Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Viestitteletkö uuden tuttavuuden kanssa pitkin päivää
Kommentit (107)
En. Olen työssäkäyvä ihminen enkä voi käyttää puhelinta töissä eikä minulla olisi edes aikaa sellaiseen työpäivän aikana. Illalla viestitellään/soitellaan sitten kun voi rauhassa keskittyä toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin ihmisten kanssa juttu vaan sujuu todella hyvin ja tulee tekstailtua todella paljon. Harvoin tällaisia tulee vastaan.
Joidenkin kanssa sitten juttu sujuu taas niin hyvin, ettei ole tarpeen ajan viestitellä kun molemmat lukee toista niin hyvin. Sellaista intuitiivista.
Ei tarvi tarkistella muka-hauskoilla jutuilla että välittääkö toinen vielä.
Romanttisesti kiinnostavan uuden tuttavuuden kanssa tulee vaikka tikusta asiaa, pitkin päivää ja yötä. Kaverimielessä solmitut uudet tuttavuudet eivät mene yhtä aktiivisiksi, jos ei nyt ihan joku sydämen bestis löytyisi yhtäkkiä.
Jotkut sit taas tekee sitä, että aina kun niillä on joku uusi tuttavuus, niin ovat hyvin rajatusti paikalla Apissa. Tällä on tarkoitus korostaa omaa tärkeyttä: virka-aikana olen hyvin kiireinen mies.
Nauttivat siitä kun ovat tavoiteltuja.
Turn off, jos mies yhtenään tai useasti päivässä kyselee kuulumisia.
Sitä paitsi, jos on sovittu tapaamisesta vaikka muutaman päivän päähän, niin mitä järkeä kysyä kuulumisia kun ne asiat voi käydä läpi kun tavataan. Esim. Jos minä olen sopinut tapaamisen naispuolisen kaverin kanssa viikon päähän niin en kai minä kysele kuulumisia edellisenä päivänä kun kohtahan me nähdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ennen, mutta nykyisen kanssa kyllä. Kyseessä etäsuhde, eli ilman viestejä jne irtoaisi toisen arjesta, kun ollaan yhdessä niin silloin tietysti ei.
Mutta kumpikaan ei kyttää vastausaikoja tai painosta. Joskus toinen voi olla pitkäänkin kiinni tai keskittyä vaikka kaveriinsa jota on tapaamassa, tämä on ihan ok. Eikä pelata mitään "en voi laittaa ennenkun toinen on vastannut" leikkejä.
Christiiina kirjoitti:
Turn off, jos mies yhtenään tai useasti päivässä kyselee kuulumisia.
Sitä paitsi, jos on sovittu tapaamisesta vaikka muutaman päivän päähän, niin mitä järkeä kysyä kuulumisia kun ne asiat voi käydä läpi kun tavataan. Esim. Jos minä olen sopinut tapaamisen naispuolisen kaverin kanssa viikon päähän niin en kai minä kysele kuulumisia edellisenä päivänä kun kohtahan me nähdään.
Kyllä minä halusin jutella puolisoni kanssa joka päivä silloinkin, kun tavattiin joka viikonloppu. Mutta se oli yksi puhelu illassa, ei viestittelyä pitkin päivää. Ei kummallakaan olisi ollut sellaiseen aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin ihmisten kanssa juttu vaan sujuu todella hyvin ja tulee tekstailtua todella paljon. Harvoin tällaisia tulee vastaan.
Nämä on just niitä kuuluisia "kemia"-juttuja joissa ainakin suurimmassa osassa on tärkeää olla samalla aaltopituudella, että kumpikin voi olla ihan just se oma itsensä eikä tarvitse joko rajoittaa itseään tai sitten pakottaa tekemään jotain toisen mieliksi.
Ja kun se tiivis yhteydenpito (ihan ilman oikeaa asiaakin) on kummallekin luonteva tapa toimia, niin eihän se tietenkään ahdista tai ole muutenkaan hankalaa vaan ainoastaan kivaa ja ihanaa. Etenkin jos muutenkin toisen kanssa synkkaa ja ihastusta alkaa olla ilmassa.
Tuntuu jotenkin kummalta tämä, että toiseen ei saisi kiintyä eikä ihastua eikä sitä varsinkaan saisi näyttää millään tavalla vaan pitää olla ihan vaan cool ja etäinen vaikka tuntuisi miltä. Ihan kuin tuossa olisi jokin outo välinpitämättömyyden ja kylmyyden valtapeli käynnissä jo heti suhteen alkumetreillä ja se pitää ehdottomasti voittaa.
Minulle on mies kerran myöntänyt, että ei pitänyt tiiviisti yhteyttä koska ajatteli että on kiinnostavampi ns etäisenä. Tämän kertoi siinä vaiheessa kun ilmoitin että tämä on tässä - en tunne hänen olevan itsestäni tarpeeksi kiinnostunut, enkä jaksa työnarkkeja enää tässä iässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pitää viestitellä jatkuvasti ja valvoa paikallaoloa, se kertoo myös luottamuksen puutteesta.
Se kertoo elämän puutteesta. Siitä, ettei ihmisellä ole töitä, harrastuksia, ystäviä tai muutakaan sisältöä elämässä.
No kyllä. Yksinäinen ihminen on koko ajan paikalla. Ihminen, jolla on harrastuksia ja ystäviä, eli elämää, ei ole jatkuvasti paikalla viestittelemässä.
Missä ihmeen "paikalla"? Kyllä mä ainakin pidän kännykkää mukana enkä istu kotona puhelimen vieressä vaikka toisen kanssa aktiivisesti olenkin yhteyksissä.
Ja oikein mainiosti kerkiän pistää viestiä vaikka kahvi-/lounastauolla, työmatkalla tai kun lähden treeneistä ym. Eihän sitä mitään romaania tarvitse toiselle raapustaa vaan ihan vaikka toivottaa aamulla kivaa päivää tai iltapäivästä, että muistuit mieleen ja tulipas siitä kiva olo.Kaikki ei tietenkään ole samanlaisia ja sehän se juju onkin, että toisilleen sopivan samanlaiset löytää toisensa. Ei se tarkoita sitä, että tiivis yhteydenpito tarkoittaisi automaattisesti jotain kyttäämistä tai kontrollointia saati että ihminen on yksinäinen (ja jotenkin epäilyttävä ja sekopää), kun tykkää siinä alkuhuumassa söpöillä ja olla ällönkin romanttinen höpsö.
Tuntuu, että nykyään pitäisi vaan kaikkien olla hakemassa parisuhdetta jota ei tarvitse mihinkään ja puolisoa jonka kanssa ei halua viettää aikaa ja jota ei halua esitelläkään kenellekään. Seksiä toki pitäisi sitten olla jo eka tapaamisella.
Outo maailma.
Tämä. Oma elämä, työ, harrastukset, työ, omat ystävät, työ. Ei ainakaan kumppania, jota tarvitsee ikinä huomioida. Viesti päivässä - jumalauta mitä roikkumista ja rajoittamista!
Minäminäminäminäminäminäminäminä!
Minä en saisi mitään tuollaisesta viestittelystä. Sen sijaan puolison kanssa lähes ensitapaamisesta alkaen soitettiin iltaisin. Joskus puhelu venyi yli tunnin mittaiseksi, joskus vaihdettiin vain ajankohtaiset kuulumiset. Ja viikonloput vietettiin yhdessä.
Pelkät merkit näytöllä eivät ole läheskään sama asia kuin se, että toisen kanssa juttelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin ihmisten kanssa juttu vaan sujuu todella hyvin ja tulee tekstailtua todella paljon. Harvoin tällaisia tulee vastaan.
Nämä on just niitä kuuluisia "kemia"-juttuja joissa ainakin suurimmassa osassa on tärkeää olla samalla aaltopituudella, että kumpikin voi olla ihan just se oma itsensä eikä tarvitse joko rajoittaa itseään tai sitten pakottaa tekemään jotain toisen mieliksi.
Ja kun se tiivis yhteydenpito (ihan ilman oikeaa asiaakin) on kummallekin luonteva tapa toimia, niin eihän se tietenkään ahdista tai ole muutenkaan hankalaa vaan ainoastaan kivaa ja ihanaa. Etenkin jos muutenkin toisen kanssa synkkaa ja ihastusta alkaa olla ilmassa.
Tuntuu jotenkin kummalta tämä, että toiseen ei saisi kiintyä eikä ihastua eikä sitä varsinkaan saisi näyttää millään tavalla vaan pitää olla ihan vaan cool ja etäinen vaikka tuntuisi miltä. Ihan kuin tuossa olisi jokin outo välinpitämättömyyden ja kylmyyden valtapeli käynnissä jo heti suhteen alkumetreillä ja se pitää ehdottomasti voittaa.
Minulle on mies kerran myöntänyt, että ei pitänyt tiiviisti yhteyttä koska ajatteli että on kiinnostavampi ns etäisenä. Tämän kertoi siinä vaiheessa kun ilmoitin että tämä on tässä - en tunne hänen olevan itsestäni tarpeeksi kiinnostunut, enkä jaksa työnarkkeja enää tässä iässä.
Jotkut (miehet) ei tajua, että antamalla kiireisen vaikutelman viestii, ettei nainen ole kovin tärkeä. Jos joku tenttiin lukeminen menee iltaisin tapaamisen edelle, niin silloin ykkösprioriteetti on selvillä. Turun off.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin ihmisten kanssa juttu vaan sujuu todella hyvin ja tulee tekstailtua todella paljon. Harvoin tällaisia tulee vastaan.
Nämä on just niitä kuuluisia "kemia"-juttuja joissa ainakin suurimmassa osassa on tärkeää olla samalla aaltopituudella, että kumpikin voi olla ihan just se oma itsensä eikä tarvitse joko rajoittaa itseään tai sitten pakottaa tekemään jotain toisen mieliksi.
Ja kun se tiivis yhteydenpito (ihan ilman oikeaa asiaakin) on kummallekin luonteva tapa toimia, niin eihän se tietenkään ahdista tai ole muutenkaan hankalaa vaan ainoastaan kivaa ja ihanaa. Etenkin jos muutenkin toisen kanssa synkkaa ja ihastusta alkaa olla ilmassa.
Tuntuu jotenkin kummalta tämä, että toiseen ei saisi kiintyä eikä ihastua eikä sitä varsinkaan saisi näyttää millään tavalla vaan pitää olla ihan vaan cool ja etäinen vaikka tuntuisi miltä. Ihan kuin tuossa olisi jokin outo välinpitämättömyyden ja kylmyyden valtapeli käynnissä jo heti suhteen alkumetreillä ja se pitää ehdottomasti voittaa.
Minulle on mies kerran myöntänyt, että ei pitänyt tiiviisti yhteyttä koska ajatteli että on kiinnostavampi ns etäisenä. Tämän kertoi siinä vaiheessa kun ilmoitin että tämä on tässä - en tunne hänen olevan itsestäni tarpeeksi kiinnostunut, enkä jaksa työnarkkeja enää tässä iässä.
Jotkut (miehet) ei tajua, että antamalla kiireisen vaikutelman viestii, ettei nainen ole kovin tärkeä. Jos joku tenttiin lukeminen menee iltaisin tapaamisen edelle, niin silloin ykkösprioriteetti on selvillä. Turun off.
* Turn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykynen Lady soitti hätäkeskukseen, kun myöhästyin pitkältä mettälenkiltä 40 minsaa. Akku loppu puhelimesta lenkillä. Opin ainakin, että akku on oltava puhelimessa täys. Onneksi olen tyyppiä joka kestää ylimääräistä huolenpitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aikuinen, korkeasti koulutettu, johtavassa asemassa oleva mies ehtisi viestitellä työpäivän aikana turhanpäiväisiä, niin alkaisin kyllä epäillä, ettei hän ole sitä, mitä sanoo olevansa. Pitäisin epävakaana.
Tuo on muuten totta. Tapailin yhtä tällaista. Jatkuvaa kontrolliviestittelyä pitkin päivää.
Ihmettelin, eikö hänellä ole mitään kokouksia ym. Kävi ilmi että hän oli päässyt asemaansa lähinnä (sukulaisuus)suhteiden perusteella ja mitään todellista valtaa hänellä ei ollut.
Missä firmassa on varaa maksaa tyhjästä? Meillä on perheyritys ja työpanoksen pitää olla 125%
No aika monessa. Koitetaan edes jotenkin aktivoida niitä lapsukaisia, joita kiinnostaa raha muttei työnteko. Näitä on paljon, jotka ovat perheyrityksissä töissä, kiva nimike, mutta itse työnteko on aika toissijaista. Vähän kuin aikuiseksi kasvaneiden päiväkoti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Olen työssäkäyvä ihminen enkä voi käyttää puhelinta töissä eikä minulla olisi edes aikaa sellaiseen työpäivän aikana. Illalla viestitellään/soitellaan sitten kun voi rauhassa keskittyä toiseen.
Minä olen monta kertaa ollut kävellä auton alle ja törmäillyt liikennemerkkeihin viestitellessäni ihastukselle kesken kiireisen työpäivän. Asiakkaiden luona ei tietenkään voi omaa puhelinta käyttää, mutta välimatkoja kävellessä kyllä, vaikkakin henkensä uhalla.
Harmillista, ettei nykyisillä kosketusnäyttöpuhelimilla ole mahdollista taskukirjoittaa sormituntumalla, kuten näppäinpuhelimilla. Saattoi hyvin ylittää vilkkaankin kadun ja seurata aktiivisesti ympäristöä samalla kun näpytteli viestiä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en saisi mitään tuollaisesta viestittelystä. Sen sijaan puolison kanssa lähes ensitapaamisesta alkaen soitettiin iltaisin. Joskus puhelu venyi yli tunnin mittaiseksi, joskus vaihdettiin vain ajankohtaiset kuulumiset. Ja viikonloput vietettiin yhdessä.
Pelkät merkit näytöllä eivät ole läheskään sama asia kuin se, että toisen kanssa juttelee.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en osaa puhua puhelimessa. Asioita hoidan siis puhelimitse mielelläni, mutta siis sellaista rentoa jutustelua, ei vain tunnu omalta. Tuntuu, että menee vain aikaa hukkaan. Viestitellessä voi samaan aikaan touhuta kaikkea muuta ja vastailla omaan tahtiin.
N35
Aika harrastelijamaista on sellainen työnteko, jossa muka ehtii iskeä muuta kuin puhtaasti työhön liittyvää juttua pitkin päivää.
Vierailija kirjoitti:
No en. Miksi ihmeessä niin tekisin
Ihmetyttää tämä yksimielisyys palstalla, kun naisilta kuitenkin aina lopahtaa mielenkiinto, kun en itse ole ahkerasti viestittelevää sorttia. Ja tämän on siis moni nainen ihan suoraan sanonut. Livenä olen normaalin puhelias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en. Miksi ihmeessä niin tekisin
Ihmetyttää tämä yksimielisyys palstalla, kun naisilta kuitenkin aina lopahtaa mielenkiinto, kun en itse ole ahkerasti viestittelevää sorttia. Ja tämän on siis moni nainen ihan suoraan sanonut. Livenä olen normaalin puhelias.
No, ne naiset ovat viestittelijöitä ja tykkäävät ilmaista itseään tekstimuodossa. Jotenkin tyhjältä tuntuu tapailla miestä, joka ei viestittele, kun itse on teksti-ihminen. Mutta varmasti sellaiselle jolle viestittely ei ole luontaista, on sen harrastamien kumppanin vuoksi raskasta. Tässäkin pitäisi ehkä löytää kumppani, joka on myös kommunikoinnin suhteen samaa tyyppiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en. Miksi ihmeessä niin tekisin
Ihmetyttää tämä yksimielisyys palstalla, kun naisilta kuitenkin aina lopahtaa mielenkiinto, kun en itse ole ahkerasti viestittelevää sorttia. Ja tämän on siis moni nainen ihan suoraan sanonut. Livenä olen normaalin puhelias.
No, ne naiset ovat viestittelijöitä ja tykkäävät ilmaista itseään tekstimuodossa. Jotenkin tyhjältä tuntuu tapailla miestä, joka ei viestittele, kun itse on teksti-ihminen. Mutta varmasti sellaiselle jolle viestittely ei ole luontaista, on sen harrastamien kumppanin vuoksi raskasta. Tässäkin pitäisi ehkä löytää kumppani, joka on myös kommunikoinnin suhteen samaa tyyppiä.
Olen myös oppinut, että näillä miehillä joilla juttu ei luista kirjallisesti - tai aika ei muka riitä - ei se toimi myöskään irl. Seksiä pitäisi olla, mutta mikään muu ei kiinnosta. Turhaakin turhempia miehinä ja ihmisinä.
Vierailija kirjoitti:
Aika harrastelijamaista on sellainen työnteko, jossa muka ehtii iskeä muuta kuin puhtaasti työhön liittyvää juttua pitkin päivää.
Se on vain tuo sinun sairautesi ja addiktiosi joka puhuu.
Alue: Aihe vapaa
Nämä on just niitä kuuluisia "kemia"-juttuja joissa ainakin suurimmassa osassa on tärkeää olla samalla aaltopituudella, että kumpikin voi olla ihan just se oma itsensä eikä tarvitse joko rajoittaa itseään tai sitten pakottaa tekemään jotain toisen mieliksi.
Ja kun se tiivis yhteydenpito (ihan ilman oikeaa asiaakin) on kummallekin luonteva tapa toimia, niin eihän se tietenkään ahdista tai ole muutenkaan hankalaa vaan ainoastaan kivaa ja ihanaa. Etenkin jos muutenkin toisen kanssa synkkaa ja ihastusta alkaa olla ilmassa.
Tuntuu jotenkin kummalta tämä, että toiseen ei saisi kiintyä eikä ihastua eikä sitä varsinkaan saisi näyttää millään tavalla vaan pitää olla ihan vaan cool ja etäinen vaikka tuntuisi miltä. Ihan kuin tuossa olisi jokin outo välinpitämättömyyden ja kylmyyden valtapeli käynnissä jo heti suhteen alkumetreillä ja se pitää ehdottomasti voittaa.