Pitäisikö puolen vuoden jälkeen olla jo rakastunut?

Mieti keskenäsi.

Siis oikeasti kyselet jostain vauvapalstalta?

Jos rakastuminen on sinulle tunteiden vuoristorataa ja draamaa niin sinun pitää ihan itse päättää että pitäisikö sitä olla ja milloin.

Moni kuitenkin ajattelee teini-iän jälkeen rakastumisen hieman eri tavalla.

Vaikea sanoa. Oman mieheni kanssa oltiin tulisesti rakastuneita jo ihan alkuvaiheissa, ja n. 1,5 vuoden päästä ollaan edelleen. Molemmilla on ns. toinen kierros lapsineen ja ikää on reippaasti.

Kuulostaa hieman oudolta noin tasainen tunnelma suhteen alkuvaiheessa, mutta en nyt nyt sen takia lähtisi hyvästä suhteesta kävelemäänkään. Oletko puhunut miehesi kanssa asiasta?

Kyllä, kupsä deittailu on sitä ettei juosta niiden jännien miesten perässä ja itketä kun ne pettää.

Enemminkin niin päin, että vieläkö tuossa vaiheessa ollaan rakastuneita. Keski-ikäiset on jo tuossa vaiheessa samassa pisteessä kuin olivat edellisissäkin suhteissa juuri ennen eroa. 

Vanhemmalla iällä hormoonit ei toimi samalla tavalla kuin nuorena. Rakkauden tunne ei ole yleensä enää tuossa iässä sitä että toinen vie sinulta jalat alta aina kun näet hänet.

Minusta teillä on hyvä ja tasapainoinen suhde, ei tarvitse asua yhdessä.

Sinun pitää erottaa rakastuminen ja rakastaminen toisistaan. Rakastuminen on se tunne joka tuli teini-iässä ja se tunne on sellainen joka hiipuu. Rakastaminen on se joka pitää suhteen kasassa. Rakastaminen on toisten kunnioittamista ja huomioimista. Kun toista rakastaa niin molemmilla on hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Enemminkin niin päin, että vieläkö tuossa vaiheessa ollaan rakastuneita. Keski-ikäiset on jo tuossa vaiheessa samassa pisteessä kuin olivat edellisissäkin suhteissa juuri ennen eroa. 

Onpas kyynistä tekstiä.

Jos on "todella hyvä olla toisen kanssa" niin mitä silloin tarkalleen pitäisi olla lisää?

Olin itse toki tuossa vaiheessa samassa tilanteessa hyvinkin rakastunut. Tulkitsin siitä, että oli todella hyvä olla toisen kanssa enkä olisi voinut kuvitellakaan vaihtavani kehenkään. Kemia on edelleen vuosien jälkeen vahvaa, mutta ei tässä ole mitään perhosia vatsassa fiilistä ollut, enkä ole sitä halunnut. Sen sijaan on turvallinen, lämmin, hyvä ja onnellinen olo koko ajan.

Perhosia oli ennen useinkin ihmisten kanssa, jotka pelasivat jotain outoja kylmää-kuumaa-pelejä.

Jos on hyvä olla niin sehän on tärkeintä. Silloin jaksaa elämänsä loppuun.

Kyllä minä ajattelen niin, että tuon pitäisi olla sitä parasta "honeymoon"-vaihetta, jolloin ollaan korvia myöten rakastuneita. Koska jos ei tuolloin, niin sitten ei koskaan. Ja ennen kuin joku vastaa, että parhaat suhteet syntyvät ajan kanssa, niin sehän ei mitenkään poista alkurakastumisen ihanuutta. Honeymoon-vaihe kestää maksimissaan sen pari vuotta ja sen jälkeen jäljelle jää rakastaminen, sitoutuminen, se "tasaisempi" vaihe, joka toivottavasti kestää vuosikymmeniä.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemminkin niin päin, että vieläkö tuossa vaiheessa ollaan rakastuneita. Keski-ikäiset on jo tuossa vaiheessa samassa pisteessä kuin olivat edellisissäkin suhteissa juuri ennen eroa. 

Onpas kyynistä tekstiä.

Vähän läpällä kirjoitin. :) Katsoin, että tarttuuko kukaan tuohon, muttei ollut mainittavaa menestystä. Hyvä niin. 

Kokenut tuollaisen ihan-hyvä-olla suhteen. Jos se riittää, niin ok, mutta itse aloin ajattelemaan, että ollaan vuosi tunnettu, ja ollaan kuin oltaisiin jo koko elämä oltu yhdessä. Lämmintä, lähes haaleaa, ei mitään roihuavaa, ei juuri kipinää. En jaksanut, turhauduin, joten se siitä.

Tuossa vaiheessa se voi olla jo ohi nopeimmilla rakastujilla.. yksilöllistä.

Itse olen niin tunteella elävä, että tuskin voisin olla yhdessä ihmisen kanssa joka ei joskus saa sukkia pyörimään jaloissa. Rakastamisen tunteen kyllä tietää ja ilman sitä ollaan vain hyviä ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen niin tunteella elävä, että tuskin voisin olla yhdessä ihmisen kanssa joka ei joskus saa sukkia pyörimään jaloissa. Rakastamisen tunteen kyllä tietää ja ilman sitä ollaan vain hyviä ystäviä.

Miten määrittelet rakastamisen. Rakastaminen ei tule itsestään vaan se vaatii aktiivisuutta kummaltakin osapuolelta.

Vierailija kirjoitti:

Kokenut tuollaisen ihan-hyvä-olla suhteen. Jos se riittää, niin ok, mutta itse aloin ajattelemaan, että ollaan vuosi tunnettu, ja ollaan kuin oltaisiin jo koko elämä oltu yhdessä. Lämmintä, lähes haaleaa, ei mitään roihuavaa, ei juuri kipinää. En jaksanut, turhauduin, joten se siitä.

Ap: n mukaan todella hyvä olla. "Ihan hyvä" olisikin aika eri juttu.

https://www.daddyspeziale.com/fi/parisuhde/rakastuminen-vs-rakastaminen/

Tuommonen löyty missä tätä aihetta käsitellään.