Miten perustella ero kun ei alkoholismia, väkivaltaa tai vastaavaa ole?
Meillä kolme lasta ja olemme olleet kohta 15 vuotta yhdessä mieheni kanssa.
En vaan jaksa enää yrittää saada suhdetta toimivaksi tai edes toivoa että tilanne muuttuisi. En edes osaa sanoa mikä on suhteemme suurin ongelma. Mies on mielestäni tosi vaikea persoona, eikä osaa oikein huomioida tai olla aidosti läsnä. Ala-asteikäiset lapsemmekin osaavat nämä taidot paremmin.
Vuosia arki kaatui lähes kokonaan minun päälleni. Joudun vääntämään ihan rautalangasta esim sitä että perheen isänkin kuuluu välillä osallistua siivoamiseen. Riitely on aina mennyt sellaiseksi jankkaamiseksi miehen kanssa. Jos sanoin että olen aivan loppu, kun mies ei koskaan siivoa, esim imuroi juuri ikinä, niin mies intti vaan että kyllähän hän imuroi, kun oli oikeasti imuroinut kerran edellisen vuoden aikana, joten kyllähän hän siis imuroi, miten voin edes väittää jotain muuta? Eikä hänen mielestään tarvinut sitten kuunnella minua, koska olinhan aivan väärässä. Tilanne ei siis muuttunut mitenkään. Vuosia hoidin lähes kaiken, kunnes ilmoitin että en jaksa enää ja jos ei muutosta tule, otan avioeron.
Mies ehkä vähän säikähti ja alkoi pikkuhiljaa ottamaan enemmän vastuuta, MUTTA parisuhde ei toimi edelleenkään. Olen katkera kaikista huonoista vuosista, ja vaikka mies tekee nykyään enemmän kotitöitä (lähes kaikki ennakointi, suunnittelu, ns metatyöt, organisointi ym ovat edelleen minun vastuullani), niin hän on edelleen tosi vaikea persoona. Edelleen riitely menee vastaavanlaiseksi jankkaamiseksi. Jos mies loukkaa jollain tavalla (on usein tosi ajattelematon ja tahditon) niin koska hän ei omien sanojensa mukaan tarkoittanut loukata, niin hänen ei tarvitse ottaa vastuuta tai pahoitella mitään. Hän saattaa ihan suoraan kieltää asioita tai vääntää niitä jotenkin tosi ahdistavalta tavalla siten että loppujen lopuksi en mitenkään tule kuulluksi.
Läheisyyttä tai seksiä meillä ei ole, koska minä en halua sitä enää. Toivoin läheisyyttä vuosikausia, mutta koska mies ei ymmärtänyt tai kuunnellut tätä toivettani, enkä muutenkaan saanut suhteesta juuri mitään, niin en sitten jossain vaiheesssa halunnut enää seksiäkään.
Mielestäni miehen pitäisi muuttua tosi paljon että voisin kuvitella jotain sellaista, mutta vaikka mies kovasti puhuu että yrittää muuttua, koska ei halua erota, en usko että se on mahdollista. Lapsemme eivät tietenkään halua että eroamme, siitäkin on kyllä vaihtoehtona puhuttu, koska tilanne on ollut sen verran huono.
Kaikesta huolimatta, vaikka luulen että olemme vaan epäsopivat toisillemme (mies eri mieltä) ja mies vielä varmaan poikkeuksellisen hankala tyyppikin ja se riittäisi erolle syyksi, niin mietin että voinko olla väärässä? Olenko itse vaan jotenkin sairas ja kyvytön, kun en saa suhdetta toiminaan? Olen kieltämättä tosi väsynyt tällä hetkellä, ja ajatus erostakin tuntuu kovin raskaalta, joskin viiden vuoden päästä en näe enää itseäni tässä suhteessa.
Kommentit (74)
Mikset vaan eroa? Ei siihen tarvi mitään syytä.
Olisit tiivistänyt tekstiä, ei jaksa lukea loppuun saakka. 🥱
Luokaton provo, luokattoman tylsä.
Vierailija kirjoitti:
Mikset vaan eroa? Ei siihen tarvi mitään syytä.
Huvikseen vaan? Kai siihen joku syy yleensä on. Ratkaisemattomat ongelmat?
Aloitksesi nin pitkä,en jaksanut lukea .Vastan vainn otsikoosi: Vuoisa jo kauna on ollut laki voimassa: Kun haet avioeroa, siihen EI TARVITA SYYT.EI TOISEN SUOSTUMUS!Yksin voi hakea eroa.Ilmotus tulee sitä puolisolle kirjattuna kirjeenä.Ei voi vastustaa sitä, elämme 2023.
Kuulostaa ihan siltä, että asetat liian kovat vaatimukset perhe-elämälle. Kuuntelisin lapsia, koska heidän näkemyksellään on tässä suurin painoarvo.
Jos uskot olevasi onnellisempi lasten kanssa ilman miestä niin eroat. Sama kai se on, jontuuko se sinusta vai miehestä.
Oma äitini on aina nähnyt itsensä virheettömänä ja syyttänyt ensin isääni ja sitten kahta muuta aviomiestään ongelmistaan. Sanomattakin selvää, että vika oli äidissäni, kun elämä toisti samaa kaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan siltä, että asetat liian kovat vaatimukset perhe-elämälle. Kuuntelisin lapsia, koska heidän näkemyksellään on tässä suurin painoarvo.
Tuskin lapset osaavat toivoa avioeroa? Vanhemmiten ehkä ymmärtävät, että vanhempien olisi ollut parempi erota.
Eikö oma paha olo suhteessa olemisessa ole riittävä syy eroon?
Ei tarvitse perustella jos homma ei toimi.
Puolisolle voisi ehdottaa perheterapiaa koska suhde ei toimi. Jos puoliso ei sitä halua (koska hänessä ei ole mitään vikaa ja kaikki on ok), voit paremmalla omallatunnolla lähteä liitosta.
Jos suostuu terapiaan, on ainakin tilaisuus käsitellä suhteen solmuja, tulee ero tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan siltä, että asetat liian kovat vaatimukset perhe-elämälle. Kuuntelisin lapsia, koska heidän näkemyksellään on tässä suurin painoarvo.
Tuskin lapset osaavat toivoa avioeroa? Vanhemmiten ehkä ymmärtävät, että vanhempien olisi ollut parempi erota.
Ei kysellä lapsilta, heille liian iso vastuu.
Oletteko käyneet terapiassa? Ei välttämättä muuta haluasi erota, kun mitta on tullut täyteen, mutta auttaa eroamaan sopuisammin. Lasten takia.
Läheisyyttä ja rakkautta ei ole, se on aivan pätevä (mielestäni jopa pätevin!) syy ottaa ero.
Se riittää, että olet onneton. Ei lapset tietenkään eroa teille halua, koska teillä ei ole alkoholismia tai väkivaltaa. Parisuhdetta voi jatkaa vaikka asuisi erillään, kunhan lasten elämä muuttuu mahdollisimman vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan siltä, että asetat liian kovat vaatimukset perhe-elämälle. Kuuntelisin lapsia, koska heidän näkemyksellään on tässä suurin painoarvo.
Tuskin lapset osaavat toivoa avioeroa? Vanhemmiten ehkä ymmärtävät, että vanhempien olisi ollut parempi erota.
Varmasti on olemassa perheitä, joissa lapset toivovat vanhempien eroa.
Sujuuko seksi vielä mukavasti? Jotkut naiset alkavat ajan mittaan suostumaan liiankin säästäliäästi.
Ei eroon mitään perusteluja tarvita.
Sori, en jaksanut lukea.