Miten perustella ero kun ei alkoholismia, väkivaltaa tai vastaavaa ole?

Erosta eroon kirjoitti:

Jos uskot olevasi onnellisempi lasten kanssa ilman miestä niin eroat. Sama kai se on, jontuuko se sinusta vai miehestä.

Oma äitini on aina nähnyt itsensä virheettömänä ja syyttänyt ensin isääni ja sitten kahta muuta aviomiestään ongelmistaan. Sanomattakin selvää, että vika oli äidissäni, kun elämä toisti samaa kaavaa.

Minulla sellainen tunne, että mies lähinnä taakka. Toki hänestä joskus jotain apuakin on, mutta enimmäkseen hänen olemuksensakin ärsyttää. Hän on paljon puhelimmellaan, iltaisin juo olutta (1-3) kun pitäisi olla läsnä lapsille ja katsoa että he menevät nukkumaan. Joudun tällaisista asioista huolehtimaan, kun olen lukemassa pienimmälle iltasatua, huudan ohjeita että voisiko katsoa että vanhemmat pesee hampaat ja valmistautuu nukkumaan jne. Hän on jotenkin ihan passiivinen ja veltto, vitkuttelee kaikkea tekemistä. Iltakin sujuisi paljon jouhevammin ja mukavammin, kun lapset saatais ensin nukkumaan ja sitten olisi omaa aikaa, mut hän aloittaa sen oman aikansa ennen kuin lapset on sängyssä. Loppujen lopuksi lapset valvoo liian myöhään, minulle ei jää omaa aikaa ollenkaan, aamut on painajaisia jne. Rautalangasta vääntäminenkään ei auta, koska hän ei tunnu ymmärtävän mitään. Suhtautuminen on sellaista, et Joojoo taas se valittaa jostain. Ja mikään ei muutu. Vaikka asiat on tällaisia mielestäni perusasioita, joista ei pitäisi edes joutua sanomaan. Olen ihan tosi loppu ja uupunut ja surullinenkin, kun alan miettiä miten pitkään olen ollut tällaisessa suhteessa, joka ei vaan toimi. T. Ap

"En vaan jaksa enää yrittää saada suhdetta toimivaksi tai edes toivoa että tilanne muuttuisi. En edes osaa sanoa mikä on suhteemme suurin ongelma. Mies on mielestäni tosi vaikea persoona, eikä osaa oikein huomioida tai olla aidosti läsnä. Ala-asteikäiset lapsemmekin osaavat nämä taidot paremmin."

Onhan tuossa perusteluita, jos niitä kaipaat. Yrityksistäsi huolimatta voit parisuhteessa huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan siltä, että asetat liian kovat vaatimukset perhe-elämälle. Kuuntelisin lapsia, koska heidän näkemyksellään on tässä suurin painoarvo.

Tuskin lapset osaavat toivoa avioeroa? Vanhemmiten ehkä ymmärtävät, että vanhempien olisi ollut parempi erota.

Kyllä ne nuoret lapsetkin kärsivät vanhempien huonoista väleistä ja osaavat toivoa avioeroa. Itsekin toivoin jo alle 10-vuotiaana. Oli valtava helpotus kun vanhempani viimein erosivat ollessani n. 16-vuotias.

Äitini on myöhemmin sanonut että hän ajatteli pitkään että kyllä lapsille kuitenkin on parempi ettei vanhemmat eroa. Toivoisin todella että tuota käsitystä kyseenalaistettaisiin enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Erosta eroon kirjoitti:

Jos uskot olevasi onnellisempi lasten kanssa ilman miestä niin eroat. Sama kai se on, jontuuko se sinusta vai miehestä.

Oma äitini on aina nähnyt itsensä virheettömänä ja syyttänyt ensin isääni ja sitten kahta muuta aviomiestään ongelmistaan. Sanomattakin selvää, että vika oli äidissäni, kun elämä toisti samaa kaavaa.

Minulla sellainen tunne, että mies lähinnä taakka. Toki hänestä joskus jotain apuakin on, mutta enimmäkseen hänen olemuksensakin ärsyttää. Hän on paljon puhelimmellaan, iltaisin juo olutta (1-3) kun pitäisi olla läsnä lapsille ja katsoa että he menevät nukkumaan. Joudun tällaisista asioista huolehtimaan, kun olen lukemassa pienimmälle iltasatua, huudan ohjeita että voisiko katsoa että vanhemmat pesee hampaat ja valmistautuu nukkumaan jne. Hän on jotenkin ihan passiivinen ja veltto, vitkuttelee kaikkea tekemistä. Iltakin sujuisi paljon jouhevammin ja mukavammin, kun lapset saatais ensin nukkumaan ja sitten olisi omaa aikaa, mut hän aloittaa sen oman aikansa ennen kuin lapset on sängyssä. Loppujen lopuksi lapset valvoo liian myöhään, minulle ei jää omaa aikaa ollenkaan, aamut on painajaisia jne. Rautalangasta vääntäminenkään ei auta, koska hän ei tunnu ymmärtävän mitään. Suhtautuminen on sellaista, et Joojoo taas se valittaa jostain. Ja mikään ei muutu. Vaikka asiat on tällaisia mielestäni perusasioita, joista ei pitäisi edes joutua sanomaan. Olen ihan tosi loppu ja uupunut ja surullinenkin, kun alan miettiä miten pitkään olen ollut tällaisessa suhteessa, joka ei vaan toimi. T. Ap

Sinun tilanne on järkyttävä. Ehdota miehelle pariterapiaa ja jos ei suostu, mene yksin. En ymmärrä, miten miehesi ei tajua, miten pienellä vaivannäöllä hän saisi koko perheen voimaan paremmin ja perheen pysymään kasassa. Jos teille tulee ero, se on miehen syy.

Vierailija kirjoitti:

Puolisolle voisi ehdottaa perheterapiaa koska suhde ei toimi. Jos puoliso ei sitä halua (koska hänessä ei ole mitään vikaa ja kaikki on ok), voit paremmalla omallatunnolla lähteä liitosta.

Jos suostuu terapiaan, on ainakin tilaisuus käsitellä suhteen solmuja, tulee ero tai ei.

Olemme olleet terapiassa useampaan otteeseen. Tässä on ollut selkeämpiä syitä miksi terapiaan on hakeuduttu (läheisen kuolema, miehen nettipettäminen, lasten haasteet), mutta parisuhdeasioitakin ollaan siellä käsitelty. En osaa sanoa onko terapia auttanut. Mies keskittyy terapiassa hyvin paljon ikäänkuin kiillottamaan omaa kuvaansa. Mielestäni todellisia ongelmia ei ole kohdattu kunnolla terapiassakaan. Mies jotenkin täysin sokea sille miten hänen tekonsa ja tekemättä jättämisensä vaikuttaa parisuhteeseen. Eikä halua nähdä asioita, vaikka sanoisin ne selkeästi ja asiallisestikin hänelle. Tosi paljon on suoranaista kieltoa ja jankutusta siitä, kun hän ei omasta mielestään ole huono mies. T. Ap

Tuo viimeinen lause, et jaksa nähdä enää itseäsi siinä suhteessa.

Se riittää eron perusteeksi

En todellakaan lue. Lyön vetoa, että asian olisi saanut sanottua kahdella virkkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan siltä, että asetat liian kovat vaatimukset perhe-elämälle. Kuuntelisin lapsia, koska heidän näkemyksellään on tässä suurin painoarvo.

Tuskin lapset osaavat toivoa avioeroa? Vanhemmiten ehkä ymmärtävät, että vanhempien olisi ollut parempi erota.

Kyllä minä toivoin joka viikonloppu, kun pelokkaana kuuntelin vanhempieni riitelyä ja huutoa.

Vierailija kirjoitti:

Erosta eroon kirjoitti:

Jos uskot olevasi onnellisempi lasten kanssa ilman miestä niin eroat. Sama kai se on, jontuuko se sinusta vai miehestä.

Oma äitini on aina nähnyt itsensä virheettömänä ja syyttänyt ensin isääni ja sitten kahta muuta aviomiestään ongelmistaan. Sanomattakin selvää, että vika oli äidissäni, kun elämä toisti samaa kaavaa.

Minulla sellainen tunne, että mies lähinnä taakka. Toki hänestä joskus jotain apuakin on, mutta enimmäkseen hänen olemuksensakin ärsyttää. Hän on paljon puhelimmellaan, iltaisin juo olutta (1-3) kun pitäisi olla läsnä lapsille ja katsoa että he menevät nukkumaan. Joudun tällaisista asioista huolehtimaan, kun olen lukemassa pienimmälle iltasatua, huudan ohjeita että voisiko katsoa että vanhemmat pesee hampaat ja valmistautuu nukkumaan jne. Hän on jotenkin ihan passiivinen ja veltto, vitkuttelee kaikkea tekemistä. Iltakin sujuisi paljon jouhevammin ja mukavammin, kun lapset saatais ensin nukkumaan ja sitten olisi omaa aikaa, mut hän aloittaa sen oman aikansa ennen kuin lapset on sängyssä. Loppujen lopuksi lapset valvoo liian myöhään, minulle ei jää omaa aikaa ollenkaan, aamut on painajaisia jne. Rautalangasta vääntäminenkään ei auta, koska hän ei tunnu ymmärtävän mitään. Suhtautuminen on sellaista, et Joojoo taas se valittaa jostain. Ja mikään ei muutu. Vaikka asiat on tällaisia mielestäni perusasioita, joista ei pitäisi edes joutua sanomaan. Olen ihan tosi loppu ja uupunut ja surullinenkin, kun alan miettiä miten pitkään olen ollut tällaisessa suhteessa, joka ei vaan toimi. T. Ap

Tottahan se on, että tuollainen mies on taakka.

Erosta eroon kirjoitti:

Jos uskot olevasi onnellisempi lasten kanssa ilman miestä niin eroat. Sama kai se on, jontuuko se sinusta vai miehestä.

Oma äitini on aina nähnyt itsensä virheettömänä ja syyttänyt ensin isääni ja sitten kahta muuta aviomiestään ongelmistaan. Sanomattakin selvää, että vika oli äidissäni, kun elämä toisti samaa kaavaa.

Kolme keraa avioliitossa kertoo eroajasta paljon. Vika on vain hänessä. Ei opi virheistään. Haluaa ns täydellistä rakkautta muilta mutta on kyvytön vastavuoroisuuteen. Ihmiskuori joka sisältä läpimätä

Hyi kamala sentään! Tulee eksä mieleen. En todellakaan tarvinnut enempää syitä eroon ja hetkeäkään en ole katunut.

Nyt mulla on ihana normaali mies joka osaa kuunnella mitä sanon ja osaa panna, mitä eksä ei myöskään pienellä katkaravullaan kovin hyvin hoitanut. Kotitöistä meillä ei oikeastaan koskaan tarvi edes puhua kun ne vaan hoituu yhdessä.

Hankkiudu hyvä ihminen eroon tommosesta heti.

Minusta AP on listannut jo todella paljon perusteita eroon. Mulla oli monta kertaa parempi avioliitto, jos tuohon AP:n tilanteeseen vertaa ja sekin päätyi eroon. Siihen riitti syyksi tunteiden kuoleminen.

BMW kirjoitti:

Tuo viimeinen lause, et jaksa nähdä enää itseäsi siinä suhteessa.

Se riittää eron perusteeksi

Oikeastaan olen utelias näkemään onko elämällä jotain muutakin tarjottavaa. Että voinko henkisesti paremmin kun eroan. Mietin myös, että ei varmaan ole normaalia jatkuvasti miettiä eroa kun on suhteessa. Olen vuosikausia pähkäillyt että olisiko parempi erota, mutta sitten kuitenkin jäänyt, koittanut vaan luovia ja selviytyä, miettinyt lapsia.

Jotenkin minulla on kuitenkin sellainen aavistus, että suhteen ei tarvisi olla tällainen. Että voisin oikeasti olla sellaisenkin ihmisen kanssa, joka aidosti haluaisi kuunnella minua ja huolehtisi siitä että minulla olisi hyvä olla. Sellainen, joka oma-aloitteisesti yrittäisi tehdä arjesta sujuvaa, johon voisi myös luottaa että hän hoitaa asiat ilman että jatkuvasti muistutan, pyydän ja vaadin. Se on niin kovin uuvuttavaa, ja etenkin kun toinen useimmiten suhtautuu vaan ärsyyntyneesti siihen. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Erosta eroon kirjoitti:

Jos uskot olevasi onnellisempi lasten kanssa ilman miestä niin eroat. Sama kai se on, jontuuko se sinusta vai miehestä.

Oma äitini on aina nähnyt itsensä virheettömänä ja syyttänyt ensin isääni ja sitten kahta muuta aviomiestään ongelmistaan. Sanomattakin selvää, että vika oli äidissäni, kun elämä toisti samaa kaavaa.

Kolme keraa avioliitossa kertoo eroajasta paljon. Vika on vain hänessä. Ei opi virheistään. Haluaa ns täydellistä rakkautta muilta mutta on kyvytön vastavuoroisuuteen. Ihmiskuori joka sisältä läpimätä

Mä opin jo yhdestä liitosta etten huoli toistamiseen uutta. Lapsia ei onneksi ole. Seksiä saa dildolta orkkujen kera.

Vierailija kirjoitti:

BMW kirjoitti:

Tuo viimeinen lause, et jaksa nähdä enää itseäsi siinä suhteessa.

Se riittää eron perusteeksi

Oikeastaan olen utelias näkemään onko elämällä jotain muutakin tarjottavaa. Että voinko henkisesti paremmin kun eroan. Mietin myös, että ei varmaan ole normaalia jatkuvasti miettiä eroa kun on suhteessa. Olen vuosikausia pähkäillyt että olisiko parempi erota, mutta sitten kuitenkin jäänyt, koittanut vaan luovia ja selviytyä, miettinyt lapsia.

Jotenkin minulla on kuitenkin sellainen aavistus, että suhteen ei tarvisi olla tällainen. Että voisin oikeasti olla sellaisenkin ihmisen kanssa, joka aidosti haluaisi kuunnella minua ja huolehtisi siitä että minulla olisi hyvä olla. Sellainen, joka oma-aloitteisesti yrittäisi tehdä arjesta sujuvaa, johon voisi myös luottaa että hän hoitaa asiat ilman että jatkuvasti muistutan, pyydän ja vaadin. Se on niin kovin uuvuttavaa, ja etenkin kun toinen useimmiten suhtautuu vaan ärsyyntyneesti siihen. T. Ap

Ja tosiaan ajattelen ensisijaisesti myös, että yksin pääsisin helpommalla. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Hyi kamala sentään! Tulee eksä mieleen. En todellakaan tarvinnut enempää syitä eroon ja hetkeäkään en ole katunut.

Nyt mulla on ihana normaali mies joka osaa kuunnella mitä sanon ja osaa panna, mitä eksä ei myöskään pienellä katkaravullaan kovin hyvin hoitanut. Kotitöistä meillä ei oikeastaan koskaan tarvi edes puhua kun ne vaan hoituu yhdessä.

Hankkiudu hyvä ihminen eroon tommosesta heti.

Mistä kaupasta niitä hyviä saa? Mee Tinderiin niin huomaat monen hakevan äitiä. Toisena tulee manipuloivat pelurit. Kiitti mulle riitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosta eroon kirjoitti:

Jos uskot olevasi onnellisempi lasten kanssa ilman miestä niin eroat. Sama kai se on, jontuuko se sinusta vai miehestä.

Oma äitini on aina nähnyt itsensä virheettömänä ja syyttänyt ensin isääni ja sitten kahta muuta aviomiestään ongelmistaan. Sanomattakin selvää, että vika oli äidissäni, kun elämä toisti samaa kaavaa.

Minulla sellainen tunne, että mies lähinnä taakka. Toki hänestä joskus jotain apuakin on, mutta enimmäkseen hänen olemuksensakin ärsyttää. Hän on paljon puhelimmellaan, iltaisin juo olutta (1-3) kun pitäisi olla läsnä lapsille ja katsoa että he menevät nukkumaan. Joudun tällaisista asioista huolehtimaan, kun olen lukemassa pienimmälle iltasatua, huudan ohjeita että voisiko katsoa että vanhemmat pesee hampaat ja valmistautuu nukkumaan jne. Hän on jotenkin ihan passiivinen ja veltto, vitkuttelee kaikkea tekemistä. Iltakin sujuisi paljon jouhevammin ja mukavammin, kun lapset saatais ensin nukkumaan ja sitten olisi omaa aikaa, mut hän aloittaa sen oman aikansa ennen kuin lapset on sängyssä. Loppujen lopuksi lapset valvoo liian myöhään, minulle ei jää omaa aikaa ollenkaan, aamut on painajaisia jne. Rautalangasta vääntäminenkään ei auta, koska hän ei tunnu ymmärtävän mitään. Suhtautuminen on sellaista, et Joojoo taas se valittaa jostain. Ja mikään ei muutu. Vaikka asiat on tällaisia mielestäni perusasioita, joista ei pitäisi edes joutua sanomaan. Olen ihan tosi loppu ja uupunut ja surullinenkin, kun alan miettiä miten pitkään olen ollut tällaisessa suhteessa, joka ei vaan toimi. T. Ap

Sinun tilanne on järkyttävä. Ehdota miehelle pariterapiaa ja jos ei suostu, mene yksin. En ymmärrä, miten miehesi ei tajua, miten pienellä vaivannäöllä hän saisi koko perheen voimaan paremmin ja perheen pysymään kasassa. Jos teille tulee ero, se on miehen syy.

Kun tosiaan miehen kanssa ei voi olettaa, että jos minä hoidan tietyn jutun, niin mies sitten hoitaa toisen asian, esim tuo lasten nukkumaanmeno. Hän ei lähtökohtaisesti hoitaisi varmaan mitään. Hänelle olisi täysin ok, että minä hoitaisin kaiken. Hän ei jotnekin ota kuuleviin korviin sitä, että olen uupunut, että en jaksa hoitaa kaikkea yksin. Silloin alkaa jankutus ja luettelot siitä mitä kaikkea hän on tehnyt, eikä tilanne korjaannu. Edelleen hän on yhtä lailla passiivinen, ei ota koppia asioista, ei huomioi, ei ole tilanteen tasalla. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisolle voisi ehdottaa perheterapiaa koska suhde ei toimi. Jos puoliso ei sitä halua (koska hänessä ei ole mitään vikaa ja kaikki on ok), voit paremmalla omallatunnolla lähteä liitosta.

Jos suostuu terapiaan, on ainakin tilaisuus käsitellä suhteen solmuja, tulee ero tai ei.

Olemme olleet terapiassa useampaan otteeseen. Tässä on ollut selkeämpiä syitä miksi terapiaan on hakeuduttu (läheisen kuolema, miehen nettipettäminen, lasten haasteet), mutta parisuhdeasioitakin ollaan siellä käsitelty. En osaa sanoa onko terapia auttanut. Mies keskittyy terapiassa hyvin paljon ikäänkuin kiillottamaan omaa kuvaansa. Mielestäni todellisia ongelmia ei ole kohdattu kunnolla terapiassakaan. Mies jotenkin täysin sokea sille miten hänen tekonsa ja tekemättä jättämisensä vaikuttaa parisuhteeseen. Eikä halua nähdä asioita, vaikka sanoisin ne selkeästi ja asiallisestikin hänelle. Tosi paljon on suoranaista kieltoa ja jankutusta siitä, kun hän ei omasta mielestään ole huono mies. T. Ap

Jos terapiassakin on oltu, eikä sielläkään ole mitään muutosta tullut, niin on ehkä hyväksyttävä, ettei suhteenne enää toimi. Olet varmaan miettinyt, että yksinhuoltajana sinulle olisi helpompi kuin tässä tilanteessa? Silloin hoidat kaiken yksin, mutta et joudu vetämään ketään perässäsi ja lapset ovat välillä isällään. Mieti sitäkin oletko valmis siihen, että mies siellä hoitaa asiat omalla tavallaan ja mukaan tulee ehkä uusi naisystävä.

Kun olet tämän miettinyt ja olet varma, että tahdot toisenlaista arkea, niin sitten ero on hyvä vaihtoehto. Sinulta jää pois perästä raahattava ja sitä myöten stressi vähenee. Tukiverkkojen riittävyys, lasten koulut ja muut kannattaa myös mielessään käydä läpi. Elämän arki ei useinkaan muutu siitä helpommaksi, että eroaa, vaikka helpotus on suuri siitä, ettei ihmistä, jota ei enää rakasta tarvitse sietää samassa kodissa. 

Lasten asioita voisi käydä siellä terapiassa läpi. Lapset mukaan terapiaan ja auttaa myös heitä erossa, ettei vanhempien huomio ole vain omissa tunteissa. Lapsiin ero vaikuttaa monin tavoin, mutta kun he saavat apua ja tulevat kuulluiksi, menee kaikki useimmiten hyvin. Lapsia ei saa erojutuissa unohtaa!

Yksi asia mitä hän myös tekee tai jättää tekemättä, on että jos laitan hänelle viestillä jäsennellysti asioita jotka minua vaivaa tai harmittaa, koska en halua että tilanne menee riitelyksi tai jankkaamiseksi tai että lapset kuulevat riitelyä, niin hän ei vastaa viesteihin mitään. Ei koskaan palaa niihin millään tavalla. T. Ap

Enpä ole onnistunut lukemaan ap:n viesteistä yhtään syytä, miksi liittoa pitäisi jatkaa. Lapsia totta kai stressaa aluksi uusi elämä, mutta pitkällä tähtäimellä he tulevat voimaan paremmin.