tupakasta tai alkoholista. Ei sua oikeasti liikuttaisi jonkun random, ei läheisen työkaverin lapsen asiatkaan. Polttaa tai juo, ihan sama sulle, jos ei niitä teillä kotona tee. Korkeintaan sitten sanot, että mitäs mä sanoin, mieluummin et sitäkään. Nauti elämästäsi ja lapsestasi, energiasi on rajallinen luonnonvara. Älä tuhlaa sitä tuohon lapseen, et saa mitään takaisin.
-se toinen vastaavassa tilanteessa
En saisi tuhlata energiaani. Näin en kuitenkaan halua enkä pysty elämään. Olen itse saanut tiukan kasvatuksen. Meillä ei kotona voinut teininä juoda ja polttaa tupakkaa kunten miehen kotona sai. En pysty muuttamaan perusperiaatteitani.
Ei taida olla vaihtoehtoja kuin lähteminen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tilanne ollut aina noin, vai onko se muuttunut lähiaikoina? Kyllä minua harmittaisi, jos yksi perheenjäsen ei viihtyisi kotona ja pyrkisin kyllä selvittämään todellisen syyn siihen. En vaan tiedä miten se tapahtuisi, jos lapsen isä ohittaisi ongelman samoin, kuin AP:n puoliso tekee. Jos lapsen isä haluaa toimia tietyllä tavalla, aika vaikea siihen on isommin puuttua.
Juuri näin! Lapsi sanoi jo ennen kun muutimme yhteen vuosia sitten että haluaa olla vain isin kanssa ja nukkua hänen vieressään. Nyt kun muista syistä tapasivat isovanhempien luona useamman kerran peräkkäin(remontti) haluaa olla siellä joka kerta. Mikään kohtelu tms. Ei ole muuttunut oma lapseni ikävöi velipuoltaan myös. Ap
Miltä kuulostaisi, että kyläilisit lapsesi kanssa miehesi vanhempien luona vaikka tapaamisviikonloppuna esim. lauantaisin. Näin lapset voisivat leikkiä yhdessä ja saisit pikkuhiljaa luotua suhdetta miehesi lapseen. Se tiukkiksen kuva sinusta voisi lapsen silmissä kadota, kun et voi mummolassa komentaa. Sinne sinun säännöt ei yllä. Tiedä vaikka yllättyisit niistä säännöistä, joita lapsi turvallisessa ympäristössä noudattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minun ongelmani tuon lapsen kasvatus, se nyt on kuitekin selvää että jos olemme lapsen isän kanssa yhdessä vielä tämän ollessa murrosikäinen en aijo hyväksyä tupakkaa, alkoholia tms.
Tiedän jo että näistä tulee ongelma.
Lapsi viettää aikaansa tätä nykyä 6 luokkalaisten kanssa vaikka on itse 3 luokkalainen.
Sanokaa mitä sanotte, huoleni on silti aiheellinen. ApSe ei ole sun lapsi. Vastuu ei ole sun. Älä murehdi tupakasta tai alkoholista. Ei sua oikeasti liikuttaisi jonkun random, ei läheisen työkaverin lapsen asiatkaan. Polttaa tai juo, ihan sama sulle, jos ei niitä teillä kotona tee. Korkeintaan sitten sanot, että mitäs mä sanoin, mieluummin et sitäkään. Nauti elämästäsi ja lapsestasi, energiasi on rajallinen luonnonvara. Älä tuhlaa sitä tuohon lapseen, et saa mitään takaisin.
-se toinen vastaavassa tilanteessa
The magic of not giving a f***
Kaikki ihmiset eivät ansaitse energiaasi
-sama
Miltä kuulostaisi, että kyläilisit lapsesi kanssa miehesi vanhempien luona vaikka tapaamisviikonloppuna esim. lauantaisin. Näin lapset voisivat leikkiä yhdessä ja saisit pikkuhiljaa luotua suhdetta miehesi lapseen. Se tiukkiksen kuva sinusta voisi lapsen silmissä kadota, kun et voi mummolassa komentaa. Sinne sinun säännöt ei yllä. Tiedä vaikka yllättyisit niistä säännöistä, joita lapsi turvallisessa ympäristössä noudattaa.[/quote]
Mummola ei valitettavasti ole paikka missä haluisin oman lapseni viettävän aikaa. (Isoisä on huonosti käyttäytyvä alkoholisti, ei sentään väkivaltainen mutta silti.) Olen ollut lapsen kanssa niin kauan että jotekin kaikkea ei voi aloittaa niinkuin alusta. Pitäisi mutta on vaikeaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minun ongelmani tuon lapsen kasvatus, se nyt on kuitekin selvää että jos olemme lapsen isän kanssa yhdessä vielä tämän ollessa murrosikäinen en aijo hyväksyä tupakkaa, alkoholia tms.
Tiedän jo että näistä tulee ongelma.
Lapsi viettää aikaansa tätä nykyä 6 luokkalaisten kanssa vaikka on itse 3 luokkalainen.
Sanokaa mitä sanotte, huoleni on silti aiheellinen. ApSe ei ole sun lapsi. Vastuu ei ole sun. Älä murehdi tupakasta tai alkoholista. Ei sua oikeasti liikuttaisi jonkun random, ei läheisen työkaverin lapsen asiatkaan. Polttaa tai juo, ihan sama sulle, jos ei niitä teillä kotona tee. Korkeintaan sitten sanot, että mitäs mä sanoin, mieluummin et sitäkään. Nauti elämästäsi ja lapsestasi, energiasi on rajallinen luonnonvara. Älä tuhlaa sitä tuohon lapseen, et saa mitään takaisin.
-se toinen vastaavassa tilanteessa
En saisi tuhlata energiaani. Näin en kuitenkaan halua enkä pysty elämään. Olen itse saanut tiukan kasvatuksen. Meillä ei kotona voinut teininä juoda ja polttaa tupakkaa kunten miehen kotona sai. En pysty muuttamaan perusperiaatteitani.
Ei taida olla vaihtoehtoja kuin lähteminen. Ap
Olen itsekin aiemmin miettinyt eroa lapsen takia. Sitten onneksi tajusin, etten todellakaan päästä elämäni parasta parisuhdetta hukkaan jonkun lapsen takia. Emotionaalinen irrottautuminen lapsesta ja varsinkin pettymys siitä, ettemme lapsen isällään ollessa voi olla yhtä isoa onnellista perhettä, on ollut aika iso pala käsiteltäväksi. Mutta nyt kun alan olla käsitellyt asian, huomaan, että emotionaalinen irrottautuminen lapsesta oli loistopäätös. Kun mulle on aivan sama miten lapsen tulevaisuus menee, on helppo olla puuttumatta asioihin. Parisuhde parani entisestään, koska ainoat riitamme koskivat lapsen käytöstä. Silloin kun miehen lapsi on äidillään, uusperhe sujuu mahtavasti. Harvemmin silloin edes ko. lapsi tulee puheeksi.
Jaahas, nyt kun on arvosteltu joka asiassa lapsi ja äitinsä, on vuorossa miehen vanhempien arvostelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa teillä oli kotona tiukka kasvatus?
Puitko, tai käskettiinkö sinunkin pukea, toppahousut? Vai ehkä kireä pipo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minun ongelmani tuon lapsen kasvatus, se nyt on kuitekin selvää että jos olemme lapsen isän kanssa yhdessä vielä tämän ollessa murrosikäinen en aijo hyväksyä tupakkaa, alkoholia tms.
Tiedän jo että näistä tulee ongelma.
Lapsi viettää aikaansa tätä nykyä 6 luokkalaisten kanssa vaikka on itse 3 luokkalainen.
Sanokaa mitä sanotte, huoleni on silti aiheellinen. ApSe ei ole sun lapsi. Vastuu ei ole sun. Älä murehdi tupakasta tai alkoholista. Ei sua oikeasti liikuttaisi jonkun random, ei läheisen työkaverin lapsen asiatkaan. Polttaa tai juo, ihan sama sulle, jos ei niitä teillä kotona tee. Korkeintaan sitten sanot, että mitäs mä sanoin, mieluummin et sitäkään. Nauti elämästäsi ja lapsestasi, energiasi on rajallinen luonnonvara. Älä tuhlaa sitä tuohon lapseen, et saa mitään takaisin.
-se toinen vastaavassa tilanteessa
En saisi tuhlata energiaani. Näin en kuitenkaan halua enkä pysty elämään. Olen itse saanut tiukan kasvatuksen. Meillä ei kotona voinut teininä juoda ja polttaa tupakkaa kunten miehen kotona sai. En pysty muuttamaan perusperiaatteitani.
Ei taida olla vaihtoehtoja kuin lähteminen. ApOlen itsekin aiemmin miettinyt eroa lapsen takia. Sitten onneksi tajusin, etten todellakaan päästä elämäni parasta parisuhdetta hukkaan jonkun lapsen takia. Emotionaalinen irrottautuminen lapsesta ja varsinkin pettymys siitä, ettemme lapsen isällään ollessa voi olla yhtä isoa onnellista perhettä, on ollut aika iso pala käsiteltäväksi. Mutta nyt kun alan olla käsitellyt asian, huomaan, että emotionaalinen irrottautuminen lapsesta oli loistopäätös. Kun mulle on aivan sama miten lapsen tulevaisuus menee, on helppo olla puuttumatta asioihin. Parisuhde parani entisestään, koska ainoat riitamme koskivat lapsen käytöstä. Silloin kun miehen lapsi on äidillään, uusperhe sujuu mahtavasti. Harvemmin silloin edes ko. lapsi tulee puheeksi.
Esim. ensi kesänä on lapsen isommat juhlat. Äitinsä, ja lapsi itse, on tehnyt selväksi, etten ole lapsen perhettä ja isä antaa lapsen pompottaa. Minä päätin, että eihän mun ole oikeasti velvollisuuden tunteesta tai esittääkseni perhettä pakko edes mennä juhliin. En jää kotiin mököttämään. Minulla on siihen kohtaan jo varattuna reissu kavereideni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minun ongelmani tuon lapsen kasvatus, se nyt on kuitekin selvää että jos olemme lapsen isän kanssa yhdessä vielä tämän ollessa murrosikäinen en aijo hyväksyä tupakkaa, alkoholia tms.
Tiedän jo että näistä tulee ongelma.
Lapsi viettää aikaansa tätä nykyä 6 luokkalaisten kanssa vaikka on itse 3 luokkalainen.
Sanokaa mitä sanotte, huoleni on silti aiheellinen. ApSe ei ole sun lapsi. Vastuu ei ole sun. Älä murehdi tupakasta tai alkoholista. Ei sua oikeasti liikuttaisi jonkun random, ei läheisen työkaverin lapsen asiatkaan. Polttaa tai juo, ihan sama sulle, jos ei niitä teillä kotona tee. Korkeintaan sitten sanot, että mitäs mä sanoin, mieluummin et sitäkään. Nauti elämästäsi ja lapsestasi, energiasi on rajallinen luonnonvara. Älä tuhlaa sitä tuohon lapseen, et saa mitään takaisin.
-se toinen vastaavassa tilanteessa
En saisi tuhlata energiaani. Näin en kuitenkaan halua enkä pysty elämään. Olen itse saanut tiukan kasvatuksen. Meillä ei kotona voinut teininä juoda ja polttaa tupakkaa kunten miehen kotona sai. En pysty muuttamaan perusperiaatteitani.
Ei taida olla vaihtoehtoja kuin lähteminen. ApOlen itsekin aiemmin miettinyt eroa lapsen takia. Sitten onneksi tajusin, etten todellakaan päästä elämäni parasta parisuhdetta hukkaan jonkun lapsen takia. Emotionaalinen irrottautuminen lapsesta ja varsinkin pettymys siitä, ettemme lapsen isällään ollessa voi olla yhtä isoa onnellista perhettä, on ollut aika iso pala käsiteltäväksi. Mutta nyt kun alan olla käsitellyt asian, huomaan, että emotionaalinen irrottautuminen lapsesta oli loistopäätös. Kun mulle on aivan sama miten lapsen tulevaisuus menee, on helppo olla puuttumatta asioihin. Parisuhde parani entisestään, koska ainoat riitamme koskivat lapsen käytöstä. Silloin kun miehen lapsi on äidillään, uusperhe sujuu mahtavasti. Harvemmin silloin edes ko. lapsi tulee puheeksi.
Nämä on jotekin niin käsittämättömän vaiketa asioita. En voi elää lapsen kanssa lähekkäin ottamatta vastuuta hänestä.
Olen kaikki tai ei mitään ihminen. Joko suhtaudun häneen kuin omaan lapseeni tai en voi olla tekemisissä. Lapsi kuitenkin elää minun lapseni seurassa yhdessä, samassa huoneessa. Voisin olla adoptioäiti mutta en sijaisäiti, tässä on nyt sama ongelma. Tiedostan sen mutta itseään on todella vaikea muuttaa sellaiseksi ettei vaan välitä mitä asioista seuraa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minun ongelmani tuon lapsen kasvatus, se nyt on kuitekin selvää että jos olemme lapsen isän kanssa yhdessä vielä tämän ollessa murrosikäinen en aijo hyväksyä tupakkaa, alkoholia tms.
Tiedän jo että näistä tulee ongelma.
Lapsi viettää aikaansa tätä nykyä 6 luokkalaisten kanssa vaikka on itse 3 luokkalainen.
Sanokaa mitä sanotte, huoleni on silti aiheellinen. ApSe ei ole sun lapsi. Vastuu ei ole sun. Älä murehdi tupakasta tai alkoholista. Ei sua oikeasti liikuttaisi jonkun random, ei läheisen työkaverin lapsen asiatkaan. Polttaa tai juo, ihan sama sulle, jos ei niitä teillä kotona tee. Korkeintaan sitten sanot, että mitäs mä sanoin, mieluummin et sitäkään. Nauti elämästäsi ja lapsestasi, energiasi on rajallinen luonnonvara. Älä tuhlaa sitä tuohon lapseen, et saa mitään takaisin.
-se toinen vastaavassa tilanteessa
En saisi tuhlata energiaani. Näin en kuitenkaan halua enkä pysty elämään. Olen itse saanut tiukan kasvatuksen. Meillä ei kotona voinut teininä juoda ja polttaa tupakkaa kunten miehen kotona sai. En pysty muuttamaan perusperiaatteitani.
Ei taida olla vaihtoehtoja kuin lähteminen. ApOlen itsekin aiemmin miettinyt eroa lapsen takia. Sitten onneksi tajusin, etten todellakaan päästä elämäni parasta parisuhdetta hukkaan jonkun lapsen takia. Emotionaalinen irrottautuminen lapsesta ja varsinkin pettymys siitä, ettemme lapsen isällään ollessa voi olla yhtä isoa onnellista perhettä, on ollut aika iso pala käsiteltäväksi. Mutta nyt kun alan olla käsitellyt asian, huomaan, että emotionaalinen irrottautuminen lapsesta oli loistopäätös. Kun mulle on aivan sama miten lapsen tulevaisuus menee, on helppo olla puuttumatta asioihin. Parisuhde parani entisestään, koska ainoat riitamme koskivat lapsen käytöstä. Silloin kun miehen lapsi on äidillään, uusperhe sujuu mahtavasti. Harvemmin silloin edes ko. lapsi tulee puheeksi.
Nämä on jotekin niin käsittämättömän vaiketa asioita. En voi elää lapsen kanssa lähekkäin ottamatta vastuuta hänestä.
Olen kaikki tai ei mitään ihminen. Joko suhtaudun häneen kuin omaan lapseeni tai en voi olla tekemisissä. Lapsi kuitenkin elää minun lapseni seurassa yhdessä, samassa huoneessa. Voisin olla adoptioäiti mutta en sijaisäiti, tässä on nyt sama ongelma. Tiedostan sen mutta itseään on todella vaikea muuttaa sellaiseksi ettei vaan välitä mitä asioista seuraa. Ap
Kaikki tai ei mitään ei oikein toimi ihmissuhteissa, koska muilla ihmisillä on omat tunteensa ja tahtonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo on kuvottavaa, että erouhkailuissasi yrität sysätä eron syytä lapsen syyksi.
Vierailija kirjoitti:
En provoile. Vakavasti mietin miten saan elämme sujumaan, jos miehen lapsi ei halua tulla tänne. Näen sen aika suurena ongelmana.
En voi kohdella kahta saman ikäistä lasta eri tavalla, se nyt ei voi kenestäkään olla hyvä toimintatapa. Enkä ole lähiaikoina muuttanut käytöstäni. Ap
Toistamiseen, anna lapsen isän käydä säännöt rauhassa läpi lapsensa kanssa. Älä puutu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sille lapselle sinä olet se hirviö. Ei hän ajattele asiaa normaalina huolenpitona, vaan sinä olet lähes tuntematon täti, jonka luona pitää tehdä asiat eri tavalla kuin kotona tai mummolassa ja isäkin käyttäytyy ihan oudosti. Ymmällensä siinä jää ymmyrkäinen pieni pää, kuten laulussa sanotaan.
Aika kauheaa että olen hirviö koska välitän ja huolehdin lapsesta. Ja takuulla täysin tasa-arvoisesti omani kanssa.
ApNyt pitää ajatella sen kymmenvuotiaan näkökulmasta. Hän lähtee kotoaan joka toiseksi viikonlopuksi vieraaseen paikkaan, jossa on vieraat ihmiset ja vieraat säännöt. Isäkin käyttäytyy ihan eri tavalla. Mummolassa isä on taas tuttu ja turvallinen, ja tavat ovat lapsella kuin kotona. Minä en siis sano sinua hirviöksi, vaan, että lapsi kokee asian niin.
Mutta voiko 4vuoden jälkeen enää puhua vieraasta paikasta tai ympäristöstä? Lapsi on ollu 5v kun aloitimme yhteiselämän, nyt kohta 10v.
Enkä ole hirviö vaan hyvin välittävä ihminen joka on tarkka perusasiosta, vaatetus, ruokailu, nukkumaanmeno yms. ApNeljä vuotta jokatoinen viikonloppu, tuleeko siitä yhteensä vuottakaan?
Ja se lapsi on tosiaan kymmenen ja sinä vaadit häntä elämään täysin eri tavalla sen viikonlopun, kuin mitä hänen normaali elämänsä on. Siinä on turha selittää perusasioista, ei se lapsi sitä käsitä, koska sehän tarkoittaisi, että äitinsä ei huolehdi perusasioista. Sinun ei siis tarvitse vakuuttaa minua siitä, että olet hyvä ja rakastava ihminen, vaan se lapsi, ilman, että kyseenalaistat hänen, hänen äitinsä tai hänen kotinsa tapoja.Mutta mitä ihmettä voin tehdä jos lapsi pitää minua hirviönä? Olen aina perustellut hyvin tarkasti miksi esim. Ne toppa housut on laitettava. "En halua että sinulle tulee kylmä ja sairastut." En ikinä mainitse äitiä missään yhteydessä. Se olisi epäreilua. Kerron vain miksi vaadin tiettyjä asioita. En voi antaa toisen lapsista mennä ulos kesävaatteissa ja toisen talvivaatteissa kun ovat miltei tismalleen saman ikäisiä.
Olen siis mahdottoman edessä. ApLuuletko lapsen olevan eka 10v joka jumpittelee toppahousujen pukemisen kanssa?
Mitä teet jos oma lapsesi ei pue toppahousuja? Vai tekeekö se muka aina ja kaikessa mitä sanot?
Oma lapseni ei laita hanttiin perusasioissa lainkaan kun on tottunut niihin pienestä asti. Kerran jopa ääneen ihmetteli kun toinen ei suostunut pukemaan että "äiti, mikä niissä housuissa on niin ihmeellistä ettei niitä vois laittaa?" Ap
No mutta onneksi oma lapsesi ei laita sitten lainkaan hanttiin.
:D
Niinpä, meillä 4 poikaa ja yksikään ei ole samanlainen😅
Vierailija kirjoitti:
Ai nyt oma lapseni onkin epänormaali koska suostuu laittamaan toppshousut, sehän tekee lapsesta oudon jos ei siitä kiukuttele! Tää on ihana palsta, anteeksi että kysyin mitään!😂 Ap
Miten ihmeessä sinä kykenet alentamaan lapsen arvon näin julmasti😟
Toistamiseen, anna lapsen isän käydä säännöt rauhassa läpi lapsensa kanssa. Älä puutu[/quote]
En puutukkaan paitsi silloin kun lapsi haukkuu omaa lastani joka tapahtuu kohtuu usein en voi olla napakasti kieltämättäkään. Asiattomuuksiin en mene enkä ole missään vaiheessa väittänyt mitään lapsen viaksi. Hänen vanhempansa ovat vastuussa hänen käytöksestään joka mielestäni on usein hankalaa ja asiatonta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kompromissi toimia, joka toinen tapaamiskerta mummolassa ja joka toinen kerta teillä ? Lapsi on mustasukkainen isästään, jos isän luona asuu nyt vakituisesti toinen lapsi eli sinun lapsesi. Anna lapselle aikaa tottua tilanteeseen.
Itse vietin lapsena joka toisen viikonlopun mummolassa lapsena, koska halusin ja isovanhemmat halusivat. Mummolassa olin jostain syystä aina paljon onnellisempi kuin kotona, vaikka ei vanhemmissa mitään erityistä vikaa ollutkaan. Vieläkin vuosikymmenten jälkeen jo kuolleiden isovanhempieni rakkaus minuun antaa voimaa elämän vastoinkäymisissä.
Ymmärtäisin jos tilanne olisi uusi mutta kun lapsetkin ovat jo 4vuotta tunteneet ja touhuavat kyllä harmitta iloisena aina yhdessä, ihan saman ikäisiä kun ovat.
Kyllä 4 vuodessa tilanteeseen olisi pitänyt tottua. Epäilen että kyse on säännöistä. En anna ruokapöydässä käyttää puhelinta enkä muutenkaan pelata koko ajan. Mummolassa ja kotona näin saa tehdä. ApÄlä epäile asiaa vaan kysy. Sano, että jos hän saa pitää puhelinta ruokapöydässä sopiiko silloin se, että hän on viikonloput teillä eikä mummolassa.
Silloin voit miettiä kumpi on tärkeämpää. Sinulle tärkeä sääntö vai se missä he ovat sen viikonlopun.
Se, että sinä pakotat syömään ruokapöydässä ilman puhelinta on ihan yksi ja sama, jos hän kerran 90% sitä saa kaikialla muualla käyttää. Joten mieti kuinka tärkeää joku periaate on sinulle lopulta. Miten ikinä, hän sitä puhelinta katsoo ja pelaa jokatapauksessa. Nyt vaan mummolassa, joten sinä olet aina häviäjä tässä tilanteessa.Halleluja eli annan luvan toiselle kun kerran kotonakin saa ja kiellän toiselta? Puhelimen käytössä vielä voi joustaakkin, mutta lapseni ei mene tuulitakissa tai tuulihousuissa pakkaseen vaikka mikä olisi. Annatteko te tehdä lastenne niin jos haluavat?! Tämä on sairas palsta, ihminen joka oikeasti välittää ja huolestii julistetaan täydeksi hulluksi.
Huh. Ap
Edelleen, sinä et ole vastuussa miehesi lapsesta! Löysää nutturaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minun ongelmani tuon lapsen kasvatus, se nyt on kuitekin selvää että jos olemme lapsen isän kanssa yhdessä vielä tämän ollessa murrosikäinen en aijo hyväksyä tupakkaa, alkoholia tms.
Tiedän jo että näistä tulee ongelma.
Lapsi viettää aikaansa tätä nykyä 6 luokkalaisten kanssa vaikka on itse 3 luokkalainen.
Sanokaa mitä sanotte, huoleni on silti aiheellinen. ApSe ei ole sun lapsi. Vastuu ei ole sun. Älä murehdi tupakasta tai alkoholista. Ei sua oikeasti liikuttaisi jonkun random, ei läheisen työkaverin lapsen asiatkaan. Polttaa tai juo, ihan sama sulle, jos ei niitä teillä kotona tee. Korkeintaan sitten sanot, että mitäs mä sanoin, mieluummin et sitäkään. Nauti elämästäsi ja lapsestasi, energiasi on rajallinen luonnonvara. Älä tuhlaa sitä tuohon lapseen, et saa mitään takaisin.
-se toinen vastaavassa tilanteessa
En saisi tuhlata energiaani. Näin en kuitenkaan halua enkä pysty elämään. Olen itse saanut tiukan kasvatuksen. Meillä ei kotona voinut teininä juoda ja polttaa tupakkaa kunten miehen kotona sai. En pysty muuttamaan perusperiaatteitani.
Ei taida olla vaihtoehtoja kuin lähteminen. ApOlen itsekin aiemmin miettinyt eroa lapsen takia. Sitten onneksi tajusin, etten todellakaan päästä elämäni parasta parisuhdetta hukkaan jonkun lapsen takia. Emotionaalinen irrottautuminen lapsesta ja varsinkin pettymys siitä, ettemme lapsen isällään ollessa voi olla yhtä isoa onnellista perhettä, on ollut aika iso pala käsiteltäväksi. Mutta nyt kun alan olla käsitellyt asian, huomaan, että emotionaalinen irrottautuminen lapsesta oli loistopäätös. Kun mulle on aivan sama miten lapsen tulevaisuus menee, on helppo olla puuttumatta asioihin. Parisuhde parani entisestään, koska ainoat riitamme koskivat lapsen käytöstä. Silloin kun miehen lapsi on äidillään, uusperhe sujuu mahtavasti. Harvemmin silloin edes ko. lapsi tulee puheeksi.
Nämä on jotekin niin käsittämättömän vaiketa asioita. En voi elää lapsen kanssa lähekkäin ottamatta vastuuta hänestä.
Olen kaikki tai ei mitään ihminen. Joko suhtaudun häneen kuin omaan lapseeni tai en voi olla tekemisissä. Lapsi kuitenkin elää minun lapseni seurassa yhdessä, samassa huoneessa. Voisin olla adoptioäiti mutta en sijaisäiti, tässä on nyt sama ongelma. Tiedostan sen mutta itseään on todella vaikea muuttaa sellaiseksi ettei vaan välitä mitä asioista seuraa. Ap
No nyt päästiin vihdoin ongelman ytimeen. Eli sinun asenteesi ja suhtautumisesi on se, mikä tässä nimenomaan mättää. Kaikki tai ei mitään -ihmiselle uusperhe-elämä on varmasti haaste ihan joka tapauksessa, sama miten toinen osapuoli käyttäytyy. Ehkä olette tosiaan muuttaneet turhan kevyesti saman katon alle käymättä asiaa läpi. Kun se lapsi ei ole sinun, eikä koskaan tule olemaan sinun. Te olette yhdistäneet kaksi perhettä, ette sulauttaneet lisäjäseniä sinun perheeseesi. Se vaati pirun paljon muiltakin kuin kaikki tai ei mitään -ihmisiltä, ja on aivan ymmärrettävää, ettei se kaikilta onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Mutta vaikka olisin mielestänne kuinka väärässä ei voi olla mahdollista se että joku pitää normaalina toimintana sitä että samassa perheessä saman ikäiset lapset saavat eri kohtelun ja säännöt. Se jos mikä vääristää lapsen maailman. Ap
Jossain vaiheessa kerroit, että miehesi on samoilla linjoilla kanssasi? Missä roolissa hän on lapsensa kanssa? Annatko hänelle tilaa käydä sääntöjä läpi? Vai oletko ihminen, jolle kaikki pitää tapahtua heti, tässä ja nyt?!
Alue: Aihe vapaa
En usko että miehesi tekisi sitä virhettä, kun jo nyt sinulla on ero tulilla kun hänen lapsensa sinua ärsyttää. Tosin itse varmaan tiedät paremmin, koska tosiaan näet tulevaisuuteen.
Ei ole monta monessa. Ihan yksinkertainen ongelma. Jääräpäinen äitipuoli, siinä kaikki.