Lapsille tarkoitettu hahmo jota inhosit lapsena?
Kommentit (1230)
Rölli. Se oli niin ruma mieshahmo, piirrettynä olis voinut olla ihan ok. Mun lapsetkin on pelänneet sitä, aina piti lopettaa pikku kakkosen katsominen jos alkoi Rölli.
Muumit. Typeriä, tylsiä juttuja tekevät ja puhuvat hölmönnäköiset slastomat pyllerlt sekä heidn ällöttävä koulukiusaajakaverina Pikku-Myy. Muumit koin harmittomiksi, en inhonnut, mutta tylsiä ne musta oli ja on.
Mustavalkoiset muumit olivat jotenkin synkkiä. (Sarjakuvat siis)
Vaahteramäen Eemeli oli ärsyttävä, tottelematon juippi. Aina jotain "jekkuja" tekemässä... ai että otti päähän jos äiti luki niitä ääneen. Eemeli oli ihan pässi!
Pelle Hermannia en niin inhonnut tai pelännyt, mutta se kepakko onkin asia erikseen.
Niin oudolta kun se kuulostaakin niin kuitenkin Hermannin loppumusiikki sai mut joskus itkemään kun alkoi soimaan, kai se sitten oli itselle jotenkin surullinen ja ahdistava.
Tohtori Sykerö
Hrrrr. En muista inhosinko, mutta en ainakaan fanittanut, vaikka katsoinkin. Jotain karmivaa siinä oli alkutunnarista alkaen.
Inhosin Hopeanuolta ja Digimonia, osittain siksi että niiden dubbaukset olivat luokattoman kaameita.
Vierailija kirjoitti:
Katto kassinen, Histamiini, Mikko mallikas, Ransu
Hyviä kaikki, ei tartte haukkua, ni!!!
Vierailija kirjoitti:
Muumit smurffit aku ankka olivat kaikki ärsyttäviä.
Muumiluoja oli karmea peikko ja luulotteli olevansa joku leesi.
Sairas yksilö. Kun luulotteli. Kuteb täällä joku kirjoitti. Skistogeenerejä luulottelijat kaikki ovat.
Muumit karmea ja pelottava sarja.
Yhden agernan tuputusta töysin pikkulapsille. Hyi hävetköön muumimuija.
Nyt ei taida olla kaikki muumit lasksossa.
Pikku Kakkosen Ransu kulahtanut käsinukke koira. Inhoon vieläkin.
Gommi ja Pommi ja Fröpelin palikat
Katto Kassinen on lingrenin hahmoista paras ja sympaattisin.
Vierailija kirjoitti:
Vaahteramäen Eemeli oli ärsyttävä, tottelematon juippi. Aina jotain "jekkuja" tekemässä... ai että otti päähän jos äiti luki niitä ääneen. Eemeli oli ihan pässi!
Peppi äklömpi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ollut kotona telkkaria, mutta mummon luona sain katsella. Mikä ihme se ohjelma olikaan, missä joku noita (?) lakaisi aina mökkinsa edustaa ja katolla istui kommentoiva pöllö?
Ruotsinkielinen ehkä??
Ruotsalainen(SVT) sarja, jossa juna vaunussa asuva Hedwig oppi katolla asuvalta viisasta pöllöltä sanoja aakkosjärjestyksessä. En muista ohjelman nimeä mutta se tuli jo 70-luvulla kun olin varhaisteini. Tuli lauantai-iltapäivisin.
Olen järkyttynyt miten paljon täällä on entisiä ja nykyisiä Hapsiais-vihaajia. Se oli mielestäni nerokas ja loputtoman kiehtova. Rakensin jostain napeista ja rautalangasta itsellenikin sellaiset Hapsiaisen silmät. Myös M. A. Nummisen 80-luvun lastenlaulut on puhdasta neroutta! Gommista ja Pommista en hirveästi välittänyt, ne on tainneet tulla vasta joskus ysärillä?
Poikatyttönä vihasin Barbieita ja muita prinsessaleikkejä, myös Disneyn kaikki naishahmot olivat ällöttäviä ja epäsamaistuttavia. 80-90-luvun tytöillä on kyllä ollut todella kapeita naismalleja lastenohjelmissa 😕 (saati sitten vielä aiemmin)
Vähän asian vierestä: kun esikoiseni alkoi vuosituhannen vaihteessa katsella lastenohjelmia, bongasin hahmon, jota olisin itse aivan varmasti lapsena inhonnut tai paremminkin pelännyt: Katti Matikainen. Kamala ihmisen ja kissan zekazikiö. Esikoinen ei sanonut hahmosta juuta eikä jaata, mutta minua puistatti :D
Vierailija kirjoitti:
Mustavalkoiset muumit olivat jotenkin synkkiä. (Sarjakuvat siis)
Muumisarjikset, ne mustavalkoiset joo on synkkiä mutta niistä pidin.
Inhokkeja Kössi Kenguru, tv- muumit, nalle puh ja etenkin se saakutin nasu.
Pisti myös vihaksi jos kyläpaikassa ei ollut akuankkoja vaan Maailman vahvin Nalle -lehtiä...
Teletapit