Lapsille tarkoitettu hahmo jota inhosit lapsena?
Kommentit (1230)
Se Kasper nukke oli pelottava ja Eulalia Kenkkunen.
Trait traittrallallaa
Vierailija kirjoitti:
Joku musiikki lehtori. Että inhosin.
Toinen mitä inhosin oli Viuluviikarien ope.
Tarkoitatko Lasse Mårtensonin Lehtori M?
Minusta Lasse oli niin kiva. Ja paino todella sanalla kiva.
Hej, Lasse! Hur mår det till?
Ja tämä kommentti saa varmaan aikaan alapeukkuja.
Ja eikähän se Lasse enää mår mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku musiikki lehtori. Että inhosin.
Toinen mitä inhosin oli Viuluviikarien ope.Tarkoitatko Lasse Mårtensonin Lehtori M?
Minusta Lasse oli niin kiva. Ja paino todella sanalla kiva.
Hej, Lasse! Hur mår det till?
Ja tämä kommentti saa varmaan aikaan alapeukkuja.
Ja eikähän se Lasse enää mår mitenkään.
Eikun hur står det till, piti sanomani.
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti inhonnut, mutta nalle luppakorvan tunnarin loppu : " kaikki mua rakastaa", sai kiukun pintaan joka kerta, kun ajattelin silloin että : "mitenniin, en mä ainakaan rakasta".
Ja joku täällä mainitsi pellefantin, se oli muuten todella rasittava ja itsekäs.
Me laulettiin siskon kanssa aina tuon tunnarin päälle että 'lapset muuuua vihaa vaan' 😅
Vierailija kirjoitti:
Joskus 80-luvun alussa tuli sunnuntaiaamuisin Lasten ruutu. Siinä oli sellanen joku huovutettu Akuliina-niminen mummo, sekopäinen haitarimusiikki ja koko miljöö näytti jotenkin ankean venäläiseltä. Onneksi sentään lasten ruudussa esiintyi myös järjen ääni, Korkeasaaren intendentti Ilkka Koivisto, joka kertoili leppoisasti eläimistä. Sukunimi Koivisto oli lapsen mielessäni tae järkevästä, asiat ladulla pitävästä ihmisestä.
Joo, muistan 😅 Ilkka Koivisto onneks pelasti ohjelman kun kertoi eläimistä. Siitä välittyi jotenkin rauhallinen tunnelma.
Iines Ankan rasauttava käytös onkin jo useasti mainittu täällä, joten hyppäänpä suoraan seuraavaan: Roope Ankka.
Käsitän kyllä, meidän ilmeisesti halutaan katsovan Roopea ylöspäin jonain malliesimerkkinä ahkeruuden ja kovan työnteon kannattavuudesta. Mutta kun totuus on, että rikastuttuaan Roopesta tuli aivan sietämätön kapitalistiriistäjä, joka ei epäröi hyväksikäyttää edes omia sukulaisiaan ilmaisena työvoimana, vaikka olisi täysin kykenevä maksamaan näille kunnon palkkaa.
Erityisen töykeää on Roopen tapa kohdella Akua. Jos Aku yrittää kieltäytyä jostain Roopen määräämästä palkattomasta itsemurhakeikasta, kippaa Roope kostoksi rekkalastillisen laskuja Akun kotiovelle ja uhkaa tuhota Akun henkilökohtaisen talouden, kunnes sitä yhteistyökykyä alkaa löytyä. Ja palkaksi tästä Aku saa yleensä vain jonkin homeisen markan Roopen pitäessä Akun ottamien riskien hedelmät itsellään. Aku Ankkaa pidetään siis suoranaisessa orjuudessa.
Vielä raivostuttavampana piirteenä veljenpojat Tupu, Hupu ja Lupu yleensä vielä pitävät Roopen puolia, kun eivät kypsymättöminä lapsina tietenkään ymmärrä, miten hävytöntä Roopen käytös on. Kiinnitin tähän huomiota jo ihan kakarana ja se puistatti jo silloin. Varsinkin taskukirjojen italialaisissa Roope-tarinoissa tämä vielä oikein korostuu.
Katti Matikainen. Näin toistuvia painajaisia siitä ja yhä nousee hiki kainaloihin jos tarvii katsoa.
Uusimmista Närpiäiset. En ole lapsi enää mutta en vaan ymmärrä.
Lapsena luin satukirjoja, joissa lapsia aina uhkasi hirvittävä vuorenpeikko. Pelotti ja näin painajaisia
yöllä. Ne kirjat olisi olleet aikuisellekin pelottavia!
Vierailija kirjoitti:
Minun mieleeni on jäänyt tarina tytöstä, joka meni johonkin köyhään taloon. Vannotti mökin asujaa, ettei saanut yöllä kurkkia huoneeseen. Tyttö muuttui yöllä joutseneksi ja tekikö sulista pitsiä tai jotain. En tarkkaan muista. Mökin asukas ei malttanut olla kurkistamatta huoneeseen ja tämä tyttö lähti pois. Ja ne kaikki muut ohjelmat jouluaattona, niin ihania piirrettyjä.
N52
Etsippä huviksesi Youtubesta semmoinen kuin "Tsuru no ongaeshi". Kurjen tarina. Japanilaiset ovat animoineet tuon tarinan monesti, koska se on siellä aika tuttu ja suosittu kansantaru. Muistelet luultavasti tätä versiota, joka esitettiin jouluaattona vuonna 1987 Yleltä (tosin suomeksi dubattuna):
Piti oikein netistä katsoa mikä juju siinä Ti-Ti-nallessa oli mutta eipä selvinnyt.
Kuitenkin siinä taisi olla musiikkia ja...? Ja miten se vaaleatukkainen rouva siihen liittyi? Lauloiko hän vai mitä? Mitä muuta se nalle ja muija tekivät?
Tuo nalle ainakin on äärettömän ärsyttävän näköinen ja tuo nimi: Ti-Ti, ihan kuin joitain taaperon sokellusta.
Ti-Ti nalle. Inhosin sitä koko ohjelmaa.
Siinä oli todella ärsyttävää Ti-Ti änkytystä.
"Ti-Ti-nalle Ti-Ti tallustaa "hyi"!
Inhosin suojelusenkeliä. Siitä laulettiin ja sägyn yläpuolella olevassa taulussa hiipaili jättiläiskokoinen sinisiipinen suojelusenkeli kahden lapsen takana.
Enkelin kerrottiin näkevän aivan kaiken, mitä tein. Se kyttäsi joka hetki. Inhosin sitä ja joskus yritin nopeasti vilkaista taakseni, että olisin voinut käskeä sitä painumaan tiehensä.
Vierailija kirjoitti:
Iines Ankan rasauttava käytös onkin jo useasti mainittu täällä, joten hyppäänpä suoraan seuraavaan: Roope Ankka.
Käsitän kyllä, meidän ilmeisesti halutaan katsovan Roopea ylöspäin jonain malliesimerkkinä ahkeruuden ja kovan työnteon kannattavuudesta. Mutta kun totuus on, että rikastuttuaan Roopesta tuli aivan sietämätön kapitalistiriistäjä, joka ei epäröi hyväksikäyttää edes omia sukulaisiaan ilmaisena työvoimana, vaikka olisi täysin kykenevä maksamaan näille kunnon palkkaa.
Erityisen töykeää on Roopen tapa kohdella Akua. Jos Aku yrittää kieltäytyä jostain Roopen määräämästä palkattomasta itsemurhakeikasta, kippaa Roope kostoksi rekkalastillisen laskuja Akun kotiovelle ja uhkaa tuhota Akun henkilökohtaisen talouden, kunnes sitä yhteistyökykyä alkaa löytyä. Ja palkaksi tästä Aku saa yleensä vain jonkin homeisen markan Roopen pitäessä Akun ottamien riskien hedelmät itsellään. Aku Ankkaa pidetään siis suoranaisessa orjuudessa.
Vielä raivostuttavampana piirteenä veljenpojat Tupu, Hupu ja Lupu yleensä vielä pitävät Roopen puolia, kun eivät kypsymättöminä lapsina tietenkään ymmärrä, miten hävytöntä Roopen käytös on. Kiinnitin tähän huomiota jo ihan kakarana ja se puistatti jo silloin. Varsinkin taskukirjojen italialaisissa Roope-tarinoissa tämä vielä oikein korostuu.
Italialainen 1970-luvun Roope = best. Ei kaikkien hyvien hahmojen tarvitse olla rakastettavia ja kilttejä. Roopen ja Akun väliset mittelöt orjatyön teettämisestä ja toisaalta työn välttelystä olivat aivan legendaarisen hyviä. Ainoita juttuja jotka vetivät räiskyvyydessään vertoja Barksin alkuvuosikymmenten hengästyttäville kymmensivuisille.
Oikaiskaa, jos olen väärässä: 70-luvulla tuli juuri tuollainen karhin alle jääneen rukkasen näköinen hahmo. Oliko se juuri tämä Narsku?
Muistan sen ja Hapsiaisen.
Vaikka en ollut mikään järjenjättiläinen silloin penskana, ajattelin että nyt mennään vähän liian vähillä määrärahoilla(en nyt tietysti näillä sanoilla).
Ja sitten nauratti kun joku aikuisille tarkoitettu sketsiohjelma, Tabu, Velipuolikuu? esitti juuri tuollaisesta röpeloisestä käsinukkehahmosta oman versionsa:
Nukkaantunut sukka jossa liimattuna kaksi muovisilmää erikorkeuksille.