Miksi kouluista puuttuu niin paljon koulupsykologeja?

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta tulee vaikutelma, että koulupsykologit tarvitaan kouluille pitkälti opettajia varten (ei niinkään lapsia).

En ole lukenut koko ketjua, mutta eihän tuo mitenkään pidä paikkaansa. Onhan se tietenkin myös opettajaa varten, että lapsen oppimisvaikeudet tms. selviävät, niin voi suunnitella opetusta sen mukaan lapsen parhaaksi ja kohdistaa tukitoimia oikein, mutta lähtökohtaisestihan se on kuitenkin oppilasta itseään varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on muutamakin kollega, joille on tullut nurinaa siitä, että pitäisi olla välitunneilla enemmän opehuoneessa. Ei saa olla siellä omassa huoneessaan ovi auki, vaan pitää istua opettajien keskellä, vaikkei kukaan tulisikaan heistä juttelemaan. Itsekin olen saanut kehuja siitä, kun minua näkee siellä opehuoneessa välkillä. Ilmeisesti oikeasti on sitten ongelma sen psykologin työhuoneen kanssa. Pitää todistaa olevansa paikalla. Vaikka opehuone on aivan surkea paikka käydä oppilaita koskevia keskusteluja.

Miksei ät sitten käytä tät aikaa, kun sitä kerran on istua opehuoneessa, siell käytävillä ja juttee lapsille?

Koska on työn kannalta olennaisempaa olla koulun aikuisten saatavilla ja kuulla, mitä opehuoneessa puhutaan. Koska minulla ei ole ongelmaa saada nuoria vastaanotolle (minulla on oppilaiden keskuudessa hyvä maine ja suosittelevat kavereilleen). Koska en ole robotti, vaan kaipaan oppilaiden välissä hengähdystauon. Koska minun työhöni ei tuo lisäarvoa pyöriä randomisti 700 oppilaan keskellä. Koska monia oppilaita ärsyttää, kun joku aikuinen änkeää kesken välkän seuraan. Koska minun on pakko huolehtia omasta jaksamisesta, muuten koulu on kokonaan ilman palvelua.

Onneksi et ole opettaja, jäisit sairaslomalle viikon jälkeen

Opettajana pääsisi jatkuvasti lomalle muutenkin (3kk kesäloma, viikon syysloma, lähes kuukauden joululoma, viikon talviloma...) että hyvähän se on huudella

Kesäloma on kaksi kuukautta ja joululoma on 1-2 viikkoa, kaupungista riippuen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt koululla hiihtolomalla purkamassa tutkimusjonoa. Ja tämä on aivan ihanaa! Oppilaiden välissä puoli tuntia, jonka aikana ehtii valmistella seuraavan käynnin ja AJATELLA kaikessa rauhassa. Kukaan ei ilmesty ovelle vaatimaan jotain, ympärillä ei ole kaaosta. Saan kolmessa päivässä pidettyä tutkimuskäynnit, joihin normaalisti menisi vähintään kuukausi kouluarjen seassa. Suunnilleen hyräilen itsekseni, koska perustyö ilman häiriötä ON kivaa :)

Hienoa noin, mutta ihmettelen asiaa. Jos sulla on kahdeksan tunnin työpäivä, mahtuisiko siihen 5-6 tutkimuskäyntiä? Nehän vievät tunnin kerrallaan ja sen jälkeen täytyy tehdä kirjaukset siitä. Ja kai sinulla on ruokataukokin? Kuusi tutkimuskäyntiä on päivää kohti aika paljon, mutta sillä tavalla laskien kolmessa päivässä tulisi 18 käyntiä. Sanoit, että siihen menisi vähintään kuukausi kouluarjessa. Siis yksi käynti per koulupäivä ja useina päivinä ei yhtään. Kuulostaa aika kummalta.

Nyt puhutaan tutkimuskäynneistä. Ne ovat niitä, joiden jonot voivat olla kuukausia tai vuosia. (Minulla sellainen tilanne, että jos nyt pyydetään tutkimuksia, voi käynnit pitää kesälomalla tai elokuussa koulujen alettua.) Niiden jonot venyvät, koska arki menee psyykkisen pahan olon kanssa. Pystyn tällä hetkellä hoitamaan noin kaksi tutkimusjaksoa kuukaudessa ( joissa keskimäärin 4 x 45 min omaa käyntiä per oppilas). Nyt kolmessa päivässä menee kolmen oppilaan käynnit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt koululla hiihtolomalla purkamassa tutkimusjonoa. Ja tämä on aivan ihanaa! Oppilaiden välissä puoli tuntia, jonka aikana ehtii valmistella seuraavan käynnin ja AJATELLA kaikessa rauhassa. Kukaan ei ilmesty ovelle vaatimaan jotain, ympärillä ei ole kaaosta. Saan kolmessa päivässä pidettyä tutkimuskäynnit, joihin normaalisti menisi vähintään kuukausi kouluarjen seassa. Suunnilleen hyräilen itsekseni, koska perustyö ilman häiriötä ON kivaa :)

Hienoa noin, mutta ihmettelen asiaa. Jos sulla on kahdeksan tunnin työpäivä, mahtuisiko siihen 5-6 tutkimuskäyntiä? Nehän vievät tunnin kerrallaan ja sen jälkeen täytyy tehdä kirjaukset siitä. Ja kai sinulla on ruokataukokin? Kuusi tutkimuskäyntiä on päivää kohti aika paljon, mutta sillä tavalla laskien kolmessa päivässä tulisi 18 käyntiä. Sanoit, että siihen menisi vähintään kuukausi kouluarjessa. Siis yksi käynti per koulupäivä ja useina päivinä ei yhtään. Kuulostaa aika kummalta.

Nyt puhutaan tutkimuskäynneistä. Ne ovat niitä, joiden jonot voivat olla kuukausia tai vuosia. (Minulla sellainen tilanne, että jos nyt pyydetään tutkimuksia, voi käynnit pitää kesälomalla tai elokuussa koulujen alettua.) Niiden jonot venyvät, koska arki menee psyykkisen pahan olon kanssa. Pystyn tällä hetkellä hoitamaan noin kaksi tutkimusjaksoa kuukaudessa ( joissa keskimäärin 4 x 45 min omaa käyntiä per oppilas). Nyt kolmessa päivässä menee kolmen oppilaan käynnit.

Niin, ei kai ole edes mitenkään sanottua, että tutkimuskäynnit onnistuvat. Itse olen lasun sosiaalityöntekijä ja omilla asiakkailla tutkimukset ovat yleensä hyvin vaikeita tai eivät onnistu, koska lapsi ei itse niihin ole halukas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt koululla hiihtolomalla purkamassa tutkimusjonoa. Ja tämä on aivan ihanaa! Oppilaiden välissä puoli tuntia, jonka aikana ehtii valmistella seuraavan käynnin ja AJATELLA kaikessa rauhassa. Kukaan ei ilmesty ovelle vaatimaan jotain, ympärillä ei ole kaaosta. Saan kolmessa päivässä pidettyä tutkimuskäynnit, joihin normaalisti menisi vähintään kuukausi kouluarjen seassa. Suunnilleen hyräilen itsekseni, koska perustyö ilman häiriötä ON kivaa :)

Hienoa noin, mutta ihmettelen asiaa. Jos sulla on kahdeksan tunnin työpäivä, mahtuisiko siihen 5-6 tutkimuskäyntiä? Nehän vievät tunnin kerrallaan ja sen jälkeen täytyy tehdä kirjaukset siitä. Ja kai sinulla on ruokataukokin? Kuusi tutkimuskäyntiä on päivää kohti aika paljon, mutta sillä tavalla laskien kolmessa päivässä tulisi 18 käyntiä. Sanoit, että siihen menisi vähintään kuukausi kouluarjessa. Siis yksi käynti per koulupäivä ja useina päivinä ei yhtään. Kuulostaa aika kummalta.

Nyt puhutaan tutkimuskäynneistä. Ne ovat niitä, joiden jonot voivat olla kuukausia tai vuosia. (Minulla sellainen tilanne, että jos nyt pyydetään tutkimuksia, voi käynnit pitää kesälomalla tai elokuussa koulujen alettua.) Niiden jonot venyvät, koska arki menee psyykkisen pahan olon kanssa. Pystyn tällä hetkellä hoitamaan noin kaksi tutkimusjaksoa kuukaudessa ( joissa keskimäärin 4 x 45 min omaa käyntiä per oppilas). Nyt kolmessa päivässä menee kolmen oppilaan käynnit.

Meneehän noiden pisteyttämisessäkin oma aikansa ja lausunnot päälle.

Psykologiahan on joka toisen lukiolaisen lempiaine! Psykologiaa on vain ihan hirveän vaikeaa päästä opiskelemaan, oliko n.3% hakijoista. Alalle olisi halukkaita, mutta tässä on varmaan sama kuin lääkäriliitolla, että halutaan pitää ammattikunta pienenä jotta palkat pysyy kovina.

Toinen ammattikunta, psykoterapeutit, sama homma. Suuri tarve, halukkaita alalle tulijoita olisi, mutta harvalla on sitä 25-60 000€ heittää koulutukseen.

Kouluista puuttuu koulupsykologeja, koska työ on niin epäkiitollista.

Ystäväni oli 5v koulupsykologina. Turhautui, koska koki ettei työpanos johtanut mihinkään. Hän antoi neuvoja perheille, näki miten lasten elämänlaatu ja koulunkäynti paranisi, jos kotona olisi selvät säännöt ja rajat, vanhemmat tukisi lasta läksyissä, vuorokausirytmi ja nukkuminen laitettaisiin kuntoon.

Kaikki kiinni vanhempien toiminnasta.

Samat oppilaat kävi vastaanotolla vuodesta toiseen. Samat ongelmat, vanhemmat eivät välittäneet laittaa lasten arkea kuntoon.

Kuka sellaista työtä jaksaa?

Vierailija kirjoitti:

Psykologiahan on joka toisen lukiolaisen lempiaine! Psykologiaa on vain ihan hirveän vaikeaa päästä opiskelemaan, oliko n.3% hakijoista. Alalle olisi halukkaita, mutta tässä on varmaan sama kuin lääkäriliitolla, että halutaan pitää ammattikunta pienenä jotta palkat pysyy kovina.

Toinen ammattikunta, psykoterapeutit, sama homma. Suuri tarve, halukkaita alalle tulijoita olisi, mutta harvalla on sitä 25-60 000€ heittää koulutukseen.

Niin psykoterapiaopintoja ei valtio rahoita kuten muita, rahoitus kerätään opiskelijoilta itseltään.

Vierailija kirjoitti:

Kouluista puuttuu koulupsykologeja, koska työ on niin epäkiitollista.

Ystäväni oli 5v koulupsykologina. Turhautui, koska koki ettei työpanos johtanut mihinkään. Hän antoi neuvoja perheille, näki miten lasten elämänlaatu ja koulunkäynti paranisi, jos kotona olisi selvät säännöt ja rajat, vanhemmat tukisi lasta läksyissä, vuorokausirytmi ja nukkuminen laitettaisiin kuntoon.

Kaikki kiinni vanhempien toiminnasta.

Samat oppilaat kävi vastaanotolla vuodesta toiseen. Samat ongelmat, vanhemmat eivät välittäneet laittaa lasten arkea kuntoon.

Kuka sellaista työtä jaksaa?

Sama ongelma perhetyössä. Samoissa perheissä pyörii perhetyö, joko perheneuvolasta tai lasusta vuosia, mutta mitään ei tapahdu. Sen sijaan perhetyöntekijöihin suhtaudutaan kitkerästi ja valitetaan, että kun eivät edes siivoa sitä vessaa, että heistä olisi jotain hyötyä. Se perusongelma voi olla olematon vanhemmuus, jonka seurauksena lasta ei saada aamuisin kouluun, mutta ei vaan olla halukkaita ottamaan vastaan mitään. Opettajat odottavat sitten, että sossu käy lasta herättelemässä aamuisin ja taluttamassa kouluun, kun lapsen omat vanhemmat eivät ole lainkaan maisemissa.

Vierailija kirjoitti:

Psykologiahan on joka toisen lukiolaisen lempiaine! Psykologiaa on vain ihan hirveän vaikeaa päästä opiskelemaan, oliko n.3% hakijoista. Alalle olisi halukkaita, mutta tässä on varmaan sama kuin lääkäriliitolla, että halutaan pitää ammattikunta pienenä jotta palkat pysyy kovina.

Toinen ammattikunta, psykoterapeutit, sama homma. Suuri tarve, halukkaita alalle tulijoita olisi, mutta harvalla on sitä 25-60 000€ heittää koulutukseen.

Itse asiassa Suomessa on yllättävän monta psykologia per yksi suomalainen ihminen. Tämä siis verrattuna moneen muuhun maahan. Eli psykologeja sinänsä ei nyt niin paljoa lisää tarvita. Ongelma on se, että esimerkiksi koulupsykologeista on puutetta, koska psykologit ei juurikaan halua työskennellä koulupsykologin tehtävissä. Eikä se ratkea kouluttamalla lisää psykologeja, koska ei ne uudetkaan tule haluamaan työskennellä koulupsykologin tehtävissä.

Näköjään tämäkin ketju meni opettajien/opettajan haukkumiseksi, vaikka aiheena oli koulupsykologipula. En tiedä, jäikö minulta joku viesti huomaamatta, mutta näin opettajan/opettajien kertovan koulujen tilanteesta osana keskustelua siitä, miksi koulupsykologeista on pulaa, ja sitten hirveästi haukkumista, miksi opettajat dissaavat koulupsykologeja, miksi opettajat valittavat työn rankkuudesta - ihan kuin se ei liittyisi koulupsykologin työhön tai koulupsykologipulaan mitenkään. En jaksanut lukea pitemmälle kun olin ainakin puoli tusinaa kertaa lukenut opettajalle kehotuksen vaihtaa alaa.

Oikeesti. Myös opettajista on pulaa. Päteviä opettajia lähtee alalta ihan koko ajan. Opettajan työn raskaus on osa koulun ongelmia ja opettajapula tulee olemaan vielä iso ongelma, jos koulujen ongelmia ei saada korjattua. Ajatelkaa nyt edes omia lapsianne ennen kuin käskette kovin monien opettajien vaihtaa alaa.

T. ex-opettaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluista puuttuu koulupsykologeja, koska työ on niin epäkiitollista.

Ystäväni oli 5v koulupsykologina. Turhautui, koska koki ettei työpanos johtanut mihinkään. Hän antoi neuvoja perheille, näki miten lasten elämänlaatu ja koulunkäynti paranisi, jos kotona olisi selvät säännöt ja rajat, vanhemmat tukisi lasta läksyissä, vuorokausirytmi ja nukkuminen laitettaisiin kuntoon.

Kaikki kiinni vanhempien toiminnasta.

Samat oppilaat kävi vastaanotolla vuodesta toiseen. Samat ongelmat, vanhemmat eivät välittäneet laittaa lasten arkea kuntoon.

Kuka sellaista työtä jaksaa?

Sama ongelma perhetyössä. Samoissa perheissä pyörii perhetyö, joko perheneuvolasta tai lasusta vuosia, mutta mitään ei tapahdu. Sen sijaan perhetyöntekijöihin suhtaudutaan kitkerästi ja valitetaan, että kun eivät edes siivoa sitä vessaa, että heistä olisi jotain hyötyä. Se perusongelma voi olla olematon vanhemmuus, jonka seurauksena lasta ei saada aamuisin kouluun, mutta ei vaan olla halukkaita ottamaan vastaan mitään. Opettajat odottavat sitten, että sossu käy lasta herättelemässä aamuisin ja taluttamassa kouluun, kun lapsen omat vanhemmat eivät ole lainkaan maisemissa.

Ja diakoniassa. Samat ihmiset tekevät uudelleen ja uudelleen samat virheet ha hakevat niihin apua. Eivät vain pysty korjaamaan toimintatapaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt koululla hiihtolomalla purkamassa tutkimusjonoa. Ja tämä on aivan ihanaa! Oppilaiden välissä puoli tuntia, jonka aikana ehtii valmistella seuraavan käynnin ja AJATELLA kaikessa rauhassa. Kukaan ei ilmesty ovelle vaatimaan jotain, ympärillä ei ole kaaosta. Saan kolmessa päivässä pidettyä tutkimuskäynnit, joihin normaalisti menisi vähintään kuukausi kouluarjen seassa. Suunnilleen hyräilen itsekseni, koska perustyö ilman häiriötä ON kivaa :)

Hienoa noin, mutta ihmettelen asiaa. Jos sulla on kahdeksan tunnin työpäivä, mahtuisiko siihen 5-6 tutkimuskäyntiä? Nehän vievät tunnin kerrallaan ja sen jälkeen täytyy tehdä kirjaukset siitä. Ja kai sinulla on ruokataukokin? Kuusi tutkimuskäyntiä on päivää kohti aika paljon, mutta sillä tavalla laskien kolmessa päivässä tulisi 18 käyntiä. Sanoit, että siihen menisi vähintään kuukausi kouluarjessa. Siis yksi käynti per koulupäivä ja useina päivinä ei yhtään. Kuulostaa aika kummalta.

Nyt puhutaan tutkimuskäynneistä. Ne ovat niitä, joiden jonot voivat olla kuukausia tai vuosia. (Minulla sellainen tilanne, että jos nyt pyydetään tutkimuksia, voi käynnit pitää kesälomalla tai elokuussa koulujen alettua.) Niiden jonot venyvät, koska arki menee psyykkisen pahan olon kanssa. Pystyn tällä hetkellä hoitamaan noin kaksi tutkimusjaksoa kuukaudessa ( joissa keskimäärin 4 x 45 min omaa käyntiä per oppilas). Nyt kolmessa päivässä menee kolmen oppilaan käynnit.

Kyllä, juuri niistä tutkimuskäynneistä puhun minäkin. Siis niistä, joista koulupsykologin työ lähes kokonaan käsittääkseni koostuu. Tutkimuskäynneistä, tulosten tulkinnassa ja lausunnon kirjoittamisesta, sekä käynnistä, jolla tulokset kerrotaan perheelle ja opettajalle, ja mietitään, miten tästä eteenpäin.

Psykologeja koulutetaan aika vähän. Ja opiskelemaan on vaikea päästä.

Keskustelusta kyllä huomaa, että opettajilla tuntuu olevan sellainen käsitys psykologeista (sekä muista oppilashuollon jäsenistä kuten kuraattori ja terkka), että ihan tahallaan vaan vaikeutetaan asioita.

Itse olen kouluterkka ja seuraan tietenkin sivusta myös psykologin työskentelyä ja vaihdetaan toki myös ajatuksia usein. Monella opettajalla on tuntuu olevan sellainen luulo, että me vaan vähän tavataan oppilaita ja vähän kirjaillaan ja loppuaika vaan pyöritellään peukaloita. Kiukutellaan, kun psykologi toteaa tutkimuksessa, ettei tarvetta lisätutkimukselle, tai siitä ettei kouluterkka tee lähetettä eteenpäin eri tahoille. Opettajien tuntuu olevan hirveän vaikea ymmärtää sitä, että esim. lasten- ja nuortenpsykalle lähetekriteerit on tällä hetkellä todella tiukat, enkä ainakaan itse edes lähde konsultoimaan lääkäriä ennen kuin oppilaasta on psykologin lausunto, ajantasainen HOJKS ja näyttöä koulun tukitoimista. Syynä tähän ei ole veemäisyys vaan se, että tiedän ettei koululääkäri ilman noita asioita lähde tekemään lähetettä eteenpäin.

Kouluilla myös oletetaan, että kouluterkat, kuraattorit ja psykologi kiertäisi oman työn päälle luokissa luennoimassa mielenterveydestä, nukkumisesta, syömisestä jne. SItten kun ei vaan yksinkertaisesti ehditä, niin napistaan siitäkin, että oppilashuollon jäsenet ei ole tarpeeksi esillä koulussa. Niin, no pitää varmaan valita sitten siitä, että toteuttaako jokainen omaa työnkuvaansa vai kierteleekö luokissa. 

Vierailija kirjoitti:

Näköjään tämäkin ketju meni opettajien/opettajan haukkumiseksi, vaikka aiheena oli koulupsykologipula. En tiedä, jäikö minulta joku viesti huomaamatta, mutta näin opettajan/opettajien kertovan koulujen tilanteesta osana keskustelua siitä, miksi koulupsykologeista on pulaa, ja sitten hirveästi haukkumista, miksi opettajat dissaavat koulupsykologeja, miksi opettajat valittavat työn rankkuudesta - ihan kuin se ei liittyisi koulupsykologin työhön tai koulupsykologipulaan mitenkään. En jaksanut lukea pitemmälle kun olin ainakin puoli tusinaa kertaa lukenut opettajalle kehotuksen vaihtaa alaa.

Oikeesti. Myös opettajista on pulaa. Päteviä opettajia lähtee alalta ihan koko ajan. Opettajan työn raskaus on osa koulun ongelmia ja opettajapula tulee olemaan vielä iso ongelma, jos koulujen ongelmia ei saada korjattua. Ajatelkaa nyt edes omia lapsianne ennen kuin käskette kovin monien opettajien vaihtaa alaa.

T. ex-opettaja

Jaahas. Koko ketjun luin minäkin. Enkä nähnyt kyllä yhtään opettajien haukkumista tässä ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Näköjään tämäkin ketju meni opettajien/opettajan haukkumiseksi, vaikka aiheena oli koulupsykologipula. En tiedä, jäikö minulta joku viesti huomaamatta, mutta näin opettajan/opettajien kertovan koulujen tilanteesta osana keskustelua siitä, miksi koulupsykologeista on pulaa, ja sitten hirveästi haukkumista, miksi opettajat dissaavat koulupsykologeja, miksi opettajat valittavat työn rankkuudesta - ihan kuin se ei liittyisi koulupsykologin työhön tai koulupsykologipulaan mitenkään. En jaksanut lukea pitemmälle kun olin ainakin puoli tusinaa kertaa lukenut opettajalle kehotuksen vaihtaa alaa.

Oikeesti. Myös opettajista on pulaa. Päteviä opettajia lähtee alalta ihan koko ajan. Opettajan työn raskaus on osa koulun ongelmia ja opettajapula tulee olemaan vielä iso ongelma, jos koulujen ongelmia ei saada korjattua. Ajatelkaa nyt edes omia lapsianne ennen kuin käskette kovin monien opettajien vaihtaa alaa.

T. ex-opettaja

Onkohan luettu samaa ketjua?

Vierailija kirjoitti:

Näköjään tämäkin ketju meni opettajien/opettajan haukkumiseksi, vaikka aiheena oli koulupsykologipula. En tiedä, jäikö minulta joku viesti huomaamatta, mutta näin opettajan/opettajien kertovan koulujen tilanteesta osana keskustelua siitä, miksi koulupsykologeista on pulaa, ja sitten hirveästi haukkumista, miksi opettajat dissaavat koulupsykologeja, miksi opettajat valittavat työn rankkuudesta - ihan kuin se ei liittyisi koulupsykologin työhön tai koulupsykologipulaan mitenkään. En jaksanut lukea pitemmälle kun olin ainakin puoli tusinaa kertaa lukenut opettajalle kehotuksen vaihtaa alaa.

Oikeesti. Myös opettajista on pulaa. Päteviä opettajia lähtee alalta ihan koko ajan. Opettajan työn raskaus on osa koulun ongelmia ja opettajapula tulee olemaan vielä iso ongelma, jos koulujen ongelmia ei saada korjattua. Ajatelkaa nyt edes omia lapsianne ennen kuin käskette kovin monien opettajien vaihtaa alaa.

T. ex-opettaja

Ero vaan on siinä, että kukaan ketjussa ei ilmaantunut vaatimaan opettajilta yli-ihmisen työtä, sen sijaan siltä tuhatta oppilasta palvelevalta psykologilta ilmaannuttiin opettajina vaatimaan aivan mahdottomia.

Suomessa on pyla lääkäreistä, psykologeista ja arkkitehdeistä, mutta silti määriä ei ymmärretä kasvattaa. Mieluummin vaan pidetään paikkoja humanistisilla aloilla, vaikka ne eivät työllistä. Sitten ihmetellään kohtaanto-ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on pyla lääkäreistä, psykologeista ja arkkitehdeistä, mutta silti määriä ei ymmärretä kasvattaa. Mieluummin vaan pidetään paikkoja humanistisilla aloilla, vaikka ne eivät työllistä. Sitten ihmetellään kohtaanto-ongelmaa.

Humanistien kouluttaminen on halpaa ja määrät niin pieniä, että työllisyys on erittäin hyvää. Jokainen, joka lähtee opiskelemaan humanistia aineita miettii sen työllistymisen jo valmiiksi. Niitä humanisteja muuten on juuri siellä opettajissa, historian, äidinkielen, englannin maikkoina jne.