Lue keskustelun säännöt.
Ruokapöydässä hidasteleva lapsi. Kuinka paljon teidän mielestä muiden täytyy taipua odottelemaan?
20.02.2023 |
Esikoiseni on aina ollut todella hidas syöjä. Ongelma on, että me kolme muuta syödään ruokamme loppuun paljon nopeammin kuin hän, hänellä kestää helposti 20-40 min pidempään kuin muilla. On nyt viisi, kuopus kolme. Kuinka paljon teidän mielestä meidän muiden pitäisi taipua odottelemaan pöydässä tätä hidasta syöjää? Hän ei halua jäädä yksin pöytään syömään, silloin ei suostu syömään mitään. Toisaalta taas minulla ainakin on sen verran asioita kotona tehtävänä, että en millään ehtisi istumaan pöydässä valtavan pitkiä aikoja vain odottamassa.
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole hienoa että lapsi viihtyy seurassanne ja haluaa pitkittää sen ajan, eikö teillä ole muina hetkinä aikaa kuunnella ja hiljentyä yhdessä juttelemaan?
Ei, siinä ei ole mitään hienoa, että 5-vuotias vedättää koko perhettä tanssimaan hänen pillinsä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okei, tämä aihe on nyt kaluttu loppuun ja uusia näkökulmia ei enää ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole hienoa että lapsi viihtyy seurassanne ja haluaa pitkittää sen ajan, eikö teillä ole muina hetkinä aikaa kuunnella ja hiljentyä yhdessä juttelemaan?
Ei, siinä ei ole mitään hienoa, että 5-vuotias vedättää koko perhettä tanssimaan hänen pillinsä mukaan.
Tästä lapsesta tulee varmasti sellainen myöhästelijä, joka ei tajua lähteä minnekään koskaan ajoissa, vaan muiden pitää odottaa hänen armoaan.
Päiväkodissa ja koulussa ei valitettavasti tuollainen vitkuttelu onnistu, mutta se on sitten sen ajan murhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole hienoa että lapsi viihtyy seurassanne ja haluaa pitkittää sen ajan, eikö teillä ole muina hetkinä aikaa kuunnella ja hiljentyä yhdessä juttelemaan?
Ei, siinä ei ole mitään hienoa, että 5-vuotias vedättää koko perhettä tanssimaan hänen pillinsä mukaan.
Olennlukenut vain tämän viimeisen sivun viestit. Mutta joo, kyse voi olla joko sosiaalisuudesta tai vedättämisestä. Mutta eikö sen huomaa siitä, miten lapsi käyttäytyy? Sosiaalinen on innoissaan juttelemassa ja ottamassa kontaktia, kun vedättäjä murjottaa kulmiensa alta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole hienoa että lapsi viihtyy seurassanne ja haluaa pitkittää sen ajan, eikö teillä ole muina hetkinä aikaa kuunnella ja hiljentyä yhdessä juttelemaan?
Ei, siinä ei ole mitään hienoa, että 5-vuotias vedättää koko perhettä tanssimaan hänen pillinsä mukaan.
Ei se ole pillin mukaan tanssittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tyttö on ollut ikänsä tuskastuttavan hidas ruokailija. Ei todellakaan voida jäädä häntä odottelemaan, muiden seura sitä paitsi hidastaa häntä entisestään kun unohtuu seuraamaan muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se siivoaa pöydän joka viimeisenä pöydässä istuu. Tämä toimi lapsuudenperheessäni ja toimii myös minun kotonani. Toki jos aivan pienestä on kysymys, silloin autetaan.
Ilmanko suomalaiset hotkii ruokansa, jos tälliaisia typeryyksiä lapsille opetetaan.
Ei, vaan silloin syödään yhdessä ruoka-aikaan. Jos se ei onnistu, ei muun perheen tarvitse jäädä jumittamaan. Miten lapsi oppii ikinä ruokatunnin yms. merkityksen jos aina saa istua lautasen edessä puoli päivää?
Hidas syöjähän syö kaikkein parhaiten, terveellistä on syödä hitaasti. Epäterveellistä on hotkia.
Älä jaksa jankuttaa.
Mietin miksi sulla on pakkomielle jankuttamisesta.
Kirjoitin ensimmäisen kerran tuon asian, mitä väität jankuttamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo hitaus ei muuten aina ole tahallista. Oon aina ollut hidas syöjä, nykyäänkin usein perheen hitain, vaikka olen perheen äiti. En vaan tykkää hotkia ruokaa. On mukavampi syödä rauhallisesti.
Jostain syystä jotkut osaavat syödä nopeasti, vaikka eivät näytä hotkivan.
Joten on kertynyt paljon kokemusta siitä, että jään yksin ruokapöytään istumaan ja syömään, etenkin kun lapsuudessani lautanen piti aina yrittää syödä tyhjäksi.
Aikuisten maailmassahan on monissa tilanteissa sääntö, ettei ketään jätetä pöytään syömään yksin, vaan odotetaan, kunnes kaikki ovat syöneet.Mistä kumpuaa ajatus, että alle tunnin käyttäminen ateriointiin on hotkimista?
Suomessa ei kukaan tuntia ruokapöydässä istu. 10 minuutissa on hotkittu kiireesti ruoat oli sitten juhla tai arki. Sääliksi käy ap:n viisivuotiasta. Jäätävää tekstiä kommentoijilta.
Ottakaa kellotaulu avuksi. Ruokailuun aikaa puoli tuntia, jos siinä ajassa ei ehdi syödä niin sitten ei ehdi, ehkä seuraavalla aterialla on nälkä. Estäkää pulina ja ohjatkaa lasta keskittymään syömiseen ts. älkää huomioiko lasta ruokailun aikana. Tätä kun toistatte pari viikkoa niin huomaatte tuloksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä 5v on 20 min. aivan liian lyhyt aika ruokailuun ja oppii ruuan vain hotkimaan ja ruoka jää pureskelematta, joka altistaa sairauksille.
Se 20min on liian lyhyt aika jopa yläkouluikäiselle ja siitä viranomaiset on huolissaan
Koululaiset joutuvat ahmimaan ruokansa 20 minuutissa Jos ette ole pian valmiita, Wilmaan tulee merkintä
https://www.is.fi/perhe/art-2000009366544.html?cs
Kaksissa isommissa juhlissa Suomessa kävi niin, että en ehtinyt edes alkuruokia syödä kun catering jo siivosi kaikki ruoat pois. Järkyttävää oli. Kaameaa sähinää ja tuolien kolistelua kun kauhealla kiireellä ihmiset hakivat ruokaa ja hotkivat äkkiä ja taas uudelleen liikkeelle uutta hakemaan. Ei ollut rauhaa syödä ja pääruokaa en sitten saanutkaan, puhumattakaan jälkiruoista. Suomalaista ruoka kulttuuria joka ei minulle ulkosuomalaiselle sovi ollenkaan. Minulle tuli tippa silmään pikkuisen 5-v. takia tässä, säälimätöntä kirjoittelua, että viimeinen siivoaa pöydän ja syököön yksin tai olkoon syömättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haha, no on teillä näköjään aikaa hukattavaksi, on taas niin itse aiheutettu "ongelma" mitä hittoo oikeesti, miks sen lapsen kaa siinä pöydässä pitäis istua? Toiset on vaan hitaita syömään. Voit samalla siivota keittiötä tai mitä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se siivoaa pöydän joka viimeisenä pöydässä istuu. Tämä toimi lapsuudenperheessäni ja toimii myös minun kotonani. Toki jos aivan pienestä on kysymys, silloin autetaan.
Ilmanko suomalaiset hotkii ruokansa, jos tälliaisia typeryyksiä lapsille opetetaan.
Suomalaiset oppivat hotkimaan ruokansa viimeistään koulussa, kun ruoka"tunti" on max 30 minuuttia, ja siitäkin keskimäärin yli puolet menee ruokaa jonottaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koittakaa seuraavan kerran syödä koko perhe yhtä hitaasti ja jutelkaa samalla kuten lapsennekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö voi laittaa vaikka tiskejä koneeseen tai siivota keittiötä sillä aikaa?[/quote
Te ette taida nyt oikein ymmärtää tätä ongelmaa, joilla ei ole lasta jona on hidas syömään. Meillä on ollut siitä asti, kun itse alkoi syödä. Ei ole merkitystä onko ruoka mielestä vai ei niin kovin mieleistä, eikä sillä mitä tapahtuu ruuan jälkeen (ollaanko HopLopissa missä pääsee syönnin jälkeen leikkimään vai iltapalapöydässä, minkä jälkeen mennään pesulle ja nukkumaan), ei oikeastaan millään. Hän vain haaveilee ja pohtii omiaan, alkaa yhtäkkiä puhua ihan jostain erikoisesta jutusta. Ja juttua riittää, aiheesta ja aiheen sivusta. Joten meillä ei todellakaan keskustella kuulumisista tai päivän tapahtumista arkiruokapöydässä, tai tämän yhden ruokailu venyy entisestään. Meillä keskitytään ihan vain syömiseen. Ja koska tämä lapsi tosiaan saattaa istua aamiaisella puoli tuntia, välipalalla toisen puoli tuntia, lounaalla ja päivällisellä 45 minuuttia ja iltapalalla taas vähintään puoli tuntia, niin ei ainakaan meidän keittiössämme riittäisi minulle tekemistä noin paljon, kun itselläni syömiseen menee se 5-10 minuuttia. Astiat saa koneeseen alle viiden minuutin, puhtaat astiat koneesta kymmenessä minuutissa eikä niitä nyt joka päivä pestä. Ruuanlaiton jäljet siivoan ruokaa laittaessa ja sen valmistumista odotellessa. Mitäs vielä, niin tasojen ja ovien pyyhkiminen, siinä ei montaa minuuttia nokka tuhise. En todellakaan ruuanlaiton lisäksi vietä aikaani kolmea tuntia keittiössä siivoten ja lajitellen astioita. Niin, ja lisänä vielä, että lapsi puhua pulputtaa ja syöminen hidastuu entisestään, jos hänellä on juttukaveri siellä keittiössä tai ylipäänsä mitään sellaista, mihin voi huomion kiinnittää syömisen sijaan. Niinpä meillä lapsi todellakin jää keittiöön syömään yksin, sen jälkeen kun muut on syöneet ja astiat/ruuat korjattu pöydästä pois. Ja tämän neuvon antaisin sinullekin AP, ajankäytön järkeistämiseksi tuo on ainoa keksimäni keino. Nopeimmin hän syömisestä suoriutuu yksin omassa rauhassaan.
Ei apua! 5-10 minuuttia ruokailuun on siis tavoiteltava asia ja 45 minuuttia päivällisellä aivan liikaa? Itse sanoisin, että tavoitteen pitäisi olla toisin päin, vaikka ymmärrän, ettei ihan joka aterialla onnistukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se siivoaa pöydän joka viimeisenä pöydässä istuu. Tämä toimi lapsuudenperheessäni ja toimii myös minun kotonani. Toki jos aivan pienestä on kysymys, silloin autetaan.
No onpa harvinaisen typerä sääntö. Minä tykkään syödä rauhallisesti kunnolla pureskellen. Senkö takia sitten pitäisi aina siivota pöytä. Onneksi meillä ei ollut tuollaista sääntöä.
Heillä sitten tämä 5-vuotias siivoaa pöydän, koska on muita hitaampi syöjä, pitäiskö ottaa yhteyttä lastensuojeluun?
On ihan normaalia, että 5-vuotiaskin jo osallistuu kykyjensä mukaan kotitöihin. Ei lastensuojelu liity tähän mitenkään. Sanovat sinulle, että hyvä vaan, kun opetetaan osallistumaan.
Haista perse ja siellä kukkiva reikä!
Helpottiko?
Haistoitko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö voi laittaa vaikka tiskejä koneeseen tai siivota keittiötä sillä aikaa?[/quote
Te ette taida nyt oikein ymmärtää tätä ongelmaa, joilla ei ole lasta jona on hidas syömään. Meillä on ollut siitä asti, kun itse alkoi syödä. Ei ole merkitystä onko ruoka mielestä vai ei niin kovin mieleistä, eikä sillä mitä tapahtuu ruuan jälkeen (ollaanko HopLopissa missä pääsee syönnin jälkeen leikkimään vai iltapalapöydässä, minkä jälkeen mennään pesulle ja nukkumaan), ei oikeastaan millään. Hän vain haaveilee ja pohtii omiaan, alkaa yhtäkkiä puhua ihan jostain erikoisesta jutusta. Ja juttua riittää, aiheesta ja aiheen sivusta. Joten meillä ei todellakaan keskustella kuulumisista tai päivän tapahtumista arkiruokapöydässä, tai tämän yhden ruokailu venyy entisestään. Meillä keskitytään ihan vain syömiseen. Ja koska tämä lapsi tosiaan saattaa istua aamiaisella puoli tuntia, välipalalla toisen puoli tuntia, lounaalla ja päivällisellä 45 minuuttia ja iltapalalla taas vähintään puoli tuntia, niin ei ainakaan meidän keittiössämme riittäisi minulle tekemistä noin paljon, kun itselläni syömiseen menee se 5-10 minuuttia. Astiat saa koneeseen alle viiden minuutin, puhtaat astiat koneesta kymmenessä minuutissa eikä niitä nyt joka päivä pestä. Ruuanlaiton jäljet siivoan ruokaa laittaessa ja sen valmistumista odotellessa. Mitäs vielä, niin tasojen ja ovien pyyhkiminen, siinä ei montaa minuuttia nokka tuhise. En todellakaan ruuanlaiton lisäksi vietä aikaani kolmea tuntia keittiössä siivoten ja lajitellen astioita. Niin, ja lisänä vielä, että lapsi puhua pulputtaa ja syöminen hidastuu entisestään, jos hänellä on juttukaveri siellä keittiössä tai ylipäänsä mitään sellaista, mihin voi huomion kiinnittää syömisen sijaan. Niinpä meillä lapsi todellakin jää keittiöön syömään yksin, sen jälkeen kun muut on syöneet ja astiat/ruuat korjattu pöydästä pois. Ja tämän neuvon antaisin sinullekin AP, ajankäytön järkeistämiseksi tuo on ainoa keksimäni keino. Nopeimmin hän syömisestä suoriutuu yksin omassa rauhassaan.
Nälkä on motivaattori, ei paskanjauhanta. Tällä pallolla on miljoonia lapsia ketkä eivät edes tiedä mitä ruoka on. Täällä pennuilla on kaikki. Katsokaa joskus sen oman perseen ulkopuolelle. Jos ei syö, menee henki.
Aloituksen muksu päätyy herraksi, jos on hidas.
Pääasia kai, että syö kuitenkin kiltisti. Antaa lapsen syödä rauhassa, ei kai sitä tarvitse jäädä valvomaan eikä koko huushollia pysäyttää sen takia, että yksi syö?
Älä jaksa jankuttaa.