Lue keskustelun säännöt.
Lapsille tarkoitettu hahmo jota inhosit lapsena?
Kommentit (1230)
Animaaniset ja siitä pinkki ja brain jossa toinen hiiristä muka nero ja toinen ei, en tykännyt tuosta brainista jotenkin ärsyttävä ja sitten se koira nappi ja tyttö joka joutui aina vaaratilanteisiin ja koira vaaranti ns henkensä monta kertaa tai teinityttö josta suuttuessaan tuli vihainen jättiläinen joka tuhosi kaiken ja vanhemmat pelkäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arja-täti tenavatuokiossa. Ja se outo Kylli-täti samassa ohjelmassa.
Lienen liian vanha tähän ketjuun. Muut ehdottelevat hahmoja, joita lapseni ovat katsoneet.
Mainitsemani ovat oikeita ihmisiä, mutta roolinsa kautta "hahmoja".
Olen 80-l lopulla syntynyt ja Kylli maalaili telkkarissa jielä minun lapsuusaikanani.
Puhetapa ja juonten outous oli kyllä vähän ärsyttävää jo silloin, eikä ne enkelikiiltokuva tuo koiranpennun takaisin stoorit oikein napanneet,..
Nyt mietin miksi lapsia on pidetty noin tyhminä
Vierailija kirjoitti:
Iines Ankan rasauttava käytös onkin jo useasti mainittu täällä, joten hyppäänpä suoraan seuraavaan: Roope Ankka.
Käsitän kyllä, meidän ilmeisesti halutaan katsovan Roopea ylöspäin jonain malliesimerkkinä ahkeruuden ja kovan työnteon kannattavuudesta. Mutta kun totuus on, että rikastuttuaan Roopesta tuli aivan sietämätön kapitalistiriistäjä, joka ei epäröi hyväksikäyttää edes omia sukulaisiaan ilmaisena työvoimana, vaikka olisi täysin kykenevä maksamaan näille kunnon palkkaa.
Erityisen töykeää on Roopen tapa kohdella Akua. Jos Aku yrittää kieltäytyä jostain Roopen määräämästä palkattomasta itsemurhakeikasta, kippaa Roope kostoksi rekkalastillisen laskuja Akun kotiovelle ja uhkaa tuhota Akun henkilökohtaisen talouden, kunnes sitä yhteistyökykyä alkaa löytyä. Ja palkaksi tästä Aku saa yleensä vain jonkin homeisen markan Roopen pitäessä Akun ottamien riskien hedelmät itsellään. Aku Ankkaa pidetään siis suoranaisessa orjuudessa.
Vielä raivostuttavampana piirteenä veljenpojat Tupu, Hupu ja Lupu yleensä vielä pitävät Roopen puolia, kun eivät kypsymättöminä lapsina tietenkään ymmärrä, miten hävytöntä Roopen käytös on. Kiinnitin tähän huomiota jo ihan kakarana ja se puistatti jo silloin. Varsinkin taskukirjojen italialaisissa Roope-tarinoissa tämä vielä oikein korostuu.
Minuakin ärsytti jo lapsena, kun Roope monesti kohteli Akua niin korostetun huonosti. Sen sijaan veljenpoikia kohtaan osasi olla jopa lempeä.
Vierailija kirjoitti:
Digimonissa se kakka digimon ja sen seurana oleva hiiri. Heitteli Mimiä vielä kakoilla.
Valituista lapsista Mimi oli se rasittavin.
Vähän ohis ketjun aiheesta, mutta tuo kakkahuumori Digimonissa oli vähän outoa ja tarpeetonta. Monesti siinä näytettiin, kun joku digimon kakkasi tai heitteli noita kakkaemojin muotoisia pökäleitä, ja sitten oli tosiaan tuo yksi digimon, joka oli itsessään pökäle. Ihmettelin jo lapsena, että mikä juttu :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paavo Pesusieni. Ärsyttävää älämölöä heti aamusta telkkarissa
Tässä oli kyllä kaikkein ärsyttävin ohjelma, mitä voi ikinä olla.
Se meritähti oli hidas ja yksinkertainen, Paavo ADHD:n omaava v a j a k k i. Kalmari oli koko ajan sen näköinen kuin kivi olisi työnnetty perseeseen. Johtaja rapu sen verran kireä, ettei pesän saaminen olisi tehnyt pahaa. Ja se helvetin orava! Mitä se meren alla asusteli? Silläkin taisi olla joku skitsofrenia.Taitaa nykyisin vielä aamutuimaan tulla telkkarista.
No siis, ne Paavo-jaksot joita näytettiin omassa lapsuudessani 2000-luvun alussa, olivat hauskoja. Ja ovat mielestäni nyt aikuisenakin, niissä se huumori on usein tosi kekseliästä. Myöhemmin sarja muuttui mukahauskaksi ja kaikki vedettiin yli. Taisi käsikirjoittajat vaihtua tms.
Pinokkio. Inhosin lapsena ja inhoan yhä. Tosi ärsyttävä hahmo jostakin syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä vihasin ja vihaan edelleen kaikkia sirkuspellejä. Pelkään pellejä yleisesti ottaen ihan sairaasti.
Mä en tajua alkuunkaan, mikä tässä pelle kammossa on takana. Omasta mielestä esim. pelle Hermanni oli yksi parhaita lastenohjelmia aikanaan. Tämä pelle kammo ei oikein aukea meille muille, koska pellethän on hauskoja, sympaattisia hahmoja. Mikä niissä pelottaa?
Voitteko avata vähän mistä tuo johtuu? Olette katsoneet Stephen Kingin "Sen" ja olette astetta trendikkämpiä...
Ti-ti-nalle ja Muumit, hyi että.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki epäreilut ja ilkeät hahmot olivat mulle vastenmielisiä: Tom & Jerry, Pekka Töpöhäntää ikuisesti kiusaava Monni-kissa ja sen typerät sidekickit Pilli ja Pulla. Joo, kyllähän "Monni sai nenilleen" lopussa, mutta ensin piti lukea kauhean pitkä kirja siitä, miten Pekkaa kiusattiin mitä julmimmilla tavoilla. Eikä Pekka koskaan edes kunnolla suuttunut Monnille, olisi joskus repinyt sen naaman tai kutsunut jonkun pahiskissajengin kouluttamaan sitä niin että oppisi.
Joo siis tämä suututti itseänikin. Eikä ollut vaan Töpöhännässä vaan kaikki nää kiusatut hahmot pysyi aina kylmän viileinä eikä koskaan suuttuneet, loukkaantuneet tai itkeneet. Koulukiusattuna nää oli mulle sellaista avunhankintamateriaalia, mutta ainoa neuvohan niissä on että niele kaikki paska mitä suuhusi lapioidaan niin joku päivä karma kyllä hoitaa.
Ei hoitanut eikä hoida. Nämä on vihonviimeistä vääränlaista kasvatusta lapsille.
Itsekin olin kiusattu sekä ala- että yläasteella, ja pistin yleensä kiusaajille vastaan. Se ei auttanut tilannetta, mutta tuskin pahensikaan sitä. Näin jälkikäteen olen tyytyväinen, että puolustin aina itseäni ja sanoin ilkeille loukkaajille takaisin yhtä inhottavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nasse-setä
Te, jotka tyrkytätte sitä saamarin Nasse-setää lapsille tarkoitetuksi hahmoksi. En jaksa enää oikaista mutta katsokaa nyt edes Wikipediasta ja säästätte siten minun hermokipeneitäni.
Ei, ei Uuno Turhapurokaan ollut lapsille suunnattu hahmo.
Epäilemättä te katsoitte heitä lapsina, mutta se ei vieläkään tee heistä lapsille suunnattua hahmoa.
Tämä.
Onko nää vitsillä kirjoitettu, vai onko oikeasti noin paljon ihmisiä, jotka luulee, että Nasse-setä on suunnattu lapsille?
Kun ei kaikki piirretytkään oo suunnattu lapsille. Muistan, kun miehen kaa katottiin South Parkia, niin yritettiin kattoo niin myöhään, ettei lapsi ois varmasti hereillä. Sitten se kuitenkin oli jostain kurkistellut kohti telkkaria, koska äänet kuulosti niin kiinnostavilta. Mutta ei, South Park ei todellakaan ole lastenohjelma, vaikka onkin piirretty.
Muistan kun lapsena luulin järjestään, että South Park on lastenohjelma, koska on animaatio. Ihmettelin, miksi sitä näytettiin niin myöhään ja olin vihainen vanhemmilleni, kun eivät antaneet minun nauhoittaa sitä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Inhosin suojelusenkeliä. Siitä laulettiin ja sägyn yläpuolella olevassa taulussa hiipaili jättiläiskokoinen sinisiipinen suojelusenkeli kahden lapsen takana.
Enkelin kerrottiin näkevän aivan kaiken, mitä tein. Se kyttäsi joka hetki. Inhosin sitä ja joskus yritin nopeasti vilkaista taakseni, että olisin voinut käskeä sitä painumaan tiehensä.
Ei, ei vaan tajua tällaisia.
Oliko perheessäsi ns. uskonnon pakko tuputusta?
Omasta mielestä erittäin kaunis ja koskettava laulu, voi olla jotain tekemistä sillä, että samoin oli äitini mielestä. Ja miten enkeli voi herättää noin negatiivisia assosiaatioita, on myös aika paljon populäärikulttuurissa ja esim. cooleissa rock biisi lyriikoissakin esiintyvä hahmo.
Mielestäni on kummallista nähdä suojelusenkeli jotenkin kyttäävänä hahmona. Ja ei, en ole minkään sortin orwellilaisen kyttäyssysteemien ihailija, ihan päinvastoin. Eläinten vallankumouskin tuli luettua joskus 11-12 vuotiaana.
Slerba kirjoitti:
Herra Huu ja Muumit. Muumeja en katso vieläkään, koska en pidä noista yhtään.
Eikä, Herra Huu oli just hyvä. (muumit olen rehabilitoinut jo aiemmassa viestissäni, ei niistä sen enempää)
Itse luin Herra Huu kirjat vähän yli 10 vuotiaana, siinä yhdessä (en muista kirjojen nimiä enää) oli myös vähän sellainen Tolkien tyyppinen fantasia maailma (pienemmässä "mittakaavassa" sivumäärästä johtuen" ) johon Herra Huu, sen kaverit, muistaakseni pari lasta, ja oliko joku juoppo ex-merikapteeni :) sattumalta joutuivat. Se oli mielestäni aika jännä, ja kekseliäs. Ja minun mielestä ne kirjat oli lapsia voimaannuttavia, koska Huu oli omasta mielestään joku taikuri, ja pelonsekaista kunnioitusta herättävä henkilö, mutta ne pari lasta jotka välillä kävivät häntä moikkaamassa, pitivät lähinnä höperonä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä mainittiin tuo Pelle Positiivikin jossain vaiheessa. En tosin enää ollut lapsi kun tuo hahmo oli esillä vaan parikymppinen, mutta eipä tuolta voinut välttyä, oli ärsyttävä joka tapauksessa.
Muistan kun yksi kesä maikkarilla pyöri sen joku musiikkivideokin kappaleesta missä oli eksynyt napapiiriin ja videolla tanssi pingviinien kanssa, näin muistan ellei ole muistot vääristyneet. Se video vielä nosti sitä ärsytystä.
Kultakutri ja kolme karhua -sadun Kultakutri. Olin tosi tuohtunut siitä, että hän meni sotkemaan karhujen kodin ja syömään niiden ruuat.
Nalle Puhin Nasu. Aivan raivostuttava pelkuri ja nynnerö. Täysin hyödytön.
Eikös ne sanoneet, että Katti Matikaisesta monesti tykkäsi isä ennemmän kuin lapset...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä vihasin ja vihaan edelleen kaikkia sirkuspellejä. Pelkään pellejä yleisesti ottaen ihan sairaasti.
Mä en tajua alkuunkaan, mikä tässä pelle kammossa on takana. Omasta mielestä esim. pelle Hermanni oli yksi parhaita lastenohjelmia aikanaan. Tämä pelle kammo ei oikein aukea meille muille, koska pellethän on hauskoja, sympaattisia hahmoja. Mikä niissä pelottaa?
Voitteko avata vähän mistä tuo johtuu? Olette katsoneet Stephen Kingin "Sen" ja olette astetta trendikkämpiä...
Stephen Kingin kirja julkaistiin jo 1986:
https://en.wikipedia.org/wiki/It_(novel)
Juuri meitä 80-luvun lapsia Pennywise jahdannut...
Mä vihasin ja vihaan edelleen kaikkia sirkuspellejä. Pelkään pellejä yleisesti ottaen ihan sairaasti.